Jethro Tull remasters
Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten (116 kommenttia)
Jethro Tullin remasterisarja on saanu jatkua, nyt/kohta on saatavilla seuraavat:
- Warchild
7 bonusbiisiä: Warchild Waltz, Quartet, Paradise Steakhouse, Sealion II, Rainbow Blues, Glory Row, Saturation
- Minstrel In The Gallery
6 bonusbiisiä: Summerday Sands, March The Mad Scientist, Pan Dance, Minstrel In The Gallery (Live), Cold Wind To Valhalla (Live)
- Too Old To Rock 'n Roll: Too Young To Die!
2 bonusbiisiä: A Small Cigar, Strip Cartoon
Taitaa melko hyvin löytyä nuo boonukset nuista 20 Years boxista ja Nightcapista?
\n
[Muokattu 7/10/2002 / Hezzu]
- Warchild
7 bonusbiisiä: Warchild Waltz, Quartet, Paradise Steakhouse, Sealion II, Rainbow Blues, Glory Row, Saturation
- Minstrel In The Gallery
6 bonusbiisiä: Summerday Sands, March The Mad Scientist, Pan Dance, Minstrel In The Gallery (Live), Cold Wind To Valhalla (Live)
- Too Old To Rock 'n Roll: Too Young To Die!
2 bonusbiisiä: A Small Cigar, Strip Cartoon
Taitaa melko hyvin löytyä nuo boonukset nuista 20 Years boxista ja Nightcapista?
\n
[Muokattu 7/10/2002 / Hezzu]
+/- saldo : 0 | Tweet
Mitä? Onko A Passion Play hypätty yli vai onko se jo ilmestynyt?
Mun tietääkseni Passion Playsta ei oo vielä tullu remasteria, ja empä tiijä miksi se hypättiin yli.
Höh! Minä haluaisin seuraavaksi nimenomaan sen.
Ehkä ne ei osaa tehdä siitä tarpeeksi hienoa pakettia, ja kokonaisuuteen on vaikea lisätä bonusraitoja, voi pilata sen.
Kun noita näköjään mennään kolme kerrallaan niin tällä kertaa vuorossa olisi ollut APP:n lisäksi Aqualung ja Thick as a Brick jotka on jo julkaistu suhteellisen hiljattain bonusbiisillisinä remastereina, mutta kuitenkin eri sapluunalla tehtyinä julkaisuina kuin kolmen ekan remasterit (eri kansilayout, toisissa Ian Andersonin kansitekstit ja toisissa haastatteluja bonusraitoina jne.). Niinpä levyihinsä autistisella vimmalla suhtautuvaa harrastajaa harmittaa jos lopulta käy niin että kaikki muut remasterit näyttävät samalta paitsi Aqualung ja TaaB siellä välissä. Jokainen Tangerine Dreaminsa Castlen ja Virginin julkaisuina ostanut tietää tämän tuskan. Joten ei kai vain EMI nyt sitten julkaise ensin kaikkia loppuja Tulleja ja noita kolmea vasta lopuksi joskus vuonna 2005 kun edellisille painoksille alkaa tulla riittävästi ikää että ne voi re-remasteroida joutumatta häpeään :D
Ensi vuonna tulee 30 vuotta A Passion Playn julkaisusta, joten olisiko odotettavissa jonkinlainen 30th Anniversary-painos? Levyhän sai ilmestyttyään melko murskaavat arvostelut kriitikoilta, mikä oli ilmeisesti aika kova pala Ian Andersonille.
Se olikin vaikeeta muille kuin vannoutuneille faneille..
Seuraava satsi (Songs from the Wood, Heavy Horses, A Passion Play) näyttää olevan jo CDON:in listoilla hintaan 9.95 e/kpl. Uskaltaakohan noita tilata, vai tuleeko sieltä vanhat versiot? :D\n[Muokattu 29/3/2003 / Jimi]
Ilmestymispäivä on näköjään siirtynyt kaksi viikkoa eteenpäin. Levyjen tilausmahdollisuus on samalla poistettu. Ehtikö joku tilata?
A Passion Play, Songs from the Wood ja Heavy Horses on ny ulkona. Songs ja Horses on kopiosuojattuja! :( Passion ei, siinä on cd-rom-osio :)
Hezzu kirjoitti 12/4/2003 klo 16:44: A Passion Play, Songs from the Wood ja Heavy Horses on ny ulkona. Songs ja Horses on kopiosuojattuja! :( Passion ei, siinä on cd-rom-osio :)
Mikä on cd-rom-osio?
Sielä on jonkulainen video tms. siittä jäniksestä joka hukkas silmälasinsa ja oli sielä jotain muutaki.
Ok. Täytyy kyllä käydä tuo A Passion Play poistelemassa jostain kaupasta, jos löytyy. Minkähän hintasia nuo uudet remasterit ovat...
mid-price
CDON on näköjään pudottanut hintaa eurolla. Nyt siis 8,95 e/kpl. Kopiosuojauksesta ei tietystikään puhuta mitään.\n[Muokattu 12/4/2003 / Jimi]
Ja CDONissa lukee A Passion Playn tracklistingissä näin:
01: A Passion Play
02: Enhanced Bonus Track
Mitähän siitä pitäis päätellä?
Tuo "enhanced" cd-levyjen yhteydessä tarkoittaa juuri tuota Hezzun mainitsemaa cd-rom -osiota. Ilmeisesti kyseessä on video.
Siinä on se The Hare Who Lost His Spectacles -pätkä. Psykedeelistä lasten satua.
