Rushilta uusi levy kesällä?
Kcrimso kirjoitti noin 20 vuotta sitten (54 kommenttia)
Progekorvissa huhuillaan, että kesällä ilmestyisi uusi Rushin levy. Tai paremminkin ep joka sisältää ilmeisesti joko cover-biisejä tai uusia tulkintoja Rushin vanhoista kipaleista.
http://www.progressiveears.com/Default.asp?bhcp=1
http://www.progressiveears.com/Default.asp?bhcp=1
+/- saldo : 0 | Tweet
Siltä ei ole kyllä lupa paljoa oottaa. Vrt. viimeisin "tuotos"...
Ehkä ukot pelastaa kasvonsa tällä.
Coverbiiseillä ja uusioversioilla? Toivottavasti tuo osa uutisesta on ankkaa...
Mitäköhän ne versiois? Placebo sopis, menis äänet kohdalleen!;)
The new Rush rumour sounds very interesting:
Wow wow wow -- word has it RUSH are realeasing a covers EP June 22, in time for their 30th Anniversary tour! Can't wait to hear Rush cover bands like The Who, Love, and The Yardbirds, Buffalo Springfield, and others on classics like "Summertime Blues," "7 & 7 Is," "For What It's Worth," "The Seeker," "Crossroads," and "Shape of Things." (5/10)
taken from: http://www.newmusictipsheet.com/crystal.html
Virallinen tiedote:
RUSH TURNS UP THE “FEEDBACK”;
BAND MARKS 30TH ANNIVERSARY WITH FIRST COVERS COLLECTION,
FEATURING VERSIONS OF SIXTIES CLASSICS BY
CREAM, THE WHO, BUFFALO SPRINGFIELD, YARDBIRDS & MORE;
“ AN EVENING WITH RUSH” TOUR TAKES OFF MAY 26TH
Anthem/Atlantic recording group Rush has unveiled details of their upcoming new collection, dubbed “FEEDBACK.” This unique set sees the renowned trio – Geddy Lee, Alex Lifeson, and Neil Peart – celebrating the band’s 30th anniversary by performing cover versions of eight rock classics from the Sixties. “FEEDBACK” is slated to arrive in stores on June 29.
“Geddy, Alex, and I were channeling back to 1966 and 1967, when we were thirteen- and fourteen-year-old beginners,” writes Peart in the liner notes to “FEEDBACK.” “We thought it would be a fitting symbol to commemorate our thirty years together if we returned to our roots and paid tribute to those we had learned from and were inspired by. We thought we might record some of the songs we used to listen to, the ones we painstakingly learned the chords, notes, and drum parts for, and even played in our earliest bands.”
“ FEEDBACK” marks the first time that Rush has recorded songs by other artists and writers. Included are such groundbreaking staples as Buffalo Springfield’s “For What It’s Worth” and “Mr. Soul,” the Yardbirds’ “Heart Full of Soul” and “Shapes of Things,” and the Who’s “The Seeker.” “FEEDBACK” also features versions of two songs which defined the heavy rock power trio tradition that gave birth to Rush – Cream’s explosive take on Robert Johnson’s “Crossroads” and Blue Cheer’s still-extreme rendition of Eddie Cochran’s “Summertime Blues.”
As previously announced, Rush will commemorate their 30th anniversary year by playing dates across North America, as well as in Europe, where they have not performed live in more than a decade. The first leg of the 2004 “An Evening With Rush” tour will kick off on Wednesday, May 26th at the AmSouth Amphitheatre in Nashville, Tennessee, wrapping up with an August 22nd homecoming concert at Toronto’s Molson Amphitheatre. Following the conclusion of the North American trek, Rush will begin their European journey with a series of sold-out shows in the U.K., starting with a September 8th date at London’s Wembley Arena.
Since releasing their self-titled debut album in 1974, Rush has been universally regarded as one of the most inventive and dynamic groups in rock, famed for their virtuoso musicianship, epic soundscapes, and dramatic lyricism. Each of the band’s 24 albums to date – including such acclaimed works as 1976’s “2112,” 1981’s “MOVING PICTURES,” 1996’s “TEST FOR ECHO,” and 2002’s “VAPOR TRAILS” – have been certified gold-or-better by the RIAA. To date, Rush has achieved worldwide sales exceeding 35 million units.
BAND MARKS 30TH ANNIVERSARY WITH FIRST COVERS COLLECTION,
FEATURING VERSIONS OF SIXTIES CLASSICS BY
CREAM, THE WHO, BUFFALO SPRINGFIELD, YARDBIRDS & MORE;
“ AN EVENING WITH RUSH” TOUR TAKES OFF MAY 26TH
Anthem/Atlantic recording group Rush has unveiled details of their upcoming new collection, dubbed “FEEDBACK.” This unique set sees the renowned trio – Geddy Lee, Alex Lifeson, and Neil Peart – celebrating the band’s 30th anniversary by performing cover versions of eight rock classics from the Sixties. “FEEDBACK” is slated to arrive in stores on June 29.
