ruoka-aineet joita joskus inhosit, mutta...
Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (52 kommenttia)
- oliivit (mustat): aaah! nami nami nami!!
- fetajuusto: uijui, hyvää!
- fetajuusto: uijui, hyvää!
+/- saldo : 0 | Tweet
sinihomejuusto. Joskus aikoinaan sitä ei pystynyt syömään lainkaan, sitten siitä tuli suuri herkku ja nykyään sitä syö, muttei välttämättä mitenkään mielellään.
Emmental ja mustikat.
Samoin Emmental - johonkin puutostautiin voi liittyä himo syödä juustoa, mutta en muista mihin.
Sehän oli juustonpuutostauti, clerosis wallacium gromit.
Oliivit, sekä mustat, että vihreät (mielellään mustia kivellisinä). Sinihomejuustoista ei ole Auran voittanutta. Danablu menee pieninä annoksina. Fetajuustokin menee, mielellään aitoa vuohenmaidosta tehtyä eikä mitään Valion feikki-fetaa. Emmentaliakin pystyn jo syömään, mutten kuitenkaan erityisemmin pidä siitä.
Lapsena mutustelin marjoja mielin määrin, mutta nykyään hyvältä maistuvat lähinnä vain mustikat. Sitrushedelmistäkään en enää pahemmin välitä.
Lapsi pitää makeasta, kirpeästäkin, muttei karvaasta tai happamasta, saati sitten kitkerästä. Aikuisella voi olla toisinpäin. Teininä ei Carillo mennyt alas, ehkä nyt uskaltaisi maistaa?
Vihreät oliivit on parempia kuin mustat.
Juusto on aika yleinen judanssi näköjään. Opin juustoon (varauksin) vasta 19v. ja silloinkin lähinnä pizzassa. Usein tilaan edelleenkin hampparitkin ilman juustoa (QP ilman juustoja, kiitos...). Mutta pizza on herkkua. Ei nyt sentään minkään sinihomejuuston kanssa kuitenkaan.
Ja salaattikastikkeet alkoivat viimein maistua parisen vuotta sitten...
Ja Roskildessa 2003 opin juomaan kaljaa, mutta sen pitää olla lämmintä. Kylmä on pahaa, telttalämmin hyvää. Kotimaassa en juo kaljaa, mutta taas Roskildessa 2004 sitä meni ihan kivasti alas, niillä kun ei ole siideriä myynnissä leirintäalueella.
Oliivit tökkivät ennen, mutta nykyään maistuvat kummasti, etenkin valkosipulimarinoidut.
Juustot ovat aina maistuneet, ja sinihomejuusto on ikisuosikki.
Aurajuuston laatu tosin vaihtelee liikaa.
Sienistä en pitänyt pienenä, mutta nekin ovat herkkua nykyään.
Kesäkeittoa en varmaan pysty ikinä syömään, kuten en myöskään minkäänlaisia puuroja. Ja tillillä sekä persiljalla voi pilata kaiken mahdollisen.
Vihreät oliivit on parempia kuin mustat.
Kuka nyt raakoja syö, mustia niiden pitää olla.
Kesäkeitto on kyllä ehkä kamalinta mitä maa päällään kantaa, syödä nyt maidossa keitettyjä vihanneksia. Vihannesten pitää olla höyrytettyjä, ja kunnolla oliiviöljyttyjä ja mustapippuroituja. Kuulostaa oudoilta nuo teirän juustokammonne, kun itse on aina tullut syötyä juustoja (pl. sinihomej.) suuria määriä. Nykyään menee varmaan pari kiloa/kuukausi. Jos herkuttelemaan ryhdytään niin silloin se on kunnolla kypsynyttä Camembertiä (arvatkaapa vain mistä tuli ensimmäisen kerran idea testata...).
Aurajuuston laatu tosin vaihtelee liikaa.
Valiolla tuntuu muutenkin heittelevän nuo homejuustojen laadut huisin paljon. Joku aika sitten brie oli muutaman vuoden sen tasoista, ettei sitä oikein pystynyt syömään.
Ei noita paljon ole. Olut.
Enemmän on niitä joista joskus pidin, en enää ainakaan tarvitse. Lakritsi. Jotenkin siedän sitä edelleem.
Brietä tulee syötyä sen verran harvoin, että yleensä raaskii ostaa jotain muutakin kuin Valion valmistamaa.Sinihomejuustoa laittaa ruokaan niin usein (viimeksi tänään), että yleensä on pakko tyytyä halvempiin laatuihin. Aura gold on tosin ollut yleensä jopa juustotarjotinlaatua. Onhan se tosin hieman perusauraa kalliimpaakin.
camembert...
