Funk
EberkJuho kirjoitti noin 20 vuotta sitten (75 kommenttia)
Itse olen jo muutama vuosi sitten antanut sydämeni tälle kyseiselle tyylille, mutta levyjen saatuvuuden ollessa välillä aika huono, ei ole kokoelmani karttanut mitenkään mainittavasti.
Mitkäs on teiän lemppari funk levyt/bändit.
Ittelleni mieluisia ovat ainakin nämä: James Brown, Funkadelic/Parliament, Graham Central Station.
ps. taitaa olla 200. viestini!
Mitkäs on teiän lemppari funk levyt/bändit.
Ittelleni mieluisia ovat ainakin nämä: James Brown, Funkadelic/Parliament, Graham Central Station.
ps. taitaa olla 200. viestini!
+/- saldo : 0 | Tweet
Ihan tätä puhasta funkkia mulla ei taija olla ku yks Sly And The Family Stonen kokoelma... ei hyvin mee ;) Mutta Funkadelicia ja jotain vanhaa James Brownia pitäis kyllä hommata joskus.
ps: Aiheeseen liittymättä totean, että Bootsyn tähtibasso rulettaa Ryuichi Sakamoton Neo Geo -levyllä.
Uudemmasta kamasta tsekkaa The Poets Of Rhythm: Discern/Define. On tiukkaa!
The Metersin kaksi ensimmäistä levyä on kyllä uskomattoman tiukkoja. Rumpugroovea ei voita mikään.
Jamiroquai uppoaa myös.
Mites, Janus, muistaakseni joskus hehkutit Betty Davisin ekaa levyä? Eikös siinä ollut bassojumalat Larry Graham ja Doug Rauch mukana?
Mites, Janus, muistaakseni joskus hehkutit Betty Davisin ekaa levyä? Eikös siinä ollut bassojumalat Larry Graham ja Doug Rauch mukana?
Se tais olla didja joka sitä hehkutti. Itse en ole kuullut.
Muutamia omia suosikkeja..
Curtis Mayfieldiä jaksaa aina hehkuttaa vaikka miehen tuotantoa ei voikkaan puhtaasti funkiksi sanoa. Superfly-levy on funkimmasta päästä.
The J.B.'s on sekin kova. Bändi on musiikillisesti aika lähellä jo mainittua The Metersiä. Vinyylejäkin löytyy suhteellisen hyvin. Tosin hinnat ovat 40 euron tietämissä.
Kool & The Gangin 70-luvun alun tuotanto ansaitsee sekin maininnan. 70-luvun loppua kohden miehet alkoivat suuntautua enemmänkin discoon, josta heidät yleensä tunnetaan.
Sir Joe Quarterman & Free Soul - levyn ostin joskus Charly-halpiksena. Levy on kovimpia kokonaisuuksia, joita olen kuullut. Saattaa hyvällä tuurilla löytyä funk-harrastajan keitaasta Anttilasta ja halvalla 8).
Kiitoksia paljon tiedoista.
Metersiä on muistaakseni tuolla vanhempien levyhyllyssä yks levy, ja jotakin muutakin noista.
Onkos Cameo miten hyvä? Kerran kuulin yhen vanhemman biisin tuhannen tanssin maassa. Kuulosti hyvältä.
Eikö Miles Davisilta joku On the Corner sopisi hyvin myös tuohon kategoriaan? Vai onko liian triviaalia?
Minun levykokoelmastani ainoa levy joka menee lähellekään funk-osastoa on varmaankin Herbie Hancockin Head Hunters. Ihan pätevä levy, mutta Sextant on kyllä paljon kovempi.
Enpä voi minäkään funk -kokoelmallani kehuskella: parit Sly:t, Funkadelic -kokoelma, vanhoja Stevie Wondereita ja Princeä (joissa paljonkin funkyä) sekä tuo Head Hunters. Niin, ja tietysti Glenn Hughesin Play Me Out!:P
Soul on hyvää musiikkia. Funk on paskaa musiikkia.
Suomalaisista Calypso King & The Soul Investigatorsin Home Cooking on loistava funkkijamilevy. En ole bändin muuta tuotantoa kuullutkaan. Tiedän vain miesten julkaisseen edesmenneen Herb Johnsonin kanssa seiskatuumaisen. Joku "holla" oli lätyn nimi.
Minusta on aika turha lähetellä mitään "se ja se se on paskaa kun taas tämä on hyvää musiikkia" löpinöitä tänne. Nämä ovat makuasioita.
