Määrä korvaa laadun
strummer kirjoitti noin 21 vuotta sitten (9 kommenttia)
Tässä on tullut kuunneltua Rollareitten Exile on Main Streetiä muutaman päivän ajan, ja vaikkei mukana ole ehkä varsinaisesti mitään superklassikkoa/mestariteosta, niin 18 ja biisiä ja 67 minuuttia on kuitenkin aika kova paketti.
Mielestäni 16-20 hyvää biisiä sisältävä levy voi olla yhtä hyvä kuin 10 loistavaa tai hyvää biisiä sisältävä. Silloin biisejä voi kuunnella vaikka randomilla. The Clashin London Calling on tietysti oma lukunsa, siinä kun on 19 loistavaa biisiä ;)
Mitäs muita vähintään tuplavinyylin mittaisia albumeita teille tulee mileen? Beatlesin White Double varmaankin, onkos se hintansa väärti?
Mielestäni 16-20 hyvää biisiä sisältävä levy voi olla yhtä hyvä kuin 10 loistavaa tai hyvää biisiä sisältävä. Silloin biisejä voi kuunnella vaikka randomilla. The Clashin London Calling on tietysti oma lukunsa, siinä kun on 19 loistavaa biisiä ;)
Mitäs muita vähintään tuplavinyylin mittaisia albumeita teille tulee mileen? Beatlesin White Double varmaankin, onkos se hintansa väärti?
+/- saldo : 0 | Tweet
Rytmittömien valkonen on toki hyvä, hajanainenkin ehkä, mutta ei sielä jotain obladiita lukuun ottamatta kauheen noloja biisejä oo.
Minä nyt alan täällä toistaa itseäni, mutta teen sen taas kerran:
___________________
Marillion (( Marbles
_______))___________
8)
Mutta määrä ei korvaa laatua kuitenkaan... Marbles on siinä mielessä huono esimerkki, että se on vaan FITTANIN HIENO MUTTA PITKÄ LEVY!!! 8)
Kunnon vanhan ajan tuplalevy on hajanainen ja rönsyilevä, esim. Physical Graffiti tai Rundgrenin Something/Anything. London Calling on myös hieno, Sandinista! alkoikin mennä jo överiksi...;)
Onhan Exilellä Tumbling Dice, jonka nostaisin ihan Stonesien klassikoiden kärkipäähän. Ja Happy on paras Keithin laulamista.
Onhan Exilellä Tumbling Dice, jonka nostaisin ihan Stonesien klassikoiden kärkipäähän. Ja Happy on paras Keithin laulamista.
Nuo kaksi ovatkin ne biisit, jotka levyltä on Fourty Licks -kokoelmalle kelpuutettu. En kylläkään vielä noin 10 kuuntelun jälkeen muista kaikkia biisejä, on niitä niin reilusti..
Beatlesin White Double varmaankin, onkos se hintansa väärti?
CDONissa näkyy maksavan 30,95 euroa, ei siitä niin paljon kannata maksaa.
Kyllähän tuplalevy velvoittaa bändiä vähän kokeilemaan rajojaan ja tarjoamaan monipuolisempaa tavaraa. Lambchopin uusi tupla on hieno.
George Harrisonin All Things Must Pass on pullollaan käsittämättömän hienoja biisejä. Kolmoslevyn jamit nyt eivät hirveän olennaisia ole mutta ekat kaksi LP:llistä ovat silkkaa asiaa.
Beefheartin Trout Mask Replica pitää tietysti mainita myös. Zappan Uncle Meat on vähän sillisalaatti ja CD-bonukset täysin turhia, mutta muuten se jaksaa kiehtoa allekirjoittanutta vuodesta toiseen. Cardiacsin Sing to God ja Future Sound of Londonin Lifeforms ovat myös pitkäaikaisia suosikkeja.
No miten Zapan Freak Out! ja BRI:n M144? ja Amon Duul 2:n Tanz der Lemminge? Joo ja Dylanin Blonde on blonde.....
Exile on Main St., Tago Mago, Dylanin Basement Tapes - siinäpä aika pitkälti minun mieleeni tulevat kauttaaltaan hyvät tuplat.