Viisi viimeksi ostettua levyä part II
jusu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (503 kommenttia)
Koska edellinen oli jo päässyt kunnioitettavaan 500 viestin määrään niin laitetaan uusi.
One Shot: Vendredi 13 todella hyvää Zeuhlista menoa
Zao: Z=7L hyvää Magman tyylistä Zeuhlia
Potemkine: Triton jazzrockkia/fuusiota
Potemkine: Nicolas II
Hedningarna: Hippjokk olipas hienoa folkrockia täytyy hommata lisää
Hatfield And The North: s/t tulihan tämäkin viimein hankittua
Tomorrow: s/t hienoa psykedeliata
One Shot: Vendredi 13 todella hyvää Zeuhlista menoa
Zao: Z=7L hyvää Magman tyylistä Zeuhlia
Potemkine: Triton jazzrockkia/fuusiota
Potemkine: Nicolas II
Hedningarna: Hippjokk olipas hienoa folkrockia täytyy hommata lisää
Hatfield And The North: s/t tulihan tämäkin viimein hankittua
Tomorrow: s/t hienoa psykedeliata
+/- saldo : 0 | Tweet
Levyjä tulee osteltua todella usein, jo pitkään lähes viikottain... en muista missä järjestyksessä olen mitkin hankkinut (päivät menee sekaisin) mutta viimeiset kolme ostin eilen:
*Black Sabbath: s/t LP ensimmäinen Sabbathini n. 10 vuotta "myöhässä", hauska levy.
*Sonic Youth: Dirty samaten ensimmäinen ikioma Youthin levy, loistavaa mölypoppia.
*Wolfgang Amadeus Mozart: Symphonies Nos. 40 & 41 (Berlin Philharmonic / Karl Böhm) Woody Allenin Manhattanissa se listaa Jupiter-sinfonian yhdeksi syyksi elää... sitä paitsi olen muutenkin kuunnellut paljon klassista viime aikoina.
Kaiken kaikkiaan eilen oli siis hyvä päivä :D
Black Sabbath - Master of reality
v/a - Diggin deeper - roots of acid jazz vol.7
Miles Davis - In a silent way
The Allman brothers band - At Fillmore East (deluxe edition)
Kanye West - College dropout
Kuka värjäisi Oton kypärän? Kcrimso? :wink:
Bob Dylan: The Freewheelin' Bob Dylan
Aloitin Dylan-kokoelmani kartuttamisen kronologisin kriteerein.
Fiona Apple: When the Pawn
Minä pidän tästä levystä. Aimee Mann tulee välillä aika vahvasti mieleen, mutta tämä on parempaa.
Bob Marley: Burnin'
Syksy koittaa, reggae voittaa. Seuraavaksi täytyy hankkia lisää Marleyta, mutta myös Sizzlaa, Lucianoa ja muita uuden polven yrittäjiä.
Bobbi Humphrey: Blacks & Blues
Odotin levyltä paljon, mutta tämä onkin aika laimeaa hissitavaraa Larry ja Fonce Mizellin tuotanto ärsyttää.
Neil Young: Rust Never Sleeps
Tämä puuttui. Asia oli korjattava.
Kuka värjäisi Oton kypärän? Kcrimso?
Se on tukkaa ;)
Noh, taas tuli uusia levyja hankittua, vaikka edellisiakaan ei ole paassyt kuuntelemaan...
Univers Zero: Ceux du dehors
Univers Zero: UZED
Weidorje: Weidorje
Nama ehtikivatkin jo kayda soittimessa pyorahtamassa ja tulevat tekemaan se usein! Sen verran hyvalle kuulostivat.
J
Tukkaa? :o
Huhhuh - hyvä etten omatoimisesti värjännyt kuontaloa inttimallin vihreäksi. Olen nimittäin aina luullut, että tuolla kuvatuksellani on päässään kypärä....
Pahoittelut off-topicista. TJ42
Joo, tukkaa se on. Tsekkaa Bloom County sarjakuvat. Ainakin alkupaan kirjat "Night of the Mary Kay Commandos":iin asti olivat hyvia. Sitten jostain syysta jai tuon seuraaminen.
http://home.comcast.net/~oriecat23/characters.htm
http://www.berkeleybreathed.com/pages/index.asp
J
Porcupine tree: Sky moves sideways (2cd remaster)
Porcupine tree: Coma divine (2cd remaster)
Tuli siis hommattua nuo uudet versiot, vaikka vanhatkin löytyvät entuudestaan hyllystä. Levyt ovat edelleen loistavia ja sisältävät sopivasti lisäsälää.
Univers zero: Heresie
Hämyistä meininkiä kamarihengessä.
Winds: Imaginary direction of time
Norskit vääntää neo-klassista progea. Asiallinen julkaisu, joka avautuu vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen.
Dan Swanö: Moontower
Yhden miehen soolo, joka sisältää hienon sekoituksen neoprogea ja death metallia.
Porcupine tree: Sky moves sideways (2cd remaster)
Porcupine tree: Coma divine (2cd remaster)
Tuli siis hommattua nuo uudet versiot, vaikka vanhatkin löytyvät entuudestaan hyllystä. Levyt ovat edelleen loistavia ja sisältävät sopivasti lisäsälää.
Porcupine tree: Coma divine (2cd remaster)
Tuli siis hommattua nuo uudet versiot, vaikka vanhatkin löytyvät entuudestaan hyllystä. Levyt ovat edelleen loistavia ja sisältävät sopivasti lisäsälää.
Huomaakos soundeissa eroa? Sky Movesissahan on korvattu rumpukoneet oikeilla rummuilla, toimiiko ratkaisu hyvin?
Dave Matthews Band - Live in Chicago United Center
Dave Matthews Band - Everyday
Santana - Abraxas
Porcupine Tree - On the sunday of life
Journey - Red 13
Ostin käytettynä Roy Wood-Wizard kokoelman. Siinä on kokonaista 16 raitaa, ja kaks on melkein hittiäkin. Kauhea jämäkokolema! No, tulihan siinä Mustard, mutta Jolly Cup of Tea putttuu levysistäni.
Woodin jotkut hommat on kuin Bonzo Dog bandiä ilman hauksoja sanoja. Musiikillisella puolella ihana sekasorto soittimissa.
Olemme kai saman näköisiä. Ei voi mitään, mutta muistutan, että kaunis kuontaloni ei suinkaan ole kypärä :wink:
Tämmöisiä on tullut osteltua:
Genesis - Trespass
Caravan - In the Land of Grey and Pink
ELP - Tarkus
Wigwam - Tombstone Valentine
Camel - The Snow Goose
Kaks virhettä muuten huomasin jo :wink:
Black Sabbathin kolmennen levyn nimi on Masters of Reality.
Ja folkrock on minun tietääkseni anglokaanista perinnemusiikkia, sähköisin soittimin soitettuni :lol:
Joo, annan anteeksi kaikille.
Huomaakos soundeissa eroa? Sky Movesissahan on korvattu rumpukoneet oikeilla rummuilla, toimiiko ratkaisu hyvin?
Soundeissa en huomannut dramaattisia eroja tuohon vanhaan jenkkipainokseen nähden. Nimiteoksen konerumpuja ei ole korvattu lainkaan, mutta sen sijaan kappaleisiin Dislocated day ja Moon touches.. on lisätty aidot kannut. Molemmat biisit toimivatkin oikein hyvin.
Myös toiselle levylle ympätty 35 minuuttinen "work in progress" - versio Sky moves sidewaysista on mielenkiintoinen ja sisältää kohtia ja sovituksia, joita ei lopullisesta versiosta löydy.
Joku on pistänyt Byrdsit folkrock osastolle..mistä noita kaikkia osaa loekeroida.
Täällä tuoreet arviot Porcupine Treen remastereista sekä Steven Wilsonin uudesta mainiosta pop-projektista Blackfield:
http://www.dprp.net/reviews/200449.html
Joku on pistänyt Byrdsit folkrock osastolle..mistä noita kaikkia osaa loekeroida.
No kyllä Byrdsit nyt jotenkin sinne menee, vaikka Byrdsien folkrock onkin erilaista verrattuna englantilaiseen tai skotlantilaiseen folkrockiin.
Tyyleistä on kyllä tyhmä väitellä :D
Black Sabbathin kolmannen levyn nimi on nimenomaan Master of Reality.
Tämän lisäksi mainittakoon, että viimeisin levyostokseni oli André Poppin aivan hillitön, tajuntaa laajentava salonkiorkesterikollaasi Delirium in Hi-Fi vuodelta 1957. Oli pakko tehdä Amazonista tämä heräteostos kun erehdyin kuuntelemaan pienen näytepätkän täältä: http://www.showandtellmusic.com/pages/galleries/gallery_b/delirium.html
Black Sabbathin kolmannen levyn nimi on nimenomaan Master of Reality.
No katos perkele, oli pakko varmistaa tuo, ja ei siinä ookkaan sitä ylimääräistä ässää....
Virheistä oppii!
Niin, Masters of Reality on taas yhden bändin nimi.
Masters of the universe, I am the POWER.
Ja "Master of the Universe" taas on Hawkwindin biisi... Ja niiltä löytyy sen niminen kokoelma CD, tai parikin, kuin Masters of the Universe. Sitä samaa Dave Andersonin miljoonaan kertaan myymää sontaa.
Postimies toi seuraavat:
Yes-Relayer (Vaikka vannoin että en osta GFTO edeltäviä levyjä...)
The Cure - Disintegration (miksi en päivittänyt levyhyllyä aiemmin - oi miksi??? Vuosienkin jälkeen tuo on yksi maailman hienoimpia levyjä...) :?: :?: :?:
Yes-Relayer (Vaikka vannoin että en osta GFTO edeltäviä levyjä...)
Vannoit? Oliko käsi raamatulla? Tai edes Preston kannen päällä.
Tai edes Preston kannen päällä.
Toi oli tosi hyvä... :lol:
Hehe... Ainahan sitä pitää ensin vouhkata ja sitten syödä sanansa. Siinä oppii nöyryyttä joka kerta... Ei se Relayer hassummalta tosiaan kuulosta.
Nyt tosin keskityn vähäksi aikaa Curen levyjen haalimiseen. Tilasin juuri seuraavat:
Head on the door
Kiss me, kiss me, kiss me
Wish
Wild mood swings
Nyt tosin keskityn vähäksi aikaa Curen levyjen haalimiseen. Tilasin juuri seuraavat:
Head on the door
Kiss me, kiss me, kiss me
Wish
Wild mood swings
Head on the door
Kiss me, kiss me, kiss me
Wish
Wild mood swings
Wild mood swingsillä voit nakata... no, ei sentään on siinä pari ihan hyvää piisiä. Head on the door on kiva poppilevy, mutta pitemmän päälle ainoastaan A night like this -biisiä tulee kuunneltua. Kiss me ja Wish ovat molemmat erinomaisia.
Mutta entäs bändin paras: Pornography? Joko on hyllyssä?
Aika vähän on tullut levyjä ostettua viime aikoina. Tässä taitaa olla suunnilleen koko kesän hankinnat:
Yes -Tormato
Uusi remasteri. Mielenkiintoisia bonusbiisejä.
IQ - Dark Matter
Ei mitään uutta auringon alla, mutta erittäin laadukasta neoprogea parhaasta päästä kuitenkin.
Paatos- Kallocain
Ihan kiva, mutta ei sittenkään pärjää Timelossille. Bonus-dvd:ssä on muuten luvattoman huonot soundit. Ihme räpsintää äänessä, onkohan minulla viallinen kappale vai esiintyykö muilla sama homma?
Eero Koivistoinen Music Society - Wahoo!
Loistava kotimainen jazz-levy vuodelta 1973 ihmeen hienoilla soundeilla.
Bill Bruford's Earthworks - Random Acts Of Happiness
Uusi livelevy. Parasta kuulemaani Earthworksia. Uusi puhaltaja Tim Garland on mahtava soittaja.
Future Sound Of London: Lifeforms
Tätä on tullut kuunneltua aika vähän toistaiseksi. Aika tylsää elektorinikaa tai sitten levy ei ole vaan avautunut vielä.
Robert Wyatt: The End Of An Ear
Mielenkiintoisen kokeellinen levy, parantuu joka kuuntelukerralla, mutta ei varmasti tule yltämään mestarillisen Rock Bottomin tasolle.
Patrick Moraz: Story Of I
Melkoinen sekametelisoppa. Välillä toimii täysillä välillä ei lainkaan. Aika intensiivistä menoa. Proge ja brasilialaiset rytmit yhdistyvät paikoin aika kivasti. Lauluosuudet eivät oikein vakuuta. Paikoin tästä tulee mieleen Soundchaser mikä on tietenkin aina plussaa.
Blackfield: Blackfield
Steven Wilsonin pop-projekti israelilaisen Aviv Geffenin kanssa. Oikein mainiota melankolista pop-rokkia. Kannattaa hankkia jos Porcupine
Treen popimmat biisit a'la Stupid Dream ja Lightbulb Sun miellyttävät. Biisit saisivat olla kyllä hieman pitempiä koska kappaleet ovat tiukasti 3-4 minuuttia pitkiä. Sinänsä kummallinen ratkaisu on että levyn kesto on vain 39 minuuttia ja mukana tulee bonuslevy jossa on muutama ylimääräinen tasoltaan ihan muuta materiaalia vastaava biisi. Olisivat voineet saman tien pistää varsinaiselle levylle mukaan.
Mutta entäs bändin paras: Pornography? Joko on hyllyssä?
Ei ole vielä kun jokaista levyä ei voi samaan aikaan ostaa... Ja minulle Disintegration on SE paras levy...
Kannattaa hankkia jos Porcupine
Treen popimmat biisit a'la Stupid Dream ja Lightbulb Sun miellyttävät.
Tämä Blackfield levy oli tosi mielenkiintoinen uutinen! Onko sillä levyllä shesmovedon-trains tyyppistä tavaraa kanssa?
Wilsonin akustisen kitaran soitto ja soundi on ollut hyvinkin sydäntä lähellä varsinkin näissä "helpommin omaksuttavissa" lyhyehköissä biiseissä.
Hieno bändi, vasta viime vuoden aikana artistiin tutustunut...
Tämä Blackfield levy oli tosi mielenkiintoinen uutinen! Onko sillä levyllä shesmovedon-trains tyyppistä tavaraa kanssa?
No noilla linjoillahan levy pitkälti liikkuu vaikkapa ei siinä yksikään biisi yllä mielestäni aivan yhtä korkealle tasolle kuin loistava Shesmovedon. Blackfieldin biisit jäävät vähän kesken, kun ne ovat niin lyhyitä. Pop-levyähän siinä toki ollaan oltu tekemässä joten ratkaisu on siinä mielessä täysin ymmärrettävä.
Täytyy kyllä ostaa tämä Blackfield. Wilsonin kädenjälki uusimmalla Opeth levyllä oli myös mainiota sekä myös O.S.I:n albumilla.
Ehdottomasti nykyprogen/rockin merkittävimpiä henkilöitä, toivottavasti mies ja PT jatkaa ja pitkään.
Ja live-DVD:n voisivat myös pikkuhiljaa julkaista.
On se joo jonkin sortin nero. Vähän nörtti vaan, mutta saakoon sen anteeksi...
Olen kyllä samaa mieltä, että Steven Wilson on varmaankin nykyprogen merkittävin yksittäinen henkilö tällä hetkellä. Todella tuottelias mies, mutta silti mitään ihan kuraa hän ei ole ikinä julkaissut (tosin monta hänen projektiaan on minulta yhtä kuulematta. Esim. IEM).
Multa löytyy kaikki IEM:t. Eka on paras, kunnon krauttia. Muut on vähän kokeellisempaa... Ainut, mihin en ole pahemmin tutustunut on No Man (löytyy vain yksi CD ja muutama biis kokoelmilla).
Pitääpä hommata tuo IEM:n eka joskus. Hääräileekö Wilson siinä muuten yksinään vai onko mukana muita muusikoita?
Osanna - L'uomo
Ihme että CDON pystyi tämän toimittamaan, hinta 8,95 muuten..
Camel - Mirage ; Ei siis Miracle, ko. bändin vähemmän tunnettu teos.. :wink:
Camel - The Snow Goose; Päivitys cd-muotoon tässäkin kyseessä...
The Flower Kings - Adam and Eve; Kerran kuunneltu ja täytyy sanoa, että nyt alkaa puuduttamaan jo meikäläistäkin. Ehkä paranee, ehkä ei.
KAIKKI Absot! Hankin Nimi Muutettu cd: n ja sitten piti hommata loputkin. Sen siitä saa kun elää vakuumissa (tai sitten mulla on muutakin elämää kuin musan kuuntelu :wink: ). pitänee kai vääntäytyä Tavalle piakkoin.
Love Generation. 4n cdn boxi 60 luvun musaa Anttilasta hintaan kaksi (2!) euroa.
Ja se GG -DVD. :)
ps. Vähän hämää kun näitä hankinta-otsikoita on 2 - vaikee päättää kumpaan laittaa...
Pitääpä hommata tuo IEM:n eka joskus. Hääräileekö Wilson siinä muuten yksinään vai onko mukana muita muusikoita?
Muistaakseni yksin, mutta tarkistan kotona. Voipi olla muuten jo CD-uusintapainoksenakin aika vaikea löytää. Alkup. vinyyli mahdoton, jos ei ole valmis maksamaan 500... CD:llä on bonusbiis Headphone Dust, joka on myös IEM 12":lla, ettei vinyylifriikeille tule paha mieli. Tämä 12" on sitten kanssa siitä jännä tapaus, että sitä oli saatavana viitenä (muistaakseni) eri värinä! En sentään hankkinut näitä kaikkia...
No eiköhän Wilson pistä siitä uuden painoksen markkinoille jossain vaiheessa. Cd:stä siis ainakin. Oletkos Bass Communioniin tutustunut?
Ostin kaksi levyä Tori Amosta kun sain halvalla. Tales of a Librarian ja Little Earthquake.
En oikeastaan tiedä naisesta juuri mitään, mitä nyt olen joskus jonkun videon nähnyt. Joku vaan sanoi, että kannattaa kuunnella.
Ostin kaksi levyä Tori Amosta kun sain halvalla. Tales of a Librarian ja Little Earthquake.
En oikeastaan tiedä naisesta juuri mitään, mitä nyt olen joskus jonkun videon nähnyt. Joku vaan sanoi, että kannattaa kuunnella.
En oikeastaan tiedä naisesta juuri mitään, mitä nyt olen joskus jonkun videon nähnyt. Joku vaan sanoi, että kannattaa kuunnella.
Multa löytyy kaikki Torin studiolevyt, paitsi To Venus & Back ja Strange Little Girls.
Viimeisin hankintani oli Scarlet's Walk, joka on mielestäni neidon paras levytys tähän mennessä: 18 biisiä, eikä montaa filleriä..
Mielestäni hyvä saldo, kun ajattelee nykyisiä mainstream poplevyjä, joissa on monesti tasan kaksi hyvää siivua ja loput täytettä.
No eiköhän Wilson pistä siitä uuden painoksen markkinoille jossain vaiheessa. Cd:stä siis ainakin. Oletkos Bass Communioniin tutustunut?
Joo, taitaa olla kaikki nekin hyllyssä. Uusinta ja remix-levyä en ole kyllä edes ehtinyt kuuntelemaan... Vähän turhan abstraktia kamaa, mutta välillä toimii.
Yli neljä kuukautta ostamatta levyn levyä, try to beat that!
Johtunee kyllä siitä että viraston rahoilla ei paljon mässäillä 8)
Nyt "pääsi" takaisin sorvin ääreen, ja perseessä polttelee ensimmäinen liksa. Kaipa se levykauppa jälleen rikastuu tässä syksyn mittaan. Ja palasokerissakin ehtii taas hengailla... :wink:
perseessä polttelee ensimmäinen liksa.
Mulla on jotenkin liiallisen visuaalinen tapa hahmottaa kuvakieltä..
Pitääpä hommata tuo IEM:n eka joskus. Hääräileekö Wilson siinä muuten yksinään vai onko mukana muita muusikoita?
Muistaakseni yksin, mutta tarkistan kotona. Voipi olla muuten jo CD-uusintapainoksenakin aika vaikea löytää. Alkup. vinyyli mahdoton, jos ei ole valmis maksamaan 500... CD:llä on bonusbiis Headphone Dust, joka on myös IEM 12":lla, ettei vinyylifriikeille tule paha mieli. Tämä 12" on sitten kanssa siitä jännä tapaus, että sitä oli saatavana viitenä (muistaakseni) eri värinä! En sentään hankkinut näitä kaikkia...
No tässä ekassa vinyylissä lukee, jotta "Produced and projected by the Incredible Expanding Mindfuck", eli eiköhän tällä ekalla hoidellut Wilson kaiken älämölön itse. Samoin ilmeisesti An Escalator to Christmas 12":lla. Arcadia Sonilla ainakin kiitetään tyyppejä Geoff Leigh, Jenis Clivak, Colin Edvin, Mark Simnett, Peter van Vliet. Liekö joku soittanutkin levyllä. IEM Have Come for Your Children oli sitten tämmöinen jamipläikäys, jossa oli mukana esim. Dave Anderson (ex-Amon Dull II/Hawkwind) ja Colin Edwin.
Tämä vika on muuten harvinaisin tuplavinyylinä, vain 300 kpl. Sama määrä painettiin Wilsonin teiniajan bändin Altamontin kuvavinyyliä, ja ilmeisesti vain 200 niistä pääsi myyntiin. Tulevaisuuden super keräilyharvinaisuuksia, tai onhan ne nytkin jo! Ois pitänyt ottaa muutama ylimääräinen...
Nyt ne Curen levyt saapuivat, joten keskityn vähäksi aikaa kasvomaalaukseen ja tupeeraushommiin... :D
Pistin tilaukseen pari McCartneytä sekä Lost in Translationin soundtrackin...
Poppivaihde on nyt niin isolla, ettei R tai M edes pääse levylautasta lähelle vähään aikaan... :shock:
Rush @ Wembley TJ 5
Mun oli pakko, rahapulasta huolimatta, laittaa tilaukseen Hawkwind -tribuutti Daze of the Underground 3LP:n boxi... 500 kpl, Black Widow julkaisee. Bonusbiisejä 2CD-versioon nähden. Ja tulihan sitä tilattua myös Hawkwindin Out of the Shadows DVD. Eka kunnon DVD bändiltä.
Heatrow:n lentokentältä tarttui mukaan seuraavaa:
Jay-Z Black Album
Outkast: uus
Jacksons/Jackson5: hitit
Muse: Absolution
ja sitten tuli ostettua "muutama" levy itse kaupungista, en nyt jaksa ryhtyä erittelemään.
Huom! HMW:llä on toudella halpoja vinyylien kantolaukkuja. Sellainen 40 levyn alumiiniboksi maksoi 20 puntsii ja style about 30 levyn+10 7"/cd:n selkäreppu 15 puntsii. Nyt voittekin sitten tilatan oikeilla kantovälineillä varustetun "DJ:n" keikoille, tyylinä kaikki krautin/kuumotuksen kautta räbäytksen ja discon ohi hc:seen ja heavy- metalliin.
The Cinematic Orchestra: Remixes 98-2000
Marginaaliartistit (?) The Cinematic Orchestran käsittelyssä. Jälki on hienoa, kuten bändin muillakin levyillä.
Charles Mingus: Mingus Ah Um
Jazz-klassikko. Goodbye Pork Pie Hat lienee monille tuttu.
Frank Zappa: Them Or Us
80-luvun Zappaa. Vähän väsähtänyttä menoa tällä kertaa, rutiinisuoritus.
Dead Can Dance: s/t
Bändin eka levy on vielä monin tavoin kiinni aikansa goottisoundeissa. On tässä silti jo kosolti merkkejä tulevasta.
Laika & The Cosmonauts: Instruments Of Terror
Laika versioi tässä muutaman elokuvasävelmän, mukana myös omaa tuotantoa. Puolen tunnin kesto on juuri sopiva tämäntyyppiselle tavaralle.
Mun oli pakko, rahapulasta huolimatta, laittaa tilaukseen Hawkwind -tribuutti Daze of the Underground 3LP:n boxi... 500 kpl, Black Widow julkaisee. Bonusbiisejä 2CD-versioon nähden.
Millainen tuo kokoelma muuten on, ainakin Acid Mothers Templen ja Circlen biisit kiinnostavat... ja mitä vinyylibonuksina?
Viimeiset ostetut levyt:
Ghost: Tune In, Turn on , Free Tibet
Mummi Kutoo: s/t
Kinks: Are The Village Green Reservation Society (3-cd deluxe)
Kari Peitsamo: I'm Down
M/A/R/R/S: Pump Up The Volume 12"
The Flower Kings : Adam & Eve
TFK:ltä ilmestyi pitkästä aikaa levy. Siis vain yksi levy, eikä tupla-sellaista. Edellisellä levyllä -- tai siis tuplalla -- huomiota herättäneet jazzrock-vaikutteet on unohdettu ja palattu takaisin perinteisemmän progen pariin. Kyllähän tätä kuuntelee, vaikkei bändi mitään uutta tarjoakaan.
Chick Corea Elektric Band : To the Stars
Reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen on Elektric Bandin klassinen kokoonpano taas kasassa ja homma toimii kuin mitään taukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Mainio levy.
Othello Molineaux : It's About Time
Steel rumpali Othello Molineaux on varmasti joillekin tuttu monilta Jaco Pastoriuksen levyiltä. Tämä soololevy on ihan mukavasti keinuvaa jazz/fuusiota.
The Tony Williams Lifetime : Spectrum: The Anthology
Tupla-cd-kokoelma, joka antaa varsin hyvän kuvan Lifetimen tekemisistä välillä 1969-73.
MVP (The Mark Varney Project) : Centrifugal Funk
Tämä levy on jatkoa samaisen projektin Truth in Shredding -levylle, jolla kitaristit Holdsworth ja Gambale esittelivät soittotaitojaan. Holdsworthin tilalle on tarvittu peräti kaksi kitaristia (Brett Garsed ja Shawn Lane). Erityisesti Lanen sooloissa on sellaista vimmaa, että yksittäiset nuotit menettävät merkityksensä. Tone Center on tehnyt kulttuuriteon (tai ehkä joidenkin mielestä karhunpalveluksen) julkaistessaan molemmat MVP:n kauan OOP olleet levyt uudestaan.
BLOOD AXIS: Ghospel Of Inhumanity
ARDITI: Marching On To Victory
DERNIERE VOLONTE: Les Blessures De L´Ombre
RADIO EICHENLAUB: S/T
LUFTWAFFE: Trephanus Uhr
- Nää on kaikki Bob Dylanin suosikkibändejä kuulemma, varsinkin viimeinen ihan jo nimen puolesta.
Levykauppa Äxässä tuli käytyä ja nämä tarttui mukaan:
Paatos: Timeloss
Supersister: To the highest bidder
Supersister: Present from Nancy
Soft Machine: Third
White Noise: An electric Storm
Supersisterit oli semmoinen 2on1 paketti.
J
Jaco Pastorius: s/t
Hirmubasistin eka soolo, vuodelta 1976. Joskus aikaisemmin oli lainassa kirjastosta ja vaikutti silloin vähän liikaa pullistelulta, mutta kyllähän tässä on ajatusta. Todella monipuolinen näyttö, jänniä sovituksia. Löytyy niin steel-rumpuja kuin orkesteriakin.
Absoluuttinen nollapiste: Sortovuodet 1994-2004
Sinkkujen b-puolia, pari uutta biisiä ja Suljettu-live. On täällä helmiäkin ja tietysti Ei ilmestynyt EP. Varsin hyvä ostos kun ei noita sinkkuja ollut ennestään hyllyssä kuin jokunen.
And The Lefthanded: s/t (EP)
Neljän biisin EP vuodelta 2002. Lo-fi-rokkia.
Tom Waits: Big Time
Jostain syystä oli tämä livelevy jäänyt hankkimatta. Tilanne korjattu.
Teatteri Moderni Kanuuna: Oopperse Le Feti Le Grande Anaale
Äänitys Mika Rätön ideoimasta esityksestä. Mukana mm. Magyar Possen kavereita. Kovasti kyllä kuulostaakin näyttämömusiikilta. Vaikea sanoa vielä enempää.
Venom: Eine Kleine Nachtmusik
Halvan hinnan houkuttelemana päätin kokeilla vähän Venomia. Tämä livelevy vuodelta 1986 ei taida olla paras mahdollinen aloituslevy. Soitossa ei oikein ole voimaa, mutta johtuisiko se kehnosta äänityksestä? Laulaja karjuu aika yksioikoisesti. Muutenkin kumman ryppyotsaista menoa, olin siinä luulossa, että Venom olisi hauska bändi.
Muutenkin kumman ryppyotsaista menoa, olin siinä luulossa, että Venom olisi hauska bändi.
Levyltä puuttuukin Teachers Pet, Women, "Women, Leather and Hell" sekä Aaaaaarrghh. Muistaakseni Black Metalin versio on levyllä nopea ja hyvä..
Deniece Williams: This Is Niecy
Aivan mahtavaa kevytsoulia vuodelta -76. Charles Stepney ja Maurice White puikoissa tuottajan ominaisuudessa, joten EWF-meininki ei välillä ole kaukana.
Minnie Riperton: Come To My Garden
Minnien äänessä on jotain maagista. Tältä levyltä löytyy se isoin hitti eli Les Fleurs. CD-painoksen soundeissa toivomisen varaa.
Opeth: Blackwater Park
Kynnys tilata örinämetallia oli korkea, mutta onneksi keräsin rohkeuteni. Örinä ja puhdas laulu luovat hienon kontrastin. Täytyy hankkia Deliverancekin.
Cassandra Wilson: Blue Light 'til Dawn
Cassandra oli aikaisemmin tuttua vain 80-luvun m-base -viritelmien myötä, vaan eipä ole Janus turhaan kehunut tätä levytystä. Vahvaa tunnelmaa, upeat soundit ja mieletöntä tulkintaa.
Jukka Tolonen: Tolonen!
Summer Games -remaster tuli hankittua jo aiemmin. Nyt oli debyytin vuoro.
Bon : Full Circle - Coming Home
Gongzilla-kitaristi Bon Lozagan sooloprojektin ensimmäinen levy, jolla rummuissa Vic Stevens ja bassossa Hansford Rowe. Taitavaa soittoa ja keskivertoa parempaa fuusiomusaa. Lozagalta löytyy tarvittaessa näppäräsormista tekniikkaa, mutta hän käyttää sitä monia lajitovereitaan säästeliäämmin.
Genesis : ...and Then There Were Three...
Progekorvien keskustelun innoittamana hankin vihdoin tämän levyn cd:nä. Muistot 70-luvulta eivät olleet kovin kummoisia, mutta kyllä tämä ihan kuunneltava levy on. Mukavaa poppia miedoin progemaustein.
Jing Chi : 3D
Vinnie Colaiuta, Jimmy Haslip ja Robben Ford -trion Jing Chi -projekti on edennyt jo kolmanteen levyyn, ja nyt on lyöty pari pykälää rankempi vaihde päälle. Musiikki on jo enemmän rock- kuin fuusiokamaa. Pieniä déjà vu -elämyksiäkin on tarjolla. Ihan mukava levy, mutta yhä odotan tältä kokoonpanolta sitä levyä.
The Nguyên Lê Trio : Bakida
Ranskalais-vietnamilainen kitaristi Nguyên Lê jatkaa länsimaisen fuusion ja vietnamilaisen kansanmusiikin yhdistelyä mielenkiintoisin lopputuloksin.
Mike Stern : These Times
Mike Stern paranee vanhetessaan, ja tätä levyä on helppo kehua hänen parhaakseen. Pelkästään Richard Bonan mukanaolo on riittävä syy These Timesin hankintaan.
The Flower Kings : Adam & Eve
Kiinnostaisi kyllä ostaa tuo uusin, mutta on niin tökeröt ja luotaantyöntävät kannet että en kykene :shock:
Tässä omia hankintojani (en mainitse Epe'sin alelaarista bongaamiani euron sokko-ostoksia, jotka menivät tällä kertaa varsin poskelleen):
Kate Bust: The Sensual World
Kirpparilta 3 eurolla, omistin tämän aikaisemmin vain C-kasettina. Edelleen koskettava levy.
Beth Orton: The Other Side of Daybreak
Vaihtoehtoisia miksauksia Daybreaker-levyn biiseistä ym. Jotkut akustiset kappaleet toimivat ihan ok, mutta kaiken kaikkiaan suht heikko veto parhaimmillaan loistavalta Ortonilta.
Premiata Forneria Marconi: Per Un Amico
Vasta toinen hankintani tältä poppoolta ja lisää pitää saada.
Jimmie Vaughan: Out There
Tämänkin omistin aikaisemmin vain kasettina. Suurena Stevie Ray -fanina hyllystä pitää löytyä myös isoveljen tuotokset.
Viidenneksi uusinta levyä en enää muista. Kaiken kaikkiaan ollut varsin hiljaista levyhankintojen osalta viimeinen kuukausi puolitoista. Tilanne korjaantunee sitten kun tilin saldo näyttää vähän enemmän plussaa. Absojen Sortovuodet tulossa viikon päästä.
The Flower Kings : Adam & Eve
Kiinnostaisi kyllä ostaa tuo uusin, mutta on niin tökeröt ja luotaantyöntävät kannet että en kykene
Kyllähän tuo kuitenkin TFK-kansista sieltä parhaasta päästä on. Tässä taiteilijan kotisivu, josta kansi löytyy kokonaisuudessaan (kohdasta "News"):
http://www.dac-editions.com/
Minusta se on kyllä noloimmasta päästä. Vaikka ei TFK kyllä ole noilla kansilla usein aiemminkaan loistanut.
Flower Kingsien kannet on yleensä ottaen hirveitä (pahimmat on Stardust ja Alive)... Rainmaker taitaa olla siedettävin ja ehkä tuo uusin sijottuu toiseksi tai kolmanneksi vaikka huono sekin on.
The Rainmaker tai Unfold The Future taitavat olla parhaat kannet.
Retropoliksen kannet ovat parhaat. Unfold the Future ja The Rainmaker ovat myös ihan siedettäviä kansia. Tuon uusimman kansi ei kyllä houkuttele yhtään. Kait se on tietynlaista kehitystä, mutta mihin suuntaan? blaah...
"What do Janet Jackson and the Flower Kinks have in common? Nothing, one would like to say. But not a bit of it! Roine Stolt and his boys have experienced their own Nipplegate, too: A chain of retail shops in the traditionally conservative Middle West of the US found the cover of the new album Adam & Eve too hot because Eve showed more of herself than self-appointed guardians of their virtues wanted to expect of their customers. So especially for the US edition of the album InsideOut placed a sticker on the upper part of Eves body of course a sticker which is easy to remove!"
Voi hyvät hyssykät noita jenkkejä.. on se vaan niin kumma maa.
Mistäs Jimi tuon nappasit?
Tuollainen sivusto:
http://www.tombstone.gr/
Tuonne eksyin The Tangentin sivun kautta.
Kiitos linkistä. J-Tull Dot Com tais olla sekin olla sensuurin kourissa... :lol:
Laitetaans välillä näitä ostoksia
Shore Of Glen Shiel - s/t tämä on joku demo tai vastaava mitä ei ole ollut virallisesti myynnissä hienoa folkkia ehkä happoisin maustein tunnelmasta tulee mieleen Carol Of Harvest
Folkdove - s/t hieno psych/acidfolk levy mistä on ilmestynyt uusipainos
The Spirit Of Christmas - "Lies To Live By" todella hieno levyllinen psykedeelista progea kait mutta musiikki on kyllä täys 10 kiitoksia ctc:lle vinkistä kuin myös Folkdoven kohdalla
Catherine Ribeiro + Alpes - Paix hienoa ranskalaista psykedeelista progea ja levyllä todella hieno tunnelma + Catherinen laulu
Loudest Whisper - Maiden of Sorrow musiikillisesti aika keskinkertaista ja ehkä vähän tylsää happoista folkkia mutta minkä pelastaa pitkälle lauluosuudet (mies+nainen) ja en kyllä tiedä mistä painos otettu aikamoinen kohina cd:llä
Presence -The Sleeper Awakes Italialaisen yhtye joka laulaa englanniksi ja ilman aksenttia levyn parhainta antia ovat Sofian laulu ja ilmapiiri sellainen tummanpuhuva melkein kauhuleffan mieleen tuova
Moondog - s/t hmm, kerran kuunnellu ja sulattelen vieläkin (Janus löytyykö kyseiseltä mieheltä muuta vastaavaa tuotantoa)
Embroy - Steig Aus ja Rache Ei voi sanoa kuin krautrockin lahja maailmalle
Mark Knopfler: Shangri-la + DVD
Mark Knopfler: Ragpicker's Dream
Roger Waters: Pros and cons of hitch hiking
Roger Waters: Amused to Death
Dire Straits: Making Movies
+ kaverilta saatu Pink Floydin The Final Cut, hän osti remasteroidun mallin niin antoi mulle tuon vanhan.
Ostan levyjä, olen siis olemassa..
Foresta Di Ferro: Bury My Standing
-Italo-militantti folk + sotilasrumpuja: molto bene!!
Derniere Volonte: Le Feu Sacre
-Ranska-militantti-folk/pop
Derniere Volonte: Commemoration 2CD
-Ranska-militantti-folk/pop, single/demo -kokooma
Allerseelen: Stirb Und Werde
- Ambient-noise-industrial, kulturkampf!
Andrew King: The Amfortas Wound
-Eng. trad. folk, synkkää
Ain Soph: Tutti I Casa 2CD
-Ain Soph (italo-ritual/neofolk) tribuutti
Moon Lay Hidden Beneath The Cloud: Rest On Your Arms Reversed
-Julius Albinin pseudokeskiaika -bändi
Moon Lay Hidden Beneath The Cloud: S/T
-Julius Albinin pseudokeskiaika -bändi
Moondog - s/t hmm, kerran kuunnellu ja sulattelen vieläkin (Janus löytyykö kyseiseltä mieheltä muuta vastaavaa tuotantoa)
Olen kuullut vain Moondog 2:n, joka siis on cd:llä tuon ekan perässä, vaikka kansissa ei sitä ilmaistakaan (36 rounds and canons). Se ei minusta ollut niin hyvä.
Moondogia kuunnellessa kannattaa muistaa, mistä vuosikymmenestä on kyse; melkoista avantgardea omana aikakautenaan.
Jimi, ne tarrat on usein itse kotelossa, ja sen päällä on muovikelmu. Ihan vaan kuluttajan iloksi tavalliset tarrat, jotka ei mitään peitä vaan minostavat, saisivat olla kelmussa.
Wal Mart myy myös siitittyjä versioita rap musiikista, mutta kovin harva niitä ostaa. Jossei asu jossain maalla, jossa marketti on ainoa levykauppa.
King Crimson : Night Watch
Live yhdeltä Hollanin keikalta vuodelta 73. Aivan loistava, eikä ole mitään overdubbauksia niin kuin Usassa.
Tenhi : Väre
Hienoa ja upeaa proge vaikutteista neofolkia, jossa on myös aika moista ambient tunnelmointia.
Enslaved : Mardraum
Norjalaisten klassiko levy. Hieno eeppisen ja kokeellisen black metallin seos. Ja loistavilla soundeilla.
Aphrodite's Child : 666
Kreikkalaisen progen merkittävin saavatus. Oli pakko ostaa, on niin loistava.
Darkthrone : A Blaze in the northern sky
Todellisen Dt:n ensimmäinen black metal levy. Tässä vaiheessa ei ollut aivan primitiivistä, mutta silti tästä huomaa jo Fenrizin ja Nocturno Culton ylivoimaisuuden muihin norskeihin nähden.
Cure: Pornography
Cure: Bloodflowers
Eiköhän se tarpeellinen diskografia ole sitten siinä.
Cure: Pornography
Cure: Bloodflowers
Eiköhän se tarpeellinen diskografia ole sitten siinä.
Cure: Bloodflowers
Eiköhän se tarpeellinen diskografia ole sitten siinä.
Faith? 17 Seconds? ja uusin on kyllä kans melko hyvä..
Cure: Pornography
Cure: Bloodflowers
Eiköhän se tarpeellinen diskografia ole sitten siinä.
Cure: Bloodflowers
Eiköhän se tarpeellinen diskografia ole sitten siinä.
Olikos nuo niitä uusia remastereita bonuslevyin?
Ja noihinko meinaat jättää?
No ei se siihen ole jäänyt - 7 levyä kaiken kaikkiaan omistan:
Pornography
Head on the door
Kiss me...
Disintegration
Wish
Wild mood swings
Bloodflowers
Siinä se tarpeellinen diskografia on... 8)
Olikos nuo niitä uusia remastereita bonuslevyin?
Ja noihinko meinaat jättää?
Ja noihinko meinaat jättää?
Ei oo remastereista vissiin ilmestyny vielä muita ku Three Imaginary Boys.
ja kyllä Lerxstillä on ainaki 5 muutakin albumia, tässä ketjussa maininnut...
OK, ois pitäny lukea tarkemmin.:)
Luultavasti itse tulee joskus hommattua nuo kaikki, kunhan nyt masteroivat ja julkaisevat. Ei sillä, että uudelleen masterointi olisi jotenkin välttämätöntä, mutta aikoinaan hommasin Kiss Me:n ja Disintegrationin ja ajattelin ostaa loputkin, kun välillä laittoivat kataloogin midpriceen. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt, koska nyt harmittaisi katsella uusia painoksia bonuksineen.
Onkos sitä Curen boxia kukaan ostanut? Käsittääkseni bändillä on aika hyviäkin single b-puolia.
jaa Lerxst ehtikin jo..
ja Faith ja Seventeen Seconds kuuluu pakollisiin. Ensinmainitun nimibiisi lienee jopa suosikkini koko tuotannosta. Faithin liveversiot ovatkin sitten oma lukunsa. Robert Smith on laulanut usein pari ylimääräistä säkeistöä kulloisenkin tilanteen mukaan. esim. 4.6.89 Rooman versio on aivan huikea (Tiananmenin verilöylyn iltana). Harmi että tän bootlegin äänitys on surkea.
Onkos sitä Curen boxia kukaan ostanut? Käsittääkseni bändillä on aika hyviäkin single b-puolia.
Mulla on ollu kaverilta lainassa. Kyllä niitä loistavia b-puolia on ainakin yhden cd:n verran (mm. Scared As You, This Twilight Garden, Play, Sugar Girl). Neljän cd:n boksia suosittelisin kuitenki vain tosifaneille.
edit: Faith livenä:
http://www.afoolisharrangement.com/Cure/faithlist.asp
B-puolien aatelia on ainakin Harold and Joe ja The Exploding Boy. Vieläkö sitä boksia saa hintaan 40 ja risat? Ja siis onko Boys Don't Cry ilmestynyt remasteroituna, mitä lisäbiisejä? Mulla on vanhat Curet lähinnä vaan vinyylinä...
Luinko huonosti, siis Three Imaginary Boys remasteroituna? Sinänsä cd:lle nuo kannattaisi yhdistää, parempi kansi TIB:issä mutta sisällöltään BDC on paljon parempi kokonaisuus.
Pääsin taas levyjen oston makuun:
CAN: Soon over babaluma
-Tuli käytettynä vastaan, klassista Cania
GURU GURU: Hinten
-Myös käytettynä, erityisen ruma kansikuva, musiikkihan on loistavaa.
OUTKAST: Southernplayalisticadillacmuzik
-Anttilan laarista kahdeksalla eurolla, hibhob don't stob!
Loppupalkalla taidan ostaa viinaa... 8)
Agitation Free: Malesch
Can: Ege Bamyasi
Eiliff: Eiliff
Käppi, Pekko: Bubnit sebje pod nos
Tutustuminen Kraut-osastoon jatkuu. Lisää pitää saada. Sitten tuli 267 lattajjaalta tilattua tuo Pekko, jota kehuttiin ja onhan se tosiaan hyvä.
Taidanpa käydä vielä katsomassa löytyskö paikallisesta kaupasta Mummi kutoo, niin saadaan tuo threadin otsikon mukaiset viisi levyä kokoon...
J
Jukka Tolonen - Tolonen!
Jukka Tolonen - Summer games
Jukka Tolonen - Hysterica
Jukka Tolonen - The hook
Hienoa kun nuo 70-luvun legendaariset Toloset tulevat nyt uusina remastereina. Vielä kun Passenger to Paramaribo ilmestyisi niin viiden levyn todella hieno kokonaisuus olisi kasassa. Aution saaren levyjä minulle :)
Jukka Tolonen - Hysterica
Jukka Tolonen - The hook
Jesh, vihdoin nuokin siis remastereina. Ekakin pitäis vielä ostaa kuitenkin... :D
Passangerin cd-painos on selvästi uuvempaa vuosikertaa (1997) ku oli ne aikasempien levyjen 2 on 1 cd:t, joten sen remasteria joutuu ehkä vielä oottamaan. Tai mistäs minä tiijän...
Viimeisimmät levyhankinnat ovat:
Saga: Network
Uusi Saga kuulostaa minusta aivan erilaiselta kuin ennen - käykääpä kuulolla! Uudistumista tapahtunut niin soundi- kuin meininkipuolellakin. En ole mikään Saga-fani tai asiantuntija sinänsä, mutta tämä levy oli pakko hankkia näytteiden perusteella.
A-HA: Headlines And Deadlines The Hits Of
Pitihän tuotakin levyhyllyyn saada - kokoelman muodossa riittää minulle ihan hyvin toistaiseksi.
Van Dyke Parks: Discover America - näsäviisaista sanoituksista kärsivä, mutta muuten mukava tuotos, ja temaattiseksi levyksi esimerkillinen.
Graham Central Stationin nimetön - suunnilleen 50-50 turhaa täytettä ja aivan erinomaisesti rullaavia fnuk-raitoja.
Eric Dolphy: Out to Lunch - tätä levyä on vaikea kuunnella pokerina, tai oikeastaan kuunnella ylipäänsä. Kolmosbiisi on tosi hieno, muut vaatisivat paljon keskittyneempää kuuntelua kuin mihin tällä hetkellä kykenen.
Tom Waits: Real Gone - parempi kuin kolme edellistä, muttei ehkä siltikään kovin kestävä tuotos. Mihin jätkä hukkasi velmun humaaniutensa Swordfishtrombonesin jälkeen?
Torstaina tapahtuvan kotiutumisen kunniaksi tuli ostettua taas muutama levy. Stupidossa on hintataso kyllä mukavan kohdallaan.
Emmylou Harris: Pieces of the Sky
The Flaming Lips: Transmissions from the Satellite Heart
David Axelrod: Song of Innocence
Ozric Tentacles: Jurassic Shift
Joni Mitchell: Hejira
...ja sokerina pohjalla Sade: Diamond Life
Katsotaan sitten loppuviikosta, miltä nuo kuulostavat reserviläisen korvin. TJ3.
...ja sokerina pohjalla Sade: Diamond Life
Ikuisuuskysymys: kumpi on parempi: Diamond Life vai Promise. Jos tuohon pystyy vastaamaan kunnon perustelun kera, niin on aika fakiiri minun kirjoissa. Promisella on ehkä vähän paremmat soundit.
-nimimerkki Fan_boy_68
Promise oli ilmestyessään hifistien suosikkilevyjä. Taisin minäkin sen joskus omistaa. Sanoisin tasapeli; kumpaakaan en enää huolisi hyllyyni.
Sanoisin tasapeli; kumpaakaan en enää huolisi hyllyyni.
Nihilisti! :wink: Loistavia levyjä molemmat, mutta mä kuuntelenkin nykyisin netistä Gay San Francisco -radioasemaa..
Promisen vinyyliversio oli tosiaan aika fenomenomaalinen tilantunnun ja basson syvyyden/luonnollisuuden suhteen.
