paniikkikohtaus/-häiriö
Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (129 kommenttia)
http://www.yths.fi/suomi/terveystietoa/paniikkihairio.htm
Onko joku konenu joskus tuommosen? Mulla oli eilen illalla ja oli aivan kauhiaa. Iski ihan yhtäkkiä ja tuntuu että kuolema tullee justiin ja järki lähtee. Ambulanssiki kävi tuosa pihasa ja kävin sielä makkoileen ja ottivat minusta sydänkäyriä ja verenpaineita. Ei ne mitään selitystä keksiny. En sitte saanu viime yönä nukuttua ku pari tuntia ku niin pelotti, että mikä minuun iski. Tänään on sitte jo ollu normaalimpi fiilis, mutta kuitenki semmonen pieni jännitys päällä koko ajan. Sen verran kuitenki järki jo kulukee, että pystyy itekki aatteleen, että mikä se oli ja diagnosoin ite mielesäni sen tuommoseksi paniikkikohtaukseksi.
Huh huh, elämä on täynnä yllätyksiä, koskaan ei tiijä millä hetkellä napsahtaa ;)
Niin että tämmösiä hulluja sitä täälä meilläpäin liikkuu ihan vappaana :lol:
Onko joku konenu joskus tuommosen? Mulla oli eilen illalla ja oli aivan kauhiaa. Iski ihan yhtäkkiä ja tuntuu että kuolema tullee justiin ja järki lähtee. Ambulanssiki kävi tuosa pihasa ja kävin sielä makkoileen ja ottivat minusta sydänkäyriä ja verenpaineita. Ei ne mitään selitystä keksiny. En sitte saanu viime yönä nukuttua ku pari tuntia ku niin pelotti, että mikä minuun iski. Tänään on sitte jo ollu normaalimpi fiilis, mutta kuitenki semmonen pieni jännitys päällä koko ajan. Sen verran kuitenki järki jo kulukee, että pystyy itekki aatteleen, että mikä se oli ja diagnosoin ite mielesäni sen tuommoseksi paniikkikohtaukseksi.
Huh huh, elämä on täynnä yllätyksiä, koskaan ei tiijä millä hetkellä napsahtaa ;)
Niin että tämmösiä hulluja sitä täälä meilläpäin liikkuu ihan vappaana :lol:
+/- saldo : 0 | Tweet
Ohhoh, eipä ole ainakaan vielä kohdalle sattunut. Oliko Hanna Pakarisen singlellä osuutta asiaan?
Oliko Hanna Pakarisen singlellä osuutta asiaan?
Helskutti, varmasti oli! Kenet haastan oikeuteen?
Tuttu juttu. Kahdella (!) ex-morsmaikulla on ollut pankkari. Jos alkaa toistumaan (toivotaan kuitenkin että ei!), niin lääkityksellä saa kuriin. Parempi vaihtoehto on (lyhyt)terapia, niin ei tartte alkaa kaiken maailman mömmöjä vetämään ja tokkurassa progea kuuntelemaan.
Kannattaa aina muistaa, että paniikkihäiriöön ei kuole, vaikka se voi siltä tuntuakin. Stay cool!
Niin, ja tarkemmin kun muistelee, niin sama vaiva on vaimollakin ollut... Tabuilla häippäsi, vaikka välillä vieläkin alkaa tulla semmosta pikku paniikkia. Mut niistä tabuista tuli kuulemma tosi pirtsakka ja hyvä olo! Ja laihtuikin muutaman kilon niiden avulla.
Lienenkö siis jonkinmoinen paniikkihäiriömagneetti? :roll:
Lienenkö siis jonkinmoinen paniikkihäiriömagneetti? :roll:
Oot soittanu niille liikaa psykedeliaa. :)
:lol:
Oliko taustalla ylirasitusta (fyysistä tai henkistä)?
Itse aikanaan treenasin niin kovaa, punttia ja aerobista, että elimistö meni ylikuntoon ja lepopulssi ja verenpaine (yläpaine) nousi. Tällainen jatkuva stressitila voi altistaa "paniikkikohtauksille". Itsekin joskus saan vastaavia "kohtauksia" juuri kun olen nukahtamassa, mutta vain ylirasittuneena.
Säpsähdän aina hereille ja olen varma että henki lähtee. :)
Oliko taustalla ylirasitusta (fyysistä tai henkistä)?
Ei ainakaan fyysistä. Henkisestihän mää oon riekaileina jatkuvasti, mutta ei kaikkee tohi kertua :shock: :mrgreen:
Ehkä uusi terveellinen ruokavaliosi on käynyt stressaamaan? Ei muuta kuin makkaraa grilliin tirisemään... :)
Myös grogillinen lempialkoholia voi rauhoittaa hermoja. Itselleni toimii rauhoittumiseen viski, vaikken muuten sen juoman suuri ystävä olekaan.
Eikös varsinaiseen paniikkihäiriöön kuulu mm. hermoilla muita ihmisiä, pelätä aukeita paikkoja, ym?
Itselläni ei koskaan ollut mitään tuontyylisiä juttuja, oireet olivat puhtaasti fyysisiä (sydämentykytystä ym.) Tuntui että ne olivat jollain tavalla hermostollisia.
http://www.yths.fi/suomi/terveystietoa/paniikkihairio.htm
Onko joku konenu joskus tuommosen?
Onko joku konenu joskus tuommosen?
Kyllä. Yleisön eteen joutuessa. Terapiassa oltu, paranemaan päin.
Niin, siis siihen liittyy sellainen, että alkaa ehkä pelätä tilannetta, jossa kohtauksia on esiintynyt. Jos esim. saat kohtauksen ensimmäisen kerran ruuhkabussissa, alat ehkä pelätä bussilla matkustamista niin paljon, että kun seuraavan kerran joudut bussiin, olet niin peloissasi, että se laukaisee taas paniikkikohtauksen jne.... Ruokkii siis itse itseään. Vaimoni serkku ei esim. voi ikinä matkustaa tästä syystä bussilla.
Muuten tällaisten hitaaksitekevien rauhoittavien lisäksi nykyään määrätään vaivaan serotoniinia, mikä onkin varmaan parempi ratkaisu. Ja olo ja mieliala kohenee takuu varmasti! Tosin sitten kun kuurin lopettaa, voi masennus iskeä...
Juu, semmoinen kuin ahdistus, anxiety, ei mennyyt paniikkiin asti. Häiritsi puolisen vuotta opintojeni lopussa. Se kun oli semmoinen tilanne, ettei tiennyt valmistuuko ja milloin. Lääkkeitä en huolinut.
Olisiko liikunnasta apua purkamaan paineita jotak johtaa tohon?
Yleensä siinä on joku tilanne joka johtaa tohon. Voi olla jopa yksinäinen oleminen ja hiljaisuus, se että mitään ei tapahdu.
Luulin jo että se meni ohi, mutta kuitenki oli koko ajan pieni peleko että jos uusii... menin tuosa sitte käymään ruokakaupasa ja sielä maitopurkkia hyllystä ottaesa iski semmonen ihime väristys läpi kehon ja rupes ahistaan, kiireesti kassan kautta ulos ja happia. Heikotti ja pyörrytti. Menin sitte käymään terkkarilla ja paniikkihäiriöksi nekin sen luokihteli. Antovat Diapamia! Ja pitäis täsä käyvä jonkulaisia veri-, sokeri-, yms. kokeita ottamasa sitten ja parin viikon päästä kontrollia.
Terveyskeskuksista on vähän apua. Olisiko joku tukiryhmä, kanssakärsijöitä? Ovat keksineet omat temppunsa kontrolloida ahdistusta.
Eikös varsinaiseen paniikkihäiriöön kuulu mm. hermoilla muita ihmisiä, pelätä aukeita paikkoja, ym?
