No millaisia uusien levyjen pitäisi sitten olla?
Lerxst kirjoitti noin 21 vuotta sitten (46 kommenttia)
Kovasti aina keskustellaan uusien levyjen arvosteluissa siitä, millaisia erisuuruisin odotuksin varustettuja uusia julkaisuja vanhoilta pitkän linjan artisteilta pitäisi tulla, jotta ne olisivat hyviä edelleen hc-progediggareiden mielestä?
Mielestäni on olemassa vain sormilla laskettava tapa tehdä levy tällä sektorilla, ja lopputulos on aina joku seuraavista (curiosity killed the genreily, toivottavasti...):
1) Armotonta kikkakutosta ja tilulilua, musiikin F1-kilpailut, nopein kierros kellotetaan. Viikinkilaulua, hevittämistä, paatoksellista kirkkourkua ja -kuoroa, jonka jälkeen mennään taas nopsasti ja komplekseja kaavoja noudattaen.
2) Suhinaa, vinkunaa, hyminää, pirpatusta. Looppeja joihin on jäänyt repeate-nappi päälle pirun pitkäksi aikaa. Kutsutaan monitasoiseksi, älykkääksi kehittelyksi.
3) 60-70 -lukulainen mellomoogviulusinfonia, klassista, eeppistä. Kutsutaan usein siksi ainoaksi oikeaksi progeksi.
4) 60-70 -lukulainen, blues-, funk-, jazz- ja soulvaikutteinen. Kutsutaan maanläheiseksi tai juurevaksi. Hissiprogeksi kenties myöskin ehkä.
5) 1980-1990 -luvun mukaista synavoittoista, tahdikasta, rytmikästä, melodista, kaupallista, pop-vaikutteista? Joidenkin mielestä steriiliä.
6) 2000-luvun elektronisilla vehkeillä avitettua paatoksellista survomista ja kilkattelua, hyvin valittava ja piiiitkänomainen sävy useinkin. Kutsutaan edistykselliseksi ja intellektuelliksi. Arvatkaa esimerkki.
7) Kaunista, rauhallista, melodista, hidastempoista, maalailevaa, mahtailevaa, tunnelmallista tulkintaa. Formula-ajojen vastakohta. Kutsutaan usein mielikuvituksettomaksi. Toiset taas päinvastoin.
8 ) Hassunhauskaa, itseironista, pelleilevää, käyttää usein kansanmusiikki- tai humppavaikutteita ja/tai -soittimia. Usein suomalaista.
9) Synkkää rymistelyä, teollista, raakaa, moniosaista, kolisevaa.
Taidokasta, mutta terävää ja kovaa, todella steriiliä. Epämelodista, riitasointuista, ärjyvää.
10) Omatekoiset multi-instrumentaalikotistudioeepokset.
Kertokaapas mitä listasta mielestänne puuttuu, tai mitä/millaista haluaisitte seuraavaksi (vai ettekö kenties mitään) vanhoilta artisteilta, jotka eivät ihan hetkeen ole uutta julkaisseet: Rush, Genesis, Pink Floyd, Yes, jne.?
Mielestäni on olemassa vain sormilla laskettava tapa tehdä levy tällä sektorilla, ja lopputulos on aina joku seuraavista (curiosity killed the genreily, toivottavasti...):
1) Armotonta kikkakutosta ja tilulilua, musiikin F1-kilpailut, nopein kierros kellotetaan. Viikinkilaulua, hevittämistä, paatoksellista kirkkourkua ja -kuoroa, jonka jälkeen mennään taas nopsasti ja komplekseja kaavoja noudattaen.
2) Suhinaa, vinkunaa, hyminää, pirpatusta. Looppeja joihin on jäänyt repeate-nappi päälle pirun pitkäksi aikaa. Kutsutaan monitasoiseksi, älykkääksi kehittelyksi.
3) 60-70 -lukulainen mellomoogviulusinfonia, klassista, eeppistä. Kutsutaan usein siksi ainoaksi oikeaksi progeksi.
4) 60-70 -lukulainen, blues-, funk-, jazz- ja soulvaikutteinen. Kutsutaan maanläheiseksi tai juurevaksi. Hissiprogeksi kenties myöskin ehkä.