Ostin tänään Heavy Horses remasterin. Levyssä on siis kopiosuojaus, jonka toimivuutta en ole vielä testannut, mutta kuuntelukokeilut cd-soittimissani olivat mielenkiintoisia.
Denonin yhdistelmäsoitin soitti levyn ilman ongelmia, mutta Sony SACD:llä oli suuria vaikeuksia. Olen aikaisemminkin huomannut, että laitteen seurantakyky ei ole kohdalleen trimmattu (kuuluu silloin tällöin ylimääräisenä sirinänä, kun lukupää etsii oikeaa lukukohtaa), mutta varsinaiset toisto-ongelmat ovat olleet harvinaisia. Heavy Horsesin kanssa soitin sekosi täysin.
Musiikkiin tuli 1-2 sekuntin taukoja vähän väliä. Parin ensimmäisen biisin aikana jopa 3-4 kertaa minuutissa. Taukojen aikana soitin sirisi ja surisi kuin riivattuna, etsien paikkaa mistä jatkaa lukemista. Jatkossa tauot harvenivat ja loppuivat 4. biisin jälkeen.
Ilmeisesti tässä levyssä käytetty kopiosuojaus aiheuttaa lukupään tarkoituksellisen eksymisen ja jos soittimella on muutenkin vaikeuksia seurannan kanssa, on kopiosuojatun levyn kuuntelu melkoisen progressiivinen kokemus. :D
Edit: Ensimmäinen kuuntelu tapahtui kylmällä laitteella. Nyt kun kuuntelen levyä toistamiseen, taukoja tulee n. 1 minuutin välein.\n[Muokattu 16/4/2003 / Jimi]
Sonyn piti taas tuoda se SACD, kun taas kuluttajan arvaisin menevän DVD soittimen suuntaan. Yksi soitin elokuville ja musiikille.
Omistan vain 2 SACD kelpoista CDtä, ja soitan tavallista osaa niistä. Stoneseja.
Tarkennetaan, että Heavy Horses ei ole SACD-levy. Sony soittaa tietysti myös normaalit cd-levyt.
Kolmas kuuntelu menossa, eikä yhtään häiriötä. Jee! :)
Yksi Heavy Horsesin teemoista on perinteisten menetelmien ja uuden teknologian yhteentörmäys, joten cd:n temppuiluhan on tässä yhteydessä ihan sopivaa. :P
...mutta onhan tää surullista ku laitteet ei oo yhteensopivia levyjen kans :( Ja tästäki tapauksesta vois melkein päätellä, että mitä paremmat vehkeet sitä huonommin ne toimii näitten kopiosuojattujen levyjen kans....\n[Muokattu 17/4/2003 / Hezzu]
Jees, tuli hommattua nämä uudet remasterit Passion Playsta, Songs From The Woodista ja Heavy Horses. Loistavaa työtä on niitten kanssa kyllä tehty. Todella kirkkaat soundit ja vihkosetkin ovat asialliset.
Kopiosuojaukset eivät ole aiheuttaneet minulle aiemmin mitään ongelmia, mutta nyt kyllä kävi hieman vituttamaan kun varoitukset kopiosuojauksesta on painettu levyn kanteen. Ei siis mihinkään tarraan vaan kansikuvan päälle! Uskomatonta touhua! :mad:
Kcrimso kirjoitti 25/4/2003 klo 09:16:
nyt kyllä kävi hieman vituttamaan kun varoitukset kopiosuojauksesta on painettu levyn kanteen. Ei siis mihinkään tarraan vaan kansikuvan päälle!
nyt kyllä kävi hieman vituttamaan kun varoitukset kopiosuojauksesta on painettu levyn kanteen. Ei siis mihinkään tarraan vaan kansikuvan päälle!
Noinhan ne pääpiirteittäin on nykysin kaikisa, siis kansiin painettuna.
Eka kerta kun minulle tuli vastaan. Tosin samassa paketissa kuin nuo Tull:in levyt tuli Tony Levinin Double Espresso jossa on sama homma. Käsittämätöntä. Miksei tarra riitä? Eihän se merkintä kovin suurella ja häiritsevästi noissa Jethro Tullin kansissa ole, kuitenkin...
Tarra saattaa hävitä siihen mennessä kun levy päätyy divariin.
Viukkis kirjoitti 25/4/2003 klo 10:12: Tarra saattaa hävitä siihen mennessä kun levy päätyy divariin.
Joo, mutta onhan siellä takakannessakin maininta kopiosuojauksesta. No tyhmää kansaa ei kai voi liikaa varoitella.
Siis oliko myös etukannessa varoitus? No, se ehkä sitten turvaa Tunnelin levystä käytettyjä levyjä ostavien oikeudet (mutta kuulostaa rumalta ratkaisulta)...
Jep, etukannessa nimenomaan. Taisin ilmaista asian vähän epäselvästi. Mutta tosiaan kopiosuojaus-lässytykset on painettu sekä etu-että takakanteen joka minun mielestäni on jo vähän hätävarjelun liioittelua ja ennenkaikkea kansitaiteen häpäisyä.\n[Muokattu 25/4/2003 / Kcrimso]
Heavy Horsesin etukannesta tais puuttua kokonaan se "Bring me a wheel of oaken wood..." riimitys?
ennenkaikkea kansitaiteen häpäisyä.
Koko cd-formaatti on kansitaiteen häpäisyä. Ai niin, eihän tässä ollutkaan kysymys cd-levyistä. :D
Jimi kirjoitti 25/4/2003 klo 14:06:
Koko cd-formaatti on kansitaiteen häpäisyä.
