Marillion: Marbles
Lerxst kirjoitti noin 21 vuotta sitten (96 kommenttia)
Aivan uskomattoman hieno levy... En olisi koskaan uskonut, että joku pystyy vielä 2000-luvulla tekemään musiikkia, joka vetoaa näin paljon... Marillion on tehnyt todellisen miehen työn musiikin saralla aikana jolloin muotivirtaukset, bisnes ja muu hässäkkä on hiertänyt kaiken ideologian aivan paskaksi kaikesta musiikkiin liittyvästä viime vuosina, irrottaen markkinavoimien temmellettäväksi taiteen ja idealismin herkän maailman. Kahden vuoden työn tulos palkitaan täydellisellä albumilla, täynnä tunnelmaa, taitoa, tulkintaa, intensiteettiä ja ravistelevia elämyksiä... Ja tehty vailla mitään ennakkoluuloja ja sapluunoita. Tämä on se levy, jonka Pink Floyd jätti tekemättä --- Tämä on se levy, joka jäi Rushilta uusiutumishuuman ja muisteloiden alle --- Tämä on se levy, jota kukaan muu ei pysty tekemään enää ikinä --- Tämä on se levy, joka ravisuttaa paikat irti hampaista ja vie peiton alle itkemään sitten kun se todella kolahtaa... Yksittäisiä kappaleita ei voi alkaa erottelemaan tästä kokonaisuudesta, se on vain nautittava kaikki, ilman turhia selityksiä. Se pysäyttää, sekoittaa pään ja vie mukanaan. Yhä uudestaan ja uudestaan. Koko paketti --- nimenomaan se tuplaversio, jossa on se kaikki --- The invisible man, Ocean cloud, Neverland, Damage, Marbles I-IV... Aivan uskomaton teos. Äänimaailman maalaus, jossa värit sulavat silmien ja korvien kautta aivoihin jättäen pysyvän jäljen joka ei unohdu koskaan... Jotain sellaista, jota ei olisi enää uskonut kokevansa sitten viattoman nuoruuden päivien, jolloin kaikki uusi ja ennen kokematon avautui tuoreena ja koskemattomana piirtyen ikuisiksi ajoiksi muistojen kenttään, aina palaten siihen ensimmäiseen tajunnan hetkeen... Se on Marbles. Kokekaa se. Vuosituhannen levy. Ainutlaatuinen. Hurmos. Piste. *****
+/- saldo : 0 | Tweet
No jopas on hehkutusta.
muotivirtaukset
Levyn soundimaailma on kyllä niin trendikäs ku olla voi, joten lienee turha väittää ettei suuren yleisön kosiskelua olisi harrastettu. Varsinkin sen sinkkubiisin konesoundit oli melkosen blaah ja oli kyllä joissain muisakin biiseisä.
ps: Lerxst oisi voinu ihan hyvin postata tuon äskösen tuonne arvostelu-osastolle.
Filosofoi vaan Kippola ihan rauhassa, levy on parasta Marillionia n. 10 vuoteen.
Taitaa olla osa Marillionin markkinointisuunnitelmaa, että vähän väliä ilmestyy jostain joku Marblesin hehkuttaja ;)
Ihan hyvältähän tämä toki kuulostaa, mutta en kyllä ymmärrä näitä hehkuttajia, ei tämä mitään poikkeuksellisen hienoa oo, eikä ees mitenkään poikkeuksellisen erilainen ku esim. kaks edellistä levyä, tuotanto on melko trendikästä niinku oli Anorakillakin jne. Eli bändi on tehny tasasen hyvän levyn niinku niillä yleensä tapana on, ei siis mitään normaalista poikkeavaa.
Onko täsä käyny niin, että pahimmilta hehkuttajilta on jääny kaks edellistä levyä kuulematta hieman heikomman Radiationin takia? ;)
Aiheeseen etäisesti liittyen sanosin, että nää 2000-luvun trendisoundit on läheistä sukua niille pahamaineisille kasarisoundeille, ne on koneelliset ja kylmät, jossakin musiikisa ne toimii ja josaki ei, Marillionilla toki toimivat suht hyvin, mutta en silti tykkää moisesta tuotannosta.
DPRP:n arvostelut levystä: http://www.dprp.net/reviews/200427.html
Kuten jo aiemmin totesin, Marbles on mielestäni paras kokonaisuus sitten Afraidin.Ja kyllähän noita(This Strange Engine,Radiation,Com ) on tullut jauhettua sen verran että niistä olisi saanut yhden hyvän levyn tiivistettyä.Ja mitäs vikaa niissä kasarisaundeissa sinänsä on, jos musiikki on hyvää.Anorakki on huippuplattu, mutta Marbles on yksinkertaisesti parempi(ilman mainospuheita).
Kuulin Marblesia levykaupassa vartin verran ja kuulosti yllättävän asialliselta.
Levy on ihan oikeesti huippu.
Levy on ihan oikeesti huippu.
Varmaan sitten harmittaa kun tyydyit yhden levyn versioon?
Kieltämättä.Ajatus hommata tuo kokonaisuus kiehtoo, jos jossain vaan halavalla vastaan tulisi.
No niin, tilasin sitten sen tuplapainoksen - se ökyluxus-painos on väliaikaisesti loppu.