Noi sopii myös sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Siitä tässä ollaan välillä kärsitty hieman.
No tuo Diapami juuri tekee hitaaksi ja turraksi. Voi olla kyllä aluksi paikallaan rauhoittamisessa.
Onpas täällä avomielistä keskustelua. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta yleensähän Suomessa psyykkeen alueen ongelmista ei puhuta, vaan mennään enemmin vaikka hirteen. Asiasta on monenlaisia mielipiteitä, mutta on varmaan terveellistä muistaa, että monessa tapauksessa psyykeen alueella esiintyvän häiriön taustalla voi olla orgaaninen ongelma. Niinpä asiasta vaikeneminen on yhtä älykästä kuin vaikka hammasäryn salaaminen. Itsellä on paljon kokemusta siitä, mitä esim. kilpirauhasen ylitoiminta tai liian alhainen verensokeri voi tehdä tunne-elämälle.
Onpas täällä avomielistä keskustelua. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta yleensähän Suomessa psyykkeen alueen ongelmista ei puhuta, vaan mennään enemmin vaikka hirteen.
Eiköhän jotkut asiat ole pikkuhiljaa muuttuneet. Vai olisiko se vaan niin, että Netissä nimimerkillä kirjoitettaessa "avautuminen" ja kommunikoiminen on monille helpompaa.
Katso nyt vaikka nykyajan ihmisiä, Netistähän ne treffiseuransakin löytävät. Uskomatonta sanon minä.
Vai olisiko se vaan niin, että Netissä nimimerkillä kirjoitettaessa "avautuminen" ja kommunikoiminen on monille helpompaa.
Jep, ota tosin huomioon, että vaikka täällä moni kirjoittaa nimimerkillä, oikea identiteetti on yleensä selvitettävissä parin hiiren klikkauksen avulla. Esim. jokainen hiemankin nettitekniikkaa tunteva voi kaivaa esille oikean nimeni, puh. numeron ja vaikka ilmakuvan talosta, jossa asun.
Onpas täällä avomielistä keskustelua.
Onhan se hyvä ite varottaa muita omista hulluuskohtauksista, ettei tartte sitte ihmetellä, että mikäs tuolle nyt tuli ;)
ps: Diapamista tulee jännän hömelö/hutera olo 8)
ps: Diapamista tulee jännän hömelö/hutera olo 8)
No onko progen kuunteluun tullut uusia vivahteita? :D
No onko progen kuunteluun tullut uusia vivahteita?
En oo vielä testannu, oon vaan kuunnellu ilosta musiikkia eli lähinnä etnoa ;)
Paniikkihäiriökohtaukseen liittyy usein pelko että on tulossa hulluksi. Mä olen jo valmiiksi hullu, joten ei voi tulla pelkoa hulluksi tulemisesta. Näppärää. Täytyy mennä lääkäriin, jos tulee normaali olo.. "joku on nyt vähän pielessä, kun tuntuu ihan keskivertaiselta.."
Vai olisiko se vaan niin, että Netissä nimimerkillä kirjoitettaessa "avautuminen" ja kommunikoiminen on monille helpompaa.
Jep, ota tosin huomioon, että vaikka täällä moni kirjoittaa nimimerkillä, oikea identiteetti on yleensä selvitettävissä parin hiiren klikkauksen avulla. Esim. jokainen hiemankin nettitekniikkaa tunteva voi kaivaa esille oikean nimeni, puh. numeron ja vaikka ilmakuvan talosta, jossa asun.
No sehän kai riippuu että onko kyseisen postittajan IP osoite näkyvillä. Ei kai sitä tällaiselta forumilta saa muuten kuin admin-oikeuksien haltija???
No sehän kai riippuu että onko kyseisen postittajan IP osoite näkyvillä. Ei kai sitä tällaiselta forumilta saa muuten kuin admin-oikeuksien haltija???
Tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että moni tarjoaa auliisti linkkiä omille kotskasivuille ja vaikka niissä ei olisikaan yhteystietoja, niin esim. minun tapauksessa domain-registraatti tarjoaa vaikka mitä tietoja. IP-osoite ei tarjoa paljon mitään tietoa.
Eiköhän jotkut asiat ole pikkuhiljaa muuttuneet. Vai olisiko se vaan niin, että Netissä nimimerkillä kirjoitettaessa "avautuminen" ja kommunikoiminen on monille helpompaa.
Toisaalta esim. täällä moni varmaan ainakin jossain määrin tuntee toisensa oikeassakin elämässä. On tavannut jollain keikalla tms.
"joku on nyt vähän pielessä, kun tuntuu ihan keskivertaiselta.."
Heh, on tosta kokemusta. Lausujana oli tosin lääkäri. Koska vointini oli liian tasainen ystävällinen lääkäri kirjoitti mulle seroquelia. Jokainen vähääkään lääkkeitä tunteva tietää minkälainen hullun lääke on kyseessä. :shock:
Olin kerran lentokoneessa, josta ennen lähtöä poistettiin paniikkihäiriöinen nainen. Lento myöhästyi 2 tuntia sään takia. Nainen tulikin koneeseen takaisin, sillä rullasimme portille reitittämään pari matkustajaa toista reittiä kotiinsa. Oli se nainen jotain ottaut, nyt oli rauhallinen.
Munkin yhdellä exällä paniikkihäiriö tuli ekaa kertaan Lontoon Heathrown lentokentällä just kun oltiin palaamassa Suomeen. Onneksi oltiin sen verran ajoissa, että ehdittiin saada apua ja vielä ehtiä just just koneeseen turvatarkastuksen ohi.
Toisaalta esim. täällä moni varmaan ainakin jossain määrin tuntee toisensa oikeassakin elämässä. On tavannut jollain keikalla tms.
Kaikki oleelliset.
Jaa, enpäs ole ainakaan tietääkseni/muistaakseni tavannut kuin Viukkiksen.
Lääkkeet top 6: :mrgreen:
1. Tramal (...sukua mm. morfiinille ja muille opiaateille, mutta sen vaikutustavat poikkeavat näistä hieman)
2. Panacod (Parasetamoli lievittää kipua ja alentaa kuumetta. Kodeiini on kipulääke)
3. Aspirin
4. Finrexin
5. Esucos (käytetään lisäksi alkoholistien vieroitushoidossa sekä leikkauksen esilääkkeenä ja joskus myös estämään pahoinvointia leikkauksen jälkeen.)
6. Medipam (Käytetään mm. leikkausten esilääkkeenä. )
minkälainen hullun lääke on kyseessä. :shock:
Mikä antipsykootti aiheutti jatkuvan erektion ja kielen roikkumisen ulos suusta yhdistettynä kuolaamiseen. Olisi kiva joskus kokeilla vaikka jollakin viikonlopun pubikierroksella.
Blah, huono idea: nuo reaktiot nyt kuuluvat muutenkin keskimääräiseen viikonloppuun, mutta entäs vaikka mummon hautajaiset tai muu sukukokous? Pidän todennäköisenä, että jollekkin Sokrun käyttäjälle ao. neurolepti on tuttu: mikä sen nimi on?
Ps. voiko joku muu täällä kehaista allekirjoittaneen tapaan syöneensä spitaalilääkkeitä?
On jäänyt spitaalilääkkeet testaamatta...
Eikös Seroxat ole tunnettu spontaanien erektioiden aiheuttaja?
Risperdal ja Klorproman ovat taas sellaisia että motoriikka (voi) pettää suuria annoksia käyttävillä.
Eikös Seroxat ole tunnettu spontaanien erektioiden aiheuttaja?
