Eddie Cochran
JiiPee kirjoitti noin 21 vuotta sitten (9 kommenttia)
Tämän päivän "levy-uutuuteni": Eddie Cochran - The very best of.
Oikeastaan ympyrä sulkeutui, koska Eddie Cochran oli ensimmäinen kasetti minkä omistin joskus 10-vuotiaana. Tämä musiikki teki aikanaan valtavan vaikutuksen ja nyt 25-vuotta myöhemmin ei voi kuin kiitellä äitini hyvää makua kun se tämän kasetin minulle osti.
Tämähän toimii edelleen. Sen lisäksi että poika (Cochranhan kuoli todella nuorena) oli loistava kitaristi hän todistaa, että toimivan biisin voi saada mahtumaan kahteen ja puoleen minuuttiin (joskus jopa vähempäänkin).
Jotkut biisit kuten "Three stars" kuulostavat nykyään vähän korneilta. Tuo biisihän kertoo lento-onnettomuudessa kuolleesta kolmikosta Big Bopper, Ritchie Valens ja Buddy Holly.
Mutta kaikkien tuntemien "C'mon everybodyn" ja "Summertime Bluesin" lisäksi levyllä on todellisia helmiä kuten "Hallelujah, I love her so" (en muista kenen mustan artistin biisi oli alunperin kyseessä), Sittin' in the balcony, Sea Cruise ja monia muita.
Eddie Cochran oli mielestäni muusikkona paljon Elvistä parempi ja pidän hänen rosoisesta äänestään. Jos Elvis tavallaan vastasi 50-luvulla Beatleseja niin Eddie oli sitten Rollarit tai The Who.
Musiikki kaikenkaikkiaan kuulostaa yllättävän tuoreelta ja Cochranin yksinkertainen mutta makealta kuulostava kitarointi näyttää monelle nykyrokkarille närhen munat.
En tiedä kuinka paljon tässä on nostalgiaa mukana, mutta toimii edelleen, hieno levyhankinta. En kyllä muuten juuri kuuntele 50-luvun musiikkia enää. Ehkä pitäisikin palata muistojen puutarhaan ja ostaa Elviksen Sun Records-kokoelma.
Oikeastaan ympyrä sulkeutui, koska Eddie Cochran oli ensimmäinen kasetti minkä omistin joskus 10-vuotiaana. Tämä musiikki teki aikanaan valtavan vaikutuksen ja nyt 25-vuotta myöhemmin ei voi kuin kiitellä äitini hyvää makua kun se tämän kasetin minulle osti.
Tämähän toimii edelleen. Sen lisäksi että poika (Cochranhan kuoli todella nuorena) oli loistava kitaristi hän todistaa, että toimivan biisin voi saada mahtumaan kahteen ja puoleen minuuttiin (joskus jopa vähempäänkin).
Jotkut biisit kuten "Three stars" kuulostavat nykyään vähän korneilta. Tuo biisihän kertoo lento-onnettomuudessa kuolleesta kolmikosta Big Bopper, Ritchie Valens ja Buddy Holly.
Mutta kaikkien tuntemien "C'mon everybodyn" ja "Summertime Bluesin" lisäksi levyllä on todellisia helmiä kuten "Hallelujah, I love her so" (en muista kenen mustan artistin biisi oli alunperin kyseessä), Sittin' in the balcony, Sea Cruise ja monia muita.
Eddie Cochran oli mielestäni muusikkona paljon Elvistä parempi ja pidän hänen rosoisesta äänestään. Jos Elvis tavallaan vastasi 50-luvulla Beatleseja niin Eddie oli sitten Rollarit tai The Who.
Musiikki kaikenkaikkiaan kuulostaa yllättävän tuoreelta ja Cochranin yksinkertainen mutta makealta kuulostava kitarointi näyttää monelle nykyrokkarille närhen munat.
En tiedä kuinka paljon tässä on nostalgiaa mukana, mutta toimii edelleen, hieno levyhankinta. En kyllä muuten juuri kuuntele 50-luvun musiikkia enää. Ehkä pitäisikin palata muistojen puutarhaan ja ostaa Elviksen Sun Records-kokoelma.
+/- saldo : 0 | Tweet
Hallelujah I love her so on Ray Charlesin piisi. Sea cruisea en ookaan kuullu Eddien vetämänä, mut eiköhän sekin löydy siitä cd-boksista mikä on ollu hankintalistalla jo aika kauan. Cochran oli meikäläisenkin suosikki siinä kymmenen vanhana, ja on vieläkin.
Joo, enemmän rockari kuin Elvis, joka tulkitsi muiden säveltämiä. Sanoitti kai yhden biisin itse.
Mäkin kuuntelin hieman kaveria pikkunaperona. Vois olla hauskaa kuulla taas.
Kirpparilta löyty tänään The Best Of Eddie Cochran -vinyyli hintaan 2 e, joten päätin sivistää itteeni. 16 biisiä aikaväliltä 1957 - 1963 on varmaan ihan hyvä otos.
Cochran on edelleen loistavaa Rock'n'Rollia, mutta älkäämme unohtako aikalaistaan Gene Vincent & his Blue Capsejä, sen Be-Bop-A-Lulan voi kyllä jopa unohtaakin.
Vincentin kaksi ekaa albumia ovat yhtä timanttia kamaa kuin Cochranin parhaat.
CDON myy esim. hyvää Vincentin Rock & Roll Collection kokoelmaa hintaan 5.95.
Gene Vincent & the Blue Capsin toinen levy (s/t) on mahtava. Todella villiä mutta taidokkaasti esitettyä rokkenrollia. Kummallista elämöimistä soolojen aikana, toimii fiiliksen nostattajana loistavasti. Ainakin mää tykkään.
Minulle ei se ensimmäinen oikein kolahtanut... jotenkin vaan liian vaisua tavaraa kakkoslevyyn verrattuna. ;)
No nyt onkin sitten koko Cochranin tuotanto neljän CD:n box-setissä (Eddie Cochran Story). Mukana mm. 4 biisiä "Cochran brothersilta", missä mukana veljensä Hank.
Hieno, hieno kokoelma!
Gene Vincentit & Eddie Cochranit ja muut minimalismin mestarit on kyllä hienoja.
Kilistelemällä ja kolistelemalla pitkän piisin ehdit saada "kerrotuksi"jotain.
Mutta mestari se kun "kertoo" nopsaan ja saa sen kuulostamaan vielä niiiin hyvältä.
Oma suosikkini on Chuck Berry.
Joo näin on. Simppeliä, mutta hyvin tehtyä ja "koukukasta" rockia on aina ilo kuunnella progen vastapainoksi.