prog-metal =! progea?
DrethegenjeshKing kirjoitti noin 20 vuotta sitten (60 kommenttia)
Selaillessani aikaisempia keskusteluja olen saanut käsityksen, että progressiivinen metalli olisi melkoinen punainen vaate näille oikean progen kuuntelijoille. Aika monen yhtyeen genreen kyllä sovitettaan sitä progea hyvin heppoisin perustein, lähinnä juuri metalli/rock yhtyeille.
Oma kiinnostukseni progeen lähti tämän ison pahan Dream Theaterin innostamana. Kyseinen yhtye vain nosti progemetalli-riman minun kohdallani niin korkealle, että hyvin harva sen lajityypin tuntuu enää miltään? Tästä kuitenkin aukesi kiinnostukseni progressiiviseen rockiin ja sillä tiellä ollaan.
Innostus on tehnyt minusta hieman puritaanisen musiikin suhteen. No ainakaan vielä en osaa pitää tätä yhtään pahan asiana :)
Lasketteko te vanhan koulukunnan progejäärät progemetallin progeen, ja kuunteletteko te yleensä jotain joka täyttäisi progemetallin ns. kriteerit. Miksi? Miksi ette?
Oma kiinnostukseni progeen lähti tämän ison pahan Dream Theaterin innostamana. Kyseinen yhtye vain nosti progemetalli-riman minun kohdallani niin korkealle, että hyvin harva sen lajityypin tuntuu enää miltään? Tästä kuitenkin aukesi kiinnostukseni progressiiviseen rockiin ja sillä tiellä ollaan.
Innostus on tehnyt minusta hieman puritaanisen musiikin suhteen. No ainakaan vielä en osaa pitää tätä yhtään pahan asiana :)
Lasketteko te vanhan koulukunnan progejäärät progemetallin progeen, ja kuunteletteko te yleensä jotain joka täyttäisi progemetallin ns. kriteerit. Miksi? Miksi ette?
+/- saldo : 0 | Tweet
progemetalli, thrashmetalli, speedmetalli = metallin alalajeja
heavyproge, folkproge, fuusioproge = progen alalajeja
Progemetallia ei kuunnella, koska Hezzu on kieltänyt.
Se punainen vaate taitaa monille olla pikemminkin neoproge (Spocks Beard ym.). :P Itse en juurikaan progemetallia kuuntele, TOOL taitaa olla ainoa. Siinä bändissä viehättää sellainen rytminen monimuotoisuus ja jännä tunnelma.
Dream Theaterista en koskaan ihmeemmin innostunut, tosin olen kuullut vain kahta levyä: Images and Words ja Awake. Awake vie voiton hevimmällä otteellaan.
progemetalli, thrashmetalli, speedmetalli = metallin alalajeja
heavyproge, folkproge, fuusioproge = progen alalajeja
heavyproge, folkproge, fuusioproge = progen alalajeja
Entä metalliproge??? :D
Progemetallia ei kuunnella, koska Hezzu on kieltänyt.
LOL :wink:
Progemetallisa ei sinällään oo mitään pahaa ;) Mutta sitä kuuntelemalla saattaa musamaku vinksahtaa liialliseen teknisyyden ihannointiin ;) Ja progemetalli yleensä sekotetaan power/miekka/teknikko/kikkeli yms. metalliin.
Iteltäni löytyy muutama Dream Theaterin levy ja esim. uusin Pain Of Salvation, mutta se ei ookaan progemetallia ;)
Oikeasti progressiivista metallia mun mielestä on bändit kuten Amorhpis, Anathema, The Gathering yms. ;)
;)
Progemetalli = :wink:
Metalli on mukavaa, mutta on progemetallista oikeen välitä, tai ainakaan siitä genrestä jota sanotaan progemetalliksi.
Tool, Meshuggah, Amorphis ja Opeth on ainakin itseäni kiinnostavia bändejä jotka ainakin jotenkin ovat metallia mutta myös jossain määrin progea. Meshuggahin tapauksessa se varmaan on kyllä enemmän fuusiota, ja amorphiksessa psykedeliaa, mutta silti.
Hassua monet kaverini jotka sanovat tykkäävänsä progesta, tarkoittavat nimen omaan progemetallia.
Neoprogekaan ei oikeen maistu.
DT on saatanan salajuoni, jolla viattomia hevareita yritetään johdattaa narkoottiseen progemaniaan. Onneksi vain harva siirtyy DT:stä progeen ja jää koukkuun. Progepiireissä DT:n kuuntelu on kuin polttaisi vain blossia pirihuorien ja herskanistien keskuudessa. Tavallinen kansa pitää narkkareina ja paskasakkina, mutta ei silti true-narkomaanienkaan seurassa tunne yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaan kokee syrjintää ja nälvimistä: "Et vaan ymmärrä kuinka paljon paremmat fiilikset Magmasta tulee..."
