kun musiikkikappale muutti elämäni
Heikkikerkkanen kirjoitti noin 20 vuotta sitten (33 kommenttia)
Joskus voi vaan käydä niin, että yksi musiikkikappale saa aikaan sellaisen prosessin, että ihmisen koko minuus& tähän asti eletty elämä muuttuu kertaheitolla joksikin muuksi, josta ei tiennytkään mitään.
A song which changed my life:
Curtis Mayfield: Move on up
A song which changed my life:
Curtis Mayfield: Move on up
+/- saldo : 0 | Tweet
Minulle se biisi taitaa olla Frank Zappan 'Montana'. Sen kun kuulin ekaa kertaa, niin siitä lähti oikeastaan koko elämän mullistanut tietynasteinen friikkiys Zappaa kohtaan, ja kiinnostuin muustakin oudommasta musiikista :D
Elämää ja musiikkiharrastuksen suuntaa muuttaneita kappaleitahan on pilvin pimein. Tai no yksittäisiä kappaleita on vaikeempi nimetä ku kokonaisia albumeita tai bändejä.
Muuttaako joku biisi todellakin elämää, vai muuttuko elämä jostain toisesta syystä, ja on vain sattumaa, että joku tietty biisi soi juuri sillä hetkellä?
Eipä kyllä ole minun kohdallani mikään biisi tai edes musiikki ylipäätänsä elämääni muuttanut. Tai eihän sitä tiedä miten olisi käynyt jos kaiken musiikin kuunteluun kuluneen ajan ja levyihin käytetyn rahan olisi käyttänyt toisin...
En voi sanoa että joku biisi olisi muuttanut, mutta keikoista kyllä pari (Magma ja Kimmo Pohjonen Kluster)on sen tehneet ja täydellisesti.
Mr.Bunglen Disco Volante (albumi) sekoitti pääni
Circlen Fraten -albumi mullisti mun käsitykset musiikista täydellisesti. En ollut tiennytkään, että jotain sellaista voidaan ylipäänsä tehdä. Erityisesti kolahti viimeinen biisi, eli Isaak=katolla. Ei se elämääni kokonaisuudessaan muuttanut, mutta osan siitä, ja se muutos on kokoajan käynnissä.
Rage against the Machinea kun ekaa kertaa kuulin niin ei se hirveän erikoiselta vaikuttanut, mutta sitten vähän aikaa kuuntelin lisää, ja kyllä se koko bändi vaikutti ajatteluun seka musiikillisesti että ideologisestikin.
Toinen on varmaan joku King Crimsonin Red joka ois räjäyttänyt tajunnan...
Mutta noita on liian monia kerrottavaksi.
Se kohta Beatlesin Magical Mystery Tourissa, jossa ne esittää "I Am The Walrusin" siellä autiolla lentokentällä olin n. 12-vuotias ja tällöin minulle valkeni, että kaikki ei palaudu jääkiekkoon ja sotapeleihin...
Elämää ja musiikkiharrastuksen suuntaa muuttaneita kappaleitahan on pilvin pimein. Tai no yksittäisiä kappaleita on vaikeempi nimetä ku kokonaisia albumeita tai bändejä.[/quote]
[quote]Muuttaako joku biisi todellakin elämää, vai muuttuko elämä jostain toisesta syystä, ja on vain sattumaa, että joku tietty biisi soi juuri sillä hetkellä?
[quote]Muuttaako joku biisi todellakin elämää, vai muuttuko elämä jostain toisesta syystä, ja on vain sattumaa, että joku tietty biisi soi juuri sillä hetkellä?
Samoja ajatuksia kummallakin kuin täälläkin päässä. Kaikki nämä asiat linkittyvät mielestäni jokaisen omassa henkisessä kehitysvaiheessa toisiinsa kronologisesti, vaikka esimerkiksi teinivuosina koetut musiikkielämykset lunastavat tapahtumahetkeensä sidottuina paikkansa kenties selkeämmin kuin myöhemmin koetut. Kuitenkin, se ensimmäinen aalto antaa sen suunnan jota alitajuisesti kukin omalla kohdallaan kuitenkin jossain määrin tuleekin seuraamaan...kenties???
Cream ja Hendrix oli aika mullistavia, enkä tarvinnut edes huumeita.
Monastihan se menee niin, että seuraa niitä tuttuja ja turvallisia latuja, mutta sitten tuleekin tarve tutustua johonkin muuhun. Sitte huomaakin, että eihän tämä nyt ihan totaalisen uutta ollukaan, vaan että moni juttu sielä menneisyyvesä on jo viitannukin tähän suuntaan, sillon aikonaan vaan ei oo ollu rohkeutta syöksyä tähän kyseiseen suuntaan kunnolla, tai sitten suuntaa ei vaan oo tiedostanu.