Pidin Anorakista todella paljon "trendauksesta" huolimatta, joten odotukset ovat korkealla, toivottavasti eivät liian korkealla.
Anorakissa tuo "trendaus" toimi minusta todella hyvin joten homma hoidetaan Marblesissa yhtä tyylikkäästi niin ei mitään hätää. Se on sitten eri asia miten nämä levyt tulevat kestämään aikaa pitkällä tähtäimellä.
Jatkaisin vielä hurmostelua hieman jo jalat maassa, jos sopii...:)
Vastauksissa puhuttiin "trendisoundeista"... Noh, minulla on kyllä aikas erilainen käsitys siitä mitä se voisi taas olla... Modernia kyllä, trendimeininkiä eipä juurikaan... Ja miten niin kylmää? Ette kai vaan kuulu niihin, joiden mielestä vain moogilla ja viululla on tehty hyvää musiikkia? Rohkenen olla eri mieltä 80-luvun soittimista ja soundeista (joitakin vitsejä lukuunottamatta toki), enkä viitsisi luokitella hyvää musiikkia vuosikymmenten mukaan kuitenkaan. Olen nyt kuunnellut tuon levyn n. 20 kertaa ainakin, ja vieläkin kananlihattaa koko ruumiin voimalla. Ja välipaloina kiskon kaikkia muita levyjä paitsi Radiationia (kun en sitä satu omistamaan)... Harrastan tällaista pölhöä statistiikkaa, jonka perusteella totesin, että Marillionin 112 originaalista julkaistusta kappaleesta 90 miellyttää meikäläistä joko hyvin tai hurjasti, joten en hirveästi menisi minkään levyn hyvyyttä/huonoutta sorkkimaan, paitsi ehkä pari ensimmäistä (nyt tunnen Fish-leirin vihan niskassa). h:n aika on ollut tuplasti pidempi ja kokonaisuus tuotteliaampaa ja enemmän minulle mieleen, vaikka toki Misplaced ja Clutching mestariteoksia minulle ovatkin...
Ja Marblesista lisää: Se special-tupla kannattaa ehdottomasti hankkia, jos meinaa saada levystä kaiken irti! Esimerkiksi Ocean Cloud, jonka voi reitata aivan parhaimpiin Marillion-kappaleisiin myöskin, on vain tällä painoksella. Se maksaa 48 euroa racketrecordsin kautta (35 euroa keikalta), mutta ei se tunnu paljolta kun katsoo ja kuuntelee sitä mitä rahalla saa...:)
Kävimme tosiaankin viime keskiviikkona 12.5. Tukholmassa tsekkaamassa yhtyeen China Teaternissa, ja täytyy kyllä sanoa tässäkin vielä, että se vasta kokemus oli! Pomppasi suoraan ykköseksi kaikkien aikojen koettujen live-esitysten kategoriassa (17 vuoden ajalta), ja aivan kevyesti. H tulkitsi niin suurella vimmalla että henkeä haukkoi meikäläinen, ja Marbles-osuus oli ehdottomasti vielä se parempi osa, vaikka mahtava oli aiempien biisien osuus keikasta myöskin. Todistimme myös bändin soundcheckin (kiitokset, herra Trewavas) :), joka vahvisti sen, että h toimii aikas lailla yhtyeen korvina ainaskin tänä päivänä.
Rothery, Kelly, Trewavas ja Mosley hienossa vedossa myös, jumalaiselta kuulostaa!
En nyt sen ihmeemmin ala selostamaan lisää, täytyy pitää vähän taukoa hurmostelusta ettei tule slaagia...:) Rushilla on Wembleyllä kyllä tekemistä tähän tunnelmaan pääsemiseksi, se täytyy todeta (vaikka intohimoinen Rush-fanaatikko olenkin).
Ps. Sorry Hezzu, ei tullut tuohon kellonaikaan ja "olotilaan" :) mieleen, että arvostelupalstaa olisi voinut käyttää...sori... Lapsenomainen hurmos kun iskee niin se on menoa...
PS. Vielä: Ei kukaan meitä hurmostelijoita palkkaa... Siinä vaan ei ole sitä kyynisyyden tippaakaan mukana ja se saattaa nykyaikana tuntua vaan hassulta... :oops:
Ette kai vaan kuulu niihin, joiden mielestä vain moogilla ja viululla on tehty hyvää musiikkia?
No en! Sitäpaitsi ostan varmaankin enemmän uutta ku vanhaa musiikkia...
Ja Marbles on mun mielestä hyvä levy, en kai oo muuta väittänykään?
Spontaani heittäytyminen ja epäkaupallisuus on silti kivempaa ku laskelmoitu trendien haistelu, onkoonkin että molemmisa tapauksisa saatetaan saavuttaa yhtä hyvä lopputulos, joskin mitä ilmeisemmin erilainen :lol:
Nyt on Marblesia tullu kuunneltua ja arvosana kyllä kääntyy sinne hyvän puolelle. Valitettavasti jouduin tyytymään 1-CD versioon, joten arvioni perustuu siihen. Kaikenkaikkiaan kaunista musiikkia. Suondimaailmaa voisi kutsua sanalla "kirkas" tai "raikas". H on mielestäni levyn tähti, erinomainen suoritus. Osoitus vokalistista jonka ääni ei heikenny vuosien saatossa.