Joskus pystyin kuuntelemaan DT:tä, mutta toleranssi kasvoi ja nykyään se aiheuttaa lähinnä inhoreaktioita.
Joskus pystyin kuuntelemaan DT:tä, mutta toleranssi kasvoi ja nykyään se aiheuttaa lähinnä inhoreaktioita.
Mitä mahtaakaan tapahtua, jos toleranssisi joskus pienenee!? :shock:
Henkilökohtaisesti en uskalla edes ajatella asiaa.
Levyhyllystäni tietenkin löytyy kaikki DTn levyt. DTssä mielestäni on kaikki kohdallaan. Heviä kuuntelen edelleen, kuitenkin erittäin valikoidusti. Hyvät hevi-levyt ovat aarteita, ne ovat todella harvassa. Mutta silloin kun osuu niin uppoaa melko varmasti. Miekka & ritari linja on huvittavaa, eikä siitä enempää.
Opeth, OSI, Pain of Salvation varmaan edustavat sitä progressiivisen metallin linjaa. Tosin PoSn 12:5 ei ehkä siihen ihan istu, ollen kuitenkin loistava levy. Opethiltakin lähinnä Damnation, örinä ei ole mun juttu.
KC ja Ozric Tentacles soivat tällä hetkellä jatkuvasti, ja varsinkin THRAK on aivan uskomaton albumi. Lopun ajan kuuntelen tavaraa, joka löytyy tuolta väliltä ja vähän sen kaiken ympäriltä. Myös se toinen punainen vaate Neo-Prog, on vahvasti edustettuna levyhyllyssäni The Flower Kingsin ja Transatlanticin johdolla.
Toki tuohon kuuluu hyvinkin paljon kaikkea, ja sehän tässä jutussa hyvä onkin, että sisäistettävää materiaalia löytyy ja se kestää suurta kulutusta. Syvemmälle tässä kaivaudutaan koko ajan.
DTssä mielestäni on kaikki kohdallaan.
Saat paljon anteeksi sen perusteella, että osaat kirjoittaa oikeakielisiä ja selväjärkisen oloisia viestejä. :wink:
On se progemetallikin progea ( :? ) mielestäni, mutta ei tietenkään siinä aidossa 60-70 -luvun hengessä (henkilökohtausta tuntumaa siihen henkeen ei ole, kun en ollut pahemmin olemassa vielä silloin, mutta mitä nyt levyjen kautta :) ), kun nykyiset progmetal bändit on ottanut paljon vaikutteita myös "normaalista" metallista ja hevystä...
IMO, Flower Kings ja Pain Of Salvation on kaksi parasta 90-> -luvulta :D
Taidan itse olla aika pitkälle jämähtänyt tuonne 70-luvulle. Ehkä pitäisi alkaa Neoprogeakin kokeilemaan. Joku siinä häiritsee. Olen puritaani.
Progemetallista ei ole senkään vertaa kokemusta, mutta se pitää sanoa, että Meshuggah on hirveää kuraa. Vappuna DT:tä, jos vaikka aukeaisi..8)..vodkalla aukeaa kaikki
Hessu, joskus kait mainostitkin että mikä on Anatheman paras levy, mutta otetaan vinkki uudestaan vastaan :D
Okei jätetään Meshuggah ulos, mutta ne nyt on vaan sitä mitä monet yleensä väittää: Loistavia soittajia, soittaa vaikeita biisejä, ja oikeastaan vaikeissa tahtilajeissa (tai siis kuulijan korvaan, vaikka oikeasti kaikki biisit menevätkin 4/4)
Oikeastaan vähän tyhmä väittely tämä on.
Anatheman paras? Ehkä Judgement. Alternative 4 on kyllä myös hieno.
Mite nuo Anathemat? Onkos nuo paljonkin samanoloisia kun viimeisin A Natural Disaster? Se ainakin toimi itselle...
Noh eihän nuo kovin heviä oo ollu enään vuosiin, semmosta tunnelmallista ja Pink Floyd -vaikutteista ;) Mutta on noi pari mainittua kyllä hieman hevimpää ku toi uus.
(tai siis kuulijan korvaan, vaikka oikeasti kaikki biisit menevätkin 4/4)
Oikeastaan vähän tyhmä väittely tämä on.
Oikeastaan vähän tyhmä väittely tämä on.
