Japanilaiset yhtyeet
jusu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (33 kommenttia)
Haussa olisi japanilaisia yhtyeitä kuten Happy Family, Foodbrain, Flower Travellin' Band ja ehkä AMT.
Kaikki häröily/psykedelia ja muutenkin sellainen on plussaa.
Ei ehkä niinkään mitään perusprogea mitä taasen edustavat esim. Ars nova, Gerard ja Outer Limits mutta jos löytyy jotain mihin ehdottomasti kannattaa tutustua niin kaikki uusihan on aina tervetullutta.
Kaikki häröily/psykedelia ja muutenkin sellainen on plussaa.
Ei ehkä niinkään mitään perusprogea mitä taasen edustavat esim. Ars nova, Gerard ja Outer Limits mutta jos löytyy jotain mihin ehdottomasti kannattaa tutustua niin kaikki uusihan on aina tervetullutta.
+/- saldo : 0 | Tweet
eX-Girl on hyvä bändi ja sopivan vinksahtanutta :)
Angel'in Heavy Syrup on MAAILMAN PARAS JAPSIBÄNDI JA SE ON PSYKEDEELINEN TYTTÖBÄNDI!
Näytteitä löytyy vaikka www.amazon.com
Loudness ja Gerogerigegege
Gerogerigegege
TOKIO ANAL DYNAMITE on kova levy, mutta Saturday Night Big Cock Salaryman on kanssa OK!
Angel'in Heavy Syrup [/quote]
Käynpä kuuntelemassa heti kun saan windowsin alle kun eivät pirulaiset suostuneet linuxissa toimimaan.
[quote] Loudness
Käynpä kuuntelemassa heti kun saan windowsin alle kun eivät pirulaiset suostuneet linuxissa toimimaan.
[quote] Loudness
Onkos tämä se 80-luvun glamrock/heavy ja onko ne tehneet muutakin?
Koenji Hyakkei (tai Koenjihyakkei) on ihan kivaa japsizeuhlia.
Joo Loudness on se kasarihevibändi.
Mitenkäs Heretic? http://fweb.midi.co.jp/~heretic/WHATE.HTM
Alchemy Records on julkaissut Inner Mind Music -sarjassa kaikenlaista hämmentävää, kuten CHRISTINE 23 ONNA: Shiny Chrystal Planet. Kannattaa huomata, että on olemassa myös englantilainen Alchemy Records, joka julkaisee new age -skeidaa.
Tää on helvetin kova levy: Ego-wrappin' - Night Food. Ei mitään älytöntä häröilyä, mutta muuten vain loistava.
Lisätään tähän nyt vielä pari nimeä:
Hajime Chitose
Love Psychedelic Orchestra
Marble Sheep on kova. Tsekatkaapa uusin levy!
Seventh Seal kanssa, tosin ainutta vinyyliään ei saa enää mistään. Mukana oli AMT -tyyppejä.
Varauksetta voi suositella myös lyhytikäistä Mainlineria, jossa AMT-Kawabata ja HighRise-Nanjo (sekä välillä Ruins-Yoshida) vetivät koko psykedeliakitaranoise-estetiikan tylyimpään tappiinsa... (tai no, eihän se nyt mitään Fushitsusha-häröilyä ole vaan "rokkia"). Mellow Out (-96) ja Mainliner Sonic (-97) ovat lyhyitä ja tehokkaita räjjäyksiä.
Ja tuo Koenjihyakkei - tunnetaan lisenssilevyillä myös nimellä Hundred Sights Of Koenji - on jotain paljon enemmän kuin "ihan kivaa"; jo soittajistonsakin puolesta "kuin Ruins revittelisi Magmaa"!
AMT-Kawabata ja HighRise-Nanjo (sekä välillä Ruins-Yoshida) vetivät koko psykedeliakitaranoise-estetiikan tylyimpään tappiinsa...
Lasketaanko Solmania ja Diesel Guitars tähän psykedeliakitaranoise-poppooseen. Meinaan että Solmaniasta äänekäämäksi on paha mennä, jos käytetään kitaraa - siis sellaista jossa on kielet yms.
^^
(tai no, eihän se nyt mitään Fushitsusha-häröilyä ole vaan "rokkia")
..eli sori, olisi pitänyt alunperinkin korostaa genrekikkailuissa enempi rokkia kuin noisea :cry:
Hmm.. onko Fushitsusha siis silkkaa noisea? Luulen tietäväni jotain japnoisesta, koska omistan varmaan noin 95 % Alchemy Recordsin noise-julkaisuista, mutta tuo nimi on jotenkin jäänyt unholaan.