Hmm.. emmä tie, itse olen erikoistunut fyysisiin sairauksiin ja niiden aiheuttaman kivun lieventämiseen. 10 vuotta sitten kun olin postissa töissä, jouduin opastamaan yhtä uutta työntekijää. Tämä nuori heppu katsoi minua hississä silmiin ja sanoi "mulla on sitten koko ajan erektio". Seuraavana päivänä se huusi asiakaspalvelupuhelimeen, että "emmä mikään Reino Helismaa ole" ja sitten hän jäikin pitkälle sairaslomalle.
Doc, tramalilla ei ole juuri "kivoja" vaikutuksia, sillä sen yliannos tuo kaikenlaisia horkkatauteja, kuulemma. Kipuun siitä on apua.
Doc, tramalilla ei ole juuri "kivoja" vaikutuksia, sillä sen yliannos tuo kaikenlaisia horkkatauteja, kuulemma. Kipuun siitä on apua.
Kipulääkehän se on, ja itse syön sitä jalkapöydän kulumisvaurion takia ja ihan normaaleja annoksia. Mutta kyllä tuolla norm. annoksella on ihan mukava kokokehon puudutusvaikutus, isommat annokset toimivat normaalien morfiinijohdannaisten tavoin..
Eli keskushermosto ja hengitys salpautuu?! Jee, kivaa!
Eli keskushermosto ja hengitys salpautuu?! Jee, kivaa!
Jep, tämän vuoksi niitä saa apteekista kerrallaan rajatun määrän ja resepti jää apteekkiin. Lisäksi lääke on pakattu sellaiseen kapseliin, että se sulaa hitaasti mahalaukussa: nopeaa yliannostusta on vaikea saada aikaan.
Lisäksi lääke on pakattu sellaiseen kapseliin, että se sulaa hitaasti mahalaukussa: nopeaa yliannostusta on vaikea saada aikaan.
Se ei ole mikään ongelma jos joku välttämättä haluaa Tramalia vetää.
Minäpä olenkin tässä jo pari päivää nautiskellut efedriinilitkua hillittömään yskään. Se kai vaikuttaa suuremmilla annoksilla enemmänkin somaattisesti kuin psyykkisesti, ja kofeiinin kans miksattuna voi ruveta jo oleen vaarallista. Mutta enpäs ole pystynyt kahvia juomaan moneen päivään.
Se ei ole mikään ongelma jos joku välttämättä haluaa Tramalia vetää.
Um.. tarkoitatko että kapselit voi aina purkaa tai että kapselirakenteella ei ole sellaista tarkoitusta mitä luulen tai kuvittelen.
Joo ja vaikka kapselin sisällä oleva mööti olis rakeita niin murskaks vaan. Jos lääkkeitä (tai mitä tahansa) haluaa käyttää väärin niin kyllä nokkelat pillerivillet keinot siihen keksii.
Kapseleiden lisäksi on olemassa myös kalvopäällysteisiä lääkkeitä joista vaikuttava aine liukenee hitaammin.
kyllä nokkelat pillerivillet keinot siihen keksii.
Tuota ei käy kieltäminen. Aika usein kuitenkin kuulee, että joku on yrittänyt tee se itse -euthanasiaa pameilla tai muilla vastaavilla melko turvallisilla lääkkeillä. Lääkkeiden oikeasta väärinkäytöstä on melko vähän luotettavaa tietoa - noin niinkuin viimekädessä.
Älkää päästäkö paniikkihäiriötä niin pahaksi, että se alkaa vaikuttamaan ja vaikeuttamaan sosiaalisia suhteita. Suututin juuri yhden (nais)ystäväni, ja olo on vittumainen.
Lääkkeitä olen kokeillut Oxepamista Alproxiin. Ekasta ei mitään hyötyä, jälkimmäiseen taas on tullut toleranssia.
Ehkä uusi terveellinen ruokavaliosi on käynyt stressaamaan?
Taas viikonlopun pohjamudisa ryömittyäni tänään sen tajusin, että tuosa on varmasti paljon perää, esim. aivothan tarvii rasvaa.
esim. aivothan tarvii rasvaa.
Tai siis glugoosia ainakin. Sokeriaineenvaihdunta kunnossa?
Sokerit oli ainaski sillon kesällä kohillaan, mutta mistäs nuista tietää... eipä tuu juuri sokeria syötyä...
No jos vakavasti miettii, miten "terveellinen ruokavalio" voi vaikuttaa korvienväliin, niin ei tule muuta mieleen kuin verensokerin heilahtelu. Ja verensokeri eli glugoosi on ylipäätään hiilihydraattiaineenvaihdunnan tulos, ei siihen tarvita tehdassokeria (sakkaroosi?) lainkaan.
Ehkä mulla on myös pahemman laatunen kolmenkympin kriisi tai jotain... tai siis on ollu jo pitempään... ja toi ruokailutottumusten muuttaminen oli seurausta siittä kun tajusi että entinen systeemi ei voi jatkua tai kohta on diabetekset ja syvän- ja verisuonitauvit ja syvänkohtaukset ja muut ajankohtasia.
Argh.. sainpa muuten kuulla perjantaina, että käteni röntgenkuvassa on nähtävissä luukatoa eli osteoporoosia. Typerä naistentauti. Seuraavaksi varmaan todetaan rintasyöpä.
Eka paniikkikohtaus oli karsee, kun tuntu, että mitä enemmän hengitän, sen vähemmän saan happee. Ambulanssipojat työnsi paperipussin suun eteen ja käski hengittää sitä kautta. Aattelin, että ne on kaheleita, kun happi ei muutenkaan kulje.
Parasta muuten tässä on se, että "taudin" tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että tätä sairastaa vain älykkäät ihmiset.
Siis muista: no panic.
This paper presents (....) guidelines for screening for panic disorder among patients with mental retardation.
Kävin lääkärisä ku tuntuu että eihän tästä mitään tuu.... Nyt napsitaan sitten masennuslääkkeitä sekä tarvittaesa rauhottavia. No eiköhän se tästä.
Hmm.. uskallatko kertoa, mitä masennuslääkettä lääkäri-setä määräsi.
Tuota jossain aijemmin mainittua Seroxatia.
Kävin lääkärisä ku tuntuu että eihän tästä mitään tuu.... Nyt napsitaan sitten masennuslääkkeitä sekä tarvittaesa rauhottavia. No eiköhän se tästä.
Kannattaisiko harkita psykoterapiaa? Pienemmästäkin kannattaisi ihmisten terapiassa käydä.
Tuota jossain aijemmin mainittua Seroxatia.
No ei sentään mitään hirveetä myrkkyä (dopamiini/serotoniini -yhdistelmälääkkeitä) mutta olen aika varma, että sitalopraami (Cipramil) on paremmin siedetty lääke..
Cipramilia tuntuu syöneen melkein jokainen masennuslääkkeitä käyttänyt. Minulle niitä ei jostain syystä koskaan määrätty.
Hieman herätti joskus epäilyjä,kun lääkäri kirjoitti minulle uuden ajan paperilapulle, jossa luki sen lääkkeen nimi, jota oli juuri määrännyt minulle. tuskin oli ainoa lahja lääkevalmistajalta...
Mitä rauhoittavaa sait? Kannattaa olla varovainen ainakin jonkun alprazolaami-tyyppisten kanssa. Ei ole mukava saada epilepsiakohtausta vieroitusoireena.
Siis ne rauhottavat on nuita samoja Diapameja, joita oon muutenki napsinu. Meleko harvonhan nuita loppujen lopuksi on tarvinnu, elokuusa on haettu tuo satsi ja vielä niitä on jälellä. Välisä menee viikkoja ettei oo tarttenu niihin koskia, mutta sitte on taas muutaman joutunu popsimaan. Tuskin se ois lisää antanukaan jos napsisin nuita 3:n tabletin päivävauhtia mikä on maksimi, kun nuo on kuiteski tarkotettu vaan lyhytaikaseen käyttöön.