Molemmat ovat niin hyviä... Ei pysty sanomaan voittajaa. Promisella on tosiaan paremmat soundit.
Acid Mothers Temple: Magic Power from Mars CD + t-paita
Acid Mothers Temple: Wild Gals A Go-Go 2LP
Acid Mothers Temple: Hello Good Child purppura 7"
Joo, aika hapokasta... Keksiskö kukaan, minne AMT:n vois pistää soittamaan Helsingissä 4.11.? Tava ei käy.
Eli siis Tava kait käykin...
Tämmöisiä tuli tänään:
Kawabata Makoto: Private Tapes 9
Anla Courtis: Los Alamos
Christiina Carter & Black Forest/Black Sea: Tour-CD
LSD March: Suddenly, Like Flames
500mg: Vertical Approach
Michael Yonkers: It's Only Yonkers
Hiroshi Nar with Nishinihon: Live recorded at Mushroom
Sandoz Lab Technicians: Everythings Fifteen
Tämmöinen satsi on päätynyt lähipäivinä haltuun:
THE METERS: "Look-Ka py Py"
-mittarit joka kotiin
GOBLIN : "Profondo Rosso"
-eka Goblinini, onpas hienoa musiikkia
DAVID BOWIE : "Reality"
-Pitänyt hankkia jo pitkään, nyt sen tein, parasta Bowieta sitten 70-luvun
FLÄSKET BRINNER: "Fläsket"
-Tää oli iloinen yllätys, pirteää jazzrockia
Tänään vierailin Music Hunterin alepäivillä:
DYLAN : "Desire"
TANGERINE DREAM : "Zeit"
ROXY MUSIC : "Stranded" -LP
SADE : "Promise" -LP
-Koko höskä 18.80 e, cd:t uusia, ei mitenkään paha...
DAVID BOWIE : "Reality"
-Pitänyt hankkia jo pitkään, nyt sen tein, parasta Bowieta sitten 70-luvun
-Pitänyt hankkia jo pitkään, nyt sen tein, parasta Bowieta sitten 70-luvun
Pitääkö tämä tulkita siten, että et ole kuullut Heathenia?
Absoluuttinen nollapiste: Sortovuodet
Asiallinen paketti. Musiikillisesti tämä kokoelma antaa nollapisteestä laajemman kuvan Olen pahoillani koosteeseen nähden.
Unicorn: Emotional wasteland
Mainio levytys tunnelmapopin saralta. Levy maalailee mm. uusproge-vaikuttein ja Dan Swano laulaa komeasti örisemisen sijaan.
Porcupine tree: On the sunday of life.. (remastered)
90-luvun psykeklassikoita. Porcukokoelma ei ole täydellinen ilman tätä.
Danzig: Danzig
The Doors tapaa Black Sabbathin..
Plastic People of the Universe: Vozralej jak sliva
Paatos: Timeloss
Pari Pink Floydia
Circle: Meronia
FLÄSKET BRINNER: "Fläsket"
-Tää oli iloinen yllätys, pirteää jazzrockia
-Tää oli iloinen yllätys, pirteää jazzrockia
Onko kellään tietoa miksi cd-versiosta puuttuu pari biisiä? Kuinka olennaisia lienevät?
[quote]Plastic People of the Universe: Vozralej jak sliva
Miltäs vuodelta tuo levy on?
1973-75
Bela Fleck & The Flecktones - Ten From LITTLE WORLDS
Robben Ford & The Blues Line
Robin Trower & The Blues Line
Huh!? Robben Ford & The Blue Line?
Muutama täydennyslevy on tullut hankittua viimeaikoina.
Jim O'Rourke: Eureka
John Martyn: Sunday's Child
Sitten sarjassamme uudelleenostot:
Jeff Buckley: Grace (expanded edition)
Ja muita mielenkiintoisia:
John Martyn: Live In Milan 1979
The Dream Syndicate: Medicine Show
Pirkka-Pekka Petelius & Pedro Hietanen: Serpien kylässä 1
Lähimenneisyydessä haalittuja levyjä;
Colosseum II : War Dance
Attention Deficit : s/t
-kait tämä jotain neo-fuusiota on pienellä progressiivisuudella maustettuna, ihan mukava levy ja mukana mm. Alex Skolnick ja Tim Alexander
Dream Theater : I&W Live in Tokyo / Five Years in a Livetime DVD
-vihdoin kyseinen Tokion keikka DVDllä
Pink Floyd : Live at Pompeii The Director's Cut
-vähän kökköä digi-animaatiota laitettu sekaan, muuten aivan loistava
Pink Floydilta lisäksi muutama levy
HuPSSS!! kirotus virhe.... heh. Joo Robben Ford se on siis eikä Robin Trower. Mitenhän se nyt noin meni sekasin.
No nää tuli ostettua about samana päivänä:
Harakiri: So you wanna be a ganster mixtape
Judas Priest: Thunder From East
Hassisen kone: Harsoinen teräs
Hassisen kone: Rumat sävelet
22 Pistepirkko: The Nature of
Poison the Well: Distance Only Makes the Heart Grow Fonder
Mastodon: Lifesblood
At the Gates: With Fear I Kiss The Burning Darkness
eli aika perussettiin. Ainoastaan Poison the Well oli uusi tuttavuus ja miellyttävä sellainen.
Onko kellään tietoa miksi cd-versiosta puuttuu pari biisiä? Kuinka olennaisia lienevät?
Fläsketilta puuttuu pari livebiisiä, koska ne ovat äärettömän huonoja. Itse en ole kuullut niitä, mutta näin sanotaan muuallakin kuin levyn kannessa. Ja bändin jäsenetkin ovat sitä mieltä.
Yksi puuttuva biisi on esim. joku pitkä vitsiversio Wild Thingistä... ei kuulemma huvita kuunnella sitä kovin monta kertaa. Uskon kyllä. :)
Tämmösii:
DEL THE FUNKYHOMOSAPIEN: "No Need For Alarm"
-Vanhaa kunnon west-coast räppiä, helvetin hyvä levy!
N.W.A. : "Straight Outta Compton"
-Gangsta, gangsta!, pahisräppäreiden äiti ja isoisä, klassikko!
22 PISTEPIRKKO: "The Nature Of"
-Tunnelin Anttila myy tätä tuplakokoelmaa vitosella, hyllyssä oli aiemmin vain Rumble City La La Land, joten ihan mielellään tuohon hintaan poisteli tämän.
Motörhead: Hammered
Jo ties kuinka mones annos "sitä samaa". Motörhead on kuitenkin aina virkistävä kokemus. Joillekin tuo saman kaavan toisto näköjään sopii.
Tom Waits: Real Gone
Eipä paljoa uutta, mutta täyttää odotukset. Tompan poika käy heittämässä parit "biitit". Joillakin raidoilla yllättävänkin raakaa kolisuttelua, ovenpaukuttelua ja korinaa. Löytyy sitä herkistelyäkin. Ehkä hieman liian pitkä levy.
John Coltrane: A Love Supreme
Deluxe edition tuli käytettynä vastaan, aikaisemmin tämä olikin mulla vain kopsuna. Eipä tuo lisälevy kovin olennainen ole.
Nick Cave & The Bad Seeds: Abattoir Blues/The Lyre Of Orpheus
Nick päätti tehdä tuplan. Eka levy äänekkäämpää ja toka rauhallisempaa. Uutuutena monella raidalla gospel-kuoro. Onneksi ei kovin professionaali sellainen, vaan enempi sellainen mölisevä lauma. Sopii paremmin näihin kuvioihin. Parasta Cavea vähään aikaan.
Todd Rundgren: Todd
Ei yllä Wizardin tasolle ei ole niin kompaktia ideoiden ilotulitusta. Välillä junnataan paikoillaan. On tässä kuitenkin musaa joka lähtöön.
Elephants Memory: s/t
Kiinnostuin tästä kuultuani yhden näytteen Keskiyön Cowboyssa. Aika tyypillinen 60-luvun psykedeliapoppislevy, rönsyilee vähän joka suuntaan. Kahjo levy kantta myöten.
The Allman Brothers Band : Brothers and Sisters (lp)
Fates Warning : A Pleasant Shade of Grey (cd)
Opeth : Deliverence (cd)
West, Bruce & Laing : Whatever Turns You On (lp)
The Who : Who's Next (cd)
Ja paria Opethia lisää odotetaan herkeämättä cdonilta...
TIM CHRISTENSEN: Secrets On Parade
- Hienoa, hyvällä tavalla vinksahtanutta poprockia tanskanmaalta. Miehen uusin levy on hankintalistalla, siltä odotan vielä enemmän kuulemieni parin biisin perusteella.
SUPER FURRY ANIMALS: Radiator
- Kerran kuunneltu, en osaa vielä sanoa mitään. Ehkä odotin vähän enemmän. Katsotaan nyt.
ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE: Sortovuodet 1994-2004
- Tämä tuli ilmatteeksi; hyvä niin, koska muuten olisi ollut kallis pakko-ostos. Kertakaikkisen loistava tupla! Kulttuuriteko.
ALAN PARSONS: A Valid Path
- Niin ikään ilmaislevy, ihan kuunneltava. Ja saa jäädä hyllyyn joka tapauksessa, koska Gilmour vierailee kitarassa.
LANDBERK: Unaffected
- Lievä pettymys, mutta alkaapa Landberk-kokoelma olla pian valmis. Miten on Jimi, lähteekö One Man Tells Another pian myyntiin? ;)
Miten on Jimi, lähteekö One Man Tells Another pian myyntiin? ;)
Heh! OMTA kestää kieltämättä kuuntelua paremmin kuin U. Vielä ei ole myytävänä, mutta yksikään levy ei ole liimattu hyllyyni. Katsotaan... 8)
Piristystä syksyyn...
Maj Karman kauniit kuvat : Musta Paraati
Shape of Despair :
- Shades of
- Angels of Distress
- Illusion's Play
Suomalaista hautajaisdoomia, keskimmäinen on oikein loistava.
My Dying Pride :
- The Angel and the Dark River
- The Dreadful Hours
Angel on loistava levy etenkin levyn avausraita The Cry of Mankind toimii mykistävän hyvin.
Camel - Rain Dances
En ole vasta kuin pari kertaa pyörittänyt tätä, mutta ihan hyvän ensivaikutelman on levy tehnyt. Vähän erilaista mitä Camelin aiemmat levyt.
Camel - Mirage
Oikein mainiota, vähän rokimpaa Camelia. Lady Fantasy on kyllä mahtava biisi, isolla beellä.
Steve Howe - Beginnings
No tässä on vähän ristiriitainen levy. Musiikki itsessään on oikein mainiota, mutta valitettavasti herra Howe ei osaa laulaa pätkääkään. Jos tämä olisi Yesin levy ja Anderson hoitanut laulupuolen, voisin jopa väittää loistolevyksi. Tällaisenaan jää vähän vajaaksi.
Mars Volta - De-Loused in the Comatorium
Tätä on hehkutettu joka puolella niin älyttömästi että pitihän se sitten lopulta hankkia. Ja voi veljet, kannattiko! Ihan mahtava plätty. Jonkin verran rankempaa kuin mitä yleensä kuuntelen, mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia iskee kuin miljoona volttia. Ei malttaisi odottaa Frances the Muten julkaisua.
Kansas - Leftoverture
Ihan reipasta rokkiahan se tämäkin on, muttei ihan mielestäni pärjää Point of Know Returnille. Hittibiisi Carry on Wayward Son on tietty loistokamaa.
Eli kuten näkyy, lähinnä tätä perusosastoa ainakin vielä tässä vaiheessa koitan haalia. Joskus tekisi oikein mieli näyttää palasokeria niille kavereilleni, jotka luulevat minun kuuntelevan omituista musiikkia. :wink:
Mummi kutoo: Mummi kutoo
Scarlet Thread: Psykedeelisiä joutsenlauluja
Out of Focus: Four letter Monday afternoon
Sepi Kuu: Rannan usvassa
Tangerine dream: Phaedra
Löytyihän lopulta tuo Sepi Kuu! Joo, härmäpsykedeliaa ja saksalaista suhinaa...
Pekka Pohjola - Keesojen Lehto
Royals - Out
Kiss - Rock And Roll Over
Rush - Test For Echo
Rush - Vapor Trails
Rushia tuskin täällä tarvitsee mainostaa, mutta mainittakoon että tuo Pohjolan levy on aivan älyttömän hyvä, aivan loistava. =)
Sepi Kuu: Rannan usvassa
Löytyihän lopulta tuo Sepi Kuu! Joo, härmäpsykedeliaa
Onko lp?!! On meinaan tosi vaikea.
Ei valitettavasti ole lp. Oon sitä kyllä hakenut ihan riittävän kauan. Todella vaikea löytää! Haku jatkuu...
J
No niin, tänään Fates Warningin uusi levy "FWX" oli vihdoinkin levykaupassa. Tuntuu heti siltä, että se on täysin Fates Warningin tasolla, eli loistava ja vuoden paras levy! Toisin kuin niin moni muu vanha bändi, Fates Warningilla on vielä inspiraatiota ja tarjoaa jotain uutta ja jännittävää (vrt. esim. Dream Theater...).
Levy on raskas (Disconnected) mutta melodinen (Parallels) ja tällä kertaa taas esim. akustisia kitaroita mukana. Erittäin vahvoja biisejä. Hyvät soundit. Ray Alder laulaa täydellisesti.
Aah, mikä nautinto. :)
Kuuntelin tuota Fatesia kaupasa täsä joku aika sitten... musa ois saattanu olla ihan mielenkiintosta, mutta laulajan ollesa tavanomanen hevivinkuja mielenkiinto lopahti siihen ;)
Yes: Going For The One
- cd-hyllyn päivitystä remasteroituihin versioihin
U2: Rattle And Hum
Eagles: Hotel California
- nämä puolestaan edustavat vinyylien päivitystä cd-muotoon :D
Joitain uusiakin hankintoja:
Michelle Shocked: Short Sharp Shocked
- Tutustuin Shockedin musiikkiin vuosia sitten, kun - nyt jo kuopattu - bändimme esitti yhtä hänen kappaleistaan coverina. Silti vasta ensimmäinen oma hankinta ko. artistilta. Hyvä levy, mukava kuunnella vaihteeksi vähän suoraviivaisempaakin musiikkia.
Bob Geldof: Sex, Age & Death
Rick Wakeman: The Masters
- Halpaostoksia, en ole vielä ehtinyt juurikaan kuunnella.
Hezzulle: Ite oot tavanomainen hevivinkuja :)
Fates Warning: FWX
- Kyllä Matheos kumppaneineen teki taas levyn mikä sopii varsinkin tähän harmaaseen vuodenaikaan kuin räntäsade loskakenkään . Paikoitellen niin ahdistava levy, että positiivisen luonteen omaavanakin alkaa ottaa sydämestä. Kaunista ja karua, etenkin A Handful of doubt, joka tuo vedet silmään vaikkei sataisikaan.
Threshold: Subsurface
- Vihdoin tuli ostettua. Loistava levy kaikille progemetallin ystäville. Tässä on sitä mielikuvitusta ja intoa, minkä Dream Theater ja Queensryche kadottivat jo sata levyä sitten.
IQ: Dark Matter
Pendragon: Not of This World
- Opettelen kuuntelemaan neoprogebändejä ja feidaaman liialliset Marillion vaikutteet. Aika näyttää kuinka onnistuu.
Blackfield
- Levy tilattu ja kohta tulee. Yhden kuullun biisin perusteella (+ palasokerilaisten ym kommentit lukeneena) uskon että tämä levy on omalla vuoden levylistalla top kympissä.
Steely Dan : Katy Lied
Hyvä bändi ja hyvä levy.
Rush : Exit... Stage Left
Jostain käsittämätömästä syystä tämä on puuttunut kultakauden '77-87' levyistä. Ehkä bändin paras.
Yellowjackets : s/t
Fuusio bändin debyytti vuodelta '81. Kuten vanha totuus kuuluu; on kitaran omistajia, kitaran soittajia ja kitaristeja. Robben Ford on niitä viimeksi mainittuja.
Robben Ford And The Blue Line : s/t
Perustelut kuten ylhäällä.
Caravan : In the Land Of Grey And Pink
No nyt on sitten tämäkin. En vielä tiedä onko se hyvä vai huono asia.
Circle: Forest
Spirogyra: Bells, Boots And Shambles Kivan kuulosta pop-rock folkkia.
Brain Police : San Diego's Psychedelic Cops Psykedeliaa kaliforniasta 60/70-luvun taitteesta aikas fuzzya kitaraa ja välistä hevimpää.
Gnidrolog: In Spite Of Harry's Toe-nail / Lady Lake samalla cd:llä. Tuli nämäkin vihdoin virallistettua ja oli jo aikakin. Todella hyviä levyjä molemmat.
Floh De Cologne: Profitgeier
Floh De Cologne: Lucky Streik
Krauttia ja odottovat viikonlopun kuuntelua
Fates Warningilla on vielä inspiraatiota ja tarjoaa jotain uutta ja jännittävää (vrt. esim. Dream Theater...).
[/quote]
[quote]Threshold: Subsurface
- Vihdoin tuli ostettua. Loistava levy kaikille progemetallin ystäville. Tässä on sitä mielikuvitusta ja intoa, minkä Dream Theater ja Queensryche kadottivat jo sata levyä sitten.
[/quote]
[quote]Threshold: Subsurface
- Vihdoin tuli ostettua. Loistava levy kaikille progemetallin ystäville. Tässä on sitä mielikuvitusta ja intoa, minkä Dream Theater ja Queensryche kadottivat jo sata levyä sitten.
Fates Warningilla todellakin on inspiraatiota kokeilla jotain uutta.
Yhtye on alun perusheavyn jälkeen kokeillut rajojansa vähän joka suuntaan. Aina siinä ei ole onnistuttu, mutta on kuitenkin uskallettu yrittää.
Tuosta Thresholdin mielikuvituksesta en oikein perusta. Yhtye kuulostaa melko lailla keskitien kulkijalta. Olen tosin kuullut vain kehuttua Critical Massia. Ilmeisesti kyseinen levy oli kaupallinen, vaan ei taiteelinen huippu. Onhan levylla ihan kuunneltaviakin osia, mutta ei levystä paljon jäänyt käteen. Ja esim. Falling Awaylla ei jää epäselväksi keneltä on mallia otettu, aika heikolla menestyksellä. Choisesilla on ihan hyviä kohtia, mutta vastapainoksi löytyy roppakaupalla sitä tavanomaisuutta.
Dream Theaterin ainoa notkahdus oli Falling into Infinity. Eikä sekään huono levy ollut. Muutamat turhat täytebiisit siinä vähän harmittavat. Mutta muuten levyillä on aina ollut jotain uutta tarjottavanaan. SDOIT olisi ollut loistava ilman 1. levyä. Vaikka The Great Debate hieno kappale onnkin.
Dream Theaterin ainoa notkahdus oli Falling into Infinity.
Köh, sehän taitaa olla bändin paras levy.
Grant-Lee Phillips: Virginia Creeper
Phillips on jättänyt tällä kertaa koneet rauhaan ja ilmaisu on akustista. Leppoisaa folk-rockia.
Wovenhand: Consider The Birds
David Eugene Edwards jatkaa Woven Hand -projektinsa (jostain syystä Woven Hand on tällä kertaa kirjoitettu yhteen levyn kannessa) kanssa. Goottifolkkari ei petä tälläkään kertaa.
Placebo: Soulmates Never Die DVD
Konserttitaltiointi Ranskan keikalta. Bändi soittaa energisesti ja yleisö on täysillä mukana, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Kuvaus on aika kikkailevaa. Frank Black vierailee Pixies-coverissa Where Is My Mind.
Weather Report: Sweetnighter
Vielä puuttuu monta WR-levyä. Tämä on vuodelta 1973.
Neil Michael Hagerty: s/t
Royal Trux -miehen soolo. Tällä kertaa ei likaista rock 'n' rollia, vaan pienimuotoisempaa tee-se-itse meininkiä. Äijä taitaa hoitaa kaikki instrumentit itse, ainakaan levyn kannessa ei muita mainita. Täytyy tutustua tarkemmin.
Luke Haines: Das Capital
Uusia versioita Auteurs-biiseistä jousien tukemana, mukana kolme uuttakin biisiä. Vähän turhan oloinen julkaisu.
Tuomari Nurmio: Punainen planeetta
Ihan jees Nurmiota. Parhaat levyt olivat kuitenkin vielä edessäpäin.
XTC: Drums And Wires
Vinkeää uuden aallon poppia.
Dream Theaterin ainoa notkahdus oli Falling into Infinity. Eikä sekään huono levy ollut. Muutamat turhat täytebiisit siinä vähän harmittavat. Mutta muuten levyillä on aina ollut jotain uutta tarjottavanaan. SDOIT olisi ollut loistava ilman 1. levyä. Vaikka The Great Debate hieno kappale onnkin.
Minun mielestäni Falling into Infinity oli ihan hyvä, mutta ei suorastaan loistava kuin aikaisemmat levyt. Olihan sillä kuitenkin bändille uusia juttuja. Scenes from a Memorylla he palasivat vanhaan tyyliin, ja siitä levystä tykkään vaikka sillä ei ole juuri mitään muuta uutta kuin että se on teemalevy. SDOIT oli mielenkiintoinen ja taas erilainen, mutta turhan pitkä. Nimisuite ja The Great Debate toimivat, siitä olen samaa mieltä.
Se todellinen notkahdus on Train of Thought. Ihmeen yksipuolinen levy. Vain sitä samaa shred-metallia alusta loppuun(ok, se lyhyt Vacant-pätkä on myös mukana), ja uskomattoman tylsät soundit. Alussa se tuntui kivalta levyltä, mutta en ole jaksanut kuunnella sitä ollenkaan yhtä paljon kuin aikaisempia levyjä. Päin vastoin kuin vanhat levyt, se tuntuu jokaisella kuuntelukerralla yhä huonommalta. Livenä biisit varmaan toimivat, mutta levyllä niissä ei ole oikein mitään jännittävää. No, hyvinhän se on silti kuulemma myynyt. Hyvä jos muut tykkäävät...
Kai Train of Thoughtilla on sittenkin jotain uutta, mutta kaikki ne uudet jutut ovat minulle negatiivisia. :P Bändi on siis valitettavasti muuttunut sillä tavalla, että se ei enää kiinnosta samalla tavalla. Se on ehkä uutta, mutta ei jännittävää.
Dream Theaterin ainoa notkahdus oli Falling into Infinity.
Köh, sehän taitaa olla bändin paras levy.
No Hell's Kitchen ja Lines in the Sand edustavat ehdottomasti yhtyeen parasta antia, mutta levyllä on muutama täytebiisi, kuten You Not Me.
Minun mielestäni Falling into Infinity oli ihan hyvä, mutta ei suorastaan loistava kuin aikaisemmat levyt. Olihan sillä kuitenkin bändille uusia juttuja. Scenes from a Memorylla he palasivat vanhaan tyyliin, ja siitä levystä tykkään vaikka sillä ei ole juuri mitään muuta uutta kuin että se on teemalevy. SDOIT oli mielenkiintoinen ja taas erilainen, mutta turhan pitkä. Nimisuite ja The Great Debate toimivat, siitä olen samaa mieltä.[/quote]
No tämän minäkin voisin allekirjoittaa.
Se todellinen notkahdus on Train of Thought. Ihmeen yksipuolinen levy. Vain sitä samaa shred-metallia alusta loppuun(ok, se lyhyt Vacant-pätkä on myös mukana), ja uskomattoman tylsät soundit. Alussa se tuntui kivalta levyltä, mutta en ole jaksanut kuunnella sitä ollenkaan yhtä paljon kuin aikaisempia levyjä. Päin vastoin kuin vanhat levyt, se tuntuu jokaisella kuuntelukerralla yhä huonommalta. Livenä biisit varmaan toimivat, mutta levyllä niissä ei ole oikein mitään jännittävää. No, hyvinhän se on silti kuulemma myynyt. Hyvä jos muut tykkäävät...
Minulla taas alku oli pieni järkytys, mutta vähitellen levy alkoi toimia. Honor Thy Father, Vacant ja Stream of Consciousness toimivat edelleen, muuta materiaalia vaivaa kyllä pieni yksipuolisuus. Tämän levyn suurin heikkous on mielestäni kuitenkin se, että sen kuuntelu vaatii tietyn mielialan. Millään muulla DT levyllä näin ei ole.
[quote]
Kai Train of Thoughtilla on sittenkin jotain uutta, mutta kaikki ne uudet jutut ovat minulle negatiivisia. :P Bändi on siis valitettavasti muuttunut sillä tavalla, että se ei enää kiinnosta samalla tavalla. Se on ehkä uutta, mutta ei jännittävää.
Levyllä nimenomaan oli jotain uutta, eikä se tietenkään kaikkia miellytä. Itse kuitenkin mielenkiinnolla odotan seuraavaa levyä, sillä jotenkin pidän Train of Thoughtia tribuuttina niille raskaamman musiikin yhtyeille, jotka ovat DTn jäseniin vaikuttaneet. Seuraava levy toivottavasti kuulostaa enemmän taas yhtyeeltä itseltään.
Dream Theaterin tribuutista raskaammalle metallille puheen ollen: aika hauskaa, että Mike Portnoy soittaa Overkillissä nyt Halloweeninä! Bändin varsinainen rumpali ei pääse keikalle, ja Portnoy paikkaa kolmen tunnin treenin jälkeen.
Dead Can Dance : In the Realm of a Dying Sun
Todella kaunis levy, jota on tullut kuunneltua paljon ennen nukkumaan menoa. Parhautta.
Magma : Üdü Wüdü
Magmaa piti ostaa lisää, ja onhan tämä ihan hieno levy.
Pink Floyd : Piper at the Gates of Dawn
Cdonin tarjouksen siivittämänä ostin tämän Floydin ekan levyn, joka on aivan parhautta tämäkin!
Moody Blues : Days of Future Passed
Tämä on ollut kasetilla kauan, piti nyt ostaa cd:lle kun on niin hyvä.
Mahavishnu Orchestra : Birds of Fire
Tätä on kehuttu, mutta en ole vielä ehtinyt kuunnella.
Rage Against the Machine : Evil Empire
Tämä on ollut kauan cd-r:nä, mutta ostinpas nyt vihdoin tämän. Nyt on kaikki r.a.t.m:n levyt, harvinaista live&rarea lukuun ottamatta. BULLS ON PARADE!!!!
Brian Eno : Ambient 4 (On Land)
Mitä näitä Enon ambient levyjä nyt olen kuullut, niin tämä on ehkä kaikista paras ollut.
Caravan : In the Land of the Grey and Pink
Tämän hankkimista olen pantannut liian kauan, mutta tulipahan hankittua.
Pitäis vielä tulla Aphex Twiniä postissa, ja seuraavaks vois muutenkin ostaa uudempia levyjä.
Jaahas... Niin paljon on tullut hankittua tavaraa, ettei jaksa laittaa kaikkea yhdessä köntissä.
Stefon Harris & Blackout: Evolution (2004)
Nuoren polven johtava vibrafonisti on kasannut ihan oikeasti uudenlaista ilmaisua esittelevän jazz-kiekon. Evolution tarjoilee musiikkia, jota on parhaimmillaan aika vaikea kuvailla. Kovasti kehuttu eikä suotta.
Ladeside: Fantastic Voyage (1980)
Lakeside oli totaalisen vieras lukuunottamatta isoa hittiään eli tämän levyn nimiraitaa. Tutustuminen taitaa osaltani jäädä tähän levyyn, joka on mukiinmenevää muttei sen kummempaa Dayton-funkia.
The RH Factor: Strength EP (2004)
Roy Hargroven mielenkiintoisen projektin toinen julkaisu. Toivottavasti lisää on luvassa, sillä tältä levyltä löytyy aika maukas kattaus funkia, afrobetia, souljazzia, hiphop-sävyjä ja tiukkaa groovea. CDON myy muuten halvalla...
Brainstorm: Journey to the Light (1978)
Ei krauttia vaan detroitilaista funkia. Unohdettu levy, joka piti tilaisuuden tullen napata mukaan. Bändissä olisi ollut ainesta enempäänkin, mutta ura tyssäsi kolmeen 70-luvun jälkipuoliskolla tehtyyn albumiin.
Lenny White: Big City (1977)
Kehnompi kuin se toinen hyllystäni löytyvä Whiten soolo eli Adventures of the Astral Pirates. Venusian Summer menee hankintaan seuraavaksi.
Jason Moran: Soundtrack to Human Motion (1999)
Nuoren jazz-pianistin debyyttisoolo. Vertaukset Andrew Hilliin eivät ehkä ihan kanna ainakaan tason puolesta, mutta täytyy ehdottomasti tutustua myös myöhäisempään tuotantoon.
Charlie Hunter Trio: Friends Seen and Unseen (2004)
Kertakuuntelun perusteella tämä uutuus menee kevyesti Hunterin tuotannon terävimpään kärkeen. Hunter on vaihteeksi liikkeellä riisutulla kokoonpanolla, mikä tuntuu piristävältä.
Fela Anikulapo Kuti and Roy Ayers: Music of Many Colours (1980)
Jännä duo live-tunnelmissa. Molemmilta artisteilta on levyllä oma pitkä sävellyksensä ja lauteilla kummankin bändin poppoota. Jotenkin tämä kuulostaa turhan kesyltä verrattuna Felan levyjen tiettyyn rosoisuuteen, mutta ihan jees näinkin.
Kurt Rosenwinkel: Heartcore (2003)
Kiehtova ja tuhti paketti tuoretta jazz-näkemystä. Maukasta tavaraa, joka kuitenkin vaatii vielä jonkin verran sulattelua.
Laura Nyro: Eli and the Thirteenth Confession (1967)
Kehujen arvoinen pikkuklassikko. Soul/jazz-vivahteinen singer/songwriter-kama liikkuu jossain Carole Kingin ja Joni Mitchellin välimaastossa.
Circle: Forest
Rättö ja Lehtisalo: Pari lepakko Transylvaniassa
Agitation Free: At the cliffs of river Rheine
013: Takaisin todellisuuteen
Mellakka: Recordings 1984-1986
Progea ja punkkia. Pitkästä aikaa on tullut soiteltua punkkilevyjäkin ja piti vähän täydentää kokoelmia siltäkin saralta. Olipa tuo Forest eka circlen levy, joka tuli hankittua. On hyvä! Aiemmin olin kuullut vaan paria ekaa ja ne ei oikein napanneet...
J
Löysin Black & Whiten vierestä Tasavallan kirjakaupan, jossa olin kerran käynyt sen Urho Kekkosenkadun päivinä. Levyvalikoima oli paljon mielenkiintoisempi kuin kirjavalikoima, paljon jännää jazz- ja funk-osastoa ja oikein mukava palvelu. Taisi nousta Fennican rinnalle tämän hetken suosikkilevykaupakseni. Tämmöistä sieltä tarttui mukaan:
Count Basie featuring Tony Bennett
Oivaa ison orkesterin swingiä ja pop-standardeja, 5€:lla erinomainen ostos.
Arvo Pärt: Arbos, Hilliard Ensemble esittävi, 8€
Ensimmäinen vinyyliostokseni n. neljään vuoteen. Nyt pitäisi vielä ostaa se levysoitin.
Herbie Hancock: Empyrean Isles
Toinen Rateyourmusic.comin suosituksesta ostamani levy (eka oli Eric Dolphyn Out to Lunch kuukausi pari sitten). Aika vaativa tapaus, ei ihan eikä melkeinkään suoraviivaisinta jazz-ilmaisua lukuunottamatta oivallista protofunkraitaa Cantaloupe Island.
Muuta viime aikojen ostelua:
Mark Lanegan Band: Hit the City + 2
Ensimmäinen koskaan ostamani CD-single. Myöhästyin Vantaan bussista ja heräteostin ajantappomielessä Tunkelin levystä. Ihan hauskaa juurakkoindietä, raskaampaa kuin odotin radiossa kuulemieni rauhallisten albumiraitojen jälkeen.
Houndog
Tuhnuista ja räkäistä lo-fi-uusbluusia Los Lobos-mies David Hidalgolta ja Canned Heatissa laulaneelta Mike Halbyltä. Kuulostaa lähinnä Bone Machine:iltä soitettuna puolella nopeudella.
Viisi tuoreinta :
Moody Blues - Every Good Boy Deserves Favour
Kirpputorilta löytynyt hyväkuntoinen yksilö. Eihän tätä voinut jättää hyllyyn mätänemään.
Anathema - A Natural Disaster
Melankolinaa öiseen aikaan. Joku sanonut tasapaksuksi, mutta itse tykkäilen kovin.
Kingston Wall - 1
Loistava meininki! Oli jo aikakin saada koristamaan levyhyllyä, tosin 1cd.
Threshold - Critical Mass
Progemetallia.
Blackfield - Blackfield
Steven Wilsonin ja Aviv Gefferin upeaa tulkintaa.
Rush - Roll The Bones (remastered)
Pari ihan kivaa biisiä, etenkin alkupuoliskolla. Kokonaisuutena kuitenkin aika lattea ja tylsä levy
***
Fripp & Eno - The Equatorial Stars
En ole mikään ambientin ylin ystävä, mutta tämä on kyllä ihan mukavaa taustamusiikkia aamu hetkiin tai työntekoon koneen äärellä.
***½
Kansas - Song For America (expanded & remastered)
Olen aina hieman väheksynyt Kansasia, mutta tämä levy on kyllä aivan helvetin kovaa. Loistava yhdistelmä perinteistä brittisinfoa ja vähän rokahtavampaa ameriikan meininkiä.
****
Pink Floyd - Obscured By Clouds
Kuulin tämän nyt vasta ekaa kertaa kokonaisuudessaan vaikka Floydia on tullut runsas kymmenen vuotta jo kuunneltua. Oikein mainio levy ja mielenkiintoinen siirtymävaiheen tuotos ennen Dark Side Of The Moonia. Watersin pakkomielteet isänsä kuoleman ja sodan suhteen taitavat ilmetä tässä ekaa kertaa sanoituksissa.
The Tangent- The World That We Drive Through
Aika samasta puusta veistetty kuin ensimmäinenkin Tangent-levy, mutta jotenkin ei sykähdytä kauheasti. Ihan ok kuitenkin.
***½
Jeff Wayne - Highlights From The War Of The Worlds
Tosi kornia ja naurettavaa meininkiä, mutta myös varsin viihdyttävää. Hyvät soundit ylipäätänstäkin ja syntsat kuulostaa maukkailta. Ehkä typerin kertosäe koskaan löytyy myös levyltä: "The chances of anything coming from Mars are a million to one," he said. "The chances of anything coming from Mars are a million to one - but still they
come!"
***
Angelo Badalamenti - Twin Peaks: Fire Walk With Me
Upea soundtrack-levy ja etenkin biisi A Real Indication kiteyttää jotenkin täydellisen oloisesti sanoituksineen ja vinksahtaneine jazz-tunnelminen "lynchmaisyyden".
****
Shylock - Gialorgues
Tämä ranskalainen levy on ehkä pienoinen pettymys. Etenkin alun Genesis-tunnelmat ja kitaristin Hackett-imitointi tylsistyttävät lähes kuoliaaksi, mutta onneksi seuraavat kappaleet ovat kokeellisempia ja omaperäisempi. Sirkus- ja tivolitunnelmat olisi kyllä syytä kieltää progebiiseistä. Miinusta tulee myös kehnosta tuotannosta ja bassottomuudesta(?). Etenkin rumpusoundit ovat kamalat.
***½
Echolyn - Cowboy Poems Free
Taattua Echolyn laatua vaikka tämä taitaakin olla heikoin ja tasapaksuin bändin levyistä. Suoraviivaisempaa ja ehkä jonkun mielestä kypsempää musiikkia kuin aiemmat Echolynit mutta myös tylsempää. Hyvä levy tämä kuitenkin on.
****
aika lattea ja tylsä levy
***
aivan helvetin kovaa.
****
Oletan, että nuo asteriskit ovat muutakin kuin koristeita. 0 - 5 tähden asteikolla kolme tähteä on jo ok-levy. Lattea ja tylsä voisi olla vaikkapa 1 - 1,5 tähteä. Maailma on erilainen rush-lasien läpi katsottuna. 8)
Oletan, että nuo asteriskit ovat muutakin kuin koristeita. 0 - 5 tähden asteikolla kolme tähteä on jo ok-levy. Lattea ja tylsä voisi olla vaikkapa 1 - 1,5 tähteä. Maailma on erilainen rush-lasien läpi katsottuna. 8)
No kaikki on suhteellista. Ja noi tähdet on ihan hatusta vedetty. Sitä paitsi asteikko on yhdestä viiteen. Rush-lasit? En ymmärrä mistä puhut. Minä tuskin olen edes kymmenen kovimman Rush-fanin joukossa tällä foorumilla.
HOME: Home
Tietääks joku tästä jotain? Tää levy on jotain Wishbone Ashin ja Barclay James Harvestin väliltä, ja 3, ley, Alchemist on kuulemma vielä parempi....
Barclay James Harvest: Everyone is everybody else
Wov! ja nyt siis myös cdnä. Yks näiden parhaimpia, ehkä Once Againin jälkeen hyvä 2, tosin enempi lauluja kuin progea...
Spirit: 12 Dreams of dr. Sardonicus
...pakollinen cdistäminen. Rahiseva lp olikin jo 70-luvulla hankittu.
Mountain; Nantucked Sleighride
...toinen pakollinen cdistäminen 70-luvun lpstä...
Quicksilver Messanger Service: Ouicksilver
Olikohan tää neljäs... No, Cippolina oli ottanut hatkat, mutta tää komeiden biisien tekolinja ei siitä kärsinyt, joskin niitä on ehkä jollain muulla levyllä vielä enemmän....
Glaz: ...Klimat zdes ne pri zjom...
Nää neuvoi itse, mistä tän saa imuroitua netistä. Nää on Kanadaan emigroituneita ryssiä. Hiton hieno levy, upea laulaja ja kitarat ja koskettimet ja huilu toimii upeasti. Lienevät tehneet muitakin levyjä....
asteikko on yhdestä viiteen
Ok. Silloin kolme tähteä tarkoittaa hyvää levyä.
Ok. Silloin kolme tähteä tarkoittaa hyvää levyä.
Aha. Minusta se tarkoittaa keskinkertaista tai kohtalaista.
Aha. Minusta se tarkoittaa keskinkertaista tai kohtalaista.
Olet oikeassa. 0,5 - 5 asteikolla (esim. Rate Your Music) se olisi hyvä.
Konsensus on siis saavutettu. Ei mennyt hukkaan tämäkään päivä.
Ariman-satoa:
Fire Merchants : Landlords of Atlantis (1994)
Ex-Brand X -kitaristi John Goodsallin luotsaaman bändin toinen levy on pirteää ja paikoin yllättävänkin raskasta fuusiorockia. Koukkuisen instrumentaalimusiikin ja riuskan kitaroinnin ystäville. Onko Jaakob kuullut bändin debyyttiä?
Richard Hallebeek Project: s/t (2004)
Kitaristi Hallebeekin ensimmäinen oma levy, jonka musiikki on varsin perinnetietoista fuusiota. Vaikka vierailijalistalta löytyy sellaisetkin nimet kuin Shawn Lane ja Brett Garsed, ei kysymyksessä ole kuitenkaan mikään itsetarkoituksellinen shred-fest. Shawn Lanen osuudet jäivät miehen uran ja elämän viimeisiksi studioäänitteiksi.
Joel Hoekstra : Undefined (2000)
Kitaristi Hoekstran debyytti on hieno osoitus miehen kyvyistä sopeutua erilaisiin musiikkityyleihin. Pääpaino on fuusiopuolella, mutta levyltä löytyy myös funkia, rockia, countrypikkausta ja muuta mukavaa. Tällä, pääosin instrumentaalilevyllä rumpuja soittaa Virgil Donati ja bassot hoitelee fuusiopiirien uusin suuri nimi Ric Fierabracci, jonka soundit ovat todella munakkaat. Diplomi-insinöörien ja Upsalan ekonomien lisäksi tätä levyä uskaltaa suositella kaikille hyvän kitaramusiikin ystäville. Niin, se AMG:n engineer-lista ei ole mikään virhe. Levyn krediiteistä löytyy todellakin yli 40 engineerin nimet!
Ei ole Jaakob kuullut kuin Landlordsin. Debyytin pitäisi kuulemma olla vähemmän metallinen. Kiinnostaisi kyllä tutustua siihenkin, jos kohtuuhintaan jostain saisi.
Levyn krediiteistä löytyy todellakin yli 40 engineerin nimet!
Studiossa on ilmeisesti pitänyt vaihtaa lamppu.
The Muffins: Manna/Mirage
Miten näin hyvä levy on jäänyt niin vähälle huomiolle? Amerikkalainen The Muffins teki vuonna 1978 tämän esikoisensa, joka sisältää RIO/Canterbury-tyylistä instumentaalimusaa. Suosittelen!
Thinking Plague: A History Of Madness
RIOa tämäkin. Bändi kuulostaa tällä uudella levyllä aika lailla samalta kuin ennenkin. Välillä menee liian kikkailevaksi.
Deep Purple: Fireball
Tämä on tietysti vanha tuttu, mutta päivitin remasteriin kun halvalla sain.
Bill Bruford's Earthworks: Earthworks
Ensimmäinen Earthworks. Ihan ok.
Marianne Faithfull: Before The Poison
Mariannen edellisellä levyllä oli liian monta tuotantotiimiä, tässä homma pysyy paremmin kasassa. Yhteistyökumppaneina mm. P J Harvey, Nick Cave ja Damon Albarn. Laatua.
Viime aikojen saldoa:
CRUCIS : Kronologia
-Argentiinalaisen progebändin kummatkin levyt yhdellä cd:llä, eka, nimetön levy on mielestäni aivan huippukamaa: kaunista, melodista progea, hieman tuli Camel mieleen. Toinen levy, "Los Delirios Del Mariscal", ei kuulostanut aivan yhtä miellyttävältä, ote oli hieman fuusiomaisempi ja kiipparisti oli kaivanut esiin jotenkin vituttavat synasaundit ja luopunut ensimmäisen levyn hienosta urkupainotteisesta meiningistä, kitaristikin tuntui hukanneen tyylitajuaan johonkin, ei kuitenkaan missään nimessä huono levy tämäkään.
CAPTAIN BEEFHEART: Shiny Beast(bat chain puller)
-Klassista kapteenia, tämä on pitänyt hommata jo pidempään. oikeassa mielentilassa maailmankaikkeuden parasta musiikkia.
ANTIBALAS: Talkatif
-Hienoa uutta afrobeatia Ninjatunelta, Fela Kutin hengessä mennään, ja jalka vipattaa...
LITTER : $100 Fine
-60-luvun garagea ja psykedeliaa paikoin aika raskaallakin otteella, ihan ok.
CURTIS MAYFIELD : Curtis/Live!
-Kivenkova live, Curtis on paras.
Antibalasin tänä vuonna ilmestynyt "Who Is This America?" on korkealla meikäläisen hankintalistalla. Mitään en ole bändiltä kuullut, mutta kovasti vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.
Deep Purple : Burn
Levyhyllyn päivitystä remasteroituun versioon.
The Soundtrack of Our Lives : Origin Vol. 1
Tuli levykaupan leimapassi täyteen, joten otin tämän. Tsool ei petä tälläkään kertaa. Hiukan rokimpaa menoa kuin aikaisemmilla levyillä.
Whitesnake : Come an' Get It
Vinyylistä laserlätyksi, ja tiistaina Hakametsään katsomaan!
Ruotomieli : Jos ei kruunu mahdu päähän, vuollaan pala otsaa pois
Hurjaakin hurjempaa meininkiä Suomen Oulusta. Punk, Suomi-rock ja proge lyövät kättä. Osittain vähän liian Suomi-rockia minun makuuni, mutta pidempien biisien instrumentaaliosuudet ovat silkkaa timanttia. Hauskoja viittauksia löytyy King Crimsoniin, Doorsiin, Lynnäreihin, Neil Youngiin sun muihin. Suosittelen.
Ruotomieli : Koiruohobluesband
Ei yllä ihan edellisen tasolle, mutta kova levy tämäkin.
tuli tossa koluttua divareita ja tarttui eilen mukaan lp.nä:
Thin Lizzy - Chinatown
Rolligs Stones - Black and Blue
Rolling Stones - 12 x 5
Black Sabbath - Live Evil 2lp (voc. DIO)
Deep Purple - Perfect Strangers
sis. pari nostalgia levyä
Ruotomieli : Koiruohobluesband
Ei yllä ihan edellisen tasolle, mutta kova levy tämäkin.
Ei yllä ihan edellisen tasolle, mutta kova levy tämäkin.
Aijjaa, kyllä tämä uudempi mun mielestä on parempi. Tai ehkä täytyis kuunnella tuota vanhempaa uusiks taas...
Mut eikös noita pidempiä instrumentaaliosuuksia ole joka tapauksessa enemmän tällä uudella? Mellotronisoundeja ja sen sellaista...
Aijjaa, kyllä tämä uudempi mun mielestä on parempi. Tai ehkä täytyis kuunnella tuota vanhempaa uusiks taas...
Mut eikös noita pidempiä instrumentaaliosuuksia ole joka tapauksessa enemmän tällä uudella? Mellotronisoundeja ja sen sellaista...
Mut eikös noita pidempiä instrumentaaliosuuksia ole joka tapauksessa enemmän tällä uudella? Mellotronisoundeja ja sen sellaista...
Suht tasaisiahan nuo molemmat ovat, mutta jostain syystä tuo debyytti iski meikäläiseen tiukemmin. Ehkä asiaan vaikutti instrumentaali Yksinäisen aikamatkaajan kosminen blues ja albumin vahvat viittaukset Neil Youngin Rust aikoihin.
Toisaalta tuolla uudemmalla levyllä Häviäjät-biisi töksähti tosi pahasti muuten hyvässä kokonaisuudessa. Biisi kuullostaa lähinnä joltain Klamydialta.
Mitään sekundaattorianalyysiä en ole noista instrumentaaliosuuksista tehnyt :D
Vitsit, kun vaivautuisivat tänne etelän maillekin keikalle.
No Helsinkiin on ollut vähän puhetta...
Gang Of Four: Entertainment!
Hyvää nykimistä, kakkoslevy Solid Gold lähti heti tilaukseen. Tää on EMIn painos kolmella bonuksella.
The Clash: London Calling 2CDOnhan se komea, mutta oikein järkevästi ajateltuna olisi vanhallakin voinut pärjätä. Bonus DVD:llä mielenkiintoisinta antia vanhat studiopätkät (mm Guy Stevensin riehumista) ja Cosmo Vinylin kertomukset. Videot entuudestaan tuttuja vaikkapa The Essential Clash -DVD:ltä.
Alphonse Mouzon: Mind Transplant
OK levy, ei kyllä lähimmälle vertailukohteelleen eli Cobhamin Spectrumille pärjää.
David Sancious: Transformation (The Speed Of Love)
Paljon parempaa, aika progea ollakseen fuusiota.:) Hieno mini-Moog saundi miehellä.
American Music Club: Love Songs For Patriots
Hieno comeback, vielä työn alla. Ei häpeä vanhojen klassikoiden (California, Everclear) rinnalla.
Paul Westerberg: Folker
Rentoa räminää, Paul hoitelee taas soitinpuolen yksikseen. Mies on ehkä maailman löysin hemmo rumpusetin ääressä, mutta näissä biiseissä se ei haittaa.
The Groundhogs: Who Wil Save The World
Aikoinaan omistin Spli- ja Thank God For The Bomb- levyt, nähtäväksi jää, hankinko niitä näinä uusina remastereina. Vähän jo progempaa Groundhogsia, nyt kiinnostaisi kuulla Hogwash ja Solid.
Yli viisi, mutta siitä onkin jo aikaa kun näitä tänne viimeksi listailin.