Usein juuri erikoisella komppaamisella luodaan vaikutelma siitä, että käytettäisiin muita kuin 4/4 tahtilajeja. Itse tulen aina kiinnittäneeksi huomion tahtilajeilla kikkailuun. Kyllä sillä kikkailulla mielenkiintoa ja monipuolisuutta biiseihin saa, kunhan siitä ei tehdä itsetarkoitusta.
Eihän tässä nyt sen enempää väitellä, kerrotaan vain vähän omia mielipiteitä. Niitä minä oikeastaan halusinkin kuulla. :wink:
Ylipäänsä progemetallissa välillä häiritsee kokeellisuuden keskittyminen lähes pelkästään rytmiikkaan. Biisejä tehdään melkeinpä tahtilajien ehdoilla. Metallinen soundimaailmakaan ei ole keskimäärin kovin vivahteikasta.
Tässä nyt tuli pelkkiä miinuspuolia, mutta onhan sitä paljon huonompaakin musaa tehty.
EberkJuho tais kuitenki viitata Meshuggahiin eikä DT:iin....
EberkJuho tais kuitenki viitata Meshuggahiin eikä DT:iin....
Oho, näinpä oli asia. Onkohan mulla lukihäiriö tms.
Editoidaanpa, ettei tarvi enempää punastella :oops:
Luulen myös että EberkJuho viittasi Meshuggahiin, mutta ajatelkaapa jos otetaan neljä tahtia 7/8. Eikö se voitaisi säveltää myös käyttäen seitsemän kertaa 16/16 tahtia, joka on periaatteessa 4/4? Siinä mielessä EberkJuho, ehkä tahtomattaan, on oikealla suunnalla, että tarpeeksi pitkällä aikavälillä melkein kappaleesta kuin kappaleesta saadaan 4/4. Tämä kuitenkin vaatii tiettyä säännöllisyyttä tahtilajien vaihtelulta. Säveltäjän kannalta on luultavasti kuitenkin selkeämpää käyttää eri tahtilajeja kuin sovittaa sama idea 4/4.
Haluan kuitenkin mainita, että kaikki mitä äsken kirjoitin, on vain minun järkeilyä. Jos joku musiikin teoriaa tunteva pitää tätä ihan naurettavana, niin olisin kovin kiitollinen pienestä oikaisusta. Tulisin minäkin vähän viisaammaksi.
Yleensä lienee perusteltua puhua vallitsevasta 4/4-tahtilajista ja siihen pohjautuvasta polyrytmiikasta, jos toistuva (muu kuin neljään laskettava) rytmikuvio kohtaa 4/4:n ykkösiskun säännöllisesti, muutaman tahdin välein. Periaatteessa jonkun soittimen on kuitenkin ilmennettävä tämä 4/4 syke.
DrethegenjeshKing on oikeassa, olen myös miettinyt samaa asiaa.
Polyrytmisyys rules.
Off topiccina, miul on keikka viiden tunnin päästä!
Jossain vaiheessa tuli kuunneltua progemetallia oikein kunnolla. Nykyään ei tule kuunneltua oikeastaan ollenkaan Fates Warningia (Perfect Symmetry:stä eteenpäin) lukuunottamatta. Monet genren bändit ovat vain todella persoonattomia ja alkavat puuduttaa jossain vaiheessa. DT oli joskus kova bändi itselleni, mutta nykyään en piittaa paskan vertaa. Uusin levykin jäi kaupan hyllylle.
Monet genren bändit ovat vain todella persoonattomia ja alkavat puuduttaa jossain vaiheessa. DT oli joskus kova bändi itselleni, mutta nykyään en piittaa paskan vertaa. Uusin levykin jäi kaupan hyllylle.
Useimmat progemetalli ja heavy yhtyeet ovat todella persoonattomia. Ne muutamat, jotka nousevat siitä tasaisesta tuhkasta, ovat yleensä pakko-hankintoja levyhyllyyn.
DT oli joskus kova bändi itselleni, mutta nykyään.. piittaan siitä edelleen, vaikka vähemmän tuleekin kuunneltua. Uusin soi vielä jonkin verran. Mutta ei nämä muutamat viimeset samaan yllä kuin I&W, Awake ja Change of Seasons. Kyllä Learning to Live, A Mind Beside Itself ja Space-Dye Vest säväyttävät edelleen. Minun progemetallin kuuntelu rajoittuu lähinnä juuri tähän kyseiseen poppooseen.
on muuten ärsyttävää. esim Progarchivesissa monet progmetalbänit ei oo metallia nähnykkään. Tai, no no, nykyään muukin metalli tai rock on vähän samantapasta,, nössöttelyä. Apaattista, taiteellista (pitää olla oma juttu, tai sitten matkitaan).. Miksi metallissa käytetään "akustista" kitaraa ja pitkiä eteerisiä kirkkaita, mutta nössöjä laulajia.