No ei ole kovin paha tahti ollut sinulla, joten ei pahaa ongelmaa. Toivottavasti masennuslääkkeet purevat myös.
Diapamien määrääminen ahdistuneisuuden kotihoitoon on älytöntä, koska Oxepam on siihen tarkoitukseen turvallisempi ja vähemmän toksinen lääke. Isommat Diapam-annokset rentouttavat lihaksia ja lamaavat refleksejä, mistä on hyötyä, jos tehdään epämiellyttäviä tutkimuksia, mutta tämä lisäominaisuus tekee lääkkeestä vähemmän sopivan kotikäyttöön.
Itse en ehkä huolisi terveyskeskuslääkäriltä psyykelääkeitä, vaan ainoastaan farmagologisesti sivistyneeltä psykiatrilta - ja niitähän on harvassa.
Onko noissa Diapamissa jo Oxepamissa hirveästi eroa?
Minulla oli joskus Oxepamia paniikkihäiriöön, mutta psykiatri Hesperian päivystyksessä sanoi, että eihän noista mitään apua ole, ja vaihtoi Alproxiin (alprazolaamiin).
Masentavaa. Onneksi en ole masennuslääkkeitä yrittäny keksiä. On helpompi keksiä sydänlääkkeitä tai syöpälääkkeitä. Potilaat ottaa ne jos elämä on siitä kiinni.
Olisiko jonkunlainen fyysinen ohjelma parempi? Liikuntaa kamalasti ja sillee?
Kehitteletkö sydän- ja syöpälääkkeitä? Minä yritän orientoitua siihen, että on sydänleikkaus tulossa. Pitäisi taas hieman parannella tuota synnynnäistä vikaa.
Tsemppiä vaan leikkaukseen, toivotaan että menee hyvin.
Onko noissa Diapamissa jo Oxepamissa hirveästi eroa? Minulla oli joskus Oxepamia paniikkihäiriöön, mutta psykiatri Hesperian päivystyksessä sanoi, että eihän noista mitään apua ole, ja vaihtoi Alproxiin (alprazolaamiin).
Ei niissä hirveästi ole eroa, mutta koska Diapam rentouttaa lihaksia ja väsyttää enemmän kuin Oxepam, se soveltuu huonommin pitkäaikaiseen kotihoitoon. Lisäksi se rasittaa maksaa enemmän kuin Oxepam.
Paniikkihäiriötä ei hoideta pameilla, koska se on monimuotoisempi ja tavallaan hankalampi oireisto kuin yleinen ahdistuneisuus.
EDIT: yllä oleva virke on täyttä paskoa, koska myös alprazo* lasketaan bentsodiatsepiinien. :oops: :oops:
Masentavaa. Onneksi en ole masennuslääkkeitä yrittäny keksiä. On helpompi keksiä sydänlääkkeitä tai syöpälääkkeitä.
Masennuslääkkeitä on helpompi keksiä, koska riittää että ne eivät tee yhtään mitään. Sellaista syöpälääkettä, joka ei tapa potilasta on taas vaikeampi keksiä.
Mihkäs kategoriaan lasketaan Xanor? Tietääks kukaan?
Xanor on mainitun Alproxin sukulainen, alpratsolaamibeli eli bentsodiatsepiini.
MZ, en ole enää keksinyt mitään aineita. Olen prosessipuolella. Valmistamme paremmin muiden jo keksimiä. Saahan sillekin patentin, uusi tekomenetelmä.
Läppäkö se on viallinen? Yritä nyt pärjätä. Vaikka sitkeydellä. Elämä on kamppailua.
Jees, oon ollu meleko rikki, nyt alakaa näyttää jo paremmalta, lääkitys ilmeisesti auttaa. Je je!
Hyvä homma! Pirteänä kevättä kohden.
Jees, oon ollu meleko rikki, nyt alakaa näyttää jo paremmalta, lääkitys ilmeisesti auttaa. Je je!
Varo ettei mene manian puolelle. Ensin kuuntelet afro-etnoa, sitten menet afrikkalaisen tanssin kurssille ja seuraavaksi ryhdyt Kongon kuninkaaksi.
Tuo vois olla ihan hyvä suunnitelma ku ei oo oikein mitään päämäärää.... iloitsin liian aikasten taas ja heti rupes olemaan paskempaa...
Nää tuotteet kertoo meleko hyvin miltä tuntuu:
http://www.mentalwear.fi/paidat/vaikeeta.htm
http://www.mentalwear.fi/paidat/ahistaa.htm
http://www.mentalwear.fi/paidat/ressi.htm
Taijan ostaa viimmestään kesäksi jonku noista...
Höh.. no ei noihin lääkkeisiin eikä aivoihin voi luottaa. Jos mistään ei saa mielihyvää, endorfiinit on parempi repiä irti väkisin ja se tapahtuu helpoiten fyysisellä rääkillä. Eli rupea todella kuntoilemaan, vaikka siinä määrin että siitä tulee pakkomielle. Mutta älä hajoita sydäntäsi, jos et ole tottunut liikkumaan.
MZ, en ole enää keksinyt mitään aineita. Olen prosessipuolella. Valmistamme paremmin muiden jo keksimiä. Saahan sillekin patentin, uusi tekomenetelmä.
Läppäkö se on viallinen? Yritä nyt pärjätä. Vaikka sitkeydellä. Elämä on kamppailua.
Läppäkö se on viallinen? Yritä nyt pärjätä. Vaikka sitkeydellä. Elämä on kamppailua.
Eiköhän sitä vielä jonkin aikaa pärjäile, kun on jo kohta 30 vuotta vian kanssa tullut toimeen.
Läppäkin, siis aortta-, on viallinen, mutta onhan siellä aortan laajentumaa ja keuhkovaltimon ahtaumaakin, ja parit kollateraalit.
Onneksi tuo leikkaus taitaa hieman taas siirtyä.
Kyllä se siitä, MZ ja Hezzu.
Nyt ku on alkanu järki luistamaan taas paremmin niin esim. tuolta löytyy varsin tutun oloista juttua:
http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/index.php3
Paroxetiini on hyvä lääke, mutta oon sille ilmeisesti allerginen koska siittä tulee ihottumaa. Nyt pitää hiljalleen pienentää annostusta ja sitten lopettaa lääke kokonaan, jonka jälkeen kokeillaan jotain toista ainetta.
Dave Barry, humoristi, vitsaili lääkemainoksilla:
"Et voi elää ilman tätä läälettä. Mutta, varokaa, se voi tappaa.."
Minulle totesi lääkäri humoristisesti, että minun pitää alkaa uudelleen syödä masennuslääkettä, jotta saisin jatkoa sairauslomalle. Siihen ei oikein voinut kuin todeta, että söisin niitä mielelläni, jos sitten en tarvitsisi sairauslomaa.
http://chat.yle.fi/tv1/ubb/Forum47/HTML/000059.html
Pari viikkua sitte on ollu aiheesta keskustelua Ben Furmanisa, harmittaa ku en tienny ja jäi näkemättä :( Ei kellään ois tuota videolla? ;)
Furmanin juttuja kuunnellessa kannattaa muista (tai tietää) että hän on virallisen psykiatrian näkökulmasta yksityisajattelija ja myös yksityisyrittäjä. "Tekisi mieli kuristaa se" kuten eräs tuttu psykoterapeutti kerran sanoi.
Niin no enemmän ois kiinnostanu että mitä ne vieraat ois kertonu. Eilen esim. oli aiheena aikuisten ADHD ja se jäpikkä siinä, joka siis "sairasti" moista, tuntu meleko rennolta tyypiltä ja se puhu meleko asiallisia juttuja.