Otetaan esimerkki: Steeleye Spanin myötä iski tarve kaivautua syvemmälle folkrockiin ja etnoiluun, mutta olinhan kuunnellu Clannadia jo teininä, Jethro Tullistakin löytyy folk-aineksia ja Piirpaukehan nyt on etnoa jos mikä, vaikka olinkin tutustunu bändiin jazzin ja fuusion myötä.
No progefaniksi musta teki aikoinaan levyjen kannet, varsinkin Hammillin Fools Mate...
Biiseistä taas radiosta kerran kuultu Grazhdanskaja Oboronan iskusävelmä Vso Proidjot teki musta kerralla siperialaisen punkin ja laajemmin venäläisen rockin fanin....
...ja eihän ne genrerajat aina oo niin selkeitä, joku progefani saattaa möläyttää, ettei rupee bluesia kuuntelemaan, mutta silti hyllystä löytyy vanhaa Jethro Tullia yms. ;)
Hankala minunkin on jotain Elämän Käännekohtia yksittäisiin kappaleisiin tiivistää, mutta ainakin Jethro Tullin "Heavy Horses" (albumi) ja ELPin "Tarkus" (kappale) olivat puoliuskonnollisia kokemuksia aikanaan.
Progekamelin selän katkaisi, ehei ei ollut Camel, vaan Yesin Heart Of The Sunrise. Sen jälkeen kuunneltiinkin jo Close To The Edgeä.
Siirtyminen hevimetallista monipuolisempaan musiikkiin kävi jo aiemmin kun Klaus Flaming soitti Metalliliitossa Dream Theaterin Metropoliksen. Vuosi taisi olla 1992 ja olin myyty.
Kaikki puhuvat nyt vaan siitä miten jonkun levyn tai bändin kuuntelu on johtanut joidenkin muiden bändin kuunteluun. No sehän on ihan normaalia, mutta ei kai siitä voida puhua "elämän muuttumisena"?
Voihan se muuttua esim. sillä tavalla, että jos kaveripiirissä ei oikein arvosteta progeilua, niin sitä helposti etsii järkevämpiä kavereita. Nimim. siitä vanhasta piiristä yksi on vihannes ja pari taitaa olla kuolleita.
Death's Gladsome Wedding- Battle Hymns and Marches from Transylvania's Notorious Legionari Movement
- tätä kuunnellessa kaikki pullamössö-indoktrinaatio, jota yliopistossa oli tyrkytetty jäi omaan arvoonsa. :)
Jostain ihme syystä, Pink Floydin High Hopes.
En tajua miksi, mutta jostain se tuli ja se sitten sai minut kuuntelemaan progea.
Minun jazz kiinostus alkoi Chet Bakerin kappaleesta Tenderly eli sekin on jossain määrin muttanut minun elämää.
Ja sitten tietysti on muitakin kappaleita...
Kaikki puhuvat nyt vaan siitä miten jonkun levyn tai bändin kuuntelu on johtanut joidenkin muiden bändin kuunteluun. No sehän on ihan normaalia, mutta ei kai siitä voida puhua "elämän muuttumisena"?
Kyllä mää pienenä poikana Santanaa ja Mahavishnu Orchestraa kuunnellesani ja niitä Sri Chinmoyn tarinoita levyjen kansista lukiesani tunsin henkistyväni ;)
Voihan se muuttua esim. sillä tavalla, että jos kaveripiirissä ei oikein arvosteta progeilua, niin sitä helposti etsii järkevämpiä kavereita.
Kyll mää ainaski oon löytäny kivoja tyyppejä musiikkiharrastuksen kautta.
Kyllä mää pienenä poikana Santanaa ja Mahavishnu Orchestraa kuunnellesani ja niitä Sri Chinmoyn tarinoita levyjen kansista lukiesani tunsin henkistyväni ;)
..kuten myös ne gurua 50-vuotta nuoremmat naisopetuslapset, joita Sri kiksautteli vapaa-aikanaan. :shock:
Voihan se muuttua esim. sillä tavalla, että jos kaveripiirissä ei oikein arvosteta progeilua, niin sitä helposti etsii järkevämpiä kavereita. Nimim. siitä vanhasta piiristä yksi on vihannes ja pari taitaa olla kuolleita.
Jos olisit elänyt progenuoruutta 70-luvun alussa, kaikki kaverisi olisivat nyt vihanneksia.