5) 1980-1990 -luvun mukaista synavoittoista, tahdikasta, rytmikästä, melodista, kaupallista, pop-vaikutteista? Joidenkin mielestä steriiliä.
6) 2000-luvun elektronisilla vehkeillä avitettua paatoksellista survomista ja kilkattelua, hyvin valittava ja piiiitkänomainen sävy useinkin. Kutsutaan edistykselliseksi ja intellektuelliksi. Arvatkaa esimerkki.
7) Kaunista, rauhallista, melodista, hidastempoista, maalailevaa, mahtailevaa, tunnelmallista tulkintaa. Formula-ajojen vastakohta. Kutsutaan usein mielikuvituksettomaksi. Toiset taas päinvastoin.
8 ) Hassunhauskaa, itseironista, pelleilevää, käyttää usein kansanmusiikki- tai humppavaikutteita ja/tai -soittimia. Usein suomalaista.
9) Synkkää rymistelyä, teollista, raakaa, moniosaista, kolisevaa.
Taidokasta, mutta terävää ja kovaa, todella steriiliä. Epämelodista, riitasointuista, ärjyvää.
10) Omatekoiset multi-instrumentaalikotistudioeepokset.
Kertokaapas mitä listasta mielestänne puuttuu, tai mitä/millaista haluaisitte seuraavaksi (vai ettekö kenties mitään) vanhoilta artisteilta, jotka eivät ihan hetkeen ole uutta julkaisseet: Rush, Genesis, Pink Floyd, Yes, jne.?
+/- saldo : 0 | Tweet
Peter Gabrielin Up oli kohdan 9 mukaista ja ei oikein toiminu.
Yesiltä toivoisin ehkä jotain, josa yhistyisivät 3 ja 8.
Pink Floydilta ehkä toivois jotain kohtien 4 ja 7 yhdistävää.
Up on Gabrielin paras levy kolmosen jälkeen. Uutta levyä vaan kehiin. Äijä on edelleen vedossa.
Mitäkö haluaisin vanhojen bändien tekevän seuraavaksi. No lähinnä haluaisin heidän aidosti pyrkivän tekemään juuri sellaista musiikkia kuin itse haluavat ja uudistumaan jos näkevät siihen tarvetta. Uudistuminenkin vain uudistumisen vuoksi on turhaa. Ja turhat väkinäiset hittibiisi-yritelmät voisi jättää kokonaan väliin mihin Yes esim. on sortunut viime levyillään. Ei se tule kuitenkaan onnistumaan.
Jos totta puhutaan, niin en kyllä toivois että Pink Floyd tekee uutta levyä ;)
Paitsi jos se tehhään kimpassa hyvillä mielin niin että Waterssiki on mukana, muttei pomottamasa ja antaa tilaa myös Wrightille. Pink Floyd bändinä lakkas olemasta Animalsin jälkeen, sen jälkeen oli vaan pomoja ja orjia ;)
Tuota en malta olla korjaamatta.Kyllä Wish You Were Here oli viimeinen "bändilevy", tosin Wright on todennut jo tuolloin olleen studiossa viileitä tuulahduksia ja Animals oli jo täysin Watersin kokonaisuus, Gilmour sai sentään jotain ideoitaan tuotua esiin(soitti muuten bassot enimmäkseen Watersin sijasta kyseisellä albumilla).The Wallin sensijaan tuntenee jo kaikki.
kyllä Wrightkin sai itseään esille varsin paljon Animalsissa.
(soitti muuten bassot enimmäkseen Watersin sijasta kyseisellä albumilla).
Taisi olla kuitenkin vaan biisiin Pigs. Waters soitti siihen komppikitaran.
millaisia erisuuruisin odotuksin varustettuja uusia julkaisuja vanhoilta pitkän linjan artisteilta pitäisi tulla, jotta ne olisivat hyviä edelleen hc-progediggareiden mielestä?
Gongin uusimman tapaisia 8)
kyllä Wrightkin sai itseään esille varsin paljon Animalsissa.