Mä olen aina syönyt melkein mitä vain. Homejuustot oli pienenä vähän niin ja näin, mutta nyt menee hyvin. Valkohomejuusto on kyllä vieläkin musta vähän turhanpäiväistä.
Ainut juttu, mitä en nykyään halua ruokaani, on ananas. Purkkiananas on musta paskaa, vaikka tuore onkin parhaillaan erittäin hyvää!
Nahkiaiset on jääneet kyllä syömättä.. kun ajattelee, mitä ne itse syövät.
Vasta viimeisten vuosien aikana olen oppinut punaviinin särppimisen mieleiseksi puuhaksi. Ja vastoin kaikkia oppeja - kesäkuumalla jääkaappikylmä punaviini on oikeasti nautinto! Kun pullo lämpenee sen jälkeen pöydässä, aiheuttaa se portaattomasti muuttuvan makunautinnon loppuputelin ajan! :)
RöyH!
Olut on aiemmin nauttinut yksityisoikeudesta juomakipossani. Valkkareita en sen sijaan siedä, kuten en myöskään raakoja viinoja. GinBitter on paukkuna hyvä, tonic- russian- tai muut litkut tai imelät sateenkaarilimupaukut tai siiderit taas eivät.
Ruokapuolella ei mainittavia - oliiveja ja homeisia juustoja inhoan edelleen. Kaikenlaiset viiksekkäät merenelävät ja ihmefisut (omasta näkökulmasta, huom!) ovat sen sijaan saaneet viime aikoina tilaa ruokatottumuksissani. Ennen en pitänyt julmasti tuijottavasta käikäleestä lautasellani juurikaan.
Kesäkeitto ja kaalikääryleet ovat kestoinhokkeja. Sekä ärtsoppa. Siitä liejusta sain armeijassa enemmän kuin tarpeekseni. :shock: Kukkakaalijohdannaiset ovat tosin sielä pahimmasta päästä...
Nahkiaiset on jääneet kyllä syömättä.. kun ajattelee, mitä ne itse syövät.
...äiti pyyntiin, kalat myyntiin...
vaikka eihän ne taida varsinaisia kaloja olla.
Aika lailla samoilla linjoilla ollaan... Oliivit, sinihomejuusto, emmental. Nykyään voisin vetää noita loputtomasti, kuten kaikkia muitakin juustoja ja erilaisia täytettyjä oliiveja. Inhosin myös ainakin sipulia, valkosipulia ja (kuulemma) tomaattia. Nuokin kaikki kuuluvat nykyisiin suosikkeihin. Sienet olivat kammottavia, nykyään pystyy syömään kun on hyvin laitettuja.
Kesäkeitto on kyllä jotain aivan käsittämätöntä myrkkyä. En saa sitä kirveelläkään alas. Toinen kestoinhokki on silli. Myös maksa- ja veriruoat tökkivät aika pahasti.
pekoni
meetwursti
Pentuna tuli inhottua ainakin maksamakkaraa,kalanmaksaöljyä ja kalaa yleensäkin.Nykyisin kalaa on saatava vähintään kerran viikossa ja maksamakkara on suurta herkkua.Kalanmaksaöljy on vieläkin aika gagaa.
Ainut juttu, mitä en nykyään halua ruokaani, on ananas. Purkkiananas on musta paskaa, vaikka tuore onkin parhaillaan erittäin hyvää!
Naulankantaan! En voi ymmärtää ihmisiä jotka pilaavat esim.pizzansa lisäämällä siihen ananasta.Penskana en voinut millään koskea silliin. Se oli sen sorttista skeidaa ettei se kuulunut edes niihin ruokiin joita oli pakko syödä. nykyjään silli on tosi jees, uusien perunoitten kanssa taikka leivän päällä. semmonen dippi mukana niin aah.
Ainut juttu, mitä en nykyään halua ruokaani, on ananas. Purkkiananas on musta paskaa, vaikka tuore onkin parhaillaan erittäin hyvää!
Minä en siedä makeita ainesosia missään lämpimissä ruoissa, ja ananas pizzassa se paras esimerkki.
Mitä muihin edelleen inhoamiini ruoka-aineisiin tulee, niitähän piisaa. Hernekeiton, basilikan ja ei-raa'an kaalin muodostaman selkeän kärkikolmikon jälkeen mainittakoon vaikkapa punaviinit, valkoviinit, piimä, homejuustot, lähes kaikki jollain tavalla kypsennetyt vihannekset (rousk = nam, lörts = yök) tomaatti (paitsi ketsuppina ja pyreemuodossa), appelsiinit (aivan liian kirpeitä), sienet (joita voin verrata esim. pyyhekumin palasiin), kaikki elukat joilla on eläessään ollut enemmän kuin neljä raajaa...
