Filosofia
EsaJii kirjoitti noin 21 vuotta sitten (22 kommenttia)
Olen aina kammoksunut filosofian alkuperäisteoksia. Luen nyt sata sivuista kirjasta, jossa pääkysymykset tiivistetään ja selostetaan eri vastauksia.
Muta yleensä noi filosofit ovat olleet sellaisia joilla ei ehkä ollut käytännön taitoja, tai sitten taidot olivat teoreettisessa alassa kuten matematiikka.
Katson tässä kättäni. Luulen että katson. Minulla näyttää olevan käsi. Mutta mistä minä tiedän että se on käsi, ja että olen olemassa, ja että muut olevat olemassa. Ja niin poispäin.
Uskon molekyyleihin. Hienoja rajattuja paketteja. Ei ollenkaan vaivaa se että ne ovat tyhjyyttä täynnä ja ovat ehä hiukkasia ehkä eivät.
Kirjan mukaan kun asiat alkoivat selvitö, tuollaiset tieteelliset kysymykset erotettiin filosofiasta omiksi aloikseen.
Muta yleensä noi filosofit ovat olleet sellaisia joilla ei ehkä ollut käytännön taitoja, tai sitten taidot olivat teoreettisessa alassa kuten matematiikka.
Katson tässä kättäni. Luulen että katson. Minulla näyttää olevan käsi. Mutta mistä minä tiedän että se on käsi, ja että olen olemassa, ja että muut olevat olemassa. Ja niin poispäin.
Uskon molekyyleihin. Hienoja rajattuja paketteja. Ei ollenkaan vaivaa se että ne ovat tyhjyyttä täynnä ja ovat ehä hiukkasia ehkä eivät.
Kirjan mukaan kun asiat alkoivat selvitö, tuollaiset tieteelliset kysymykset erotettiin filosofiasta omiksi aloikseen.
+/- saldo : 0 | Tweet
Mitä on elämä? Molekyylit muodostuvat erikoisiin paketteihin:
http://www.palasokeri.com/modules.php?op=modload&name=Babe_A_Day&file=index
Et siis taida pahemmin ko alaa arvostaa? Turhaa paskaa mielestäsi?
Ei voi sanoa noin, koska sanat "turhaa paskaa" on sekin jo elämänfilosofia. Filosofia imee kaiken selittämättömän itseensä.
Eniten kai kiinnostaa filosofian ja uskonnon suhde, ja sitä kautta moraalikäsitys ja yhteiskunta.
Mun meni hermot joskus kun luin Platonin estetiikkaa. Nietzsche on aina ollut sydäntä lähellä, ehkä pelkästään jo kohtalokkaiden viiksien ansiosta.
Eikös filosofit muuten oo aika usein atleetteja, kun runoilijat taas on pyknikkoja?
Mikä on pyknikko?
Pyknikko on "rakennetyypiltään tanakka, lihavuuteen taipuvainen ihminen" (Itkonen: Uusi kieliopas). Eipä kyllä tekisi mieli runoilijoita tuohon muottiin änkeä.
Filosofia on tieteistä kyllä kaikkein laaja-alaisin. Missään muussa tieteenalassa ei saman termin sisälle heitetä lähes puhdasta matematiikkaa (logiikka) sekä arviointeja hyvästä ja pahasta (etiikka). Alkujaanhan filosofia tarkoittikin kaikkia tieteenaloja.
Lukiossa ajattelin että ei hemmetti mitä näsäviisastelua&näpertelyä, mutta kiinnostus kasvoi räjähdysmäisesti kun löysin filosofeja, jotka käsittelivät aiheita jotka kiinnostivat ja joiden mielipiteistä sai tusinan ahaa-elämyksiä. Juha Varton radio-ohjelmat ovat tässä suhteessa olleet melko tärkeitä.
Spinozasta pidän runsaasti, vaikka en ihan kaikissa asioissa olekaan hänen kanssaan samaa mieltä. Etiikka on hyvä kirja, mutta ei ehkä vasta-alkajalle melko "geometrisen" lähestymistapansa vuoksi. Kant kiinnostaa, mutta alkuperäisteoksia häneltä en ole lukenut: pelkkiä oppikirjoja, artikkeleita ja luentosarjoja. Prolegomena pitäisi pyöräyttää tuossa kunhan tulen Suomeen takasin. Puhtaan järjen kritiikkiä on sanottu maailmankaikkeuden sviddumaisimmaksi teokseksi ymmärtää.
Filosofiiaa on tullut varsin vähän luettua, vaikka yliopistolla joitakin peruskursseja on tullut suoritettua. Nietzschen ajatteluun/tuotantoon olisi kiinnostusta tutustua tarkemminkin, tosin se on laiskuuttani jäänyt vielä tekemättä. Schopenhaueriin olen hieman tutustunut, ja se tuntuu myös erittäin kiinnostavalta.
Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta M.A.Nummisen The Tractatus Suitea. Hieno levy. Kaverini eivät tosin pidä, kun "tulkitsen" Wovon Man Nicht Sprechen Kannia.
Joskus aloitin lukemaan Tractatus logico-philosophicusta, mutta kesken jäi.
Eniten kai kiinnostaa filosofian ja uskonnon suhde, ja sitä kautta moraalikäsitys ja yhteiskunta.
Jenkkilässä tuollaisia ajattelijoita on useita mm. Huston Smith ja yksi myydyimpiänne akateemisia kirjailijoita Ken Wilber, joka on kyllä yksi välkyimmistä kundeista on the planet.
Tuollainen ajattelusuunataus on ottanut paljon lähtökohdistaan Intialaiselta Sri Aurobindolta (pondicherryssä sijaitseva Aurovillen kansainvälinen kaupunki) ja esim. Aldous Huxleyltä. Teosofialla ym ym on suuri merkitys ja myös kristillisillä mystikoilla (esim mestari eckhart).
Ken Wilberin (ja oppi-isänsä smithin) ajattelussa tuodaan yhteen ne jotka ovat olleet niin kauan erossa. Henkisyyttä käsitellään vakavasti suhteessa tieteesen (wilber on alunperin bioteknikko) ja idän ajattelua länteen. Ajatussuuntaa voinee nimitää Philosophia Perennikseksi. Wilberin ajatelussa yhdistyvät eri elämäämme ja olemassaoloamme muovaavat tekijät, jokaisella tieteenalalla ja ajatussuunnalla on jokin paikkansa ja funktionsa.
Homma ei ole myöskään räkäistä New Agea, vaan Wilber kohdistaa rankkaa kritiikkiä sekä New Agea, että postmodernisimia kohtaan (jälkimäisellä on ansionsa ja epäkohtansa).
Kehotan tutustumaan miehen teoksiin, jotka ulottuvat kohtuu helposti aukeavista hankaliin. Suomeksi niitä ei -yllättäen- ole suomenettu, suomen filosofinen kenttä kun on mitä on pyhine analyyttisineen Kailoineen ja Von Wrighteineen, muu kuin logiikka on epätieteellistä hölynpölyä.
Wilberin ajattelu ei myöskään sulje ketään ulos vaan sen voi minusta ottaa hyvin vastaan vaan minusta (osia) siitä voi ottaa vastaan niin ateisti kuin kristitty tai hindu.
New Aget ja mystiikat eivät niin kiinnosta. Aivojen toiminta ja sen tutkinta jonkin verran. Esimerkiksi se miten paljon opittua ja miten paljon perittyä.
Spinoza vaikuttaa ihan sympaattiselta ukkelilta, verratuna filosofian raskaaseen sarjaan.
Pyknikko on "rakennetyypiltään tanakka, lihavuuteen taipuvainen ihminen" (Itkonen: Uusi kieliopas). Eipä kyllä tekisi mieli runoilijoita tuohon muottiin änkeä.
Lähteenäni oli jälleen Kretschmerin Nerous ja ihminen. Se on hauskaa luettavaa kun Kretschmer hehkuttaa koko ajan saksalaisia... Vastapainona sille sopii Nietzschen Ecce Homo.
New Aget ja mystiikat eivät niin kiinnosta. Aivojen toiminta ja sen tutkinta jonkin verran. Esimerkiksi se miten paljon opittua ja miten paljon perittyä.
Tutustu Thomas Szasin tuotantoon tai hänen innoittamaan suomalais kundi Jyri Puhakaisen teokseen "Persoonan Kieltäjät".
New Age ei ole yhtäkuin Mystiikka. Suurin osa New Agesta on yhtä alkeellista ja turvaa etsivää kuin naivein kristinusko. Mystiikka taas on tuhansia vuosia pitkällä historiallaan tuonut esiin yhtä sun toista; nyky psykologialla on haastetta mystiikan kanssa ja transpersoonallinen psykologia (muu kuin jung) on eräänlaista länsimaisen psykologian ja intialaisen psykologian (jooga, mystiikka) yhdistämistä.
Monien "kehittyneiden" valtioiden valtionuskoksi nousseella neurotieteellä ja neuropsykologialla on tekemistä vastatessaan kysymyksiin kuten : miksi Wilberin eeg-käyrät näyttävät aivokuolleen lukemia, vaikka mies istuu ja hengittää ja hetken päästä naureskelee, tai miksi hänen eeg-käyränsä pomppivat villisti syväunesta valvetilaan, sitten kaikki neljä täysillä ja lopulta kaikki neljä käyrää nollissa?