Kieltämättä.Taisi vaan siinä vaiheessa jo olla niin että Mr.Roger sanoi: "Teet sitten tähän näin tämänlaisen!"Tokkopa nuo Wrightin senaikaiset alkuperäisideat pääsivät kuitenkaan levylle asti kovin paljolti.Muistan vaan jostain Wrightin haastattalelusta tuon tannoin jostain lukeneeni.Mutta hyvä levyhän Animals kuitenkin on, joskin hieman raakasoundinen.
Olis kyllä mielenkiintoista kuulla millasta soppaa Pink Floyd sais nyt aikaseks, mut toivon minäkin etteivät tee comeback-levyä. Tämä 21st Century Doors on riittävä malliesimerkki siitä ettei comeback todellakaan sovi kaikille.
Mutta hyvä levyhän Animals kuitenkin on, joskin hieman raakasoundinen.
Animals on yksi parhaista Pink Floyd -levyistä, melkeinpä paras jos minulta kysytään. Raa'at soundit ovat vain plussaa.
Animals on joo ehkäpä Pink Floydin paras levy. Raakasoundisuus on vaan plussaa, useimmiten bändi on liiankin siloiteltu ja steriilinoloinen.
Ehkä on paras, että eivät uutta levyä tee, tekisivät vain itsestään pellejä. Riittäähän nuo aikasemmat levyt hyvinkin yhden bändin tuotannoksi.
Minusta Animals on Wish You Were Heren jälkeen paras Pink Floydin levy. Uutta albumia en kyllä Floydilta enää toivoisi vaikka onhan sitä aina pieni toivo, että mitä jos se olisikin hyvä (siis etenkin jos Waters palaisi).
ELP:lta sensijaan toivoisin uutta levyä koska kolme viimeisintä ovat olleet niin noloja esityksiä ettei suunta voisi olla kuin ylöspäin.
Genesiksen suhteen aika lailla sama juttu kuin Pink Floydin paitsi, että näen jostain syystä Gabrielin paluun Genesikseen jopa epätodennäköisempänä kuin Watersin Floydiin. Ja ilman Gabrielia ja/tai Collinsia Rutherford ja Banks tuskin uskaltavat enää yrittää. Eikä ole kyllä syytäkään.
millaisia erisuuruisin odotuksin varustettuja uusia julkaisuja vanhoilta pitkän linjan artisteilta pitäisi tulla, jotta ne olisivat hyviä edelleen hc-progediggareiden mielestä?
HC-puolelta Sick of it All voisi tehdä vaikka kopion Just Look Around -levystä ja progepuolelta Faust.. noh, se saa tehdä vaikka mitä, sehän se idea kait onkin.
No eipäs liioitella sen Animalsin suhteen, itellä top 5:
1.Atom Heart Mother
2.Wish You Were Here
3.Animals
4.The Wall
5.the Dark Side Of The Moon
Periaatteessa niiden kaikkien aikojen parashan on The Piper At The Gates Of Dawn, mutta kyseinen lista koskee Watersin valtakautta.
Entäs Meddle sitten?
Faust.. noh, se saa tehdä vaikka mitä, sehän se idea kait onkin.
Ja niin tekeekin, kyllähän tuokin kiinnostavalta vaikuttaa vaikken hip-hopin ystäviä olekkaan:
http://www.faust-pages.com/publications/faustdalek.liner.html
"What do Faust and Bob Dylan have in common? Well, both have been in the music business for over 30 years now and still manage to surprise their fans with each new album. In the description of their music, the adjective 'unpredictable' crops up frequently. On Derbe Respekt, Alder Faust surprise their fans by joining forces with American hiphop-artists Dälek."
Kunhan vaan välttyy tyyleiltä 2,6 ja 9, niin on jo elämä parempaa.
Entäs Meddle sitten?
Meddle olisi sijalla 6.Echoes on parhaita Floyd-biisejä ikinä, mutta ykköspuolen biisien keskinkertaisuus pudottaa hieman tasoa roimasti.Tosin yli 20 vuotta bändiä diganneena ei osaa suhtautua mihinkään The final Cutiin(Watersin valtakausi)asti julkaistuihin levyihin negatiivisesti.Ja olihan Gilmourin The Division Bellilläkin vielä jotain hyviä biisejä(esim.High Hopes).Soundtrack Pinkkareista More on huippu.Schroederin leffa oli myös vaikuttava ja yllättävän hyvä.