Sanoisin että aikalailla tasoissa "Afraidin" kanssa. Tykkäsi toki Anoraknophobiastakin, mutta tämä on parempi.
Ja Marbles on mun mielestä hyvä levy, en kai oo muuta väittänykään?
Et toki... Sori jos niin vastaukseni antoi ymmärtää... :oops:
Minulle vain sattui tämän levyn kohdalla tulemaan sellainen iso kolahdus ja nyrjähdys, jonkalaisen olen kokenut viimeksi joskus yli kymmenen vuotta sitten reilusti... :D Kyllä boosterina tuohon elämykseen toimi varmasti live-kokemus, joka tosiaankin teki oikeutta levylle!
iso kolahdus ja nyrjähdys, jonkalaisen olen kokenut viimeksi joskus yli kymmenen vuotta sitten reilusti...
Huolestuttavaa, uutta huippuhyvää musiikkiahan ilmestyy melkein päivittäin, tai ainaki viikottain, tai... no vähän väliä kumminkin ;)
Valitettavasti asia ei ihan näin taida olla.IMHO(Terviisiä Docille).
Tässä se juju siis piilee, Marbles-hehkuttajat on 10 vuojen pimeän jakson jälkeen löytäny jotain hyvää musiikkia kun minä löyvän sitä jatkuvasti ;)
Sama vika täällä... Aika harvakseen mitään oikein hyvää tulee, ja hurmoksellista tosi harvoin... Toivottavasti Rush yllättäisi positiivisesti, mikäli joskus uuden oman albumin tekevät...
No, Marillion ainakin lienee tulevaisuudessakin positiivinen yllätys... :wink:
Täytyypi jatkaa edelleen vanhojen kokoelmien täydentämistä...
Täytyypi jatkaa edelleen vanhojen kokoelmien täydentämistä...
Vilkaseppa siinä tapauksessa torille...;)
Voihan joku kerätä vaikka pikkukiviä, ja suurin osa niistä ovat varmaan loistokappaleita.Itse kerään tuosta joukosta vertauskuvallisesti vain kaikkein hienoimmat yksilöt, ja niisäkin on joskus tarpeeksi ottaen huomioon muunkinlaiset harrasteet. :wink:
Mistä tiijät että oot keränny justiin kaikkein hienoimmat jos sulla ei oo vertailukohetta? ;)
Aivan totta, mutta kuten aiemmin jo totesin, osaan vetää rajani hyvän ja käyttökelvollisen musiikin suhteen.Elämä voi päättyä minä päivänä tahansa, ja mieluusti sijoittaisin sen ajan laatuun IMHO, niin musiikillisesti kuin muidenkin asioiden suhteen.Asia lienee harvinaisen selevä.
Ja piste.
Täytyy kyllä pikkuhiljaa yhtyä hehkuttajien joukkoon. Jokainen kuuntelukerta nostaa arvosanaa. Tasaisen hyvä albumi ja omalla listallani menee "Season's End":in taakse toiseksi parhaana Hogarth-levynä.
"Invisible Man" on yksittäisistä biiseistä noussut myös aika kovaan suosikkiasemaan.
Jossain vaiheessa täytyy yrittää jotain kautta hankkia 2cd versio, että pääsee kuuntelemaan kovasti kehuttua "Ocean Cloud"-biisiä.
No niin, siinä kuultiin miehen puhetta.On hienoa että on näinkin paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät hyvän päälle :P , ja sääliä heille jotka tätä taitoa ei osaa :cry:
Käsittääkseni kaikki levyn kuulleet on siittä tykänneet, joten en ymmärrä äskösen pointtia....?
Olen kuullut muutamia biisejä Marblesilta Aural Moonissa, enkä ainakaa niiden perusteella ole kauppaan juossut. Olenpas minä säälittävä. :oops:
Et lainkaan ole säälittävä... Oma ensireaktioni oli marillion.com kautta clippejä kuunneltuani seuraava: "Boring..." Ei kompuutterin kautta pätkien kuuntelu tai parin biisin havistelu avaa hommaa apposelleen. Sitten kun koko levyn täräytti täysillä poppikoneesta putkeen niin sitten se oli menoa... Ja livekokemus avitti avautumisnopeutta aivan pirusti, se on myönnettävä toki. Marbles ei tee poikkeusta, vaan on vähän niinkuin kaikki heidän levynsö lähestulkoon: Aukeavat hitaasti, mutta pysyvästi! 8)
Marbles ei tee poikkeusta, vaan on vähän niinkuin kaikki heidän levynsö lähestulkoon: Aukeavat hitaasti, mutta pysyvästi! 8)
Ainakin nämä H:n aikaiset levyt. (no Radiation ja TSE olivat muuten vaan heikompia)
Script ja Fugazi kyllä aikoinaan räjäyttivät tajunnan heti alusta asti. the game is ooOOOOOoooOOOOVEEEEERRRRR 8)
Käsittääkseni kaikki levyn kuulleet on siittä tykänneet, joten en ymmärrä äskösen pointtia....?