Vuosi 1983 - AC/DC:n riisuttu rymykasetti Flick of the Switch. Ja sieltä avausbiisi Rising Power. Muistan etäisesti ajatelleeni, että onko tuollainen energiansiirto edes laillista kuunneltavaa vai tuleeko pian ns. ympärikorvia. Olin silloin 7-vuotias ja radiona oli saksalainen Telefunken... :D
Kaikki puhuvat nyt vaan siitä miten jonkun levyn tai bändin kuuntelu on johtanut joidenkin muiden bändin kuunteluun. No sehän on ihan normaalia, mutta ei kai siitä voida puhua "elämän muuttumisena"?
No jos ennen kuunteli sellaista uhoamisrappia, ja sitten yritti olla sellainen cool dude. Ja sitten kun kuuli R.A.T.M. niin sitten ei enää ollut, vaan oli enemmänkin ns.poliittinen :)
Yksi käännekohta oli Peter Gabrielin neljäs levy, jonka kuulin 15-vuotiaana. Paluuta ei ollut...
Selvennyksenä voin sanoa sttä mainitsemani bändit jotenkin räjäyttivät musiikkimaailmani, ja aloin kuunnnella kaikkea laajemmin. Kolmasmerkittävätapahtuma oli eka Ruisrock,josta sitten alkoi monien vuosien konserttikäynnit. En ymmärtänyt ennen sitä että live bändi ja levy on eri kokemus.
Joulukuu 1995 ja Circlen Tulliklubin-keikan avauskipale, joka vähän myöhemmin tuli tutuksi nimellä remasturbated. Ilman sitä kuuntelisin varmaan vieläkin jotain Offspringiä tai hienostojatsia...
Doorsin eka levy räjäytti pääni totaalisesti, ja olen vieläkin tripillä. Jostain syystä Alabama Song vaikutti silloin lapsen tajuntaan eniten, ja aina sen kuullessani kuumia muistoja palaa mieleen.
Minulla on kolme väkevää musiikkikokemusta; Kun kuulin ensi kertaa Pat Methenyn levyn "The Road To You" ja etenkin kappaleen "Have You Heard" -se sai minut soittamaan kitaraa. Toinen hetki koitti n. puoli vuotta myöhemmin kun innostuin Methenyn ja Ornette Colemanin yhteisproduktiosta eli "SongX":stä; huomasin vapaan soiton voiman ja löysin sen polun alun, jota pitkin aloin sitten kulkea kohti omaa musiikillista näkemystä.
Kolmas ja kenties väkevin oli kesällä 2002 porissa koettu Kimmo Pohjonen Klusterin esiintyminen. Se edelleen muovasi suhtautumistani musiikkiin taiteena ja se myös oli voimakas todiste taiteen voimasta muuttaa ihmistä, ja tämä sopi niihin asioihin, joita aloin noihin aikoihin omaksua lukemastani kirjallisuudesta ym. Hyvä topicci!
Siirtyminen hevimetallista monipuolisempaan musiikkiin kävi jo aiemmin kun Klaus Flaming soitti Metalliliitossa Dream Theaterin Metropoliksen. Vuosi taisi olla 1992 ja olin myyty.
Myös minulla kävi melkein juuri näin. Kyseinen vuosi kohdallani oli kuitenkin vasta noin 1998, kun kuulin Take the Timen. Noin 5,4 minuuttia tämän jälkeen kuulin Metropoliksen, ja heti sen jälkeen... no sen jälkeen I&W oli aika aktiivisessa kuuntelussa pitkän tovin. Kyseinen levy kuitenkin käänsi minun mielenkiintoni progeen. Toki sitä raskaampaakin materiaalia tulee silloin tällöin kuunneltua, mutta ne ovatkin sitten aika harvoja ja valittuja levyjä.
Onhan niitä muitakin vastaavia heräämisiä ollut, mutta tuo em. on kuitenkin se merkittävin. Kai sitä oppi vähän rauhoittumaan ja todella kuuntelemaan sitä "musiikkia". Vaikka tuli sitä joskus jo nukahdettua Ride the Lightningin soidessa.
Minä veivasin aluksi jotain Scorpionsin 70-luvun alun levyjä, hieman myöhemmin tuli Pink Floyd, Led Zeppelin ja muut sellaiset. Varsinaisesti progeen minut taisi johdattaa In the Court of the Crimson King.
Mitään varsinaisia tajunnanräjäyttäjiä ei kuitenkaan varmaan ole ollut. Pikku hiljaa musiikkimaku on kehittynyt.