Pink Floyd bändinä lakkas olemasta Animalsin jälkeen, sen jälkeen oli vaan pomoja ja orjia
Aika kärjistetysti sanoit, mutta onneksi tekivät hienoja levyjä vielä muutaman senkin jälkeen: Wall (tosin sisältää mielestäni myös heikkoakin materiaalia, kiitos Watersin paatoksen...), Momentary lapse of reason ja Division bell, jotka taas ovat näistä viimeisistä enemmän minun mieleeni (=Gilmour). Final Cut on minusta aivan paska levy. Hienoa soitantaa kuuntelee kuitenkin mielummin kuin painavia julistuksia...
Pink Floydin suhteen ei minulla ole mitään erityisodotuksia. Jos Gilmour alkaisi uutta PF-levyä vääntämään, ei se varmaankaan olisi huono, koska vahvaa näyttöä on kuitenkin. Sisällöllisesti ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa, että heidän karsinansa on niin lavea, että siellä mahtuu temmeltämään vaikka miten tekemättä silti tyylirikkoista materiaalia.
Rush on nyt vaikea pala nyt meikäläiselle... Vapor Trails ja cover-levy... kahdeksan vuotta edellisestä kohtuullisen tasoisesta albumista... Uusiutuminen jos tarkoittaa paluuta trio-muotoiseen pelkistelyyn 70-luvun puolivälin hengessä - ei kiitos meikäläiselle... Runsas melodioiden viljely, nyanssit, upea soitanta ja synamaailman taitava ja harkittu käyttö teki aikanaan Rushista sen ykkösbändin minulle. Rush voisi päivittää itsensä 2000-luvulle säilyttäen silti peruselementtinsä. Ottaisi oppia vaikka Marillionista... :) Toisaalta, voisivat tosissaan yllättää ja tehdä jotain ihan ufoa...??? Ei siis UFOa kuitenkaan... :D
Genesis - ei toiveita. Näin Genesiksen viimeisen keikan, joka oli mielestäni aikas hyvä (sitä kökköä Calling all stations -levyä lukuunottamatta). Siihen mielikuvaan voisi yhtyeen balsamoida.
Yes - Rabin Howen tilalle! Hihhulointi ja lattarimeininki pois!!! :!: Tarkoittaa siis sitä, että ei pahemmin toiveita orkesterin suhteen ole. Voisivat ihan oikeasti vaikka lopettaa juhlarundinsa jälkeen enkä olisi yhtään surullinen... Seitsemän on kulunut vuotta edellisestä minkääntasoisesta albumista...
Peter Gabriel - UP on hieno levy, yhdyn hehkuttaviin mielipiteisiin! Uudistunut mutta tavoilleen uskollinen. Oikea sisältö tässä paketissa...
Tänä vuonna ei oo tullut kait vielä yhtään uutta levyä ostettua...
Pink Floyd teki viimeisen hyvän levynsä wallin myötä, vaikka nimestä voi siis kiistellä, ja seuraavakin on ihan ok. Mutta ILMAN WATERSIA EI OLE FLOYDIA!
Animals on muuten yks parhaista bändin levyistä...ehkä siks kun se on niin synkkä :D
ILMAN WATERSIA EI OLE FLOYDIA!
Minä kääntäisin asian siten, että ilman Floydia Waters ei ole mitään... Floyd on pärjännyt ihan hyvin 2 albumia ilman Watersia kuitenkin... Watersin paatoksellisen soolotuotannon aikana oli konsertissa tosin kiva käydä kusella ja kaljalla...:D
ILMAN WATERSIA EI OLE FLOYDIA!
Minä kääntäisin asian siten, että ilman Floydia Waters ei ole mitään... Floyd on pärjännyt ihan hyvin 2 albumia ilman Watersia kuitenkin...
No Watersin Amused To Death päihittää kaksi (tai oikeastaan kolme) viimeisintä Floydin levyä kyllä todella keveästi.
Minun mielestäni Amused to death on ihan paska levy... :shock:
Sori...