Koko cd-formaatti on kansitaiteen häpäisyä.
Onhan se kai noinkin, mutta damagen voisi sentään yrittää minimoida.
Jep jep. Uudet remasterit tuli hankittua ja kuinka ollakkaan Heavy Horses tuotti murheen. DVD-soittimessani track 5 jäi pykimään paikoilleen yhdeksän sekunnin kohdalle. Postimyyntifirma, josta tuotteen hankin lupasi toimittaa uuden levyn tilalle, mutta saapa nähdä auttaako moinen yksilön vaihto. Kenkuttaa moiset viritykset. Mieluummin vaikka maksaisin ekstraa siitä että saisin toimivan levyn ja typerät kopioinninestologot kannesta kuikkaan.
Mutta tosiaan kopiosuojaus-lässytykset on painettu sekä etu-että takakanteen joka minun mielestäni on jo vähän hätävarjelun liioittelua ja ennenkaikkea kansitaiteen häpäisyä
Kyllä tuo mielestäni kuluttajan kannalta on kuitenkin ehdotonta, että kopiosuojauksesta kansissa kerrotaan selvästi. Ottaen huomioon kaikki nuo ongelmat, mitä noiden kopiosuojattujen levyjen kanssa on ilmaantunut. Tietääpähän ainakin varautua pahimpaan, tai jättää levyn kauppaan jos siltä tuntuu.
Mutta kenen etujen mukaista on tehdä tuote joka ei toimi? Uskon vahvasti että myös artisti haluaa taiteensa tulla kaikkien halukkaiden saataville. Tässä nyt on insinöörit tössineet suuressa nokkeluudessaan.
Insinöörit eivät ole kuitenkaan varmaan niitä jotka näistä asioista päättävät. Tekevät vaan mitä käsketään.
Taisivat nuo ongelmat Heavy Horses remasterin kanssa olla vain soittimeni satunnaista oikuttelua. Tuon ensimmäisen päivän jälkeen levy on soinnut häiriöittä, kuten tekee myös nyt soiva Songs from the Wood. Upeat soundit ovat tälle levylle saaneet.
Nämä uudet Tullin remasterit ovat jälleen hyvä esimerkki siitä että masterointi todella kannattaa. Ainakin jos se tehdään hyvin.
Tuosta tuli mieleen, että mitä mahtoi tapahtua ELO:n remastereille? 2001 kesällä ilmestyi neljä ensimmäistä (Eldorado niiden joukossa) ja vielä saman vuoden syksynä piti ilmestyä seuraavat (ainakin On the Third Day, Face the Music ja A New World Record). Ilmeisesti homma meni puihin, mutta mikä mahtoi olla syynä?
Tuohompa en osaa sanoo mitään... mutta ELO Kakkosestahan tuli hiljattattain samanlainen luxus-painos ku ykkösestä sillon aijemmin (eli tupla-cd runsain boonuksin). Mutta nää kaks ekaahan onki EMIn tavaraa.....
Jimi kirjoitti 14/5/2003 klo 02:43: Tuosta tuli mieleen, että mitä mahtoi tapahtua ELO:n remastereille? 2001 kesällä ilmestyi neljä ensimmäistä (Eldorado niiden joukossa) ja vielä saman vuoden syksynä piti ilmestyä seuraavat (ainakin On the Third Day, Face the Music ja A New World Record). Ilmeisesti homma meni puihin, mutta mikä mahtoi olla syynä?
Hmm...ainakin Discovery ja Time on julkaistu remastereina, mutta jäikö tuosta välistä sitten jokunen pois...
Secret Messages julkaistiin myös. Eli puuttuu nuo Jimin mainitsemat ja Out Of The Blue.
Oli muuten joku aika sitten lainassa tuo Secret Messages, aika kökkö. Time sen sijaan pitäisi katsastaa joskus, pidin siitä joskus 15 vuotta sitten. ;)
Löysin seuraavan kirjoituksen jo ilmestyneistä ELO-remastereista:
http://home.epix.net/~eichler/reviews/misc/elo.htm#remasters
Tuossako syy, miksi loppuja ei ole vielä julkaistu?
Seuraava satsi Tull-remastereita (Stormwatch, Bursting Out ja A) näkyy jo CDONin listoilla. Ilmestymispäivä 11.2.2004. Bursting Out on tietysti hankinnan arvoinen, mutta mitenkäs Stormwatch ja A? A:n hinta on oudon korkea, 16,95e. Lieneekö virhe.
Mitäköhän noissa on bonuksina? Bursting Outin aikoihin ilmestyi A Stitch In Time -sinkku ja Home EP:llä ois Stormwatchille jotain, mutta A:n sessioista ei ollut 20 Years Boxillakaan mitään?
Broadswordista tuleekin varmaan tupla, kun remaster ilmestyy!;)
Jimi kirjoitti 13/12/2003 klo 16:04:
A:n hinta on oudon korkea, 16,95e.
A:n hinta on oudon korkea, 16,95e.
Koskapa "A":han tulee boonuksena Slipstream -dvd.
itse ostin tässä passion playn ja siinä on ne kaksi perus biisä ei boonuksia.
ääni kirkas ja levy ei ole suojattu muuta kuin muovikansilla.
suosittelen tosi kivaa rallitusta.
paljonko toi Warchild maksaa vai nostaako tuo Re-masterointi ja bonukset hintaa? vai onko se sopivat alle kaksikymmentä euroa?