Ei Furmannin ohjelmaan pääsekkään, jos menee oikein huonosti. :)
No oli sillä ilmeisesti menny joskus huonommin, mutta se oli päässy taudistaan niskan päälle :)
Joo, ei saa Furman kyllä minunkaan tuntemiltani psykologeilta/psykiatreilta kovin kehuvia kommentteja.
Furman ja Sarasvuo ovat mielestäni suunnilleen yhtä päteviä "psykologeja".
Taitaa tulla tuo ohjelma parhaillaan uusintana. Vähän kuin lääkärikirjaa lukiessa; aikansa kun kuuntelee noita ADHD:n oireita niin uskon itsekin "sairastavani"...
Paniikkihäiriö musiikkina; King Crimson; Schizoid Men 1 - 11.
Ehhehe, oon toista päivää kokonaan ilman lääkitystä (syystä että pittää lopettaa tuo nykynen lääkitys allergisen ihottuman takia) ja oon melko pilvesä, melkeinpä enemmän pilvesä ku sillon ku alotin lääkityksen. Ei tuo ajoittainen tärinäkään tunnu ollenkaan pahalta ku olo on muuten melkeinpä euforinen. Vierotusoireet voi olla siis myös kiva juttu ;) :mrgreen:
Toivottavasti se on pelkkä "allerginen ihottuma" eikä esim. leukosytoklastinen vaskuliitti tai vastaava hankalampi ihoreaktio, joita esim. Zoloft aiheuttaa..
Minullakin oli ihan karmaisevan hirveitä paniikkihäiriöitä aikaisemmin ja olin aina ihan varma, että nyt tuli se lopullinen sekoaminen. No, eipä sitä koskaan kuitenkaan tullut, mutta silti ne tilat saivat minut aina uudestaan ja uudestaan valtaansa. Nukkumaanmenon hetki oli se kaikkein pahin.
Onneksi löysin avukseni meditaation (sahaja yoga). Se auttoi valtavasti ja nykyään minulla ei ole kohtauksia enää ollutkaan.
Meditaatiossa puhutaan ns. "todistajan tilasta", jonka voi vähitellen saavuttaa. Minullakin kohtauksilta meni vähitellen pohja kokonaan, kun opin tarkkailemaan ja katselemaan mieleni panikointia, täysin ilman että olisin reagoinut siihen millään lailla.
Itse tunnistin oireiden taustalla suurta kontrollin ja elämänhallinnan menettämisen pelkoa. Meditaation avulla olen oppinut luottamaan elämän kannattelevuuteen ja kokenut niin hyviä fiiliksiä, että masennuksilla sun muilla ei ole enää ollut paljoakaan jalansijaa.
Olen myös oppinut samaistumaan enemmän henkeeni ja "ajattelemaan sydämelläni". Tuolla aiemmin keskustelussa joku mainitsi paniikkihäiriöiden olevan älykkäiden sairaus. Ongelmana monilla älykkäillä onkin se, että heidän persoonassaan mieli on tosi hallitseva tekijä ja siksi jos se alkaa temppuilemaan, on henkilö täysin romuna. Hyvä olisikin saavuttaa hengen, mielen ja tunteiden tasapaino, jotta jonkun niistä prakatessa voi sitten turvautua niihin terveisiin osiin. Toisaalta jos niiden välillä vallitsee tasapaino, niin harvemmin niistä mikään meneekään epäkuntoon.
Tämä menetelmä tuntui huomattavan paljon mukavammalle kuin lääkkeiden popsiminen! :)
Sahaja jooga voisi lopettaa tuon kundalinista puhumisen, kun sen painottamat ilmiöt liittyvät swara joogaan ja korkeintaan ilmiöön jonka ulkomaankielinen nimi on "pranic awakening". Jos sahaja jooga todella manipuloisi kundaliinia, se olisi varsinainen pyhimystehdas.
Mitä muuten teet, jos "henkeen liittyminen" johtaa siihen, että muistat olleesi edellisessä elämässä keskitysleirin vartija? Pärjäätkö tunnesisällön kanssa sahaja joogan avustuksella?
Sahaja jooga voisi lopettaa tuon kundalinista puhumisen, kun sen painottamat ilmiöt liittyvät swara joogaan ja korkeintaan ilmiöön jonka ulkomaankielinen nimi on "pranic awakening". Jos sahaja jooga todella manipuloisi kundaliinia, se olisi varsinainen pyhimystehdas.
Mitä muuten teet, jos "henkeen liittyminen" johtaa siihen, että muistat olleesi edellisessä elämässä keskitysleirin vartija? Pärjäätkö tunnesisällön kanssa sahaja joogan avustuksella?
Mitä muuten teet, jos "henkeen liittyminen" johtaa siihen, että muistat olleesi edellisessä elämässä keskitysleirin vartija? Pärjäätkö tunnesisällön kanssa sahaja joogan avustuksella?
Olisi kiinostavaa tietää oletko itse kokeillut sahaja yogaa, vai puhutko lukemasi/kuulemasi perusteella asiasta. Itselleni ei ole tuo swara jooga tuttu asia. Selittäisitkö mitä tarkoitat sillä ja samoin mikä ero on mielestäsi prana- ja kundalini awakeningillä.
Tuosta "pyhimystehtailusta" vielä sen verran, että sahaja yoga -meditaatiossa aluksi nousee ehkä yksi-muutama "kundalini-säie", riippuen henkilön hienorakenteen kunnosta ja toki omasta halusta ja varmaan monesta muustakin seikasta johtuen. Tätä kuulee nimitettävän itseoivallukseksi. Eli henkilö näkee tämän kundalinin osittaisen nousun valossa oman itsensä ja alkaa sitten korjaamaan hienorakenteensa kuntoa vähitellen, jotta yhä useampia säikeitä pääsee taas nousemaan. Tämähän tapahtuu siis täysin päinvastaisessa järjestyksessä perinteiseen joogailuun verrattuna. Siinähän oppilas puhdisti ensin hienorakenteensa ja vasta sen jälkeen koki ensimmäiset kundalinin nousu -kokemuksensa.
Tänä Kali Yugan (=rappeutumisen, turmeltumuksen aikakausi) aikakautena perinteinen tapa saavuttaa joogan tila on kuitenkin todella vaikea ihmisille (ainakin länsimaissa asuville) ja siksipä tarvittiin aivan uudenlainen lähestymistapa asiaan.
Pyhimykseksi, "jumaloivalluksen" tilaan tuloon tarvitaan kuitenkin hyvin puhdas hienorakenne, jotta kundalini pääsee virtaamaan vapaasti yhdistäen henkilön kaikkialla vallitsevaan "jumalaisen rakkauden voimaan".
Tuo on mielenkiintoinen kyllä tuo kysymyksesi siitä, jos meditaation kautta alkaa muistaa omia edellisiä elämiä ja sieltä paljastuukin jotain tosi rankkoja juttuja. Olen kuullut tällaista tapahtuneen lähinnä joissakin psykoterapia- ja hypnoosi-istunnoissa. Olen kyllä kuullut myös, että on joitakin pitkälle edenneitä joogeja, jotka muistavat historiaansa pidemmälle kuin tähän elämään. Tiedä häntä sitten pitääkö paikkansa.
Itselläni meditaatio on kyllä tuonut rankkojakin muistoja pintaan, joita olen "tukahduttanut" ja joiden käsittelemistä olen yrittänyt välttää. Ne ovat kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi pysyneet ihan tämän elämän puitteissa ja siinähän sitä työmaata riittääkin suht nuoresta iästäni huolimatta. :wink:
Kaikki nuo jutut ovat kuitenkin tulleet hyvin lempeään tahtiin ja on tuntunut sille, että ne ovat tulleet juuri silloin kun olen ollut valmis taas ottamaan niitä vastaan. Vaikka niiden kohtaaminen ja niihin liittyvien tunteiden suuruus on ollut välillä aika hurjaakin, on silti noiden prosessien lopputuloksena tullut aina parempi ja ikään kuin keventyneempi olo. Itsetuntemuskin tuntuu niistä lisääntyneen, eivätkä ne asiat paina enää alitajunnassa aiheuttaen mitä moninaisempia kummallisia oireiluja niin psyykkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.