Kun Amusedia aikoinaan mainostettiin uutena Dark Side Of The Moonina ja The Wallina, niin taisimpa purskahtaa nauruun..valitettavasti aavistukseni osuivat kohdilleen ja levy ei ollut ihan niin hyvä kuin annettiin ymmärtää.Kun ei kulje niin ei, tuollahan tuo hyllyssä pölyttyy.Pitäsköhän pistää soimaan...äh, ei otetaan tuolta vaikka Gilmourin eka soolo tai vaikkapa Obsured By The Clouds.Kun kerran oli aika jolloin Pinkkarit tekivät yksinkertaisesti hyvää musaa niin nautitaampa niistä hetkistä uudelleen ja uudelleen.
Minun mielestäni Amused to death on ihan paska levy... :shock:
Sori...
Sori...
Mielipiteesi sallittakoon sinulle.
Peter Gabrielin Upista tykkäsin kyllä. Vaatii aika lailla kuuntelua avautuakseen (Hezzu!). Steriiliyskään ei vaivaa enää niin paljon kun biisien ydin paljastuu. KC:n Power To Believe myös varsin virkeää kamaa.
En kyllä keksi millä keinolla tulevista mahdollisista Yes/Pink Floyd/Genesis-levyistä saisi kuunneltavia. Väkinäistä uudistumista drum n bass -kokeilujen muodossa en ainakaan toivo, mutta yleistä laimeutta ja tasapaksuutta voisi vähentää palkkaamalla tuottajaksi joku Nigel Godrich.
Entäs Meddle sitten?
Meddle nyt jumaliste oli ensimmäinen kunnon levy niiden See Emily Run ränkytysten jälkeen.
Enpä minä muuten sanois Devision Belliäkään kovin huonoksi levyksi, vaikka Waters ei siinä enää olekkaan.
Onko kukaan lukenut sitä "Last Days Of Pink Floyd" juttua Uncut lehdestä? Siinä Waters tulittaa mielipiteitään ja hölöttää jotakin siitä sen final cut levystä.
Onko kukaan kuullut final cut:ia? Onko se yhtään hyvä?
Onko kukaan kuullut final cut:ia? Onko se yhtään hyvä?
Final Cut on ihan ok, Watersin showhan se on täysin ja siinä kyllä hieman musiikki pääsee kärsimään. Sanoitukset ovat pääasiassa, mutta nekään eivät valitettavasti ole ihan Watersin terävintä tekstiä. Final Cut on mielestäni suunnilleen samaa tasoa kuin Watersittomat kaksi seuraavaa levyä.
[quote]ILMAN WATERSIA EI OLE FLOYDIA!
[/quote]
No Watersin Amused To Death päihittää kaksi (tai oikeastaan kolme) viimeisintä Floydin levyä kyllä todella keveästi.
Voisitko perustella miksi?
Ko. levy meni nimittäin meikäläisellä täysin ohi. Voisin ottaa hyllystä, pyyhkiä pölyt ja antaa uuden mahdollisuuden...
Amused To Deathissa viehättää erityisesti Watersin viiltävän terävät sanoitukset jotka etenkin nyt tämän uusimman Irak-selkkauksen (useat biisit ovat alunperin kriitikkiä Bush Sr.:n politiikkaa ja Persianlahden sotaa vastaan) myötä ovat jälleen ajankohtaisemmat kuin koskaan ilmestymisensä jälkeen. Waters myös tulkitsee tekstinsä todella antumuksellisesti ja upeasti. Musiikillisesti levy on myös paras Watersin soolo-levy vaikka mukaan mahtu myös muutama hieman laimea AOR-hetkikin. Levyn soundit ja tuotanto ovat luonnollisesti myös kaikinpuolin upeaa jälkeä.
Kunpa Waters saisi sen uuden levynsä pikkuhiljaa valmiiksi...
Toisaalta Momentary Lapsen ja Division Bellin päihittäminen ei ole sinänsä kovin kummoinen saavutus koska nuo levyt ovat mielestäni varsin laimeita tapauksia kummatkin.