Heavy Horsesin ja Songs from the woodin kopiosuojauksiin kyllästyneet: tehkää niinkuin minä, polttakaa itsellenne levyistä varmuuskopio se toimii paremmin kuin alkuperäinen. Soittimessa kuin soittimessa(ainakin itselleni kävi näin).Ja joku joka kyseli Stormwatcista niin, sehän eittämättä kuuluu niihin ihan Jethron kärkitöihin, käsittämättömän aliarvostettu se on aina vaan ollut kuunelkaapa vaikka veisut Orion, Warm sporran,Flying Dutchman...hitto kaikki!!loistava
YrjöAlkio kirjoitti 14/12/2003 klo 08:00: itse ostin tässä passion playn ja siinä on ne kaksi perus biisä ei boonuksia.
ääni kirkas ja levy ei ole suojattu muuta kuin muovikansilla.
paljonko toi Warchild maksaa vai nostaako tuo Re-masterointi ja bonukset hintaa? vai onko se sopivat alle kaksikymmentä euroa?
ääni kirkas ja levy ei ole suojattu muuta kuin muovikansilla.
paljonko toi Warchild maksaa vai nostaako tuo Re-masterointi ja bonukset hintaa? vai onko se sopivat alle kaksikymmentä euroa?
Onhan Passion Playssa bonuksena sentään tuo The Story Of The Hare That Lost His Spectacles-video. Enpä ole kyllä itsekään sitä vielä katsonut.
Warchild on ainakin Cdonissa 10 euroa. Tuskinpa siitä muuallakaan paljoa enempää joutuu maksamaan.
Boogie kirjoitti 14/12/2003 klo 07:35: Heavy Horsesin ja Songs from the woodin kopiosuojauksiin kyllästyneet: tehkää niinkuin minä, polttakaa itsellenne levyistä varmuuskopio se toimii paremmin kuin alkuperäinen. Soittimessa kuin soittimessa(ainakin itselleni kävi näin).Ja joku joka kyseli Stormwatcista niin, sehän eittämättä kuuluu niihin ihan Jethron kärkitöihin, käsittämättömän aliarvostettu se on aina vaan ollut kuunelkaapa vaikka veisut Orion, Warm sporran,Flying Dutchman...hitto kaikki!!loistava
Ihan samaa mieltä olen kanssasi että tuo Stormwacth on aivan liian aliarvostettu levy. Levy on aivan mahtava niin kuin suurin osa Jethro Tullin tuotannosta muutenki. Stormwatchilla etenkin biisi Something's on the move on loistava.
A on parempi ku Stormwatch.
Hezzu kirjoitti 14/12/2003 klo 23:45: A on parempi ku Stormwatch.
Melkein voisin olla Hezzun kanssa samaa mieltä. Stormwatchilla on vain yksi helmi, eli akustinen Dunringill, mikä onkin toinen Andersonin parhaista akustisista biiseistä. Toinen on Under Wraps 2, mutta ei nyt keskustella siitä...;)
Ja voi kun Anderson olisi pyytänyt Dave Peggiä soittamaan bassot jo Stormwatchille!;)
"A:"n pahin puute on ollut sen onnettoman ohuet ja ylidiskanttiset soundit!! Toivottavasti asia korjaantuu Remasterseja väsätessä! Kyllähän e.g. "too old to Rock`n` Rollkin" kuulosti upealta uutena versiona jonka edellinen painos 90-luvun alusta oli täysi dunkkis.Tulisivat vaan ulos ja äkkiä!!
Ite en oo hommanu kun War Childin remasteroituna. Innostuin jostain syystä kuuntelemaan kymmenen vuotta sitten hankkimaani vinyyliä ja levy oli paljon parempi mitä muistinkaan! Varsinkin biisi The Third Hoorah kolahti kovaa. Remasterissa on myös hyvät bonukset. Mutta enpä taida alkaa vaihtamaan vanhoja cd:itäni, nuo bonukset kun löytyy muista yhteyksistä (esim. 20 Years Of -boxilta). Tai ehkä ton A:n vois ostaa, jos siinä kerran on Slipstream DVD. Löytyy sekin VHS:nä, alunperin Suomen telkkarista nauhoitettu teksteineen kaikkineen. Nimi oli käännetty "Musavirta imee ja rokki soi"!:o
. Nimi oli käännetty "Musavirta imee ja rokki soi"!:o
Voi jumalauta mikä käännös!!...Taitaa kuulua samaan sarjaan kuin Zepukoiden "Laulu jää pystyyn", mutta joo kyllähän War Child on aivan oiva levy, tuon mainitsemasi lisäksi voisin lisätä suosikkeihini "Sealionin" mieletön luukutus Andersonmaisine tahtimuutoksineen!!
Jimi kirjoitti 13/12/2003 klo 16:04: Seuraava satsi Tull-remastereita (Stormwatch, Bursting Out ja A) näkyy jo CDONin listoilla. Ilmestymispäivä 11.2.2004. Bursting Out on tietysti hankinnan arvoinen, mutta mitenkäs Stormwatch ja A? A:n hinta on oudon korkea, 16,95e. Lieneekö virhe.
Mielestäni Stormwatch ja A ovat selkeästi heikompaa kuin Heavy Horses. Todellinen aallonpohja saavutettiin kuitenkin vasta Broadsword and the Beastilla.
Boogie kirjoitti 15/12/2003 klo 02:16:
Voi jumalauta mikä käännös!!...Taitaa kuulua samaan sarjaan kuin Zepukoiden "Laulu jää pystyyn"
Voi jumalauta mikä käännös!!...Taitaa kuulua samaan sarjaan kuin Zepukoiden "Laulu jää pystyyn"
Mites vielä tää: David Bowie: The Man Who Fell To Earth - Mies joka kaatui maahan!