Eihän tää ketju ole enää ollenkaan progekuvioissa. En ole hankkinut progea aikoihin.
Gimme Gimmes ja Mötörhead on nyt listalla, sais vaan halvalla.
YUP - Lauluja metsästä
Aika keskivertoa YUP settiä. Vanha tavara on kuitenkin parasta settiä YUP:ta.
Burning Spear: Hail H.I.M.
Reggae-innostus on ottanut sen verran vahvaan otteen, että kohta täytyy varmaan alkaa hankkia tätä kamaa oikein kunnolla. Burning Spearin levy vuodelta 1980 saa epäilemättä tutustumaan aikaisempaankin tuotantoon - ainakin Marcus Garveyhyn.
Chick Corea: Now He Sings, Now He Sings Sobs
Coreaa on tullut kuunneltua ihan liian vähän puhtaissa jazz-tunnelmissa. Tämä varhainen (1968) levytys kuulostaa yllättävän tuoreelta. Corean lisäksi studiossa Miroslav Vitous ja Roy Haynes.
Dungen: Ta det lugnt
Takana vasta yksi kuuntelu, mutta lupaavalta vaikuttaa. Tarttui heti tajuntaan, kuten arvostelujen perusteella saattoi olettaakin.
Lisäksi hyllyyn on eksynyt pari klasikkoa, jotka sieltä jostain syystä ovat puuttuneet:
The Band: s/t
The Beach Boys: Pet Sounds
Antibalasin tänä vuonna ilmestynyt "Who Is This America?" on korkealla meikäläisen hankintalistalla. Mitään en ole bändiltä kuullut, mutta kovasti vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.
Mulla on ollut jo pitempään Antibalas Afrobeat Orchestran eka levy Liberation Afrobeat vol. 1. Oikein jees pieninä annoksina, mutta välillä jotenkin synkän ja konemaisen oloista.
Mulla on kanssa tuo Liberation Afrobeat vol. 1., ja tykkään kovasti siitäkin, pelkän Antibalasin(mistä johtuneekaan nimen lyhennys?) Talkatif on mielestäni parempi. Tuon uusimmankin levyn voisi jostain yrittää hommata.
Anima Sound: Stürmicher Himmel
Bröselmachine: s/t
Hölderlin: Hölderlins Traum
Kraftwerk: 1 & 2
Klaus Schulze: Irrlicht
Wallenstein: Blitzkrieg
Yatha Sidhra: A meditation mass
Weather Report: I Sing The Body Electric,
- miten olen voinut olla niiin tietämätön tämän bändin edesottamuksista?
John Coltrane:Blue Trane,
_ no kuuntele itse jos et usko että ne kaikki 1o ooo ooo ja vähän ylikin kuunteliaa/ylistäjää on aivan oikeassa!
Tania Maria: Olha Quem Chega
Tania Maria on brasilialainen laulajatar. Kepeää tunnelmointia.
Sonic Youth: EVOL
Varhaisempaa Sonic Youthia. Yllättävänkin siistiä, odotin mekastusta.
Talk Talk: It's My Life
Kun Talk Talk oli vielä poppia. Soundiratkaisut eivät ole kestäneet ajan hammasta parhaalla mahdollisella tavalla, mutta on tässä hyviä biisejä.
Patti Smith: Trampin'
Pattin uusin sai ihastuneen vastaanoton, mutta minusta tämä on sellainen perushyvä Patti-levy.
Gil Scott-Heron: Moving Target
Soulia, funkia. Teksteihin en ole vielä perehtynyt. Basistin soittotyyli on "so 1982".
Muutama edullinen levy löytyi:
BIGELF : Hex
-Anttilan laarista 7:llä eurolla, ok -tavaraa, ei mitään mullistavaa, mutta hyvinkin hintansa väärtti.
THE ISLEY BROTHERS: Live It Up
-Asiallista soulia ja muutama funkimpi biisi, 3 euroa Anttilasta.
NOTKEAROTTA: Kaupungin Vauhdissa EP
-Eurolla, yllätys yllätys, Anttilasta. Rotta on yksi niitä harvoja suomiräpäyttäjiä joita jaksan kuunnella, huumoriaspekti vahvasti mukana.
THE FOUR TOPS: Main Street People
-Vinyylinä kirppikseltä eurolla, hyvää soulia ja vähän funkia.
Dillinger Escape Plan : Miss Machine
Ehkä vuoden parhaita levyjä..aivan loistavaa menoa.
Van Morrison : Moondance
Äkäisen herran ehkä hienoin levy, tuli vastaan aika halvalla niin ostin.
Opeth : Morningrise
Varhaisen Opethin mestariteos, jonka ostamista olin miettinyt jo pitkään. Ei mikään turha levy.
Audioslave : s/t.
Kun tämä ilmestyi, niin meinasin vähän että mitäs paskaa ratm-äijät ovat menneet tekemään. Sitten jotkut noista hiteistä alkoivatkin toimimaan, ja löysin 8e:llä uutena...eli ostin :D
Neurosis : Eye of Every Storm
Metalcoren mestarit ovat tunnelmissaan entistäkin enemmän post-rock. Hienoa maailailua ja tunnelmointia, tämän vuoden satoa.
Nyt ei taida ennen joulua yhtään levyä tulla ostettua. Tosin tiedän jo että saan Coldplayn levyn :wink:
Peter Erskine, Nguyên Lê & Michel Benita : E_L_B (2001)
Ihan ok kitara-basso-rummut-triolevy. Lê pitää mielenkiintoa yllä, muiden tyytyessä lähinnä komppaamaan. Musiikki on kuitenkin aika tasapaksua verrattuna esim. Lên soolo- ja triolevyihin (Bakida, Three Trios, Million Waves...), joita ei voi suositella liikaa.
Derek Sherinian : Mythology (2004)
Sherinianin uusin tuli hankittua Allan Holdsworthin takia ja ne pari biisiä, joilla hän soittaa, ovatkin levyn parhaimmat. Mukava kuulla Allan hieman raskaamman musiikin parissa. Muuten tällainen musa menee hieman liikaa metelin puolelle. Luultavasti tulen jossain vaiheessa rippaamaan AH:t talteen ja myymään loput pois.
Alex Skolnick Trio : Transformation (2004)
Ex-Testament-kitaristi on vaihtanut metallin jazziin. Tämä on Skolnickin trion toinen levy, jolla hän laittaa hevi- ym klassikoita uuteen uskoon. Käsittelyyn on tällä kertaa joutunut mm. Money (Pink Floyd), Blackout (Scorpions) ja Don't Talk to Strangers (Dio). Konsepti ei ole aivan originaalimmasta päästä, mutta Skolnickin tapa muuttaa biisit jazz-muotoon toimii mahtavasti. Levyltä löytyy myös muutama originaali biisi ja kaupan päälle Charlie Hunter vierailemassa yhdellä raidalla. Kuin vanhoja muistellen, Skolnick polkaisee hetkellisesti särkijän päälle keskellä levyn päättävää, hienoa versiota Deep Purplen Highway Star -biisiä, mikä varmasti saa pahimmat jazzpuristit sotkemaan housunsa.
Happy The Man: s/t
Vinyyli löytyi kirpparilta kolmella eurolla. Upea levy!
Fish: Raingods With Zippos
Tämä oli hyllyssä aiemmin vain kopiona, nyt viimein alkuperäisenä.
Mike Oldfield: Earth Moving
Kaupan poistohyllystä muutamalla eurolla. Harvinaisen kammottava levy, jota ei pelasta edes Adrian Belewin vierailu ekalla raidalla.
Jade Warrior: s/t
Vasta kerran kuunneltu, mutta vaikutti hyvältä.
U2: How To Dismantle An Atomic Bomb
Ostin oikein superhypereditionin kirjoineen. Ensimmäinen kuuntelekerta vasta menossa, mutta vaikuttaa jo nyt huomattavasti paremmalta kuin edellinen levy, joka oli lievä pettymys.
Edit: Muutama kuuntelukerta takana ja voi jo nyt sanoa, että U2:n uusin lienee bändin uran komeimpia julkaisuja. 5 tähteä ja papukaijamerkki.
Jag tycker om tekno:
Magas: Friends Forever
GD Luxxe: Between Zero and Eternity
Adult.: Anxiety Always
Cobra Killer: 76/77
Cobra Killer: S/T
Fischerspooner: #1
Poikakin, kohta 13, haluaa U2 ta. Teini-ikä alkaa vanhojen ukkojen kuuntelulla. ;)
U2
Ihan hyvä CD. Muistuu mieleen niiden Helter Skelter versio.
Greg Howe, Victor Wooten & Dennis Chambers : Extraction (2003)
Tone Center -yhtiön viimeisin superkokoonpano. Musiikillisesti ei mitään mullistavaa materiaalia, mutta soitannollisesti reipasta fuusioiloittelua. 80-luvun shred-kitaristi Howe on kehittynyt melkoisesti sitten ensimmäisten soololevyjensä ajoista.
John McLaughlin Trio : Qué Alegría (1992/2003)
Yksi suosikki-mäkkäreistäni remasteroituna. Perkussioguru Trilok Gurtu ja bassoihme Dominique Di Piazza (Kai Eckhardt kahdella biisillä) täydentävät trion mehevällä tavalla. Tämän levyn musiikki elää ja hengittää.
Front Page : s/t (2000)
Qué Alegrían jälkeen Dominique Di Piazza tuli uskoon ja katosi musiikkikuvioista seitsemäksi vuodeksi. Noista vuosista neljä ensimmäistä kului instrumenttiin koskematta, mutta pian alkoi veri vetää takaisin soittohommiin ja vuonna 2000 Di Piazzan paluu tapahtui Front Page -yhtyeen toistaiseksi ainoan julkaisun myötä. Jazzin ja fuusion rajapinnalla seikkailevan levyn kitaristina toimi entinen tenavatähti Biréli Lagrène ja rumpalina joka paikkaan ehtivä Dennis Chambers. Bändin soitto on saumatonta. Kaikki pääsevät esittelemään taitojaan, mutta kukaan ei etuile jonossa. Levyä voisi pitää täydellisenä myöntävänä vastauksena kysymykselle, vieläkö tehdään hyvää fuusiomusiikkia?
Human League: Reproduction (1979)
No ei uskoisi että Daren kaltaisen pophutun tekijöiden takataskusta löytyy levy, jota voi pokkana väittää maailman kyynisimmäksi ja kylmimmäksi synälevyksi. Lajissaan paras.
Faint: Dance Macabre
Lähenee mielenmaisemaltaan yllä mainittua, mutta ote on vähän aggressiivsempi.
Human League: Reproduction (1979)
No ei uskoisi että Daren kaltaisen pophutun tekijöiden takataskusta löytyy levy, jota voi pokkana väittää maailman kyynisimmäksi ja kylmimmäksi synälevyksi. Lajissaan paras.
No ei uskoisi että Daren kaltaisen pophutun tekijöiden takataskusta löytyy levy, jota voi pokkana väittää maailman kyynisimmäksi ja kylmimmäksi synälevyksi. Lajissaan paras.
Reproduction on tosiaan mestariteos, aivan mahtava levy! En kyllä Dareakaan menisi moittimaan, tosin onhan se kieltämättä varsin erilainen...
Reproductionin kannetkin ovat erinomaisen.. öö.. monitasoiset. Pophuttu kuulostaa kieltämättä vähättelyltä, mikä ei ollut tarkoitus. Sehän on musiikkiharrasteen suola, kun löytää jonkin päällisin puolin pinnallisen jutun takaa syvempää ajatusta.
Wynton Marsalis: Black Codes (From the the Underground) [1985]
Mahdollisesti 1980-luvun kovimpia jazz-kiekkoja. 23-vuotias Marsalis jatkaa siitä, mihin Miles jäi ennen fuusiokelkkaan hyppäämistä.
John Scofield; EnRoute [2004]
Sco vaihtoi über-groovesta vaihteeksi perinteisempään menoon. Scofield, Steve Swallow ja Bill Stewart vetävät ihan asiallisen setin New Yorkin Blue Note -klubilla. Lontooksi voisi sanoa, että esitys on mukavan "inspired".
Joshua Redman: Wish [1993]
Saksofonisti Redmanin toinen soolojulkaisu. Todella maukasta post-bopia kovan bändin (Pat Metheny, Charlie Haden, Billy Higgins) voimin. Näillä nuoren polven tekijöiden tuotoksilla yhdistyvät liian usein (edit: eikun siis liian harvoin) sekä taito että tunne.
Wayne Shorter: Speak No Evil [1964]
Kirjastosta tuhottoman monta kertaa lainattu klassikko vihdoin omaan levyhyllyyn...
Isaac Hayes: Shaft [1971]
...samaa sarjaa kuin edellinen.
Huomenna "saattaa" hihaan taas tarttua jotain, kun suuntana on Hämeenlinna ja levymessut. Tuleepahan veronpalautuksille hyötykäyttöä...
Levyihin on taas mennyt rahaa:
NICK DRAKE: Pink Moon
-tää nyt on klassikko, joka jostain syystä uupui, vinyylinä hieno
SLY & THE FAMILY STONE: Fresh(cd) & Life(vinyyli)
-Sly Stone on kyllä nero mieheksi, aika tasaisen laadukasta
tuotantoa
PARLIAMENT: Mothership Connection
-vanha suosikki, joka on uupunut levyhyllystä, vinyylinä
JAMES BROWN: There It Is
-Näitä klassisia Browneja, joita ostelen kun eteen sattuu
JOE FARRELL: Moon Germs
-aika hieno fuusiohko lätty
DIGABLE PLANETS: Blowout Comb
-jazzahtavaa hiphoppia, sieltä ysärin paremmalta puoliskolta
SUN RA & HIS ARKESTRA: Live At Montreux
-black&white myy jostain syystä halvalla tätä tuplavinyyliä(9.90e)
vuodelta -76, kuulosti ihan lupaaavalta, Sun Ra on Sun Ra:ta
Semmosia....
Täydennystä:
Steve Hackett : Voyage of the Acolyte
-hieno levy aikoinaan vinyylinä ja mikä ettei; kyllähän tätä edelleen kuuntelee ja onhan kansitaide kohtuullisen katsottavaa tässäkin koossa...
Focus : Moving Waves
-lähinnä "kakkospuolen" Eruptionin ja Hocus Pocuksen takia; muutoin on tämä levy ehkä hieman himmentynyt
Jethro Tull : Stormwatch
-välillä tykkään Jethroista aivan sikana ja välillä taas en...
Gentle Giant : Giant On The Box DVD
-jättiläinen on suursuosikkini ja tässäpä on herkkua kun en aikoinaan onnistunut yhteenkään konserttiin pääsemään
Gnidrolog : In Spite of Harry's Toe-nail/Lady Lake
-tämä on ainoa varsinainen "uusi" tuttavuus. Kunhan laulusolistin äänen kanssa tulee juttuun, on nämä levyt aikamoista mannaa erityisesti "vaikean" musiikin ystäville. Gentle Giant fanina en voi kuin ihmetellä miten tämän tason musiikki on jäänyt jokseenkin unohduksiin? "Jättiläisellä" on sentään edelleen mahtava fanijoukko ympäri maailmaa!
Jammo
Hüsker Dü: Everything Falls Apart and More
David Sylvian: Brilliant Trees
Kaksi ennestään tuttua levyä löytyi Stupidon alepäiviltä. Sylvian ei ollut kyllä läheskään niin hyvä kuin muistin - ei ole kauhean hyvin kestänyt aikaa.
Harpers Bizarre: Feelin' Groovy: The Best of Harpers Bizarre
Vaihdoin rateyourmusic.comissa yhteyttä ottaneen puolalaisen kanssa Elevatorsin Easter Everywhereen. Loistavan pehmoista barokki-nelkytluku-psykepoppia.
Foetus Interruptus: Thaw
Kijaasus. Kieroutunut sekoitus vanhan ajan industriaalia (tämäkin tosin 1988 tehty), Swordfishtrombonesia, nykkärimeteliä ja doowoppia erittäin kuivalla ja mustalla huumorilla. Voisin veikata, että esim. NIN ja Mr. Bungle ovat apinoineet ainesosiaan tästä osoitteesta vähän reilummallakin kauhalla.
Echolyn : Mei (2002)
Puhkikehuttu, vain yhden biisin sisältävä Mei ei pettänyt parin vuoden ajan kertyneitä odotuksia. Echolyn kuuluu uusioprogen parhaimmistoon.
Al Di Meola : Land of the Midnight Sun (1976)
Käytettynä tuli vastaan mini-lp-kantinen japsi-importti. Musiikista huokuu nuoruuden into. Poissa on kaikki tekotaiteellisuus, joka leimaa Di Meolan monia myöhäisempiä levyjä.
The Dregs : Unsung Heroes (1981)
Cd-muodossa harvinainen levy löytyi B&W:sta käytettynä. Levyn ilmestymisen aikoihin (Dixie) Dregs toisti jo pahasti itseään, mutta jos bändin muut levyt miellyttävät, tuskin tämäkään suurta pettymystä tuottaa.
Isotope and Gary Boyle : Live at the BBC (2004)
Hux Records jatkaa BBC-nauhoituksien julkaisua ja hyvä niin. Tämä levy koostuu kolmesta eri sessiosta (2 x Isotope + Gary Boyle). Isotopen Mahavishnu Orchestramainen vimma ja rupisuus miellyttää. Gary Boylen osuus on hieman siistimpää, mutta silti kuulemisen arvoista.
Timo Pratskin : Update (2004)
Puhtoista, helposti kuunneltavaa ja paikoin jopa liian kilttiä koskettimien ympärille keskittyvää fuusiota. Olen ilmeisesti viime aikoina kuunnellut liian rankkoja fuusiolevyjä, kun Update kuulostaa hieman särmättömältä. Soittopuoli on kuitenkin pätevissä käsissä. Kosketinsoittaja Pratskinin lisäksi levyllä musisoi Anssi Nykänen (drs), Varre Vartiainen (gtr), Yawn... eikun siis Jaan Wessman (bs) ja Leevi Leppänen (perc). Update on muuten ainoa ostamani kotimainen levy tänä vuonna.
Edit: Pitää hieman ottaa sanoja takaisin. Yksi kuuntelukerta lisää ja Pratskinin levy alkoi kuulostamaan vallan mainiolta. Kyllä sitä särmääkin löytyi, kun keskittyi kuuntelemaan.
John Coltrane: A Love Supreme
- Isot pojat rateyourmusicissa on tuon äänestäneet parhaaksi levyksi, niin pitihän se kokeilla. Aika erikoinen levy ihan positiivisessa mielessä, vaatii ehkä suuret hihistelyvehkeet päästäkseen täysin oikeuksiinsa, mutta hyvin on äänitetty ja välillä olevinaan kuulin orkesterin eri soittopaikatkin :shock:
Pitää seuraavaksi hankkia Coltranen Blue Train, on tämä sen verran mielenkiintoista musiikkia ja hyvää vaihtelua myös. Rentouttavaa musiikkia.
Eno: Another Green World
- Vielä vähän keskeneräinen projekti parilla kuuntelukerralla, erilaista musiikkia vaihteeksi, mutta tältäkin löytyi hyviä hetkiä, tosin vaatii paljonkin kuuntelua. Ei kuitenkaan vienyt heti ainakaan sydäntäni, mutta katsotaan nyt kunhan tämä avautuu.
Radiohead: My Iron Lung EP
- Ok Computerin osto vaati lisää Radioheadia ja CDONin alerytäkästä tuli tuo kaapattua ja hyvä levy on. Biisit eivät kuulosta aivan niin tuskalta kuin Ok Computerissa, onhan tämä The Bendsin ajalta, mutta hyvältä kuulostavat nuo biisit, vaikka välillä en meinaa erottaa että missä kohti biisit edes vaihtuvat. Lopulta vaan huomaa kun Creepin alustinen kitara vaimenee...
Marillion: Misplaced Childhood
- Laulaja Fish kuulostaa tosi paljon Peter Gabrielilta Genesis-aikoina. Instrumentit ovat todella vahvoja ja musiikissa on semmoinen tumma ja painostava sävy verrattuna Genesiksen ilmavampaan soittoon. Kuitenkin miellyttävä kokemus ja hyviä kappaleita. Pitäisi Script for Jesters Tear joskus kuunnella.
Pink Floyd: Meddle
- Hävettää vähän, kun löysin Pink Floydin vasta näin myöhään (tämän vuoden keväällä siis). Nyt on pitänyt sitten näitä levyjä hommailla ja tutustua enempi Pink Floydiin, siis tähän 70-80-luvun Pink Floydiin, en tykännyt niinkään Barrettin aikaisista psykedelioista ja Watersin jälkeinen Pink Floyd on vähän alkuvaiheessa vielä. Aluksi en oikein pitänyt Meddlestä, sillä se kuulosti joissakin kohdissa ihmeellisen psykedeeliseltä. Nyt kun sitä kuunteli ihan ajatuksella kunnolla, siitä oppi pitämään ja löysi hienoja kohtia. One Of These Daysin nerokkuus on vielä löytämättä kuten myös A pillow of Windsin, mutta Fearless oli hieno. San Tropez taas oli ehkä liian pirteää Watersia, tosin mukavaa vaihtelua ainaiseen sotalyriikointiin Fletcher-isästään. Seamus oli hieman omituinen kappale koirineen ja sen lyriikallinen sisältö oli turhan pieni minun makuuni. Echoes taas oli komealla laululla varusteltu järkäle, jonka sanoma oli suhteellisen paljon tuota ilmassa leijumista ja kokeiluja. Vinkuva syntikka ei vienyt sydäntäni, mutta Gilmourin ja Wrightin laulu kyllä. Nyt pitää vaan kuunnella muutakin tältä levyltä kuin Echoesia... :)
John Coltrane: A Love Supreme
- Isot pojat rateyourmusicissa on tuon äänestäneet parhaaksi levyksi, niin pitihän se kokeilla. Aika erikoinen levy ihan positiivisessa mielessä, vaatii ehkä suuret hihistelyvehkeet päästäkseen täysin oikeuksiinsa, mutta hyvin on äänitetty ja välillä olevinaan kuulin orkesterin eri soittopaikatkin :shock:
Pitää seuraavaksi hankkia Coltranen Blue Train, on tämä sen verran mielenkiintoista musiikkia ja hyvää vaihtelua myös. Rentouttavaa musiikkia.
Eno: Another Green World
- Vielä vähän keskeneräinen projekti parilla kuuntelukerralla, erilaista musiikkia vaihteeksi, mutta tältäkin löytyi hyviä hetkiä, tosin vaatii paljonkin kuuntelua. Ei kuitenkaan vienyt heti ainakaan sydäntäni, mutta katsotaan nyt kunhan tämä avautuu.
Radiohead: My Iron Lung EP
- Ok Computerin osto vaati lisää Radioheadia ja CDONin alerytäkästä tuli tuo kaapattua ja hyvä levy on. Biisit eivät kuulosta aivan niin tuskalta kuin Ok Computerissa, onhan tämä The Bendsin ajalta, mutta hyvältä kuulostavat nuo biisit, vaikka välillä en meinaa erottaa että missä kohti biisit edes vaihtuvat. Lopulta vaan huomaa kun Creepin alustinen kitara vaimenee...
Marillion: Misplaced Childhood
- Laulaja Fish kuulostaa tosi paljon Peter Gabrielilta Genesis-aikoina. Instrumentit ovat todella vahvoja ja musiikissa on semmoinen tumma ja painostava sävy verrattuna Genesiksen ilmavampaan soittoon. Kuitenkin miellyttävä kokemus ja hyviä kappaleita. Pitäisi Script for Jesters Tear joskus kuunnella.
Pink Floyd: Meddle
- Hävettää vähän, kun löysin Pink Floydin vasta näin myöhään (tämän vuoden keväällä siis). Nyt on pitänyt sitten näitä levyjä hommailla ja tutustua enempi Pink Floydiin, siis tähän 70-80-luvun Pink Floydiin, en tykännyt niinkään Barrettin aikaisista psykedelioista ja Watersin jälkeinen Pink Floyd on vähän alkuvaiheessa vielä. Aluksi en oikein pitänyt Meddlestä, sillä se kuulosti joissakin kohdissa ihmeellisen psykedeeliseltä. Nyt kun sitä kuunteli ihan ajatuksella kunnolla, siitä oppi pitämään ja löysi hienoja kohtia. One Of These Daysin nerokkuus on vielä löytämättä kuten myös A pillow of Windsin, mutta Fearless oli hieno. San Tropez taas oli ehkä liian pirteää Watersia, tosin mukavaa vaihtelua ainaiseen sotalyriikointiin Fletcher-isästään. Seamus oli hieman omituinen kappale koirineen ja sen lyriikallinen sisältö oli turhan pieni minun makuuni. Echoes taas oli komealla laululla varusteltu järkäle, jonka sanoma oli suhteellisen paljon tuota ilmassa leijumista ja kokeiluja. Vinkuva syntikka ei vienyt sydäntäni, mutta Gilmourin ja Wrightin laulu kyllä. Nyt pitää vaan kuunnella muutakin tältä levyltä kuin Echoesia... :)
- Isot pojat rateyourmusicissa on tuon äänestäneet parhaaksi levyksi, niin pitihän se kokeilla. Aika erikoinen levy ihan positiivisessa mielessä, vaatii ehkä suuret hihistelyvehkeet päästäkseen täysin oikeuksiinsa, mutta hyvin on äänitetty ja välillä olevinaan kuulin orkesterin eri soittopaikatkin :shock:
Pitää seuraavaksi hankkia Coltranen Blue Train, on tämä sen verran mielenkiintoista musiikkia ja hyvää vaihtelua myös. Rentouttavaa musiikkia.
Eno: Another Green World
- Vielä vähän keskeneräinen projekti parilla kuuntelukerralla, erilaista musiikkia vaihteeksi, mutta tältäkin löytyi hyviä hetkiä, tosin vaatii paljonkin kuuntelua. Ei kuitenkaan vienyt heti ainakaan sydäntäni, mutta katsotaan nyt kunhan tämä avautuu.
Radiohead: My Iron Lung EP
- Ok Computerin osto vaati lisää Radioheadia ja CDONin alerytäkästä tuli tuo kaapattua ja hyvä levy on. Biisit eivät kuulosta aivan niin tuskalta kuin Ok Computerissa, onhan tämä The Bendsin ajalta, mutta hyvältä kuulostavat nuo biisit, vaikka välillä en meinaa erottaa että missä kohti biisit edes vaihtuvat. Lopulta vaan huomaa kun Creepin alustinen kitara vaimenee...
Marillion: Misplaced Childhood
- Laulaja Fish kuulostaa tosi paljon Peter Gabrielilta Genesis-aikoina. Instrumentit ovat todella vahvoja ja musiikissa on semmoinen tumma ja painostava sävy verrattuna Genesiksen ilmavampaan soittoon. Kuitenkin miellyttävä kokemus ja hyviä kappaleita. Pitäisi Script for Jesters Tear joskus kuunnella.
Pink Floyd: Meddle
- Hävettää vähän, kun löysin Pink Floydin vasta näin myöhään (tämän vuoden keväällä siis). Nyt on pitänyt sitten näitä levyjä hommailla ja tutustua enempi Pink Floydiin, siis tähän 70-80-luvun Pink Floydiin, en tykännyt niinkään Barrettin aikaisista psykedelioista ja Watersin jälkeinen Pink Floyd on vähän alkuvaiheessa vielä. Aluksi en oikein pitänyt Meddlestä, sillä se kuulosti joissakin kohdissa ihmeellisen psykedeeliseltä. Nyt kun sitä kuunteli ihan ajatuksella kunnolla, siitä oppi pitämään ja löysi hienoja kohtia. One Of These Daysin nerokkuus on vielä löytämättä kuten myös A pillow of Windsin, mutta Fearless oli hieno. San Tropez taas oli ehkä liian pirteää Watersia, tosin mukavaa vaihtelua ainaiseen sotalyriikointiin Fletcher-isästään. Seamus oli hieman omituinen kappale koirineen ja sen lyriikallinen sisältö oli turhan pieni minun makuuni. Echoes taas oli komealla laululla varusteltu järkäle, jonka sanoma oli suhteellisen paljon tuota ilmassa leijumista ja kokeiluja. Vinkuva syntikka ei vienyt sydäntäni, mutta Gilmourin ja Wrightin laulu kyllä. Nyt pitää vaan kuunnella muutakin tältä levyltä kuin Echoesia... :)
Hienoja analyysejä, Trilogy! Itselleni tuntematon levy on vain tuo Radioheadi, mutta muut ovat sitten kovastikin tuttuja. Olet löytänyt näihin levyihin todella dynaamista ja uutta tulkintaa!
A Love Supreme on todellakin rentouttavaa musaa!
Enon Another Green World saattaa vaatia paljon kuuntelua, minulle se oli rakkautta ensi kuuntelemalla :-)
Trio St. Elmo's Fire, In Dark Trees ja The Big Ship ovat edelleenkin silkkaa herkkua! Tämä biisitrio on omassa rankingissä tosi korkealla.
Marillionin Misplaced Childhood kuuluu omassa luokituksessani ehkä pikemminkin kevyeen sarjaan, mutta onhan se toki hieno levy.
Entäpä Meddle? Hei, One of These Days oli itselleni aikoinaan 70-luvulla järkyttävä kokemus!
Fearless on edelleen tehokas "nyt kaikki laulamaan yhdessä" juttu!
Eniten ihmetyttää tulkintasi Echoesista. Tässä biisissä nimenomaan laulu on omasta mielestäni kappaleen heikoin lenkki! Syntikat, erityisesti kappaleen alussa, edustavat progen tai sanotaanko psykedelian huippusaavutusta! Samaten biisin orgastinen kliimaksi forte fortissimo kohdassa on ainutlaatuinen!
Tämän jälkeenhän löysä laulu alkaa jälleen...
Annahan kun vanha hämy tekee nopean astrologisen luonneanalyysin:
Olet about kaksvitonen tai nuorempi, todennäköisesti Ilman merkeissä (vesimies, kaksonen, vaaka) syntynyt avoin ja fiksu nuorimies, jolla ei ole mitään turhan kiteytyneitä pakkomielteitä, vaan elät tässä ja nyt ja otat asiat sellaisina kun ne tulevat ;-)
Näin pienen aineiston perusteella virhemarginaalini on tosin melko suuri, jopa 30 %.
Kiitos uusista näkemyksistä!
Jammo
nyssoi Tangerine Dream : Live at York Minster Cathedral, England 20th October 1975
Eniten ihmetyttää tulkintasi Echoesista. Tässä biisissä nimenomaan laulu on omasta mielestäni kappaleen heikoin lenkki! Syntikat, erityisesti kappaleen alussa, edustavat progen tai sanotaanko psykedelian huippusaavutusta! Samaten biisin orgastinen kliimaksi forte fortissimo kohdassa on ainutlaatuinen!
Tämän jälkeenhän löysä laulu alkaa jälleen...
Annahan kun vanha hämy tekee nopean astrologisen luonneanalyysin:
Olet about kaksvitonen tai nuorempi, todennäköisesti Ilman merkeissä (vesimies, kaksonen, vaaka) syntynyt avoin ja fiksu nuorimies, jolla ei ole mitään turhan kiteytyneitä pakkomielteitä, vaan elät tässä ja nyt ja otat asiat sellaisina kun ne tulevat ;-)
Näin pienen aineiston perusteella virhemarginaalini on tosin melko suuri, jopa 30 %.
Echoesissa jotenkin pidän tuosta rennosta laulusta ainakin tässä vaiheessa, sopivan ilmavaa ja tulee mieleen King Crimsonin "I talk to the wind" biisi. Löysällä laululla varustettu Echoes on jotenkin semmoinen hyvän rauhallinen iltamusiikki, jota voi ihan taustallakin soitella. Tuota laulua ei tule kylläkään nyt niin tarkkaan kuultua enää biisistä, kun itse tulee laulettua jo yhtä kovaa :oops:
Itse en välillä edes meinaa niin tarkkaan musiikkia kuunnella, kun tulee mietittyä vain sanoja. Kaveri huomasi Peter Gabrielin "Games without frontiers" biisissä kolmen ananaksen orkesterin, kun minä mietin vain että kukas nyt leikkii kenenkin kanssa ja mikäs sotajuttu tästä nyt kehittyy. Joskus hieno soitto nousee ensin pintaan, joskus taas tulee otettua lyriikat pureskeltavaksi ja soitto aukeaa kuulokanaviin vasta myöhemmin. Omituisia ovat mieleni tiet.
Sedässä taitaa olla jonkinlaista psykologin vikaa kun noin tarkka analyysi tuli, tosin ikähaitaria olisi kehdannut 18v asti rullata, sieltä löydytään täällä. Vesimiehen merkeissä kyllä, en kyllä noista horoskoopeista niin tiedä mutta kai se jotain sitten on persoonasta kerrottava. Pistänkö vielä digikuvan kämmenestäni, jotta voit lukea siitä tulevaisuuteni? ;)
On muuten tullut mietittyä että onko "normaalia" että tämän ikäinen rupeaa kuuntelemaan kevyttä musiikkia tai jatsia? Jotenkin tuntuu huvittavalta, että kaverit kuuntelee amisjytkeitään ja minulla taas soi Adagio. Ehkä se on tämä mainitsemasi avoimmuus, josta kaikki lähtee. Osa tuntuu inhoavan tiettyä musiikkia lähinnä sen takia, etteivät ole erityisemmin kuulleet sitä. Ehkä se tietty vaatii jonkinlaista erikoista mielentilaa pystyä etsimään musiikista erilaisia asioita, eikä vain miettiä sitä, että heiluuko seinät ja että tykkääkö naapuri.
Eli Palasokerissa on päästy horoskooppi juttuihin. Siistiä.
Mä olen horoskooppimerkiltäni yksisarvinen.
Anja Garbarek: Smiling & Waving (2001)
Tunnelmallisen kaunis, kokeellinen levy Jan Garbarekin tyttäreltä. Tuottajana Steven Wilson, vierailijoina Robert Wyatt, Mark Hollis, Richard Barbieri ja Steve Jansen. Anjan äänestä tulevat mieleen lähinnä Petronella Nettermalm ja Stina Nordenstam. Suosittelen lämpimästi!
Charlie Hunter Quartet: Ready...Set...Shango! (1996)
Hunter lähestulkoon soul jazz -tunnelmissa. Aika perinteistä, mutta kiitettävän laadukasta poljentoa.
Touré Kunda: Amadou-Tilo/Casamance au clair de lune (1983/1984)
Twofer-julkaisu senegalilaisbändin alkuaikojen levyistä. Akustista Casamancea en ole vielä ehtinyt kunnolla kuunnella, mutta aika vahvaa funk-meininkiäkin tarjoava Amadou-Tilo vakuutti oitis. Afromusaa täytyy hankkia hyllyyn lisää.
Steps Ahead: Modern Times (1984)
Ei bändin parasta tuotantoa, mutta ehdottoman mukiinmenevää kuitenkin.
U2: War (1985)
Tulipahan hankittua, kun halvalla sai. Hienoja biisejä, toimiva kokonaisuus.
Syntikat, erityisesti kappaleen alussa, edustavat progen tai sanotaanko psykedelian huippusaavutusta!
Kiitos uusista näkemyksistä!
Kiitos uusista näkemyksistä!
Eipä tuossa kyllä mitään syntikoita ole, pianoa Leslien läpi, Hammond urkua ja slidekitaraa. Välisekoilutkin ovat vain Farfisa -urkua, slideputken hankausta ja kaikulaitteella leikkimistä. Etten nyt kuitenkaan kaikkea iloa pilaa, niin sanotaan, että komean kuuloista on toki. Aika hienosti ne tuon toteuttavat Pompeii -videossakin.
U2: War (1985)
Tulipahan hankittua, kun halvalla sai. Hienoja biisejä, toimiva kokonaisuus.
Tulipahan hankittua, kun halvalla sai. Hienoja biisejä, toimiva kokonaisuus.
Vuosi oli 1983.
Pink Floyd: Meddle
- Hävettää vähän, kun löysin Pink Floydin vasta näin myöhään (tämän vuoden keväällä siis). Nyt on pitänyt sitten näitä levyjä hommailla ja tutustua enempi Pink Floydiin, siis tähän 70-80-luvun Pink Floydiin, en tykännyt niinkään Barrettin aikaisista psykedelioista ja Watersin jälkeinen Pink Floyd on vähän alkuvaiheessa vielä. Aluksi en oikein pitänyt Meddlestä, sillä se kuulosti joissakin kohdissa ihmeellisen psykedeeliseltä.
- Hävettää vähän, kun löysin Pink Floydin vasta näin myöhään (tämän vuoden keväällä siis). Nyt on pitänyt sitten näitä levyjä hommailla ja tutustua enempi Pink Floydiin, siis tähän 70-80-luvun Pink Floydiin, en tykännyt niinkään Barrettin aikaisista psykedelioista ja Watersin jälkeinen Pink Floyd on vähän alkuvaiheessa vielä. Aluksi en oikein pitänyt Meddlestä, sillä se kuulosti joissakin kohdissa ihmeellisen psykedeeliseltä.
Ihmeellisen psykedeeliseltä... tuota parempaa kehua en osaisi keksiäkään, mutta aika erilainen maku meillä taitaa olla kun Syd Barrett on mulla ainaisesti ikuinen ykkönen...
Meddle on kuitenkin mestariteos juuri siksi kun siinä on niin erilaisia juttuja sulassa sovussa, San Tropez taidettiin jossain äänestää fanien toimesta kaikkien aikojen huonoimmaksi PF-biisiksi, mutta mun mielestä se on kaikessa kitchisyydessään aivan mahtava, ja Seamus rulettaa tietty, eihän mikään biisi voi olla huono jos se lauletaan duettona koiran kanssa. Parhaat biisit taitaa silti olla Pillow of Winds, jossa on niin maagisen utuinen tunnelma, ja Fearless, jossa se futishoilotus toimii ihan kybällä. Ja Echoes on tietenkin prototyyppi PF:n myöhemmälle tuotannolle. Hieno levy!
Seamus rulettaa tietty, eihän mikään biisi voi olla huono jos se lauletaan duettona koiran kanssa.
Meinasinkin jo tuossa aikaisemmin kysyä, olenko minä ainoa, joka pitää Seamusista?
Seamus rulettaa tietty, eihän mikään biisi voi olla huono jos se lauletaan duettona koiran kanssa.
Meinasinkin jo tuossa aikaisemmin kysyä, olenko minä ainoa, joka pitää Seamusista?
Mademoiselle Nobs taitaa kuitenkin olla parempi.
Heh, Seamus ja Nobs sopisivat hyvin threadiin, jossa puhutaan piiseistä, jotka pilaavat levyn ;) Hemmetti, mitään koiran ulvontaa ja kusetusta ei jaksas enää kotonaan kuunnella.
J
Nyt on tullut harmillisen pitkä tauko levyhankinnoissa. Noh, tässä uusimmat:
Lula Côrtes e Zé Ramalho: Paêbirú
Brasilialainen todella huippuhyvä löytö. Sitaria ja viidakkomeininkiä. Psykedeelistä jamittelua.
Zao: Z = 7L
Magma-tyyppistä meininkiä.
Klimax: 84-85
Kohu-63: Sotaa 81/82
Rudimentary Peni: Cacophony
Nämä on kolme viimeistä on vielä postissa. Piti taas tilata lisää punkkivinyyleitä. Lopultakin julkaisivat Klimaxia. Tuota on ollut lähes mahotonta löytää aikasemmin.
Comus: First utterance on myös ollut tilauksessa jo pitkään, jospa sekin vielä tulisi joskus.
J
Pearlfishers "Sky Meadows"
- Vielä osataan tehdä laatupoppia. Hyvä David Scott!!!
James Griffin "Breakin' Up Is Easy"
- Bread yhtyeestä. Levyllä muutama todellinen helmi.
Graham Gouldman - "...And Another Thing"
- Melodiantajua löytyy Grahamilta edelleen. Huikeasti parempia biisejä 10cc:n viimeisimpiin räpellyksiin verrattuna - suosittelen tätäkin hyvän pop-musan ystäville !!
...ai niin progelätty unohtui äskeisistä. Tuli semmoinenkin tilattua äskettäin eli:
Tanskalainen RAINBOW BAND kannattaa myös tsekata.
LongHair-Music julkaissut tämänkin (kuten BLAST FURNACE-CD:n)
Jazzahtavampaa menoa Blastiin verrattuna. Enemmän stemmalaulua viljelty myös. "King Of The Sun" nousi ekalla kierroksella suosikkikappaleeksi, mutta tämähän on niitä levyjä jotka vaatii about 20 kuuntelukertaa ennen väliraporttia...
Can: Out Of Reach
Eka hankintani tältä poppoolta. Ei hassumpi levy, pitänee tutustua varhaisempaankin tuotantoon.
Myortvye Grusi: Vily V Bok!
Unkarinpoikien "proge"levy lähti halvalla. Luulenpa, että toista ei tarvitse ainakaan heti ostaa...
Mike Oldfield: Five Miles Out
Tämän hankin viimeinkin alkuperäisenä entisen cdr:n tilalle.
The Jayhawks: Rainy Day Music
Sattumalta löysin tuplalevyn kohtuuhintaan. Eipä menny rahat hukkaan, sillä tämä lienee bändin paras levy.
Pink Floyd: The Final Cut (remaster)
Tämän omistan vinyylinä, nyt siis myös cd:nä. Ei kuulu suosikkeihini bändin tuotannosta ja jäänytkin aika vähälle kuuntelulle; ehkä nyt perehdyn tähän hieman paremmin.
Renaissance: Turn Of The Cards
Caravan: Blind Dog at St. Dunstans
Nämä kaksi odottavat vielä kuunteluvuoroaan. Tämmöisiä tällä kertaa!
Picchio dal Pozzio - Picchio dal Pozzio
Mainiota italo-canterburya.
Chroma Key - Graveyard Mountain Home
Kevin Mooren kolmas Chroma Key levy. Yksi vuoden parhaita levyjä vaikka ensivaikutelma olikin lievä pettymys ja toimivat biisit tuntuivat unohtuneen hienon äänimaailman seasta. No löytyihän ne sieltä vaikka enemmän tämä on kuitenkin jonkinlaista tunnelmointia.
Kate Bush - The Kick Inside
Suorastaan lumoava levy. Kaikki kappaleet eivät ole niin erikoisia, mutta Bushin ääni paikottaisesta yliyrittämisestä huolimatta on vaan niin hurmaava.
Genesis - ... And Then There Were Three...
Mainettaan parempaa progepoppia. Banksin syntsasoundit miellyttävät.
Faust - Faust IV
Krautrockiksi tämä on aika poppia, mutta hyvä niin koska ne pahimmat pörinät ja kilkutukset eivät kauheasti kiinnostakaan. Hieno levy.
Egg - The Polite Force
Ei parasta mahdollista canterburya tai edes Dave Stewartia, mutta ihan mainio levy kuitenkin. Tahtilajeilla kikkailu on kivaa ja etenkin Contrasong upea biisi tällä saralla.
Tangerine Dream - Stratosfear
Perus Tangerine Dream kamaa. Ei ehkä ihan parhaita levyjä muttei varmasti huonoimpiakaan. Kivaa pulputusta ja välillä vähän rankempaakin soittoa.
Neal Morse - One
Ei mitään varsinaisesti uutta Morselta, mutta laadukasta perusprogea kuitenkin. Ehkä hieman vahvempi levy kuin Testimony. Etenkään alkupuolella uskonnolliset sanoituksetkaan eivät juuri häiritse, mutta loppupuolelle Jeesus astuu mukaan kuvioihin vähän liian vahvalla panostuksella. Lähes metallilta kuulostava Author Of Confusion johon on sotkettu perus- gentle giant- tyyppiset moniääniset laulukuviot on varmaan yksi parhaista Morsen säveltämistä biiseistä koskaan.
Bob Berg & Mike Stern Group : Games (1990)
80-luvun lopulla nyt jo edesmennyt saksofonisti Bob Berg kyllästyi Miles Davisin popimpaan suuntaukseen ja lähti bändistä tarkoituksena soittaa jotain itseään tyydyttävämpää materiaalia. Hän lyöttäytyi yhteen kitaristi Mike Sternin (myös ex-Davis) kanssa ja perusti yhtyeen, jonka rumpalina oli Dennis Chambers (kukas muu!?) ja bassossa Lincoln Goines. Games on JazzDoorin (bootleg?) julkaisema livelevy 1990 äänitetyltä keikalta. Kolme pitkää biisiä sisältävää levyä uskaltaa suositella improvisoidun fuusiomusan ystäville.
René Engel : Nostalgia (2002)
Kitaristi Richard Hallebeekin diskografiasta bongattu levy on hollantilaisen rumpali/perkussionistin kolmas soolo. Musiikki on aika tyypillistä nykyfuusiota. Pari rumpusoolobiisiä rikkoo hieman kokonaisuutta, joka muuten on ihan sujuvasti kuunneltavaa materiaalia.
Anekdoten : Nucleus (1995)
Rujonkaunista musiikkia. Joskus aikoinaan en ihan niin paljoa pitänyt, mutta nyt kuulostaa paremmalta.
Parallel Or 90 Degrees : No More Travelling Chess (1992/1999)
Tämä ei taida olla paras mahdollinen Po90-levy tutustumistarkoitukseen, mutta olipahan kuitenkin ensimmäinen, joka tuli käytettynä vastaan. Alunperin Gold Frankincense & Disk Driven (=Tillison & Manning) nimellä julkaistu levy sisältää Peter Hammillin (& VdGG:n) musiikkia ja pari samanhenkistä originaalibiisiä. Hammill/VdGG-fanit pysyvät varmasti mielummin originaaleissa, mutta ihan kuunneltavia versioita nämäkin ovat.
The Watch : Vacuum (2004)
Italialainen The Watch ei peittele esikuvaansa. Tai jos se sen tekee, on bändin esikuva jokin muu kuin Genesis. Tällaista copycat-levyä olisi helppo inhota, mutta ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että aivan objektiivisesti kuunneltuna levy on musiikillisesti varsin hyvä, paikoin jopa loistava. Aivan suoria lainauksia toki löytyy, mutta enimmäkseen levy kuulostaa kuin ennen kuulemattomalta, klassiselta Genesis-materiaalilta. Jos kloonibändit aiheuttavat näppylöitä, jättäkää tämä levy suosiolla väliin. Jos taas olet kyllästynyt odottamaan progejättiläisen paluuta ja tyydyt seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, kokeile Vacuumia.
Edgar Broughton Band: Sing Brother Sing
Ne on wihdoin uudelleenjulkassu tämän mukavan orkesterin Harvest-matzkun uusiks. Väittivät, että tätä rujonkaunista 2.albumia ei olisi syystä tai toisesta ollenkaan julkaistu Suomessa, mutta jokatapauksessa Lpr:n Hyvästä Levykaupasta tää löytyi, joten päätin, että on korkea aika korvata tuo jo 70-luvulla käytettynä & rahisevana hankittu vinyyliversio tällä, etenkin, kun boonuksiakin on lupaavasti. No. Happoa & politiikkaa, rumia & kovaäänisiä pitkähiuksisia U-miehiä & aikansa studiokokeiluja aivan sylttytehtaan terävimmästä ytimestä from Swinging London, heheheee.... Yksi kaikkien aikojen rakkaimmista levyistäni. Tsekatkaa siis tää ehdottomasti, ja jos ei löydy, niin joku muu orkesterin kauniista Harvest-cdistä!
Tolonen: Tolonen/Summer Games
Tämmönenkin löytyi... Ei hassumpaa, paitti ton edellisen jälkeen on kyllä vaisu... Hyvä levy kuitenkin...
Horto Kaalo: Miksi ovet ei aukene meille
Rankkaa kamaa, suomalaista vähemmistökulttuurietnoa, 70luvulta, eh?
Uuno Klami: Karjala-aiheisia teoksia...