TOO MUCH ROPE
This tearjerking scene
Beamed into my home
You don't have to be a Jew
To disapprove of murder
Tears burn my eyes
Moslem or Christian Mullah or Pope
Preacher or poet who was it wrote
Give any one species to much rope
And they'll fuck it up[/quote]
IT'S A MIRACLE
[quote]By the grace of God Almighty
And pressures of the marketplace
The human race has civilized itself
It's a miracle
We cover in our shelters
With our hands over our ears
Lloyd-Webber's awful stuff
Runs for years and years and years
An earthquake hits the theatre
But the operetta lingers
Then the piano lid comes down
And breaks his fucking fingers
It's a miracle
Beamed into my home
You don't have to be a Jew
To disapprove of murder
Tears burn my eyes
Moslem or Christian Mullah or Pope
Preacher or poet who was it wrote
Give any one species to much rope
And they'll fuck it up[/quote]
IT'S A MIRACLE
[quote]By the grace of God Almighty
And pressures of the marketplace
The human race has civilized itself
It's a miracle
We cover in our shelters
With our hands over our ears
Lloyd-Webber's awful stuff
Runs for years and years and years
An earthquake hits the theatre
But the operetta lingers
Then the piano lid comes down
And breaks his fucking fingers
It's a miracle
Hmm..sanoitukset kieltämättä peilaavat hyvin nykyhetkeä.
Tragikoomista sinänsä, että isästä kirjoitetut lyriikat pätevät myös poikaan.
Taidanpa ottaa levyn uudelleen kuunteluun.
Pitäisi olla parempia, ja vähemmän masentavia. Fantasiaa mukaan vaan, mutta vähemmän titaanisia pyöriä. Mutta komeilla uruilla välillä. Ja sillee.
Toisaalta Momentary Lapsen ja Division Bellin päihittäminen ei ole sinänsä kovin kummoinen saavutus koska nuo levyt ovat mielestäni varsin laimeita tapauksia kummatkin.
Höpö höpö. Mutta mielipiteesi sallittakoon sinulle myös... :wink:
Final Cut on ihan ok, Watersin showhan se on täysin ja siinä kyllä hieman musiikki pääsee kärsimään. Sanoitukset ovat pääasiassa, mutta nekään eivät valitettavasti ole ihan Watersin terävintä tekstiä. Final Cut on mielestäni suunnilleen samaa tasoa kuin Watersittomat kaksi seuraavaa levyä.
Nimenomaan musiikki (se tärkeäpi elementti kuitenkin?) Final Cutissa on mielestäni aivan pelkkää hiihtämistä vailla mitään päämäärää. Vaikka Waters kirjoittaisi Kalevalan uudelleen, se ei vakuuta minua kun hänen musiikkinsa koko ajan tämän levyn jälkeenkin on kuitenkin tuollaiselta kuulostanut. Valitettavasti. Ei pure kritiikkitekstitys jos se tarjoillaan vanhaan mattoon käärittynä...
Amused To Deathissa onneksi yhdistyykin nerokkaat sanoitukset ja mielenkiintoinen konsepti. Vastaavaa ei ole Gilmourin johtamassa Floydissa tapahtunut.
Amused to Deathin sanoituksilla ja Division Bellin musiikilla ois saanut hyvän Pink Floyd-levyn.
Amused To Deathissa onneksi yhdistyykin nerokkaat sanomat ja mielenkiintoinen konsepti. Vastaavaa ei ole Gilmourin johtamassa Floydissa tapahtunut.
Mistään emme liene samaa mieltä...??? :lol:
Minusta Watersin "Amused to Death" on kokonaisuutena parempi levy kuin mitä Pink Floyd on IKINÄ saanut aikaan. Ja olen kuunnellut Pink Floydia polvenkorkuisesta nappulasta saakka.
Lerxst mainitsi, että Waters ilman Pink Floydia ei ole mitään. Mutta kun menestystä ei aina voida mitata vain kaupallisessa mielessä, on olemassa myös musiikillista menestystä. Ei hyvää musiikkia tehdessä tarvita kuudetta ydinvoimalaa valoshowta tuottamaan, tai ylimääräistä rumpalia ja mahtipontisen pateettista taustakuoroa, ym.
"Amused to Death" on vaikea levy joka ei avaudu ihan heti, mutta totaalisen loistava lätty. Sanoitukset ovat tyypillistä Watersin mankumista, ja ymmärrän jos tyylistä ei pidä. Itse pidän, ja kuten K.Crimso totesi niin tämän levyn sanoitukset ovat ajankohtaisemmat kuin koskaan.