No, neoprogestakin on puhuttu, määritelmää. Itse sanoisin sitä nössöpop-progeks.
heavyproge on ihan kiva sana, ehkä. No kuitenkin, sitten ärsyttää kun progressiivista metallia on jo mikä tahansa, missä käytetään akustista kitarasoundia, tunteellista höttölaulamista tai vaikka ihan kökkömetallissa vähän ride:lla pistetään laukkakomppia kesken kaiken, hui, miten se osas. Nii, tai nopeat soolot.
Voi voi. Edelleenkin moni zeuhl ja RIO ON mielestäni progressiivista metallia, ja moni muu ei. Tai sitten tarvitaan lisää luokituksia. Esim. Opeth ja DT - perustavanlaatuinen ero, (vaikka samoja juttuja onkin. niin, pitäisi pystyä olla monessa genressä samaan aikaan. Piirreanalyysiin!!)
edit: mutta monien on vaikea olla samaa mieltä, koska muutenkin kuuntelevat psykedeelistä poprocktaidehöttöä. Ku ite tykkään intohimoisesta ja turbulentisat musasta, joka synkkyyden lisäksi tietenkin voi olla iloista ja paikoin kevyttäkin
Monet genren bändit ovat vain todella persoonattomia ja alkavat puuduttaa jossain vaiheessa. DT oli joskus kova bändi itselleni, mutta nykyään en piittaa paskan vertaa. Uusin levykin jäi kaupan hyllylle.
Useimmat progemetalli ja heavy yhtyeet ovat todella persoonattomia. Ne muutamat, jotka nousevat siitä tasaisesta tuhkasta, ovat yleensä pakko-hankintoja levyhyllyyn.
DT oli joskus kova bändi itselleni, mutta nykyään.. piittaan siitä edelleen, vaikka vähemmän tuleekin kuunneltua. Uusin soi vielä jonkin verran. Mutta ei nämä muutamat viimeset samaan yllä kuin I&W, Awake ja Change of Seasons. Kyllä Learning to Live, A Mind Beside Itself ja Space-Dye Vest säväyttävät edelleen. Minun progemetallin kuuntelu rajoittuu lähinnä juuri tähän kyseiseen poppooseen.
Pitkähköllä perspektiivillä tarkasteltuna voinen esittää mielipiteen, että Dream Theater on tehnyt erittäin erottuvaa ja edistyksellistä jälkeä ns. "metallin" saralla levyillä Six Degrees of Inner Turbulence ja Train of Thought. Edellinen seurapiirejä mullistava levy heiltä oli Images & Words, jota en nyt kuitenkaan rankkaa mitenkään parhaimmaksi, mutta hassua on havaita, että monessa tapauksessa progemetalliksi julistautuvassa genressä juuri tuon I&W -levyn sekä 80-luvun hevin maneereita toistellaan kyllä tänä päivänä aivan hemmetisti ja samaan aikaan vannotaan Dream Theaterin nimeen, joka on eriytynyt jo paljon kauemmaksi tuosta genrestä, itse asiassa. Ja se on ihan hyvä juttu. Siis Dream Theaterin kannalta! :wink: Octavarium taas heitti turhaan vettä tulipesään, tulisipa seuraavaksi taas jotain modernimpaa jälkeä heiltä.
Fastron ihmettelemät ominaisuudet "metalli"musiikissa ovat sitten taas omasta mielestäni ihan positiivisia, sellainen jatkuva ryske on pidemmän päälle aika tylsää, IMHO. :wink: Nyanssit puuttuu! Slayerin Reign in blood ei tarvinnut muuta aikanaan kuin kaasun pohjaan, mutta se onkin näitä yksittäisiä ainutlaatuisia levyjä metallipuolella... Akustisen/puhtaan kitaran käyttö, erilaiset sovitukset ja äänimaailmat, koneiden ja tehosteiden käyttö, melodinen ja jonkun mielestä "ponneton" laulu, johon tuossa ilmeisimmin viitattiin, ovat juuri niitä tunnusmerkkejä, jotka nostavat esimerkiksi Porcupine Treen, Opethin, Riversiden ja Anatheman esille massasta. Kunnioitus ja hatunnosto täältä päin!