Tällaisen cdrrän sain joulukorttina. Etenkin Kalevala-sarja on täyttä progea. Sampoa taottaessa Klami on käyttänyt myös Sibben käyttämiä teemoja.
Miksi ovet ei aukene meille
ei mee hameen alle tavaraa
katsomme vain Volvoa avaraa
- muistinko sanat oikein?
Can: Out Of Reach
Eka hankintani tältä poppoolta. Ei hassumpi levy, pitänee tutustua varhaisempaankin tuotantoon.
Eka hankintani tältä poppoolta. Ei hassumpi levy, pitänee tutustua varhaisempaankin tuotantoon.
Canilla on paljon parempiakin levyjä. Alkuaikojen meininki on sitten melkoisesti härömpää.
Niin, tuo on ehkäpä toiseks huonoin Can-levy ;)
Niin, tuo on ehkäpä toiseks huonoin Can-levy ;)
Eli sisältääkö levy helposti omaksuttavaa ja kaupallista potentiaalia omaavaa musiikkia? :wink:Mikään Can-levy ei sisällä kaupallista potentiaalia.
Eli levy on siis helposti omaksuttava...
Mikään Can-levy ei sisällä kaupallista potentiaalia.
Mutta eikös Ege Bamyasilta löytyvä Spoon ollut jonkinmoinen hitti, samoin hieman myöhäisempi I Want More.
Itse suosittelisin aloitukseksi Ege Bamyasi ja Soundtracks -levyjä,
miksei myös Monster Movie. Onko jollain kokemuksia niistä uudelleenmasteroinneista, ja onko mitään liner noteseja yms, aiemmat painokset olivat muistaakseni aika karuja.
Muuta tietoa Canin remastereista ei ole kuin että Tago Mago on kuulemma mokattu. Poistettu liian tehokkaasti kohinaa, ja samalla on sitten lähtenyt sellastakin kamaa, joka olisi kannattanut jättää.
Tämän informaation minulle tarjosi joku jollain irc-kanavalla.
Kai nyt Canilla täytyy edes jonkinlaista kaupallista potentiaalia olla kun minäkin olen niihin levyihin rahojani pistänyt.
Ei mullakaan ole omakohtaisia kokemuksia Can remastereista, mutta olen kuullut myös haukuttavan nuita uusia versioita.
EDIT: tässä lainaus rec.music.progressivestä:
"FWIW, this is the second bad review I've read of these remasters today, from different people in totally different forums. The other person noted that the new ones were quite a bit louder, but had also had some serious noise reduction applied. He wasn't happy with the result. Here's the review.
http://forums.lukpac.org/viewtopic.php?t=1390
Note that on the otehr forum, the reviewer mentioned that he'd actually spoken to Holger Czukay, who said the previous CD version was a straightforward digital transfer of the master tapes -- i.e., a 'flat transfer'. Whihc, by some philosophies, is 'the job done right'.
I would guess that the current SACD remasters actually represents an attempt to make the masters sound more 'pristine and clear'. Be careful what you wish for -- I doubt these tapes were ever really 'pristine and clear' to begin with, given Can's recording methods."
J
Kai nyt Canilla täytyy edes jonkinlaista kaupallista potentiaalia olla kun minäkin olen niihin levyihin rahojani pistänyt.
Minä en enää Canin kaupalliseen musiikkiin rahojani pistä!
Pari vinyyliä oli 70-luvulla, mutta sain ne toki helposti myytyä edelleen, likviidiä tavaraa kun olivat. :roll:
Jees, punkinrätkeen jälkeen taas progi-linjalle...
Popol Vuh: In den Gärten Pharaos
Gila: Bury my heart at Wounded Knee
Magma: KA
Between: And the waters opened
Potemkine: Triton
Jep jep.
J
Porkkaa:
Moving Gelatine Plates : The World of Genius Hans
- ranskalaista härveliä vuodelta -71; Gentle Giantin ja ehkäpä RIOn ystäville (ei tarkoita karnevaaleja; ks. Proge sanakirjasta :roll: )
Yezda Urfa : Sacred Baboon
-kimuranttia musisointia Gentle Giantin tyyliin; paikoitellen soitanta kuulostaa jopa ns. plagioinnilta; USA:sta ! :shock:
Gryphon : Red Queen to Gryphon Three/Raindance
-kaksi progelevytystä yhdellä CD:llä; fagotin soittoa!
RQtGT on aika metka shakkiteemainen instrumentaaliopus, RD taas sisältää enempi yksittäisiä näppäriä biisejä
Los Jaivas : Alturas de Macchu Picchu
-Chileläistä progea "Todos los temas Neruda" -Los Jaivas
osattiin sitä valtamaiden ulkopuolellakin!
Lääkkeeksi korvien syyhyämiseen:
Tarujen Saari : Sota kirottu!
-folkrokkia Hartolasta! Kaunista ja selkeää vanhahtavaa musiikkia
Jethro Tull : Stand Up, Songs From The Wood & Heavy Horses
-klasikkoja
Sun Ra And His Arkestra : Live at Montreux
- Oli Black And White:ssa tarjouksena 10 eurolla..we travel the spaceways :mrgreen:
Egg : The Polite Force
Alussa olin jo paniikissa, että onko tämä jotain ELP:iä. Onneksi tyyli muuttui, ja löytyihän sieltä jo hieman National Healthiinkiin viittaavaa kamaa.
Sitten vielä toimittamattomia ja joululahjalevyjä
Tangerine Dream : Stratosfear
Kate Bush : Hounds of Love
Genesis : Foxtrot
Rahmaninov : Pianoconcertos 2 & 3
Van Der Graaf Generator : First Generation
Shub-Niggurath: Les Morts Vont Vite (1986)
Onpas synkkää ja raskasta musisointia. Magma on tähän verrattuna kevyen kivaa.
KBB: Four Corner's Sky (2003)
Tavallista persoonallisempi fuusiolätty. Bändi on siis Japanista, mutta eipä japanilaisuus tässä juuri kuulu. Onneksi keittoon on lisätty mm. folk-vaikutteita, jotka auttavat erottumaan joukosta.
Shuggie Otis: Inspiration Information (1974)
Tee-se-itse soulia kokeilevalla otteella. Kiinnostava kuriositeetti historian hämäristä.
And The Lefthanded: In The Kingdom Of Shadows (2004)
Onneksi Op:l Bastards lopetti toimintansa, saatiin uusi And The Lefthanded -levy. Viehkon lo-fi, kevyttä ja ilmavaa. Yksinkertaisista biiseistä löytyy juuri se tarvittava toimiva kuvio, jotta mielenkiinto pysyy yllä.
Fela Anikulapo-Kuti And The Afrika 70: Shuffering And Shmiling/No agreement (1978/1977)
Afro-beatia. Muistuttaa melko paljon aikaisemmin hankkimaani kaksikkoa Expensive Shit/He Miss Road.
Saako tuota Shub-Niggurathia mistään ilman luottokorttia? Olen sitä yrittänyt löytää, mutta heikosti onnistuen.
Saako tuota Shub-Niggurathia mistään ilman luottokorttia? Olen sitä yrittänyt löytää, mutta heikosti onnistuen.
Arimanin tilaustuotteista näyttää löytyvän.
Pitänee yrittää sieltä. Ei tosin ole saapunut ikuisuus sitten tilaamani Art Zoydkaan, joten hieman epäilyttää.
Potemkine: Triton
Tuttu sinulle on varmaan myös bändin myöhempi albumi Nicolas II.
En ole Tritonia vielä kuullut, mutta tuo em. löytyy.
Annatko kommentteja!
Saako tuota Shub-Niggurathia mistään ilman luottokorttia? Olen sitä yrittänyt löytää, mutta heikosti onnistuen.
Arimanin tilaustuotteista näyttää löytyvän.
Arimanilta juu tilasin. Toimitus taisi kestää kolmisen viikkoa.
Jammo, mulla ei ole tuota Nicolas II:sta, eli en voi vertailla. Käsittääkseni kuitenkin samantyylistä tavaraa, paitsi Nicolas II on ehkä vielä enemmän fuusiota ja jonkin verran parempi. Saas nähdä, pitää pistää jonain päivänä tuo Nicolas II tilaukseen. Sen verran hyvä oli tuo Triton.
J
Jammo, mulla ei ole tuota Nicolas II:sta, eli en voi vertailla. Käsittääkseni kuitenkin samantyylistä tavaraa, paitsi Nicolas II on ehkä vielä enemmän fuusiota ja jonkin verran parempi. Saas nähdä, pitää pistää jonain päivänä tuo Nicolas II tilaukseen. Sen verran hyvä oli tuo Triton.
J
J
Ok, kiitti!
Gnosis antaa tällä hetkellä tosin Tritonille painotetun keskiarvon 11.07 kun Nicolas II saa "vain" 10.4, joten onpa hauska kuulla tulevaisuudessa omien korvien "tuomio"!
Mulla on kaikki nuo Potemkinet (3) ja Eniten tykkään just tuosta Nicolas II:ta
Saako tuota Shub-Niggurathia mistään ilman luottokorttia? Olen sitä yrittänyt löytää, mutta heikosti onnistuen.
Recordheavenista aikanaan omani ongin, käteisellä.
Sitten viime kirjoitukseni tähän threadiin on tullut ostettua vain yksi levy, PFM:n Storia di un minuto. Taitaa itse asiassa olla ensimmäinen ns. klassisen progen saralle kuuluva levy, jonka olen ostanut viimeisen kolmen, neljän vuoden aikana. "Impressioni di Settembre" on mahtava kappale, mutta muuten levy ei aivan valtavasti innosta - vähän kuin studioon olisi menty 20 minuuttia valmista materiaalia kourassa. Ei huono kuitenkaan.
Tuli vierailtua tsekinmaassa, muutama thekki/slovakki -levy tarttui mukaan:
FERMATA: Fermata/Piesen Z Hol & Huascaran
-Bändin nimi oli hämärästi tuttu jostain, joten poimin mukaan,
varsin kelpoista musiikkia.
JAZZ Q: Symbiosis
-Ihan sokko-ostos, mutta osoittautui kannattavaksi
PLASTIC PEOPLE OF THE UNIVERSE: III Egon bondy's happy hearts club banned(1974-1975)
-tämäkin oli nimenä tuttu, ja osoittautui vallan mainion kuuloiseksi häröilyksi, tosin en ole ehtinyt kokonaan kuunnella vielä
Sitten ostin vielä jotain tsekkiläistä jazzia ja jonkun progelevyn jonka esittäjää en muista, mutta hyvää tavaraa. Eivätpä ainakaan uudet cd:t ole tsekissä halpoja, tosin tsekki/slovakki -musa on jonkin verran halvempaa kuin muut cd:t.
Brand X : Trilogy (2003)
Kolmen cd:n paketti, jossa Manifest Destiny ja X Communication -levyt uudelleen julkaistuina sekä ennen julkaisematon liveäänitys vuodelta 1979. Tuo live on tämän paketin parasta antia, mutta myös X Communication on hyvä levy. Manifest Destinylläkin on omat hetkensä, mutta paikoin John Goodsallin kitarointi on liian "tilua" Brand X -ympäristöön. Percy Jones tietysti loistaa läpi jokaisen levyn.
Campo di Marte : s/t (1973)
Mukavan monipuolista italoprogea. Välillä riffitellään raskaasti kitaralla, välillä tunnelmoidaan huiluilla ja käyrätorvella. Musiikillisesti ei kohoa aivan genrensä terävimpään kärkeen, mutta on silti suositeltava levy kaikille italoprogen ystäville.
Nguyên Lê : Purple - Celebrating Jimi Hendrix (2002)
Ranskalais-vietnamilainen Nguyên Lê Hendrix-tunnelmissa. Lê on kitaristina sen verran omaperäinen, että nämä aika loppuunsoitetut biisit toimivat varsin mallikkaasti. Laulupuoli on jätetty kolmen naisen harteille. Näistä Aida Khannin bambaran kielellä laulamat If 6 Was 9 ja Voodoo Child herättävät eniten huomiota. Ihan asiallinen tribute, mutta Nguyên Lê on tehnyt parempiakin levyjä.
Christian McBride : Number Two Express (1996)
Basisti McBriden toinen soololevy. Paria biisiä lukuunottamatta aika suoraa jaskaa. Ei siis aivan lempparimusiikkiani, mutta nimekkäät soittajat (mm. Kenny Barron, Chick Corea, Jack DeJohnette ja Kenny Garrett) hoitavat homman sen verran vakuuttavasti, että kyllä tätä ihan mielikseen kuuntelee.
Tetsuo Sakurai : Gentle Hearts (2001)
Japanilaisen fuusioyhtyeen Casiopean ex-basistin soololevy. Kitarassa Greg Howe ja rummuissa... kuka arvaa... aivan oikein... Dennis Chambers. Taitavasti soitettua ja kohtuullisen monipuolista fuusiomusaa.
Peter Tosh: Legalize It (1976)
Lisää regeetä hyllyyn. Mutta mistähän tuolla nimiraidalla oikein mahdetaan laulella...?
Pavement: Slanted & Enchanted (1992)
Pavement oli jostain kumman syystä täysin vieras tapaus ennen tätä hankintaa. Kannatti hankkia, ja pitää hommata lisääkin.
Peter Erskine: s/t (1982)
Miellyttävän rumpalistin mukava soolodebyytti. Korkealuokkaista post-boppailua useiden entisten Steps Ahead -miesten toimesta.
Magma: K.A (2004)
Vasta yksi kuuntelu takana, mutta kehujensa väärtiltä vaikuttaa. On tämä vain sen verran painostavaa musiikkia, että joulunpyhinä levy tuskin soittimeen eksyy.
Shuggie Otis: Here Comes Shuggie Otis/Freedom Flight (1970/1971)
Shuggien kaksi Inspiration Informationia edeltynyttä levyä australialaisella twofer-julkaisulla. Laadukasta materiaalia nämäkin - varsinkin Strawberry Letter 23:n sisältävä Freedom Flight miellyttää kovasti.
"...kun napista vääntää, niin silmissä syttyy!"
500 kg lihaa: Sielu.
Hienoa! Ja nyt loputkin 3 vielä cdlle, vaikka/mieluiten yhdelle tupla-cdlle!!!
Carola & Heikki Sarmanto-trio; se jazz-cd arkistojen kätköistä...
Tämän ostin veljelle ja vaimolleen joululahjaksi. Kuulosti todella hyvältä!
Isis : Panopticon
Hienoa maalausta ja tunnelmia, jopa parempi kuin Oceanic.
Jethro Tull : Stand Up ja Aqualung
Vähäisten jethro-levyjeni kartuttamista.
Mr.Bungle : Disco Volante ja California
Näitä olen etsinyt, ja sain halvalla. Parhautta.
Meshuggah : I
Parasta Meshuggahia vuosiin, vaikka onkin vain 20min välityö.
Dillinger Escape Plan : Calculating Infinity
Techinical Free Jazz Hardcoren mestareiden ensimmäinen levy.
Pari levyä tuli lahjana, ja maanantaina alkaa vierailu helsingin levykauppoihin :D
King Crimson: The Power to Believe (2003)
Aivan loistava levy - mutta senhän jo tiesittekin! 8) Minulla on vähän heikompi tuntemus KC:n tuotannosta noin niinkuin kokonaisuutena. Jos tämän levyn tyylistä materiaalia heillä on lisää, haluaisin kyllä tutustua! Voisiko joku antaa vinkkejä?
Saga: House of Cards (2001)
Aivan nautittava levy, täynnä hyviä progevivahteisia hardrock-kipaleita. Tosin sisältää yhden erittäin huonon kappaleen (Money Talks). Ei yhtä hyvä kuin Network, mutta kannattava ostos silti.
The Mars Volta: De-loused in the Comatorium (2003)
Mitä voisin sanoa? Aivan loistava levy kokonaisuudessan! Ja konserttiliput Tukholmaan 27.2.05 on taskussa!!! 8)
Kuusumun profeetta : Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
Aivan täysin en ymmärrä kuinka olen tämänkin yhtyeen levyt missannut. Kuullut olen jo vaikka miten paljon, mutta silti levyt puuttuvat. Ajattelin että tästä on hyvä aloittaa.
Magma : Ûdü Wüdü
Tämäkin puuttui.
Trio Töykeät : Sisu
Aivan mieletöntä. Näin nämä livenäkin vähän aikaa sitten.
YUP : Helppoa kuunneltavaa
Jostain kumman syystä olen aina YUP:sta pitänyt.
Viidettä levyä en nyt muista.
AMBROSIA: s/t
Jokainen aiemmin omistamani kappale on päätynyt jollekin kaverille, jolle olen levyä soittanut ja suositellut. Ovat kiristäneet vaihtokauppoihin ja ties mitä... Progehkoa poppia tai popahtavaa progea, mene ja tiedä - mielestäni kysymyksessä on kuitenkin yksi vuoden 1975 hienoimmista levyistä (ja niitähän kuitenkin tuona vuonna tuli...). Kiitokset kitelle, että soitit tätä allekirjoittaneelle, enpä olisi muuten ehkä bändiin tutustunut. Upeita melodioita, loistavia sovituksia, mallikasta soittoa, ei liian ryppyotsaista... suosittelen kaikille ainakin kerran kuultavaksi!
CHROMA KEY: Graveyard Mountain Home
Kuuntelukertoja vasta yksi alla, vaatinee lisää syventymistä. Jatkaa samoilla linjoilla kuin Mooren Ghost Book; "pientä" musiikkia, joka avautuu ajan myötä. Uskoisin innostuvani tästä toden teolla jonkun ajan päästä, nyt jo kutittaa ihan mukavasti. Ehkäpä spessu-edition mukana tuleva DVD avaa uudenlaisia näkökulmia kokonaisuuteen...?
DILLINGER ESCAPE PLAN: Miss Machine
Edellisen vastakohta; raakaa, brutaalia, väkivaltaista musiikkia. Kaikki muut DEPit löytyykin jo hyllystä, joten olisi ollut epäloogista jättää tätäkään väliin. Bonus-DVD:n kera, tottakai.
STEVE HACKETT: Guitar Noir/There Are Many Sides To The Night
Löysin eilen Anttilasta tämän tuplan edullisesti, jolla on kumpikin levy omalla levyllään. Hatunnosto Recall -lafkalle kun ovat tajunneet niputtaa yksiin kansiin nämä levyt; hyllytila levyille loppui asunnostani jo ajat sitten ja on aina kätevämpää pienentää ainakin pakkauksien suhteen... Kummatkin yksittäiset levyt muistan kuulleeni aiemmin (ja pitäneeni ainakin Guitar Noirista), uusi tutustuminen alkaa pian.
PATRICK MORAZ & BILL BRUFORD: Flags
Uudelleenjulkaistu CD korvatkoon vinyylini. Nyt täytyy vielä löytää Morazin ja Brufordin eka niin hyvä tulee.
STEVE VAI: Piano Reductions Vol. I
M. Keneallyn pianolle sovittamia ja esittämiä versioita Vain biiseistä. Se tykkää ken tykkää. Bisivalinnat olisivat voineet olla kimurantimpiakin mutta vähintäänkin hyvä näin (Kuka olisi odottanut esimerkiksi kuulevansa Pigin soolopianolla?!?!) ja todettakoon nyt vielä, että Keneally on suhteellisen ällistyttävä pianisti kaiken muun ohessa...
Hups, siinähän oli kuusi levyä...
As you were.
Alan Parsons Project - Pyramid
Alan Parsons Project - Ammonia Avenue
Yes - Union
Renaissance - Novella
kaikki 8,95e cdon:ista.
Mistäköhän muuten saisi Roger Watersin levyt "Radio K.A.O.S" ja "Pros And Cons Of Hitchhiking" CD-formaatissa helpoiten? En omista luottokorttia.
Free Recordissa noita on ainakin näkynyt ja vieläpä aika halvalla.
Free Recordissa noita on ainakin näkynyt ja vieläpä aika halvalla.
Ei löytynyt ainakaan Lahden Free:stä, mutta täytyypi etsiä lisää.
Mannerheimin tien Freessa noita on näkynyt, mutta se ei välttämättä lahtelaista hirveästi lohduta.
Nyt on taas noita levyjä kertynyt muutama ja taitaa olla aika taas arvioida niitä...
Caravan: In the Land of Grey and Pink
Pienen koekuuntelun jälkeen tuli tämä levy "isojen poikien suosittelemana" otettua, eikä tässä harhaan menty. Mukava kuunnella välillä mukavan leikkisällä soitolla ja nokkelilla lyriikoilla varustettua musiikkia, joka ei tunnu ottavan itseään liian vakavasti. Suosikit tässä vaiheessa ovat Golf Girl, Winter Wine ja levyn nimikkobiisi. Pitkä 22 minuutin nimihirviö ei kuulostanut myöskään pahalta, mutta vaatii vielä lisää pyöritystä. Enpä ole pitkään aikaan hymyillyt näin muikeasti kuin tätä kuunnellessa...
Jethro Tull: Aqualung
Jethro Tulliin tuli haksahdettua jouluna lopulta kun kuuntelin muutamaa levyä siskon luona (Living in the past, This was). Sisko ei siedä Tullia, mutta miehensä kuuntelee innoissaan. Oli sitten ihan pakko jo jonkin aikaa "pitää joskus kokeilla" listalla olevaa Jethro Tullia kokeilla kunnolla, kun CDONin listasta lähti vielä 6,95 euron hintaan. Meinasin kyllä ottaa vähän lisääkin, mutta kopiosuojausten pelossa jätin vielä ottamatta. Jethro Tull kuulostaa mukavalta, on välillä "äijämäistä" ja sopivan erilaista verrattuna muihin. Melodiat jäävät päähän soimaan helposti ja levyn pariin tulee palattua jo niiden takia. Remasteroidun painoksen muikea kappalemäärä ja tietty tähän panostettu rahamäärä tekee levystä oikein mukavan ostoksen.
Marillion: Clutching at Straws
Edellisen Misplaced Childhood-levyn innoittamana halusin tutkia lisää Marillionia ja nimenomaan vielä tätä Fishin aikakautta. Olin ensin katsomassa Script for Jesters tearia, mutta kehujen saattelemana otinkin kokeiluun Clutchingin, joka taisi olla jopa parempi valinta. Fishin ääni ei ole enää niin theatraalinen, kuten Misplacedissa, vaan sopivan rauhaisa ja tällä kertaa oikealla tavalla voimakas. Kappaleiden sisältö ei ole ihan vielä lähtenyt aukeamaan, mutta kyllä se tässä kuuntelun myötä lähtee varmasti paremmin aukeamaan. Musiikkikin kuulosti jotenkin pirteämmältä kuin Misplacedissa johtuen myös ehkä Fishin rauhallisemmasta ja pehmeämmästä laulusta. Myös CDONin 6,95e levy.
Pink Floyd: Wish You Were Here
Monesti olen tämän kuullut, mutta aina on jäänyt se ostan sitten joskus -tuntuma päälle, mutta nyt tuli CDONin PF-tarjouksesta viimein kaapattua. Aluksi levyä ympäröivä Shine on you crazy diamond kuulosti perin kummalliselta, mutta nyt paljon kuunneltuna se kuulostaa entistä paremmalta. Tosin Welcome to the machine ei ole vielä musiikillisen ankeutensa kanssa halunnut aueta kunnolla, se ei tunnu sopivan oikein levyn tyyliin muuten kuin lyriikallisesti. Have a Cigar taas kuulostaa hienolta, varsinkin kun on kuullut Foo Fightersin ja Queen-kitaristi Brian Mayn version kappaleesta, joka oli kertakaikkiaan karsea. Wish You Were Herestä nyt ei voi pahaa sanoa ja ihan aiheesta se on Pink Floyd-klassikoksi tullut. Kyllä sitä vähän liikaa hehkutetaan silti
:roll:
Transatlantic: Live in Europe Limited Edition
Äh, tämä progehirviö sattuikin sitten viidenneksi, taitaa tulla pitkä juttu mutta aina ei voi voittaa :oops:
Paketissa on siis Transatlanticin euroopan keikka kahdella dvd:llä (toisella levyllä keikka, toisella extrat) ja kahdella CD:llä myös lisänä tämä sama keikka, joten ei tarvitse aina DVD-soittimen ääreen raahautua.
Jäsenet Morse (ex-Spock's Beard), Stolt (Flower Kings), Trewavas (Marillion) ja Portnoy (Dream Theater) avustajanaan Gildenlow (Pain of Salvation) pyörittävät pitkin setin, jossa riittää pitkiä eeppisiä puolen tunnin kappaleita ja myös hieman lyhyempiä tunnelmapaloja. Kappaleet ovat sopivan tiukkaa progevääntöä ainakin minun makuuni, mutta eniten näistä kappaleista iski Beatlesin Abbey Roadin b-puolista kasattu Suite Charlotte Pike Medley, joka on oikein onnistunut ja hiottu kokonaisuus, jossa kaikki jäsenet saavat laulaa oman osansa. Mike Portnoyn hieman hiomaton äänikin kelpaa, se kun kuulostaa aika paljon samalta kuin Beatlesin alkuperäisessä biisissä. Myöskään ruotsalaisen Stoltin ääni ei ruennut ainakaan minua ärsyttämään, lähinnä hänen erikoiset asustevalinnat verrattuna muihin olivat erikoisia, mutta nähtiinhän Roger Watersin In The Flesh-dvd:llä tämä "Moi mä oon Prince"-kitaristi. :lol:
Muita suosikkeja levyltä löytyy My New World ja We All Need Some Light. Isot eeppiset kappaleet ovat hieman vielä kesken tutkiskelun, mutta ei niissäkään valittamista löydy. DVD:ltä on pätkäisty osa biisien välillä olevista puheista pois, ainakin bändin esittelyn kuulin vain CD:ltä mutta en DVD:llä sitä huomannut. Kakkos-dvd:n ekstrana oleva encore Shine On You Crazy Diamond kuulostaa hyvältä parista väärinlauletusta sanasta huolimatta. 13 minuutin Pink Floyd-fiilistely sai ainakin minut hyvälle tuulelle, joten tuskin keikan livenä nähneetkään paljoa pettyivät. Bändin jäsenet näyttivät olevan ainakin innoissaan, tosin Morse oli tainnut syödä vähän liikaa vitamiineja, mutta mukava oli nähdä kun isot miehetkin irrottelee. Ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena paha ostos, on tässä niin paljon kuunneltavaa ja ihmeteltävää.
Edit: Kuin tyhjästä urheiden merkkieni perään ilmaantui ilkeä lihavoinnin lopetusmerkki, mutta urhea ritari tuhosi sen...
Edit: Joku typotti viel tähän :shock:
Jethro Tull: Catfish Rising, 13,49€
Dream Theater: Six Degrees of Inner Turbulence, 26,99€
yht. 20e tarjouksessa freerecordista huom. kalliitkin levyt kybällävantaan jumbosta
Rush: Signals, 11,9€
Dream Theater: Awake, 11,9€
sama tarjous aiemmin vaan
ainiin ja sain lahjaksi
Jethro Tull: Stand Up ja Rush: Retrospective 1974-1980.
Jälkimmäinen tosi hyvä. ainoa vaan, että kokoelmalevyt on ongelmallisia. nyt en niin helposti osta tavallisia levyjä, vaikka ne hyviä olisikin. no, en itse sitä ostanut. Sitten pidän ainakin dreamtheaterista, yleensäkin.
Free Recordissa noita on ainakin näkynyt ja vieläpä aika halvalla.
Ei löytynyt ainakaan Lahden Free:stä, mutta täytyypi etsiä lisää.
Freen nettisivuilta voi nuo levyt tilata paikalliseen liikkeeseen. Helsingin keskustan Sokos myy Radio K.A.O.S. -levyä hintaan 5,95.
Lisää vinyyliä...
Errobi: Errobi
Igor Garnek & Nevil Blumberg: Synopsis
Itziar: Itziar
No names: No names
Pantokrator: I
Arturo Stalteri: André sulla luna
Eli Baskiprogea/folkkia uusintapainoksina, lisäksi folkimpaa tavaraa myös Virosta ja jotain jota ei ole vielä ehtinyt kuuntelemaan Israelista ja Italiasta. Progia vissiin ;)
J
Trilogyn..Jethro Tull: Aqualung
Ei ole koskaan ollut suosikki. Sen sijaan Thick as a Brickiä soitin samaan aikaan kun kaverit olivat tossa yhdessä kiinni.
On vähän raskassoutuista ja äkkiä tylsää lyriikaltaaan. Kuuntelen muutamia raitoja.
Isis : Oceanic
Bostonin mestarien toinen levy, aivan loistava tämäkin.
Magma : Live
Parasta Rankasta, pitää ostaa vielä lisää.
Darkthrone : Under a Funeral Moon
Ehkä legendaarisin DT-levy, primitiivisyyttä ja menoa.
Steeleye Span : Below the Salt
Folkrock-klassikko, hiukan erilainen kuin odotin (tätä ennen kuullut lähinnä vain All Around My Hatia), mutta vaikuttaa hienolta levyltä.
Hansson & Karlsson : s/t.
Jostain syystä näiden kokoelma on nimetty samalla nimellä... no hienoa psykedelia-urkujazzeilua.
Gentle Giant : Scraping the Barrel
"Vain" tosifaneille :roll: Tuskin kukaan muu jaksaa kuunnella viittä ottoa vaikka kappaleesta "Playing the Game" niin hyvä biisi kuin se onkin...Itse pidän eniten kolmoslevystä, jossa on ihan UUSIA Gentle Giant kipaleita!
Kerry Minnear-osio on namia! Data-levyllä on joukko mpeg-filmejä levyn teon ajoilta pääosassa John P Weathers; hauskoja! :D
Pentwater : Out of the Abyss
USAlainen bändi tekee kimuranttia musaa ja taso vaihtelee kohtalaisesta erinomaiseeen. Gentle Giant-faneille, yllätys! :lol:
Paatos : Timeloss
Pitihän tämä hankkia, kun näissä kuvioissa pyörii. Ihan OK alustavien soittojen jälkeen. :)
Echolyn : Mei
Tätä on kehuttu myös On Reflectionissa, mutta eipä vielä ota tulta parin soiton jälkeen. :oops:
Supersister: Present form Nancy/To the Highest Bidder
Kaksi loistavaa levyä yhdessä! Tämä on todella maukasta soittoa ilman vanhanaikaisuuden häivääkään, vaikka levyt ovat vuosilta 1970 ja -71. :D
Prime Mover : Prime Mover alias Drivkraft
Hienoa tämän päivän musiikkia ruotsinkielellä laulettuna. :D
Allan Holdsworth : Then!
Japanissa 1990 äänitetty live joka on julkaistu vasta 2004. Ei tästä voi oikein edes sanoa mitään. Holdsworth on vaan niin uskomattoman hyvä kitaristi.
John Coltrane : Giant Steps
Moneen kertaan lainassa ollu mutta nyt vasta hankittu. Ihan pakollinen jazz-levy.
John Coltrane : Blue Train
Samat sanat.
Pat Metheny Trio : 99 - 00
Nimensä mukaisesti trio julkaisu. Levyllä ensimmäinen ja upea studioversio biisistä Travels.
Steely Dan : Pretzel Logic
En pitänyt yhtä paljon kuin Katy Lied tai The Royal Scam kiekoista. Night By Night kyllä tosin kulkee hienosti.
Pitäisi raportoida hankinnat useammin niin jaksaisi ehkä kirjoittaa jotain järkevääkin.
Magma - K.A
Loistava levy, melkeinpä väittäisin bändin parhaaksi. Etenkin laulupuoleen on panostettu enemmän kuin aiemmin. Ja on tietenkin hienoa kuulla Magmaa vihdoinkin kunnon soundeilla.
Happy The Man - Muse Awakens
Ihan kiva. Bändi jatkaa suoraan siitä mihin jäätiin joskus 20 vuotta sitten. Fanit varmaan tykkää.
Ozric Tentacles - Live Underslunky
Mainio livelevy ja varmaan paras julkaisu Ozriceilta muutenkin mitä on vastaan tullut. Kunpa se parin vuoden takainen Makasiinien keikka olisi ollut tälläinen!
Ennio Morricone - The Unthouchables
Loistavaa elokuvamusiikkia.
Mike Oldfield - Elements dvd
Videokokoelma. En ole vielä katsonut kokonaan, mutta ainakin Miken ja Jon Andersonin yhteisestä Shine biisistä sai makoisat naurut. No tämä on ostamisen arvoinen pelkästään Tubular Bells 73 (74?) studioliven ansiosta. Mukana paljon porukkaa Henry Cowsta ja Gongista.
Echolyn - Stars & Gardens dvd
Varsin hieno kahden levyn setti. Keikkataltioinnissa on hyvä ääni ja bändi on hyvässä vedossa, mutta kuvapuolella intoudutaan aivan liialliseen kikkailuun. Mestarillinen Mei on hienoa nähdä livenä. Mukana on muutama jousisoittajakin. Hyvät ekstrat jotka käsittelevät bändin koko uran aikaa.
The Gathering - Sleepy Buildings: Semiacoustic Evening
Kuten nimikin viittaa niin kyseessä puoliakustinen keikka. Jotenkin vaan tuntuu siltä ettei biiseissä ole tarpeeksi ideaa näin riisuttuun toteutukseen. Massiivisemmalla tuotannolla bändi toimii varmaan paremmin. Laulaja ei oikein ole minun makuuni. Kikkailee liikaa. Kyllähän tätä kuitenkin kuuntelee.
Brian Eno - Another Green World (remasteri)
Tosi mainio levy. Kivaa taidepoppia. Fripp soittaa pari todella hienoa sooloa. Enon soololevyjä pitää saada lisää.
Massive Attack - Danny The Dog
Soundtrack levy Luc Bessonin tuottamaan tulossa olevaan elokuvaan. Hiphop ja sensellainen on taakse jäänyttä elämää Massive Attackille ja tämä kuuntelija ei voisi olla iloisempi. Hyvä levy ja parempi kuin hieman eloton 100th Window.
Moraz/Bruford - Flags (remasteri)
Oikein mielenkiintoinen duo-levytys Morazilta ja Brufordilta. Eli musiikkia pianolle (syntsakin on mukana) ja rummuille. Mukana bonuks maistiaisena levyllinen Brufordin jazzimpia biisejä sekä haastettelu jossa Bill puhuu viisaita yläluokkaisella herrasmies aksentillaan.
Rush- Counterparts remasteri
Keskinkertaista Rushia.
Jethro Tull - Minstrel In The Gallery remasteri
Hieman keskitasoa parempaa Tullia.
Radiohead - Amnesiac
Anemiac. Kid A:n keskosena syntynyt pikkuveli. On tässäkin kuitenkin hyviä biisejä ja varmaan parantuu jatkokuuntelujen myötä.
Kate Bush - The Dreaming
En uskalla sanoa vielä mitään lopullista. Hyvältä vaikuttaa, mutta hieman myös tuntuu siltä, että painopiste on välillä liikaa silloisella uudella teknologialla (Fairlight) leikkimisessä ja hassuissa (laulu)äänissä.
Pitäisi raportoida hankinnat useammin niin jaksaisi ehkä kirjoittaa jotain järkevääkin.
Happy The Man - Muse Awakens
Ihan kiva. Bändi jatkaa suoraan siitä mihin jäätiin joskus 20 vuotta sitten. Fanit varmaan tykkää.
Kate Bush - The Dreaming
En uskalla sanoa vielä mitään lopullista. Hyvältä vaikuttaa, mutta hieman myös tuntuu siltä, että painopiste on välillä liikaa silloisella uudella teknologialla (Fairlight) leikkimisessä ja hassuissa (laulu)äänissä.
Happy The Man - Muse Awakens
Ihan kiva. Bändi jatkaa suoraan siitä mihin jäätiin joskus 20 vuotta sitten. Fanit varmaan tykkää.
Kate Bush - The Dreaming
En uskalla sanoa vielä mitään lopullista. Hyvältä vaikuttaa, mutta hieman myös tuntuu siltä, että painopiste on välillä liikaa silloisella uudella teknologialla (Fairlight) leikkimisessä ja hassuissa (laulu)äänissä.
Muse Awakens "Ihan kiva".. hmm.. ostoslistalla on ja pysyy.
"Dreaming" on paras Kate B. koskaan! Gabrielin nelosen ohella 80 -luvun parasta antia.
Zao: Z=7L
"Ihan kivaa" zeuhlausta, mutta odotin jotain hysteerisempää ja vähempifuusioista. En olisi tainnut ostaa, jos olisin kuunnellut ennen ostopäätöstä.
Randy Newman: Lonely at the Top
Ensimmäinen RN-investointini. Olisi pitänyt saman tien alkaa ostella niitä varsinaisia levyjä tämän tilapäisratkaisuksi osoittautuvan kokoelman sijaan, kun ne kuitenkin sisältävät niin rautaista materiaalia.
various artists: Don't Mourn - Organize: the songs of labour songwriter Joe Hill
Fennicasta täysin vahingossa löytynyt vinyyli, jolla legendaarisen vuonna 1915 teloitetun työläisten organisoijan ja ammattiyhdistysmiehen musiikillista tuotantoa tributeeraavat mm. Billy Bragg, Phil Ochs. En ole päässyt vielä kieputtimen ääreen kuuntelemaan.
Gilberto Gil: Ao vivo em Toquio
Taattua lattarilivevauhtia. Sounditkin ovat hyvät, vaikka taltiointi on vuodelta 1988.
various artists: As Good As It Gets: Doo Wop
7 eurolla kaksi ja puoli tuntia klassista doo-woppia. Pitäähän sitä tietää, mitä sillä Ruben and the Jets:illä oikein parodioidaan...
Ostin kerran Randy Newman CDn biisin Baltimore takia. Ei ole muita oikein tarttenut sen jälkeen. Ihan hauska ukkeli, ja aina kuuntelen jos jostain tulee.
Randy Newman: Lonely at the Top
Ensimmäinen RN-investointini. Olisi pitänyt saman tien alkaa ostella niitä varsinaisia levyjä tämän tilapäisratkaisuksi osoittautuvan kokoelman sijaan, kun ne kuitenkin sisältävät niin rautaista materiaalia.
Ensimmäinen RN-investointini. Olisi pitänyt saman tien alkaa ostella niitä varsinaisia levyjä tämän tilapäisratkaisuksi osoittautuvan kokoelman sijaan, kun ne kuitenkin sisältävät niin rautaista materiaalia.
Investoi levyihin Sail Away ja Good Old Boys.
Zao: Z=7L
"Ihan kivaa" zeuhlausta, mutta odotin jotain hysteerisempää ja vähempifuusioista. En olisi tainnut ostaa, jos olisin kuunnellut ennen ostopäätöstä.
"Ihan kivaa" zeuhlausta, mutta odotin jotain hysteerisempää ja vähempifuusioista. En olisi tainnut ostaa, jos olisin kuunnellut ennen ostopäätöstä.
Olen tätä useamman kerran kuunnellut Haagilaisen kaverin lähettämältä mp3-kokoelmalta ja täytyy sanoa ostamisen jääneen. Yritän nykyisin kuunnella edes pari raitaa levystä ennen kuin rahoistani erkanen...
Jaa, olihan tuolla samaisella kokoelmalla neljä levyä, jotka sittemmin hankin:
Shylock : Gialorgues
Los Jaivas : Alturas de Macchu Picchu
Fusioon : Minorisa
Bacamarte: Depois do Fim
Oli levyteollisuus mitä mieltä tahansa asiasta, niin omalla kohdallani olisi lukuisa joukko levyjä jäänyt ostamatta ilman nettikavereilta saatuja promo-CD-R tai mp3-CD-R-levyjä! Ahkera lainaaminen toimii myös lähipiirissä hyvin!
Sokko-ostos on paras ostos.
Sokko-ostos on paras ostos.
..Verrattavissa silmät kiinni autolla ajamiseen.Ei koskaan tiedä mitä eteen sattuu. :lol:Sokko-ostaminen on kivaa.
Sokko-ostaminen on kivaa hintaluokassa < 8€; kalliimpi hutiostos alkaa risoa, sillä kahdeksalla liito-oravannahalla saa jo takuuhyviäkin levyjä.
Fit & Limo: The Serpent Unrolled LP
Fit & Limo: Terra Incognito LP
Spiritualized: Amazing Grace LP
(nämä kolme tuli tilattua loistavasta Greatesthits Mailorderista Saksasta)
Ole Lukkoye: Zapara LP
Five Fifteen: My Oh My CDS (no täs nyt sattuu olemaan Hawkwindin "Hassan I Sabha" ja Nik Turner soittamassa... Nämä kaks Mellotronenista Ruotsin reissulla).
V/A : A Guitar Supreme - Giant Steps in Fusion Guitar (2004)
Jonkinlainen kunnianosoitus John Coltranelle, mutta ko. jazzlegendan tiukkapipofanien kannattaa pitää näppinsä erossa tästä levystä. Asialla on joukko jazz- ja fuusiokitaristeja, joiden tulkinnat Coltranen bravuureista eivät varmasti miellytä pillipiiparin ystäviä. Jos levyn idea ei pelota ja pitää näppäräsormisesta kitaroinnista (Eric Johnson, Jeff Richman, Steve Lukather, Greg Howe, Mike Stern, Frank Gambale, Robben Ford & Larry Coryell), löytyy levyltä ihan mukavasti kuunneltavaa.
England : Garden Shed (1977)
Yhden levyn ihme 70-luvun lopulta. Hyvin soitettua ja laulettua protoneoprogea. Esikuvat kuuluvat, mutta kyllä tämä levy kestonsa ajan viihdyttää.
Pat Metheny Group : The Way Up (2005)
Muutaman kuuntelun jälkeen tämä levy on helppo sijoittaa PMG:n diskografian parempaan kolmannekseen. Hyvin kasassa pysyvä, pitkä teos tarjoaa sekä tuttua ja turvallista että uutta ja kokeilevaa PMG:ia. Hieno levy, josta lisäkuuntelut tekevät luultavasti loistavan.
England : Garden Shed (1977)
Yhden levyn ihme 70-luvun lopulta. Hyvin soitettua ja laulettua protoneoprogea. Esikuvat kuuluvat, mutta kyllä tämä levy kestonsa ajan viihdyttää.
Yhden levyn ihme 70-luvun lopulta. Hyvin soitettua ja laulettua protoneoprogea. Esikuvat kuuluvat, mutta kyllä tämä levy kestonsa ajan viihdyttää.
Yllättävän valmiin ja mukavan kuuloinen levy. Kyllä sen loppuun asti jaksaa kuunnella. Mutta eihän bändi yhden levyn ihmeeksi jäänyt. Olisikohan ollut vuoden tai kaksi Garden Shed-julkaisun jälkeen, kun yhtyeeltä ilmestyi Last of the Jubblies. Ei tosin yllä ensimmäisen levyn tasolle.
England : Garden Shed (1977)
Yhden levyn ihme 70-luvun lopulta. Hyvin soitettua ja laulettua protoneoprogea. Esikuvat kuuluvat, mutta kyllä tämä levy kestonsa ajan viihdyttää.
Yhden levyn ihme 70-luvun lopulta. Hyvin soitettua ja laulettua protoneoprogea. Esikuvat kuuluvat, mutta kyllä tämä levy kestonsa ajan viihdyttää.
Yllättävän valmiin ja mukavan kuuloinen levy. Kyllä sen loppuun asti jaksaa kuunnella. Mutta eihän bändi yhden levyn ihmeeksi jäänyt. Olisikohan ollut vuoden tai kaksi Garden Shed-julkaisun jälkeen, kun yhtyeeltä ilmestyi Last of the Jubblies. Ei tosin yllä ensimmäisen levyn tasolle.
Last of the Jubbliesin äänitykset on tehty kai 1978, mutta itse levy julkaistiin vasta 90-luvulla. Garden Shed on kyllä erinomainen levy. Tuo "protoneoproge" onkin mielestäni erittäin "protoa". Oikeastaan vain pari mahtipontisempaa kitarasooloa viittaa siihen suuntaan.
Protoneoprogella, paremman termin puutteessa, tarkoitin lähinnä levyn ilmestymisajankohtaa, jolloin progen kulta-aika oli jo ohi, mutta neoprogen aika ei ollut vielä alkanut. Lisäksi England oli selvästi ottanut vaikutteita noista kulta-ajan bändeistä. Muutama lisäkuuntelukerta on nyt takana ja kyllähän tämä hieno levy on, mutta ennakkoon lukemani mestariteos-suitsutus vaikuttaa yhä hieman liioittelulta.
Lautasella pyörii nyt Manic Street Preachersin Lifeblood, joka tuli eilen postissa... Aivan upean kuuloinen levy - parasta Manicsia minun mielestäni ikinä! Everything Must Go:n jälkeen ei bändin tuotanto minua ole koskettanut yhtään, mutta tämä levy on tosiaankin hienoa ja kuulasta kuultavaa, täynnä hienoja melodioita ja ilmavaa toteutusta!
The Mars Voltan Frances the Mute (promo) on myös muutaman kerran lautasella soinut, ja täytyy tässä vaiheessa todeta että olen lähinnä pettynyt. Widowin lisäksi ei kovin paljon annettavaa tunnu olevan - liialliset psykesuhinat ja suoraan sanoen paikoitellen päättömältä kuulostava kohellus ei kuulosta tässä vaiheessa kovin rohkaisevalta. Tosi on, että tämä levy ON vaikea. Ehkä siihen pääsee sisälle, ehkä ei. Tiedä häntä. Pikkuisen on vaan sellainen maku, että itsetarkoituksellisen vaikeaa on nyt tavoiteltu ja tehty. No, 27.2. Tukholmassa mitataan bändin lavakunto, laitan siitä rapsua tulemaan sitten.
Lisäksi hankin King Crimsonin Thrakin ja Construcktion of Lightin, ja täytyypi vain sanoa, että hyvältä kuulostaa - tosin eivät pysty vetämään vertoja onnistuneemmin tasapainotetulle The Power to Believelle, joka on soinut todella tiuhaan täälläpäin.
Seuraavaksi suuntaan katseet Porcupine Treen tuotantoon, josko löytyisi joitakin helmiä. Kokonaiskuva yhtyeestä on minulle vielä epäselvä, mutta mainioita biisejä olen sieltä täältä kuullut.
Seuraavaksi suuntaan katseet Porcupine Treen tuotantoon, josko löytyisi joitakin helmiä. Kokonaiskuva yhtyeestä on minulle vielä epäselvä, mutta mainioita biisejä olen sieltä täältä kuullut.
Makusi "tuntien" suosittelen Stupid Dreamia, Lightbulb Sunia ja In Absentiaa.
Mercury Rev: The Secret Migration
Sievä ja tasapaksu pop-levy.
Joni Mitchell: Hejira
Toinen tosissaan kuunteluun ottamani ja ensimmäinen omistamani Mitchell-levy. Mukavan minimaalisia sovituksia.
The Devil's Jukebox, Uncutin tammikuun kylkiäis-CD
Hieenoa vanhaa bluesia rhythmillä ja ilman. Pakko alkaa investoimaan Big Joe Williamsin ja Sonny Terryn tuotantoihin.
Charles Mingus: Mingus in Wonderland
Tämä oli aikanaan ensimmäisiä kuuntelemiani jazz-levytyksiä, lainasin Tikkurilan kirjaston musaosastolta joskus yläasteella. Ei radikaaleinta Mingusta, mutta perustyylikästä.
John Fahey: Live in Tasmania
Tämä setti vuodelta 1980 on ilmeisesti ainoa Faheyn elinaikana julkaistu virallinen keikkatallenne, ja kautta aikain ensimmäinen Tasmaniassa tehty kansainvälisen artistin äänitys. Jännnää. Hyviä versioita muutamasta Faheyn klassisimpiin kuuluvista biiseistä.