Tiede on tärkää, mutta se ei voi väittää olevansa kaikki mitä on. Tiede kertoo miten, muttei miksi. Tiede kuuluu "it" ja "its" maailmoihin, se ei kuulu "I"-maailmaan eikä paljoa edes "We" -maailmaan. Kulttuuri, estetiikka jne eivät kuulu ollenkaan sitä vastoin "it" ja "its" -alueisiin, mystiikka vahvasti "i" -aluelle ja kai myös "we" -alueelle, muttei it ja its alueille jne jne.
Miksi me kysymme kysymyksiä joihin emme osaa vastata? Ovatko kysymykset vääriä?
no nin, nyt mentiin asiaan
http://www.helsinginsanomat.fi/kuvat/iso_webkuva/1076152932541.gif
Ambrose Bierce sanoi filosofiasta että se on "monien sellaisten teiden yhtymä, jotka eivät tule mistään eivätkä johda mihinkään."
Monien "kehittyneiden" valtioiden valtionuskoksi nousseella neurotieteellä ja neuropsykologialla on tekemistä vastatessaan kysymyksiin kuten..
Jep, emme tiedä aivojen toiminnasta oikein hevon paskaa. Emme edes tiedä miten aivot kehittävät tietoisuuden. Itse asiassa koko kysymys voi olla nurinkurinen, itse luulen että tietoisuus kehittää kokemuksen aivoista. Heheh.
Tajunnantilojen kuvantaminenkin on aivan alkeellista. Lancetissa on julkaistu tutkimus, joissa todetaan, että ihmisillä on voinut olla aistihavaintoja, vaikka aivosähkökäyrä on suora, nolla eli kaput. Moni materialisti voi olla ihmeissään kun huomaa olevansa kuollut.
Tiede on tärkää, mutta se ei voi väittää olevansa kaikki mitä on. Tiede kertoo miten, muttei miksi. .
Joo, siis tiede tuottaa pääasiassa käytönnöllistä tietoa, joka monessa suhteessa palvelee teknologian tarpeita. Puhun nyt siis ns. kovista tieteistä. Ei ole olemassa mitään tieteellistä maailmankuvaa, vaikka jotkin idiootit niin kuvittelevatkin. Tieteellinen tutkimus on niin partikularistista ja käytännönläheisiin tutkimusasetelmiin sitoutunutta, että ei sen perusteella voida muodostaa mitään yhtenäistä maailmanselitystä tai -kuvaa. Humanistiset ja yhteiskuntatieteet ovat sitten oma asiansa. Niiden avulla voidaan varmaan luoda yleiskuvaa inhimillisen ajattelun historiasta ja pääpiirteistä, mutta mitä ne kertovat vaikka ihmisen perimmäisestä olemuksesta. Eivät mitään..
Filosofia on tieteistä kyllä kaikkein laaja-alaisin..
Filosofia ole mitään tiedettä.. mutta tiede voi olla filosofian kohde. Lenin tosin taisi huorailla jotain tieteellisestä filosofiasta.
Filosofia ole mitään tiedettä.. mutta tiede voi olla filosofian kohde. Lenin tosin taisi huorailla jotain tieteellisestä filosofiasta.
Mielenkiintoinen lapsus..
Vain Homo sapiens on tarpeeksi typerä sekoittaakseen päänsä filosofialla. Ja monet heistä miettivät elämän tarkoitusta.
Vain Homo sapiens on tarpeeksi typerä sekoittaakseen päänsä filosofialla.
Jaa.. menee turhan totiseksi tämä juttu, mutta jos ei koskaan mieti mitä itse miettii, niin eikö siinä ole iso vaara, että omanaan pitämät ajatukset ovatkin vain jonkin toisen ajatuksia; vanhemmilta tai opettajilta omaksuttuja puolitotuuksia.
Juu no ei filosofiaa yleensäkään voi liiallisesta riemukkuudesta syyttää.
Omia ajatuksia pitää olla, ja monista valmiiksi annetuista kannattaa pyristellä eroon. Se on sitten sitä auktoriteettien vastustamista.
Tiedostamatta olen joskus onnistunut melkein sanatarkasti kirjoittamaan jonkun muun lauseita pitäen niitä mestarillisina kunnes olen huomannut että olen toiminut ainoastaan kopiokoneena.
Ja joskus ollut päinvastanen ilmiö että lukiessani jotain olen törmännyt ajatuksiin jotka mun päässäni on jo ollut ilman että olen niitä sinne mistään voinut imeä. Muistaakseni Nietzschen ja Baudelairen kohdalla kävi näin.