Penskana en voinut millään koskea silliin. Se oli sen sorttista skeidaa ettei se kuulunut edes niihin ruokiin joita oli pakko syödä. nykyjään silli on tosi jees, uusien perunoitten kanssa taikka leivän päällä. semmonen dippi mukana niin aah.
Totta puhut! Vestan silli, uudet perunat, voi ja valkosipulisuolakurkku. Ou jee! 8)
Ainut juttu, mitä en nykyään halua ruokaani, on ananas. Purkkiananas on musta paskaa, vaikka tuore onkin parhaillaan erittäin hyvää!
Se just ja just menisi, mutta kiinalainen sweet and sour ei kelpaa, kun se taas on vaimon ja pojan herkkua. Saanut ne geenit kai vaimolta. :lol:
Nuorempana en pitänyt sipulista. Mielestäni esim. salaatti oli täysin pilalla jos siinä oli sipulia. Nykyään salaatti ei ole salaatti ilman sipulia. Puhun tässä nyt ruokasalaateista...
Munakoisoa en voi sietää ja silliin en koske pitkällä tikullakaan.
Ei millään pahalla sillin ystäville, mutta minusta silli maistuu ja haisee aivan kestämättömälle.
Pizzahan on ainoa paikka jossa ananaksella on mitään virkaa. Yksinään se maistuu hölmöltä ja imelältä ja mihinkään muuallekaan se ei oikein sovi, mutta pizzassa toimii.
Sillin haju on jo äärimmäisen kuvottava, mutta maku on vielä pahempi. On tuoreessa muistissa se jouluateria, jossa joku oli piilottanut salaatin sekaan silliä ja maun tunkeutuessa jokaikiseen makuhermoon meinasi tulla kinkut ja perunat edellisillan grilliruokia unohtamatta pöydälle. Hyi saatana. Juon ennemmin lasillisen kusta kuin syön purkillisen silliä. Ja tämä ei ollut lupaus.
Hyi saatana. Juon ennemmin lasillisen kusta kuin syön purkillisen silliä.
Purkillisen? Te puhutte jostain ihmeellisistä sillifileistä, joita myydään purkissa. Merisuolattu, kokonainen (kraavi)silli on paras. Vasta sitä syötyään tietää, miltä silli todella haisee - siinä jää lesbokommuunin pyykkikori toiseksi!
- siinä jää lesbokommuunin pyykkikori toiseksi!
:lol:
Sillihän on herkkua, enkä moittisi tuoksuakaan!
Ananasta ei voi oikein syödä muualla kuin joissain makeissa jälkiruoissa.
Lapsuudesta on jäänyt traumoja, kun vahingossa menin haukkaamaan palan kuminalla maustettua näkkileipää. Kammottavaa!
Muistan kuinka joskus lapsena ollessani äiti erehtyi ostamaan kuminalla maustettua näkkileipää. Paketti oli hyllyssä vuosikausia, kunnes joku viimein uskalsi koskea siihen ja heittää sen pois. Ei kelvannut varmaan edes rotille.
Kuminanäkkäri ei tosiaan ole kovin hyvää. Unohdin myös, että greippiä en pysty myskään symään, on meinaan turhan kirpeätä. Puolukat ja karpalot menee just ja just.
Ei mene greippi täälläkään. En pidä siitä karvaasta jälkimausta.
Ei mene greippi täälläkään. En pidä siitä karvaasta jälkimausta.
Greippi halki ja ripottele hienoa sokeria pinnalle. Ja ei kun lusikoimaan - herkullista!! Ei kipristä yhtään. :wink:
Ei mene greippi täälläkään. En pidä siitä karvaasta jälkimausta.
Greippi halki ja ripottele hienoa sokeria pinnalle. Ja ei kun lusikoimaan - herkullista!! Ei kipristä yhtään. :wink:
Minusta greippi on erinomaista. Juuri näin niikun sokerin kanssa. Lusikalla syöminen on kumminkin erittäin hankalaa. Minä mieluummin leikkaisin sen siivuiksi ja ripottelisin niiden päälle sokeria. Lusikoimalla se vain roikuu pitkin seiniä.
kumina
Hrr...*kylmiä väreitä* :? Jokainen ruoka johon on lisätty kuminaa on sitä myöten pilalla, sillä kuminan maku kaivautuu kaikesta esille ja sehän nyt on aivan karmaiseva...
Söin juuri elämäni ensimmäisen kerran sinihomejuustoa (Auraa) tai siis homejuustoa yleensäkin ja täähän vaikuttaa suht namilta :) Jotenkin on aina vieroksuttanu moinen, en oo ees tohtinu testata, on tuntunu, että ois äärimmäisen vastenmielistä syyvä jotain, joka on homeessa eli PILAANTUNUTTA ;)
Inhoan vieläkin hirveästi ruoka-aineita, mutta joitakin kasviksia pystyn nykyään syömään mitä en ennen uskaltanut. Esim. Parsakaali, kukkakaali ja joitain muita. Lähinnä siks kun pidän viikossa yhden kasvispäivän, ja siinä ikään kuin tottuu muihinkin ruokiin.