Koskee musiikkia universaalisesti, ei Marblesia :wink: ..no vitsi vitsi.Eipä kauheasti saanut Marbles kehuja Soundissa. Olikohan kyseessä yhden levyn versio?
http://www.soundi.fi/arviot_03.html
Tuskimpa jakelevat tuplaa arvosteltavaksi, sehän on vaan tosifaneille ;)
Petri Silaksella on selvästikin kakkaa päässä. :lol:
Tottakai hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta en kyllä ymmärrä miten levyn biisejä voi kutsua "mitäänsanomattomiksi". Helvetin paljon enemmän niissä on sanomaa kuin nykymusiikissa keskimäärin.
H:n aikasten levyjen sanotukset on jääny kyllä pääpiirteittäin täysin huomiotta että mistä niisä on kyse :oops:
H:n aikasten levyjen sanotukset on jääny kyllä pääpiirteittäin täysin huomiotta että mistä niisä on kyse :oops:
I will scream again
I am perfectly sane
I am perfectly sane!
(The Invisible Man)
Eli tässähän selvästikin on kyse siitä, että H kiistää olevansa mielisairas.
:D :shock:
Oho, onpas Silaksella musiikkimaku muuttunna.
No, tuohan on juuri sitä samaa meininkiä kuten tämän saran levyille niin usein levyarvosteluissa käy... Jos ei ole ns. "rehellistä" kolmen soinnun markkinapunkkia poliittisin lyriikoin, se on mitäänsanomatonta...
Levy ei ole ilmeisesti avautunut. Kenties myöskään edes pakkausmuoveista vielä... :lol:
No kyllä Silakselta lohkeaa proge-levyille aika usein ihan hyviä arvosteluja. Ehkäpä hän ei vaan ole pitänyt Marblesista erityisesti?
Kyllähän Petri ihan progemiehiä on - kyse on nyt vaan siitä että hän ei yksinkertaisesti pitänyt tuosta levystä. Ja mitä olen kuullut monilta muiltakin, niin tuo yhden levyn versio ei tosiaan mikään ihmeellinen ole. Tätä mieltä ovat olleet myös tuon kahden levyn version omistajat. Vaikea sanoa kun en vielä ole itse kuullut, mutta palaan sitten asiaan kun tuo tulee jossain vaiheessa hommattua...
Antoi kuitenkin kolme tähteä, vaikka ei pitänyt levystä. Hmm...
Sitähän minäkin tässä mietin jo näiden älähdysten kannalta. Kolme tähteä ja maininta siitä, että sävellysmateriaali on mitäänsanomatonta... Voi kun se Petri nyt sanoikin pahasti!
Taisin puuttua keskusteluun liian aikaisin, kun en ole vielä tuota Petrin arvostelua lukenut... Riensin vaan vähän puolustamaan kaveria. Saanen lehden kyllä tänään käsiini niin katsotaan sitten mistä on kyse!
Arvostelun voi lukea siis myös täältä: http://www.soundi.fi/arviot_03.html
Juu, ehkä tuo tekstinä olisi sellanen kahden / kahden ja puolen tähden arvostelu, mutta puolikkaitahan ei Soudissa käytetä. Tästä syystä Petri on sitten varmaan kääntynyt kolmen tähden puoleen. En tiedä sitten. Itselleni kolmen tähden levyt ovat yleensä ehkä juuri niitä "mitäänsanomattomia", ei hyviä eikä huonoja, eivät siis liikauta oikein suuntaan tai toiseen. Kahden tähden levy on sitä vastoin huonohko/ärsyttävä ja neljän tähden levy puolestaan hyvä. No, kyseessä on joka tapauksessa vaan yhden ihmisen mielipide. Itse aion joka tapauksessa hankkia tuon levyn, kunhan vaan saan jostain käsiini sen kahden levyn version.
Hitaita pakkaamaan ne Marillionin äijät, pari viikkoa olen kohta Marblesia odotellut...
Kolmen tähden käyttäminen levyarvosteluissa on turhan yleistä. Liian usein näkee mitäänsanomattoman tekstin ja kolmen tähden yhdistelmiä, joista ei sitten loppujen lopuksi ota mitään selkoa.
Tähtien (tms.) käyttäminen ylipäätään on aivan turhaa. Ei niiden perusteella osaa mitään sanoa. Varsinaisesta tekstiosiosta vasta saa kuvan arvostelijan mielipiteestä. Tähdet taitavat olla vain oikotie, jota arvostelijat käyttävät, jottei tarvitsisi kiinnittää niin paljon huomiota tekstin laatuun.
No jaa. Arvostelijoita on moneen lähtöön, joten sikäli tähdet ovat välillä paikallaankin. Jos tekstistä ei kaikessa ympäripyöreydessään ota mitään selkoa, löytyy se arvostelijan sitten edes noista arvostelun perässä olevista pimpuloista.
Sinänsä kyllä ymmärrän pointtisi ja olen osittain samaa mieltäkin.
Tähtien merkitys tulee ilmeiseksi silloin, kun arvostelija ei osaa kirjoittaa haluamaansa. Silloin siitä tulee tosiaan vain ympäripyöreää ja epäselkoa.
Minusta paras "tähtijärjestelmä" oli Keskisuomalaisen tv- ja elokuvakriitikko Marko Ahosella, ennen kuin hänet pistettiin siirtymään viiteen tähteen. Hän käytti nimittäin vain kolmea tähteä, jolloin arvosanat olivat vähemmän tulkinnanvaraisia mutta silti suuntaa antavia.