Auts, meneepä hankalaksi selittää, jos ei ole kuullut Fushitsushaa - oikeasti yhtä suurimmista japsilegendoista (siis bändi = Keiji Haino + pari kaveria). Ei se silkkaa noiseakaan ole, sillä eräänlaista psykedeliakitaraahan siinä Haino kurittaa, mutta... No, näköjään AMG:kin menee ylisanavuodatuksissaan ihan solmuun, kun ei voi välttyä namedroppaamasta lähes kaikkea väliltä Xenakis, Coltrane, Blue Cheer, Borbetomagus, Swans, Sonic Youth, Music Machine, Can jne - mutta vastaavankuuloista ei ole taatusti muualla tullut vastaan. Enkä ole aina edes varma, pidänkö Fushitsushasta.
Ja pointti oli siis että tähän verrattuna Mainliner on melkeinpä rokkia.
Auts, meneepä hankalaksi selittää, jos ei ole kuullut Fushitsushaa - oikeasti yhtä suurimmista japsilegendoista (siis bändi = Keiji Haino + pari kaveria).
No niin.. nyt taas kaikki on ihanan selvää. Hainon toki tiedän; F. ei ole "oikeaa" noisea, joten ei ole ihme että en ole siihen tutustunut, ja koska olen mäntti kuriositeettimetsästäjä, legendat jäävät yleensä vaille huomiota tai ainakin viimeiseksi hankintalistalla.
Niin joo... Osamu Kitajiman Benzaiten-levy kannattaa poimia talteen jos vastaan tulee.
Tuli nyt ainakin Malice Miser mieleen, tossa saattaa olla kirjoitusvirhe....
Pitää kysyä yhdeltä japanifriikki kaveriltani noita bändejä lisää, se tietää niitä.
Toi Malice on aika vinksahtanutta musiikkia muistaakseni.
Bi Kyo Ran -nimistä bändiä ei ole näköjään vielä mainittu. Bändi soittaa King Crimsonmaista musiikkia japaniprogeotteella. Muita joita tulee mieleen ovat Musical Aluminium, Purple Trap ja tietysti hieman tunnetummat Ruinssit, Boredomsit
Progefanien kannattaa tsekata uusin Acid Mothers Temple -levy Hypnotic Liquid Machine From The Golden Utopia, sen toka biisi (siinä onkin vain kaksi pitkää biisiä) on aika uskomaton cover-versio joka on äänitetty livenä jossain 70-lukutapahtumassa, lähinnä versio Zappan ja Kapun Willie The Pimp -biisistä.
Ja koska AMT:tä ei voi sivuuttaa japsimusasta puhuttaessa, rohkenen suositella pitkänimistä kolmois-cd:tä Do Whatever You Want, Dont Do Whatever You Dont Want!! - Acid Mothers Temple Family Compilation, joka sisältää myös paljon yhtyeen sivuprojekteja, varsin kattava ja laadukas kokoelma.
Fushitsushalta kannattaa ensi tilassa hankkia kuulolle jälkimmäinen tupla-live, tosin olipa levy melkein mikä tahansa niin kyllä se sanoma sieltä välittyy... Haino on Haino, the man in black. Viimeisimmällä Fushitsusha-levyllä Origin's Hesitation Haino tosin vaihtoi kitaran rumpuihin...
Kenso on ehdottomasti parasta mitä Japani on tuottanut. Niiden uusin DVD Ha-Re-Ki on paras musa-dvd mitä olen tähän asti kuullut. Japanista löytyy useita hyviä bändejä, kuten vanhemmasta päästä Ain Soph tai Mr Sirius ja uudemmasta vaikka Head Pop Up tai Presto. Vähän huonosti niitä vaan saa Suomesta, mutta onneksi on nettikaupat :)
Susumu Yokota pitää mainita. Erittäin mielenkiintoiselta kuulostavaa tuollasta kokeellista elektronista musaa... olen vasta kuullut Sakura-levyltä pari biisiä ja ne oli ainakin hyviä, en tiedä sitten onko vahingossa sattunut kaks parasta biisiä kohdalle :lol: Mahtaisiko tuota Sakuraa saada muuten mistään?
Mun innostus japanilaiseen meininkiin loppui aikoja sitten pääasiassa 2 juttuun:
1.) Joku äänitti kassullisen japanilaista progea. No joo, Jade Warriorin Last Autumns Dreamin jokaisessa biisissä oli enemmän Japania, kuin koko kassussa yhteensä.
2.) Punkskauden lavallekusemis&paskantamisvideot. Kiva katella, kun taustalla kahelit metelöi kaikki hanikat kybällä ja aivot narikassa.....