En muutenkaan ymmärrä lainkaan, miksi ihmeessä musiikin pitäisi velloa jossain tietyssä suossa loputtomiin mätänemässä. Uusi musiikki on hyvää aina, ja sitä tehdään paljon nykyään taas! :wink:
Ohhoh, tulipas paatoksella jurputettua taas pitkästä aikaa... Niin joo, Paatoskin on hyvä! :wink:
Ja lisää vielä tuosta aiheesta - ajatelkaas minkälainen musiikkivuosi tulee 2007 olemaan, kun ainakin seuraavilta on odotettavissa uusi levy:
Porcupine Tree
Rush
Marillion
Neal Morse
Blackfield (ehkä vielä 2006?)
Dream Theater
Riverside?
Anathema
Wilson/Åkerfeldt/Portnoy?
King Crimson?
Opeth taitaa pitää välivuoden levytyksissä, luulisin. :(
Ei taida King Crimsonilta tulla mitään ensi vuonna. Paitsi ehkä P6 levy lohdutukseksi.
Ei taida King Crimsonilta tulla mitään ensi vuonna. Paitsi ehkä P6 levy lohdutukseksi.
Kyllä mää jostain luin, että kokoontuvat yhteen tekemään jotain (?) ensi keväänä, ehkä? Fripp, Mastelotto, Levin ja Belew siis. Mitenhän tuo homma lienee?
[quote]
Kyllä mää jostain luin, että kokoontuvat yhteen tekemään jotain (?) ensi keväänä, ehkä? Fripp, Mastelotto, Levin ja Belew siis. Mitenhän tuo homma lienee?
Kyllä mää jostain luin, että kokoontuvat yhteen tekemään jotain (?) ensi keväänä, ehkä? Fripp, Mastelotto, Levin ja Belew siis. Mitenhän tuo homma lienee?
Ehkä kokoontuvat ehkä eivät. Noh, olihan toi P6 projeKcti jo jonkinlainen merkki siitä että jotain saattaa vihdoinkin tapahtua. Noi projeKctit kun ovat "kehityslaboratorioita" oikeaa King Crimsonia varten.
Ja Tony Levinhan palasi King Crimsoniin jo pari vuotta sitten. Vaikkei mitään ole tapahtunut käytännössä. :D
Jep. V*tuttaa vieläkin se keikka kun ei tullut nähtyä. :(
Uusi KC -albumi olisi kyllä mansikkaa.
mähän sanoin. et tääl on noita nössöjä (koviksia perkele)
niin, DT:llä on ainakin 3 viiden tähden levyä, metropolis2 (mitä siitäki ny hapatetaa), I&W ja Six Degrees.. eikä näissä haittaa metallin tyhmyydet.
Pääasia on musa. Mutta kyllä noihin "kokeiluihin"kin kyllästyy. Kyllä hyvin tehty jyrinä aina on hyvää - mutta siksi sitä pitäisikin tehdä lisää, koska on niin paljon huonoa. On helpompi miellyttää keskinkertaisella oman soundin löytämisellä. Ja ehkä useimmat haluavat rauhoittavaa taustamusaa... (sori kaapot)
Yritin kerran kuunnella Dream Theateria, levyä Six Degrees of Inner Turbulence, ekan levyn tästä tuplasta pystyin juuri ja juuri kuuntelemaan, toista en edes harkinnut. Sen tyylistä musiikkia, että mun korvat puutuu välittömästi, liikaa kaikkea. Kylmää, kovaa, nopeaa, teknistä, ei mua varten.
Muita tässä ketjussa mainittuja yhtyeitä en taida olla kuullut, Toolia ehkä pari irtobiisiä, jotka haukotuttivat, Toolin olen myös nähnyt livenä Roskildessa, mutta se oli paskaa. 70-luvun jälkeistä Crimsoniakaan en siedä.
En koe menettäväni kuitenkaan mitään, vaikka en tällaisesta musiikista tykkää. Mun musiikkidiggailuni pohja on kuitenkin vanhassa bluesissa, rockissa, soulissa, funkissa, reggaessa, 70-luvun progessa, sellaisessa lämpimässä soundissa. Metallimusiikki ylipäätään on vaikeaa aluetta minulle, ei tunnu uppoavan millään, lukuunottamatta jotain Judas Priest-Iron Maiden-Dio -akselia, josta huumoriarvon lisäksi on viime aikoina osoittautunut löytyvän muitakin ulottuvuuksia.
niin, DT:llä on ainakin 3 viiden tähden levyä, metropolis2 (mitä siitäki ny hapatetaa), I&W ja Six Degrees.. eikä näissä haittaa metallin tyhmyydet.