Home Cooking seuraa The Metersin jalanjälkiä. Levy on vieläpä mono-äänitys, joka sopii deep-funkkiin todella hyvin. Bändiltä on toinenkin pitkäsoitto, jota en ole kuullut ja jonka nimeä en millään muista. Sinkkuja on varmaan paljonkin.
Miles Davisin On the corner on vähän turhan taidetta minulle8). Ei oikein innostanut. Puhutaan, että olisi piruuttaan tehnyt koko levyn. Sen sijaan Hancockin Head Hunters,Thrust ja Sextant ovat todella kovia levyjä.
Eero Koivistoisen The front is breaking - levy voisi sekin olla kuuntelemisen arvoinen. Ehkä paras funk/jazz levy, jonka olen kuullut. Tähän voisi lisätä vielä Olli Ahvenlahden The Poet:in, joka ei kyllä mielestäni yllä samalle tasolle Hancockin ja Koivistoisen kanssa
Cameolta en ole kuullut kuin yhden biisin, joka muistaakseni oli Rigor Mortis. Ihan kohtalainen oli sekin.
Cymande:a voisi sitäkin hehkuttaa. Hyviä funk-juttuja on vaikka kuinka paljon...
Soul on hyvää musiikkia. Funk on paskaa musiikkia.
Kokeilepa sitten tätä.Sekoitetaan paska Funk ja hyvä Soul keskenään, niin saadaan bändi nimeltä Mandrill.Suosittelen. :wink:Ööh.Pieneksi tarkennukseksi vielä että Mandrill ON hyvä bändi.
Itseltäni ei löydy kuin muutama modernimpi funk-levy. Screaming Headless Torsosin debyytti ja Dennis Chambersin Outbreak tulevat nopeasti mieleen.
Minä en pidä soulista juuri lainkaan - se, kuinka paljon mielivaltainen soul-kappale uppoaa minuun on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon biisissä on funkkia seassa. Jälkimmäisestä musiikinlajista Metersin keskikauden levyt, Täysjyvä Central Station ja jotkut Mayfieldin asioinnit tenhoavat parhaiten. Ja afrobeat tietenkin, samat ainekset siellä lymyävät.
Olen samoilla linjoilla darshanin kanssa. :mrgreen:
Soulin ja funkin erotteleminen on muutenkin vaikeaa. Mitä on esimerkiksi Curtis Mayfieldin 70-luvun alun tuotanto? 60-luvun Impressions kausi on selvää soulia, mutta entä sen jälkeen?
Afrobeat on suuria suosikkejani. Fela Kutia sielukkaampaa musiikkia saa hakea. Water No Get Enemy!
Toinen kiintoisa funkin alalaji on latin-funk. Levyjä on tosin vaikea saada. Itselläni on vain kokoelmia, kuten Harmless recordsin Freak Off ja Broasted Or Fried.
Soul on hyvää musiikkia. Funk on paskaa musiikkia.
Mielipiteistä on tyhmä kiistellä, mutta kyllä tykkään paljon soulistakin.
Mikäs on muuten Fela Kutin paras levy? Kuulin sitä kerran, ja tykkäsin kovasti. Lapsensa Femi Kuti on myös hyvää muuten.
Pitäis varmaan tutustua. Funkkiin siis. Eihän se nyt aivan pahaltakaan ole kuullostanut mitä nyt minäkin olen pari James Brownin kappaletta kuullut. Pistetään korvan taakse...
James Brownilta kannattaa ostaa sellanen levy kuin Funk Power 1970. Siinä on alkuperäsinä mm. Sex Machine ja Give it up or turnit a loose. Aivan loistavaa menoa. Cdonilta saa muistaakseni jollain kympil.
Felalla on todella paljon levyjä. Niitä on julkaistu nyttemmin kahden levyn yhdistelminä, joita saa cdonilta yhdeksällä eurolla. Hyviä levyjä ovat esim. Shuffering and Shmiling/No Agreement ja Expensive Shit/He Miss Road. Hyviä kokoelmiakin on, kuten Fela Kuti - The best of the black president.
Felalla on todella paljon levyjä. Niitä on julkaistu nyttemmin kahden levyn yhdistelminä, joita saa cdonilta yhdeksällä eurolla. Hyviä levyjä ovat esim. Shuffering and Shmiling/No Agreement ja Expensive Shit/He Miss Road. Hyviä kokoelmiakin on, kuten Fela Kuti - The best of the black president.
Kuulin vähän tuota Expensive Shit -levyä. Hii, hankintaan menee!
