Lerxst kirjoitti noin 21 vuotta sitten (11 kommenttia)

Terveisiä vaan Lontoosta kaikille! Konsertti oli messevä ja kaikkien paatuneiden Rush-fanien toiveiden täyttymys! :)
Raporttia pukkaa jahka kerkiän orientoitumaan taas normaalielämään... :D

JiiPee kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jees jees. Tukholma 29.9 on jo aika lähellä. Voluumitaso on kuulemma infernaalinen joten taitaapa tällainen yli kolmekymppinen papparainen tarvita korvatulpat. :)


Sunkka kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jones Beachilla pari vuotta sitten tuntui ensi, että volyymihän on ihan siedettävä kun ollaan ulkoilma-amphiteatterissa mutta kun ekan biisin, Tom Sawyerin kitarasoolo alkoi niin tulpat piti kaivaa heti esiin :) Suosittelen tulppia mukaan joo.


Lerxst kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Wembleyn halli kumisi jonkin verran mutta ei meikäläinen tulppia kaivannut ainakaan (yli kolmekymppinen papparainen sitä itsekin...). Tosin, on mahdollista että korvani ovat vuosien varrella hieman "marshalloituneet", y'know...:D Ei Rush sentään mitään hevimeteliä ole...


JiiPee kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Etkös sinä ollut tuolla Yesin keikalla wanhassa DDR-jäähallissa? Miten vertaisit voluumitasoa?

Ok, Wembley on paljon isompi areena mutta kai niitä jotenkin voisi vertailla. Mielestäni Yesin keikalla kakkossetti (tauon jälkeen) oli todella kovalla, tai sitten olen tullut vanhaksi.


JiiPee kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
The Times-lehden review tässä:

4/5 tähteä (TMNS:n mukaan kuulemma harvinaista tältä mulkvistiarvostelijalta)

Rush
David Sinclair
Pop
Wembley

RUSH exist in an alternative universe. They remain the biggest Canadian group in the history of pop, but they have been blanked by the media for so long that their mainstream profile is now all but invisible. And yet their complex, progressive rock music continues to be bought and pored over religiously by their fans, and they are still a massive draw on the concert circuit.

Arriving for the British leg of a world tour in celebration of their 30th anniversary together, the trio put on a show which required unbelievable stamina and dedication — from the audience, never mind the band. In a three-hour odyssey, plus interval, during which the voltage rarely dipped below the red, the group touched on every stage of their recorded output.

It began, curiously, with a stagehand putting some washing in a pair of tumble dryers which were set up alongside the Marshall cabinets. Surreal images filled the screen behind the stage, and then they were off, launching into an instrumental overture that flitted through a succession of their most-favoured riffs.

There was little overt showmanship and even less glamour on offer from singer and bass player Geddy Lee, guitarist Alex Lifeson and drummer Neil Peart as they proceeded without hesitation, repetition or deviation from their tightly scripted programme.

Lee thanked us all for coming to the show — their first in Britain since 1992 — in return for which he promised to “punish” us by playing “way too much music”. He was as good as his word.

There were melodies, provided you already knew where to look for them, and even one or two hits, such as Spirit of Radio, which reached the Top 20 a long time ago. But the first half of the show was a relentlessly hardcore experience. For the air drummers in the audience, who were able to shadow every convoluted tom-tom beat with unerring precision, it was, no doubt, an epiphany. But although faultlessly executed, it was too brutal and busy to reach out to anyone else.

The second half offered more variety. A simple acoustic guitar version of the Yardbirds’ song, Heart Full of Soul, was followed by 2112, La Villa Strangiato and By-Tor & The Snow Dog, a sequence of such startling bombast and intricacy that it slipped at times into the realms of the surreal. The washing was mysteriously taken out of the dryers and distributed to the front rows, before a final string of encores, including covers of Summertime Blues (à la The Who) and Crossroads (à la Cream).

You could never accuse Rush of becoming soft or sentimental. They remain the ultimate cult band. Maybe one day they will let the rest of the world in on their secret, but don’t hold your breath.


JiiPee kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tässä The Guardianin review:

http://www.guardian.co.uk/arts/critic/review/0,1169,1301323,00.html



Lerxst kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Etkös sinä ollut tuolla Yesin keikalla wanhassa DDR-jäähallissa? Miten vertaisit voluumitasoa?


Olin sen sinfonia-Yesin katsomassa - mikäli sitä meinaat? Ei se konsertti ainakaan korviani rikkonut lainkaan... Mutta äänen (ja musiikinkin :D ) taso oli vaisumpi kuin Rushin... Ainoa kautta aikain aivan liian kovaa mölissyt orkesteri on minun kohdallani ollut AC/DC Hartwall-areenalla joskus muutama vuosi sitten. Se oli p***eestä. Korva oli pipi pitkän aikaa.

No, tässä nyt sitä stooria sitten tulee...

Artikkeli!

Edit by Hezzu: Stoori löytyy siis artikkelin muodossa etusivulta.


Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Oliks tuo artikkeli? Sen ois voinu postata eri rööristä.


Lerxst kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Oliks tuo artikkeli? Sen ois voinu postata eri rööristä.


Voi vitsit... Taas mää tein sen... Sori vaan... :oops:


jaappo kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kerrassaan mainio yhteenveto konsertista. Ja odotukset kasvaa Tukholmaa ajatellen entisestään!

Ja tämä otsikon alta arvostelun kuvittelinkin löytäväni, joten oikeaan osoitteeseen osui ja upposi.


Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
No niin, nyt se on sielä minne kuuluukin.