Tosiaan, viiden tähden DT-levyt:
Train of thought
Six degrees of inner turbulence
Metropolis II -Scenes from a memory
Piste. :wink:
niin, DT:llä on ainakin 3 viiden tähden levyä, metropolis2 (mitä siitäki ny hapatetaa), I&W ja Six Degrees.. eikä näissä haittaa metallin tyhmyydet.
Tosiaan, viiden tähden DT-levyt:
Train of thought
Six degrees of inner turbulence
Metropolis II -Scenes from a memory
Piste. :wink:
Viittä tähteä ei heru yhdellekään DT levylle, mutta neljä tähteä ropsahtaa Awake:lle. I&W sekä A change of seasons saa kolme.
Tämän jälkeen ilmestyneet saavat korkeintaan parhaimpien nukutuslevyjen mainintoja... :wink:
Viittä tähteä ei heru yhdellekään DT levylle, mutta neljä tähteä ropsahtaa Awake:lle. I&W sekä A change of seasons saa kolme.
Tämän jälkeen ilmestyneet saavat korkeintaan parhaimpien nukutuslevyjen mainintoja... :wink:
Sä et vaan ymmärrä niiden hienoutta... :lol: Awake on sieltä ruikutusosaston surkeimmasta päästä! Sehän on hädin tuskin kahden-kolmen tähden arvoinen... :wink:
Train Of Thoughtille voisi juuri ja juuri neljä tähteä myöntää. Aika lähelle pääsee Falling Into Infinity. Muiden bändin levyjen kuuntelu onkin sitten minun kohdallani paljon satunnaisempaa ja yleensä aika haukotuttava kokemus.
Ehkä jollain tavalla kuvaavaa on että nuo mainitsemani levyt taitavat olla ne DT-fanien eniten väheksymät albumit.
Itse olen todennäköisesti rankannut DT:n levyt erilailla yhtä monta kertaa, kun olen asiasta kirjoittanut. Awake on ehkäpä se vahvin ja tasapainoisin tuotos. I&W ja Change of Seasons pääsevät lähelle, ja oikeastaan myös Metropolis II, SDoiT ja ToT. Heikoimmat lenkit taitavat minulle olla Falling into Infinity ja Octavarium. Toki niidenkin materiaalista noin puolet on erittäin onnistunutta. Jokaisessa levyssä on puolensa. Mielestäni hienointa yhtyeessä on kuitenkin se, että joka levylle on pystytty jotenkin uusiutumaan. Kyllä sitä seuraavaakin levyä mielenkiinnolla odottaa.
Mitä progeen, progemetalliin tai musiikkiin yleensä tulee, niin ei näitä genre-juttuja kovinkaan paljon enää ajattele. No Mastodonin kohdalla ihmetteli sitä tyylien kirjon sulatusuunia. Mutta hyvä musiikki on hyvää musiikkia on se sitten mitä tahansa. Itse kyllä ainakin luulen löytäväni kaiken maailman progia mitä ihmellisimmistä paikoista ja nyansseja vähän raskaammastakin juntasta.
Mitä progeen, progemetalliin tai musiikkiin yleensä tulee, niin ei näitä genre-juttuja kovinkaan paljon enää ajattele. No Mastodonin kohdalla ihmetteli sitä tyylien kirjon sulatusuunia. Mutta hyvä musiikki on hyvää musiikkia on se sitten mitä tahansa. Itse kyllä ainakin luulen löytäväni kaiken maailman progia mitä ihmellisimmistä paikoista ja nyansseja vähän raskaammastakin juntasta.
Samaa mieltä! Hyvä musa on aina hyvää! :wink:
Viittä tähteä ei heru yhdellekään DT levylle, mutta neljä tähteä ropsahtaa Awake:lle. I&W sekä A change of seasons saa kolme.
Tämän jälkeen ilmestyneet saavat korkeintaan parhaimpien nukutuslevyjen mainintoja... :wink:
Tämän jälkeen ilmestyneet saavat korkeintaan parhaimpien nukutuslevyjen mainintoja... :wink:
A change of seasons -maininta poislukien ylläoleva on juuri täsmälleen noin kuin Gerbiili kertoo. Lisäksi se DT:n eka levy eri laulajalla on aliarvostettu.
DT:n tuoreemmat levyt ovat kauniita samalla matemaattisella tavalla kuin geometria, mutta niistä puuttuu sielu. Ei voi mitään.
[quote]
Ei aloiteta taas tuosta... :lol:
[quote]
Kyllä mää jostain luin, että kokoontuvat yhteen tekemään jotain (?) ensi keväänä, ehkä? Fripp, Mastelotto, Levin ja Belew siis. Mitenhän tuo homma lienee?