Jotenkin minulle on tullut sahaja yogasta sellainen turvallinen olo sydämeen ja olen kokenut sitä kautta niin paljon rakkautta ja kokenut tulevani muutenkin voimakkaammaksi, että olen oppinut luottamaan siihen, että elämä tosiaan kannattelee. Ja vaikka tosi hurjiakin juttuja sattuu, niin aina niistä on mahdollista selvitä ajan kanssa.
Sahaja yogan guru Shri Mataji on joskus sanonut, että joillekin käy niin, että kun he aloittavat meditoimaan, niin se on ikään kuin ensimmäistä kertaa siihen huoneeseen, jossa henkilö on aina ollut, laitettaisiin valot ja hän huomaisi pitelevänsä käärmettä kädessään. Sen sijaan, että hän heittäisi käärmeen menemään, säikähtää hän niin paljon, että haluaa valot sammutettavan uudestaan ja jatkaa elämäänsä käärme tiukasti otteessaan tuohtuneena sille, joka kehtasikin häiritä hänen elämäänsä sytyttämällä valot.
Onpa myös sanottu, että henkinen tie ei ole tarkoitettu pelkureille laisinkaan. 8) Vaan tietysti tervettä järkeä saa tässäkin asiassa käyttää, eli jos joku asia tuntuu pahalle tai muuten vain epäilyttävälle, niin eihän sitä nyt tarvitse tyhmänrohkeana kaikkea kokeilla. Itse olen ollut aina kai sellainen omituinen sekoitus kriittistä, varauksella suhtautuvaa skeptikkoa ja toiverikasta - uskaliastakin idealistia. Lapsenkaltainen avoimuus yhdistettynä tiedemiesmäiseen kokeilullisuuteen ja koko paketti terveellä maalaisjärjellä varustettuna, niin avot. :)
Että tämmöistä tällä kertaa. Menee muuten aikas railakkaasti offtopiikin puolelle... Pitäsikö tätä varten perustaa joku oma keskustelunsa?
Olisi kiinostavaa tietää oletko itse kokeillut sahaja yogaa, vai puhutko lukemasi/kuulemasi perusteella asiasta.
Oma guru oli naispuolinen vasemman käden tantrikko-siddha (siddha siinä merkityksessä, että hänellä oli paljon siddhejä, täydellistynyt hän tuskin oli..). Hän oli sitä mieltä, että tuollaiset kevyet ja viileät virtailut pääkanavissa ovat pelkkää pranaa ja todellinen kundalini on paljon voimakkaampi energia. Kysyit pranic ja kundalini -heräämisen eroista. En osaa sanoa, onko pranan ja kundaliinin ero laatuero vai pelkkä määräero.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että "no pain, no gain." Eli tässä suhteessa koko "sahaja" -idea saa aikaan minussa epäuskoa. Miksi Sri Ramakrishna, Gobi Krishna ja useat muut mystikot olisivat joutuneet kärsimään niin paljon, jos kaikki on perimmiltään niin helppoa. Taolaisessa joogassa on erityinen ammattitermi sille lamauttavalle pelolle, joka useiden on kohdattava siinä vaiheessa kun ego alkaa antaa myöden.
Itse en kertakaikkiaan jaksa uskoa "lempeään heräämiseen". Kunnolla herännyt kundaliini aktivoi aina aivoista hyvinkin primitiivisiä kerroksia. Itse asiassa tärkeimmät kundaliini-heräämisen tunnusmerkit ovat sellaisia, että niitä ei juuri kuvata kirjallisuudessa. Ne ovat pääosin salaista perinettä. Sri Ramakrishnan ja Swami Muktanandan elämänkerroista voi saada kuitenkin hyviä viitteitä.
Sattvisen saddhanan harjoittaminen Kali Yugan aikana on kieltämättä melko mahdotonta. Siksi olenkin valinnut vasemman käden tien. Siinä ego räjäytetään kappaleiksi keinoja kaihtamatta. Osa sekoaa, osa ei, mutta mitään ei jää uskon ja luulottelun varaan. Matajin mielestä siddheillä ei pidä leikkiä. Ei ehkä, mutta sen jälkeen kun näkymätön käsi heittää sinua kivellä päähän, tiedät että olet polulla josta ei ole paluuta etkä enää koe tarvetta väitellä asioista materialistien kanssa.
Swara jooga on jooga-tietämyksen alalaji, joka käsittelee pranan kulkua kolmessa pääkanavassa ja sen suhdetta aivotoimintaan, eri tajunnan tiloihin ja siddheihin. Mielenkiintoista on, että kundaliini ei kuulu swara-joogan termistöön lainkaan. Jos pystyt, kokeile transsimeditaation alussa tai lopussa, miten ja mitkä sieraimesi toimivat.
Jaa tämä threadi töksähti tähän. Hyvä, eipä näistä asioista jauhaminen minua kiinnosta. Liian henkilökohtaista. Sen verran kuitenkin, että meillä aghoreilla on tapana puntaroida jonkin ihmisen "pyhyyttä" kysymyksen kautta "söisinkö tuon ihmisen aivot?" Itse en söisi Matajin aivoja.
Taidan sittenkin olla valveunien sijaan psykoosissa...
Taidan sittenkin olla valveunien sijaan psykoosissa...
Miten niin, oletko ostanut Volvon ja rivitalonpätkän - vai miten tämä psykoottisuus ilmenee?
Volvoon ei ole varaa eikä haluakaan mutta tuo aiempi tämän palstan keskustelu meni hieman oh jostain kohtaa
No vähän tollasta vähemmän postmodernia diskurssia väliin.
Niinpä... Onhan tää tällaista ei-niin-perinteistä kahvipöytäpuhetta... :wink:
Mutta lisää vettä myllyyn!
Eli...sahaja-tekniikka on kyllä siinä mielessä lempeä, että siinä itsensä kohtaaminen tapahtuu siinä tahdissa kuin henkilö pystyy asioita ottamaan vastaan. Kaiken pohjana on myös meditaatiossa koettu miellyttävä olo, hengen tila, joka on täynnä iloa ja rakkautta, ja jossa asioihin ei reagoi tavalliseen tapaan vaan ikään kuin vain tarkkailee niitä.
Sulla Doc on kyllä aika rajuja juttuja! Taidat olla sellainen HC-joogi! 8) :lol:
No joo, itsestäni on kyllä tullut vähän varovaisempi näiden juttujen kanssa kun on tuolta sahajaa edeltävältä ajalta aikas rankkojakin kokemuksia. Onhan se kuitenkin vähän niin, että jos itsensä rikkoo, niin se voi olla vähän vaikeaa peruuttaa siinä vaiheessa kun alkaa kaduttamaan...
Vaan jokaisella on oma polkunsa ja oma tyylinsä. (...ja muita kliseitä... :wink: )
Tuo aivo-juttu oli kyllä tosi ällöttävä! :shock: Enpähän lähtis kyllä tuolla perusteella kenenkään pyhyyttä arvioimaan!
Tuo aivo-juttu oli kyllä tosi ällöttävä! Enpähän lähtis kyllä tuolla perusteella kenenkään pyhyyttä arvioimaan!
No höh. Jos haluat syödä sattvista ruokaa, niin mistä luulet löytäväsi eniten sattvaa? Tietenkin pyhimyksen aivoista. Tämän takia aghorit ja kaulat "varastavat" saddhujen hautarovioilta aivoja ja silmiä.
Käyttääkö Mataji muuten termiä shaktipat?