Vinyylitäydennyksiä:
Omega : Idörabló
Omega : Csillagok Útján
Ramases : Glass Top Coffin(Kovasti parjattu, mutta ihan kiva levy)
Vinyylitäydennystä täälläkin:
Ange: Emile Jacotey
Aqsak Maboul: Un peu de l'ame des bandits
Atoll: Tertio
Etron fou leloublan: Le sillons de la terre
Focus: Focus 3
Bo Hansson: El-Ahrairah
SBB: 1
Ange ja Atoll on tuttua ja turvallista ranskaprogea. Aqsak Maboul onkin sitten kiinnostavampi tapaus. Alkaa naisen kiekumalla Bo Diddleyllä ja muuttaa sitten vähitellen itämaiseksi menoksi. Välillä tulee mieleen Alamaailman vasarat tms. ja vedetäänhän siinä välissä vielä hieman drum 'n bass-tyyliinkin. Sitten käännetään levyn b-puoli. Huh! Hyvä!
El-ahrairah oli yhellä kuuntelulla ihan Hanssonin parhaimmistoa. Etron ja SBB jätti vielä vähän kylmiksi. Focus vaati myös lisää soittoa...
Garden Shed on kyllä erinomainen levy.
Hassuun aikaan tehty hassu levy. Omituinen sekoitus Yessiä ja Cockney Rebeliä. Kaverini soitti ko. cd'tä minulle joskus viime vuosikymmenen lopussa, enkä meinannut uskoa todeksi kun näin milloin kyseinen tekele on alun perin ilmestynyt. Pitihän se sitten hankkia omiinkin kokoelmiin.
Aksak Maboulin levy on tosiaan aikamoinen sekoitus erilaisia tyylejä, mutta hyvin onnistuu pysymään kuitenkin kasassa kokonaisuutena.
Hieno levy.
Omat viimeiset ostokseni taitavat olla :
Shub-Niggurat: Les Morts Vont Vite
Art Zoyd: Le Mariage du Ciel et de l'Enfer
Curved Air: Second Album
Blue Öyster Cult: Secret Treaties
Tällä hetkellä jännityksellä odotan, tuleeko Arimanista tilaamani News from Babelin Work Resumed/Letters Home sekä Etron Fou Leloublanin Les Trois Fous Perdégagnent.
Vinyylitäydennystä täälläkin:
Etron fou leloublan: Le sillons de la terre
Etron fou leloublan: Le sillons de la terre
Toi on ranskalaista ja varmaan rio:a mutta tarkentaisitko vähän mitä olisi odotettavissa? Tota olen katsellut jo vähän aikaa ostaisiko niin helpottaisi päätöstä. :)
Tikkurilan musiikkiosaston varastossa näyttäisi edelleen olevan tuo Le Sillons de la Terre. Kun näytät asuvan Helsingissä, niin senhän saa sieltä helposti vaikka tilattua, eikä tarvitse turvautua toisten arvioihin. Jos vain pystyt kuuntelemaan vinyyliä.
Minä sen joskus kauan sitten lainasin, mutta ei siitä hirveästi ole mieleen jäänyt. Ei mitään älyttömän sekavaa improvisointia kuitenkaan.
Mistä tuollaisia levyjä löytää ostettavaksi, tai paljonko maksaa?
Vaihteeksi Wishbone Ash CD-päivityksiä, kun vinyyliversioissa alkaa olla jo liikaa ritinöitä:
"No Smoke Without Fire"
"New England"
"Wishbone Four"
Hipgnosiksen kansitaide näissä CD-"postimerkeissä" kyllä pahasti
latistuu.
Dillinger Escape Plan feat. Mike Patton : Irony Is a Dead Scene
"Mathcoren" mestareiden ja herra Pattonin loistava ep, jolta löytyy yksi dillejen parhaista lauluista. Ehkä paras DEP-levytys, jos ei karmivan huonoa versioita Aphex Twinin Come to Daddysta lasketa.
Christian Vander : Wurdah Itah
Kuulosti ihan hyvältä, periaatteessa Magma astetta alastomampana. Kuriositeettina, tämä on soundtrack johonkin leffaan (tais olla Tristan ja Isolde).
Aphex Twin : I Care Because You Do ja Come to Daddy (usa-painos)
Kaks Aphex Twin klassikkoa, josta monesta löytyy paljon kuuntelemista. Loistavaa elektronista musiikkia.
Love : Forever Changes
Hippeilyä, on tullut kuunneltua aika paljon viime aikoina. Aivan loistavalta vaikuttaa.
Joo, nyt on tuo Etron pyörimässä toista kertaa. Hyvähän tämä on. Eka kuuntelu meni vähän ihmetellessä. Mutta enpä nyt vieläkään paljoa osaa tästä sanoa muuta kuin, että ihan vinhaa vääntöä. Niinkuin MZ jo ehdotti, lainaa vaikka sieltä Tikkurilasta. Kannattaa varmaan soitelle tätäkin muutama kerta ennen tuomiota. Vanhemmat levyt ovat kuulemma vielä parempia, eli pitää varmaan ettiä niitäkin jostain.
Itse tuon levyn tilasin Ranskasta, kun pari kaveria tilasi isomman läjän levyjä ja menin tilaukseen mukaan. 20 euroa suunnilleen oli hintaa, eli ei paha mielestäni.
Harlem River Drive: s/t (1970)
Todella hieno ja omaperäinen sekoitus soulia ja lattari-funkia. Bändin johtajina Eddie ja Charlie Palmieri. Löytyi Arimanin kautta Japanin-importtina, kiitos siitä Espoon suuntaan.
Stina Nordenstam: The World Is Saved (2004)
Haurasta, herkkää, kaunista, koskettavaa, upeeta, mahtavaa. Viime vuoden parhaita levyjä.
The Jayhawks: Hollywood Town Hall (1992)
Pienoinen heräteostos, mutta tämähän on mukavaa vaihtoehtokantria. Tomorrow the Green Grass seuraavaksi ostoslistalle.
Broken Social Scene: You Forgot It in People (2002)
Vuosituhannen hienoimpien indierock-levyjen joukkoon nostettu teos Kanadasta, eikä suotta. "If you crossed the avante garde insane poetry of early Patti Smith with pre-Amnesiac Radiohead melodies while infusing the whole mess with the ghost of John Lennon, you might have something close to Broken Social Scene."
Medeski Martin & Wood: End of the World Party (Just in Case) (2004)
Aiempaa popimpaa MMW:tä - tuottamassa John King. Erinomaisen hyvä levy, vaikka muutamien arvostelujen perusteella olin hiukan skeptinen. John Medeski soittaa muuten ensimmäistä kertaa Mellotronia!
The Jayhawks: Hollywood Town Hall (1992)
Tomorrow the Green Grass seuraavaksi ostoslistalle.
Sound Of Lies on mielestäni parempi levy.
The Jayhawks: Hollywood Town Hall (1992)
Tomorrow the Green Grass seuraavaksi ostoslistalle.
Tomorrow the Green Grass seuraavaksi ostoslistalle.
Sound Of Lies on mielestäni parempi levy.
Kaikki nuo kolme ovat hyviä, mutta bändin uusin levy Rainy Day Music vienee voiton kaikista! Soitettiin muuten viime keikalla coverina Hollywood Town Hallilta löytyvä Crowded In The Wings :)
Kaikki nuo kolme ovat hyviä, mutta bändin uusin levy Rainy Day Music vienee voiton kaikista! Soitettiin muuten viime keikalla coverina Hollywood Town Hallilta löytyvä Crowded In The Wings :)
Minustakin Sound Of Lies on paras, vaikka myönnän, etten ole pitkään aikaan Rainy Day Musicia soitellut.
Mikäs bändi teillä on kun oikein Jayhawksiakin soitatte? Harvoin tuollaisia covereita kuulee, ainakaan täällä... :(
Yawnin kanssa tehtiin itse asiassa ihan satunnainen duokeikka kahdella kitaralla, siihen settiin sisältyi tuo Jayhawks coveri. Hieno biisi. Saa nähdä soitetaanko sitä vielä ensi kerrallakin...
Pat Metheny Gtoup : The Way Up
Levyllä on vain yksi 68:10 min kestävä kappale, joka on jaettu neljään osaan. Alustavalla kuuntelulla voisin sanoa että erinomainen levy.
Steve Smith and Vital Information : Come On In
Kuuntelin kerran läpi sen kummempia miettimättä. Kuullosti hyvältä. Täytyy ajan kanssa oikein kuunnella tätäkin. Mieleen jäivät mahtavat basso soundit.
Eero Koivistoinen Quartet Plays Finnish Folksongs : UTU
Jepjep, olen samaa mieltä tätä levyä kehuneiden kanssa.
The RH Factor : Hard Groove
Tykkäilen tästäkin. Meininki taustalla on mahtavaa.
Äh, en muista viidettä levyä.
Steve Smith and Vital Information : Come On In
Hyvä kun muistutit, sillä tuo on yhä hankkimatta. Tuntuu siltä, että lukuisat kokoonpanomuutokset läpikäynnyt Vital Information on vihdoin löytänyt sen parhaan koostumuksen. Edellinen levy samalta line-up'ilta (Show 'em Where You Live) oli jo mainiota urkugroovea, joten odotukset ovat korkealla tämän uutukaisen suhteen. Pistetään tilaukseen.
The RH Factor : Hard Groove
Tykkäilen tästäkin. Meininki taustalla on mahtavaa.
Tykkäilen tästäkin. Meininki taustalla on mahtavaa.
Jos tuo miellyttää, kannattaa hankkia myös Strength EP. Samaa meininkiä lyhyemmässä paketissa.
Jos tuo miellyttää, kannattaa hankkia myös Strength EP. Samaa meininkiä lyhyemmässä paketissa.
Saapuipahan sekin tänä aamuna. En vain tajunnut katsoa.
Wes Montgomery : The Incredible Jazz Guitar Of Wes Montgomery
Tuttu klassikko joka on ollut useasti lainassa. Nyt vihdoin hankittu omaksi. Polka Dots And Moonbeams, Four On Six ja Mr. Walker (Renie)... Suosittelen.
Jukka Perko & Hurmio-Orkesteri : Music Of Olavi Virta
Menin Free Record Shoppiin etsimään uusinta Kuunnelmia levyä, jota ei tietenkään ollut, joten ostin tämän. Kuten arvata saattaa jazz-versioita Virran ikivihreistä. Ei koskettimia ollenkaan, vaan kaksi puhaltajaa.
Allan Holdsworth : Secrets
Tuttu levy tämäkin, mutta vasta nyt omana. Lainaan Frank Gambalea "...he is truly The Grand Master..."
Pat Metheny : The Way Up
Pintaraapaisun perusteella vaikuttaa erittäin lupaavalta. Lopullista tuomiota ei voi vielä julistaa.
Altan : Blackwater
Koska kehuttuja Harvest Stormia ja Island Angelsia ei ollut cdon:ssa päätin tilata tämän. Ja jäi jälkitoimitukseen, luonnollisesti.
Altan : Another Sky
Samat sanat.
Altan on kiva bändi <3 Tuon jälkeen tutustu ihmeesä Capercaillieen, se on vielä parempi :)
Wes Montgomery : The Incredible Jazz Guitar Of Wes Montgomery
Tuttu klassikko joka on ollut useasti lainassa. Nyt vihdoin hankittu omaksi. Polka Dots And Moonbeams, Four On Six ja Mr. Walker (Renie)... Suosittelen.
Tuttu klassikko joka on ollut useasti lainassa. Nyt vihdoin hankittu omaksi. Polka Dots And Moonbeams, Four On Six ja Mr. Walker (Renie)... Suosittelen.
Pitäis juu hankkia. Minen omista kuin ne neljä osaa siitä The Complete Riverside Recordings-hommelista.
Poikkesinkin Crimson-poluille taas... Seuraavat napsahtivat kotisoittimeen:
Discipline
Red
Ja molemmat ovat sangen maukkaan kuuloista tavaraa! Täytyy myöntää, että olen hurahtanut lopullisesti KC:n pauloihin! :)
Ja Mars Voltan Frances the Mute on edelleen kummallinen... No, sunnuntaina nähdään bändi livenä Tukholmassa! Yippee! :)
Kino: Picture on nyt juuri myös tullut CDON:n kautta tilattavien joukkoon - jopa se CD+DVD -versio (tilauksessa on!!!)
Ossian: Ksiega chmur
Nurt: s/t
Zbigniew Namyslowski: Winobranie
Zbigniew Namyslowski Quartet: s/t
Novi: Bossa nova
Tomasz Stanko quintet: Music for K
Andrzej Trzaskowski: Polish jazz vol 2
Pitkästä aikaa listausta...
Tim Christensen: Honeyburst
Bo Hansson: Sagen Om Ringen
Renaissance: Novella
Peter Gabriel: Passion
Landberk: One Man Tell's Another
Harvinaisen hyvä viisikko tällä kertaa! Mitäpä sitä siis erikseen kuvailemaan... Ja olen niin tohkeissani että en edes malta :wink: Kaikki vaikuttaa vaan niin hyvältä. Johtunee siitäkin, että vaihdoin kaiuttimien ja koko stereosysteemien paikkaa; kaikki kuulostaa (ja näyttää) niin hienosti erilaiselta...
Funkadelic: Free Your Mind and Your Ass Will Follow
Fela Kuti: Roforofo Fight / The Fela Singles
Magma: K.A
Mercyful Fate: Melissa
Motörhead: Iron Fist
Toinen toistaan parempia. Erityisesti Fela (jota en aikaisemmin ollut kuullut yhtään) räjäytti pään jo ensimmäisellä kuuntelukerralla.
Magma : K.A
Pontevaa zeuhlia. On bändi vielä voimissaan.
Le Orme : Il Fiume
Neoprogea. Kokoelman täydennystä. Mukavaa melodista italoa.
Le Orme : L'infinito
Bändin uusin, romanttista ja suureellista samalla kertaa. Tosin vain innokkaimmille faneille, luulisin.
Semiramis : Dedicato e Frazz
Energistä italoa, eipä ole turhaan kehuttu levy, tämä! On melkoisen tehokasta soitantaa ja vokalismusta!
Raccomandata Ricevuta Ritorno : Per... un Mondo di Cristallo
Katso edellinen. Semiramis on hieman vauhdikkaampaa, mutta RRR on ehkä hienostuneempaa, tai vaikea pukea sanoiksi muutaman kuuntelun jälkeen.
Fleetwood Mac: Rumours
70-luvun klassikkopoppia.
Hatfield And The North: Hatwise Choice
Kokoelma livetallennuksia vuosilta 1973-75, vol1. Mahtavaa. Tästä lisää erillisessä topicissa.
Happy The Man: The Muse Awakens
Uunituore progepläjäys vanhalta kunnon jenkkiporukalta. Ihan komeata tavaraa ukot heittävät, enimmäkseen instrumentaalia kikkailua. Harmi, että Kit Watkins ei ole mukana, mutta näyttääpä tuo sujuvan ilmankin. Ei ensikuulemalla kuitenkaan kohonnut aivan 70-luvun albumien tasolle.
Theo Travis: Earth To Ether
Kaunista akustista jazzia, mukana kolmella biisillä Richard Sinclair laulajana ja soittaapa kitaraakin yhdellä. Pääosassa kappaleissa on huilu. Tuottajana näkyi olleen Porcupine Treen Steven Wilson.
Hugh Hopper: Jazzloops (cd-r)
No, tämä vaikuttaa vähän tällaiselta kokeilulta, jota on varmaan ollut kiva tehdä, mutta joka ei välttämättä anna kuulijalle kovin paljoa musiikillisesti. Käsittääkseni biisien pohjat on napattu jostakin jamisessioista erottamalla joku pikku pätkä loopiksi ja rakentamalla sen pohjalta kaikenlaista hassua.
Adrian Belew: SIde One
Ekaks tää kuulosti King Crimsonilta, mistähän syystä... Mut sit äänimaailmasta löytyi jopa varhaista Acu Airaksista eli Spermiä!
21ts Century Schizoid Band: In Concert
Ekaks tää kuulosti King Crimsonilta, mistähän syystä... Sit jatkossa tää kuulosti ihan siistityltä King Crimsonilta...
King Crimson: Ladies of the Road
Ekaks tää kuulosti ihan King Crimsonilta... Ai niin, täähän onkin! No siis tää on se Boz-Mel-Ian-Bob-versio 70-luvun alusta, tähän on ekalle cdlle koottu biisi sieltä, toinen täältä keikalta, vika, joka kyl katkee 45 sekunnissa, on uskomaton riot-in-cell-block-n:o-9-perusblues, johon Boz laulaa päälle In The Courtin sanoja... No toinen cd taas on uskomaton kokoomateos Schizoid Men, mihin on kerätty 11 näiden äijien soolo-osuutta, 54 minsaa, kappaleesta 21st Century Schizoid Man... Muuten loistava, mut soundit on tuhnaset ja viimeisessä osassa on minuutin pitkä tyhjä kohta, viha on kuulemma alkuperäisäänityksessä...
King Crimson: EleKtriK
Ekaks tää kuulosti ihan King Crimsonilta... Eipäs kun Soundscapelta vai mikä se nyt oli, tähän on vissin kerätty sen dvdnäkin olevan japaninkeikan parhaita... Uusien levyjen biisejä...
Jazz Is Dead : Laughing Water (1999)
Sainpa vihdoin hankittua tämän minulta puuttuvan Jazz Is Dead -levyn. JID:n idea, kuten nimestä voi päätellä, on kääntää Grateful Deadin musiikki jazz/fuusio-muotoon. Alkuperäisessä kokoonpanossa soitti Jimmy Herring (gtr), Alphonso Johnson (bs), T Lavitz (kb) ja Billy Cobham (dr), mutta tällä levyllä Cobhamin on korvannut Rod Morgenstein ja Jeff Sipe. Pitkälti jam band -pohjalta heitetty musiikki toimii loistavasti, kuten muillakin JID-levyillä. Mm. lyhyen stintin ABB:issa tehnyt Herring on mainio kitaristi ja Dixie Dregsista tuttu T Lavitz turhan aliarvostettu kiipparimies.
Pat Martino : Think Tank (2003)
Pat Martinon viimeisin hengentuote on ehkä liiankin perusjazzia omaan makuuni. Kertaalleen jo soittotaidon kirjaimellisesti unohtanut Martino heittää rutiinilla kitarajaskaa ja saksofonisti Joe Lovanokin vaikuttaa hieman värittömältä. Levyä kuunnellessa huomio kiinnittyykin useimmiten pianisti Gonzalo Rubalcabaan, sekä Lewis Nashin (dr) ja Christian McBriden (bs) työskentelyyn. Levy kuuluu Blue Noten uuteen Copy Controlled -sarjaan, joten en suosittele levyn ostamista uutena.
L'Uovo di Colombo : s/t (1973)
Seikkailuni italoprogen parissa jatkuvat. Sikana säkissä ostamani L'Uovo di Colombo -levy vaikuttaa parin kuuntelun jälkeen varsin lupaavalta. Urut hallitsevat bändin sointia ja, italialaiseen tapaan, biisit ovat monipuolisia, liikkuen vaivattoman oloisesti jazzin ja sinfon välimaastossa.
Frank Marino & Mahogany Rush : RealLIVE! (2004)
Frank Marinon liveä on hehkutettu ympäri nettiä lähes jokaisella arvostelusitellä, ja noihin kehuihin on helppo yhtyä. RealLIVE! on tuhti paketti Frank Marinoa parhaimmillaan. No, ainakin niille, jotka pitävät hänestä juuri kitaristina. Lähes jokainen soolo on venytetty äärimmilleen ja hommassa onkin vahvasti egotripin maku. Toki lauluakin kuullaan, ja Marino todistaa jälleen kerran, että "Stories of a Hero" on yksi hienoimpia biisejä, ever. Muita kohokohtia ovat parikymmenminuuttinen "Poppy" (medley, jossa "She's Not There" ja "Crossroads" upotettuna) sekä kakkoslevyn loppupuolelta löytyvä, reilu kymmenminuuttinen soolokitaramedley, jonka aikana Marino repii kitarastaan irti kaikki mahdolliset sävyt. 70-luvulla Hendrix-kloonisyytteessä ollut Marino on yhä 2000-luvulla yksi persoonallisimmista hard rock -kitaristeista.
Scott Henderson : Live! (2005)
Fuusiobändi Tribal Techin kitaristi Scott Henderson on soolourallaan julkaissut kolme bluesahtavaa levyä. Henderson ei ota bluesiaan turhan vakavasti, vaan lähestyy aihetta usein kieli poskessa, mutta silti perinteitä kunnioittaen. Live! toimii jonkilaisena poikkileikkauksena hänen tekemisistään, sisältäen sekä fuusiopaloja että blues/rock-revityksiä sopivassa suhteessa. Ex-Savoy Brown John Humphrey hoitelee bassot ja Tribal Tech -bändikaveri Kirk Covington rummut sekä toivomisen varaa jättävät lauluosuudet. Pääosassa tälläkin levyllä on kuitenkin kitara ja sitä Scott Henderson osaa soittaa. SRV-tyyliset bluesit, rockit ja jazzit taipuvat miehen käsittelyssä huimiin muotoihin. Soitto on täynnä koukkuja ja nyansseja, joista monet kitaristit voivat vain haaveilla. Mainio levy.
Kate Bush / Kick Inside
MP3 levyn päivitys aitoon. Hieno ja kaunis levyhän tämä. Koskahan remasteri ilmaantuu?
Meshuggah / Nothing
Melkoisen hypnoottista ja rankkaa poljentoa tämä...
Meshuggah / Chaosphere
Tämähän on vielä rankempaa kuin DEI. Suvantokohtiaakaan ei samalla tavalla ole.
Steve Hackett / Voyage of the Acolyte
No perusprogeahan tämä. Genesikseltä kuulostaa...
Liekki / Rajan Piirsin Taa
Tätä levyä on nyt muutama päivä tullut kuunneltua. Paremmalta kuulostaa kuin Korppi. Aika hehkutusta levy on mediassa saanut ja hyvä niin. En nyt tiedä onko tässä niitä proge vaikutteita kovinkaan paljon, mutta hienon levyn ovat saaneet aikaiseksi.
Alla muutama arvostelu:
http://desibeli.net/arvostelu/1533/Liekki__Rajan_piirsin_taa
http://www.nyt.fi/musiikki/artikkeli/1101978647812
Meshuggah / Chaosphere
Tämähän on vielä rankempaa kuin DEI. Suvantokohtiaakaan ei samalla tavalla ole.
[b]
Tuo vaati itselleni ainakin aika monta kertaa että aukesi. Aluksi kuulosti vaan tylsältä, mutta riittävän kauan kuunneltua niin toimi kuin mikä. Mutta silti tuo Meshuggahin toistaiseksi uusin levytys I on selvästi bändin paras. Aivan hullua menoa!
Oho, on tullut ostetuksi 5!
Beatles boksi stereossa, jennkialbumit, ja Jethro Tullia. Isle of Wight. Bändi melkein vireessä, mutta pianon äänityksessä meni jotain pahasti pieleen ulkona lavalla. Muuten hyvä aika, tykkään bändin 1970 ja 71 tuotoksista, ja näin ne 71. Parempiakin livejä on, toinen suosikkini on BBC live. Bou did we drone on sanoo Ian kirjasessa.
Tämä lienee sama kuin Thick as a Brick kokoonpano joten urkuja kuulee jonkun verran.
Liekki - Rajan piirsin taa
Heetkinen, milloinkas tämä levy onkaan tehty? Ai tänä vuonna!?.. :shock:
Vähän surumielinen Kaseva-Camel meininki jatkuu, mutta isommin soundein. Ei tämä nyt sentään mitään Iron Maidenia ole
vaikka pojat zsoukkina niin ovat väittäneet, mutta tuhdimpi meno sopii erittäin hyvin Liekille.
Parin kuuntelukerran jälkeen tuntuu jopa vahvemmalta kokonaisuudelta kuin Korppi!
Ei me nyt niin huonoja aikoja eletä jos Universalin kaltainen lafka julkaisee tämmöistä musiikkia ja ilmeisen kannattavasti.
ps. Pitäiskö jo perustaa uudet otsikot:
"Viimeksi ostettu levy"
"Kaksi viimeksi ostettua levyä"
"Kolme viimeksi ostettua levyä"
"Neljä viimeksi ostettua levyä"
...jne... :wink:
Peruskamaa halvalla:
Mike Oldfield -Incantations
-Aikoinaan tykkäsin tästä kovasti. Kuinkahan ajan hammas on
purrut...?
Mike Oldfield - Amarok
Kuullostaa erittäin hyvältä! On jäänyt minulta täysin väliin; en
odottanut Oldfieldiltä tällaista vuonna-90.
Queensrÿche - Operation Mindcrime
Tämä jäi minulta aikoinaan vähälle huomiolle ja löytyy meikäläiseltä vain c-kasetilta. On aika tarkistaa miksi jotkut sanovat tätä kaikkien aikojen teema-albumiksi.
Beach Boys - Pet Sounds
Klassikko joka kuuluu kai yleissivistykseen, vaikka jäi pahasti Beatlesien varjoon. Taitaapi olla ainoa mono-cd hyllyssä tällä hetkellä.
- Koko hoito CD ON:sta hintaan 26 eur +risat.
Mike Oldfield - Amarok
Kuullostaa erittäin hyvältä! On jäänyt minulta täysin väliin; en
odottanut Oldfieldiltä tällaista vuonna-90.
Oldfieldin paras levy Ommadawnin jälkeen. Aivan uskomattoman hieno levy. Aika raskas kuuntelukokemus kylläkin tuollainen 60 minuuttinen kokonaisuus joten kovin usein sitä ei uskalla kuuntelemaan ryhtyä. Kieltämättä aika yllättävää matskua Oldfieldilta Islandsin ja Earthmovingin kaltaisten hirvitysten jälkeen.
Paljon tuntuu tosiaan olevan pureskeltavaa tuossa Amarokissa.
Täytyykin kokeilla tänään kuulokkeilla...
Viimeisimmät hankinnat on:
"International Harvester - Sov Gott Rose-marie"
60-luvun albumin cd-uusintapainos.
"Jane Birkin - Arabesque"
Yksi parhaita naislaulajattaria, pitäähän sitä nyt kokoelmaa täydentää.
"Elonkorjuu - Harvest Time"
Cd-painos hyllyssä olikin jo entuudestaan. Nyt kokoelmiin mukaan tänä vuonna julkaistu lp-uusintapainos.
"Seija Simola - Seija"
Tuo olikin vaikein Seijan levyistä. Nyt löytyy kaikki pitkäsoitot hyllystä.
"Ahaa-Teatteri - Meno päällä"
No, tämä tuli hankittua ihan levymerkin, Love Recordsin, vuoksi, kun ko. merkin plattoja on tullut järjestelmällisesti kerättyä.
Garden Shed [England] on kyllä erinomainen levy. Tuo "protoneoproge" onkin mielestäni erittäin "protoa". Oikeastaan vain pari mahtipontisempaa kitarasooloa viittaa siihen suuntaan.[/quote]
Alkaa tämä levy kuulostamaan jo aivan loistavalta. Erityisesti levyn päättävä, 16-minuuttinen "Poisoned Youth" on klassista progea parhaimmillaan.
[quote]yhtyeeltä ilmestyi Last of the Jubblies. Ei tosin yllä ensimmäisen levyn tasolle.
Alkaa tämä levy kuulostamaan jo aivan loistavalta. Erityisesti levyn päättävä, 16-minuuttinen "Poisoned Youth" on klassista progea parhaimmillaan.
[quote]yhtyeeltä ilmestyi Last of the Jubblies. Ei tosin yllä ensimmäisen levyn tasolle.
Onko silti hankinnan arvoinen?
Kauhea kasa levyjä on tullut hommattua. Kukahan ne maksaa?
Etron Fou Leloublanin Les Trois Fou's Perdegagnent (Au Pays Des...) tuli juuri Arimanilta. Mitähän siitä sanoisi? Enpä osaa muuten kommentoida, kuin että enemmän ollaan Henry Cow/Samla Mammas Manna -linjoila kuin Univers Zeron ja Art Zoydin synkistelyssä.
Blue Öyster Cult: Secret Treaties - Aiemmin bändin tuntemukseni oli lähinnä Don't Fear the Reaper -tasolla. Tuo vaikutti parhaalta, ja varsinkin Flaming Telepaths sekä Astronomy ovat hienoja biisejä.
Diamanda Galas: You Must Be Certain of the Devil: Vaatii tietyn fiiliksen, että jaksaa kuunnella kunnolla. Vielä ei ole sitä tullut, vaikka levyn olenkin pariin otteeseen läpi kuunnellut.
Mayhem: Deathcrush - Tuo kuulosti hirveältä meteliltä pari vuotta sitten, mutta nyt tuntuu ihan hyvältä, varsinkin nimibiisi, Witching Hour sekä Necrolust ovat erittäinkin hyviä.
Bill Bruford: Master Strokes - Mieluummin olisin ostanut miehen varsinaiset studiolevyt, varsinkin pari ekaa, mutta en niitä mistään löytänyt.
Nick Cave and the Bad Seeds: Murder Ballads - muutama hyvä biisi, mutta välillä tulee liikaa mieleen joku hiton country.
David Bowie: Space Oddity - Tulipa vihdoinkin tämäkin hommattua. Hyvä levy, jota ei kannata laittaa ainakaan minun tietokoneeseeni.
Kauhea kasa levyjä on vielä tulossa CDON:ilta.
Bill Bruford: Master Strokes - Mieluummin olisin ostanut miehen varsinaiset studiolevyt, varsinkin pari ekaa, mutta en niitä mistään löytänyt.
Uusinta julkaisut tulossa.
yhtyeeltä ilmestyi Last of the Jubblies. Ei tosin yllä ensimmäisen levyn tasolle.
Onko silti hankinnan arvoinen?
Ehdottomasti! Ei ehkä yllä ensimmäisen tasolle, mutta jos siitä ensimmäisestä vähääkään piti, niin kyllä tämäkin uppoaa.
Kuinka usein tähän ketjuun "saa" vastata :D
Pitkästä aikaa pari sellaistakin lp:tä osui vastaan, joista voi jo vähän ylpeilläkin:
Nimbus - Obus (soittamaton kappale liitteen kera)
Matti Järvinen - Matin levy (soittamaton kappale)
Jälkimmäinen hyllyssä olikin jo, mutta siinä on kannessa vähän sanomista.
Ja ne kolme puuttuvaa viidestä:
Hannu Merkku (=Love-keräilijän pakkohankinta, sietää musiikkia tai ei).
Esa Pethman: The Modern Sound Of Finland (no tämä piti sentään ostaa cd-uusintapainoksena, orginaali-lp kun ei joka päivä vastaan tule ja hinta on omaa luokkaansa)
Hep Stars: Hep Stars Jul (CD-uusintapainoksena; ei nyt välttämättä suurimpia kuuntelunautintoja, mutta tulipa viimeinenkin bändin cd:istä hyllyyn alelaarista napattua).
Labradford: Mi Media Naranja
GYBE meets Brian Enon tylsimmät ambient-pimputukset. Mittarin neula kallistuu hieman hutiostoksen puolelle.
Richard Pinhas: DWW
Löytyi yllättäen halvalla Spinefarmin poistolaarista satunnaiskäynnillä. Kökköä elektroa enimmäkseen perseestä, vaikkakin sisältää pari suht kivaa pitempää biisiä.
Nick Drake: Pink Moon
Setti on nyt kasassa. Tämä pesee jätkän muut levyt mennen tullen.
M. Ward: Transfiguration of Vincent
Erinomaista kotikutoisen oloista ja vaihtelevaa alt-kantrin tapaista S&SW-materiaalia.
Saul Williams: Amethyst Rock Star
Ensimmäinen hip hop-ostokseni sitten ala-asteella kun kaverillakin on-hengessä divarista napatun Run DMC-vinyylin. Kesti pari kuuntelua hyvien tekstien voimalla, mutta enää ei innosta.
Oneness of Juju: Space Jungle Luv (1976)
Omaleimaista funkia. Debyyttilevy African Rhythms lähti jo tilaukseen.
Stereolab: Dots and Loops (1997)
Stereolabiin on pitänyt tutustua jo pidemmän aikaa. Kevyen mukava levy, joka ei kuitenkaan lipsahda tapettimusiikin puolelle.
Jamie Cullum: Twentysomething (2003)
Ostin vahvoista ennakkoluuloista huolimatta. Onneksi, sillä tämähän onkin ihan komeaa tavaraa eikä mitään vesitettyä viihdejazzia.
Herbert: Bodily Functions (2001)
Vahvasti jazz-vaikutteista, orgaanisen kuuloista housea miellyttävällä naislaulajalla ryyditettynä. Omassa tyylilajissaan aika saumaton paketti.
Jimmy McGriff: The Worm (1968)
Hieno soul-jazz-levytys. Kaupallista, mutta so what?
Booker T. & The M.G.'s: Melting Pot
Lennokasta urkugroovea. Tähän ei James Taylor Quartet pysty.
Leonard Cohen: Recent Songs
Vuodelta 1979. Perus-Cohenia ja tässä vaiheessa sovitus- ja tuotantoratkaisut olivat vielä tolkulliset, toisin kuin monilla myöhemmillä levyillä.
Colosseum: Daughter Of Time
Erilainen verrattuna kahteen ensimmäiseen levyyn, jotka olivat aika suoraa paahtoa. Tässä on paljon enemmän studiossa hieromista ja biisitkin kikkailevampia. Ei pärjää aikaisemmille, mutta kuunneltavaa silti, itse asiassa taitaa olla mainettaan parempi levy. Kiljukaula Chris Farlowekin pysyy kurissa.
The Soft Boys: Underwater Moonlight
Matadorin julkaisema kahden levyn deluxe-painos vuoden 1980 uuden aallon kulttilevystä. Toisella levyllä on rehearsal-nauhoituksia, jotka ovat lähinnä faneille - joskin sisältävät myös biisejä, jotka eivät levylle päätyneet.
Neil Young With Crazy Horse: Zuma
Tämä olikin minulla aikaisemmin vain kopsuna.
Kuinka usein tähän ketjuun "saa" vastata :D
Pitkästä aikaa pari sellaistakin lp:tä osui vastaan, joista voi jo vähän ylpeilläkin:
Nimbus - Obus (soittamaton kappale liitteen kera)
Matti Järvinen - Matin levy (soittamaton kappale)
Jälkimmäinen hyllyssä olikin jo, mutta siinä on kannessa vähän sanomista.
Pitkästä aikaa pari sellaistakin lp:tä osui vastaan, joista voi jo vähän ylpeilläkin:
Nimbus - Obus (soittamaton kappale liitteen kera)
Matti Järvinen - Matin levy (soittamaton kappale)
Jälkimmäinen hyllyssä olikin jo, mutta siinä on kannessa vähän sanomista.
Mistä sitä nykyään tommosia löytyy soittamattomina?
Haluatko kertoa hintaa, kiinnostas tietää.
Mistä sitä nykyään tommosia löytyy soittamattomina?
Haluatko kertoa hintaa, kiinnostas tietää.
Ekaan kysymykseen: meikäläinen ei löydä muualta kuin jobbareilta, he taas kaiketikin lähinnä levy-yhtiöiden vanhojen työntekijöiden kokoelmista tms.
Tokaa kysymykseen: "Matin levy" oli 75 euroa ja Nimbus 140 euroa. Tuota "Matin levyä" olen hyväkuntoisena nähnyt kyllä useamminkin (esim. Huuto.netissä myytiin M- -kuntoinen versio jokin aika sitten, Black & Whitessä on parhaillaan ex-kuntoinen kaupan etc.), mutta Nimbus ei ole laatukuntoisena myyntikappaleena osunut koskaan ennen vastaan.
Shub Niggurath- Les Morts Vont Vite
Synkkää ja monimutkaista avant-progea. Upea levy. Käsittämätöntä että joku teki tälläistä musiikkia 80-luvulla.
Art Zoyd - Le Mariage du Ciel et de l´Enfer
Liikuu pitkälti samoilla linjoilla kuin Shub Niggurath, mutta on elektronisempaa ja hieman pelkistytempää. Samplattyjä ääniä on käytetty todella hienosti. Aavemaiset lasten ja lintujen äänet luovat aika pelottavaa tunnelmaa paikottain. Lähes jatkuvasti taustalla nakuttava metronomi käy kyllä hermoille välillä.
Finneus Gauge - One Inch Of The Fall
Echolynin kosketinsoittajan Chris Buzbyn toinen projekti. Ei tätä ehkä ihan fuusiojazziksi voi sanoa, mutta hieman siellä suunnassa liikutaan. Kitarointi on välillä aika rankkaa, toisaalta taas välillä holdsworthmaisen soljuvaa. Naislaulajasta tulee mieleen Annette Peacock. Hyvä levy, mutta soundit ovat hieman kylmät.
Land Of The Chocolate - Unikorn On The Cob
Tämä taasen on Finneus Gaugessa rumpuja soittaneen John Buzbyn (Chrisin veli) bändi. Land Of The Chocolatessa hän tosin soittaa koskettimia ja laulaa. Aika echolymäistä paikoitellen, mutta hieman raskaammalla otteella. Ei ihan yhtä hyviä biisejä kuin Echolynillä parhaimmillaan, mutta kyllä tätä voi suositella bändin ystäville. Levyn on tuottanut Brett Kull.
Slapp Happy/Henry Cow -Desperate Straights
Kiva hybridi näiden kahden bändin tyyleistä. Enemmän liikutaan kuitenkin Slapp Happy taidepop-tunnelmissa.
Druid - Toward The Sun
Yes-klooni ja aikansa pop-idoli voittaja (saivat levysopimuksen bändikilpailun voitettuaan). Lähtökohtiin nähden kuitenkin ihan ok perusprogea. Laulajan kiekuminen on kyllä aika ärsyttävää eikä meno muutenkaan ole kovin mielikuvituksellista.
Druid . Fluid Druid
Lisää samaa.
Tori Amos -From The Choirgirl Hotel
Oikein hyvä levy. Pidän siitä että tässä on vahvasti koko bändi mukana eikä musiikki ole niin vahvasti vain Torin pianon varasssa kuten monilla hänen levyillään. Etenkin eka biisi Spark on mahtava.
Fates Warning -Inside Out
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Shub Niggurath- Les Morts Vont Vite
Synkkää ja monimutkaista avant-progea. Upea levy. Käsittämätöntä että joku teki tälläistä musiikkia 80-luvulla.
Synkkää ja monimutkaista avant-progea. Upea levy. Käsittämätöntä että joku teki tälläistä musiikkia 80-luvulla.
Todellakin mahtava levy, onko kellään myöhempiä levyjä ja onko ne hyviä?
Tämmösiä tulee enimmäkseen Ranskasta, ei juuri muualta.
Mistä sitä nykyään tommosia löytyy soittamattomina?
Haluatko kertoa hintaa, kiinnostas tietää.
Haluatko kertoa hintaa, kiinnostas tietää.
Ekaan kysymykseen: meikäläinen ei löydä muualta kuin jobbareilta, he taas kaiketikin lähinnä levy-yhtiöiden vanhojen työntekijöiden kokoelmista tms.
Tokaa kysymykseen: "Matin levy" oli 75 euroa ja Nimbus 140 euroa. Tuota "Matin levyä" olen hyväkuntoisena nähnyt kyllä useamminkin (esim. Huuto.netissä myytiin M- -kuntoinen versio jokin aika sitten, Black & Whitessä on parhaillaan ex-kuntoinen kaupan etc.), mutta Nimbus ei ole laatukuntoisena myyntikappaleena osunut koskaan ennen vastaan.
Aika hintavia tosin tuota Nimbusta liikkuu harvoin, yhden olen nähny myytävänä ja sekin oli kallis.
PROGE maksaa joo
Aika hintavia tosin tuota Nimbusta liikkuu harvoin, yhden olen nähny myytävänä ja sekin oli kallis.
PROGE maksaa joo
PROGE maksaa joo
Edullisia olivat, mutta summa silti sen verran, että kirpaisee keskituloisen rahapussissa :D
Proge maksaa joo, mutta pieniä hintojahan nuo on vielä arvokkaimpiin suomalaisiin progelevyihin. Itse asiassa olen aivan varma, että "Matin levyn" hinta tulee nousemaan rankasti muutaman vuoden sisällä. Samaa povaisin samalla tyylirintamalla esim. Kaamoksen ja Harvestin levyille. No joo, nyt stoppia, menee niin paljon ohi aiheen... :shock:
Shub Niggurath- Les Morts Vont Vite
Synkkää ja monimutkaista avant-progea. Upea levy. Käsittämätöntä että joku teki tälläistä musiikkia 80-luvulla.
Art Zoyd - Le Mariage du Ciel et de l´Enfer
Liikuu pitkälti samoilla linjoilla kuin Shub Niggurath, mutta on elektronisempaa ja hieman pelkistytempää. Samplattyjä ääniä on käytetty todella hienosti. Aavemaiset lasten ja lintujen äänet luovat aika pelottavaa tunnelmaa paikottain. Lähes jatkuvasti taustalla nakuttava metronomi käy kyllä hermoille välillä.
Synkkää ja monimutkaista avant-progea. Upea levy. Käsittämätöntä että joku teki tälläistä musiikkia 80-luvulla.
Art Zoyd - Le Mariage du Ciel et de l´Enfer
Liikuu pitkälti samoilla linjoilla kuin Shub Niggurath, mutta on elektronisempaa ja hieman pelkistytempää. Samplattyjä ääniä on käytetty todella hienosti. Aavemaiset lasten ja lintujen äänet luovat aika pelottavaa tunnelmaa paikottain. Lähes jatkuvasti taustalla nakuttava metronomi käy kyllä hermoille välillä.
Minäkin olen tosiaan viime aikoina hommannut nuo kaksi levyä. Art Zoyd ei ollut enää tuossa vaiheessa ihan yhtä hyvillä linjoilla, kuin esimerkiksi Generation Sans Futurilla, mutta ei onneksi vielä luisunut niin elektroniseksi, mitä oli sitten myöhemmillä levyillä. Ja -80-luvullahan tuokin on tehty.
Shub-Niggurathista en osaa mitään lisätä, loistavaa synkkää musiikkia. Presentiä ja Univers Zeroa on kuunneltu. Valitettavasti minäkin olen kuullut vain tuon Les Morts Vont Viten.
Minusta tuo Le Mariage du Ciel et de l´Enferin elektronisuus oli ihan toimivaa. En kyllä osaa verrata sitä muihin bändin levyihin koska tuo on toistaiseksi ainoa kuulemani.
Le Mariagella elektronisuus vielä toimii, ja ehkä vielä jollain myöhemmilläkin levyllä. Jossain vaiheessa bändi meni kuitenkin liian pahasti pelkästään elektroniselle linjalle, joka ei oikein minuun kolahda. Minäkään en tosin ole kaikkia bändin levyjä kuullut. Kuitenkin; niillä alkupään levyillä ollaan aika akustisissa ja erittäin synkissä tunnelmissa, ja niistä pidän enemmän.
[b]Richard Pinhas: DWW
Löytyi yllättäen halvalla Spinefarmin poistolaarista satunnaiskäynnillä. Kökköä elektroa enimmäkseen perseestä, vaikkakin sisältää pari suht kivaa pitempää biisiä.
DWW is also very good, mixing electronic compositions with other tracks featuring a full band sound: Features P. Gauthier, B. Paganotti, J.P. Goude, and others.
Tämmöstä kerrottiin gibraltarissa, myy mulle jos et tykkää.
Shub Niggurath- Les Morts Vont Vite
Synkkää ja monimutkaista avant-progea. Upea levy. Käsittämätöntä että joku teki tälläistä musiikkia 80-luvulla.
Synkkää ja monimutkaista avant-progea. Upea levy. Käsittämätöntä että joku teki tälläistä musiikkia 80-luvulla.
Todellakin mahtava levy, onko kellään myöhempiä levyjä ja onko ne hyviä?
Tämmösiä tulee enimmäkseen Ranskasta, ei juuri muualta.
C'ètaient de très grands vents on mielestäni varsin epätasainen kokoelma puoliksi improvisoituja kappaleita. Osa biiseistä erittäinkin hienoja, osa vähän hohhoijaata. Vieläkin karumpi kuin eka levy, etenkin soundien puolesta, kun piano puuttuu ja vain yksi biisi on laulettu. Testament:ia en ole vieläkään tullut ostaneeksi.
Levyjä on hankittu liikaa, ei ole jaksanut raportoida. Tässä muutamia viimeisiä hankintoja:
Anttilan alesta:
CAMEL : "The Snow Goose", -rätisevän vinyylin tilalle, ei tosin parasta Camelia mielestäni.
HAWKWIND: "In Search Of Space", -huonosaundisen vanhan Cd:n tilalle uusi remasteri.
BARCLAY JAMES HARVEST : kaksi ekaa levyä, -tän bändin levyjä mulla ei aikaisemmin ollutkaan, ihan maukasta varhaista progekehitelmää.
MAYNARD FERGUSON : "Conquistador" -vanhan jazzpierun kaupallinen 70-luvun popjazzlevy, Rockyn tunnari on tällä levyllä, se pelasti päiväni!
THE CORAL : "Magic and Medicine", -ihan ok levy, Coralin eka on kyl paljon parempi.
The SAVOY TRUFFLE: "Live On Our Way", -ihan sokko-ostos, jotain japanilaista Southern-rock/blues -viritelmää, kitaristilla ansiokasta Hendrix-tyylistä soittoa, ihan hauska yllätys.
-koko höskä yht. 25 e, Anttila on välillä hauska paikka :)
Fates Warning -Inside Out
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Aika hyvä diili!
Joo, Inside Outilla bändi on kyllä aika väsynyt. Bändin heikoimpia levyjä. Monument on poikkeus, se on loistava biisi, ja minä tykkään myös siitä viimeisestä balladista "Afterglow".
A Pleasant Shade of Grey on aika täydellinen. :) Hienoa tunnelmaprogea. Disconnected on sekin tosi vahva. So-biisissä on vähän tylsä riffi, mutta muut biisit ovat erittäin hyviä.
Pitää kyllä ottaa tehokuunteluun tuo Pleasant Shade jossain välissä, toistaiseksi Disconnected pesee sen kuitenkin keveästi mielestäni. Disconnected taitaapi olla paras kuulemani progimetalli levy Toolin Lateraluksen ohella.
Talk Talk - Spirit Of Eden
Upeaa taide-poppia hieman David Sylvianin hengessä. Minimalistista ja kaunista musiikkia. Kivoja jazz-sävyjä myös mukana. Laulaja Mark Hollis kuulostaa välillä tosi paljon Steve Hogarthilta. Steve on tainnut saada vaikutteita Talk Talkilta
Kraftwerk The Man Machine
Musiikkia roboteille. Kunhan keinoäly tästä kehittyy ja astianpesukoneet alkavat kuuntelemaan musiikkia niin tämä levy palaa listoille. Onhan tässä hyvätkin hetkensä, mutta ei tämä oikein minun makuuni ole. Ja mitä ihmettä yhdessä kappaleessa lauletaan jostain naikkosesta. Jos Kraftwerk olisi oikeasti tiennyt mitä tekee sanoitukset olisivat käsitelleet enemminkin polttomoottorin ja katalysaattorin yhteiseloa. Enpä taida vähään aikaan osta lisää Kraftwerkia.
Liekki - Rajan piirsin taa
Kitarat helisee kivasti, mutta hieman tasapaksuksi ja ylipitkäksi elämykseksi jää tämä levy. Kosketinsoittaja (pianoa lähinnä) on kyllä mainio lisää mielenkiintoa moniin biiseihin huomattavasti. Taitaa olla tämä Liekki vähän semmoista runotyttöjen musiikkia.