Kyllä mää jostain luin, että kokoontuvat yhteen tekemään jotain (?) ensi keväänä, ehkä? Fripp, Mastelotto, Levin ja Belew siis. Mitenhän tuo homma lienee?
Ehkä kokoontuvat ehkä eivät. Noh, olihan toi P6 projeKcti jo jonkinlainen merkki siitä että jotain saattaa vihdoinkin tapahtua. Noi projeKctit kun ovat "kehityslaboratorioita" oikeaa King Crimsonia varten.
Ja Tony Levinhan palasi King Crimsoniin jo pari vuotta sitten. Vaikkei mitään ole tapahtunut käytännössä. :D
Vitut siitä. Oli vitun hyvää (mitä nyt kuulin puol biisiä) ku kuulin torstaina (26.11) Teemalta, ihmettelin, että mitäs tää - oli nimittäin aika siistiä jatsiksi, vitunki hyvää. Siinä soitti suomalaisia, ja Pat - olinhan mä ton nimen kuullu mut en yhtää tienny ku en oikein välitä bändin jäsenistä eikä nimimuisti pelaa. Siis KTU, Kluster TU. Jopas jotakin. Nyt vaa pitäis saada lisää kuunneltua. http://www.suomijazz.com/jih06.htm
http://www.yle.fi/teema/musiikki/populaarimusiikki/id6434.html
Train Of Thoughtille voisi juuri ja juuri neljä tähteä myöntää. Aika lähelle pääsee Falling Into Infinity. Muiden bändin levyjen kuuntelu onkin sitten minun kohdallani paljon satunnaisempaa ja yleensä aika haukotuttava kokemus.
Ehkä jollain tavalla kuvaavaa on että nuo mainitsemani levyt taitavat olla ne DT-fanien eniten väheksymät albumit.
Ehkä jollain tavalla kuvaavaa on että nuo mainitsemani levyt taitavat olla ne DT-fanien eniten väheksymät albumit.
FII on ees tuskin progea.
No, vielä muista - kyllä TOT on paras kolmen kärjen jälkeen, mutta myös muille vois antaa 4*. FII:lle ehkä 2, vois kolmeki
FII on ees tuskin progea.
Tosi kiinnostavaa.
Ai siis onko vai eikö ole kiinnostavaa? Tarkoitatko että ei sillä väliä onko, kuhan on hyvää?
Vai kiistätkö väitteen. Onhan se progea ainakin osittain, mutta... (mitä).
Mut en tarkoita että se olisi hirveästi enemmän nössömetallimpaa. epäprogehan just ei voi olla niin paljon nössömetallia, ku sitä on vaikeampi saada toimimaan
Jees, tutustu Opethin tuotantoon. Esim Blackwater Park -levyltä löytyvä The Drapery Falls on aika progemainen pläjäys ja uus levy Ghost Reveries kokonaisuudessaan. Ehkä kaikki ei luokittele Opethia progeksi.. mut se nyt on mielipidekysymys.
Uusin Isis (In The Absence Of Truth) on ottanut ison askeleen progen suuntaan. Tää uushan on jo tosi lähellä Toolia, tosin paljon parempaa tavaraa. Voi vitura, olisivat saaneet jatkaa ja kehittää Panopticonin postrock ja leijuntaosastoa pidemmälle. Sen sijaan yhtye alkaa matkimaan Toolia... Helvetti! Hyvä levy tää on, mutta silti aika pettymys. Isis kun mun mielestä vois olla paljonkin parempi.
Uusin Isis (In The Absence Of Truth) on ottanut ison askeleen progen suuntaan. Tää uushan on jo tosi lähellä Toolia, tosin paljon parempaa tavaraa. Voi vitura, olisivat saaneet jatkaa ja kehittää Panopticonin postrock ja leijuntaosastoa pidemmälle. Sen sijaan yhtye alkaa matkimaan Toolia... Helvetti! Hyvä levy tää on, mutta silti aika pettymys. Isis kun mun mielestä vois olla paljonkin parempi.
No hyvä levy se kuitenkin on. Ollut melkoisessa kuuntelussa useamman viikon ja kuulostaa aina vaan paremmalta. Toolin vaikutus tuossa uusimmassa tosiaankin kuuluu, mutta minusta se ei ole ollenkaan huono asia.