“Geddy, Alex, and I were channeling back to 1966 and 1967, when we were thirteen- and fourteen-year-old beginners,” writes Peart in the liner notes to “FEEDBACK.” “We thought it would be a fitting symbol to commemorate our thirty years together if we returned to our roots and paid tribute to those we had learned from and were inspired by. We thought we might record some of the songs we used to listen to, the ones we painstakingly learned the chords, notes, and drum parts for, and even played in our earliest bands.”
“ FEEDBACK” marks the first time that Rush has recorded songs by other artists and writers. Included are such groundbreaking staples as Buffalo Springfield’s “For What It’s Worth” and “Mr. Soul,” the Yardbirds’ “Heart Full of Soul” and “Shapes of Things,” and the Who’s “The Seeker.” “FEEDBACK” also features versions of two songs which defined the heavy rock power trio tradition that gave birth to Rush – Cream’s explosive take on Robert Johnson’s “Crossroads” and Blue Cheer’s still-extreme rendition of Eddie Cochran’s “Summertime Blues.”
As previously announced, Rush will commemorate their 30th anniversary year by playing dates across North America, as well as in Europe, where they have not performed live in more than a decade. The first leg of the 2004 “An Evening With Rush” tour will kick off on Wednesday, May 26th at the AmSouth Amphitheatre in Nashville, Tennessee, wrapping up with an August 22nd homecoming concert at Toronto’s Molson Amphitheatre. Following the conclusion of the North American trek, Rush will begin their European journey with a series of sold-out shows in the U.K., starting with a September 8th date at London’s Wembley Arena.
Since releasing their self-titled debut album in 1974, Rush has been universally regarded as one of the most inventive and dynamic groups in rock, famed for their virtuoso musicianship, epic soundscapes, and dramatic lyricism. Each of the band’s 24 albums to date – including such acclaimed works as 1976’s “2112,” 1981’s “MOVING PICTURES,” 1996’s “TEST FOR ECHO,” and 2002’s “VAPOR TRAILS” – have been certified gold-or-better by the RIAA. To date, Rush has achieved worldwide sales exceeding 35 million units.
Tuo on ilmeisesti julkaistu rush.comissa, mutta minä löysin sen Progressiearsista.
“ FEEDBACK” marks the first time that Rush has recorded songs by other artists and writers.
Eikös bändin eka sinkku ollut "Not Fade Away"?;)
No voi jumalauta....oikein coverilevy.Toivottavasti kaikki tuossa jutussa on ankkaa.
Joo, lämpimikseenhän ne valehtelee omilla sivuillaan. Rush ottaa oppia Stratovariuksesta.
Vai oisko tämä joku protesti taannoista Working Man-albumia vastaan.Herrathan tuomitsivat ko.projektin tuolloin tuoreeltaan.No ehkei sit kuiteskaan, onhan tuosta jo kulunna 8 vuotta.
No mutta, helvetin hienoja biisejähän nuo on, varsinkin Loven 7& 7 Is. Kunhan nyt tekisivät ne sitten räkäisillä soundeilla ja livenä studiossa, silleen Rushin ekan levyn malliin.
Ei kun niille pitää antaa kunnon "Rush-käsittely" vaikkapa Signalsin ajan soundeilla.
7 & 7 Is
Oikeastaan kiinnostaisikin kuulla malttaako Peart soittaa tämän ilman rytmikikkailuja. :wink:
Rush osaa yllättää... Nuo Yardbirdsin biisit ovat ainakin niin hyviä, että odotan innolla Rushin versioita.
7 & 7 Is
Oikeastaan kiinnostaisikin kuulla malttaako Peart soittaa tämän ilman rytmikikkailuja. :wink:
Toivottavasti ei malta! :D
Vai oisko tämä joku protesti taannoista Working Man-albumia vastaan.Herrathan tuomitsivat ko.projektin tuolloin tuoreeltaan.No ehkei sit kuiteskaan, onhan tuosta jo kulunna 8 vuotta.
Tuossakin oli kai jokin väärinkäsitys. Peart sotki Working Manin toiseen Rush tribuuttiin jossa oli jotain deathmetal väännöksiä Rushin biiseistä. Se taas onkin niin hirveää kuultavaa että sopiikin hieman suivaantua.Peart sotki Working Manin toiseen Rush tribuuttiin jossa oli jotain deathmetal väännöksiä Rushin biiseistä.