Fela on loistavaa kamaa, johon kaikkien vähänkin epävarmojen tapausten pitäisi oitis tutustua. Noiden levyjen fiilistä on hankala peitota.
Koin kolmen tunnin funk -annoksen Imatralla viime torstaina, kun P-Funk soitti teltassa. Huh-huh...ja nyt harmittaa, kun en ole kuitenkaan noihin Clintonin ja kumppaneiden sekoiluihin kovin paljoa tutustunut. Tulihan siellä tuttuja biisejä paljonkin, mm. Flashlight, One Nation Under A Groove, Red Hot Mama ja Maggot Brain, missä kuultiin loistava viulusoolo kauniilta naiselta.
Pahoittelen, etten kunnon raporttia voi BB-festareista kirjoittaa, tuli nimittäin rentouduttua kunnolla ja muistikuvat saattavat olla aika hataria...;)
En ole funkkiin niin hirveästi sekaantunut, mutta Maceo Parkerin Mo' Roots ja Funky Music Machine ovat ainakin vaikuttaneet loistavilta, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. 8)
Parliamentin Mothership Connection on muuten ihan loistava levy!
Kool & The Gangin 70-luvun alun tuotanto ansaitsee sekin maininnan. 70-luvun loppua kohden miehet alkoivat suuntautua enemmänkin discoon, josta heidät yleensä tunnetaan.
Mitkäs niitä hyviä levyjä ovat? Olen kuullut lähinnä disco-aikojen tuotoksia.
Funk?... Niin, se oli se juttu, mikä niillä oli ennenkuin reggae keksittiin!!!
Mitäköhän arvon tikka-ri mahtaa tällä kommentilla tarkoittaa?
...Funk on Hammondien hyötykäyttöä ;)
Kool & The Gangin 70-luvun alun tuotanto ansaitsee sekin maininnan. 70-luvun loppua kohden miehet alkoivat suuntautua enemmänkin discoon, josta heidät yleensä tunnetaan.
Mitkäs niitä hyviä levyjä ovat? Olen kuullut lähinnä disco-aikojen tuotoksia.
Kyllä niillä kaikilla on hyvät puolensa jonnekkin -76 tienoille. Kool Jazz ja Spirit of the boogie levyjä esim. voi kokeilla. Miettiessä miten vanhemmat eroaa niin Jungle Boogie ja Celebration hittien vertailu auttaa alkuun.
Spirit of the boogie taitaa olla bändin funk-levyistä se kaikkein parhain. Vinyylinä se maksaa 15 eurosta ylöspäin. Tuota liikkuu aika paljon divareissa, että ei pitäisi olla mikään suuri ongelma hankkia, jos haluaa nimenomaan vinyylin. Eikai funkkia oikein voi muulta formaatila edes kuunnella 8)
Spirit of the boogie taitaa olla bändin funk-levyistä se kaikkein parhain. Vinyylinä se maksaa 15 eurosta ylöspäin. Tuota liikkuu aika paljon divareissa, että ei pitäisi olla mikään suuri ongelma hankkia, jos haluaa nimenomaan vinyylin. Eikai funkkia oikein voi muulta formaatila edes kuunnella 8)
Jep, Kool & the Gang oli todella hyvä bändi aikoinaan. Oikeestaan kaikki ennen vuotta 77 tehty materiaali kannattaa tsekata. Jos joku haluaa esim tuon Spirit of the boogie vinyylin (ex/ex),niin multa saa vaikka 14 eurolla.
Mitenkäs Bootsy's Rubber Bandin "Stretchin' Out In Bootsy's Rubber Band" (1976) suhteutuu Bootsyn muihin levyihin? Tzooz Klinttonikin on levyllä mukana, tuottajana ja biisintekijänä.
Funk kiinnostaa kyllä, mutta tietous on lähellä nollaa (toki tiedän nimeltä Parliamentit, Clintonit, Sly't sun muut).
Laittakaas väkevä setti levyjä joista olis hyvä aloittaa! Vaatimuksina "munaa", tiukkaa soittoa ja asennetta. :D Lupaan kokeilla!
-edit: Niin, onhan tässä ketjussa suosituksia, mutta tarkoitin sellaista vankkaa "beginner's-settiä".
The Jimmy Castor Bunchin "It's Just Begun" (1972) on aika kovis. Tämä oli vastaus edelliseen, tai sitten ei, muuten vaan piti päästä sanomaan.