Vauvana en kuulemma tykännyt jäätelöstä ja banaanista.
Näistä en vieläkään tykkää: Oregano, sienet, mustekala, paprika, pateet ja sitten sellainen Luxemburgilainen kansallisruoka kuin Kuningattaren suu (suora käännös ranskasta).
Viime aikoina olen välillä tuntenut inhoa joitakin lihoja kohtaan.
Minä en pidä homejuustosta. Se on liian vahvan makuista. Ja kaipa sekin fakta vaikuttaa, että sehän tosissaan on pilaantunutta... :)
Salaattikastike. Salaattia pitää nauttia puhtaaltaan, eikä sitä saa nauttia minkään kastikkaan saatikka lihan kanssa.
Salaattikastike. Salaattia pitää nauttia puhtaaltaan, eikä sitä saa nauttia minkään kastikkaan saatikka lihan kanssa.
Minä syyllistyn liiankin usein salaattikastikkeeseen ja tonnikalaan salaateissa... :oops:
Unohtui mainita, että selleri on viheliäisin kasvis kaikista. Jos sitä sisältävää ruokaa syödessä sulkee silmänsä, muodostuu vaikutelma kuin olisi eksynyt syömään ruoka-annosta julkiseen käymälään jota ei ole siivottu viikkoon.
Olen ollut julkisessa käymälässä jota ei ole pesty yhteen (1) päivään. Se oli jotain hirveää...
Unohtui mainita, että selleri on viheliäisin kasvis kaikista.
Aamen. Olen jopa ihan virallisestikin allerginen tälle "vihannekselle" (pahanhajuinen ja -makuinen rikkaruohohan se oikeasti on).
Aurajuustosta olen aina pitänyt, ja pidän edelleen. Aurassa on se hyvä puoli, että sitä voi sotkea vaikkapa makaronilaatikkoon tai leikata reilun kerroksen ruisleivän päälle, ja se toimii silti. Fiinimpiä homejuustoja en tuolla tavalla käyttäisi, vaan niitä tulee syötyä tyylikkäästi laittamalla vähintään yhtä suuri pala juustoa kuin patonkia tms.
Pakko pistää tähän vielä että en vieläkään ymmärrä miksi Suomessa laitetaan oreganoa pizzaan...se on ihan kamalan makuista, tai ehkä sen tarkoitus on viedä se muu maku pois pizzasta. Enpä tiedä, mutta tätä kerettiläisyyttä ei juuri muualla maailmassa harrasteta.
Eikös oreganon pitäisi olla "pizzan makuista"? Tai jotain sen suuntaista...
Eikös oreganon pitäisi olla "pizzan makuista"? Tai jotain sen suuntaista...
Hmm, tai sitten teidät on vaan alistettu oreganon himoihin :wink:
Siis pizzahan on periaatteessa se leipäpohja, tomaattikastike ja sitten mozzarella juusto (margherita) ja sitten siihen voi lisätä erilaisia mausteita ja lisukkeita, mutta ei oreganoa!
Toinen asia mitä muuten italiaanot kummaksuu on Pizza Bolognese (eli jauheliha pizza), kun sehän on spaghettikastiketta :D
No jos homman noin perinteiden kannalta ajattelee, niin pizza on vähän niinkun pyttipannu, eli sen pohjan päälle lykätään kaikki vanhentumassa oleva tavara ja edellisten päivien tähteet, jonka jälkeen koko roska uuniin ja sitten kiduksiin.
Perusmargherita on ihan jees. Siihen tuli jotain vihreää kasviakin, mutten muista mitä se oli. Vegaanispecial se vasta on poikaa. Kinkku, jauheliha & salami. Rasva tihkuu pahvipakkauksesta läpi. Oreganoa en pizzaan laita. Peittää kaikki muut maut alleen. Yök.
Sinihomejuuston home ei muuten ole pilaantumishometta vaan erikseen viljeltyä hometta. Eihän penisilliinikään ole pilaantunutta... Jos sinisen homeen seassa on valkeaa harsomaista hometta, niin sitten se Aura-juustopala on viisainta heittää pois tai kuoria huonot pois päältä.
Itse asiassa kalliolaisesta kebab-pizzeriasta tilattu turkkilaisin käsin väännetty kinkku, aurajuusto & feta -pizza maistuu kyllä itselleni huomattavasti mieluummin kuin Italiassa valmistettu nihkeä lätty, jossa on täytteitä hädin tuskin saman verran kuin lentokoneateriassa lihaa.