Tuo aivo-juttu oli kyllä tosi ällöttävä! Enpähän lähtis kyllä tuolla perusteella kenenkään pyhyyttä arvioimaan!
No höh. Jos haluat syödä sattvista ruokaa, niin mistä luulet löytäväsi eniten sattvaa? Tietenkin pyhimyksen aivoista. Tämän takia aghorit ja kaulat "varastavat" saddhujen hautarovioilta aivoja ja silmiä.
Käyttääkö Mataji muuten termiä shaktipat?
Min en kyllä tätä juttua pureskelematta niele. Kuulostaa tosi paksulta! Tai ainakin ihan mielipuoliselta! Vaan kukin uskokoon mitä haluaa..
Ei käytä tuota termiä. Kuinkas?
Ja pitäiskö meidän oikeesti jo perustaa tätä varten oma keskustelunsa? Tää ei kyllä enää liity mietenkään paniikkihäiriöihin.. Paitsi että sulla Doc on välillä niin karmivia juttuja, että ei ihme jos niistä herkemmille joitakin kohtauksia aiheutuu...
En keksi mihin fooruumin tämä kuuluu. Ylilääkäri saisi perustaa jonkin maailmankatselmus-foorumin. Siihen asti jatkan tähän.
Siis.. öö. Et usko, että jotkin hindulahkot syövät aivoja hautaroviolta. Hmph. Sanoit lukeneesi Shiva Puranaa. Oletko nähnyt koskaan oikeita saivoja tai shaiviitteja, siis Shivaa palvovia askeetteja. He ovat yleensä värjänneet itsensä tuhkalla.
Arvaa mistä se tuhka on peräisin? Se on ruumiintuhkaa hautaroviolta.
Pointti: länsimaalaisille hindulaisuus tarjoillaan yleensä laimennettuna versiona.
Ai niin, shaktipat. Se tarkoittaa gurun antamaa kundaliini-initaatiota.
Jaa, pitäisi tehdä duunia, mutta selvennettään vielä yksi pointti. Oletko Athene tietoinen siitä, että hinduismi tarjoaa periaatteessa kaksi näkökulmaan tähän sotkuun, jota sanotaan maailmaksi, olevaiseksi tai eksistenssiksi. Ne kaksi näkökulmaa tai polkua ovat oikea ja vasen. Kun oikeankäden polun kulkija kohtaa tunkion, hän polttaa suitsukkeen ja laulaa pari ylistyslaulua Harille ja Ramalle. Tunkion haju voi pysyä tämän aikaa pois sieraimista, mutta itse tunkio on ja pysyy. Perusongelma ei ratkea mihinkään. Kun vasemmankäden polun kulkija kohtaa tunkion, hän muuttaa sen päälle asumaan. Vähän ajan kuluttua hän tottuu hajuun ja ymmärtää, että kyseessä oli pelkkä subjektiivinen aistihavainto. Tämän jälkeen hän huomaa olevansa itse osa tunkiota: maailma ei ole enää ongelma ja vallitsee täydellinen ykseys. Nykyjään kun koko maailma on iso tunkio, mikään määrä suitsukkeita ja mantroja ei riitä, joten on parempi myöntää olevansa osa tunkiota. :wink: Tätä tarkoittaa vasemmankäden tie.
Vasemman käden tie on erittäinen yleinen termi myös satanismissa...
"Satanism is not a white light religion; it is a religion of the flesh, the mundane, the carnal - all of which are ruled by Satan, the personification of the Left Hand Path"
The Satanic Bible, Book Of Lucifer 3:paragraph 30
Siis.. öö. Et usko, että jotkin hindulahkot syövät aivoja hautaroviolta. Hmph. Sanoit lukeneesi Shiva Puranaa. Oletko nähnyt koskaan oikeita saivoja tai shaiviitteja, siis Shivaa palvovia askeetteja. He ovat yleensä värjänneet itsensä tuhkalla.
Arvaa mistä se tuhka on peräisin? Se on ruumiintuhkaa hautaroviolta.
Pointti: länsimaalaisille hindulaisuus tarjoillaan yleensä laimennettuna versiona.
Siis uskon, että kaiken maailman lahkolaiset varmasti tekevät vaikka mitä kummallista, syövät aivoja, ripottelevat päällensä kuolintuhkaa, juovat omaa virtsaansa yms. En kuitenkaan usko, että tuollaisilla jutuilla saavutettaisiin valaistuminen. Ei Jumala kuitenkaan mikään sadisti ole!
Ei Jumala kuitenkaan mikään sadisti ole!
Heh, luuletko että joku Shivan palvoja ripottelee päällensä ruumiintuhkaa miellyttääkseen jumalaa tai että jumala vaatisi häntä tekemään näin. No ei, hän tekee sen vapaaehtoisesti samaistuakseen palvomaansa jumaluuteeen. Shiva on hävittäjä. Jos haluaa koko ajan muistaa ja ajatella Shivaa, mikä sen parempi idea kuin asua polttohautausmaan reunalla ja kylpeä ruumiintuhkassa.
Tämän täysin hedelmättömän höpötyksen voikin lopettaa tähän.
Vasemman käden tie on erittäinen yleinen termi myös satanismissa...
Vasen-oikea -jaottelu onkin kulkeutunut länsimaiseen okkultismiin orientista, joskohta vasenta on pidetty täälläkin vähintäänkin keskiajasta pitäen jotenkin epämääräisenä puolena. Orientissa homma perustuu siihen, että vasenpuoli on feminiininen ja tantirikoiden palvoma Shakti eri muodoissaan ajatellaan naispuoliseksi jumalaksi: Kali, Durga jne.. blah.
Niin, ja muslimeilla vasen käsi on likainen, sillä esim. pestään perse, eikä käytetä syödessä...
Ei Jumala kuitenkaan mikään sadisti ole!
Heh, luuletko että joku Shivan palvoja ripottelee päällensä ruumiintuhkaa miellyttääkseen jumalaa tai että jumala vaatisi häntä tekemään näin. No ei, hän tekee sen vapaaehtoisesti samaistuakseen palvomaansa jumaluuteeen. Shiva on hävittäjä. Jos haluaa koko ajan muistaa ja ajatella Shivaa, mikä sen parempi idea kuin asua polttohautausmaan reunalla ja kylpeä ruumiintuhkassa.
Tämän täysin hedelmättömän höpötyksen voikin lopettaa tähän.
Höpisenpäs nyt kuitenkin vielä vähän. Eli kyllä Siva Puranoista välittyy Sivasta aikas erilainen kuva kuin tuo polttohautausmaaheppu. Toki Brahma-Vishnu-Siva -kolmikosta, juuri Sivan tehtävänä on tuhoaminen, mutta se on vain yksi hänen puolistaan. Hän on äärimmäisen lempeä ja rakastava jumala, jolle taiteet ja kaikki kaunis ylipäätänsä on tärkeää. Tuhoamisenkin hän tekee puhtaasti armosta.
Olen kuullut tarinan, jonka mukaan Siva antaa näille outouksia harjoittaville palvojilleen booneja, siunauksia,vain siitä syystä että saisi heidät lopettamaan itsensä kiduttamisen.
Tällaisena lempeänä jumalana olen itse kokenut Sivan meditaatioiteni kautta. Siva on hengen tila, joka on totuus, tietoisuus ja autuus. Hän on puhdasta iloa ja rakkautta.
Eli kyllä Siva Puranoista välittyy Sivasta aikas erilainen kuva kuin tuo polttohautausmaaheppu.
No kyllä minä sen tiedän että Puranoiden Shiva on erillainen Shiva kuin vaikka Shiva Mahimna Stotran Shiva jne. Mitä me tässä toisiamme suohon laulamaan, jos oma jumalakokemuksesi sattuu vastaamaan Puranoiden Shiva-kuvaa, niin ei siihen voi sanoa mitään muuta kuin onnea ja sano Shivalle terveisiä kun seuraavan kerran olet juttuväleissä.