Siinä missä "Pros and cons of hitchhiking" oli Wallin tyylinen, niin "Amused to death" on minusta HUOMATTAVASTI parannettu painos "Final Cutista". LOISTAVA levy, menee omaan top kymppiini ehdottomasti.
Hauska kuulla, että joku muukin arvostaa Amused To Deathia.
Waters julkaisee muuten tänä vuonna pari uutta biisiä netin kautta. Ja ehkä se varsinainen levykin on tulossa.
Luvassa on myös ooppera joka tulee ilmeisesti olemaan joko tuplalevy tai kaksi erillistä yhden levyn julkaisua.
Lerxtin antamilla hakusanoilla löytyi mm. seuraavaa:
1) Dream Theater
2) Ozric Tentacles
3) Änglagård
4) Wigwam
5) Peter Gabriel
6) The Flower Kings
7 Celeste
8 ) Samla Mammas Mamma
9) King Crimson
10) Omatekoiset multi-instrumentaalikotistudioeepokset.
Itselleni Amused to Death ja The Division Bell ovat molemmat hyviä levyjä. Molemmat ovat ääritaantumuksellisia mutta kelaavat ne tutut soolot, sointukulut ja sovitukset hyvin. Floydilla musiikki on enemmän pääosassa ja sävellykset hieman parempia, koska Gilmour on parempi puhtaasti musiikin säveltäjänä ja soittajana. Waters kompensoi sanoitusten puolella ja myöskin paikoin mielenkiintoisimmilla sovituksilla. Ja musiikki Amusedilla on parempaa kuin yhdelläkään muulla Watersin soololevyllä (mikä nyt tietysti ei ole itsessään suuri saavutus). Saman kolikon kaksi puolta, mutta joku valitsee kruunan, joku klaavan. Ja jonkun mielestä koko rahauudistus olisi saanut jäädä tekemättä...
Hmm, nyt kun Pink Floyd tuskin enää julkaisee uutta studiolevyä ja Waters ei enää painata entisten bändikumppaniensa naamoja vessapaperirulliin, niin vieläkö eri ryhmittymien fanit jaksavat kilpaila siitä, kumpi on pinkimpi?
Hmm, nyt kun Pink Floyd tuskin enää julkaisee uutta studiolevyä ja Waters ei enää painata entisten bändikumppaniensa naamoja vessapaperirulliin, niin vieläkö eri ryhmittymien fanit jaksavat kilpaila siitä, kumpi on pinkimpi?
No ei tosiaankaan... En ole kuulunut ikinä mihinkään "leiriin". En tosin voinut välttyä kuulemasta Watersin konserttia ennen baarissa erään waterslaisen kommenttia kun eräs olisi toivonut vielä näkevänsä Pink Floydin lavalla: "Mutta Watershan on Pink Floyd, mitä siinä valitat..." jne. jne. Sellaista ihme koulukuntailua se vaan taitaa olla. Sama juttu kuin joillakin Marillionin suhteen - miksi kiistellä Fish/Hogarth -asiasta kun bändin koko ajan täydeltä löytyy loistokamaa???
Watersista voisin diggailla jos ukko tekisi minulle mieluista musiikkia - sillä ei ole mitään väliä missä leirissä kukin on. Watersin konsertista nautin oikein paljon - poislukien tosin sooloajan kappaleet. Musiikki ja soitanta markkeeraa meikäläiselle paljon enemmän vaakakupissa kuin tekstit - kuten Kai totesi: sävellys- ja soitantapuolella Gilmour vie kepeästi voiton jos lyriikkansa ei nyt niin syvällistä olekaan.
Minulle Watersin keikalla parasta antia oli juuri Watersin omat biisit. Tosin pitkälti sen takia että ne tuntuivat tuoreemmilta koska niitä ei ole kuullut satoja kertoja kuten Floydin klassikkoja.
Sama täällä. Konsertin kohokohta oli ehdottomasti soolobiisit. Klassikot kuten Money ja Wish You Were Here on kuunneltu ja loppuunkulutettu 20 vuotta sitten.
Ja Lerxstin kanssa olen samaa mieltä siitä, että Gilmourin Pink Floyd soittaa nuo biisit paremmin. Gilmour tosin on yliarvostettu
kitaristi mutta onhan sillä hetkensäkin.