Cheap Trick = rock and roll!
Tonto kirjoitti noin 21 vuotta sitten (25 kommenttia)
Lainasin kirjastosta itselleni melko tuntemattoman mutta kaiketi varsinkin Amerikassa hurjia myyneen Cheap Trickin levyn Heaven Tonight. Hyvää rock & rollia, ei ihme vaikka Malcolm ja Angus Young sekä B. Scott tekivät 1977 heille harvinaisen guest star -vierailun juuri näiden jannujen keikalla. Biisinä taisi olla Johnny B. Goode, kuinkas muuten! Tämä pitää virkeänä sateisena päivänä!
+/- saldo : 0 | Tweet
Cheap Trick on kovin stadionajan munarock/pop-bändi (KISS, Aerosmith jne. BUU!!). Itselläni ollut kuuntelussa "In Color" -levy, mahtavaa melodista rokkia. Lisäksi huvittaa kansissa toistuva "teema", jossa kaksi yhtyeen jäsenistä on pukeutunut staroiksi, toiset kaksi taas jälkeenjääneen näköisiksi...
Näin bändin kun se ei ollut vielä levyttänyt. Aika kamala kapakkabändi silloin! Ei olis uskonut. Nyt ne tekee lähinnä ilmaiskonsertteja kaupunkien julkisissa juhlissa.
Näin bändin kun se ei ollut vielä levyttänyt. Aika kamala kapakkabändi silloin!
Nuo on niitä hienoja rock-hetkiä, nähdä bändi vielä jalkojaan etsiskelevänä, horjahtelevana vasikkalaumana! Sittemmin Cheap Trick alkoi kai kuulostaa soitannollisesti hiton tiukalta, ainakin levyltä. Tuo bändi imago-aspekti on kyllä hauska, ja samat heput on mukana vieläkin, se pulska viiksiniekka ja kajahtaneen näköinen lätsäpekka! Jotkut hehkuttaa vielä ironisia sanoituksiakin, joten moneen riittää siitä yhtyeestä...
Lätsäpekka tekee kaikki biisit. On niin sellainen pappamies jo nuorena ollut, että tartti sen seksikkään laulajan toteuttaakseen rock unelmansa. Sen vanhemmat omistivat musiikkikaupan Rockford Illinoisissa. Bändi vietti kaikki viikonloput lähistön yliopistokaupunkien kapakoissa ja klubeissa.
Mullei oo muita Cheap Trickejä kuin Heaven Tonight.Surrender on varmaan maailman paras hömppispop-biisi.
Cheap Trick on jo pitkään ollut yksi kovimmista suosikeistani, yksi parhaista powerpop bändeistä. Ja Rick Nielsen on tosiaan muutaman aika hienon popkipaleen tehnyt, tyylikkäästi varastanut Beatlesilta, The Movelta ja The Wholta.
Kokoonpano ei vaihtunut kuin 80-luvulla, jolloin basisti Tom Petersson oli muutaman vuoden ulkona bändistä. 80-luku oli muutenkin vaikeaa aikaa bändille, levy-yhtiö vaati hittejä ja levyt alkoivat lähestyä karmeaa AOR-huttua. Se jättihitti saatiin sitten limaisella The Flame -biisillä, joka oli ulkopuolisten tekemä (tekemässä muuten ex-Atomic Rooster ja Skin Alley Nick Graham, nippelitriviaa osa 246). Onneksi viimevuosina linja on parantunut, vuoden '97 Cheap Trick -levy oli erinomainen ja viime vuonna ilmestynyt Special One vähintäänkin kohtuullinen.
Yksi bändin parhaista levyistä mielestäni on vuonna 1977 ilmestynyt debyytti, jonka tuotti Jack Douglas. Sopivan rujot saundit ja loistobiisejä, esim. He's A Whore, Hot Love, Mandocello ja Oh Candy. Seuraavat studiolevyt kärsivät liian siisteistä soundeista, vaikkakin biisimateriaalissa ei ollut valittamista.
Kannattaa lukea kirja "Reputation Is A Fragile Thing", siinä on hauskoja tarinoita varsinkin yhtyeen alkutaipaleelta keskilännen junttikuppiloissa.
Mandocello oli se biisi joka pisti sanomaan OHO, kun tuli silloin 77 radiosta. Kapakkabändin kokemuksestani oli kulunut vuosi. Valtava kehitys.