Tämä sopisi paremmin tuonne toiseen ketjuun, mutta pistetään nyt tähän: levyarvosteluissa pitäisi kieltää käyttämästä trendisanaa "pastissi".
Mark Kellyn ja Ian Mosleyn haastattelut: http://www.dprp.net/specials/marillion0504/index.php
Silas oli oikeassa. Minunkin korvissani Marbles on mitäänsanomatonta ja keskinkertaista poppista - en tosin ole koskaan innostunut koko Marillionista. Onneksi pöydällä on vain ilmainen promo (yhden levyn versio).
Minunkin korvissani Marbles on mitäänsanomatonta ja keskinkertaista poppista - en tosin ole koskaan innostunut koko Marillionista..
Eiköhän tuo sitten tullut selväksi mikset sitten pidä bändistä yleensäkään. :?Nyt meni kyllä pointti ohi niin että humahti. Voin vakuuttaa, että Marblesin asetin cd-soittimen kelkkaan avoimin mielin.
Hellou! Jos pokkana väität ettet ole koskaan innostunut koko bändistä, niin luulen että ennakkoasenteesi Marblesiakaan kohtaan voi olla kovin korkealla, olipahan mieli vaikka kuinka avoin. :wink:Thats The Point.
P.S. Sama täällä joitakin bändejä kohtaan..valitettavasti.
Tiedän se mistä puhut. Jos kuuntelisin Dream Theaterin uutuutta, olisin väistämättä ennakkoasenteinen. Marillionin kohdalla tästä ei kuitenkaan ollut kyse - itse asiassa olin melkein innoissani, kun tuo kovasti kehuttu levy osui sattumalta pöydän kulmalle.
Minuun Marbles ei yksinkertaisesti uponnut. Olen pahoillani.
Marillionin musasa (varsinkaan nykysin) ei oo kyllä pahemmin "progemaisia koukkuja", joten ei mua ihmetytä yhtään jos se kuulostaa joittenkin mielestä tasapaksulta ja mitäänsanomattomalta. Hyvänä vertailukohteena vetäisin tähän bändin nimeltä Twin Age (joka ei tosin kuulosta Marillionilta), jonka musiikille eivät oo kovinkaan monet lämmenneet, niitä levyjä pitää jankata melko monasti ennenkun niihin pääsee sisälle ja niitten teho alkaa löytymään, nekin kun ovat varsin tasapaksuja ;)
Onko tuossa siis kyse vähän samasta jutusta kuin siinä perinteisessä p*skan popsimisessa ja sen muuttumisessa lopulta suklaaksi...? :?
:lol:
No ei. Täsä on kyse enemmänki oman aivolohkon vastaanottokyvystä ja miten sitä on aijemmin stimuloitu ja mihin suuntaan ;)
Ite oon esim. huomannu että jotku ns. normaalimmat ja teknisemmät progelevyt vaatii nykysin paljon enemmän sulattelua ku joku täysin ufo ja friikahtanu hämysoppa, joka avautuu melkein heti. Samoin saattaa joku melodinen ja kevyt levy maistua heti hyvältä, kun ennen vanhaan se oli melkein niin että mitä kiperämpää soitantaa ja soolojen tykitystä niin sitä paremmin uppos.
Loppujen lopuksihan on kyse siittä, ettei mikään bändi tahallaan tee huonoa musaa (siis jos nyt puhutaan vaan progesta), kuulija ei vaan aina välttämättä oo samalla aaltopituudella ;)
Tuola erääsä jutusahan mainihtin karmeina esimerkkeinä Pink Floydin ekan, Hawkwindin ja Tangerine Dreamin sellasina levyinä/bändeinä, joitten hienoutta en meinannu aluksi tajuta ollenkaan. Onneksi musamaku kehittyy. Ja joskus sitä kannattaa myös ite yrittää kehittää ja tarjota haasteita tyyliin "eihän tämä voi olla huonoa, kuuntelen lisää" ;)
Itse olen löytänyt lähestulkoon jokaisesta bändistä paljonkin hyvää, kun on vaan jaksanut kuunnella. Itselleni on tärkeää kuunnella koko ajan paljon erilaista kamaa. Sitten kun aina välillä pistää sen ristiriitaisia tunteita aiheuttaneen levyn uudestaan sisään niin aina löytää jotain uutta ja jossain vaiheessa sen huomaa, että perhana, mähän tykkään tästä.
Marillion vaan jotenkin tuntuu niin "helpolta" bändiltä, että jos esim. jotain Misplaced Childhoodia tai Clutching At Strawsia on kuunnellut, eikä yhtään pitänyt niin kai silloin voi jo ko. kuuntelijalle "synninpäästön" antaa ja kehoittaa siirtymään muihin bändeihin. Ei tämä Hogarthin aikainen Marillion ainakaan yhtään enempää dramatiikkaa tai koukkuja tarjoa, että siitä olisi apua pitkään vaivanneeseen Marillionophobiaan.
Mitä ihmettä on Marillionofobia? Marilliktion tunnen kyllä... Kovin usein puhutaan Marillionista vain Fishin aikaista loistoa tai Misplaced Childhoodia ja Clutching at strawsia hehkuttaen... Kyllä h on niin dramaattinen kuin vain laulaja voi olla... Jos on nähnyt yhtyeen livenä, niin ei mitään muuta voi sanoa...