Ähäkutti, kiusaanpa vielä.. Shiva on tietenkin Jiva ja täynnä anandaa, mutta väittäisin että anandan tuollapuolen on vielä täysin attribuutiton tila.. mutta silloin ei olla enää Shivan piirissä, vaan Mahakalan. Mitäs siihen sanot? :wink:
Miulta loppuu nyt eväät tähän keskusteluun, kun kommenteissasi esiintyy niin paljon minulle vieraita käsitteitä.. :roll: Olen itse asiassa muutenkin enemmän sellainen bhakti-tyyppi ja tämä on todella harvinaista, että ylipäätänsä lähden tällaiseen keskusteluun mukaan.
Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja kyllä ja on mukavaa jakaa ajatuksiaan yhdessä toisten "samanhenkisten" (?) kanssa, mutta joskus huomaan myös saavani paljosta kelaamisesta päänsärkyä ja sitä kautta myös meditaatioon hiljeneminen vaikeutuu. Lähden niin helposti sille linjalle, että käytän vain mieltäni ja sydän unohtuu siinä leikissä sitten kokonaan. Ja siitä ei tule kovinkaan hyvä olo. .. Olen aika herkkis, myönnetään. :)
Sahajassa on kyllä mukana monia, jotka rakastaisivat jatkaa tätä spekulointia vaikka ikuisuuksiin asti ja heillä olisi varmasti myös enemmän tietoa asiasta.
Vaan näihin kuviin ja tunnelmiin, Athene kiittää ja kumartaa! :)
Ps. Voi tietty olla, etten malta sitten kuitenkaan pysyä poissa täältä, kun joitakin ideoita taas pukkaa. Mutta täältähän tämä keskustelu sitten aina löytyy! :wink:
Jääköön tämä siis virtuaaliseksi kulttuurishokiksi muille käyttäjille. Onnea matkaan..
Jos nyt jotenki yritetään vetää viime aikaset jutut takas paniikkihäiriöön, niin voisin sanua, että mun mielestä oleellisintahan on että löytää keinon voimistaa itseään henkisesti, vaikka sitten joogalla tai uskonnolla, kukin omien tarpeittensa mukaan... kun pääsee sinuiksi ihtensä kanssa niin paniikki helpottaa.
Itelläni ei oo ollu kohtauksia pitkään aikaan, mutta terve en oo vieläkään. Työharjottelusa oon huomannu, varsinki tuossa jouluviikolla, että stressinsietokyky on vieläkin lähes olematon... jos pikkusenkaan tuntuu, että ei selviä jostain tehtävästä josta pitäis niin heti rupiaa masentamaan ja alkaa tuntua, etten mää pystykään tähän hommaan.... Mutta sitten kun taas tajuaa, etteihän mun tarttekaan tehä yhtään enempää kuin mihin pystyn niin taas helpottaa, varsinki jos saa sanottua sen työkavereille, että nyt on liian vaikee homma... Onneksi on sellanen työpaikka, josa pystyy moisen sanomaan ilman syrjintää.
Ai tämän otsikon alla olikin tällaista setvintää....
Hinduismi tarjoaa periaatteessa kaksi näkökulmaan tähän sotkuun, jota sanotaan maailmaksi, olevaiseksi tai eksistenssiksi. Ne kaksi näkökulmaa tai polkua ovat oikea ja vasen.
Mielestäni jonkun Sri Aurobindon filosofiassa kohtaavat (ja hänen läntisen "seuraajansa" Ken Wilberin ajattelussa) molemmat; kutsuihan hän joogaansa Purna Yogaksi (integral yoga). Hän oli toisaalta kriittinen sekä Vedantaa että Tantraa kohtaan ja nimenomaan korosti että kaikki elämä on joogaa; jumaluus on sekä korkea valo (ascent, transcendent, male ---plotinuksella efflux) että jokapäivänen "maallinen" (descent, immanent, female --plotinuksella reflux).
Aurobindo toi lännestä myös evolutiivisen näkemyksen ajatteluunsa ja näki maailman juuri evoluutiona kohti Henkeä ja involuutiona hengestä maailmaan.
Sri Aurobindo siis näki että henkisyys ei saa olla vain askeettista maailmasta vetäytymistä, vaan sen radikaalia syleilyä. Toisaalta esim. zenissä nähdään että valaistunut palaa vetäytymisestään yhteisöön, koska hänen on boddhisattva lupausten mukaan valaistava kaikki, sillä eroa minun ja toisen välillä ei enää ole.
Ähäkutti, kiusaanpa vielä.. Shiva on tietenkin Jiva ja täynnä anandaa, mutta väittäisin että anandan tuollapuolen on vielä täysin attribuutiton tila.
Ramana Maharshi taisi käyttää termiä turiyatita (neljännen tilan tuolla puolen). Nondual spirit.
Athenen kuvaukset omista Shivan kokemuksistaan ovat tietty ok, sillä jokainen kokee jumaluudet omalla tavallaan. Niissä ollaan kuitenkin arketyyppien aluella, jossa oleva koetaan jonkin tietyn persoonallisen jumaluuden kautta, olkoon se sitten shiva, shakti, kristus tai jokin muu, mutta tosiaan niiden tuolla puolen -niin useat mystikot sekä lännestä että idästä kertovat- on persoonaton "viimeinen taso", nonduaalinen henki, jossa ei ole edes hienoista eroa subjektin ja objektin välillä (ei siis ole enää edes mitään todistajaa, joka todistaisi henkeä) --on vain puhdas oleminen, ykseys.
Monet mystikot kokivat maailman heille läheisimmän jumaluuden kautta, esim.; Ramakrishna Kalin kautta, Aurbindon henkinen herätys Krishnan kautta ja toisaalta Ramana Maharshi, joka koki mystisen liiton Arunachala vuoren kanssa --tämä ei tarkoita sitä etteivätkö nämä pyhimykset olisi kokeneet vielä näistäkin subjekti-objekti erotteluista vapaan Hengen.
Pointti: länsimaalaisille hindulaisuus tarjoillaan yleensä laimennettuna versiona.
[/quote]
Jep. Onhan kuitenkin olemassa palvojan tie, tiedon tie ja vaikkapa taistelijan tie. Kaikkeen henkisyyteen mahtuu myöskin "rajumpaa" kamaa, ja monet henkiset opettajat kehottavatkin miettimään tarkkaan mitä hengen aspekteja kukin haluaa henkisellä tiellään korostettavan (jokaisella on omanlaisensa persoonallisuus) ja valitsemaan tarkoin sen mukaan. Muista traditioista voisi tuoda esiin vaikka sufilaiset tanssivat dervissit tai heiltä vaikutteita ottaneen G.I Gurdjieffin, jotka nekin ovat Docin mainitsemiin esimerkkeihin nähden lällärikamaa.
Kaiken sisältävä henki ei voi sulkea myöskään tällaisia teitä tai mahdollisuuksia ulos.
[quote]No vähän tollasta vähemmän postmodernia diskurssia väliin.
-hyvin sanottu.
Kiva että olet päässyt töihin!
Athenen kuvaukset omista Shivan kokemuksistaan ovat tietty ok, sillä jokainen kokee jumaluudet omalla tavallaan.
Itse olen sen verran "radikaali" että pidän Istha Devatan kanssa pelleilyä alemman tason siddhinä.
Olisihan näitä juttuja maailmanloppuun asti. Itsellä oli eilen kaksi vaihtoehtoa: etsiä formmail-asennuksesta vikaa tai suoltaa Palasokeriin bubaa. Arvaa kumman valitsin. Pah. Nyt saan etsiä sitä vikaa vielä arkipyhänkin.