Minä olen taas lukenut, että Peart luuli että Working Man oli hissimusiikki muzak-cd, kun sellainenkin tehtiin joskus samoihin aikoihin. No, muzakkia tai death metallia... ihan samaa. :wink:
Cover-albumi Rushilta! Luulin aluksi juttua pilaksi mutta kai se on uskottava kun rush.comissakin on tuosta tiedote.
Ei oikeasti pitäisi haitata - eihän moita levyä ole pakko ostaa.
Kunhan eivät sitten Globenissa soita cover-biisejä. Jos soittavat voi kyllä meikäläiseltä naama vähän venähtää. Mutta eiköhän huumorilla selvitä siitäkin.
t. harmaa, "Rush on hyvä bändi mutten enää sitä palvo"
Joo, aika uskomattomalta tuntuu tämä cover-meininki. Mutta katsotaan, mitä sieltä tulee. Voihan olla, että tulee ihan kelpo kamaa. Ja mukana siinä levyllä on sitten myös kai jotain live-otteita.
Ei kovin vakuuttavalta tunnu täälläkään päässä tuo cover-juttu... Ja vielä tosiaan kun VT oli niin tylyn p***a levy mielestäni myöskin... Ihme juttu, kun kavereiden haastatteluista ikäänkuin kävi ilmi, että uutta materiaalia olisivat kirjoittaneet??? Noh, ainahan ukot ovat tehneet juuri niin kuin tykkäävät, joten sieltä jostakin tämäkin idea varmasti tulee. Olisin toivonut vaikka edes jotain 2112-henkistä teema-EP:tä vuosien kunniaksi tuollaisen vedon tilalle... Summertime blues??? Ei jumaliste... Voin tosiaankin olla kannanotoissani aivan pielessä (toivottavasti), mutta en jaksa uskoa tuolta levyltä mitään hyvää... Ja signals-käsittely lienee unohtunut jo aikaa sitten muutenkin... Toivottavasti ei Wembleyllä tosiaankaan raikaa mikään Cochranin biisi... Ja levyn kansikin on kuin kirppusirkuksen mainos... :shock:
Summertime blues??? Ei jumaliste... ... Ja levyn kansikin on kuin kirppusirkuksen mainos... :shock:
Niin, kuulemma vetävät Blue Cheerin version mukaan, mikä onkin lähes yhtä hyvä kuin The Whon. Ja kansihan on tribuutti 60-luvun lopun festari- ja keikkajulisteille.
Käykääpäs kuulemassa...
www.rush.com
Ei onneksi ihan niin pahalta kuulostanut vaikka ko. biisi paska onkin (hiljaa!). Yllättävän pirteää soittoa vanhaan malliin kuitenkin, eli kaukana VT:n röpellyksistä. Se antaa toivoa tulevasta ainakin... Olisivat nyt kuitenkin saaneet keskittyä uuteen materiaaliin...
Toivottavasti joku noista covereista äityisi kuunneltavan tasoiseksi... Kyllä tuo Summertime bluesin alkuosuus menettelee, mutta kun muuten tuo biisi on itsessään niin kamala (makuasia, turpa kiinni!), niin vaikea siitä on enempää hakea. Ja tämä oli nyt TOSI positiivisesti sanottu, nyt kun pahin järkytys koko Feedback-levystä on mennyt...
:shock:
Aika lupaavaltahan tuo kuulostaa.
Hyvältähän tuo kuulostaa, aika The Who -meininkiä! Peart olisi tosin voinut möristä ne isän ja pomon ja muiden osuudet Entwistlen tyyliin.
Joo tosiaan! Hyvä clippi! Tuohan antaa odottaa jo aika paljon tältä cover-levyltä. Paljon parempaa kuin uskalsin odottaa.
En saanut kuuluviin tuota Summertime Bluesia, mutta mukavaa, että bändi kykenee irrottelemaan. Ei sitä aina tarvitse olla niin otsa rypyssä. :)
http://music.channel.aol.com/artist/main.adp?tab=av&artistid=5323
Tuolta kuulette koko "Feedback" -levyn Real Audiona. Oma kommenttini kuulemani perusteella on: Kraagh. Rush ei ole mikään jamibändi. Ei toimi. Kakkoskipaleessa on jotain ihan tosi pientä tunnelmaa, mutta muuten: Kraagh. Toistan: Kraagh. Olisivat jättäneet nämä jamit äänittämättä... :shock: Sviddu, neljä biisiä keikkasetistä varmasti pilalla... Voi voi... :evil:
Minusta aivan hyvä rocklevy. Rushin tasoiselta bändiltä tosin olisi lupa odottaa jotain suurempaa. "Heart full of soul" on kyllä hieno versio.