Viskaan joukkoon tällaisen levyn kuin Fishbone: Truth and soul (1988). Ihan järkyn hyvä levy. Funk-pohjalta pelaavat, ja afroamerikkalaisia ovat kaikki musisoijat, joten puolustan tätä heittoa kyllä, vaikka ei mitään "delta-suiston" funkkia olekaan... :wink:
Fishbone on mustaa heviä, samoin ku Living Colour, eikä mitään funkkia ;)
Bonin' in the boneyard on heviä? Pouring rain? Ma and Pa? Ghetto soundwave? Jne. jne.? Ohhoh. Ehkä ne myöhemmät levyt kyllä, mutta ei missään nimessä tämä.
Laittakaas väkevä setti levyjä joista olis hyvä aloittaa! Vaatimuksina "munaa", tiukkaa soittoa ja asennetta. :D Lupaan kokeilla!
Betty Davis: s/t (tai sitten kokoelma "This Is It!" mikä voi olla helpommin saatavissa)
Tuolta levyltä löytyy kaikkia noita haluamiasi asioita.
Fishbone on mustaa heviä, samoin ku Living Colour, eikä mitään funkkia ;)
Funk-metalliksihan nämä aikoinaan luokiteltiin.
Funk-metalliksihan nämä aikoinaan luokiteltiin.
Niinkuin Extreme (!), Red Hot Chili Peppers ja monet muut... :roll:
Betty Davisilta kolme ensimmäistä levyä on huippuja.
-Ja jos Betty maistuu, niin CDON myy halvalla tällaista levyä:
LYN COLLINS: Mama Feelgood - Best Of (5,95 e)
-huippukamaa, taustalla soittaa the J.B.'s
Curtis Mayfieldiltä neljä ekaa ainakin:
-Curtis (1970)
-Curtis/Live! (1971)
-Roots (1971)
-Superfly (1972)
Sly & The Family Stone on mahtibändi. Ja musiikki pakenee luokitteluita, funkia, soulia, psykedeliaa, kaikkea sekaisin. Kuusi ensimmäistä levyä on mielestäni kaikki hyviä.
The Meters on funkin peruskiviä, heiltäkin 5-6 ekaa levyä on hyviä ja suositeltavia.
James Brownia ei voi unohtaa, tuotantoa sieltä 67'-74' tienoilta kannattaa tarkistella. Kuten myös taustaryhmänsä The J.B.'s.
Funkin saralla erilaiset kokoelmat on hyviä tapoja tutustua genreen, koska vahvoja albumikokonaisuuksia on harvemmassa.
Tämmöiset kokoelmat olen ainakin itse todennut hyviksi:
-Keb Darge's Legendary Deep Funk, Vol. 1
-Keb Darge's Legendary Deep Funk, Vol. 2
-Keb Darge's Legendary Deep Funk, Vol. 3
-Funk Spectrum
-Funk Spectrum II
-Funk Spectrum III
Monilta jazz-artisteilta löytyy funkia tavaraa sieltä 60-70-lukujen taitteesta, kulkee nimellä soul-jazz tai jazz-funk.
+ yksittäisiä hyviä levyjä lukemattomilta eri artisteilta löytyy pilvin pimein, enkä ole vasta kuin raapinut pintaa
Kiitos suosituksista!
Toinen kysymys: löytyykö pääkaupunkiseudulta levyliikettä joka olisi näihin erikoistunut? Koska genre on meikäläiselle uusi niin levyjä olis kiva "hiplata" ennen ostopäätöstä. :wink: Esim. Betty Davisilta löytyy Cd On'ssa vain kokoelma.
Jazzahtavaa funkkia:
Defunkt (Lester Bowien veli Joseph pasuunassa, bassossa pitää olla nainen Kim Clarke)
James Blood Ulmer (kitaraa)
Ronald Shannon Jackson & The Decoding Society (kitarassa Vernon Reid, myöhemmin Living Colour)
Kiitos suosituksista!
Toinen kysymys: löytyykö pääkaupunkiseudulta levyliikettä joka olisi näihin erikoistunut? Koska genre on meikäläiselle uusi niin levyjä olis kiva "hiplata" ennen ostopäätöstä. :wink: Esim. Betty Davisilta löytyy Cd On'ssa vain kokoelma.
Toinen kysymys: löytyykö pääkaupunkiseudulta levyliikettä joka olisi näihin erikoistunut? Koska genre on meikäläiselle uusi niin levyjä olis kiva "hiplata" ennen ostopäätöstä. :wink: Esim. Betty Davisilta löytyy Cd On'ssa vain kokoelma.
ainakin tämä:
Lifesaver Records Oy
Laivurinkatu 41
Keltaisessa jäänsärkijässä on aika hyvä Funk/Soul -osasto.