Janus kirjoitti 15/12/2003 klo 09:49: Todellinen aallonpohja saavutettiin kuitenkin vasta Broadsword and the Beastilla.
Jaa? Minusta bändi taas sillä levyllä selvästi piristyi. Jatkettiinhan sillä tuota A:n "elektronista" linjaa jonkin verran, mutta kokonaisuus oli parempi. Tosin yhtään Black Sundayn kaltaista ässäbiisiä ei Broadswordilta löydy.
Monen mielestä aallonpohja saavutettiin vasta Under Wrapsilla, minä jollain perverssillä tavalla pidän levystä...:o;)
Mites vielä tää: David Bowie: The Man Who Fell To Earth - Mies joka kaatui maahan![/quote]
Leffan suomenkielinen nimi on kylläkin Muukalaisen kasvot. Voihan tietysti olla, että telkkariestitys on ollut tuolla nimellä tms.
[quote]Jaa? Minusta bändi taas sillä levyllä selvästi piristyi. Jatkettiinhan sillä tuota A:n "elektronista" linjaa jonkin verran, mutta kokonaisuus oli parempi. Tosin yhtään Black Sundayn kaltaista ässäbiisiä ei Broadswordilta löydy.
Monen mielestä aallonpohja saavutettiin vasta Under Wrapsilla, minä jollain perverssillä tavalla pidän levystä...:o;)
Leffan suomenkielinen nimi on kylläkin Muukalaisen kasvot. Voihan tietysti olla, että telkkariestitys on ollut tuolla nimellä tms.
[quote]Jaa? Minusta bändi taas sillä levyllä selvästi piristyi. Jatkettiinhan sillä tuota A:n "elektronista" linjaa jonkin verran, mutta kokonaisuus oli parempi. Tosin yhtään Black Sundayn kaltaista ässäbiisiä ei Broadswordilta löydy.
Monen mielestä aallonpohja saavutettiin vasta Under Wrapsilla, minä jollain perverssillä tavalla pidän levystä...:o;)
No siis se aallonpohja jatkuu Under Wrapsilla ehkä en kuunnellut tarpeeksi tuota Broadswordia, enkä voi asiaa tarkistaakaan kun levy ei enää majaile hyllyssä. Hirveät soundit kuitenkin. Olen kyllä kuullut, että joidenkin mielestä jopa kärkipään Jethroja tämä.
Janus kirjoitti 15/12/2003 klo 11:05:
Leffan suomenkielinen nimi on kylläkin Muukalaisen kasvot. Voihan tietysti olla, että telkkariestitys on ollut tuolla nimellä tms.
Leffan suomenkielinen nimi on kylläkin Muukalaisen kasvot. Voihan tietysti olla, että telkkariestitys on ollut tuolla nimellä tms.
Jostain Rytmin jutusta taisin lukea käännöksen nimen. Toivotaan, että sitä ei koskaan käytetty!:P\n[Muokattu 15/12/2003 / Pekka]
Minusta Dot Com on ihan ok. Hieman epätasainen kylläkin, mutta Barren kitara murisee ainakin ihan kivasti paikoitellen tuolla levyllä.
No siis se aallonpohja jatkuu Under Wrapsilla ehkä en kuunnellut tarpeeksi tuota Broadswordia, enkä voi asiaa tarkistaakaan kun levy ei enää majaile hyllyssä. Hirveät soundit kuitenkin. Olen kyllä kuullut, että joidenkin mielestä jopa kärkipään Jethroja tämä.
Kuuluisia Under Wraps-friikkejä: Waltarin Kärtsy on maininnut suosikiksi Jethro-tuotannosta ja todellinen yllätys että itse Martin Barre on samaa mieltä..minä taas henk.kohtasti en! Kuuluu Jethro-tasolla huonoihin levyihin Catfish Risingin ja Dot Comin kanssa.
Edit : korjattu quote-tagi. Mikä siitä tekee niin vaikeaa?\n[Muokattu 15.12.2003 / Jake]
Jaa? Minusta bändi taas sillä levyllä selvästi piristyi. Jatkettiinhan sillä tuota A:n "elektronista" linjaa jonkin verran, mutta kokonaisuus oli parempi.
Samaa mieltä! Broadsword on parempi kuin A! ja onhan sielläkin niitä "Mahtibiisejä" mukana esim.Broadsword on aivan upea, ja soittivatpa Kultsalla taannoin myös kyseiseltä levyltä Cheerion."A" kuulostaa enemmänkin Anderson/Jobson Projectilta?? kuin Jethro Tull levyltä, en silti sano että se huono olisi.
Edit : korjattu quote-tagi. Taas vaihteeksi... :mad:\n[Muokattu 15.12.2003 / Jake]
Boogie kirjoitti 15/12/2003 klo 11:24:
Under Wraps /.../ Kuuluu Jethro-tasolla huonoihin levyihin Catfish Risingin ja Dot Comin kanssa.
Under Wraps /.../ Kuuluu Jethro-tasolla huonoihin levyihin Catfish Risingin ja Dot Comin kanssa.
Catfish Rising oli kyllä ihan hyvä levy, paras sitten A:n. Ja Dot Com on jopa oikein hyvä.\n[Muokattu 15/12/2003 / Hezzu]
Hezzu kirjoitti 15/12/2003 klo 22:52]
Catfish Rising oli kyllä ihan hyvä levy, paras sitten A:n. Ja Dot Com on jopa oikein hyvä.