En muutenkaan ymmärrä miksi bändi on yksinkertaistanut lähestymistapaansa ja tuhlaa uskomattomia kykyjään tavalliseen rockiin.
Jotenkin tuntuu rahastukselta. Bändi tietää että kaikki sen tuotokset myyvät kultaa tai platinaa vaikka ne olisivat täynnä pelkkää Neil Peartin piereskelyä. :)
Minusta aivan hyvä rocklevy. Rushin tasoiselta bändiltä tosin olisi lupa odottaa jotain suurempaa. "Heart full of soul" on kyllä hieno versio.[/quote]
Vai onko se niin, että Rushilta huono esitys = hyvä rocklevy?
Se onkin aivan ihme juttu. Itse lähinnä odottaisin, että Rush pyyhkäisisi vekottimiensa ja omien juttujensa kera taas kerran uudelle planeetalle, sen sijaan että palaavat ensilevyn tunnelmiin...
[quote]Jotenkin tuntuu rahastukselta. Bändi tietää että kaikki sen tuotokset myyvät kultaa tai platinaa vaikka ne olisivat täynnä pelkkää Neil Peartin piereskelyä. :)
Vai onko se niin, että Rushilta huono esitys = hyvä rocklevy?
En muutenkaan ymmärrä miksi bändi on yksinkertaistanut
lähestymistapaansa ja tuhlaa uskomattomia kykyjään tavalliseen rockiin.
lähestymistapaansa ja tuhlaa uskomattomia kykyjään tavalliseen rockiin.
Se onkin aivan ihme juttu. Itse lähinnä odottaisin, että Rush pyyhkäisisi vekottimiensa ja omien juttujensa kera taas kerran uudelle planeetalle, sen sijaan että palaavat ensilevyn tunnelmiin...
[quote]Jotenkin tuntuu rahastukselta. Bändi tietää että kaikki sen tuotokset myyvät kultaa tai platinaa vaikka ne olisivat täynnä pelkkää Neil Peartin piereskelyä. :)
Neil Peartin pierulevy voisikin olla aika hauskaa... Kellontarkkaa farttausta... :lol:
Jep, en ymmärrä miksi Rush tyytyy tavalliseen. Maailma on täynnä The Who:n jalanjälkiä seuraavia perusrockpumppuja. Rush on aina ollut jotain suurempaa.
Omasta mielestäni Rushin pitäisi palata "majesteetilliseen soundiin" ja ottaa syntikat mukaan. Ei syntikoiden käytön enää pitäisi olla mikään kirosana.
Koko 80-luku oli Rushille innovatiivista aikaa, joka huipentui Prestoon. Se on levy jossa on kaikkea: funkia, jazzia, poppia, hard rockia, progea, ym. ym. En usko että mikään bändi koskaan on julkaissut sellaista musiikkia. Presto oli mielestäni Rushin viimeinen "elämää suurempi" levy.
RTB ei ole huono levy, mutta itselleni se oli Preston jälkeen yksinkertaisuudessaan valtava pettymys. Se jotenkin lopetti tämän luovan kauden. Ajoittaisia nerouden pilkahduksia lukuunottamatta uudemmat levyt eivät ole itselleni enää samalla tavalla kolisseet.
Rush on parhaimmillaan Marathonin, Manhattan Projectin ja Subdivisionin kaltaisissa kappaleissa. Ne "leijuvat", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. ;)
Jep, en ymmärrä miksi Rush tyytyy tavalliseen. Maailma on täynnä The Who:n jalanjälkiä seuraavia perusrockpumppuja. Rush on aina ollut jotain suurempaa.
Omasta mielestäni Rushin pitäisi palata "majesteetilliseen soundiin" ja ottaa syntikat mukaan. Ei syntikoiden käytön enää pitäisi olla mikään kirosana.
Koko 80-luku oli Rushille innovatiivista aikaa, joka huipentui Prestoon. Se on levy jossa on kaikkea: funkia, jazzia, poppia, hard rockia, progea, ym. ym. En usko että mikään bändi koskaan on julkaissut sellaista musiikkia. Presto oli mielestäni Rushin viimeinen "elämää suurempi" levy.
RTB ei ole huono levy, mutta itselleni se oli Preston jälkeen yksinkertaisuudessaan valtava pettymys. Se jotenkin lopetti tämän luovan kauden. Ajoittaisia nerouden pilkahduksia lukuunottamatta uudemmat levyt eivät ole itselleni enää samalla tavalla kolisseet.
Rush on parhaimmillaan Marathonin, Manhattan Projectin ja Subdivisionin kaltaisissa kappaleissa. Ne "leijuvat", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. ;)
Omasta mielestäni Rushin pitäisi palata "majesteetilliseen soundiin" ja ottaa syntikat mukaan. Ei syntikoiden käytön enää pitäisi olla mikään kirosana.