Kenso on ehdottomasti parasta mitä Japani on tuottanut. Niiden uusin DVD Ha-Re-Ki on paras musa-dvd mitä olen tähän asti kuullut. Japanista löytyy useita hyviä bändejä, kuten vanhemmasta päästä Ain Soph tai Mr Sirius ja uudemmasta vaikka Head Pop Up tai Presto. Vähän huonosti niitä vaan saa Suomesta, mutta onneksi on nettikaupat :)
Ehdottomasti samaa mieltä Kenson suhteen! Mistä muuten tuon DVD:n hankit ja paljonko siitä jouduit maksamaan? Syn-Phonic pyytää siitä käsittämättömät 65$!! :shock:
Mr Sirius on loistava, varsinkin Dirge. Ain Soph puolestaan kuulostaa enemmän Canterburylta kuin Canterbury itse. :wink:
Muita kokeilemisen arvoisia ovat esim Providence ja Teru's Symphony.
No Syn-phoniciltapa hyvinkin - en välittänyt hinnasta, DVD oli pakko saada. Mulla onkin kaikki Kensot paitsi Zaya Live jota ei tunnu saavan ei sitten mistään.
Sain muuten juuri aamulla samasta lafkasta niiden ihkauuden DVD:n Ayrin, joka on periaatteessa niiden uuden rumpalin haastattelu + 6 livebiisiä. Se maksoi 35 $ mutta Ha-Re-Ki on kyllä ihan ehdoton hankinta, eihän se maksa kun parin CD:n verran. 8)
Providence on tuttu bändi, Teru's Symphony ei - täytyy tsekata.
Pidän monista japanilaisyhtyeistä, mutta ne ovat enimmäkseen tuota ei-toivottua sinfonista progea. Acid Mothers Temple -tyylinen mekastus jättää kovin kylmäksi. Ghostin folkahtava psykedelia on kyllä ihan mielenkiintoista, jos mieletön rockjyräys ei ole se olennainen asia. Kannattaa myös tsekata Cosmos Factoryn "klassinen" An Old Castle of Transylvania, jos Mellotronilla ja paikoin melkoisilla lauluharmonioilla maustettu psykedeelinen hardrock kiinnostaa (ainakin se on parempi kuin joku Flied Egg).
Jotakuinkin täsmälleen puoliksi Ruins/Happy Family -tyylistä ruttausta ja puoliksi eteeristä psykedeliaa tarjoaa Gestaltin Gomorrha vs Khan. Ja jos kiinnostaa sekä Kenso-tyyppinen sinfoninen fuusio että japanilaisten näkemys zeuhlista, voi koittaa Mongolin ainokaista Doppler 444. Se alkaa hyvin näppärissä sinfonisissa merkeissä, mutta käy tasaisesti zeuhlmaisemmaksi, kunnes pitkä nimikappale onkin "De Futura" -tyylistä jyystöä.
Kun nyt kerran Kenso ja Ain Soph on mainittu, niin liitettäköön listaan vielä Ain Sophin jäseniä hyödyntänyt Bellaphon, jonka Firefly on Camelia (erityisesti "Chord Change" ja "Flight of the Snowgoose") ja Finchiä mukailevaa, joskin siloitellumpaa, fuusiovaikutteista sinfoa. Kyllähän Ain Sophkin noiden Canterbury-vaikutteiden lisäksi seurasi paikoin Camelin jälkiä, sekä livetributissaan Ride on a Camel että tuon kuuluisimman levynsä A Story of Mysterious Forest pitkällä nimikappaleella. Itselleni levy on jättänyt aina hieman hailakan vaikutelman, ainakin sen maineeseen nähden, mutta kokeilemisen arvoinen se on. Ja Kenson studiolevyt ovat ehdottoman suositeltavia, ehkä vain hajanaisten ykköslevyn ja Esoptronin kohdalla asettaisin varauksia. Kuulemistani livejulkaisuista tuo Zaiya Live on todellakin paras, päihittää melkein joka kerralla studioversiot, mikä on progeareenalla harvinaista. Listan jatkoksi liitettäköön vielä KBB:n debytti Lost and Found, joka on viuluvetoista, todella energistä sinfonisen rockin ja fuusion yhdistelmää.
