Lukulappu
Haiku kirjoitti noin 20 vuotta sitten (15 kommenttia)
Mahtaakohan kellään sokrulaisella olla tapana seurata lukiessaan rivejä lapulla niin, että lappu on aina luettavan rivin alla? Onko kellään ylipäätään tietoa tästä tai vastaavista vippaskonsteista?
Jostain olen lukenut että moisesta tavasta pitäisi pyrkiä eroon, mutta tiedä häntä.
Jostain olen lukenut että moisesta tavasta pitäisi pyrkiä eroon, mutta tiedä häntä.
+/- saldo : 0 | Tweet
En ole koskaan käyttänyt moista konstia. Kuulostaa vaivalloiselta.
Jos olen todella väsynyt tai muuten "out of it", saatan tuota konstia käyttää, jos kuitenkin on pakko jotain lukea.
Mielenkiintoinen aihe jota ei oo tullutkaan vielä tutkittua. Mut hyvin satunnaisesti tulee käytettyä mitään lappua, ehkä silloin jos kirjainten pistekoko on minimaalinen tai teksti on muuten huonolaatuista.
Joskus kun piti tehdä oikolukua omista julkaisuista syynättiin rivi kerrallaan...
Kellään kokemuksia pikalukutekniikoista? Olen kuullut, että niillä oppii kyllä vilkuilemaan tekstiä laajemmalta alueelta, mutta sisältö voi jäädä helpommin epäselväksi tai pinnallisesti sisäistetyksi.
Lukion historianope kehui lukevansa keskimääräisen sivun parissa kymmenessä sekunnissa. Oiskohan sanonut lukevansa aina rivin yhdellä silmäyksellä.
Minä taas olen kuullut, että pikalukutenkiinat lisäisivät luetun ymmärtämistä. Tai sitten sellaisen hallitseminen edellyttää hyvää sisäistämiskykyä.
Maalaisjärjellä on vaikea ymmärtää, miten parantunut tekstinsilmäilytaito lisäisi luetun ymmärtämistä, mutta en väitä tietäväni asiasta mitään varmaa.
Lukion historianope kehui lukevansa keskimääräisen sivun parissa kymmenessä sekunnissa. Oiskohan sanonut lukevansa aina rivin yhdellä silmäyksellä.
Olitko Haukilahden lukiossa?
Ei tuollaisia käytetä.
Välillä vois ehkä olla hyöytä, kun olen aika nopea lukija ja välillä saattaa jäädä jokin rivi lukematta :D
Kellään kokemuksia pikalukutekniikoista? Olen kuullut, että niillä oppii kyllä vilkuilemaan tekstiä laajemmalta alueelta, mutta sisältö voi jäädä helpommin epäselväksi tai pinnallisesti sisäistetyksi.
Lainasin tänään kirjastosta kirjan Nopean lukemisen opas. Se ei opeta ylimaallista pikalukutekniikkaa, vaan opastaa ihan peruslukutekniikoiden kehittämistä. Mitä parempi tekniikka, sitä nopeampaa ja ymmärtävämpää on lukeminen.
Kirja antaa vastauksen myös siihen, miksi luetun ymmärtäminen riippuu lukunopeudesta. Luettu siirtyy ensin pikamuistiin joka on lyhytkestoinen mutta myös kapasiteetiltaan suuri. Eli mitä nopeammin lukee, sitä suurempia kokonaisuuksia työmuistiin siirtyy kerralla, ja sitä paremmin tekstin hahmottaa. Lisäksi nopea lukeminen pakottaa keskittymään tekstiin paremmin.
Eikö Paavo Väyrynen joskus sanonut lukevansa pari Dostojevskia päivässä?
Eikö Paavo Väyrynen joskus sanonut lukevansa pari Dostojevskia päivässä?
Sille miehelle ja niillä silmillä kaikki on mahdollista. :D
Kirja antaa vastauksen myös siihen, miksi luetun ymmärtäminen riippuu lukunopeudesta. Luettu siirtyy ensin pikamuistiin joka on lyhytkestoinen mutta myös kapasiteetiltaan suuri. Eli mitä nopeammin lukee, sitä suurempia kokonaisuuksia työmuistiin siirtyy kerralla, ja sitä paremmin tekstin hahmottaa. Lisäksi nopea lukeminen pakottaa keskittymään tekstiin paremmin.
Nopeasti luettuna tuo vaikuttaa järkevältä, mutta jokin jää vaivaamaan. Nopea, tehokas lukutekniikka varmasti auttaa hahmottamaan yksinkertaisen tekstin loogista rakennetta, mutta väitän että tekstin ymmärtämisessä on eri tasoja. Esim. lauseen "Luettu siirtyy ensin pikamuistiin joka on lyhytkestoinen mutta myös kapasiteetiltaan suuri", voi omaksua sinällään, mutta voi myös jäädä miettimään, siirtyykö nopeasti luettu koskaan kunnolla osaksi pitkäkestoista muistia - siitähän oppimisessa on kyse. Oppiminen ei tietenkään tarkoita, että teksti muistettaisiin sanatarkasti, vaan että asian sisältö ymmärretään ja sen suhde toisiin asioihin.
Sille miehelle ja niillä silmillä kaikki on mahdollista. :D
Sillä näkökentällä silmäilee yhden aukeaman kerralla.
Eikö Paavo Väyrynen joskus sanonut lukevansa pari Dostojevskia päivässä?
Taisi kertoa lukeneensa Dostojevskin koko tuotannon yhdessä viikonlopussa.