Koko 80-luku oli Rushille innovatiivista aikaa, joka huipentui Prestoon. Se on levy jossa on kaikkea: funkia, jazzia, poppia, hard rockia, progea, ym. ym. En usko että mikään bändi koskaan on julkaissut sellaista musiikkia. Presto oli mielestäni Rushin viimeinen "elämää suurempi" levy.
RTB ei ole huono levy, mutta itselleni se oli Preston jälkeen yksinkertaisuudessaan valtava pettymys. Se jotenkin lopetti tämän luovan kauden. Ajoittaisia nerouden pilkahduksia lukuunottamatta uudemmat levyt eivät ole itselleni enää samalla tavalla kolisseet.
Rush on parhaimmillaan Marathonin, Manhattan Projectin ja Subdivisionin kaltaisissa kappaleissa. Ne "leijuvat", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. ;)
Olen aivan samaa mieltä. Ja ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat... Synaa ei pidä missään nimessä hävetä. Synan tyylikäs käyttö teki Rushin soundista juuri sen mikä se on. Jos olisivat jatkaneet g/b/d -linjoilla pelkistelyä, olisivat hajonneet yhtenä Zeppelin-kopiona jo parikymmentä vuotta sitten viimeistään... Itse toivoisin että Rush tekisi erittäin koneellisen ja elektronisen progelevyn uusissa sfääreissä 2000-luvulle päivitettynä!
JiiPee vei sanat suusta. Levyt Signalsista Prestoon todella pelkkää leijumista alusta loppuun. Koneellista ja elektronista Rush-levyä odotellessa...
JiiPee vei sanat suusta. Levyt Signalsista Prestoon todella pelkkää leijumista alusta loppuun. Koneellista ja elektronista Rush-levyä odotellessa...
Niinpä niin... On mukavaa, että löytyy muitakin aiheesta samaa mieltä olevia! Oma kokemus RTB:stä Preston hienouden jälkeen oli juuri samanlainen aikanaan. Ja totta tosiaan myöskin samoilla linjoilla olen siinä, että RTB ja sen jälkeiset levyt eivät ole olleet enää innovatiivisia ja uutta hakevia vaan päinvastoin peruutusvaihe päällä tai vapaalla liu'uttelua ennemminkin. Rushin ehdoton kultakausi oli Permanent Waves - Presto. Ei yhtään huonoa tekelettä päässyt heidän käsistään tuon kymmenvuotisen jakson aikana. Sen jälkeen niitä sitten alkoikin ropisemaan... :? Tämä Feedback on aivan hirveä plörö, ei siitä pääse mihinkään. Noh, toivottavasti saivat sisäiset sammakkonsa ulos ja alkavat taas tehdä kunnon Rushia!!!
Kumma juttu muuten että monet wanhat fanit ovat tuosta asiasta täsmälleen päinvastaista mieltä. Luulen että 80-luvun tuotannon ongelma on sen jonkinasteinen vaikeus. Prestolla esim. oli paljon outoja "time signatureja" jotka eivät perinteisesti kuulu rock-musiikkiin. Itse klassisen musiikin "juuret" omaavana henkilönä (ja paljon jazzia kuunnelleena) omaan ehkä erilaisen "korvan".
Toinen hassu juttu on, että Alex Lifesonia palvotaan nykyisin kitaristina täysin eri tavalla kuin 80-luvulla jolloin kaikki ajattelivat hänen jäävän muusikkona täysin Leen ja Peartin varjoon.
Syy lienee ainoastaan kitaran miksaamisessa "pintaan". Esim. juuri tuo asia on tehnyt syntikoiden (poissaolon lisäksi) Rushin soundista uudemmilla levyillä paljon tavanomaisemman.
Tosiasiassa Alex teki upeimmat soolonsa juuri 80-luvulla. Analog Kid, Marathon ja Turn the Page tulevat ensimmäisenä mieleen.
Tuosta Perm.Waves - Presto asiasta olen sataprosenttisesti samaa mieltä. Jostain syystä Natural Science kolahti itselleni kovaa vasta Rush in Rio:n myötä. Helvetin hyvä biisi, kuinkahan moni speed - ja trashmetallibändi on ottanut tuosta vaikutteita?
PS:
Oletteko muuten kuulleet Counterparts-kiertueen bootleggeja? Monet uudemmat biisit kuten Animate ja Double Agent kuulostavat livenä HELVETISTI paremmalta. Tämähän on myös Rushille tyypillistä.