Cheap Trickissa on jotain mistä en oikein saa kiinni. Ehkä bändin tyyli vaan on liian outo. Niitä kolmea ekaa pyörittelin useampaankin otteeseen, mutta ei vaan oikein kolahtanut. AOR-kaudesta en sitten mitään tiedäkään, paitsi että joskus sata vuotta sitten mulla oli Top Gun -leffan soundtrack, jossa oli yksi biisi Cheap Trickiltä. En muista siitä mitään, mutta kai se sopi ihan hyvin Kenny Logginsin ja Loverboyn seuraan. :wink:
Itse karsastin myös aluksi, etenkin AOR-kauden tuotosten vuoksi. Nämä vanhat levyt on nyt sellaisia, joita täytyy ryhtyä metsästämään. Hienoja riffejä, biisejä ja tiukkaa soittoa sekä hymööriä - kaikkea mitä good time rock and rollilta voi odottaa! Lyön vetoa, että The Darknessin hepuilla on ollut muutama Cheap Trick -levy hyllyssään. Tosin he tekevät sarkasmista liian ilmeistä, kun taas Cheap Trickin humoristisuudesta ei ota välttämättä selvää. :roll:
AOR-kaudesta en sitten mitään tiedäkään, paitsi että joskus sata vuotta sitten mulla oli Top Gun -leffan soundtrack, jossa oli yksi biisi Cheap Trickiltä. En muista siitä mitään, mutta kai se sopi ihan hyvin Kenny Logginsin ja Loverboyn seuraan. :wink:
Mighty Wings. Giorgio Moroderin sävellys, aivan kamalaa nostatusta, aito Amerikan meininki. Julmahuvi -ohjelma hyödynsi biisiä tyylikkäästi "Läpi harmaan kiven jne." sketseissään.
The Doctor (1986) on varmasti pohjanoteeraus, bändin itsensäkin mielestä. Mutta voin suositella ekasta All Shook Upiin ihan varauksetta ja myös Todd Rundgrenin tuottama Next Position Please (1983) miellyttää. One On One (1982) olisi ihan OK, mutta Roy Thomas Bakerin kammottava ylilyöntituotanto pilaa levyn. Roy Wood olisi ollut sopivampi tuottaja.
Budokan oli kans outo ilmiö. Hello there ladies and gentlemen, are you ready to rock? varmasti japsit rockasivat.
Joo - ja japsit kirkuivat korkealta! Levy on kyllä hieno livepläjäys, aika erikoisia jamisessioitakin siinä, en muista biisin nimeä mutta ekalla puolella oleva laulu...
Need Your Love. Mikäs siinä on Nielsenin sooloilla kun alla jyrää Peterssonin 12-kielinen Hamer-basso.
Se se oli! Täytyy kaivaa Budokan taas hyllystä ja ruveta luukuttamaan. Muistaakseni bändi esiintyi joskus jopa Nummirockissa Kauhajoella, en kyllä mene takuuseen. Joskus 90-luvun alussa.
Mihin Rick Nielsen tarvitsee tuollaista?
http://www.rivera.com/rivera.nielsenpic3.gif
89, aloitusbiisi Just Got Back. Noh, en minä siellä ollut, mutta kaveri oli ja sanoi, että keikka keskeytyi jonkun ukkosmyrskyn takia.
1997 olivat tulossa Tavastialla, mutta sekin peruuntui. Yhä odotellaan, voisin Rush lippuni vaihtaa Cheap Trickin takia, jos tulisivat samana päivänä.
http://www.play.com/play247.asp?page=title&r=R2M&title=131559&p=25&c=&g=25
Tällainen olisi tilauksessa. Ei paha hinta, varsinkaan kun postit sisältyvät hintaan. Dream Police on muuten sekin hyvä levy (ja biisi).
Uudemmista nimikkolevy vuodelta 1997 on komeaa kuultavaa, vaikka linja onkin totuttua paljon synkempää.
Aplodeihin. Härveli saa yleisöltä enemmän suosionosoituksia kuin mies itse.
http://www.hamerfanclub.com/nielsen.html
Noista myös "Uncle Dick" kerää paljon aplodeja. Nielsenin kitarakokoelmasta on olemassa kirjakin. Ja hän oli myös ensimmäisiä Mellotronin omistajia Amerikassa.
Onpa rumia kitaroita.
Minä haluaisin tämän: http://romanliturgy.net/atlanticcity.jpg
Minä haluaisin tämän: http://romanliturgy.net/atlanticcity.jpg
Tuolla sopisi soittaa Yesin Parallelsia!
Onkohan Pekka jo huomannut että Dream Policesta ja All Shook Upista on tullut remasterit?
Cheap Trick - Yksi nuoruusaikojeni suurimmista suosikeista.
Vinyylihyllystä löytyy koko alkupään tuotanto tuohon Doctor-levyyn saakka. Parasta levyä mahdoton mainita, mutta jos joku olisi pakko valita, olisi se ehkä Dream Police.
Loistava bändi ja hyvinkin moni-ilmeinen. Vetää sujuvasti imelyyden rajamailta (Voices) yllättävän rankkoihinkin heavy-vedätyksiin (Gonna Raise Hell). Esimerkkibiisit löytyvät Dream Police-levyltä.
Ja ne melodiat. Jessus sentään. Rick Nielsenin kynästä on tullut niin paljon upeita sävellyksiä, ettei riitä sormet ja varpaat laskemiseen.
Siellä juhannusfestareilla, jossa Cheap Trickin soitti 1989, oli muuten esiintyjälistalla toinenkin amerikan ihme. Meat Loaf. Oi jospa oisin saanut olla mukana.
Onkohan Pekka jo huomannut että Dream Policesta ja All Shook Upista on tullut remasterit?
Jep, ostin heti tuoreeltaan.