The Mars Volta -Frances The Mute
Minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset tämän levyn suhteen. Toisaalta tässä on roimasti hyviä kohtia, mutta toisaalta myös tyhjäkäyntiä ja täysin turhia elektronisia surinoita minuutti kaupalla tunnelmaa latistamassa. Positiivista edelliseen levyyn nähden on että meno ei ole kokoajan niin hyökkäävää ja soittaja uskaltavat välillä hieman rauhoittua ja antaa kuulijankin vetää samalla henkeä. Kaiken kaikkiaan tämä on suunnilleen yhtä hyvä levy kuin De-Lousedkin eli sarjaa lupaavaa, mutta parempaankin varmaan vielä pystytään.
Birdsongs Of The Mesozoic The Iridium Controversy
Birdsongsin musiikkia on varsin vaikea luokitella, mutta kaipa sen voisi laskea avantgarde-progeksi. Tämä on kuitenkin huomattavasti kevyempää ja pirteämpää kamaa kuin suurin osa genrensä edustajista. Musiikki on instrumentaalista, erittäin huolella sävellettyä. Erilaisille puhaltimille annetaan paljon tilaa. Tästä tulee hieman mieleen Pekka Pohjolan Pewit levyn tyyppinen materiaali. Loistava levy.
Birdsongs Of The Mesozoic 2001 Live Birds
Birdsongsien live NearFest progefestareilta. Livenä Linnut rokkaavat aavistuksen verran kovemmin kuin levyllä.
Thinking Plague In Extremis
Lisää avant-progia Jenkeistä. Amerikasta tuntuu tulevan nykyisin paljon enemmän mielenkiintoista progea kuin Englannista. Birdsongsin tapaan Thinking Plaguen musiikkikaan ei ole yhtä synkkää ja painostavaa kuin eurooppalaisilla kollegoilla. Kuuntelijalle TP:n musiikki on kuitenkin aavistuksen verran haastavampaa kuin Birdsongsin ja meno muutenkin ehkä hieman hämärämpää. In Extremiksen musiikkia voisi ehkä kuvailla jonkinlaiseksi Henry Cown ja Yesin välimuodoksi niin oudolta kuin se kuulostaakin. Laulaja Deborah Perry ei täysin vakuuta ja tämä olisikin varmaan toiminut paremmin puhtaasti instrumenttaalisena. Hyvää roinaa silti ja ehdottomasti täytyy hankkia lisää levyjä tältäkin bändiltä.
Kino Pictures
Ehdin tämän jo tuomita muutaman kuuntelun perusteella varsin turhaksi tekeleeksi, mutta lähempi tarkastelu on paljastanut että kyseessä on ihan kelpo poppi proge-levy. Mitään kovin omaperäistä tai uutta tältä on turha odottaa, mutta jos pitää mahtipontisesta, melodisesta ja hyvin soitetusta rockista niin tuskin tähän levyyn voi kauheasti pettyä. Muutama biisi on aika turhaa nyyhkyilyä, mutta vastapainoksi on sitten aika napakkaakin menoa kuten biisit Losers Day Paradise ja Swimming In Women. Kinoa voisi varmaan haukkua 2000-luvun Asiaksi, mutta Pictures levyn kunniaksi on kuitenkin sanottava, että mieluummin sitä kuuntelee kuin yhtäkään Asian albumeista debyyttiä ehkä lukuunottamata. Chris Maitlandin soittoa oli kiva kuulla pitkästä aikaa. Maitland olisi täydellinen rumpali IQ:seen nyt kun Paul Cook lähti bändistä.
Adrian Belew Side One
Hiton hyvä levy. Varsin räyhäkästä menoa. Belew on selvästikin Crimson-vaihde ollut päällä tätä levyä tehdessä. Monet näistä kappaleista olisivat varmasti jalostuneet pieniksi helmiksi King Crimson käsittelyssä. Tällä levyllä niitä vaivaa ehkä pieni hiomattomuus, mutta toisaalta se on ehkä osa levyn charmia. Les Claypool ja Danny Carey soittelee kolmella kappaleella, muuten Belew soittelee yksinään. Tällä kertaa Belewin rumpujen soittokin on varsin asiallista kuultavaa, toisinkuin ProjeKct II:ssa missä miehen epämääräinen hyperaktiivinen paukuttelu pilasi ainakin minun kuunteluelämykseni. Levyllä on mittaa vain hiukan yli 30 minuuttia, mikä ei sinänsä ole välttämättä huono pituus levylle, mutta kieltämättä tuntuu pieneltä kusetukselta. Etenkin kun tietää että Belewilta on tulossa kaksi jatko-osaa vielä tänä vuonna tälle platalle.
Opeth : Deliverance-Taitaa olla toinen metalli(tms)levy,jonka omistan.Toimiihan tämä ihan hyvin,eikä örinäkäkään,ihme kyllä,häiritse.
The Roots : Do you want more
- MF Doomin eri projektien ohella kovinta hip-hopia ja livenä huikea kokemus.
Flogging Molly : Swagger
-Irlantilaista kansanmusiikkia ja punkia yhdistelevä orkesteri on muutaman kuulemani biisin perusteella melko erikoista ja toimivaa kamaa.
v/a : Breaks Sessions
-köyhällä ei ole varaa saati aikaa etsiä divareista funkia kovinkaan usein,joten pitää tyytyä näihin kokoelmiin. Tuskinpa tuota breaks-osastoa kovin helpolla Suomesta löytäisikään.
Talk Talk - Spirit Of Eden
Upeaa taide-poppia hieman David Sylvianin hengessä. Minimalistista ja kaunista musiikkia. Kivoja jazz-sävyjä myös mukana. Laulaja Mark Hollis kuulostaa välillä tosi paljon Steve Hogarthilta. Steve on tainnut saada vaikutteita Talk Talkilta
.
Upeaa taide-poppia hieman David Sylvianin hengessä. Minimalistista ja kaunista musiikkia. Kivoja jazz-sävyjä myös mukana. Laulaja Mark Hollis kuulostaa välillä tosi paljon Steve Hogarthilta. Steve on tainnut saada vaikutteita Talk Talkilta
.
Color of Spring oli jo mestariteos, mutta SoE 80-luvun lopulla yllätti ehkä enemmän kuin mikään levy koskaan! Laughing Stock jatkoi samalla tasolla ja tyylillä, mutta Hollisin soolo jäi jostain syystä vähän etäiseksi vaikka konsepti on periaatteessa sama, ehkä vieläkin minimalistisempi. En ole aikaisemmin pannut merkille tuota Hogarth -juttua, mutta nyt kun sanot niin pitää kyllä paikkansa!
Laughing Stock kannattaa ehdottomasti hankkia. Levy on tietääkseni OOP, mutta Jäänsärkijässä sitä on silti näkynyt viime aikoina.
Itse ostin Talk Talkin levyn (Colour Of Spring) Marillionin Afraid Of Sunlightin levyarvostelun johdosta. Muistaakseni Q-lehti kommentoi bändiä tyyliin; "nykyään he kuulostavat enemmän Talk Talkilta kuin Genesikseltä".
Laughing Stock on tietääkseni OOP vain tällä puolella allasta. Jenkki-importtina saatavilla ainakin KJS:stä ja Popparista.
Deborah Perryn ääni vaikutti minusta epämiellyttävän mekaaniselta, kun ensi kertaa In Extremiksen kuulin, mutta kyllä siihen on sittemmin tottunut.
Voi sentään! Odottelen juuri ensimmäisen Kraftwerk-levyni kolahtamista postiluukusta, siis juuri tuon The Man Machinen. Toivottavasti ei tarvitse olla Kcrimson kanssa samaa mieltä levystä.
Minullakin oli joskus Thinking Plaguen In Extremis. Se ei oikein koskaan kolahtanut, tyyliin "ihan hyvä, mutta kuuntelen seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä". Jotenkin tekopirteää, ja Perry (ja ehkä musiikkikin) kuulostaa liian Jon Andersonilta ja Yesiltä.
Voi sentään! Odottelen juuri ensimmäisen Kraftwerk-levyni kolahtamista postiluukusta, siis juuri tuon The Man Machinen. Toivottavasti ei tarvitse olla Kcrimson kanssa samaa mieltä levystä.
Aika harvoin tarvitsee. Levy on hyvä.
Voi sentään! Odottelen juuri ensimmäisen Kraftwerk-levyni kolahtamista postiluukusta, siis juuri tuon The Man Machinen. Toivottavasti ei tarvitse olla Kcrimson kanssa samaa mieltä levystä.
Minullakin oli joskus Thinking Plaguen In Extremis. Se ei oikein koskaan kolahtanut, tyyliin "ihan hyvä, mutta kuuntelen seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä". Jotenkin tekopirteää, ja Perry (ja ehkä musiikkikin) kuulostaa liian Jon Andersonilta ja Yesiltä.
Minullakin oli joskus Thinking Plaguen In Extremis. Se ei oikein koskaan kolahtanut, tyyliin "ihan hyvä, mutta kuuntelen seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä". Jotenkin tekopirteää, ja Perry (ja ehkä musiikkikin) kuulostaa liian Jon Andersonilta ja Yesiltä.
Minustakin tuo The Man Machine on hyvä levy. Ehkä Kraftwerkin paras. Metrooooopoliis :D
Joo, ei hätää. Erinomainen levy.
Itse ostin Talk Talkin levyn (Colour Of Spring) Marillionin Afraid Of Sunlightin levyarvostelun johdosta. Muistaakseni Q-lehti kommentoi bändiä tyyliin; "nykyään he kuulostavat enemmän Talk Talkilta kuin Genesikseltä".
Tuolla levyllä esim Chameleon Day antaa jo viitteitä tulevasta.
Varsinaisen köörin ovat koonneet: Stevie Winwood, David Rhodes, Morris Pert, ym.ym...
Voi sentään! Odottelen juuri ensimmäisen Kraftwerk-levyni kolahtamista postiluukusta, siis juuri tuon The Man Machinen. Toivottavasti ei tarvitse olla Kcrimson kanssa samaa mieltä levystä.
Aika harvoin tarvitsee. Levy on hyvä.
Joo, on hienoa että elämä on raiteillaan ja olen edelleen eri mieltä kaikesta Lazerin kanssa.
Common Ground : s/t (1995)
Kitaristi Erik Saylesin ja saksofonisti Chris Farrin johtaman fuusio-orkesterin levy ei kokonaisuudessaan innosta yhtä paljon kuin muutaman yksittäisen biisin kuuleminen nettiradiosta. Taitavaa, mutta hieman liian kilttiä ja geneeristä fuusiosoitantaa. Dennis Chambers vierailee tälläkin levyllä.
The James Muller Quartet : Thrum (2002)
Mm. Chad Wackermanin Scream-levyltä tuttu kitaristi James Muller heittää australialaisen kvartettinsa (gtr-tsax-bs-dr) kanssa riittävän omaperäistä jaskaa, niin että mielenkiinto säilyy läpi levyn keston. Hyvä levy, josta jokainen kuuntelukerta tuntuu paljastavan jotain uutta.
The Powergrade : Working Men (2001)
Raskaampaa fuusiosoittoa tyyliin Tribal Tech. Kitaristi Gerald Gradwohlin johtama trio tulee Itävallasta, eikä heidän tarvitse hävetä nimekkäämpien artistien rinnalla. Taitoa ja tyyliä löytyy koko bändiltä.
Susan Weinert : Running Out of Time (2004)
Tämä levy tuo vahvasti mieleen I.O.U. -ajan Holdsworth-levyt, eikä vähiten Francesco Cottonen laulun vuoksi. Weinert on ihan kelpo kitaristi, mutta rehellisyyden nimissä on (taas kerran) mainittava, että maailmasta löytyy sadoittain hänen tasoisia mieskitaristeja, joilta emme tule koskaan kuulemaan nuottiakaan. Toisaalta, monista mieskollegoistaan poiketen, Weinert ei sorru ylisoitantaan.
Fates Warning -Inside Out
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Aika hyvä diili!
Joo, Inside Outilla bändi on kyllä aika väsynyt. Bändin heikoimpia levyjä. Monument on poikkeus, se on loistava biisi, ja minä tykkään myös siitä viimeisestä balladista "Afterglow".
A Pleasant Shade of Grey on aika täydellinen. :) Hienoa tunnelmaprogea. Disconnected on sekin tosi vahva. So-biisissä on vähän tylsä riffi, mutta muut biisit ovat erittäin hyviä.
Itse arvioisin nuo kolme levyä järjestykseen 1) APSOG 2) Inside Out 3) Disconnected.
Makuasioitahan nämä on, Inside Out sisältää mielestäni erittäin vahvoja biisejä ja parhaita melodioita. APSOG on kuitenkin huikean hyvä kokonaisuus ja FW:n paras platta. Uusimmasta en hirveästi kyllä tykännyt.
Uusinhan on toiseksi paras Disconnectedin jälkeen.
Caravan: Cunning Stunts sekä If I Could Do It All Over Again I'd Do It All Over You
Pidän kovasti kummastakin, Caravan on aina lähellä sydäntä. Erityisesti Cunning Stunts on loistava levy.
Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon (SACD)
30-vuotis juhlapainos löysi viimein hyllyyni. Kuuntelen varmaan silti vielä ajoittain rahisevaa vinyyliäni tunnelmasyistä :)
Rick Wakeman: Frost In Space
Anttilasta 3,5€. Kyllähän tätä siihen hintaan kuuntelee. Ehkä.
Yes: Big Generator
Yes-hyllystä puuttunut levy (puuttuu sieltä kyllä vielä muitakin). En ole vielä uskaltanu kuunnella, pelkään pahinta.
Muutakin on tullu hommattua, esim. The Bandia ja Paul Carrackia. BTW, pitäisikö tämä ketju pian päättää ja aloittaa part III? :roll:
Tämmöistä tänne.
Egg: Egg
Varhaista Canterbury-meininkiä, pitää hankkia Polite Forcekin.
Potemkine: Nicolas II
Tästä joskus kyseltiin, onko parempi kuin Triton... Ei mun mielestä ihan yhtä hyvä, muttei jää kauskaan. Monet tosin tykkää tästä enemmän. Makuasioistahan voi aina kiistellä.
Liekki: Rajan piirsin taa
Paras Liekki tähän mennessä.
Kosmos: Tarinoita voimasta
Mukavaa hiimailua tämä. Psykedeliaa ja folkkia.
Tuomari Nurmio & Alamaailman vasarat: Kinaporin kalifaatti
ROK!
Sitten läjä levyjä Helsingin reissulta, kerran pari on vasta ehtineet pyörimää, joten ei osaa vielä paljoa kertoa.
Arachnoid: Arachnoid
Embryo: Embryo's Reise
SBB: 2 & 3
Perigeo: Azimut
Shylock: Gialorgues
Teru's Symphonia: Do androids dream of electric camel?
Trilok Gurtu: Remembrance
Mahagita: Harp and vocal music of Burma
Blackfield - Blackfield
Oikein hyvää ja kaunista poppia! Suosittelen!
Porcupine Tree - Signify
Helevetin hieno levyn alku - ja hyvällä meiningillä jaksaa lähes loppuun saakka! Pitkää kuuntelua edessä tämän levyn osalta - hyvä ostos! Ja Deadwing tulossa postissa... Jos sekin natsaa niin sitten ostan Lightbulb Sunin...
King Crimson - USA
Rouheeta. Maukasta. Hullua. Hienoja live-vetoja vanhoistakin kipaleista. Nyt on oma KC-kokoelmani täysi! Uutta KC:tä odotellessa...(toivottavasti)!
Thinking Plague : Early Plague Years
In Extremis herätti ensi alkuun ristiriitaisia ellei peräti vihamielisiä tunteita lähinnä norjalaisen kriitikon arvostelun takia. Tämä hemmo totesi Gentle Giant-levyjen laulupuolen kuulostavan Status Quolta Thinking Plaguen jälkeen
:x
No, pääsin toki alun huonojen fiilisten ohitse ja olen nyt sitten hankkinut tämän bändin kahden ensimmäisen levyn kokoelman, joka ei ihan huono levy ole alkuunkaan, jos siis RIOsta tai In Extremis-levystä pitää.
Yezda Urfa : Boris
Bändin eka levy sisältää puolet samoja biisejä kuin Sacred Baboon, mutta akustisemmalla kokoonpanolla. Tämä bändi pieksee tekniikallaan varmaan kaikki nykybänditkin Dream Theaterista alkaen, mikä taasen ei ole mikään laadun itseisarvo.
Gentle Giant ja Yes ovat olleet Yezda Urfan kavereiden ihannebändit.
Ahvak : Ahvak
Israelilainen bändi tekee hienoa instrumentaalimusaa a´la King Crimson. En osaa sen kummenpaa tässä vaiheessa sanoa.
Otsikko on viisi, siis 5, viimeksi hankittua levyä ja listoissa lukumäärä on vaihdellut ainakin välillä 1..9 mutta ei meilläkään lasketa. Hankintajärjestyksessä:
Ageness: Showing Paces
Ageness: Rituals
Ageness: Imageness
Agenessin keikalta sain nuo nyyttiin yhteensä 17 eurolla. Yhden kuuntelukerran perusteella ainoastaan tuo Imageness on jostakin kotoisin eli hyvää kotimaista progeilua.
Queen: Jazz
Queen: The Works
Play.comista halvalla. Jazz on Queenin paras studiolevy. Works alkaa aivan käsittämättömällä Radio Ga-Ga:lla joka lienee jonkinlainen vitsi.
IQ: Dark Matter
Tätä on kehuttu, ihan hyvää neoprogea, kuulostaa samalta kuin IQ nyt yleensä kuulostaa.
Porcupine Tree: Deadwing
Odotukset olivat niin korkealla että tämä jäi vähän pettymykseksi. Ihan OK levy silti.
Subspace Radio : s/t
Korkealaatuista kotimaista. Rush ja Dream Theater esikuvina.
Blackfield : Blackfield
Tästä kynäilin arvostelunkin. Erinomainen levy Porcupine Treen Steven Wilsonilta ja israelilaiselta Aviv Geffeniltä.
Kino : Picture
Tasokasta tavaraa, Minulle kolahtavat raidat 4 ja 5, Swimming in Women ja People, parhaiten.
Echolyn : mei
Vaikea levy.
Spock's Beard : V
Halusin tutustua Spock's Beardiin kun siitä jostakin syystä niin paljon puhutaan. Tutustumisen jälkeen (V ja Octane) en edelleenkään ymmärrä että minkä takia tästä niin paljoa puhutaan.
Prime Mover : Prime Mover alias Drivkraft
Liikaa kehumatta, mykistävän erinomainen levy.
Echolyn : mei
Vaikea levy.
Spock's Beard : V
Halusin tutustua Spock's Beardiin kun siitä jostakin syystä niin paljon puhutaan. Tutustumisen jälkeen (V ja Octane) en edelleenkään ymmärrä että minkä takia tästä niin paljoa puhutaan.
Prime Mover : Prime Mover alias Drivkraft
Liikaa kehumatta, mykistävän erinomainen levy.
Mein ja V:n möin pois, kun ei net minua alkaneet laingan innostamaan.
Prime Mover taas on tosi piristävä levy!
Raw Material : Time Is... (1971)
Ilmeisesti aika tuntematon, pari levyä tehnyt bändi 70-luvun alkupuolelta. Kauttaaltaan tasokasta, psykedeelisenprogahtavaa musiikkia, jossa paljon huilua, saksofonia ja urkuja. VdGG lienee lähin vertailukohta. Onko joku kuullut bändin debyyttiä?
Procol Harum : Shine on Brightly (1968)
Procol Harum : A Salty Dog (1969)
Procol Harumilta löytyy paljon hyviä, yksittäisiä biisejä, mutta levyt kokonaisuuksina eivät oikein jaksa ylläpitää mielenkiintoa. Näiltä Westsiden julkaisemilta versioilta löytyy paljon enemmän tai vähemmän turhia bonuksia.
King Crimson : In the Court of the Crimson King (1969)
Original Master Edition, eli se viho-viho-viimeisin remaster niiltä viimeksi löydetyiltä masternauhoilta tehtynä. Progeklassikko, joka ilman Moonchild-biisin nuudlaustuokiota -- ja Red-levyä -- voisi olla bändin paras saavutus. Seuraavaa remasteria odotellessa...
King Crimson : In the Court of the Crimson King (1969)
Original Master Edition, eli se viho-viho-viimeisin remaster niiltä viimeksi löydetyiltä masternauhoilta tehtynä. Progeklassikko, joka ilman Moonchild-biisin nuudlaustuokiota -- ja Red-levyä -- voisi olla bändin paras saavutus. Seuraavaa remasteria odotellessa...
No onko soundeissa havaittavissa merkittävää parannusta? Itselläni on vain alkuperäinen cd joten todennäköisesti kyllä hankin tuon.
No onko soundeissa havaittavissa merkittävää parannusta? Itselläni on vain alkuperäinen cd joten todennäköisesti kyllä hankin tuon.
Edellisen remasterin (30th Anniversary) ehdin jo hukata jokin aika sitten, joten vertailemaan en pääse. Pelkän äänimuistin varassa en uskalla lähteä liikoja kehumaan.
All About Jazzin mukaan päivitys kannattaa:
http://www.allaboutjazz.com/php/article.php?id=16961
Raw Material : Time Is... (1971)
Ilmeisesti aika tuntematon, pari levyä tehnyt bändi 70-luvun alkupuolelta. Kauttaaltaan tasokasta, psykedeelisenprogahtavaa musiikkia, jossa paljon huilua, saksofonia ja urkuja. VdGG lienee lähin vertailukohta. Onko joku kuullut bändin debyyttiä?
Ilmeisesti aika tuntematon, pari levyä tehnyt bändi 70-luvun alkupuolelta. Kauttaaltaan tasokasta, psykedeelisenprogahtavaa musiikkia, jossa paljon huilua, saksofonia ja urkuja. VdGG lienee lähin vertailukohta. Onko joku kuullut bändin debyyttiä?
Eka levy alkaa erittäin lupaavasti, mutta ei se sitten pitemmän päälle niin erikoinen ole... ihan hyvä kuitenkin, tuo toka levy oli muistaakseni hieman hevimpää.
Raw Material : Time Is... (1971)
Ilmeisesti aika tuntematon, pari levyä tehnyt bändi 70-luvun alkupuolelta. Kauttaaltaan tasokasta, psykedeelisenprogahtavaa musiikkia, jossa paljon huilua, saksofonia ja urkuja. VdGG lienee lähin vertailukohta. Onko joku kuullut bändin debyyttiä?
Ilmeisesti aika tuntematon, pari levyä tehnyt bändi 70-luvun alkupuolelta. Kauttaaltaan tasokasta, psykedeelisenprogahtavaa musiikkia, jossa paljon huilua, saksofonia ja urkuja. VdGG lienee lähin vertailukohta. Onko joku kuullut bändin debyyttiä?
Raw Material on melkoisen kesy ja innoton tuotos verrattuna Time Is...:iin. Brittiläisen varhaisprogen varhaisinta aaltoa edustavaa kevyttä, melankolista rockia, jossa on sitten myöhäispsykedelisiä jumputi-jumputi-bassolla-soitetaan-huilua-ja-urut-soi-nätin-unettavasti -instrumentaaliosuuksia. Jos kakkoslevyn muusana oli Van der Graaf Generator, tämä nojaa enemmän sinne Cressidan-tyyliseen, pehmeämpään britteilyyn - mutta ei kilpaile samassa laatusarjassa.
Parhaat ja ainoat todella mieleenjäävät hetket ovat levyn avaava "Time and Illusion", jonka mietiskelevä laulumelodia tarttuu kuin liisteri, ja sen lopettava lyhyt "Destruction of America", joka on oikeastaan pelkkää runonlausuntaa Mellotron-taustan päällä. Niin, ja enempää Mellotronia ei levyllä kuullakaan, jos jonkun kiinnostus tuosta heräsi.
JSBE: Plastic Fang
Money Mark: change is coming
Limbus 4: Mandalas
Circle: Pori
Pacific sound: Forget your dream
Alrune Rod: Sonet årene 1969-72
Zarathustra
Ragnarök
Latte e miele: passio secundum mattheum
Mr. Albert show
sitten viel Solarplexuksen levy kunhan apazuzu lähettää. Jotain muutakin tilattu, mutta listataan kun tulee ja voi olla että muitakin on ostettu.
Just alkoin pakkaan levyjä, kun käyn röökillä niin heitän läheiseen laatikkoon.
Pain of Salvationin koko tuotanto (paitsi 12:5 odottaa vielä sopivaa hetkeä).
Vieläkään en ymmärrä miten olen onnistunut missaamaan koko yhtyeen tähän saakka kuulematta biisin biisiä....
Perfect element, Remedy lane, Be jne.. olo on kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Kertakaikkisen loistavaa musiikkia, Daniel on nero ja omaa todella monipuolisen äänen!
[quote]Fates Warning -Inside Out
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Aika hyvä diili!
Joo, Inside Outilla bändi on kyllä aika väsynyt. Bändin heikoimpia levyjä. Monument on poikkeus, se on loistava biisi, ja minä tykkään myös siitä viimeisestä balladista "Afterglow".
A Pleasant Shade of Grey on aika täydellinen. :) Hienoa tunnelmaprogea. Disconnected on sekin tosi vahva. So-biisissä on vähän tylsä riffi, mutta muut biisit ovat erittäin hyviä.[/quote]
Itse arvioisin nuo kolme levyä järjestykseen 1) APSOG 2) Inside Out 3) Disconnected.
Makuasioitahan nämä on, Inside Out sisältää mielestäni erittäin vahvoja biisejä ja parhaita melodioita. APSOG on kuitenkin huikean hyvä kokonaisuus ja FW:n paras platta. Uusimmasta en hirveästi kyllä tykännyt.
lainasin kirjastosta Inside Outin, nyt vasta kuuntelen, mutta voin sanoa, etten tykkää, tyyli tylsä rokki. jotain kivoja kohtia on välillä, mutta jos tämmöstä tekee, niin se pilaa kaiken muunkin tekemisen
Jim White - No Such Place
Elektronissävytteistä alt-kantri-singer-songwriter-materiaalia. Aika keskinkertainen levy muutamaa hienoa vetoa lukuunottamatta. Viiden eri tahon tuottamia biisejä - on tainnut olla vaikea luomisprosessi. Eka levy oli paljon parempi, ja yleisestikin ottaen tämä jätkä kummallisesta huumorintajustaan huolimatta jää kyllä taannoin bongaamani M. Wardin varjoon.
Calexico - Spoke
Vuonna 1995 äänitetty debyyttilevy. Yksinkertaisia rämiseviä pariminuuttisia myöhempiä levyjä paljon minimaalisemmalla soitinnuksella - kitara, pystybasso, rummut, haitari, vibrafoni. Mukava kokonaisuus, vaikkeivät biisinkirjoitustaidolla tässä vaiheessa loistaneetkaan.
V/A - Song of the Silent Land
Constellation Recordsin viimevuotinen sampleri. Black Ox Orkestarin nuhjuinen klezmer kuulostaa tajuttoman hienolta (ehkä vähän kuin Waitsin The Black Rider) ja hulahti samantien ostoslistalle. Do Make Say Thinkin viisiminuuttinen tiivistelmä Winter Hymns...-levystä on myös tyylikäs, vaikkakin kuulemma antaa virheellisen kuvan siitä.
Sonic Youth - Daydream Nation
Ensimmäistä kertaa kuuntelen näitä ihan tosissani. Osittain erittäinkin jännää, osittain taas keskinkertaista ja huolimattomasti sovitettua pop-yritelmää. Kuulostaa sitä mielenkiintoisemmalta, mitä vähemmän ne yrittävät soittaa poppia, joten...
Sonic Youth & Jim O'Rourke - SYR 3
...hainkin seuraavana päivänä kaupasta sitä epäpoppia. Tunti pelottavaa huminaa, ei ihan joka makuun. Tätä sarjaa voisi ostaa lisääkin jossain vaiheessa, kun on aika halpaakin vielä.
Pain of Salvationin koko tuotanto (paitsi 12:5 odottaa vielä sopivaa hetkeä).
Vieläkään en ymmärrä miten olen onnistunut missaamaan koko yhtyeen tähän saakka kuulematta biisin biisiä....
Perfect element, Remedy lane, Be jne.. olo on kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Kertakaikkisen loistavaa musiikkia, Daniel on nero ja omaa todella monipuolisen äänen!
Vieläkään en ymmärrä miten olen onnistunut missaamaan koko yhtyeen tähän saakka kuulematta biisin biisiä....
Perfect element, Remedy lane, Be jne.. olo on kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Kertakaikkisen loistavaa musiikkia, Daniel on nero ja omaa todella monipuolisen äänen!
Joo, hieno bändi ja Gildenlöw on todellakin poikkeuksellisen lahjakas muusikko/laulaja -tekeepä kansitaiteenkin levyihin siinä sivussa..Ainoastaan uusin levy "Be" tuntuu vähän siltä, että DG on haukannut liian suuren palan eikä homma pysy kasassa. Mutta tuollaista voi sattua perfektionisteille..
12:5 puuttuu vielä minultakin, mutta levy on kuulemma erinomainen!
Bright Eyes: Fevers And Mirrors
Lifted oli niin hyvä, että täytyy tsekata näitä muitakin levyjä.
Kevin Coyne: Sign Of The Times
Vaikka en yleensä suosi kokoelmia, niin ostin tämän kun eipä tuo Virgin taida miehen levyistä enää uusia painoksia ottaa.
Linton Kwesi Johnson: Dread Beat An' Blood
Reggaeta vuodelta 1978. Linton on kai enempi runoilija ja tässä ovat miehen vanhat teokset saaneet musiikkitaustan. Minimalistista ja kiehtovaa.
Paul & Linda McCartney: Ram
Monet kuulemistani Macca-levyistä eivät ole innostaneet, mutta tästä pidän.
Sonic Youth: Bad Moon Rising
Varhaisempaa Sonic Youthia. Laulunkirjoitukseen ei vielä niin panostettu, vaan pääpaino on metakalla.
Zamla Mammaz Manna: Schlagerns Mystik/För Äldre Nybegynnare
Tavallista haasteellisempaa tavaraa tältä porukalta. Ensimmäisellä levyllä on vahvoja kansanmusiikkivaikutteita ja toisen puoliskon vie hieno progemammutti The Fate. Kakkoslevy sisältää live-improvisaatioita.
Anttilan alennuslaareista vitosen kpl:
LINTON KWESI JOHNSON : Dread Beat An' Blood
-sieltäkö Januskin tämän löysi?, hyvä levy, joka olikin jo aiemmin tuttu
TY : Awkward
-hyvää brittiläistä hiphoppia
GRANDMASTER FLASH : The Official Adventures of Grandmaster Flash
-hiphopin pioneerin kokoomalevy, uusia ja vanhoja miksauksia, sekä muutama avainbiisi, joista on sämplejä otettu, erittäin informatiivinen 20-sivuinen kansivihko, great!
V/A : Forum West - Wewerka Archive 1962-1968
-harvinaista modernia jazzia Länsi-Saksasta, Jazzanovan kokoama levy, vaikutti lupaavalta
V/A : Africa Bambaataa Presents Eastside
- Tuplakokoelma hiphopin klassikoita, erittäin yleissivistävä paketti
Anttila on ystävä :)
Anttilan alennuslaareista vitosen kpl:
LINTON KWESI JOHNSON : Dread Beat An' Blood
-sieltäkö Januskin tämän löysi?, hyvä levy, joka olikin jo aiemmin tuttu
LINTON KWESI JOHNSON : Dread Beat An' Blood
-sieltäkö Januskin tämän löysi?, hyvä levy, joka olikin jo aiemmin tuttu
Sieltäpä hyvinkin.
[quote][quote]Fates Warning -Inside Out
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Hieman liian perusmetallia minun makuuni.
Fates Warning A Pleasant Shade Of Grey
Taitaa olla FW:n progein levy, mutta jostain syystä tama ei ole kuitenkaan kauheasti kolahtanut. Ihan ok, levy kuitenkin ja paranee lisäkuunteluiden myötä.
Fates Warning -.Disconnected
Bändin vahvin levy. Tässä on löydetty täydellinen tasapaino progeilun ja metallin väliltä. Elektronisia juttujakin käytetään hienovaraisesti apuna.
Nämä kaikki kolme FW-levyä sai Playsta noin 20 euron yhteishinnalla.
Aika hyvä diili!
Joo, Inside Outilla bändi on kyllä aika väsynyt. Bändin heikoimpia levyjä. Monument on poikkeus, se on loistava biisi, ja minä tykkään myös siitä viimeisestä balladista "Afterglow".
A Pleasant Shade of Grey on aika täydellinen. :) Hienoa tunnelmaprogea. Disconnected on sekin tosi vahva. So-biisissä on vähän tylsä riffi, mutta muut biisit ovat erittäin hyviä.[/quote]
Itse arvioisin nuo kolme levyä järjestykseen 1) APSOG 2) Inside Out 3) Disconnected.
Makuasioitahan nämä on, Inside Out sisältää mielestäni erittäin vahvoja biisejä ja parhaita melodioita. APSOG on kuitenkin huikean hyvä kokonaisuus ja FW:n paras platta. Uusimmasta en hirveästi kyllä tykännyt.[/quote]
lainasin kirjastosta Inside Outin, nyt vasta kuuntelen, mutta voin sanoa, etten tykkää, tyyli tylsä rokki. jotain kivoja kohtia on välillä, mutta jos tämmöstä tekee, niin se pilaa kaiken muunkin tekemisen
Tuo oli ainakin minulle sellainen levy, että se tarttui vasta 4-5 kuuntelusession jälkeen. Levy vaikutti alkuun aika neutraalilta ja mitäänsanomattomalta, mutta pikkuhiljaa huomasin hyräileväni melodioita ja siitä se tunne vahvistui.
En tietenkään takaa, että sinulla kävisi samoin. :wink:
Itse tullut ostettua:
Eloy - Planets (Remastered)
Alan Parsons Project - Gaudi
Alan Parsons Project - Eve
Nuo kaksi APP:tä ovatkin viimeiset studioplatat jotka puuttuivat ko. orkesterilta.
Raw Material on melkoisen kesy ja innoton tuotos verrattuna Time Is...:iin.
Varoituksista huolimatta ostin tuon s/t:n kun se käytettynä vastaan tuli. Kieltämättä aivan erilainen levy kuin Time Is... . Ei nyt varsinaisesti huono, mutta ei kovin hyväkään. Muutama ok-biisi on eksynyt joukkoon.
Pain of Salvationin koko tuotanto (paitsi 12:5 odottaa vielä sopivaa hetkeä).
Vieläkään en ymmärrä miten olen onnistunut missaamaan koko yhtyeen tähän saakka kuulematta biisin biisiä....
Perfect element, Remedy lane, Be jne.. olo on kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Kertakaikkisen loistavaa musiikkia, Daniel on nero ja omaa todella monipuolisen äänen!
Vieläkään en ymmärrä miten olen onnistunut missaamaan koko yhtyeen tähän saakka kuulematta biisin biisiä....
Perfect element, Remedy lane, Be jne.. olo on kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Kertakaikkisen loistavaa musiikkia, Daniel on nero ja omaa todella monipuolisen äänen!
Joo, hieno bändi ja Gildenlöw on todellakin poikkeuksellisen lahjakas muusikko/laulaja -tekeepä kansitaiteenkin levyihin siinä sivussa..Ainoastaan uusin levy "Be" tuntuu vähän siltä, että DG on haukannut liian suuren palan eikä homma pysy kasassa. Mutta tuollaista voi sattua perfektionisteille..
12:5 puuttuu vielä minultakin, mutta levy on kuulemma erinomainen!
Kyllä minunkin täytyy tähän kuoroon yhtyä. Gildenlöw on todellakin monipuolinen laulaja ja varsinkin Remedy Lane on erinomainen levy.
12:5 on kuitenkin mielestäni se yhtyeen onnistunein, aivan loistava.
SERVICE ANNOUNCEMENT: lainausten pituutta voisi joskus harkiten lyhentää.
- Rakkaudella: Doc.B.D
-V/A: Ska All Mighty - Top Ska Classics From The Treasure Isle Label (cd)
-Boot: Virvla (cd)
-Baby Huey: The Baby Huey Story - The Living Legend (cd)
-Jaakko Kangosjärvi: Ihmeellinen Luonto (lp)
-The Homosexuals: Astral Glamour (3cd)
Parit cd:t
Popol Vuh: Hosianna Mantra
22-pistepirkko: Drops & Kicks
ja lp:t
Aphrodite's Child: 666
Popol Vuh: Seligpreisung
Comus: First utterance
Lopultakin löytyi tuo Comus. Get Backin tuplalp, jossa on se ep mukana. Onhan se hyvä!
J
Comus: First utterance
Ostikko äx:sästä???
Jep, sieltä. Tilasin sen sinne.
Cactus: Barely Contained/The Studio Sessions
Rhino Handmade julkaisu, löytyi kuitenkin Lappeenrannan Levymusiikista. Sisältää kaikki kolme studiolevyä ja 'Ot 'n' Sweatyn studiobiisit sekä muutaman ennenjulkaisemattoman. Nyt sitten himottaa ostaa saman firman tekemä Fully Unleashed, joka koostuu pääsosin julkaisemattomasta livemateriaalista.
Betty Davis: Betty Davis
Olit Didja oikeassa tämän levyn suhteen, mutten silti olisi uskonut, miten rankkaa meiniki onkaan. Sikäli pieni pettymys, ettei suosikkibasistini Doug Rauch soita kuin yhdellä kappaleella, mutta hoitaa se Larry Grahamnkin hommat ihan hyvin.;)
Jason Falkner
Miehen uusin viiden biisin EP, perus- Falkneria.
Magma: K.A.
Boogien suosikkiyhtye ei sekään pettänyt, hieno levy.
Hatfield & The North: Hatwise Choice
Tämän saan itseasiassa vasta huomenna, mutta mitä muiden arvioihin tulee, tuskin petyn.
Mars Volta : Frances the Mute
Ihan hyvältä levyltä vaikuttaa, pitää tohon loppupuoleen syventyä tarkemmin vielä.
Kyuss : Blues For the Red Sun
Loistavaa Stoneria, seuravaaks Welcome to Sky Valley ostoslistalla.
Air : Moon Safari
Hittibiisi Sexy Boy ehkä levyn ainoa huono kohta, muut biisit aivan käsittämättömän hyviä.
Mr. Bungle : s/t.
Vaikea sanoa mielipidettä vielä, kun en ole ehtinyt syventyä tähän. Odotan hyvää silti.
Kebnekajse : Resa Mot Okänt Mål
Loistavaa psykedeelista jytää lievillä proge ja kansanmusiikki mausteilla. Nimikkobiisi ja Kommunisera! ovat loistavia biisejä. Harmi etten ymmärrä ruotsia. En ees tiedä mitä toi levyn nimi tarkoittaa...
"matka tuntemattomaan"
Al Di Meola : Orange and Blue (1994)
Fuusiotiluttaja Al Di Meola Pat Metheny -tunnelmissa. Miehen omaa nimeä kantava hollow body Gibson soi kauniisti.
Carl Verheyen : Garage Sale (1994)
Supertramp-kitaristi Carl Verheyen Eric Johnson -tunnelmissa. Taitavaa kitarointia ja kivoja biisejä.
The Running Man : s/t (1972)
Kitaristi Ray Russellin yhden levyn bändiprojekti. Raskaampaa rockia miedoin progemaustein.
Indian Summer : s/t (1971)
Yhteen julkaisuun jäi tämänkin bändin tekemiset, mutta levy onkin sitten vallan mainio. Urkuvetoista hardrockia, jossa riittävästi koukkuja progeleiman saavuttamiseksi. Välillä soitto, pitkine sooloineen, eksyy lähes jazzin puolelle.
XL : Live Ballet (2001)
Jostain syystä tämä kovasti arvostettu kotimainen yhtye ei jaksa innostaa. Muutama biisi erottuu edukseen, mutta muuten levyltä löytyy liian paljon tyhjänpäiväistä junnausta (King Crimson -syndrooma).
Al Di Meola : Orange and Blue (1994)
Fuusiotiluttaja Al Di Meola Pat Metheny -tunnelmissa. Miehen omaa nimeä kantava hollow body Gibson soi kauniisti.
[/quote]
Pitäs ostaa itelleenkin toi. On kyllä eroa verrattuna vanhoihin Les Paul-tulituksiin.
[quote]
XL : Live Ballet (2001)
Jostain syystä tämä kovasti arvostettu kotimainen yhtye ei jaksa innostaa.
Fuusiotiluttaja Al Di Meola Pat Metheny -tunnelmissa. Miehen omaa nimeä kantava hollow body Gibson soi kauniisti.
[/quote]
Pitäs ostaa itelleenkin toi. On kyllä eroa verrattuna vanhoihin Les Paul-tulituksiin.
[quote]
XL : Live Ballet (2001)
Jostain syystä tämä kovasti arvostettu kotimainen yhtye ei jaksa innostaa.
Parin levyn perusteella joita olen joskus kuullut, muistelisin että bändissä ei ole oikeata rumpalia tai sitten soittaa sekvenssien ym. kilkatuksen päälle. Eli, ei toimi.
XL[/b] : Live Ballet (2001)
Jostain syystä tämä kovasti arvostettu kotimainen yhtye ei jaksa innostaa. Muutama biisi erottuu edukseen, mutta muuten levyltä löytyy liian paljon tyhjänpäiväistä junnausta (King Crimson -syndrooma).
Jostain syystä tämä kovasti arvostettu kotimainen yhtye ei jaksa innostaa. Muutama biisi erottuu edukseen, mutta muuten levyltä löytyy liian paljon tyhjänpäiväistä junnausta (King Crimson -syndrooma).
Joo, hengetöntä ja jotenkin akateemista menoa.
Parhaimmillaan XL on oikein hyvä, mutta kyllä niillä on tosi paljon biisejä jotka eivät tee minkäänlaista vaikutusta eivätkä etene oikein mihinkään.
King Crimson- syndroomaa bändillä ei valitettavasti ole.
Tom Scott & The L.A. Express : Tom Cat
Fuusio kiekko vuodelta '75. Tyylinä letkeä West Coast soul/funk- jazz, joten paatuneimmille puritaaneilla en suosittele... Tosin biisistä Mondo tulee mieleen Mahavishnun liven joku osa, mutta muut ovat sitten hieman eri osastoa. Aikalaisensa The Crusadersin tasoa ei savuteta. Pääjehu Scott on soittanut monen pop-artistin levyllä, kuten Carole Kingin ja Joni Mitchellin, joka muuten vierailee tällä levyllä. Kitarassa on Robben Ford. Biiseissä on loistava groove, joten rumpali John Guerinin suoritusta ei voi kuin ihailla.
Tony Williams Lifetime : Believe It
Tämä on sitten toista maata tyylillisesti. Enpä ole ennen kuullut Holdsworthilla niin räkäistä soolosoundia kuin biisissä Fred. Kuulostaa kokonaisuudessaan hyvältä lätyltä.
Wes Montgomery : Smokin' At The Half Note
Sain vihdoin hankittua tämän hehkutetun liven. Verven "master edition" versio vuodelta 2005 jossa 11 biisiä alkuperäisen 5 sijaan. Viileetä soittoo...
Jukka Perko, Severi Pyysalo, Teemu Viinikainen : Kuunnelmia
Tämähän se vasta fuusiota on, nimittäin mieleen tulee niin amerikkalainen jazz, suomalainen kansanmusiikki kuin virretkin. Eka biisi Tahdon on kyllä sykähdyttävä esitys.
Sarah McLachlan : Afterglow Live DVD + CD
Neitokaisen viimeisimmän kiertueen live. Hyviä pop-biisejä, hunajainen ääni, helvetin kova rumpali eikä muissakaan bändin jäsenissä valittamista. Toimii.
Tuli tällä viikolla ravattua monta kertaa Hesassa, joten Popparienkeliä ja Keltaista jäänsärkijää ei voinut välttää.
Robben Ford : Talk To Your Daughter
Mielettömän upea kitarasoundi. Dumble styrkkarina ja tälläinen taikuri skebassa. Aivan hunajaa. Rummuissa Colaiuta ja suoritus kuten arvata saattaa. Instrumentaali Revelation on loistava veto. Ei tämä nyt ole bluesia aidoimmillaan, vaan fuusiomiesten kuuloista soitantaa, eli loistavaa. :D
Randy Crawford : Miss Randy Crawford
Mimmin toka levy vuodelta '77. Lievä pettymys. Ei yllä artistin letkeimpien vetojen tasolle.
James Taylor : Live At the Beacon Theatre DVD
Olen pitkään meinannu ostaa herran Liven vuodelta '93 jossa unelma bändi; Michael Landau, Jimmy Johnson ja Carlos Vega.
Ei ole tullut vastaan ja en ole tilannut, joten kun tämä tuli vastaan päätin investoida. Holdsworth basisti Johnson on tässäkin mutta Landauta ja Vegaa ei. Jälkimmäinen oli vähän ennen keikkaa päästänyt itsensä päiviltä ja Steve Jordan on rummuissa. Hyvää pop-musiikkia.
Joni Mitchell : Refuge Of The Roads DVD
Tästä oli juttua jo muualla. Löyty Keltaisesta jäänsärkijästä joten ei tarvinnu tilata. Kitara soundi on vähän rasittava. 80-luvun alun tyyliin liikaa chorusta ja vähän muutakin.
Piirpauke: Tuku Tuku
Focus: Focus III
Piirpauke: II
Coldplay: A Rush of Blood to the Head
Gong: Camembert Electrique
Olisikohan ne nyt olleet nämä. Jotain siihen suuntaan ainakin. :wink:
22-pistepirkko: Bare bone nest LP
The Stone Roses: Sally Cinnamon 12"
The Stone Roses: Made of Stone 12"
The Stone Roses: I Wanna Be Adored (US) 12"
The Stone Roses: I Wanna Be Adored (UK) 12"
The Stone Roses: Fools Gold 12"
Groovector: Darklubbing at Tavastia cd
Van Der Graaf Generator: Present cd
Aus-Rotten: ...and now back to our programming LP
Conflict: The ungovernable force LP
Pistepirkot ja Stone Roses meni vaimolle ja proge & möykkä omaan käyttöön. Lisää HC-möykkää on postissa :)
Punkkia perkele!
Se on yleensä hyvä merkki, jos pystyy sulattamaan äärimmäisen yksinkertaista ja äärimmäisen monimutkaista musiikkia.
Ja tulihan sitä lisääkin levyjä...
Rudimentary Peni: The EP's of R.P.
Crucifix: Dehumanization
Subhumans: The day the country died
Subhumans: From the cradle to the grave
Subhumans: EP-LP
Ihan mukavaa vappuhenkistä rallia nuista löytyy. Punkkia perkele!
En tiedä laskutaidostani, ei taida ihan viittä tulla kasaan, mutta viime aikojen metallisia hankintoja:
Ulver: Nattens Madrigal
Celtic Frost: Into the Pandemonium
Moonsorrow: Suden Uni - Special DVD Reissue, kuten kannessa hienosti huomautetaan
Arcturus: Aspera Hiems Symfonia/Constellation/My Angel
Pitäis itekin toi Nattens Madrigal hommata, kuten melkein kaikki muutkin Ulverit...parhautta kaikki mitä olen kuullut.
Pitäis itekin toi Nattens Madrigal hommata, kuten melkein kaikki muutkin Ulverit...parhautta kaikki mitä olen kuullut.
En ole kuullut sitä Ulverin uudempaa tuotantoa, mutta se mitä niistä olen lukenut, ei hirveästi innosta ostamaan ainakaan kuulematta.
Bergtatt ja tuo Nattens Madrigal ovat loistolevyjä. Myös Kveldssangerin voisi joskus hommata.
Aikamoinen tyylien kirjo bändillä...
Lähiaikojen levyhankinnat:
Colin Blunstone : One Year
The Zombies-miehen eka soololevy. Osa biiseistä hyvinkin NickDrakemaisia. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä pop-levy.
Kebnekaise : III
Freddie Hubbard : Red Clay
Tästä en ole vielä lopullista mielipidettä muodostanut, mutta ei mielestäni ole ihan yhtä loistava levy kuin esim Straight Life.