Omasta mielestäni Rushin kultakausi oli 1978-1989, eli Hemispheres-Presto. Kaikki tuon aikajakson 8 studiolevyä ovat helvetin hyviä. Presto on aina ollut suosikkejani. Todellakin erittäi monipuolinen albumi ja suondimaailman raikkaus tempaa mukaansa joka kerta. Roll The Bones oli jo selkeästi heikompi ja ensimmäinen levy jolle oli eksynyt useampi hiukan heikompi biisi. Tästä eteenpäin valonpilkauhduksia on ollut aika vähän ja Vapor Trails pudotti Rushin pimeyteen ainakin minun silmissäni. Rush ei voi ainakaan huonompaa albumia enää tehdä, joten jos uutta studiolevyä pukkaa niin toiveita parammasta on. Toivottavasti ne rosoiset ja lähestulkoon kakofoniset autotallisoundit ovat historiaa ja bändi palaa takaisin soundimaailmaan jossa instrumenteilla on tilaa hengittää ja laulut perustuvat vahvoihin melodioihin. Syntikoiden käyttö osaavissa käsissä on PELKÄSTÄÄN hyvä juttu... olen aina ollut syntikoiden ystävä, enkä pelkästään Rushista puhuttaessa (nickkini viittaa myös tähän), vaan yleisellä tasolla.
Ei Vapor Trails ole ollenkaan huono levy. Se on taas erilainen lätty joka kyllä toimii kun sille antaa aikaa. Ei todellakaan Preston, Power Windowsin tai Signalsin veroinen mestariteos, mutta kyllä siinä hienoja biisejä on.
Ilmeisesti Rush halusi jälleen tehdä totaalisen erilaisen levyn. Vapor Trails on nimittäin siitä ihmeellinen levy, että missään biisissä (Earthshineä lukuunottamatta) ei ole juuri minkäänlaista koukkua tai melodiaa. :) Levyä voisi hyvällä syyllä sanoa Hold Your Firen täydelliseksi vastakohdaksi.
PS: Oletteko tsekanneet "National Midday Sun" saittia? Siellä on mm. suomenkielinen Rush-foorumi jossa käydään parhaillaan keskusteluja Rushin levyistä. Suomalaista aktiviteettia voisi olla lisää.
http://www.t-n-m-s.com/
Luulen että 80-luvun tuotannon ongelma on sen jonkinasteinen vaikeus.
Siis häh? Nehän on menny suorempaan ja normaalimpaan suuntaan jatkuvasti :roll:
Luulen että 80-luvun tuotannon ongelma on sen jonkinasteinen vaikeus.
Siis häh? Nehän on menny suorempaan ja normaalimpaan suuntaan jatkuvasti :roll:
Tunnusomaista 80-luvun kappaleille oli biisin keskellä tapahtuva "teeman" yhtäkkinen vaihtuminen. Kuuntele esim. Marathon tai Turn the Page. Biisin rullaus pysähtyy ja Alexin soolo aloittaa "väliteeman". Tämän jälkeen palataan takaisin alkuteemaan ja sen jälkeen tehdään "loppuhuipennus". Ei ehkä ainutlaatuista mutta Rush käytti tätä räikeämmin kuin kukaan muu.
70-luvun levyt olivat ehkä näennäisesti monimutkaisempia, mutta sointukuvioiltaan ja biisikulultaan ne olivat paljon lähempänä perinteistä rock-musiikkia, jotain "La Villa Strangiatoa" lukuunottamatta.
Makuasia kumpaa pitää "normaalimpana" ja "suorempana". Signals - Presto periodi oli mielestäni musiikillisesti ja soitannollisesti paljon haastavampi kuin 70-luvun tuotokset.
Rush loi jonkunlaista "modernia heavyprogea". Vastaavia huikeita kokeiluja yritti mm. Led Zeppelin "In Through the outdoor"-levyllään joka tottakai joutui aikanaan kriitikoiden murhaamaksi, sillä levyllähän oli herranjumala saastaiset syntikat.
70-luvun levyt olivat ehkä näennäisesti monimutkaisempia, mutta sointukuvioiltaan ja biisikulultaan ne olivat paljon lähempänä perinteistä rock-musiikkia, jotain "La Villa Strangiatoa" lukuunottamatta.
Mutta se näennäisyyshän siinä oikeastaan ratkaisee. Eli eihän "maalikot" voi pitää 80-luvun Rushia vaikeana jos ei siltä kuulosta vaikka se todellisuudessa sitä olisikin. :lol:
Joo, omasta mielestäni 80-luvun Rush on todella helppoa kuunneltavaa vaikeista tahtilajeista ja sävellajeista huolimatta. Tuon ajan levyjen musiikki on niin kepeätä ja puleerattua tuotannoltaan, että mikäs niitä on kuunnellessa. Eikä helposti tarttuvat melodiat ainakaan vaikeuta asiaa.
eihän "maalikot" voi pitää 80-luvun Rushia vaikeana jos ei siltä kuulosta vaikka se todellisuudessa sitä olisikin
Aivan. Olokoot vaikka maailman vaikeimmin soitettavia biisejä tms., mutta jos se kuulostaa iisiltä ja melodiselta jne. niin kyllä se sillon on helppoa, oli todellisuus mitä hyvänsä.
nimim. Mie mist mitään ymmärrä
Ok, turha kai aiheesta on kättä alkaa vääntämään. Ihmiset usein vastaanottavat musiikkia eri tavalla. Termit ja lokerointi ei kai kuitenkaan ole niin tärkeää.