Koukkuja??? Eikös sen pitänyt olla sitä progea... :lol: Ei vaan, ei minulle ole ainakaan mitään väliä sillä mitä se hyvä musiikki edustaa, kunhan se on vain hyvää - ja Marillion sattuu olemaan vain helevetin hyvää... :!:
Mitä ihmettä on Marillionofobia? Marilliktion tunnen kyllä... Kovin usein puhutaan Marillionista vain Fishin aikaista loistoa tai Misplaced Childhoodia ja Clutching at strawsia hehkuttaen... Kyllä h on niin dramaattinen kuin vain laulaja voi olla... Jos on nähnyt yhtyeen livenä, niin ei mitään muuta voi sanoa...
Koukkuja??? Eikös sen pitänyt olla sitä progea... :lol: Ei vaan, ei minulle ole ainakaan mitään väliä sillä mitä se hyvä musiikki edustaa, kunhan se on vain hyvää - ja Marillion sattuu olemaan vain helevetin hyvää... :!:
Koukkuja??? Eikös sen pitänyt olla sitä progea... :lol: Ei vaan, ei minulle ole ainakaan mitään väliä sillä mitä se hyvä musiikki edustaa, kunhan se on vain hyvää - ja Marillion sattuu olemaan vain helevetin hyvää... :!:
Tottakai minäkin pidän kovasti Hogarthin ajan levyistä, mutta tarkoitinkin lähinnä, että jos esim. MC tai CAS ei yhtään miellytä, niin tuskin sitten bändin muukaan tuotanto.
Tottakai minäkin pidän kovasti Hogarthin ajan levyistä, mutta tarkoitinkin lähinnä, että jos esim. MC tai CAS ei yhtään miellytä, niin tuskin sitten bändin muukaan tuotanto.
Kaveripiirissäni on tapauksia nimenomaan päinvastoin... Kovin monet eivät pidä Fishin laulutyylistä tai -äänestä. 80-luvun Marillionilla on vähän samanlainen tilanne kuin esim. Yesillä tai Rushilla - jos laulajalla on persoonallinen ja valtavirrasta poikkeava lauluääni, siitä joko sitten pitää tai ei.
Itsekään en siedä tietynlaisia laulajia, joten joillakin yhtyeillä musiikki voisi muuten menetellä, mutta jos laulaja kuulostaa korviini lateksipukuiselta hinttarilta tai hullulta punaniskalta, en pysty pitämään musiikistakaan sen takana... :shock:
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.Itse en voi ymmärtää(olen ilmeisesti täysi idiootti) ja sietää Magman kaltaisia öllömöllötyksiä.Hyi helvetti. :x
Tilasin Marblesin 2CD:n version 5. toukokuuta. Eipä ole näkyny. Ala-arvoinen suoritus.
Se on vaan voi voi.
Voi, voi, tosiaan. Luulisi Boogienkin ymmärtävän että huonopalvelu tai suoranainen maksavanasiakkaan pettäminen ei ole pidemmän päälle hyvää liiketoimintaa.
Voi olla nääs, että jos ei saa hyvää palvelua niin seuraavan kerran asiakas ei käytäkkään samaa "firmaa"...
Mistä tuon tilasit?
Racket Recordsilta tuli postia reilu viikko sitten:
"We're informed that there are STILL people that haven't received their copy of Marbles. This is not the fault of Racket Records - it is the fault of the postal system (or perhaps Customs in certain countries) and all we can do now is send new copies out to replace the ones that have been lost."
En sitten tiedä koskeeko tuo ennakkotilattuja levyjä vai ylipäänsä tilauksia, mutta ilmeisesti kadonneiden lähetysten etsiskely ja uusien lähettäminen aiheuttaa lisätyötä sen verran että varmaan myöhemminkin tilattujen toimitukset viivästyvät.
Fish kertoili jokin aika sitten omia kokemuksiaan Royal Mailista, joka oli kadottanut noin 500 kpl hänen levyjään, joten taitaa postilaitos onnistua tyrimään muuallakin kuin Suomessa.
Mistä tuon tilasit?
Eihän sitä voi tilata kuin yhdestä paikasta...
Näyttää siltä että Marillionilla on samanlainen fanaattisuutta aiheuttava vaikutus ku esim. King Crimsonilla ja Dream Theaterilla ja nämä fanit ei pysty millään ymmärtämään jos joku ei tykkää ;)
ps: ite siis tykkään, mutten fanatisoi :mrgreen:
Teatraalinen fanatisointi kuuluu asiaan huippusuosikkien kohdalla... Samoin myös järkyttynyt kohkaaminen jos oma ykkössuosikki on tehnyt mielestään huonon levyn... Mutta toki kaiken takana on pilke silmäkulmassa, sillä hyvää viihdettä tämä foorumimeuhkaaminen aina tarjoaa, eikä se ilman kohellusta pysy mielenkiintoisena... :lol:
Ja Marillionin levytilauksista: Minulle lupasivat Marblesin juhlapainoksen vasta kesäkuussa kun uusi painos valmistuu... Siitä ainakin silloin tiedotettiin myös sivustollakin tilausta tehdessäni... Vai olitteko siinä "ensimmäisessä aallossa" mukana? Minä vasta toisessa... :oops:
Minä tilasin oman kahden cd:n painoksen 4. toukokuuta eikä vieläkään ole tullut. Sen sijaan tilaukseni tilaa tiedustellessani (en saanut koskaan sähköpostia jonka piti varmistaa tilauksen perillemeno) Racket Recordsilta tuli 20.5 sähköposti, vastauksena toiseen kyselyyni (ensimmäiseen ei vastattu) jossa sanoivat että tilaus on postitettu ja sen pitäisi saapua pian. ("shortly").