Popparienkelissä samoiten.
Kiitti! Jäänsärkijässä ja Popparissa on se vaara, että huomaakin ostaneensa jotain ihan muuta. :wink:
Palaan asiaan kun olen saanut jotain aikaseksi.
Sly & The Family Stone on mahtibändi. Ja musiikki pakenee luokitteluita, funkia, soulia, psykedeliaa, kaikkea sekaisin. Kuusi ensimmäistä levyä on mielestäni kaikki hyviä.
Kyllä vaan! Juuri tuon grooven säilyttävän tyylien sekoittelukykynsä vuoksi pidän ehkä eniten Slysta, jos funk-osastoa kolutaan. Suosittelen myöskin!
Soulin ja funkin rajamailla olevista artisteista voisi mainita vielä Isaac Hayesin. Hot Buttered Soul, Shaft OST jne. Mies oli 70-luvulla vielä voimissaan.
Toinen vähän rajatapaus. Jukka Linkola Octetin Protofunk on oikeastaan fuusiota, mutta ihan kelpoa. Tulee välillä Jaco Pastoriuksen debyyttilevy mieleen. Ilmestyipi vuonna -79 Kompass Recordsin toimesta muuten tuo Linkolan levyn.
Marraskuussa jo lainasin James Brown'in CD:n I'm Back, mutta nyt vasta kuolemansa jälkeen sen vasta kuuntelin. En ennen ole JB:ia kuunnellut kuin sen mitä radiosta on tullut sattumalta, mutta JB:n menoa ja rytmiä täytyy kehua ja tätä lajia pitää saada lisää. Suosituksia tuolta kommenteista aiemmin jo löytyikin.
Mojo-lehdessä oli taannoin 'Mojo presents Experienced?' (kiitti Mikko lahjasta!) cd-levy, jossa yksi biisi pisti puntit liikkeelle... Funkadelicin Super Stupid-biisi !!!!
Vau! joku Eddie Hazel kepittää niin raivoisasti henkkasoundilla, että hirvittäää!!
Täytynee tutustua !
Olisipa joku asiasta tietävä valmis vähän valaisemaan tätä Funkadelic-juttua, ettei tulisi ostettua/hankittua vahingossa vääriä levyjä!
Super stupid löytyy erinomaiselta Maggot brain levyltä. Jos pidit tuosta kappaleesta, tuskin koko levykään tuottaa pettymystä. Taitaa kyllä olla levyn vauhdikkain kappale.
Aloittelijalle suosittelisin levyä Standing On The Verge Of Getting It On. Vältä levyä One Nation Under A Groove.
Vältä levyä One Nation Under A Groove.
Tämä nyt on aika höpö mielipide. Tosin tuolta Super stupid pohjalta tämä ei ole paras levy, muuten pääosin oikein hyvä. Paljon ennemin kannattaa välttää vaikka Uncle Jam wants you , vaikka senkin kaks ekaa rallia on kovia.
Eipä voi välttyä ajatukselta, että ovat tehneet siis moniaita
epätasaisia levyjä?
En ole kuullut Uncle Jamia enkä muitakaan One Nationin jälkeen tulleita. No, voi kai sanoa että ainakin ennen vuotta 1976 ilmestyneet levyt ovat turvallisia hankintoja. Alkupään levyissä on rujompaa soundia.
Vältä levyä One Nation Under A Groove.
Tämä nyt on aika höpö mielipide. Tosin tuolta Super stupid pohjalta tämä ei ole paras levy, muuten pääosin oikein hyvä. Paljon ennemin kannattaa välttää vaikka Uncle Jam wants you , vaikka senkin kaks ekaa rallia on kovia.
One Nation Under A Groove on biisi joka soi aina ajaessani merenrantaan,jonka nimestä tulee mun nikkini.Tuli varmaan selväksi.
Eipä voi välttyä ajatukselta, että ovat tehneet siis moniaita
epätasaisia levyjä?
epätasaisia levyjä?
Täsmennetään, että One nation under a groove on varsin erilainen kuin alkupään tuotanto (discofunk <-> hevifunk (tai jotain)), mutta ei huono. Jos ei siitä diggaa, niin kandee varmaan myös skipata Parliament nimellä tehty tuotanto.