[Muokattu 15/12/2003 / Hezzu]
Catfish Rising oli kyllä ihan hyvä levy, paras sitten A:n. Ja Dot Com on jopa oikein hyvä.
[Muokattu 15/12/2003 / Hezzu]
Joo, ei Jethro ole ikinä tehnykään varsinaisesti huonoja levyjä-mainitsemani vaan ei yllä niiden parhaiden levytyksien joukkoon(taas makuasia) Ja kyllä Dot Com oli lievä pettymys todella hienon Roots to branchesin jälkeen.
Hezzu kirjoitti 15/12/2003 klo 22:52:
Catfish Rising oli kyllä ihan hyvä levy, paras sitten A:n. Ja Dot Com on jopa oikein hyvä.
Catfish Rising oli kyllä ihan hyvä levy, paras sitten A:n. Ja Dot Com on jopa oikein hyvä.
Minusta tuo Catfish Rising oli aika tylsää aikuisbluesia, näin kärjistetysti sanottuna. Ja on Jethro Tull tehnyt huonojakin levyjä: Rock Island. Enkä vieläkään oikein osaa päättää, onko A Passion Play hyvä vai huono.
Ja on Jethro Tull tehnyt huonojakin levyjä: Rock Island.
Kyllä tuotakin mieluummin kuuntelee kuin Broadswordia, Under Wrapsia ja Catfish Risingia.
Rock Island oli eka Tullin levy jota kuulin. Se oli niin paska, että katosi moneksi vuodeksi kiinnostus tutustua bändiin tarkemmin. En ole melkein kymmeneen vuoteen varmaan levyä kuullut joten olisi ihan mielenkiintoista kerrata se pitkästä aikaa.
Pekka kirjoitti 16/12/2003 klo 00:29: Minusta tuo Catfish Rising oli aika tylsää aikuisbluesia, näin kärjistetysti sanottuna. Ja on Jethro Tull tehnyt huonojakin levyjä: Rock Island. Enkä vieläkään oikein osaa päättää, onko A Passion Play hyvä vai huono.
Minustakin heikoimmat Tull-levyt ovat Rock Island ja Catfish Rising. Niillä ei ole oikein vahvoja ja todella kiinnostavia biisejä lainkaan. Molemmat ovat jääneet todella vähälle kuuntelulle. Broadsword-Under Wraps -kausi ei mielestäni missään nimessä ole Tullin aallonpohja. Niillä on hienoja sävellyksiä ja minä pidän paljoin niiden syntsapohjaisesta saundista. Ja samaa sarjaa on myös Ian Andersonin 'Walk Into Light'. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että kyseinen vaihe jakaa fanien mielipiteitä.
Seuraavan Jethro-remasterierän julkaisupäivämäärä on 9.2. (UK).
Ja allekirjoittaneelle posti toi tänään Bursting Out liven. Tässä ei ole kopiosuojauksia, ainakaan kannessa ei mainita ja soi tietokoneen CD-soittimella ihan moitteetta. Ainoa virallisen kataloogin Tull mikä puuttui hyllystä. Niin, lukuunottamatta 20 Years Of-hässäkkää.
Kopiosuojaukset eivät ole aiheuttaneet minulle aiemmin mitään ongelmia, mutta nyt kyllä kävi hieman vituttamaan kun varoitukset kopiosuojauksesta on painettu levyn kanteen. Ei siis mihinkään tarraan vaan kansikuvan päälle! Uskomatonta touhua! :mad:
Samaa harrasti EMI Kevin Ayersin remastereiden kanssa, tylysti kanteen vaan. Ei hyvä.
Tässä ei ole kopiosuojauksia, ainakaan kannessa ei mainita
Eilen huomasin, että Neljän Ruusun uuvesa levysä oli mahottoman pienellä se kopiosuojaus-maininta, siinä oli logo ja varottava tekstikin, mutta niin huomaamattomasti muitten tekstien ja logojen joukosa ettei meinannu huomata. Joittenki muitten levymerkkien kopiosuojausvarotukset alakaa olla niin mahottoman suuria laatikoita, että ne vie levyn kansitaiteestaki jo leijonan osan. En sitte tiijä kumpi lienee se parempi vaihtoehto...
Ihmettelen kyllä jos tuo Jethro ei oo kopiosuojattu, onhan se sentäs EMIn levy ja ne edellisetki remasterit oli suojattu (paitsi Passion Play koska siinä oli se cd-rom).
Olisi mielenkiintoista nähdä näiden JT-remastereiden myyntilukuja, kun joukossa on sekä kopiosuojattuja levyjä että oikeita cd-levyjä.
Jokos ootte hommanneet tätä uutta satsia?Ostin tänään Stormwatchin(kopiosuojattu, mutta soi kaikissa missä pitääkin).
Bursting Outin olen hankkinut. Siinä ei ainakaa mainita mitään kopiosuojauksesta. Koneessa en ole levyä testannut.
Yhtään JT-remasteria en oo hankkinu ku mulla on ne jo vinyylinä tai vanhana cd-painoksena. Lähinnä harmittaa kun A:ssa tulee kylkiäisenä se dvd, ei sitä varmaan erikseen saa... :?
Ihme, että Bursting Outiin ei olla vaivauduttu laittamaan mitään bonuskipaleita.
Ehkäpä EMI on laskenut kopiosuojauksen puutteen bonukseksi. :D
Onko BO:in vanhassa cd-versiossa ollut moka korjattu? Eli sanokoo Ian hyvästit yleisölle Cross-Eyed Maryn jälkeen, kuten kuuluisi, vai vasta Quatrainin, kuten vanhalla cd:llä?