Tässä sulateltavaksi mielenkiintoinen Rush-artikkeli:
http://www.houstonpress.com/issues/2004-06-24/music.html
Se hevikin karisi jatkuvasti vähemmäksi ja vähemmäksi ja joku Hold Your Firehan on sitte jo ihan poppia, kevyin Rush-levy ikinä. Sen jälkeen suunta on taas kääntyny hevimpään suuntaan.
Eiköhän tuo uus ep tuu ostettua, ei se Vapor Trailsia huonompi voi olla ;)
Jep. HYF on todella kevyttä Rushia. Loistava levy kuitenkin. Kumma juttu muuten että juuri HYF oli ex-vaimon ja nykyisen tyttöystävän suosikkilevy Rushilta.
Mielestäni levyllä ei ole Tai Shanin lisäksi yhtään ainotta heikkoa lenkkiä. Force 10 ja Prime Mover ovat suorastaan klassikoita.
HYF on sen tasoinen pop levy, että jos nämä nykyisetkin pop bändit olisivat ymmärtäneet sitä kuunnella niin maailma olisi paljon parempi paikka tälläkin hetkellä - ainakin musiikillisesti.
Itsellä Power windows aikoinaan muutti kokonaan suhtautumisen musiikkiin. Koko levy yhtä juhlaa alusta loppuun.
Counterparts ja Test for echo levyillä löytyi vielä useitakin huippuhetkiä, valitettavasti Vapor trailsilla ne olikin jo harvemmassa. Secret touch biisi soi silloin tällöin, se alkaa hianosti.
Eiköhän tuo uus ep tuu ostettua, ei se Vapor Trailsia huonompi voi olla ;)
On se. VT:llä Rush edes yrittää olla Rush, vaikka epäonnistuikin täydellisesti. Feedback on ihan aidosti turha levy.
Who-biisien mukanaolo selittynee sillä, että Geddyn suuri esikuva oli Entwistle :wink:
HYF on sen tasoinen pop levy, että jos nämä nykyisetkin pop bändit olisivat ymmärtäneet sitä kuunnella niin maailma olisi paljon parempi paikka tälläkin hetkellä - ainakin musiikillisesti.
Itsellä Power windows aikoinaan muutti kokonaan suhtautumisen musiikkiin. Koko levy yhtä juhlaa alusta loppuun.
Counterparts ja Test for echo levyillä löytyi vielä useitakin huippuhetkiä, valitettavasti Vapor trailsilla ne olikin jo harvemmassa. Secret touch biisi soi silloin tällöin, se alkaa hianosti.
Itsellä Power windows aikoinaan muutti kokonaan suhtautumisen musiikkiin. Koko levy yhtä juhlaa alusta loppuun.
Counterparts ja Test for echo levyillä löytyi vielä useitakin huippuhetkiä, valitettavasti Vapor trailsilla ne olikin jo harvemmassa. Secret touch biisi soi silloin tällöin, se alkaa hianosti.
Totta turiset! Kevyemmän materiaalin säveltäminen musiikillisesti ja soitannollisesti laajemmaksi on onnistuessaan niin hyvä paketti, ettei paremmasta väliä! Sen ovat todistaneet Rush, Marillion, Yes ja Pink Floyd ainakin. Ja Jellyfish totta totisesti!!!
Totta myös, että Counterpartsilla ja T4E:llä on vielä oikein hyviä kipaleita mukana, mutta hiipuva on suunta ollut. VT:ltä en löydä yhtään itselleni mieluisaa kipaletta, koska levy on tehty niinkuin se on tehty. Liian koliseva ja tasapaksu, synat, melodisuus ja soolot loistavat poissaolollaan. Korva väsyy. Tuotantojälki vielä alleviivaa tätä entisestäänkin. Aargh. :?
Koska nykysin ei näytä keskustelua syntyvän muutaku Rushista, niin sanompa että mun mielestä kultakausi ajottuu välille 2112 - Moving Pictures ja kliimaksi koettiin Hemispheresin kohalla. Tykkään kyllä myös kasari-Rushistakin, esim. Grace Under Pressuren a-puoli on auraalista extaasia.