Peter Hammill : Nadir's Big Change, In Camera ja Black Box
Tilasinpa cdonista hintaan 4.95€/kpl.
Curtis Mayfield : SuperFly
Mainio soul/funk levy. Ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin herran eka soololevy, Curtis.
Billy Cobham : Spectrum
Porcupine Tree : Voyage 34
Hieman erilainen levy kuin odotin, mutta hieno levy kuitenkin.
En ole kuullut sitä Ulverin uudempaa tuotantoa, mutta se mitä niistä olen lukenut, ei hirveästi innosta ostamaan ainakaan kuulematta.
Bergtatt ja tuo Nattens Madrigal ovat loistolevyjä. Myös Kveldssangerin voisi joskus hommata.
Aikamoinen tyylien kirjo bändillä...
Uudemmista ainakin Perdition City ja Svidd Neger ovat hyviä levyjä. Jotain haastavaa ambientia, joka ei kuitenkaan ole taustamusiikkia... pelottavia kuitenkin.
Käväisin tänään Lappeenrannan Levymusiikissa ja mukaan tarttuivat seuraavat levyt:
Strapping Young Lad : Alien
Devin Townsend : Ocean Machine
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus : Tilinteon Hetki
Teräsbetoni : Metallitotuus
Thunderstone : Tools of Destruction
Viikonloppuna ostin Foshanissa Kiinassa nipun rocklevyjä, mutta niiden nimiä en voi kirjoittaa tähän, koska ne olivat kiinaksi. Kovaa kamaa silti!
Saga: Behaviour
Saga : Images at Twilight
Saga : Marathon
Eräitten Marillion-fanien suositeltua Sagaa tutustuin siihen vaja vuosi sitten: hankin Full Circle -levyn ja inhosin sitä välittömästi: liian softia poppia. Levy jäi puoleksi vuodeksi hyllyyn ja harmitti koko ostos. Sitten äskettäin koetin tuota Full Circlea uudestaan ja ihme tapahtui: huomasin pitäväni siitä ja haluavani kuunnella lisää Sagaa. Niinpä lähtivät nuo ylläolevat tilaukseen.
Van der Graaf Generator : Present
Hemmetin hyvä levy! VDGG:n taika puree edelleen! Mikä se maaginen tekijä tällä bändillä oikein on? Kun en ole musiikin ammattilainen, en pysty esittämään mitään hienoja analyysejä. Kertokaa te pätevämmät, mistä tässä oikein on kysymys?!
Magma : Live
Tiukkaa hömpsötystä! Magman musasta joka pitää tai ei pidä tai sitten se voi olla jopa täysin yhdentekevää...
Magma : K.A.
Samaa melko pitkälle kuin edellä. Uusia ideoita hakevalle suosittelen Hamster Theatren levyä Carnival Detournement...
Return To Forever : Romantic Warrior
Näppärää fusiointia, miltei nerokasta paikottain! Mutta sitten taas on näitä tavanomaisempia jaksoja... Hitto, miksi poijjaat ei jaksa odottaa nerokkuuden ämpärin täyttymistä ennen levytystä?
Happy The Man : The Muse Awakens
Kaunista ja kimuranttia! OK! Pieneen Gentle Giant-nälkään!
Omaa tyyliään tehokkaasti hyödyntävä bändi!
Uusia ideoita hakevalle suosittelen Hamster Theatren levyä Carnival Detournement...
Omaatko Hamster Theatrea? Jos, niin löysitkö ihan kaupasta vai tilasitko netitse? Yhdessä uutisryhmässä ovat nimittäin riehuneet tästä bändistä jo pitkään, kiinnostukseni on suuri...
Uusia ideoita hakevalle suosittelen Hamster Theatren levyä Carnival Detournement...
Omaatko Hamster Theatrea? Jos, niin löysitkö ihan kaupasta vai tilasitko netitse? Yhdessä uutisryhmässä ovat nimittäin riehuneet tästä bändistä jo pitkään, kiinnostukseni on suuri...
Netistä tilasin tuon studiolevyn "Carnival Detournement" sen jälkeen, kun olin eräältä usalaiselta nettikaverilta saanut bändin "hauskemman" livelevyn "Siege on Hamburger City". Levyillä on 40 % yhteistä musiikillista pintaa (siis samoja kappaleita), mutta live-levy on paljon rennompi ja ehkä suositeltavampi aloituskohta. Herkullista musaa RIOn ystäville!
XL[/b] : Live Ballet (2001)
Jostain syystä tämä kovasti arvostettu kotimainen yhtye ei jaksa innostaa. Muutama biisi erottuu edukseen, mutta muuten levyltä löytyy liian paljon tyhjänpäiväistä junnausta (King Crimson -syndrooma).
Jostain syystä tämä kovasti arvostettu kotimainen yhtye ei jaksa innostaa. Muutama biisi erottuu edukseen, mutta muuten levyltä löytyy liian paljon tyhjänpäiväistä junnausta (King Crimson -syndrooma).
[quote]Joo, hengetöntä ja jotenkin akateemista menoa.
Oho! Kuinka Gentle Giant-fani voi käyttää "akateemista menoa" termia halventavassa mielessä? :shock:
GG itse edustaa "akateemista menoa" täydellisimmillään !? :lol:
XL on yksi omia suomalaisia suosikkibändejäni, eikä vähiten Pekka Pohjolamaisen musiikin takia. Ei kai kukaan täällä kehtaa haukkua Pohjolaa? Ja jos haukkuu XL:ää, haukkuu epäsuorasti myös Pohjolan Pekan musiikkia! :?
[offtopic]Ensimmäinen postausyritys ei näemmä onnistunut kun kirjautuminen ehti vanheta tätä naputellessa. Onneksi kopioin tämän talteen varalta... :lol: [/offtopic]
Van Der Graaf Generator: Pawn Hearts
Tätä minä en ymmärrä. Ensimmäisten kuunteluiden jälkeen teki mieli jättää levy pölyttymään, mutta nyt tusinan kuuntelun jälkeen tämä kuulostaa niin namilta että huh huh. Aluksi ärsyttänyt Hammillin ääni rupesi kuulostamaan hyvältä ja nyt tekee mieli hankkia lisää tätä lajia. Godbluff taisi katsoa minua levykaupan hyllystä...
Frank Zappa: Hot Rats
"Tsappadappaa" tuli kuunneltua ensimmäisen kerran Best Band You Never Heard In Your Life -livekiekkosten voimin. Vaikutuksen teki hauskan letkeät kappaleet ja onnistuneet coverit. Tulikin sitten hupsu ajatus, että Zappahörhöjen hehkuttama Hot Rats on kokeiltava. Vihreää cd-koteloa koristavat pinkit kansikuvat herättivät jo epäilyä, että voiko tätä kuunnella ilman sieniä...
Pelko näytti jo vievän voiton, kun instrumentaalipuuhastelua pursuava levy soi ensimmäistä kertaa. Kiinniotettavia kohtia ei tuntunut aluksi löytyvän, joka toisaalta vaikutti hyvältä asetelmalta. Hyvähän se on, että levy ei päästä helpolla. Kuoren alta paljastui svengaava jatsisekoilu, johon voi uppoutua täysin ja unohtaa kaiken ulkopuolella tapahtuvan. Kerta toisensa jälkeen tästä löytää jotain uutta.
King Crimson: Starless and Bible Black
Komean Red-albumin jälkeen teki mieli etsiä lisää Wetton-aikakauden KC:ta. Kiurun kielet oli viety jo kaupasta, joten päätin tarttua Starless and Bible Blackiin. Alkukuunnelma vastasi samoja ajatelmia kuin Red, eli "Täh o.O" fiilis jäi käsiin ensimmäiseltä kuuntelulta. "Night Watch" jäi ensimmäisenä mieleen selvänä single-kappaleena, joka se näemmä olikin, kun noita inlay-juttuja vilkuilee. Crossin viulutaiteilu kuulostaa hienolta, tosin itse jäin kaipaamaan Mel Collinsin saksofonia. Kaipaa vielä 100 kuuntelua.
Porcupine Tree: In Absentia
Isot pojat ja ystäväni hehkuttivat Porcupine Treetä ja heidän tuoretta Deadwingiä. Itselleni kyseinen pumppu oli vielä tuntematon, joskin Steven Wilsonia olin Mike Portnoyn sivuprojekti OSI:n levyllä kuullut hieman. In absentia oli katsonut minua levykaupan hyllystä jo aiemmin, mutta jätin sen hankkimatta silloin kun kotelo näytti olevan hieman särkynyt. Myöhemmin löysin levyn ehjällä kotelolla. Oli siis aika katsoa, onko tämä yhtye mistään kotoisin...
Levy naulitsi minut tuoliin heti ensikuuntelulla. Sopivasti rock-teemoja ja soppaan oli sotkettu välillä vähän raskaitakin riffejä. Välillä sitten päästiin jäähdyttelemään rennoilla tunnelmilla ja sitten taas paahtamista. Tuplalevyllinen namia halpislevyn hintaan oli kyllä mieltälämmittävä asia.
Porcupine Tree: Deadwing
Äh, oli pakko lähteä uudelleen kaupungille. In Absentiaa on syyttäminen, niin paljon tykkäsin. Levy ei ollut saanut niin erikoisia arvioita kriitikoilta, mutta fanit tuntuivat tykkäävän paljonkin. Porcupine Treen linja on lähtenyt In Absentiasta vielä askeleen raskaampaan suuntaan ja suunta näyttää olevan hyvä. Raskaan musiikin keskeltä löytyy myös mukavia kevyitä lauluja, joista Lazarus jaksaa "pop-biisiksi" innostaa yllättävän hyvin.
Vaikutteita tuntuu olevan taas otettu vähän kaikkialta ja Radioheadin tyyliä oli kuultavissa joissakin kohdissa. Myös inlay-taide toi mieleen elävästi Radioheadin Kid A:n ja Amnesiacin taiteen. Sekoilua ja paljon. Lyriikoita olisin tosin toivonut jonnekin näkyville. Saas nähdä jaksaako Deadwing vuoden levyksi asti innostaa ;)
Kyllä on tuo Porcupine Tree soinut täällä päin todella tiuhaan ja joka päivä! Aivan loistokamaa - minulla on kolme tällä hetkellä, eli Signify, In Absentia ja Deadwing, ja kaikki ovat erittäin mainioita! Hävettää se taannoinen parjaus Lazaruksesta, koska sehän sitten aukesi mitä mainioimmaksi kappaleeksi kuitenkin... :roll: Ja In Absentian 10 perättäisen kappaleen putki ilman pienintäkään heikkouden jyvää on todella upeaa kuunneltavaa! Lisäksi se Blackfieldin levy löytyy ja on hyvä myös!
Huomenna tuo posti Sky Moves Sidewaysin ja kolmen viikon päästä remasterina tuo Up the Downstair pitäisi ilmestyä kenties? Joka tapauksessa, laariin kolahtavat tänne. Stupid Dream ja Lightbulb Sun pitänee vaan huhuilla ebaysta korkeilla hinnoilla kait sitten... :( Ja sitten vielä se on the sunday of life... Voi hitto että rahanmenolle ei ole taas mitään rajaa... :oops:
Saga: Behaviour
Saga : Images at Twilight
Saga : Marathon
Eräitten Marillion-fanien suositeltua Sagaa tutustuin siihen vaja vuosi sitten: hankin Full Circle -levyn ja inhosin sitä välittömästi: liian softia poppia. Levy jäi puoleksi vuodeksi hyllyyn ja harmitti koko ostos. Sitten äskettäin koetin tuota Full Circlea uudestaan ja ihme tapahtui: huomasin pitäväni siitä ja haluavani kuunnella lisää Sagaa. Niinpä lähtivät nuo ylläolevat tilaukseen.
Saga : Images at Twilight
Saga : Marathon
Eräitten Marillion-fanien suositeltua Sagaa tutustuin siihen vaja vuosi sitten: hankin Full Circle -levyn ja inhosin sitä välittömästi: liian softia poppia. Levy jäi puoleksi vuodeksi hyllyyn ja harmitti koko ostos. Sitten äskettäin koetin tuota Full Circlea uudestaan ja ihme tapahtui: huomasin pitäväni siitä ja haluavani kuunnella lisää Sagaa. Niinpä lähtivät nuo ylläolevat tilaukseen.
Joo, minulle tuollainen pieni ihme kävi myös. Ostin aikanaan Sagan tuotantoa kattavan (78-94) kokoelman joka oli kappaletta "Wind him up" lukuunottamatta aivan paska mielestäni, joten myin sen pois ja hyllytin Sagan. Sittemmin sattumoisin kuuntelin tuoreinta eli Networkia heidän sivuiltaan - ja se kolisi! Sitten joku vihjaisi, että House of Cards oli se varsinainen "comeback"-levy, joten hommasin myös sen - enkä kadu pätkääkään! Se on sangen mallikasta prog/hardrockia myös. Marathonista jäi minulle vähän kökkö maku - onko se sittenkin kannattava hankinta??? Ainakaan alkupään Saga ei minulle paria poikkeusta lukuunottamatta putoa lainkaan...
Piirpauke: Tuku Tuku
Focus: Focus III
Piirpauke: II
Coldplay: A Rush of Blood to the Head
Gong: Camembert Electrique
Olisikohan ne nyt olleet nämä. Jotain siihen suuntaan ainakin. :wink:
Focus: Focus III
Piirpauke: II
Coldplay: A Rush of Blood to the Head
Gong: Camembert Electrique
Olisikohan ne nyt olleet nämä. Jotain siihen suuntaan ainakin. :wink:
Laatukamaa näyt hankkineen!
Piirpaukella on muuten konsertti Helsingin Savoy-teatterissa 19.5. Yritän muistaa kertoa kuulumisia sen jälkeen.
Focuksen Eruption on hieno pitkä biisi!
Gong on varma valinta...
Parhaimmillaan XL on oikein hyvä, mutta kyllä niillä on tosi paljon biisejä jotka eivät tee minkäänlaista vaikutusta eivätkä etene oikein mihinkään.
King Crimson- syndroomaa bändillä ei valitettavasti ole.
King Crimson- syndroomaa bändillä ei valitettavasti ole.
Mainitsepa yksikin bändi, jolla ei olisi ns. vähemmän vaikuttavia biisejä levyillään?
King Crimsonin tuotanto on täynnä vähemmän kiinnostavia biisejä huippujuttujen joukossa.
Gentle Giantkin (huom! suosikkibändini) teki muutaman hieman huipputasosta lipsuneen kappaleen...
Mitäs Jethro Tull? Hei, tusinatavaraa löytyy!
Pink Floyd? Joo, joo!
VDGG? Katso Gentle Giant.
Yes? Eipäs nyt naurateta ihmisiä kuoliaaksi!
Magma! Hei, oma kieli-juttu on naivismin huippu...
XL:n "vika" näyttää olleen liian täydelliset biisit, joissa kaikki nuotit ovat kohdallaan ja kaikki soitetaan aivan nappiin. Jotkut näyttävät odottavan muusikkojen tekevän ainakin muutaman lapsuksen per levy...
Mainitsepa yksikin bändi, jolla ei olisi ns. vähemmän vaikuttavia biisejä levyillään?
King Crimsonin tuotanto on täynnä vähemmän kiinnostavia biisejä huippujuttujen joukossa.
Gentle Giantkin (huom! suosikkibändini) teki muutaman hieman huipputasosta lipsuneen kappaleen...
Mitäs Jethro Tull? Hei, tusinatavaraa löytyy!
Pink Floyd? Joo, joo!
VDGG? Katso Gentle Giant.
Yes? Eipäs nyt naurateta ihmisiä kuoliaaksi!
Magma! Hei, oma kieli-juttu on naivismin huippu...
Kaikilla yllä luettelemillasi bändeillä on montakin levyä joilla ei ole yhtään varsinaista heikkoa, tai ehkä oikeampi sana olisi yhdentekevää, biisiä. XL:llä noita turhahkoja kappaleita sensijaan tuntuu olevan joka levyllä. Helmien joukossa.
Ja mitäs pahaa naivismissa on?
Saga: Behaviour
Saga : Images at Twilight
Saga : Marathon
Saga : Images at Twilight
Saga : Marathon
Marathonista jäi minulle vähän kökkö maku - onko se sittenkin kannattava hankinta??? Ainakaan alkupään Saga ei minulle paria poikkeusta lukuunottamatta putoa lainkaan...
Mainitun Saga-"ihmeen" jälkeen ei varmaan pitäisi mitään kovin rehvakkaita arvioita heitellä mutta kun niitä arvioita on niin kiva heitellä. Eli parin kuuntelun jälkeen Images at Twilight on valitettavasti aivan kamala kun taas Marathon toimii hyvin. Full Circle on myös mieluiseni. Ilmeisesti tosiaan nämä uudemmat levyt ovat vanhoja parempia. Mutta pienellä varauksella nämä kaikki mielipiteeni -- Full Circlen kanssa kävi tosiaan niin, että ensikokemus oli todella kielteinen mutta pienen kypsyttelyn jälkeen teoksesta löytyi paljon kauneutta. Pidätän siis oikeuden tehdä "väyryset". ;)
Huomenna tuo posti Sky Moves Sidewaysin ja kolmen viikon päästä remasterina tuo Up the Downstair pitäisi ilmestyä kenties? Joka tapauksessa, laariin kolahtavat tänne. Stupid Dream ja Lightbulb Sun pitänee vaan huhuilla ebaysta korkeilla hinnoilla kait sitten... :( Ja sitten vielä se on the sunday of life... Voi hitto että rahanmenolle ei ole taas mitään rajaa... :oops:
Ei kannata unohtaa myöskään levytystä nimeltä Recordings joka kokoaa b-puolia ja muita harvinaisuuksia vuosilta 1998-2000. Vaikuttaa ehkä epäilyttävältä, mutta levy vetää kyllä vertoja ihan PT:n parhaimmille "oikeille" studiolevyille. Biisit jopa muodostavat yllättävän eheän kokonausuuden. Kyllä minä rehellisesti sanottuna mieluummin kuuntelen tätä kuin PT:n Signifityta edeltäviä julkaisuja.
Stupid Dreamista ja Lightbulb Sunista pitäisi olla tulossa uudet painokset (tänä vuonna kai...) joten ei niistä välttämättä kannata lähteä kauheasti huutokaupoissa maksamaan.
Ja mitäs pahaa naivismissa on?
Urgasm! :lol:
Huomenna tuo posti Sky Moves Sidewaysin ja kolmen viikon päästä remasterina tuo Up the Downstair pitäisi ilmestyä kenties? Joka tapauksessa, laariin kolahtavat tänne. Stupid Dream ja Lightbulb Sun pitänee vaan huhuilla ebaysta korkeilla hinnoilla kait sitten... :( Ja sitten vielä se on the sunday of life... Voi hitto että rahanmenolle ei ole taas mitään rajaa... :oops:
Ei kannata unohtaa myöskään levytystä nimeltä Recordings joka kokoaa b-puolia ja muita harvinaisuuksia vuosilta 1998-2000. Vaikuttaa ehkä epäilyttävältä, mutta levy vetää kyllä vertoja ihan PT:n parhaimmille "oikeille" studiolevyille. Biisit jopa muodostavat yllättävän eheän kokonausuuden. Kyllä minä rehellisesti sanottuna mieluummin kuuntelen tätä kuin PT:n Signifityta edeltäviä julkaisuja.
Stupid Dreamista ja Lightbulb Sunista pitäisi olla tulossa uudet painokset (tänä vuonna kai...) joten ei niistä välttämättä kannata lähteä kauheasti huutokaupoissa maksamaan.
Stupid Dreamiä näyttää olevan aika hyvin vielä saatavilla, Lightbulb löytyy kohtuuhintaan ainakin ryssäversiona. Katso vaikka täältä: www.gemm.com.
Siellä on myös Spiral Circus livevinyyli!
Helsingin reissulta tarttui mukaan tämmöiset:
Comus - First Utterance 2LP
Tätä on tullut jo mp3:sina luukutettua paljon, mahtava levy. Kakkoslevyn uudet tuttavuudet eivät nekään pettäneet.
Acid Mothers Temple & The Melting Paraiso U.F.O. - La Nòvia LP
Tämäkin oli tuttu jo ennestään, AMT:n paras levy Mantra of Love:n ohella!?
Sitten hieman vanhempia hankintoja:
Islaja - Palaa aurinkoon
tätä hehkutinkin jo tuonne lempparilevyketjuun
Godspeed You Black Emperor! - F#A#oo
Gybe!:n eka ja paras.
The Silver Mt. Zion Memorial Orchestra & Tra-la-la Band - Born Into Trouble As The Sparks Fly Upward
Silver Mt. Zionin paras uusimman Horses in the Sky ohella.
VDGG:n uusin jäi/jää kopiosuojattuna ostamatta...
VDGG:n uusin jäi/jää kopiosuojattuna ostamatta...
Playlta saa ilman kopiosuojausta. Tai en minä mitään takuuta uskalla antaa, mutta ainakin minun kappaleeni oli. Ja yleisesti ottaen missään levyissä mitä Playlta tilaa ei tunnu enää olevan kopiosuojauksia. Tietääkö kukaan mistä tässä on kyse? Joku brittien oma säädös?
Ok, kiitti. Pitää koittaa metsästää suojaamatonta versiota.
Pitäisi säästää kesän matkustelua varten, joten levyjen osto on ollut melko jäissä viime aikoina. Jotenkin se raha tuntuu silti hupenevan johonkin. Muutama äänite on kuitenkin tarttunut haaviin:
JARGON: s/t
-Kasetti, tässä on Finnforestista tuttuja nimiä, ihan menevää fuusiojaskaa, pitkälti Finnforestin kuuloista meininkiä, mukavaa bassottelua.
KEVIN COYNE: Bursting Bubbles
-lainasin kirjastosta Marjory Razorbladen, se kuulosti niin hyvältä, että tuli hinku kuulla muitakin Coynen levyjä. Ei ihan samaa kuin tuo Razorblade, synkkäsävyisempää, pelkistetympää, ihan ok levy tämäkin. LP-versio
XHOL CARAVAN: Mother Fuckers Gmbh
-Arimanilta tuli lasku tästä kauan sitten tilaamastani levystä. Levyn nimi on ainakin hilpeä, ja tuskin musiikkikaan tuottaa pahaa pettymystä.
Sam Cooke, Night Beat
Ei mun tätä pitänyt ostaa, vaan se Harlem Square Club-live. No, erinomainen levyhän tämä on joka tapauksessa. Mukavan minimaalinen tuotanto.
M. Ward, End of Amnesia
Tutkan alapuolella hiipivän länsirannikon laulaja-lauluntekijän kakkoslevy. Ei niin ällistyttävä kuin miehen seuraava julkaisu, mutta hyvä silti. Tämä jätkä on pakollinen kohde alt-kantrista ja akustisesta juurimusiikista vähääkään välittäville.
Leo Brouwer, Guitar music, vol. 1
1900-luvun johtavan kitarasäveltäjän tuotantoa jonkun tyypin esittämänä. Erotuksena 70-luvun avantgardevaiheen sävellyksiä esitelleelle kakkosvolyymille, tämä sisältää voittopuolisesti miehen varhaista materiaalia. Ei ehkä mitään klassikkoainesta. Naxos-peruslaatua.
Minutemen, Double Nickles on the Dime
Hassu levy, josta minun pitäisi pitää enemmän kuin pidän. Kummallisia tekstejä ja todella tiukkaa soittoa. Musiikillisesti enemmän funkkia kuin punkkia - mieleen tulee hieman Josie-kauden Meters.
György Ligeti, Ligeti Project vol. 1
Halvalla Digeliuksesta. Kamarikonsertto on priimaa kauhuleffamusaa.
VDGG:n uusin jäi/jää kopiosuojattuna ostamatta...
Playlta saa ilman kopiosuojausta. Tai en minä mitään takuuta uskalla antaa, mutta ainakin minun kappaleeni oli. Ja yleisesti ottaen missään levyissä mitä Playlta tilaa ei tunnu enää olevan kopiosuojauksia. Tietääkö kukaan mistä tässä on kyse? Joku brittien oma säädös?
Häh? Kopiosuojauksia? Omani tilasin suoraan Amazon.uk:lta ja hyvin tuo siirtyi töihin tuomalleni kokoelma-mp3-CD-R-levylle. Olipa tuuria, että sattui kopiosuojaamaton kappale, muutenhan pitäisi koko levyä kantaa mukanaan edestakaisin.
Ei kopiosuojauksilla tuntuisi olevan käytännössä mitään tekemistä sen kanssa voiko levyä ripata vai ei, vaan lähinnä sen kanssa napsuuko ja rätiseekö se monissa CD-soittimissa oma-aloitteisesti :(
Halpamarketista tuli ostetuksi Ray Charles' greatest hits, ei siis mikään sen filmin, ihan hyvä filmi, soundtrack.
Parit cd:t
Amebix: Arise!
Heldon: Interface
ja parit älpyt
Malicorne: Almanach
Heldon: Agneta Nilsson
Univers zero: Heresie
Eli punkkia ja progea sulassa sovussa.
Jammo, tämähän juuri on kuluttajalle etu, kannettavuus ja halpa kopio mukaan. Eivät ymmärrä tätä ne firmat. En koskaan jätä autoon ulkomailta ostettuja CDitä, vain niiden kopioita. Jos autossa olisi mp3 CD soitin, voisin tiivistää vielä enemmän. Nyt tarttee lainata tytöltä soitin että voin mp3 muotoja kantaa mukana. En omista iPOdeja.
Viimeisen parin kuukauden aikana noin ostetut levyt:
Porcupine Tree: Deadwing
Porcupine Tree: In Absentia
Porcupine Tree: Signify
Porcupine Tree: The sky moves sideways (2CD remastered)
Porcupine Tree: On the Sunday of life
Porcupine Tree: Lightbulb sun (2CD special edition)
Opeth: Blackwater Park
Opeth: Damnation
Täytyy kyllä sanoa, että tuo PT kolahti aivan hemmetisti. Tuo "On the Sunday of Life" on kyllä niin outoa demoilua paikoitellen, että siitä en pitänyt. Muut levyt, varsinkin nuo kolme tuoreinta, sekä Signify - ja etenkin In Absentia (jonka rankkaan parhaaksi tässä vaiheessa kun kaksi levyä vielä puuttuu) - ovat kyllä melkoisen hehkutuksen arvoista tavaraa. Ei sen puoleen, Sky moves Sideways on ihan kelpo levy sinällään, vaikkakin vähän vielä on homma ehkä hakusessa. Stupid dreamia odotellaan...:)
Opeth yllätti minut myös iloisesti - pidin erityisesti tuosta Damnationista. Välillä tosin en tiennyt kuuntelinko PT:tä vai Opethia - sen verran samoissa maailmoissa paikoitellen liikutaan (laulustemmat, puhelinsoundi, tietyt kitarasoundit, synakohinat). Blackwater Park on myös hyvä levy. Tosin minulle kyllä riittää totuttelemista tuohon paikoitellen kajahtelevaan "mörkölaulantaan", kun en siitä juurikaan välitä. Mutta kai se on vain hyväksyttävä osaksi tehokeinoja, sillä musiikki on kyllä mainiota, kuten kaikki puhtaat laulut sinänsä myös.
Echolyn A Little Nonsense 3cd
Yleensä en kokoelmista piittaa mutta tama on varsin mainio julkaisu. Mukana on pari ensimmäistä julkaisua (levy + ep) ja paljon harvinaisuuksia ja liveotoksia.
Tool : Ænima
Mahtava levy. Progemetallin ehdotonta aatelia. Tämä tuntui etenkin aluksi hieman epätasaisemmalta levyltä kuin Lateralus ja sitä se varmaan onkin, mutta parhaimmillaan tämä on myös vahvempaa kamaa kuin Lateralus. Etenkin oodi LA:lle eli nimibiisi Ænima, Fight Club henkisine sanoituksineen iskee kovaa. Saisi Toolkin tehdä jo uuden levyn.
Liekki : Korppi
Ehkä uutukaista hieman parempi levy. Sarjassa: ihan kiva.
Air : Virgin Suicides
Mukavaa Pink Floyd henkistä instrumentaalileijuntaa. Elokuvamusiikille ominaisesti samat teemat toistuvat ehkä hieman liikaa.
Porcupine Tree : Deadwing
Kolmen parhaan PT-levyn joukossa. Täynnä loistavia biisejä. Steven Wilsonin tuotannollinen perfektionismi alkaa kyllä mennä hieman liian pitkälle. Hengettömyys uhkaa.
Genesis Live
Klassikkolive. Lopultakin myös minun hyllyssä.
Sleepytime Gorilla Museum : Of Natural History
Todella mielenkiintoinen sekoitus avantgardea, progea, deathmetallia ja tiesmitä. Välillä tulkitaan teatraalisesti kuin Peter Hammilla, sitten muristaan kuin deathmetallissa ja välillä laulaa nainen eteerisesti. Musiikki on myös mielenkiintoista ja sovituksellisesti rikasta. Mukana on paljon rock-bändille ylimääräisiä instrumentteja. Hieman tästä tulee mieleen Thinking Plague, mutta kyllä tämä taitaa viedä voiton.
Gentle Giant Giant On The Box dvd + cd
Sisältää pari huikeaa (lyhyttä) livekonserttia. Hyvä kuva ja vieläkin paremmat soundit. GG:n poikien jatkuva instrumenttien vaihtelua on viihdyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa.
Rush Feedback ep
Noh mieluummin tätä kuuntelee kuin Vapor Trailsia
..And You Will Know Us By The Trail Of Dead : Worlds Apart
Tämän bändin tausta on jäänyt minulle hieman hämäräksi, mutta ilmeisesti kyse on amerikkalaisesta punk/alternativebändistä joka päätti yllättäen tehdä progelevyn. Eli Worlds Apartin. Levyn kansi on lähes puhdasta Pendragonia. Musiikki onneksi ei ole. Ei tämä mitään perinteistä progea ole muutenkaan vaan enemmänkin kunnianhimoista rockia jossa parhaimmillaan sekoittuu yllättävän sulavasti punk- ja proge-elementit. Mukana on myös aivan liian lyhyitä orkesteri- ja kuoro-osuuksia. Niiden vastapainoksi on sitten kohtia jotka kuulostavat pelottavasti Green Daylta tai joltain muulta masentavalta MTV kamaluudelta. Kaiken kaikkiaan tässä on viehättävä vaikutelma bändistä joka yrittää hieman enemmän kuin oikeasti osaa. Positiivisessa mielessä siis.
King Crimson : In The Court Of The Crimson King (Original Master)
Hieman ovat soundit parantuneet.
King Crimson: Ladies Of The Road 2cd
Varsin tiukka livesetti. Nosti kyllä minun kunnioitustani Islands-kokoonpanoa kohtaan. Toisen levyn Schizoid Man sooloilut eivät kyllä ole välttämättä kovin tarpeellista kuultavaa.
Van Der Graaf Generator : Present
VdGG jatkaa Magman työtä reunioiden maineen parantamisen rintamalla. Present on ehtaa VdGG:tä. Aivan kuin bändi jatkaisi siitä mihin World Recordissa (joo tiedän, että levyjä tuli sen jälkeenkin) jäätiin. Hammillin ääni on edelleen hyvässä vedossa mikä ei tietenkän tule yllätyksenä niille jotka ovat kuulleet herran tuoreita soololevyjä. Ihan samaa ärhäkkyyttä äänessä ei toki ole kuin 70-luvulla, mutta se nyt lienee täysin ymmärrettävää. Bändi soittaa energisesti ja etenkin kosketinsoittimilta kuullaan joitakin positiivisen häiriintyneitä juttuja. Biiseistä ainakin Every Bloody Emperor ja Nutter Alert pärjäävät vertailussa VdGG:n parhaimmistoon ihan kivasti. Soundit ovat hieman karut ja ehkä pientä hiontaa olisin kaivannut. Toisaalta VdGG-levyn ylituottaminen olisi ollut todella paha virhe.
Toinen levy joka koostuu improvisaatioista on myös yllättävän toimivaa musiikkia vaikkei VdGG tässä taiteenlajisssa ylläkkään aivan samalla tasolle kuin King Crimson. Ongelmaksi muodostuu myös hieman se että ainakin minulle Peter Hammillin ääni on niin oleellinen osa VdGG kokemusta että nämä instrumentaaliset improvisaatiot tuntuvat kokoajan siksi hieman puuttellisilta. Parempi ratkaisu olisi ollut ehkä integroida instrumentaaliosuuksia näistä improista ensimmäisen levyn biiseihin ja laajentaa niitä hieman eeppisempään muotoon.
Niin ja muistakaan nyt hankkia Hammillin viimeisin soololevy Incoherence. Sekin on hieno.
Nine Inch Nails With Teeth
Tätä ovat monet hc-NIN fanit jo ehtineet parjata, mutta minusta tämä on loistava. Popimpaa kuin ennen, mutta eipä haittaa kun biisit ovat sen verran vahvoja. Tiukka kokonaisuus eikä mukaan ole eksynyt mitään turhaa täytettä. Trent Reznorin sanoituksetkaan ei aiheuta tällä kertaa kauheasti myötähäpeän tunteita vaikkei niissä kauheasti ole juhlimistakaan.
John Williams - Star Wars Episode III: Revenge Of The Sith + dvd
No pitihän tämäkin hommata. Takuuvarmaa, joskin onneksi myös keskimääräistä parempaa Williamsia. Selkeä petraus myös edellisiin prequeleihin nähden. Mahtipontisempaa, militaristisempaa ja synkempää. Kuoroa kuullaan enemmän kuin yhdessäkään aikaisemmassa Star Wars scoressa. Levy lupaa hyvää elokuvan suhteen. Mukana on myös 70 minuuttinen dvd jossa on 16 musiikkivideota joissa kuullaan musiikkia koko saagan ajalta. En ole ennättänyt vielä katsoa.
Gong Live In Sherwood Forest ´75
Tämä tuli tänään, joten en uskalla tätä paljoa vielä kommentoida. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa. Olenkin aina halunnut kuulla Shamalin biisejä livenä. Tässä on myös muutama Hillagen soolobiisi mukana.
Tässä nyt kolme muistaessa tällä kertaa:
Piero Piccioni: La Decima Vittima -soundtrack (päheä, niin kuin ite leffakin)
Tindersticks: Working for the man (ilmeisesti Limited edition 2cd)
V/A: A sweet taste of westbound (funky lafkan tuotannosta näytteitä)
S.F. Sorrow - The Pretty Things
Love - Four Sail
The Spacious Mind - Do Your Thing But Don't Touch Ours
Magyar Posse - We Will Carry You Over The Mountains
Ozric Tentacles - Erpland
on nää uusimmat ostokset tainnu mennä tonne 60-luvun psyken puolelle..
S.F. Sorrow - The Pretty Things
Liekö epähuomiossa vaan eripäin kuin muut, mutta Pretty Thingshän on toki bändin nimi. (sori nyt, mutta ei uusien käyttäjien tietotasosta ole aina varmuutta)
Tällä viikolla onkin levyjä saapunut enemmän otetaan mielenkiintoisempia tähän.
Eskaton - Fiction tuttua ja taattua zeuhlia ranskanmaalta ehkä ei ihan pärjää edellisille.
Arachnoid - s/t Ranskanmaalta ja etenkin eka biisi tumman ja ehkä synkän progen täydellinen mestariteos ja ei muu levykään paljoa jälkeen jää.
Ahvak - s/t toiseen kertaan eka levy paikassa jemma :( todella hienoa rioa israelista jossa Dave Kerman rummuissa.
Rahmann - s/t todella hyvä oriental- ,etno-, jazzrock, progelevy.
East Of Eden - Mercator Projected olipas tuntematon bändi ja hieno Cressida tyylistä menoa jossa välillä kyllä mennään reilusti avantgardisiin tai jotain vastaaviin suuntiin.
Galaxy - Visions krauttia ihan hyvä levy.
Group1850 - Live on Tour Hollannin lahja psykelle ja taattua menoa.
Danny Ben-Israel The Katmandu Sessions aika häröä psykeä oli uusi tuttavuus ja pitää hommaa kyllä se toinenkin levy.
Zyma - Thoughts Krauttia ja todella hyvä levy osittain canterbury tyylistä jazzrockia ja osa taas Frumpyn tyylistä hardrock-progea.
S.F. Sorrow - The Pretty Things
Liekö epähuomiossa vaan eripäin kuin muut, mutta Pretty Thingshän on toki bändin nimi. (sori nyt, mutta ei uusien käyttäjien tietotasosta ole aina varmuutta)
Kyllä se nyt vaan on näin että tämä S.F. Sorrow orkesteri on sattunut tekemään levyn joka kantaa nimeä: The pretty things :)
Kyllä se nyt vaan on näin että tämä S.F. Sorrow orkesteri on sattunut tekemään levyn joka kantaa nimeä: The pretty things :)
No jos näin on, niin onpa kiero juttu. Ei kyllä löydy allmusicistakaan moista bändiä. Onko tämä sitten joku Pretty Things cover-bändi vai mistä on kyse?
S.F. Sorrow - The Pretty Things
Love - Four Sail
The Spacious Mind - Do Your Thing But Don't Touch Ours
Magyar Posse - We Will Carry You Over The Mountains
Ozric Tentacles - Erpland
on nää uusimmat ostokset tainnu mennä tonne 60-luvun psyken puolelle..
Love - Four Sail
The Spacious Mind - Do Your Thing But Don't Touch Ours
Magyar Posse - We Will Carry You Over The Mountains
Ozric Tentacles - Erpland
on nää uusimmat ostokset tainnu mennä tonne 60-luvun psyken puolelle..
Niin, varsinkin viimeinen. :lol:
Ahvak : s/t
Erinomaista, vauhdikasta musiikkia Israelista!
VDGG : Present
Vanhalta homma toimii edelleen.
John Coltrane : Giant Steps
Viime päivinä on tullut kaveeratua Jaskan kanssa aika useasti.
Gong: Gazeuse!
Instrumentaalimusa on jotenkin mielenkiintoista.
Gong : Downwind
Tämän hankin lähinnä vastikään edesmenneen Pierre Moerlenin takia, eikä ihan turha ostos ollut lainkaan! Vibrafoni/ksylofoni jne taitureita ei maailmassa liikaa ole.
S.F. Sorrow - The Pretty Things
Love - Four Sail
The Spacious Mind - Do Your Thing But Don't Touch Ours
Magyar Posse - We Will Carry You Over The Mountains
Ozric Tentacles - Erpland
on nää uusimmat ostokset tainnu mennä tonne 60-luvun psyken puolelle..
Love - Four Sail
The Spacious Mind - Do Your Thing But Don't Touch Ours
Magyar Posse - We Will Carry You Over The Mountains
Ozric Tentacles - Erpland
on nää uusimmat ostokset tainnu mennä tonne 60-luvun psyken puolelle..
Niin, varsinkin viimeinen. :lol:
niin siis ylin on uusin ostos jne.
Kyllä se nyt vaan on näin että tämä S.F. Sorrow orkesteri on sattunut tekemään levyn joka kantaa nimeä: The pretty things :)
No jos näin on, niin onpa kiero juttu. Ei kyllä löydy allmusicistakaan moista bändiä. Onko tämä sitten joku Pretty Things cover-bändi vai mistä on kyse?
voih! nyt nolottaa.. :oops: on se pändi sittenkin The Pretty things... hämäännyin vaan kun en tiennyt pändistä mitään ja levyn kannessa lukee S.f. sorrow - the pretty things ja yleensä juuri mainitaan ensin bändin nimi :D
Joni Mitchell : Hejira
Esimerkki siitä kuinka kaunis ja herkkä se näennäisesti yksinkertainen on sitten aseista riisuvana loistavaa.
Levy jota olen kuunnellut mielelläni 3 vuosikymmenen aikana.
Ensimmäiset kuuntelut oli kirjaston kuuntelu huoneessa.
( Muistaako joku?)
Ensi kertaa oikeen kunnolla huomaan miten nämä digitaaliset remasterit -vai mitä ne ny on- tekee lopputulokselle oikeutta.
Sergi Vicente:Guitarra Clasica Espanola vol. II
Klassisen kitaran revitystä. Toimii loistavasti esimerkiksi Palasokeri chatissa keekoillessa.
S.F. Sorrow - The Pretty Things
(sori nyt, mutta ei uusien käyttäjien tietotasosta ole aina varmuutta)
Pitäiskö järkätä pääsykokeet? :lol: Näin kesällähän voi mennä vaikka preppauskursseille. :wink:
Korvasin vanhat kellarista pöllityt vinyylini CD-versioilla:
Stranglers:
Rattus Norvegicus
No More Heroes
Black & White
Kuulostavat yhä yhtä hyviltä kuin silloin ennen. Hivelevät paatuneen progehörhön korvia.
oonkohan tähän ikinä kirjottanut?
Viimeksi on tullut hommattua:
The Dramatics: Whatcha see is whatcha get
Rufus Thomas: Crown Prince of dance
Melvin Van Peebles: Sweet Sweetback's baadassss song
Pulp Fusion-levyjä läjä
VDGG:n uusin
"levyjä-jotka-ovat-aina-olleet-hyllyssä-jossain-muodossa-mutta-alkuperäisen-hommasin-vasta-nyt"
Janis Joplin: Pearl
Jefferson Airplane: Surrealistic Pillow
Neil Young: Harvest
Motörhead: Overkill
Taas tuli lisää täytettä hyllyyn.
Ensin muutama cd ihan perusprogea:
Heldon: Un reve sans consequence speciale
- Heldonia on tullut viime aikoina hankittua enemmänkin hyviä levyjä kaikki. Vielä puuttus muutama. Tämä on vähän haastavampi kuin muut kuulemani Heldonit.
Robert Wyatt: Rock bottom
- Ensi tutustuminen Wyatin omaan tuotantoon. Hyvää canterburyä tämä. Vai onko se ees canterburyä? En minä näistä luokitteluista niin tiedä. Ei niin iloisen kuuloista kuin monet kollegansa. Hyvältä vaikuttaa.
Matching Mole: Little red record
- Piti se sitten tutustua tarkemmin tähänkin bändiin.
Twenty sixty six and then: Reflections
- Tämä jätti vähän kylmäksi vielä. Parin piisin jälkeen alkoi kyllä kuulostamaan paremmalta, eli kaipaa varmaan lisäsoittoa.
Ja sitten älpeet:
Björn J:son Lindh: To be continued
- Löysin tän jostain kirppikseltä jo viime kesänä, mutta unohin toiselle paikkakunnalle koko levyn ja nyt muistin napata mukaan. Eipä oo kovin kummoinen tämä.
Sitten tuli vielä lisää punkkia vinyylinä. Muutama uusintapainos ja kokoelma plus muuta ruotsipörinää pääasiassa. Rankkaa paahtoa joka levy. Punkkia perkele! Ei näistä varmaan muuta tartte täällä sanoa.
Skitsystem: Allt e skit
Reagan youth: Vol. 1
Refused: The shape of punk to come
Wolfpack: A new dawn fades
Totalitär: Sin egen motståndare
J
Björn J:son Lindh: To be continued
- Löysin tän jostain kirppikseltä jo viime kesänä, mutta unohin toiselle paikkakunnalle koko levyn ja nyt muistin napata mukaan. Eipä oo kovin kummoinen tämä.
Tämä taitaa olla jo pitkälle 80-luvulla?
Kaverin levyt vuodesta 1975 lähtien on kuulemma kakkaa!
Itsellä on ensimmäinen Ramadan(71) ja neljäs Sissel(73) ja nämä ainaki on hiton hyvää jazzia.Lindh on todella taitava ja kova huilisti.
Tuo 3:s Cous Cous on jossain postin syövereissä.
Joo, taitaa olla 1981 tehty tuo levy. No eipä maksanut kuin 50 senttiä, ettei paljoa harmita.
J
Tulipa tehtyä löytöjä anttilan alennuslaarista :D
Ismo Alanko: Taiteilijaelämää
Tuomari Nurmio: Lasten Mehuhetki
Juice Leskinen Coitus Int: Per Vers, Runoilija
Suomen Talvisota 1939-1940: Underground-Rock
Fantomas: Delirium Cordia
Patti Smith: Trampin' (Anttilassa 8.95, vai oliko se 11.95, en ole aivan varma)
Ja viimeisin ostopläjäys netin kautta toi:
Morrissey: You Are the Quarry (cd+dvd)
Hidria Spacefolk: Balansia
NIN: With Teeth
Porcupine Tree: Deadwing
Aika perusvalintoja tänä ja viime vuonna ilmestyneistä siltä pohjalta mitä on kehuttu, keitä on tulossa keikalle ja ketkä ovat pitkäaikaisempia artistisuosikkeja.
Porcupine Tree: Voyage 34
Todellakin, aivan erikoinen PT-albumi, mutta sisältää toki oikein hyviäkin hetkiä, vaikka paljon psykemaailmoja syleileekin. Kokonaisuus ei mikään jatkuvaa kuuntelua kestävä, mutta sopivin väliajoin menettelee.
Echolyn: Mei
Kiertelin ja kaartelin tätä levyä jo parin vuoden ajan mutta nyt vasta sen ostin. Harmikseni tämä levy ei tarjonnutkaan mitään uutta näkemystä, vaan musiikki on erittäin 70-lukulaista ja amerikkalaisuus paistaa häiritsevän paljon tyylillisesti läpi. Jotkut lauluosuudet kuulostavat jopa James Hetfieldiltä (!), mikä on luonnollisestikin hieman öklö ajatus. Levyllä on moniakin hyviä osuuksia, mutta se toivomani tuoreus puuttuu - palaan PT:n levyjeni pariin turvaan... :)
Wigwam: Some several moons
Ihan kelvollisesti tehty levy, mutta minun makuuni menee liikaa taustamusiikin puolelle. Pari ihan kelpo pop-rallia, mutta liian monesti aika väsähtänyttä. Wiggulit kannet! 8)
David Lee Roth: Skyscraper
Jostain syystä minun on pakko omistaa tämä levy. Nimibiisi on hyvä edelleen. On se. :oops:
Ei ole oikein nyt tullu hirveästi levyjä osteltua, mutta nämä taitaa olla uusimmat.
James Taylor : Live
Vuodelta '93 oleva tuplalive. Aivan unelma bändi, jossa mukana Michael Landau, Carlos Vega ja Jimmy Johnson.
Porcupine Tree : Signify
Oli joskus aikanaan opiskelukaverilta lainassa The Sky Moves Sideways, mutta en oikein syttyny. Tämä on kyllä ihan jees.
The Blue Nile : High
Tämä porukka tai siis oikeammin Paul Buchanan on monen ns. "staran" suosiossa kuten Peter Gabrielin ja Steve Hogartin.
Ekan kerran kun kuuntelin tätä levyä tuli jotenkin tuttu fiilis ja sitten tajusin että tämähän on musiikillinen vastine leffalle Lost In Translation. Sanoituksissa, sovituksien yksinkertaisuudessa ja laulajan äänessä on sitä jotakin urbaania kaihoa tai mitä lie...
Theodore Ziras:Trained To Play
Andy Timmons: That was then, this is now
Michael Lee Firkins, eka ilman muuta nimeä
Bob Katsionis: Turn of my century
Wigwam: Some several moons
Ihan kelvollisesti tehty levy, mutta minun makuuni menee liikaa taustamusiikin puolelle. Pari ihan kelpo pop-rallia, mutta liian monesti aika väsähtänyttä. Wiggulit kannet! Cool
Ihan kelvollisesti tehty levy, mutta minun makuuni menee liikaa taustamusiikin puolelle. Pari ihan kelpo pop-rallia, mutta liian monesti aika väsähtänyttä. Wiggulit kannet! Cool
Pari näytebiisiä kuullosti ihan kauheelta ja samaa luokkaa oli myös kannet :cry:
Tilasinpa platasta vihdoin kauan himoitsemani Circlet ja pari muuta kivaa levyä: :)
Circle: Andexelt
Circle: Prospekt
Circle: Raunio
Circle: Guillotine
Aavikko: Back From the Futer
The Hypnomen: Andromeda Airport
Kova satsi...