Vähän vähemmän tunnettu mestariteos nimeltä Anomaly on nyt uudelleenjulkaistu: http://www.cdbaby.com/cd/anomaly/from/payplay
Parhaita metalli albumeita jota minä olen kuullut, vaikka onkin metallin saralla muuten aika easy going rokkia. Mukana Cynicin rytmiryhmä Sean Malone & Sean Reinert.
Vähän vähemmän tunnettu mestariteos nimeltä Anomaly on nyt uudelleenjulkaistu: http://www.cdbaby.com/cd/anomaly/from/payplay
Parhaita metalli albumeita jota minä olen kuullut, vaikka onkin metallin saralla muuten aika easy going rokkia. Mukana Cynicin rytmiryhmä Sean Malone & Sean Reinert.
Parhaita metalli albumeita jota minä olen kuullut, vaikka onkin metallin saralla muuten aika easy going rokkia. Mukana Cynicin rytmiryhmä Sean Malone & Sean Reinert.
Ohhoh, täytyykin perehtyä! Cynic on ihan helmi!
Onkos toi ISIS niin hyvä kuin nyt kehutaan?
Onkos toi ISIS niin hyvä kuin nyt kehutaan?
Ei oo, tää uus levy ainakaan. Vanhemmat on parempia ja Panopticon on suorastaan mestarillinen. Se on paljon omaperäisempi ja kauniimpi tekele.
Jaa, jossain Soundissa muistaakseni Panopticonia haukuttiin suttuisaksi... ???
Rekkasinpa minäkin tänne, kun näin provokatiiviseen keskusteluaiheeseen törmäsin!
Minuun kyllä uppoaa nämä tosiprogemiesten mielestä epäuskottavatkin genret. Yllätyksettömästi erityisesti Spock's Beard ja The Flower Kings kuuluvat suosikkeiheni, ainakin yhä aktiivisista bändeistä. Spock's Beardin live-dvd:n nähtyäni aloin tosin epäillä omaa uskottavuuttani, Neal Morse kun tuntuu olevan suurin dorka sitten... noh, kenen tahansa. Elkeet ylittävät naurettavuudessaan Gentle Giantin dvd:n, ja se oli sentään 70-lukua.
"Progemetalli" tuntuu jakavan mielipiteitä, mutta Dream Theater ja Pain of Salvation nousevat kyllä listassani varsin korkealle. Samoin Opeth, vaikka se ei samanlaista kikkailuprogea olekaan. Myönnettäköön, että Dream Theaterilla meinaa homma välillä lipsua turhankin teknisen tiluorgasmoinnin puolelle. Esimerkiksi osan Train of Thoughtista olisi saanut mielellään jättää vaikka Petruccin soololevylle tai seuraavaan LTE-projektiin, jota ei tosin taida edes tulla. Scenes from a Memory ja Awake ovat kyllä varsinaisia mestariteoksia!
PoS:n Daniel Gildenlöw on taas sen verran nero, etten toista keksi. BE oli kaatua omaan nokkeluutensa, mutta jaksaa silti vielä kiinnostaa. Uusin Scarsickkin on jo vuotanut nettiin, en tiedä kuinka sallittua siitä on keskustella... Puskaradio kertoo, että hieman ristiriitaisia tunteita on herätellyt.
Luin saman Soundin arvostelun, jossa oli tuo kommentti Panopticonista ja ihmettelin moista. Älä usko sitä, se on väärässä. Usko mua, olen oikeassa.
Täältä Palasokerista muuten löytyy Panin arvostelu.
Ei se Panopticon mikään suttuisa ole. Hyvä levy se on. Onhan Isis omalla tavallaan vähän raskaampaa progea, mutta ehkä raskaampi post-rock on lähempänä totuutta. Sludge-metalliksikin Isiksen musiikkia on kutsuttu, mutta se sludge ei ainakaan minulle kerro mitään. Mastodonkin ammentaa sieltä sludgesta ja on kyllä aika lailla eri maailmasta kuin Isis.
Isiksen uusi levy In the Absence of Truth on ehdottomasti kehujensa arvoinen. Toolin vaikutuksen aina silloin tällöin levyä kuunnelleessa luulee huomaavansa, mutta kyllä Isis silti ihan itseltään kuulostaa. Bändin debyyttiä en ole kuullut, mutta ainakin Oceanicista lähtien yhtyeen sointi on ollut tunnistettavaa, vaikka Panopticonilla ja ItAoT:lla uusia suuntia onkin tutkittu. Uusimmalla ilmaisun ääripäitä on viety entistä kauemmaksi, mutta paketti pysyy silti kasassa.
Joku voisi väittää Isistä junnaukseksi, mutta kyllä siellä nyansseja riittää pitämään mielenkiintoa yllä.