Bullshit! Kliimaksi oli Signals.Hemispheres on silti loistoplatta.
Jos kliimaksi koettiin jo Hemispheresin kohdalla, niin taitaapa Hessu kärsiä ennenaikaisesta hmmm... laukeamisesta. :)
Tässäpä virallinen Feedbackin arvostelu All Music guidesta:
Rush - "Feedback" 4/5 stars
This is a riot! Rather than put out some windy and dreary box set to celebrate their 30th anniversary, Canada's seminal power prog band and one of big rock's most enduring units turns the tables and lays out hot and heavy covers of nine classics from the annals of rock & roll history. The track list is amazing, and the cool thing is that the arrangements of these nuggets are not all ripped up and mutated, either.
"Summertime Blues" may begin as a nod to Jimi Hendrix's "Foxy Lady," but it comes roaring back as an acknowledged homage to the Who's Live at Leeds version.
The version of Stephen Stills' "For What It's Worth" begins as a slippery little acoustic tune but quickly turns into a heavy, droning rock orgy.
"The Seeker" goes for the jugular in the same way that the Who's did; Geddy's sneer has a little less contempt than Daltrey's but it's just as hungry and desperate. "Heart Full of Soul" is pure psychedelic Yardbirds elegance with a bunch of space and dimension added to redeem the track for the 21st century.
The backmasked guitars on "Mr. Soul" and Neil Peart's deliberate mix of thud and snap give the cut a solid footing for Alex Lifeson to unhurriedly coax Lee's vocal along the lyric. The ringing of Lifeson's chords that barely hold this side of overblown feedback is masterful in keeping the original spirit of the song while future-dating its sonics.
Rush's read of "Seven and Seven Is" is much faster that Love's original, but its barely-on-the-rails tempo is welcome in lieu of the fact that these guys are all in their fifties and play like they're kids.
"Shapes of Things to Come" is fun, and a real attempt to provide nuance to a great song, especially the cross-channel fading in the guitar mix.
But on "Crossroads," the other bookend of this EP, Rush give a romper-stomper wailing performance of Cream's arrangement of Robert Johnson's seminal blues tune. Lifeson leaves Eric what's-his-name in the dust. Lee may not be the vocalist that Jack Bruce is but he kicks his ass as a bass player, and his moment of glory in this cut tears the roof off the song. None of these tunes are done with an ounce of camp.
What the listener encounters is a Rush that has never ever been heard before: they indulge in the hero-worship and dream roots of the garage band that eventually became Rush, and they simultaneously search for the young garage band whose members never dreamed they'd be playing these tunes 30 years later as Rush. Anyone who thinks that there is no life left in the classics of the genre needs to hear this. That something this wild and freewheeling could only be pulled off by a band with 30 years experience is not only worth noting, but celebrating. Thom Jurek
1. Summertimes Blues performed by Rush - 3:52
2. Heart Full of Soul performed by Rush - 2:52
3. For What It's Worth performed by Rush - 3:30
4. The Seeker performed by Rush - 3:27
5. Mr. Soul performed by Rush - 3:51
6. Seven and Seven Is performed by Rush - 2:53
7. Shapes of Things performed by Rush - 3:16
8. Crossroads performed by Rush - 3:27
Minusta Rushin kultakausi ajoittui välillä Permanent Waves - Grace Under Pressure. Toki hyviä biisejä löytyy ajalta ennen ja jälkeenkin.
Asiasta viidenteen...
Rush in Rio DVD teki paluun Billboardin musiikkivideolistalle, sijalle 30, yli vuosi julkaisunsa jälkeen. Se on pariakymmentätuhatta kappaletta vaille myynyt USA:ssa viisinkertaista platinaa, mikä siirtää sen alkuvuosituhannen myydyimpien musiikkivideoiden top-10:een.
Ei sillä että myyntiluvuilla ja vastaavilla olisi merkitystä, mutta silti aika hyvin, ottaen huomioon että bändiä ei juuri kiinnosta markkinoida itseään, ainakaan nykyisellä "corporate bitch"-tyylillä. Rush on kieltäytynyt tarjouksista esiintymisistä mm. Lettermanin ja Lenon talk-show ohjelmissa.
Samoin aika hassua pelkästään siihen nähden kuinka hyvin Rush tunnetaan mm. Suomessa.
Erittäin positiivinen yllätys tämä cover-levy, kas vain, täähän toimii :) Summertime Blues ja Shapes Of Things hieman vierastuttavat, eivät ehkä täysin sovi Geddyn äänelle, mutta muuten kyllä oikeen onnistunu pikkulevy. Kiva kuulla Rushia psykedeelisvivahteisena! Paaaaaaljon parempi ku Vapor Trails.