Enpä ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta koska kuuntelen juuri tällä hetkellä kakkoslevyä niin yritetäänpäs bongata tuo asia.
Eihän se iso virhe ole, mutta minua on aina ärsyttänyt, kun Aqualung alkaa Quatrainin viimeisellä soinnulla, vaikka välissä on jo heitetty hyvästit.
"Bye bye" toivottelee Mr. Anderson Cross-Eyed Maryn jälkeen.
Kiitos tiedosta. Nyt uskallan ostaa omankin kopion. :D
Onko Bursting Outin soundipolitiikassa kenties jotain korviinpistävää muutosta edellisiin painoksiin?Itellä on vinyyliversio jostain 80-luvun lopulta.
Bursting Outin olen hankkinut. Siinä ei ainakaa mainita mitään kopiosuojauksesta. Koneessa en ole levyä testannut.
Minun kappaleessa on kopiosuojauksesta kertova tarra muovikannessa ja takakannessa vielä lisää aiheeseen liittyvää tietoa. Onko näitä nyt sitten kahta eri versiota liikkeellä!?
Omani tilasin Playlta joten voi tosiaan olla, että siitä on sitten useampia versioita.
Minunkin kappaleessani ovat kyseinen tarra ja puolet takakannesta peittävä huomautus. Lisäksi vielä takakannen kääntöpuolella, eli levyjen alla näkyvässä osassa, on oma valistusosionsa.
Kuinka yleistä on, että levyistä olisi olemassa sekä suojattu että suojaamaton versio? Itse olen kuullut tällaisesta vain Oldfieldin Tubular Bells 2003:n kohdalla, jonka Kanadan painos on ilman copy controllia.
Kaikki Tullin remasterit olen hankkinut, vaikka nämä kopio suojaukset onkin typeriä ja käyttöä rajoittavia. Kuuntelen juuri parhaillani Stormwatch levyä. Sehän jo ennen remasteriakin oli yks universumin hyvistä levyistä ja nyt neljän aivan käsittämättömän hyvän bonuksen kera on vieläkin parempi.
joku toinen artisti olisi luonut uran Tullin ylijääneillä bonuskappaleilla!!!
joku toinen artisti olisi luonut uran Tullin ylijääneillä bonuskappaleilla!!!
No älähän nyt liioittele. Sanotaan näin, että Tull ois tehny hieman paremman Under Wrapsin Broadswordin ylijäämäkappaleilla. Mutta Under Wrapsilla on myös hetkensä, etenkin biisit Later That Same Eving ja yksi bändin parhaista akustisista, eli Under Wraps 2, siihen vielä Jack-A-Lynn ja Overhang ja....
No ehkä ei voi puhua urasta, mutta näitä hyviä "ylijäämä" kappaleita on vähintäänkin pari levylistä. Ei voi kun ihmetellä. Overhang on mm. aivan yliveto kappale, kuten sanoitkin. Esimerkiksi täyspitkällä versiolla 20 vuotis kokoelmasta löytyy pelkästään jo iso nippu. Sanotaan nyt Kelpie, Crossword, I`m your gun, Beltane ja Down at the end of your road. Samaten Chateau disaster Tapesilta löytyy aivan helmiä.
Ja Under wraps on varsin mainio levy. Siinä kuulee helposti, miten innoissaan yhtye on sitä tehnyt. Kaikki kappaleet ei ihan niin hyviä ole, mutta puolet siltä levyltä vähintäänkin. Tullissa yksi hyvä puoli on nimenomaan, että pystyvät uusiutumaan ja saavat vielä sen uuden jutun toimimaan. UW:n kohdalla se koneiden käyttö oli ehdottomasti hyvä juttu. Inhosin levyä kyllä aluksi vuosia. Anderssonin vastaava soololevy on myös mainio.
Broadsword on taas alusta loppuun asti ihan täyttä asiaa.
Samaten Chateau disaster Tapesilta löytyy aivan helmiä.
Kyllä. Itseasiassa paljon mieluummin kuuntelen sitä kuin A Passion Playta. Jethro Tull soitti niitä biisejä livenäkin, ainakin No Rehearsal oli settilistalla.
Ja Under wraps on varsin mainio levy. Siinä kuulee helposti, miten innoissaan yhtye on sitä tehnyt. Kaikki kappaleet ei ihan niin hyviä ole, mutta puolet siltä levyltä vähintäänkin.
Minäkin pidän UW:sta paljon. Jos jotain ongelmia on, ne eivät suinkaan liity kappaleisiin itseensä. Pikemminkin nikottelua ihmisille tuottaa levyn tuotantopolitiikka. Sävellykset toimivat mainiosti livenä ja jo pelkkä rumpukoneen korvaaminen Doane Perryllä nostaa niiden kuunneltavuutta.
Jos olisi ihan pakko valita yksi levy ylitse muiden, niin sanoisin ehkä juuri Passion Playn. Siinä on jotenkin niin vahva ja ehjä tunnelma alusta loppuun asti. ja sävellykset ja soittajasuoritukset on huikeita. Anderssonin saksofonin soitto on vielä piste i:n päälle.
Se hetki kun sain ko. levyn on jäänyt erittäin elävästi mieleen, en nimittäin tiennyt mitä odottaa. Tapahtumasta on ainakin 10 vuotta. Laitoin levyn soimaan ja istuin lattialle stereoiden kaiuttimien eteen...kuuntelin koko levyn putkeen poistumatta siitä mihinkään pitäen levyn kansia kädessä. Levyn loputtua olin suurinpiirtein jossain transsissa. En ollut yhtään tajunnut ajan kulua ja tunnelataus oli aivan huikea. Ja täysin selvinpäin keskellä päivää. Ihan vastaavaa ei ole muiden levyjen kohdalla tapahtunut.