Tottakai minäkin pidän kovasti Hogarthin ajan levyistä, mutta tarkoitinkin lähinnä, että jos esim. MC tai CAS ei yhtään miellytä, niin tuskin sitten bändin muukaan tuotanto.
Itse en välitä Fishin aikaisesta Marillionista (eikä se johdu pelkästään laulajasta), mutta Brave kelpaa kyllä.
Teatraalinen fanatisointi kuuluu asiaan huippusuosikkien kohdalla... Samoin myös järkyttynyt kohkaaminen jos oma ykkössuosikki on tehnyt mielestään huonon levyn:
Siinähän se tuli, ja sama koskee keikoilla käymistä.Jos keräilet vaan levyjäsi kotona ja et käy diggailemiesi bändien keikoilla jos vielä sattuvat olemaan Suomen rajojen sisällä niin kyseessä on mitä ilmeisemmin henkisesti tasapainonsa menettänyt henkilö, joka ei taida itsekään tietää mitä elämältään haluaa.Tunnen henk.kohtaisesti vastaavia tapauksia...ja se jos mikä on säälittävää. :cry:Jos keräilet vaan levyjäsi kotona ja et käy diggailemiesi bändien keikoilla jos vielä sattuvat olemaan Suomen rajojen sisällä niin kyseessä on mitä ilmeisemmin henkisesti tasapainonsa menettänyt henkilö, joka ei taida itsekään tietää mitä elämältään haluaa.
:lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol:
ps: en tiijä mitä elämältäni haluan, mutta se ei johu vähästä keikoilla käymisestä.
Misäs päin Boogie asuu? Ja onko sulla tapa käyvä ahkerastikin kahtomasa bändejä, joita nähäkseen pelkät matkakulut on jo yli 100 e ?
Jos keräilet vaan levyjäsi kotona ja et käy diggailemiesi bändien keikoilla jos vielä sattuvat olemaan Suomen rajojen sisällä niin kyseessä on mitä ilmeisemmin henkisesti tasapainonsa menettänyt henkilö, joka ei taida itsekään tietää mitä elämältään haluaa.
Pikkuisen on kyllä pakko sanoa vastaan. Itse keräilen vaan levyjäni enkä ole kertaakaan keikalla käynyt. Suomen rajojenkin sisäpuolella elelen. Ei yhdelläkään seikalla näistä kuitenkaan ole mielestäni vaikutusta henkisen tasapainoni tilaan. Päinvastoin. Ja eikös asiat ala olla melkoisen huonosti, jos keikoilla käyminen ilmaisee, mitä ihminen elämältään haluaa?
Suurin syy siihen, miksi mieluummin kuuntelen musiikin levyiltä kuin livenä lavalta soitettuna, on täysin terveydellinen (muttei mielen-). Keikkapaikat eivät nimittäin oikein suosi pahasta astmasta ja allergioista kärsivää, ei ainakaan täällä päin. Yksi syy on tietenkin myös tuo Hessun mainitsema raha; rahat ei riitä opiskelija ihmisellä ihan kaikkeen ei ainakaan levyostosten jälkeen. :wink:
Ja eikös asiat ala olla melkoisen huonosti, jos keikoilla käyminen ilmaisee, mitä ihminen elämältään haluaa?
Jaa. Minusta keikoilla käyminen ja keikkojen soittaminen on melkein parasta mitä voi tehdä.
Ja eikös asiat ala olla melkoisen huonosti, jos keikoilla käyminen ilmaisee, mitä ihminen elämältään haluaa?
Jaa. Minusta keikoilla käyminen ja keikkojen soittaminen on melkein parasta mitä voi tehdä.
En sanokaan, etteikö niin voisi olla, mutta keikkakäyttäytyminen ei saa olla ainoa mittari. Ei siinä mitään, pidän minäkin lavalla soittamisesta, muttei se kerro kaikkea, mitä elämältäni haluan.
Itse soittajana, keikkailijana ja keikoilla kävijänä kyllä tajuan tuon hienouden.Ja 100 e ei ole raha eikä mikään jos haluan itselleni muitakin elämyksiä kuin tilata, ostaa ja kuunnella täyspäiväisesti joidenkin tekemää musiikkia.Tätä on ehkä jollekin Hezzulle vaikea saada tajuamaan, jos et itse soita jotain instrumenttia(tai mistäs minä tiedän).Mutta se taas ei ole minun ongelmani.Ja eiköhän tässä olla vähän kaikki jollain asteella(itseni mukaanlukien) henkisesti dingdong kun täällä näin(kin) ahkerasti oleskellaan.
Ja eiköhän tässä olla vähän kaikki jollain asteella(itseni mukaanlukien) henkisesti dingdong kun täällä näin(kin) ahkerasti oleskellaan.