En ole kuullut Uncle Jamia enkä muitakaan One Nationin jälkeen tulleita. No, voi kai sanoa että ainakin ennen vuotta 1976 ilmestyneet levyt ovat turvallisia hankintoja. Alkupään levyissä on rujompaa soundia.
Esimerkiksi Cosmic slop (-73?) on vähän epätasainen levy, parhailla hetkillään kyllä mainio.
Tässä pari hyvää blaxploitaatio-soundtrackia, joita ei kai oo mainittu tässä eikä siinä toisessakaan soul/funk-ketjussa:
Johnny Pate: Shaft in Africa
Serge Gainsbourg: Madam Claude
Funkadelicilta tykkään varmaan eniten Maggot Brainista. One Nation ei minunkaan mielestä vältettävien listalla.
Tuossapa aika hyvä P-Funk-sivusto, mistä löytyy arviot Funkadelic, Parliament ja sivuprojektit -materiaalista:
http://www.duke.edu/~tmc/pfunk.html
Tulikin mieleen, että pitäisi Eddie Hazelin "Game, Dames & Guitar Thangs" vihdoin hommata.
Mulla taitaa olla niitä parikin kappaletta. Ei nyt mullistava, mutta kiva levy.
Mulla taitaa olla niitä parikin kappaletta. Ei nyt mullistava, mutta kiva levy.
Cd:nä vai vinyylinä? Voisin olla mahdollisesti kiinnostunut, jos meinaat toisesta luopua?
Vinyylinä. Luopuminen riippuu rahallisen vastineen määrästä.
Fela Anikulapo Ransome-Kuti :)
On kyllä todella maukasta ja sielukasta.
Ja ne rytmit! Tony Allen on uskomattoman hyvä rumpali.
Kokeilkaas Fela Ransome-Kuti and The Africa '70 with Ginger Baker Live! -levyä. Huh, huhhuh!! Ginger Bakerin ja Tony Allenin rumpusoolo räjäyttää pankin!
Vinyylinä. Luopuminen riippuu rahallisen vastineen määrästä.
OK. Enpä nyt lähde mihinkään tarjousrumbaan, koska tuon saa cd:näkin ja vinyylistä tuskin luovut mihinkään edulliseen hintaan. Ei varmaan kannattaisikaan.
Betty Davisin kaksi ekaa levyä julkaistaan pian remasteroituina bonuksin ja kunnon bookletein. Lisäksi ladyn itsekin pitäisi saada tällä kertaa hieman royalteja.
http://www.lightintheattic.net/releases/bettydavis/
hänänänää Bettyll on munaa.
http://www.youtube.com/watch?v=YHsSIoBcTt8
Manu Dibango SOUL MAKOSA
Tämä show ei olis ollut mahdollista ilman Lazeria
http://www.youtube.com/watch?v=62HXA6Sa7OU
Kuuntelin tuosa Maggot Brainia, mojovaa psykedeliaa. Perään lähti soimaan America Eats Its Young, ompas tämä lällyä meininkiä tuohon edelliseen verrattuna. Täytyypi tsekkailla nuita vanhempia levyjä, perseen vapauttajan oon joskus kuunnellukin.
Ilman erivärisiä moppeja perussettiä.Ha!Funkynauuuuubabyyyyyyy!
http://www.youtube.com/watch?v=qJRNtBqHCyc
Ilman erivärisiä moppeja perussettiä.Ha!Funkynauuuuubabyyyyyyy!
http://www.youtube.com/watch?v=qJRNtBqHCyc
http://www.youtube.com/watch?v=qJRNtBqHCyc
Toi on ihan loistava. Grahamilla mahtava soundi ja valkoiset Acousticin styrkkarit! Toimii. Ja Greg Errico on paras rumpali.
Ilman erivärisiä moppeja perussettiä.Ha!Funkynauuuuubabyyyyyyy!
http://www.youtube.com/watch?v=qJRNtBqHCyc
http://www.youtube.com/watch?v=qJRNtBqHCyc
Toi on ihan loistava. Grahamilla mahtava soundi ja valkoiset Acousticin styrkkarit! Toimii. Ja Greg Errico on paras rumpali.
[quote]Ilman erivärisiä moppeja perussettiä.Ha!Funkynauuuuubabyyyyyyy!
http://www.youtube.com/watch?v=qJRNtBqHCyc
http://www.youtube.com/watch?v=qJRNtBqHCyc
Toi on ihan loistava. Grahamilla mahtava soundi ja valkoiset Acousticin styrkkarit! Toimii. Ja Greg Errico on paras rumpali.[/quote]Hienoa.Pieksämäki-Dakar.