Music is my aeroplane =)
Remasterilta löytyvä jänisvideo (jäniskevennys) on myös loistava tekele.
Miten pitkä tuo A:n mukana tuleva Slipstream-dvd on?
Slipstream on noin tunnin mittainen.
Oho, sittenhän tuo saattaa olla ihan hyvä ostos. Pitääpä tilata. Toivottavasti A:n musiikki ei ole ihan hanurista, en ole sitä nimittäin koskaan kuullut.
A:n a-puoli on oikein mainiota tavaraa, samoin levyn päätös. Siihen väliin sitten mahtuu pari huonompaa tuotosta; esimerkiksi mielestäni Jethron kaikkien aikojen surkein esitys, "4W.D.". Joku muu on varmasti toista mieltä.
Mielestäni A:n huiput ovat Black Sunday ja And Further On.Slipstreamin taas tekee mielenkiintoiseksi lähinnä kornit promovideot Sweet Dreamista, Dun Ringillista ja Flyingdale Flyerin mainio sukkahousu-uffomies kauhistelu.Sensijaan itse keikka teekkarihaalareineen EI mielestäni edusta parasta liveTullia.Vaikkapahen Jobson vinguttaisi kielet savuten sähköviuluaan.
Mielestäni A:n huiput ovat Black Sunday ja And Further On.
Jumalialiuta, ollaan samaa mieltä!
Tottakai.Me ollaankin niin hyviä jätkiä.
No okei, lisätään siihen vielä Flyingdale Flyer.Sen jaot jo tekevät biisistä sinäänsä loistavan.
Broadsword and the Beast näyttäisi löytyvän CDON:in tulevien listalta. Lienekö sitten seuraava remasteri? Myös Live at the Isle Of Wight 1970 -niminen levy on tulossa.
Broadsword and the Beast näyttäisi löytyvän CDON:in tulevien listalta. Lienekö sitten seuraava remasteri?
Mistähän ovat nauhat löytäneet? Aikaisempi cd-versio oli vinyyliltä siirretty.
Kaupasta löytyi sitten uudet versiot Broadsword and the beastista, under wrapsista ja crest of a knavesta. En tiedä mistä ja miten ne on siirretty, mutta kyllä kuulostavat hyvältä. Selkeästi parempi soundi ja paljon siistimmät kannet.
Broadswordiin on tullut puolet lisää kappaleita bonuskappaleina. Mm. Jack Frost and the Hooded Crow, Overhang, Down at the End of your road ja I am Your Gun on aivan ehdottoman hyviä kappaleita. Jo pelkästään sen takia, että ko. aikakauden kappaleet on saatu samaan nippuun, kannattaa paketti hankkia.
mulla ainakin oli joku kokoelma, olikohan 5 vai 4 levyä, se oli kai kokonaan remasteroitu. toisaalta biisit kuulosti erilaisilta, joskus jopa huonommilta, mutta esim. with u there to help me oli pistetty progempaan kuntoon joiltain osin muistaakseni. on se ihme, ku esim. black sunday kuulosti sen jälkeen tavis A:lla tunkkaselta, mutta sitten siihen tottui. tottui. Sitä samaa mieltä, että se on paras biisi sieltä. samoin And Further On on hyvä, mutta kelpaahan se no batteries vai mikä oli vaikkapa. 4wd ja workin joe vähän tyhmiä.
ehkä pitää hankkia kaikki levyt, ja sitten tietty rempassa
täällä ollaan siis aika samaa mieltä esim a:sta?
mitä onko siinä toinenkin puoli. no minulla ei ole yhtään tuommoisia kaksinaamaisia
This Was remaster tuli.
Nää on niitä missä on mono ja stereo versiot. En koskaan vertaile uusia vanhoihin, ihan kelvollinen soundi uudessa on.
Ekan porukan ajoilta ei ole niin paljon kamaa, mutta mukana John Peel esiintymisiä ym. Peel Sessions on aika tavalla studiotyyliä, mutta muutama uusi biisi on mukana.
Ihan kiva. MUita JT remastereita en ole hankkinut.
This Was remaster tuli.
Tarkoitatko vastikään ilmestynyttä deluxe editionia? Se on saanut kiitosta. Kyseessä lienee eri masterointi kuin aikaisempi remaster.
Joo, deluxe. CD yks on kokonaan monona, CD2 taitaa olla kaikki stereona.
Ne BBC raidat oli osaksi ennemin 20 Years of Jethro Tull CDllä, ainakin osaksi, mutta niissä on spiikkauksia alussa. Uudet versiot puhtaampia.
Tekisivätpä Living In The Pastista remasteroidun ja kansiltaan alkuperäispainosta suurinpiirtein vastaavan laitoksen. Olkoonkin suurelta osin kokoelma, mutta varmaan monelle tärkeä osa Tullin tuotantoa.
Aivan, siinä on live raita, ja koko konsertti josta Dharama on otettu on olemassa jollain boksilla.
Aivan, siinä on live raita, ja koko konsertti josta Dharama on otettu on olemassa jollain boksilla.
Se on kai 25th Anniversary Box Setin levy 2, jolla on pidempi pala konsertista, josta tuo Living In The Pastin livepuoli on. Carnagie Hall 1970.
Alkuperäinen Living In The Past on hieno albumi kuvaliitteineen. Toivotaan, että siitä tulisi vaikka 40-vuotis juhlapainos.