Mr. Siriuksen Dirgessä tosiaan kiteytyy aika puhtaassa muodossa japanilaisen sinfonisen progen keskeisin olemus: välillä raskaampaakin kitarakuvioita ja poukkoilevaa rummutusta, välillä taas lähes klassista musiikkia; hyvin paksusti syntikoilla orkesteroituja äänikudoksia, toisaalta herkkiä, melkein nostalgisiakin melodioita; ja kaiken kruunaa hyvin majesteettinen naislaulaja, tässä tapauksessa Siriuksen entisessä Pageant-yhtyeessäkin vaikuttanut Lisa Ohki (alias Hiroko Nagai). Incredible Tour on taas siedettävän laatuinen konserttiäänitys, josta löytyy Siriuksen oman musiikin lisäksi aika huvittavan kuuloinen versio Kate Bushin "Babooshkasta", pitkä jamiversio "Siberian Khatrusta" ja yksi pätkä, jossa mies ilmeisesti naurattaa yleisöä stand-up-komiikalla, samalla kun taustalla soi Anthony Phillipsin Slow Dance! En ole kuullut varhaisäänityksiä Crystal Voyage ja Eternal Jealousy, mutta Barren Dream on livelevyn ja kuulemieni näytteiden perusteella myös erinomainen. Haluaisin joskus kuulla sen kokonaan, mutta viimeisin painos on ollut jo jonkin aikaa loppuunmyyty.
Teru's Symphonia painottaa enemmän tuota mahtipontisemman rokkaavaa puolta Siriuksen soundista ja on sellaisenaan erittäin hyvä. Levyistä Clockworked Earth on popmaisin, Fable on the Seven Pillows monimutkaisin, The Gate metallisin, Do Androids Dream of Electric Sheep? ja Egg the Universe ehkä mielenkiintoisimmat, joskin epätasaisempia kuin muut. Human Race Partyä en ole kuullut. Jos sen onnistuu löytämään, yhtyeen johtajan, Terutsugu Hirayaman, ensimmäinen soololevy ja näiden myöhempien levyjen prototyyppi Castle of Noi on ehkä vieläkin parempi. Näistä pitävät voivat yrittää myös Magdalenan levyä tai jo aiemmin mainitun Pageantin ykköslevyä La Mosaïque de la Revêrie. Providence on tyylillisesti samanlainen, mutta mielestäni jotenkin mieleen jäämättömämpi, joskaan en ole kuullut yhtyeen parhaaksi haukuttua levyä ...And I'll Recite an Old Myth from...
Kyllähän näitä riittää, mikäli tyyliin pääsee sisälle, mutta nyt olen jo eksynyt aika kauas aiheesta....
Kaille kiitokset hyvästä läpileikkauksesta!
Meinasi unohtua pari bändiä, eli:
Bondage Fruit
Erittäin persoonallista matskua, avant garde/Crimso -vaikutteista ja välillä melkoisen agressiivista tykitystä. Missasin tämän bändin todella täpärästi Tukholman progefestareilla -97.(onneksi tuli sentään Flower Kings nähtyä, huhhuh :P ) Jos joku näki sen keikan niin voisi laittaa kommenttia!
Pochakaite Malko
Vähän tuoreempi kokoonpano jolta on ilmestynyt erittäin mukiinmenevä instrumentaalialbumi. Tyylillisesti jossain Kenson ja fuusion välimaastossa.
Lupasin laittaa sanaa kiertämään, joten laitan ystäväni Tatsuroun
viestiä tähän:
">My good friend and bass maestro Hideyuki Shima and his fellow
>>keyboard
>>wizard Kazuki Iida from _Sixnorth_ will be touring in Finland with
>>Finnish guitar magician Niklas Winter and drum genius Toni
>>Porthen. This
>>tour coincides with the last tour by Finland's best rock/fusion band
>>_XL_. I was at their show in September in Tokyo and
>>thproughly enjoyed
>>their wonderful blend of main stream jazz, fusion and some Canterbury
>>influence thrown in here and there.
>>The Finland portion of the tour is scheduled as follows:
>>17.11 umo Jazz House, Helsinki.
>>18.11 Klubi , Tampere. (with XL)
>>19.11 Kupittaan Paviljonki, Turku.
>>20.11 Jazzbar, Jyvaskyla. (to be confirmed)
"
No jopas oli hyvä uutinen : ) - Umolla nähdään. Sixnorthin viimeisin levy Prayer on saanut todella hyvät arvostelut Proggnosiksen sivuilla:
http://www.proGGnosis.com/MUSIC_DBCDInfo.asp?txtCDID=10107
Tota Acmen julkaisemaa Seventh Sealin samannimistä vinyyliä tänään pitkästä aikaa kuuntelin, ja se on kyllä hulppea. Kawabata on mm. messissä.
Joo, Seventh Sealhän oli suorastaan jonkinmoinen AMT:n prototyyppi, pitäiskin taas kuunnella pitkästä aikaa.
Suomenkielinen nettisivu Japanilaisista musiikista
http://www.jmusiceuropa.com/fi/