Lifesavas: Spirit in Stone
Teedra Moses: Complex Simplicity
System of a Down: Mezmerize ja Toxicity
John Legend: Get Lifted
Black Uhuru: Sinsemilla
Valtaosa viime aikojen hankinnoista on ollut hiphopia. Valtavirran ulkopuolelta - ja osittain sieltä valtavirrastakin - löytyy vaikka mitä aarteita.
Ulver : Perdition City
Paikoitellen loistavaa, paikoitellen vähän keskivertoa yömusiikkia. Pimeää konemusiikkia.
System of a Down : Mesmerize
Ihan hyvä levy, vaikka ei niin hyvä kuin oletin. Pitää kyllä kuunnella hiukan enemmän.
Black Sabbath : Sabbath Bloody Sabbath
Jostain syystä tämä puuttuu vielä hyllystä. Ilmeisesti hevi-klassikko, vaikka en olekaan vielä kuullut kuin nimikkobiisin.
Portishead : s/t
Kai tätä joksikin triphopiksi sanotaan, mitä lienee, niin hyvää on. Tulee hiukan mieleen alkuaikojen Cypress Hill, ilman rappia tietysti.
Air : 10.000 Hz Legend
Airin ekaa levyä on tullut kuunneltua paljon, ja ostin nyt mielenkiinnosta tämänkin levyn kun oli halpa. Ekalla kuuntelulla harmitti vähän se 60-luvun puuttuminen, mutta hyvältä silti kuulosti.
Rakkaus: Työ vapauttaa 7"
- Tuoretta hc-melskettä Jyväskylästä.
Richard Pinhas: Tranzition
Richard Pinhas: L'Ethique
- Heldonia alkaa olla jo ihan kivasti, niin pitää sitten siirtyä Pinhasin tuotantoon :) Semmoista elektropörinäähän nää on. Vähän niinkuin Heldon, muttei kuitenkaan yhtä hyvä.
Kimmo Pohjonen & Eric Echampard: Uumen
- Mitäs tästä sitten voisi sanoa? Höh. Vaatii vielä lisäkuuntelua...
Los Jaivas: Alturas de Macchu Picchu
- Huh! Tämä on hyvä levy! Folkahtavaa proge chilestä. Tahtoo lisää tällaista.
Metabolisme: Tempus fugit
Grime: Grime
- Nämä kaksi eivät edusta ihan terävintä kärkeä ranskaprogesta, mutta kelpo levyjä silti.
Reale accademia di musica: Adriano Monteduro
- Pettymys hienon eka levyn jälkeen.
J
Los Jaivas: Alturas de Macchu Picchu
- Huh! Tämä on hyvä levy! Folkahtavaa proge chilestä.
Mullekin vois kelvata toi ja muutki noitten levyt.
Los Jaivas: Alturas de Macchu Picchu
- Huh! Tämä on hyvä levy! Folkahtavaa proge chilestä.
- Huh! Tämä on hyvä levy! Folkahtavaa proge chilestä.
Mullekin vois kelvata toi ja muutki noitten levyt.
Kantsii ehdottomasti hankkia!
Ensimmäiset kuuntelut oli kirjaston kuuntelu huoneessa.
( Muistaako joku?)
Jo vain!
Abikeväänä -77 kävin Leppävaaran (Espoon tuolloinen melkoisen uusi pääkirjasto) musiikkiosaston levyosastolla kymmenet kerrat, liki päivittäin ja tulipa todellakin tuo kuunteluhuonekin tutuksi vaikka enempi istuin kuulokkeet korvilla. Siitä oli näet lyhyempi matka seuraavaa levyä pyytämään...
Koko siihenastisen Tangerine Dreamin tuotannon taisin kelata ainakin läpi.
Bill Frisell : Good Dog, Happy Man
ECM-jazzin kotikitaristiksikin haukuttu hemmo tekee omanlaistaan musiikkia vuosi vuoden jälkeen. Rauhallista taustalla, ja parhaimmillaan antaa myös tarkalle kuulijalle ahaa-elämyksiä.
Bill Frisell : Gone, Just Like a Train
Tämä on näistä kolmesta nappaavin ja sisältää upeita melodioita ja komeaa tunnelmointia.
Bill Frisell : Unspeakable
Vuoden 2005 Grammy-palkittu jazz-levy. Ei ehkä ihan parasta Friselliä, mutta kyllä tätäkin kuuntelee.
Prime Mover : Put in Perspective
Ihan hyvä debyyttilevy, vaikka pojat ovat omalla äidinkielellään luonnollisemman kuuloisia.
Prime Mover : Prime Mover alias Drivkraft
Uudestaan, kaverille New Jerseyhin 50-vuotislahjaksi.
Doves: Some Cities
Ei yllä Lost Soulsin tasolle, mutta taitaa olla parempi kuin The Last Broadcast. On kai syytä olla tyytyväinen.
PJ Harvey: Uh Huh Her
Stories From The City oli kehnointa Pollya, joten ei ihme, että nyt petrataan. Meno on taas kulmikkaampaa.
Diamanda Galás: La Serpenta Canta
Tuplalive. Resepti on kutakuinkin sama kuin Malediction And Prayerilla. Toimii.
Jeff Buckley: Live A L'Olympia
Vähän turhan oloinen livejulkaisu arkistojen kätköistä, kun edellisenä vuonna oli julkaistu Mystery White Boy.
Herbie Hancock: Empyrean Isles
Blue Note -aikojen Hancockia. Taidan pitää tästä enemmän kuin Maiden Voyagesta. Etenkin b-puoli rulettaa.
Tampereen anttilassa oli myös kivoja levyjä halvalla...
Ismo Alanko: Jäätyneitä Lauluja
Tuomari Nurmio & Viides Kolonna: Maailmanpyörä Palaa
Pekka Pohjola: Harakka Bialoipokku
Jukka Tolonen Band: A Passanger to Paramaribo
Kula Shaker: Peasants, Pigs & Astronauts
Yhteensä 35e
Toverini Aki myi minulle myös Circlen Porista jenkkipainoksen. :)
Noitalinna Huraa!: Hulalalaa
...löytyi divarista. Tää oli näiden eka lp. Rososempaa kuin myöhemmillä. Pohjanmaan Swell Maps!
Nirvana: Story of Simon Simopath & To Markos III
...psykedeelistä poprock, isoilla wall-of-sound-taustoilla.
Akvarium: Zoom Zoom Zoom & Wigwam: Some Several Moons
...nämä 2 Wanhojen Herrojen aikaansaannosta kuuluvatkin myös saundillisesti ja sisällöllisesti yllättävän samaan sarjaan.
Van der Graaf Generator: Present & Live in RFH
...Nämä Wanhojen Herrojen aikaansaannokset taas eivät kuulu samaan sarjaan edellisten 2 kanssa... Yllättävän vähän oli muuttunut sitten 70-luvun. Paljon erilaisempi oli pitkästäaikaa kuuntelemani Van der Graaf: Quiet Zone/Plesure Dome....
Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat: Kinaporin Kalifaatti
...tätä taisinkin jo mainita vuoden toistaiseksi parhaaksi kotimaiseksi... Pekka Lippos-kamaa rockkina!
Akvarium: Konzert v DK Krupskoi 84 g.
...Akvarium täysissä sarvissa & hampaissa, joskin tuossa vaiheessa hienostuneisuus oli jo alkanut astua mukaan kuvaan. Russki-progea livenä. Ja encorena nää heittää jonkun wanhan rockin ja Satisfactionin!
...jokohan noita se 5 oli... Huom! VdGGn live ei ole ostettu vaan imuroitu. Niinkuin teidätte.
Nyt saa sitten riittää levyhankinnat vähäksi aikaa :)
Art zoyd: Musique pour l'Odyssée LP
Magma: Üdü wüdü LP
Univers zero: 1313 LP
- Zeuhlia tai RIOa tai miten näitä nyt sitten luokitellaankaan. Viime aikoina on alkanut tämän tyyliset bändit kiinnostamaan aina vaan enemmän, eli lisää tulee.
Iannis Xenakis: Piano music
- Kreikkalaisen säveltäjän pianoteoksia. Modernia klassista.
Heldon: Electrinoque guerilla
Heldon: It's always rock 'n' roll
King Crimson: Discipline
- Perushumppaa :) Heldon on aina hyvä, nyt alkaa olla kutakuinkin kaikki kasassa niiltä.
Ja sitten lisäksi tuli satsi hoocee-möykkää. Vanhoja klassikoita uusintapainoksina. Paitsi Selkkaus, joka on sitten hieman uudempaa tuotantoa ja saattaa klassikkostatus jäädä saavuttamatta:
Doom: Police bastard 7"
Lama: Lama
Mob 47: Ultimate attack / Complete discography
Protesti: 8-track EP 7"
Selkkaus: Luokkataistelu - Teoria & käytäntö LP
Tampere SS: Sotaa 7"
J
Anttilassa löytyi "2 levyä 15 eurolla" hyllystä seuraavat:
Iron Maiden : Live After Death
En ole omistanut originaali versiota ikinä missään muodossa, kunnes nyt. Remasteroitu versio, jossa mukana jotain videosälää.
Kyllähän tämä on hevistä sitä aivan kärkipäätä.
Iron Maiden : Somewhere In Time
Ehkä kuitenkin se huonoin levy bändin kulta-ajan, eli '82-'88 tuotannosta. Samaa videosälää tässäkin.
Tori Amos : Scarlet's Walk
Hyvä levy. Crazy, Your Cloud, I Can't See New York ja Gold Dust varsinkin toimivat.
Joss Stone : The Soul Sessions
On kyllä tytöllä ikä huomioiden syntinen ääni.
Circle: Meronia
Circle: Hissi
Hassisen Kone: Rumat Sävelet
Hassisen Kone: Harsoinen Teräs
Netanttilasta kaksi viimeistä alehinnoin. Samaan hintaan circlet kaverin kaverilta. Harsoinen Teräs löytyy vinyylinäkin, mutta tuossa on ainakin hyvät bonukset 8)
Bruce Springsteen : Darkness On The Edge Of Town
Bruce Springsteen : Greetings From Asbury Park, N.J.
Bruce Springsteen : The Wild, The Innocent & The E Street Shuffle
Tuomari Nurmio : Lasten mehuhetki
Ja näin on taas muutama levy hankittu. Vanhimmasta uusimpaan.
Dream Theater: Octavarium
Uusi Dream Theater kuulostaa kovin erilaiselta TOT:hen verrattuna, tosin siinä ei ole mitään pahaa. Ehkä yksi "poppibiisi" olisi kuitenkin riittänyt. Tältä levyltä voi bongata aika paljon eri bändien vaikutuksia, se lienee tarkoituskin.
Gentle Giant: Octopus
Ei pitäisi lukea palasokeria sun muuta kun selailee cdonia. Tulipa sitten viimein GG:tä otettua hyllyyn, Glasshousen olin kuullut aiemmin joten ei tämä ihan uusi tuttavuus ole. Kaveri varmaan jo vihaa mua kun kuuntelen näitä "kilistelyprogeja", mutta jokin tässä GG:ssä kiehtoo. Meno on ihmeen letkeää. Vaatii tosin jonkinlaista asennoitumista, ei tämä tosiaankaan kaikille sovi.
Muse: Absolution
Kun Dream Theater-miehet vaahtosivat että uusi levy on Musea niin pitihän sitä kokeilla viimein miltä Muse kuulostaa. Ja Musehan kuulostaakin ihan Radioheadilta. Mahtipontisia kappaleita, ehkä välillä liiankin. Vähän kuin Radioheadin laulaja Thom Yorkenkin ääni, vaatii tämänkin pumpun laulajan ääni hieman totuttelua. Aika raskasta musiikkia välillä, sitten lähtee hempeilylinjalle.
Captaion Beefheart & his Magic Band: Safe as Milk
Mistähän minä tämänkin keksin... Taisi mennä niin että Zappan Hot Ratsilta miehen löysin ja palasokerissa tätä levyä näkyi kehuvan moni, joten päätin sitten antaa mahdollisuuden, kun sen sai cdonista 7,95 eurolla. Erilaista musiikkia tämä on kuin kuvittelin ja muutama omituinen vetokin löytyy, mutta musiikkia täyteen ahdettu levy sisältää yllättävän hienoja kappaleita. Vaatii tosin vielä reippaasti kuuntelua. Laulajan ääni vaatii paljon totuttelua :)
Kansas: Leftoverture
Taas sitä pitää ihmetellä että miten on tämä bändi jäänyt välistä. 7,95 eurolla lähti levy cdonista kun otin sen Beefheartin kaveriksi (tarjous oli siis osta 2, saat 7,95e/kpl). Kansaksessa iski ensin tämä hittibiisi Carry on wayward son, mutta nyt rupesi nuo muut biisit kiehtomaan enemmän ja enemmän. Koko ajan löytää tästä semmoisia "tuon olen kuullut jossakin" kohtia. Taitaa löytyä neoprogen juuria täältä vahvasti. Vielä kun keksisin että millä levyllä ne kohdat oli, ne kun jää joka kerta vaivaamaan. Pitää kai vetää koko levyhylly läpi etsien. Mainiota kamaa mielestäni, tosin kaverini haukkui Kansaksen sun muut "kilkutusproget" koekuuntelussaan. Kai se proge sit on huonoa, emmäkään ymmärrä kuka tätä voi kuunnella :roll:[/b]
19 viimeksi ostettua:
Frank Zappa – Grand Wazoo
Hyvä Zappa levy, pääpaino musiikissa eikä typerässä huumorissa.
Bill Bruford – One Of A Kind
Uusi cd-julkaisu, ei ilmeisesti kuitenkaan remasteri. Ihan ok, progefuusiota, mutta eka levy on kuitenkin parempi.
Porcupine Tree – Up The Downstairs (2cd)
Uusi julkaisu joka sisältää myös Staircase Infinitiesin. Rumpukoneet korvattu Gavin Harrisonilla. Wilsonin Lucasmainen revisionismi toimii ihan hyvin. Ero vanhaan on kuitenkin yllättävän pieni.
Portishead –Dummy
Mainiota tunnelmallista triphoppia. Tai jotain.
Anathema – A Natural Disaster
Todella hienoa melankolista rokkia progetunnelmissa. Floyd, Porcupine Tree ja Chroma Key vaikutteita? Tätä bändiä on hankittava lisää. Spinoff bändi Antimatter vaikuttaa myös hyvältä.
CMX – Aion
Varmaankin paras CMX levy toistaiseksi.
V.a. – Heat
Loistavan Heat-elokuvan soundtrack. Yleensä en arvosta tälläisiä soundtrackeja jotka koostuvat jo olemassa olevista biiseistä, mutta Michael Mann on valinnut kappaleet elokuvaansa todella hyvällä maulla ja biisit muodostavat toimivan kokonaisuuden. Artistilista on vakuuttava: Brian Eno, Michael Brook, Kronos Quartet, Terje Rypdal, Lisa Gerrard, Moby, Passengers (U2), Einsturzende Neubaten. Elliot Goldenthalin varsinainen score-musiikki on myös hyytävää kuunneltavaa.
Brian Eno – Before And After Science
Another Green Earth tunnelmissa jatketaan. Ei aivan yhtä hieno levy kuitenkaan mielestäni.
David Bowie – Hunky Dory
Bowien parhaita levyjä kevyesti. Wakemanin osuudet ilahduttaa.
No-Man –Returning Jesus
No-Manin toka uusin. Hieman orgaanisemman kuuloinen levy kuin Together We’re Stranger. Paljon puhaltimia.
VdGG – Pawn Hearts remaster
Uudella remasterilla on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta levy kuulostaa hieman liian kompressoidulta. Kaikki kuulostaa hieman liian kovalta ja kylmältä, dynamiikka vähentynyt. Toisaalta kaiken kuulee entistä selvemmin ja levy tuntuu rokkaavan entistä enemmän. Jos pitäisi valita niin kallistun ehkä tämän uuden julkaisun puolelle. Kohtalaisia bonusbiisejä. Theme One tosin on aivan loistava.
Dream Theater – Octavarium
Mainion Train Of Thoughtin jälkeen aika lattea esitys. DT goes neoprog.
System Of A Down – Mezmerize
Vuoden positiivisin yllättäjä. En olisi voinut kuvitella että tämä on näin hyvä levy. Yksi vuoden parhaista ehdottomasti tähän mennessä.
Arachnoid – Arachnoid
Mainio kosketinsoitin vetoinen tummasävyinen progelevy Ranskasta.
Brian Eno – Another Day On Earth
Upouutta Brian Enoa. Ensimmäinen Enon “pop-levy” pariinkymmeneen vuoteen. Hyvä levy, mutta samaa taikaa tässä ei ole kuin 70-luvun levyissä. Osa syynä ehkä että Frippin, Collinsin ja Percy Jonesin kaltaiset huippumuusikot eivät ole enää maustamassa soppaa vaan Eno on lähinnä omillaan nappuloidensa kanssa.
Tool –Undertow
Ei lähelläkään Aeniman ja Lateraluksen loistokkuutta, mutta hyvä rock-levy kuitenkin. Oma tyyli ei ollut vielä täysin löytynyt.
Porcupine Tree - XM2
Ok PT-live. PT ei vaan ole livenä mielestäni mikään erityisen jännittävä yhtye. Hämmästyttää myös että biisivalinnoissa on niin paljon päällekkäisyyttä Warszawan kanssa. No Gavin Harrison ja John Wesley tuovat musiikkiin kuitenkin hieman uutta ilmettä.
Mr. Bungle –Disco Volante
Aikamoista häröilyä. Ei ole avautunut vielä kolmen kuuntelukerran jälkeen. Jatketaan harjoituksia.
Comus – Song To Comus : The Complete Collection 2cd
Nimensä mukaisesti sisältää bändin koko tuotannon, plus pari laulajan soolosinkkua. Firs Utterance on mielenkiintoinen levy muttei ehkä silti ihan kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen.
Tuli käytyä Berliinissä. Ja vaikka rahatilanne oli melko niukka, niin muutama LP -levy tarttui haaviin, koko satsi yhteensä 30 e kirpputorilta:
KRAAN: Andy Nogger
-nyt on kaikki oleelliset Kraanit hyllyssä, hemmetin hyvä levy tämäkin
NOVALIS : s/t
-Alkuperäinen Brain -lafkan painos, lieneeköhän sillä jotain arvoakin? Tästä priimakuntoisesta pulitin 4 euroa.
SBB: 3."Pamiec"
-Puolan progea, ihan kelpo levy
SWEET SMOKE: Just A poke
-tää oli tuttu levy ennestään, mutta nyt on vinyyliversiokin sitten hyllyssä
DOLDINGER JUBILEE '75
-Passportin hemmojen konserttitaltiointi, vierailevina tähtinä mm. Les McCann ja Buddy Guy, ihan jees.
ARTHUR BROWN & KINGDOM COME: Journey
-Outoa tavaraa, ei oikein auennut kertakuuntelulla
Toi Journey on musta ihan huippu! Rumpukone vuosimallia 1973 voi kyllä vähän tuottaa ongelmia kuuntelussa...
Dead Flowers: Smell the fragrance
Magic Mushroom Band: Pictures in my mind ep
Ruphus Zuphall: Weis der Teufel
Comus: Song to Comus The complete collection
Delirium: s/t
Moon Fog Prophet: MERN3336 -jne.
Jay-Jay Johansson: Antenna
Semmosia nyt ainakin
Ja näin on taas muutama levy hankittu. Vanhimmasta uusimpaan.
Kansas: Leftoverture
Taas sitä pitää ihmetellä että miten on tämä bändi jäänyt välistä. 7,95 eurolla lähti levy cdonista kun otin sen Beefheartin kaveriksi (tarjous oli siis osta 2, saat 7,95e/kpl). Kansaksessa iski ensin tämä hittibiisi Carry on wayward son, mutta nyt rupesi nuo muut biisit kiehtomaan enemmän ja enemmän. Koko ajan löytää tästä semmoisia "tuon olen kuullut jossakin" kohtia. Taitaa löytyä neoprogen juuria täältä vahvasti. Vielä kun keksisin että millä levyllä ne kohdat oli, ne kun jää joka kerta vaivaamaan. Pitää kai vetää koko levyhylly läpi etsien. Mainiota kamaa mielestäni, tosin kaverini haukkui Kansaksen sun muut "kilkutusproget" koekuuntelussaan. Kai se proge sit on huonoa, emmäkään ymmärrä kuka tätä voi kuunnella :roll:[/b]
Kansas: Leftoverture
Taas sitä pitää ihmetellä että miten on tämä bändi jäänyt välistä. 7,95 eurolla lähti levy cdonista kun otin sen Beefheartin kaveriksi (tarjous oli siis osta 2, saat 7,95e/kpl). Kansaksessa iski ensin tämä hittibiisi Carry on wayward son, mutta nyt rupesi nuo muut biisit kiehtomaan enemmän ja enemmän. Koko ajan löytää tästä semmoisia "tuon olen kuullut jossakin" kohtia. Taitaa löytyä neoprogen juuria täältä vahvasti. Vielä kun keksisin että millä levyllä ne kohdat oli, ne kun jää joka kerta vaivaamaan. Pitää kai vetää koko levyhylly läpi etsien. Mainiota kamaa mielestäni, tosin kaverini haukkui Kansaksen sun muut "kilkutusproget" koekuuntelussaan. Kai se proge sit on huonoa, emmäkään ymmärrä kuka tätä voi kuunnella :roll:[/b]
Joo, onhan toi Kansasin kiekko alan ehdoton "klassikko". Nippu upeita piisejä ja virtuoosimaista soitantaa. Ainoa mitä jää kaipaamaan olisi astetta "tanakammat" soundit.
Tuo levy on tosiaan sangen hyvä! Magnum Opus on yksi parhaimmista progebiiseistä ikinä. Valitettavasti Kansas ei ole jaksanut kantaa kovin paljon pidemmälle kuin nämä 70-luvun huippuaikansa.
Valitettavasti Kansas ei ole jaksanut kantaa kovin paljon pidemmälle kuin nämä 70-luvun huippuaikansa.
Minusta Kansasin uusin levy Somewhere To Elsewhere (2000) pärjää ihan kivasti noille 70-luvunkin parhaille teoksille. Kuulemistani Kansas levyistä paras on selkeästi Song For America.
Kävin helsinkissä
Black & White
Gryphon : Treson
En ole kuunnellut vielä. Jos olisin käynyt viimeisenä täällä niin tämä levy olis jääny ostamatta ja olisin varmaan ostanu digeliuksesta enemmä jazz levyjä.
Dark Side
Michal Urbaniak : Constellation In Concert
POLISH JAZZ yeah! Todella hienot urku soundit on tässä.
Digelius
Nucleus : Labyrinth En ole kuunnellut kuin muutamia otteita sieltä täältä kun levyssä on vähän jälkeä, mutta vertigo prässit on loistavia. Soi ilman minkäänlaisia rahinoita.
Sun Dial: Other Way in
Loistava, 300 kappaleen vinyyli Other Way out -sessioista! Hiaman on tuhruset soundit osassa biiseistä (demoja), mutta fiilis on ihan huipussaan.... Kunnon psykedeliaa 60-luvun hengessä (Pink Floyd varsinkin).
Niin ja parit CD:t ostin AMT:n pojilta...
Drake's Medicine: Driving safe won't get you anywhere
Wau, hienoa jatsia ja krauttia. Ostakaa http://www.sweetcore.org/distro.html
;)
Ektrolta tilasin keuhkoja, pharaoh overloardia, acid mothers templeä, rättö & lehtisaloa, circleä ja kuusumua... 8)
Hyvä lista tilauksessa...
Vihroinki tilasin play.comista jotain. Kauan ollu tili siellä, mutta ei oo tullu mitään tilattua. Lähinnä kai kun vähän kallista, mutta nyt oli jotain alennuksessa ja jotain mitä ei oikein tutuista suomalaisista nettikaupoista saa (nojoo, ehkä ois ollu hippieshakes magmaa, en jaksanu ees kattoa :lol:)...
Curtis Mayfield: Curtis
Curtis Mayfield: Superfly
Atomic Rooster: Death Walks Behind You
Can: Future Days
Can: Tago Mago
Gentle Giant: In a Glass House
Gong: Magick Brother
Comus: Song to Comus: The Complete Collection
Magma: Udu Wudu
Höhöö, piti alunperin tilata vaan kaks levyä mut pääs käsistä... :shock:
Muutama ajat sitten tilattu lätty saapui hiljattain:
BRAINSTORM: Second Smile
-Näiden debyyttilevy on kerrassaan mainio krauttijazz. Hyvä levy myös tämä toinenkin. Garden of Delightsin julkaisu.
GILA: s/t
-Gilan eka olikin ollut pitkään hakusessa, trippailevaa, hyvää krauttia.
PICCHIO DAL POZZO: Camere Zimmer Rooms
-Sitä parempaa italoprogea. Bändin eka levy on helposti minun progelevyjen top10:ssä. Tämä levy sisältää studiossa livenä vedettyjä uusia biisejä. Ei ihan niin hullua ja mahtavaa kuin debyytti, mutta hemmetin hyvää musiikkia kuitenkin. Jostain pitäisi löytää vielä bändin kakkoslevy!
Muutamia kesän aikana hankittuja:
Patti Smith: Trampin'
Pearl Jam: Rearviewmirror
Cactus: Fully Unleashed/The Live Gigs
Teenage Fanclub: Man-Made
The Tubes: Now
The Posies: Every Kind Of Light
Jeff Beck: Truth ja Beck-Ola
Vielä kun löytäis aikaa kuuntelemiseen.
Blue effect: meditace
M Efekt: Svet hledacu
M Efekt: 33
Fermata: eka + Piesne z hol
Pulnoc: City of hysteria (n 3 egee!)
Vihdoinkin Blue effect/Modry efekt kokoelma alkaa olemaan kasassa.
Harmi ettei ollut aikaa koluta enempää levyliikkeitä. Monet harvinaisemmat bändit olis kiinnostanut. Flamengoltakin löyty vaan joku sinkkukokis, ei oikein innostanut.
Helsingin levykauppoja tullut kierreltyä, ja levyjä tullut tuplasti topikin osoittaman määrän mukaan.
Kyuss : Welcome to Sky Valley
Black Sabbath : Sabotage
Talk Talk : Spirit of Eden
Electric Wizard : Dopethrone
Jaco Pastorius : s/t
Death In June & Boyd Rice : Alarm Agents
Emperor : In the Nightside Eclipse
Neurosis : Enemy of the Sun
Chick Corea : Return to Forever
Hatfield and the North : Rotter's Club
Oikeastaan jokainen levy on loistava, varsinkin tuo Spirit of Eden.
Laughing Dogs "Meet their makers" - tämän mainion powerpop-tapauksen tilasin älppärinä Jenkkilästä, kun ei vieläkään ole julkaistu CD:nä.
England "Garden Shed" Japani-versiossa bonusraitana "Nanagram", joka ei sekään ole hassumpi.
Fotomaker - Taas saatavilla CD-muodossa. Ostin pois.
Crosby & Nash "Wind Of The Water" - Yllättävän vahva teos kaksikolta, ehkäpä jopa parasta heti CSN&Y:n DEJAVUn jälkeen
Tuli käytyä Suomen ytimessä eli Kymissä, joka on vanha kotipaikkani. Oli niin hilpeätä että lähdin levykauppaan.
Robben Ford : The Paris Concert DVD
2001 äänitetty live yllämainitusta paikasta. Tyylinä herralle tyypillinen blues-jazz-soul. Bändi on todella kovan kuuloinen ja biisit kulkevat upeasti. Vaikka paikkana on pieni klubi, ei taltiointi ole onneksi kuvattu yhdellä kameralla. Olen ennenkin hehkuttanut miehen soittoa, joten lisään vain sen, että jotain maagista täytyy tatsissa olla, koska Telecasterkin kuulostaa hyvältä.
Audioslave : s/t
Olen yleisesti ottaen pettynyt näihin uudempiin bändeihin. En kyllä ole etsinytkään mitään, ei sen puoleen. Tätä näin kerran MTV:llä ja ajattelin että tämähän ei ole aivan ala-arvoista paskaa.
Sitten selvisi ketkä jannut tässä vaikuttavat ja unohdin koko jutun. No, nyt sitten löysin tarjouksesta kiekon ja päätin kokeilla. Normaalisti tällänen rankempi matsku ei miellytä, mutta tämä on kieltämättä lupaava. Riffittely ja laulajan ääni on kohdallaan.
Frank Marino & The Mahogany Rush : Live
Jostain syystä olen lukenut kehuja tästä sällistä. Jo teininä naurettin niille "Jimi Hendrixin henki ilmestyi..." jutuille ja tätä ennen olin kuullut vain yksittäisiä biisejä. Ne olisivat riittäneet. Onneksi ostin divarista, niin taloudellinen tappio ei ole järin suuri. Ja ne jotka pitävät Marinoa ns. kovana kitaristina ovat väärässä.
Ja ne jotka pitävät Marinoa ns. kovana kitaristina ovat väärässä.
Sami se jatkaa takuuvarmasti tutuilla raiteilla. :)
Cdonin aleista: (postikulut joutui tosin maksamaan kun tilasin juuri ennen sitä alennusta, mut nelkytäkaks eukkia ei paha). :)
Talk Talk: Spirit of Eden
Woodstock Diaries (dvd)
Eletric Light Orchestra: Eldorado (Expanded)
Genesis: Nursery Cryme
Eloy: Colours
Faust: Faust IV
3/5 en ole edes kuullut, mutta nytpä virhe korjaantuu. :oops:
Bruce Springsteen : Born To Run
Interpol : Antics
MC5 : Kick Out The Jams
PMMP : Kuulkaas enot!
Renaissance: Prologue
(vihdoinkin Renaissancea! loistava levy)
Van Der Graaf Generator: Aerosol Grey Machine
(Tästä on muistaakseni yks biisi jossain kokoelmavinyylillä. Niin mehukasta, että piti tilata vaikka olikin kallis.)
Santana: s/t
Santana: Abraxas
Santana: Santana III
(Santanoista olen kuullut vain ensimmäistä joka toimi niin hyvin, että päätin ettei nuo seuraavatkaan voi huonoja olla :))
Genesis: Tresspass
Genesis: Foxtrot
(aukko sivistyksessä)
Jeavestone: Mind the Soup
(vihdoikin sain tilattua!)
Roxy Music: For Your Pleasure
(toivottavasti tämä on parempi kuin s/t)
Bright Eyes: I'm Wide Awake, It's Morning
Bright Eyes: Digital Ashes In A Digital Urn
Conor Oberst julkaisi alkuvuodesta kerralla kaksi levyä. Kantripitoinen I'm Wide Awake, It's Morning ei ainakaan parin kuuntelun perusteella vaikuta kovin erikoiselta. Sen sijaan moderni rocklevy Digital Ash In A Digital Urn kyllä kolahtaa.
Marvin Gaye: Trouble Man
Hämyistä leffamusaa.
Jethro Tull: Songs From The Wood
Tämän omistin joskus vinyyliaikoina. Keskitasoa parempaa Jethroa.
Kraftwerk: Radio-Activity
Kraftwerk: The Man-Machine
Kraftwerkin musiikkia on usein sanottu kylmäksi...noinkohan?
Terry Riley: A Rainbow In Curved Air
Minimalismia.
Gong: Camembert Electrique
Tulipa tämäkin vihdoin hankittua. Cheese rock!
Herbie Hancock: Thrust
Tämähän on parempaa kuin Head Hunters. Erityismaininta rumpali Mike Clarkille.
Kurt Rosenwinkel: Deep Song
Kitarajazzia. Odotin vähän tiukempaa menoa, mutta käy näinkin.
Zacharius Carls Group: Those Weren't The Days EP
Komeaa kitararockia. Pitäisi kai ostaa näistä EP-levyistä koostettu kokoelma.
Voisin huomatessani kirjata ylös muutaman viimeisimmän ostoksen.
Lauryn Hill: The Miseducation of Lauryn Hill
Tämä tuli tilattua hyvissä ajoin ennen Pori Jazzia, mutta tippui postilaatikosta vasta nyt. Kova uraauurtava levy, joskin Santanan olisi voinut heivata hevon kuuseen tältäkin poppitekeleeltä.
Raphael Saadiq: Ray Ray
Modernia soulia. Ei pärjää Saadiqin loistavalle Instant Vintage -debyytille.
Porcupine Tree: Deadwing
Yhtään kunnollista kuuntelua ei ole vielä takana, mutta toistaiseksi en ole äärettömän ihastunut. Kokonaisuuden eheyttä alkaa jo häiritä, että ääripäät (poppi ja kitarariffittely) ovat niin kaukana toisistaan.
King Crimson: In the Court of the Crimson King
King Crimson: Islands
Amon Düül II: Tanz Der Lemminge
Amon Düül II: Phallus Dei
Amon Düül II: Yeti
Focus: In And Out Of Focus
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus Hortoilee Näkinkengässä
Pharaoh Overloard: 1
Tasavallan Presidentti: s/t
Tasavallan Presidentti: Lambertland
Tasavallan Presidentti: Milkyway Moses
Sellasia. Onneks sai pari ektroa platasta ku oli Jussilta loppu.
Kas kummaa! Tämän mukaanhan minä en olekkaan ostanut levyjä pitkään aikaan...
Liettyä Project: Sturm
...??? No tällasta ne teki 80-luvulla...? Joo mut jos tääonkii prokee & siis pitäs kuunnella vielä monta kertaa...?
Povl Dissing & Burnin Red Ivanhoe: 6 Elefantskovcikadeviser
...kuka osaa tanskaa? Hienoa musiikkia, taattu pändi, mut vokaalit on, eh, outoja. Siis tanskaa. Mut tää levy kuuluu kyllä BRI:n alkupään hyviin! Tehty 1971.
Beefeaters: Meet You There
...no tää ei ollu edes uusi mulla, mutta ton edellisen innostamana kaivoin hyllystä soittoon & kolahti kunnolla! Siis biisit on bluespohjaista prog vuodelta 69, Peter Thorup ohjaimissa ja Alexis Kornerkin vierailee. Hezzukos se jo kerkesikin valistaa, että näiden eka levy on myös hyvä ja mitenkähän mahtas olla ton Dissingin soololevy, jolla nää on pändinä...?
Santtu Karhu & Talvisovat: Hyvästit Karjala
...ompas modernia menoa tämä! Siis aika uus levy Petroskoista. Rock se kai on tän tyylilaji..? Ei paha. Tekstit jollain ihmeen murteella tai kielellä (karjala?). Folkswagenin äijät muisti kehua näitä taannoin Ugrijuhlien keikallaan.
Joose Keskitalo: Luoja auta
...Laulaja-lauluntekijä. Vähän niinkuin ottas Ruotomielestä pändin pois taustalta ja säestys vain ak.kitaralla. Lauluja mielenkiintoisin sana- & tapahtumakääntein mielenkiintoisista aiheista.
Taas on päässyt kertymään vähän lisää levyjä, ensin parit cd:t.
Magma: Simples
Magman sinkkuja koottuna yksiin kansiin.
La Bamboche: La saison des amours
Folkkia Ranskasta.
Hidria Spacefolk: Live Eleven a.m.
Nearfestin live 2004.
Thinking Plague: Upon Both Your Houses
Nearfestin live tämäkin. Musiikki kuulostaa hyvältä, mutta laulajan raakkuminen ei :(
Asia Minor: Crossing the Line
Turkkilais-ranskalainen sinfobändi. Oisivat vaan laulaneet kaikki piisit turkiksi. Vaan ei siinä mitään, kyllä tää hyvälle kuulostaa englanniksikin.
Etron Fou Leloublan: Les trois fous perdégagnent (au pays des...)
RIO sekopäisyyttä ranskasta. Tää bandi vaati kyllä vähän sulattelua. Pitää kyllä hankkia heidän koko tuotanto.
Jean-Paul Prat: Masal
Vähän Magma-henkeen tehtyä ranskalaista jazzahtavaaa sinfoa. Alunperin levyllä oli vain yksi 40 minuuttinen piisi, mutta cd:lle on laitettu mukaan vielä 4 bonustakin. Bonukset ei nouse tuon alkuperäisen piisin tasolle, mutta kyllä nekin jaksaa kuunnella.
Shub-Niggurath: Les Morts Vont Vite
Synkistelyä Ranskasta Art Zoydin ja UZ:n tyyliin. Todella synkkä levy tämä. Välillä menee aika levottomaksi meteliksi. Ei varmaan kaikkien makuun :)
Shylock: Île de Fièvre
Pieni pettymys Gialorguesin jälkeen. Ihan hyvä levy kyllä, muttei nouse edeltäjänsä tasolle mielestäni.
Benoit Widemann: Stress!
Magma-johdannaisia...
Ja myös vinyyliä.
Altaïs: Altaïs
Hienoa Zeuhlia. Harmi, etteivät tehneet enempää kuin tän maksin.
Jean Pierre Alarcen: Tableau n°1
Sandrosen kitaristin soololevy. Tämä jätti vähän kylmäksi, menee kategoriaan ihan kiva.
Kolinda: Kolinda
Kolinda: 1514
Unkarilaista folkkia, heidän eka ja kolmas levynsä. Todella hienoa tavaraa! Tahtoo lisää!
Potemkine: Foetus
Potemkinen eka, rauhallisempi kuin loput. Taitaapa olla heidän paras.
Maxophone: Maxophone
Tästä löytyi kirppikseltä englantiversio. Samat taustat kuin italoversiossa, mutta kielenä siis englanti. Italoversio kuulostaa kyllä paremmalta, muttei tämä missään nimessä huono ole.
V.A.: Carry on Oi!!
Vanha punkkikokoelmakin löytyi samalla kirppisreissulla. Pitihän tämä ostaa pois, kun halpa oli.
J
Levykaupat huijasivat minut sisään.
At the Gates : Terminal Spirit Disease
Kreator : Extreme Agression
Kreator : Terrible Certainity
Rotten Sound : Exit
Ulver : Blood Inside
Van der Graaf Generator : Still Life
Tuo Ulverin uusi levy on selvästi tämän vuoden parhaita levyjä mielestäni...aivan uskomattoman hienoa elektronista musiikkia!
System Of A Down : Toxicity
System Of A Down : Steal This Album
Ei läheskään yhtä hyviä levyjä kuin hieno Mezmerize, mutta ihan asiallista settiä kuitenkin. Yllättäen jämäbiiseistä(?) koostuva Steal This Album! on ehkä hieman parempi.
Nine Inch Nails : The Downward Spiral
Ei tama vanhempi NIN oikein innosta. With Teeth ja Fragile ovat parasta Reznoria toistaiseksi.
Jim Pembroke : Hot Thumbs O’Riley – Wicked Ivory
Ääh, tama on aika surkea tapaus. Melko mitäänsanomattomia biisejä ja niiden välissä tylsä horinaa loputtomasti.
Yes : Songs From Tsongas 2dvd
Teknisesti mainio julkaisu, bändi ei ole erityisen “tulessa”, mutta homma hoituu kuitenkin hienosti. Howen ja Wakemanin kitara/koskettimet taistelu on hieno katseltavaa.
Yes: Live In Philadelphia 1979 dvd
Tässä olisi sitä tulta hieman enemmän, mutta tekninen puoli on sitten huomattavasti ankeampaa luokkaa. Siksi tämä jää lähinnä mielenkiintoiseksi kuriositeetiksi. Circus Of Heaven livenä… tziisus.
VdGG –Still Life
Aivan mestarillinen levy. Pidin tätä joskus liian sanoitusvetoisena albumina, mutta se oli ihan paskapuhetta. Legendaarista musiikkia alusta loppuun. Kolmen parhaan VdGG-levyn joukossa. Remasteri kuulostaa hyvältä.
VdG(G) The Quiet Zone/The Pleasure Dome
VdG(G) muutti ilmaisuaan pelkistetymmäksi ja ajanhenkeen sopivammaksi. Ihan onnistuneesti vieläpä. Kaukana ollaan silti vanhempien klassikoiden tasosta.
K2 : Book Of The Dead
Keskinkertainen sekoitus sinfonistaprogia ja fuusiota. UK ja Genesis sekoitettuna kuvaa lopputulosta ehkä jotenkin. Musiikki syttyy aina eloon kun Holdsworthin soolot alkavat.
Adrian Belew: Side Two
Loistava levy, ehdottomasti yksi tämän vuoden helmiä. Tämä on elektronisemman ja mietteliäämmän kuuloinen levy kuin Side One. Hiotumpi ja aavistuksen verran parempi mielestäni muutenkin.
Pink Floyd : The Piper At The Gates Of Dawn
No joo, klassinen levy ja aavistuksen yliarvostettu sellainen mielestäni. Saucerful Of Secrets on parempi.
Jethro Tull: The Broadsword And The Beast
Köh, 80-luku ei ollut helppoa aikaa Jethro Tullillekaan. On tässä hetkensä, mutta ei tämä oikein vakuuta.
Jethro Tull: Crest Of A Knave
Jethro Tullin sell-out levy? Tämä kuulostaa monin paikoin enemmän Dire Straitsilta ja jopa ZZ-Topilta kuin Jethro Tullillta. Parhaimmillaan kuitenkin ihan kuunneltavaa aikuisrokkia.
Vangelis: Heaven And Hell
Mielenkiintoinen levy, joka ei ole kuitenkaan täysillä kolahtanut. Yllättävää kyllä välillä tämä kuulostaa melkein Magmalle. Jon Andersonkin käy vierailemassa.
Miles Davis: A Tribute To Jack Johnson
Miles rokkaa! En kyllä tykännyt että mukaan oli sotkettu In A Silent Wayta.
Sigur Rós : Ágætis Byrjun
Ihan miellyttävää ja omaperäistä fiilistelyä. Kuulostaa hieman kuin pirteämmältä versiolta GYBE:stä. Ehkä hieman ylipitkä levy.
ELP: Beyond The Beginning 2dvd
En ole kokonaan ehtinyt katsoa, mutta vaikuttaa asiallisesta. Pakkausta ja tukevaa vihkoa myöten huoliteltu julkaisu. Mukana kiva tunnin dokkari bändin historiasta. Yhteiskestoa on peräti 250 minuuttia.
Jim Pembroke : Hot Thumbs O’Riley – Wicked Ivory
Ääh, tama on aika surkea tapaus. Melko mitäänsanomattomia biisejä ja niiden välissä tylsä horinaa loputtomasti.
Et vaan tajuu :?
"Jethro Tull: The Broadsword And The Beast
Köh, 80-luku ei ollut helppoa aikaa Jethro Tullillekaan. On tässä hetkensä, mutta ei tämä oikein vakuuta"
Että voi ollakin erilainen näkemys... :wink:
Jim Pembroke : Hot Thumbs ORiley Wicked Ivory
Ääh, tama on aika surkea tapaus. Melko mitäänsanomattomia biisejä ja niiden välissä tylsä horinaa loputtomasti.
Ääh, tama on aika surkea tapaus. Melko mitäänsanomattomia biisejä ja niiden välissä tylsä horinaa loputtomasti.
Et vaan tajuu :?
Minäkään en oikein koskaan tuota levyä tajunnut. Kiusallisen epähauska. No, onhan siellä Grass For Blades.
Hoh, Hot Thumbs on parhaita suomalaisia levyjä ikinä! Älkää mollatko, tietämättömät! Sellaista tunnelmaa ei ole millään muulla levyllä. Täysin ainutlaatuinen äänite, täynnä loisteliaita biisejä, yksi niistä levyistä joihin en kyllästy koskaan. Pitäisiköhän sijoittaa remasteriin?
Täysin ainutlaatuinen äänite, täynnä loisteliaita biisejä,
Ainutlaatuinen kyllä. Harmi että ne biisit vaan unohtuivat. Grass For Blades tosin on hyvä.
Se on ajaton ja iätön äänite. Turhat vinoilut sikseen ;)
Itse hommasin tuon myös vasta äskettäin. Muutaman kuuntelun perusteella hyvältä kuullostaa. :)
Melkein ostin Atomic Rooster kokoelman. Taisi olla loppuvaihetta. Ja oikeestaan ne jätkät oli parhaat kun Arthur Brown hoiti huulenheiluttelun.
Onneksi kuuntelin ensin.
Ei siellä mitään muuta ollut, samat vanhat hyllyllä kuin kesäkuussa.
Ai niin, ostin mä siitä kaupasta tässä kesällä Sigur Rósin ( ) n. Onhan niillä hyvä biisi. Miksi ne sant tai muut mölinät on joka biisissä samat?
Terry Riley: A Rainbow In Curved Air
Minimalismia.
Ihan kiva pari kertaa kuulla.
Olisiko Nonesuch merkki. Niillä oli semmoinen kuin Charles Wurinen 60 luvulla myös. Jotenkin muistan positiivisesti. Ja hullu pasuunaheppu Stewart Dempster.
Melkein ostin Atomic Rooster kokoelman. Taisi olla loppuvaihetta. Ja oikeestaan ne jätkät oli parhaat kun Arthur Brown hoiti huulenheiluttelun.
Onneksi kuuntelin ensin.
Onneksi kuuntelin ensin.
Osta Roosterin Made in England. Se on parhautta!
Playn alesta muutama levy+jamiroquain uus:
Jamiroquai: Dynamite
Bob Marley: Exodus
Led Zeppelin: Song Remains The Same
Led Zeppelin: Physical Graffiti
viimoiset hankitut:
television - marquee moon
patti smith group - wave
psychoplasma - until we meet again
reverend bizarre - II crush the insects
television - marquee moon
siinä on mukana yks perkeleen pitkä ja toistuva biisi, nimikko kappale
Kevät-kesä kuukausien aikana hankittu mm.
Van der Graaf Generator - Present, Pawn Hearts
System of a Down - Toxicity, Mezmerize
-aivan hulvaton meininki Mezmerizella, parasta SOADia tähän mennessä
Dream Theater - Octavarium
Mr. Bungle - California
-"helppo Bungle", aivan mahtava levy
Stam1na - s/t
-hulvaton tämäkin
Foo Fighters - In Your honor
-yllätti minut, muutama aivan loistava kappale, mutta vastapainoksi sitten niitä hyvin tavanomaisen oloisia
Mr. Bungle - California
-"helppo Bungle", aivan mahtava levy
Ehkäpä paras Bungle, ja onhan Ars Moriendi sitä vaikeampaa Bunglea :D
Ja uutta:
Lard Free: s/t & III
Zed: Visions of dune
Begnagrad: s/t
Jean Cohen-Solal: Flutes Libres & Captain Tarthopom
Flamen Dialis: Symptome - Dei
Mr. Toad: Trench art
Ja kai se pitäs Circlen uusin vielä hakea joku päivä.
Kai tuo Lard Free III on Spirale Malax? Tai ainakin pitäs olla.
Kait se on. Kyljessä lukee "III" ja eka piisi on just toi spirale malax. Semmoisia vääntyneitä pulloja kannessa.
J
Sama levy
Aika hyvä, vai mitä?
Joo, onhan se hyvä.
J
Nyt joku saa luvan aloittaa part III:n kun 500 viestiä meni rikki. Mä en itte kehtaa. Ostan levyjä harvakseltaan, uudet julkaisut ei kiinnosta, tietyist syist. Viimeset ostokset on pari Joy Divisionia ja Sonic Youthia..
Muutama äänite:
KRS-ONE: Return of the Boom Bap (hip hop)
ANNEXUS QUAM: Osmose (kraut)
WILSON PICKETT: In Philadelphia (soul/funk)
ARETHA FRANKLIN : Spirit In The Dark (soul)
DRAKE'S MEDICINE: Driving safe won't get you anywhere (!!!)
Hyvää shittiä...