Dave Matthews Band
JiiPee kirjoitti noin 21 vuotta sitten (13 kommenttia)
Onkos joku tutustunut kyseiseen pumppuun?
Itse olen diggaillut jo jonkin aikaa. "Under the table and dreaming" oli itselleni vähän outo tapaus. Ei toiminut heti, ei todellakaan. Levy kuulosti aluksi suorastaan tylsältä. Mutta annettuani levylle aikaa ja paljon kuuntelua niin johan alkoi toimia, biisit soivat päässä yötä päivää tällä hetkellä.
"Crash" on myös hyvä levy. DMB:n ongelma on ajoittain sama kuin Grateful Deadilla. Levyillä on hienojen hetkien lisäksi liikaa tylsiä jammailukohtia ja Dave Matthewsin lauluääntä voisi kuvailla parhaiten englanninkielisellä sanalla "Goofy". Kaikesta huolimatta suosittelen lämpimästi, loistavia muusikoita ja originaali oma soundi.
Itse olen diggaillut jo jonkin aikaa. "Under the table and dreaming" oli itselleni vähän outo tapaus. Ei toiminut heti, ei todellakaan. Levy kuulosti aluksi suorastaan tylsältä. Mutta annettuani levylle aikaa ja paljon kuuntelua niin johan alkoi toimia, biisit soivat päässä yötä päivää tällä hetkellä.
"Crash" on myös hyvä levy. DMB:n ongelma on ajoittain sama kuin Grateful Deadilla. Levyillä on hienojen hetkien lisäksi liikaa tylsiä jammailukohtia ja Dave Matthewsin lauluääntä voisi kuvailla parhaiten englanninkielisellä sanalla "Goofy". Kaikesta huolimatta suosittelen lämpimästi, loistavia muusikoita ja originaali oma soundi.
+/- saldo : 0 | Tweet
Hyvä rytmiryhmä, huono laulaja.
Mulla on kanssa tuo Under the table ja sitten se Before these crowded streets. Loistava rumpali tosiaan, mutta ei sitä bändiä silti nyt kovin paljoa jaksa kuunnella. Enpä ole itseasiassa kuunnellut noita levyjä varmaan jopa muutamaan vuoteen. Ihan kivaa sellaista aikuisrokkia kuitenkin, amerikaniskelmää.
No joo, jollain tavalla bändin soundi on niin outo että kesti todella kauan "päästä sisään" tuohon musiikkiin.
Minusta jännästi ovat yhdistelleet kaikenlaista tavaraa, funkkia, jazzahtavia elementtejä, tuota tuttua 90-luvun soundia ja jopa kantria levyillensä. Itse pidän "Under the table and dreamin'" levyä yhtenä parhaimmista viime aikojen ostoksistani.
Ja tuosta laulajasta... onhan se outo mutta kyllä siihen tottuu nopeasti. Itse pidän.
Luulen, että DMB on vähän sellainen love/hate bändi. Toiset diggaa, toiset inhoaa.
Aiheeseen liittyvää:
http://www.imdb.com/news/wenn/2004-09-01/#4
Luulen, että DMB on vähän sellainen love/hate bändi. Toiset diggaa, toiset inhoaa.
DMB on liian laimeaa herättääkseen noin voimakkaita tunteita.
Hyvin sanottu. Hajutonta, väritöntä, mautonta.
Hyvin sanottu. Hajutonta, väritöntä, mautonta.
Höpöhöpö. Studioversioista voi ehkä ensi kuulemalta sanoa noin (ennenkuin soundiin tottuu), mutta livelevyt ovat kyllä kaikkea muuta.
Oon mäki jotain kuullu, mutta ei siittä mitään mieleen tarttunu. Mikäs siinä soundisa muka niin outoa on?
Sanat vähän semoosii itsestäänselvii, filosfoian yleiskurssilta lainattuna siinä yhdessä CDssä kun omistin. Likkojen bändi.
Hohhoijjaa... ei väkisin sitten.
Lainasin kaverilta Crash-levyn ja parin kerran kuuntelun jälkeen tuntuu hyvälle.
Laulajan äänessä on jotain Eddie Veddermäistä melankoliaa, biiseissä välillä jotain Phish-tyylistä iloisuutta ja "minä teen mitä minua huvittaa ja sinä varmaan pidät siitä" - tervettä ajattelua.
Aion kyllä tutustua DMB:n muihinkin levyihin ehdottomasti.
Onko muuten Journey, Toto, R.E.O. jne. kanssa likkojen bändejä?I'll be damned, I'm a girl!
Kiva että joku muukin diggailee. Hommaa ihmeessä Live in Chicago (United Center) 2LP. Se avasi kyseisen pumpun kohdalla silmäni lopullisesti. Näillä ukoilla on uskomaton livesoundi, liveversiot pieksee studiolevyt mennen tullen.
Saapuipa viimein tuo Central Park-konserttiDVD postissa. Ja ei todellakaan tuottanut pettymystä. Mielettömän hyvä hankinta, etenkin tuo kakkosdvd.
"Jimi thing" ja "All along the watchtower" (Allman Brothersin kitaristi vierailevana tähtenä) ovat suorastaan huikeita versioita, ei voi kuin ihmetellä suu auki soundia ja meininkiä. Uskomattoman taitava bändi.