Allekirjoitan täysin tuon kommentin... :lol:
Kerran elämässä -tyyppisistä elämyksistä 100 e on pirun vähän eikä edes riitä kuin alkuun jos Suomen ulkopuolelle pitää mennä. Mutta, on se aina sen arvoista!!! (Vrt. hehkutukseni Marillionin Tukholman keikasta jossain kohtaa...)
Nimim. 100 päivää Rushiin Wembleylle... 8)
[quote]Niinpä sielunveljeni :D sataset paukkuu :P :P
Rushin keikka Globeniin, siinä voi useampikin satanen paukkua, mut on se sellainen elämys, että mieluummin syö vaikka näkkäriä, kun säästää ekuja Rushin keikalla!!
100 e ei ole raha eikä mikään jos haluan itselleni muitakin elämyksiä kuin tilata, ostaa ja kuunnella täyspäiväisesti joidenkin tekemää musiikkia.[/quote]
Kukin tyylillään. Mulle 100 e on kuitenkin sen verran paljon rahaa, että mieluummin pistän sen johonkin pysyvään kun heittelen pitkin rautateitä.
[quote]Tätä on ehkä jollekin Hezzulle vaikea saada tajuamaan, jos et itse soita jotain instrumenttia(tai mistäs minä tiedän).Mutta se taas ei ole minun ongelmani.
Kukin tyylillään. Mulle 100 e on kuitenkin sen verran paljon rahaa, että mieluummin pistän sen johonkin pysyvään kun heittelen pitkin rautateitä.
[quote]Tätä on ehkä jollekin Hezzulle vaikea saada tajuamaan, jos et itse soita jotain instrumenttia(tai mistäs minä tiedän).Mutta se taas ei ole minun ongelmani.
Tehkööt musiikkia ne jotka osaa, ei tuosta mulle oo ongelmaa muodostunu. Misäs sun levyä on myytävänä?
Mieluusti käyn niillä keikoilla, jotka on järellisen matkan pääsä. Eikai se mun syy oo jos Hawkwind tulee mieluummin Turkuun ku Ylivieskaan? ;)
Aha.Levyä ei oo vielä ilmestynyt, mutta ilmoittelen kyllä kun se joskus ilmestyy.
Jos se on progea niin ostan!
Koetaan pyrkiä.
Nyt on sitten pari päivää kuunneltu tuota 2:n cd:n Marblesia. Onhan se Ocean Cloud makia biisi samoin kuin Genie ja The Only Unforgivable Thing ja muutkin. Pienen pähkäilyn ja yksinkertaisen yhteenlaskun jälkeen, cd-formaatin rajoitteet huomioiden, näyttää myös siltä ettei Marblesin molemmilta cd:ltä olisi ollut mahdollista puristaa liikoja pois ja saada aikaiseksi huippulaadukas 1:n cd:n albumi: kasassa oli liikaa hyvää matskua yhdelle cd:lle.
Tilasin tuon Marblesin juhlapainoksen jossa on oikein hieno kirjanen sitten cd-kotelon sijaan. Onhan se hieno ja kaikkea mutta kun mä olen niin tylsä että mun mielestä cd-levyjen pitää mahtua cd-hyllyyn. Ja cd-hylly on mitoitettu cd-kuorten mittojen mukaan. Nyt tuo mun hieno ja kallis Marbles-kirjanen ei mahdu mun cd-hyllyyn. Selasin jo kirjan läpi ja mitään muuta arvoa, edes tunnearvoa, en siihen osaa kytkeä. Täysin typerä hankinta minulta ja rahaa meni taas ihan liikaa. Mutta musiikki on hyvää. Siitä ei pääse mihkään.
t: harmaa
Sain nyt tuon 2 cd:n version käsiini, ja täytyy myöntää että 1 cd:n versio on kokonaisuutena ehjempi ja parempi mielestäni.Voihan se johtua siitäkin, että ykköstä tuli luukutettua niin paljon ennen kuin sain tämän "De Luxen" käsiini.Eli 1 cd:n versio on mestariteos.
P.S. Ocean Cloud on biisi, joka olisi pitänyt ympätä mukaan Marbles 1:selle loistavan You`re Gonen turhan Single Mixin :x sijalle.Mutta se siitä.Kyllä Marillionia nyt varmaan vituttaa.
Kyllä Marillionia nyt varmaan vituttaa.
Jep. Mikään ei vituta yhtä paljon, kuin keksiä keino myydä sama levy kahteen kertaan joukolle vihjeettömiä. Eikä levyä tarvinnut edes remasteroida välillä. :P
Ocean Cloud on kyllä jumalallinen biisi. Melankolinen ja haikea, mutta myös mahtipontinen. Täydellinen.
syö vaikka näkkäriä, kun säästää ekuja Rushin keikalla!!
Se että ruotsalaiset eivät ymmärrä ekuista mitään, laskee ainakin minun laskuissa Ruotsin kiinnostavuutta matkailu-/levyjen hankintamaana noin 400 %.
Ocean Cloud on kyllä jumalallinen biisi. Melankolinen ja haikea, mutta myös mahtipontinen. Täydellinen.
Yhdyn täysin... kuulostaa aivan h**vetin hyvältä. Jo pelkästään tuon biisin takia voisi harkita levyn ostoa 8) Hyllystäni löytyy vaan kolme Marillion -kiekkoa: Script, Misplaced ja Seasons End.