Musiikki eron jälkeen
MZ kirjoitti noin 20 vuotta sitten (36 kommenttia)
Tulipa vain tuossa mieleen, että mitä kuuntelette jättäneenä tai jätetyksi tulleena? En tiedä onko aiheesta aiempaa keskustelua, enkä jaksa sitä nyt hakea. Uskaltaako aihetta kukaan kommentoida? Minun pitää miettiä huomiseen.
+/- saldo : 0 | Tweet
Ei ole oikein muistissa...mutta jos asettuisin tuohon tilanteeseen, jotain musiikkia ilman sanoja. Katsosin teeveetä ja sellaista. Ulkoilu kannettavan stereon kanssa sopisi kans.
No joo, olen harkinnut joko blackmetallia tai freejazzia.
Katsotaan nyt...
Ei ainakaan tätä: Peter Hammill - Over!
Jos olisin siinä tilanteessa niin varmaan yrittäisin etsiä jotain positiivista, Stevie Wonderia tai jotain...
No jos ei jää kotiin makamaan, vaan aikoo mennä muualle makaamaan, niin vähän aikaa tulee käytännössä kuunneltua Euro dancea.
Kolmen viikon kokemuksella:
Mieluummin jotain sanoitettua, koska instrumentaalit jättävät ajatukset vaeltelemaan. Peter Hammillilta ei _mitään_.
Lisäksi olen naureskellut sille, että puolet levyistä ovat tätänykyä "saastuneet" ja muistuttavat yhdestä ja toisesta. Ei niitä silti kuuntelematta voi olla.
Ai niin, Zappan "Broken Hearts Are for Assholes" on huomattu terapeuttiseksi.
Hmm...Gloria Gaynor: I Will Survive?
Tukkaheviä.
Mahdollisimman riitasointuista avantprogemekkalaa, jota ei rakastuneessa mielentilassa ole huvittanut kuunnella ja jota etenkään ex ei olisi sietänyt sekuntiakaan.
Paras ns. sydänsuru biisi on Bonnie Raittin I Can't make you love me. Tosin lohdutus/piristys arvo on nolla...
Freedom, freedom, sometimes I feel like a motherless child....?
On niitä muistakin reagointitapoja kuin suomalaisten yleensä valitsema eroahdistus ja masennus. Miten olisi kunnon aggressio välimerelliseen tapaan. Cannibal Corpse soimaan ja muija kuriin. Tai sitten äärimmäinen kieltoreaktio. Uskottele, että et lopulta paljon välitä naisista, ja oman maun mukaan ryhdy kuuntelemaan muukalaislegioonan hymnejä tai Village Peoplea.
Kaikkea mahdollista, mutta välttäkää Tapio Rautavaaraa, varsinkin jos omistatte tuliaseen tai voipaketin ja köyden.
Army of Lovers ja voipaketti sopii kyllä yhteen.
Mulle meni Neil Youngin Sleeps with Angels.
Jos nyt ajautuisin semmoseen tilanteeseen, kuuntelisin luultavasti italodiskoa, natsimarsseja, Matti Nykästä, Kikkaa ja omaa tekemääni avantgarde-äännelmärunomelua ja ehkä myös Liimanarinaa.
Miten olisi maailman tunnetuin rap-biisi Free at Last, Free at Last. Thank God Almighty, I'm Free at Last?
Kaikkea mahdollista, mutta välttäkää Tapio Rautavaaraa, varsinkin jos omistatte tuliaseen tai voipaketin ja köyden.
LOL
Mutta suomi-iskelmiä 60 luvulta, siinä olisi matka aivan eri maailmaan. Puhelinlangat laulaa...
siis viittaako tuo voipaketti seksuaalisen suuntautumisen salamannopeaan muuttumiseen naisen aiheuttaman pettymyksen jälkeen?
siis viittaako tuo voipaketti seksuaalisen suuntautumisen salamannopeaan muuttumiseen naisen aiheuttaman pettymyksen jälkeen?
Voipaketti köyden voiteluun, että sujuu nopeasti?
Olen edelleen instrumentaalimusiikin kannalla. Ja tekee kuten muusikot hotellissa: Rock soi mutta teevee on auki, ei ääntä. Seiltä voi katsoa vaikka dinosaurus- tai hyönteisdokumenttia.
Kokeilin Tapio Rautavaaraa, esim biisiä Olkoon Näin. Sillä voipaketilla olisi ollut käyttöä, varsinkin köyden kanssa. Taidan pysytellä epämelodisessa ja mahdollisimman vähän mitään tunnereaktioita aiheuttavassa musiikissa. Henry Cow Unrestiin asti saattaisi mennä. Kokeillaan.
Juu, musiikki on liian tunteellista. Entäs joku fyysinen harrastus? Eikö se veisi ajatuksia muualle? Jaa, siellä taitaa sataa...no, jotain lyhyttä matkaa, Tukholmaan?
Saman tyyppinen "opium den" kuuri kuin De Nirolla Once Upon Time In Americassa voisi toimia.
Jos olen ite jättänyt, kuuntelen varmaan Geto Boysin I'm Not A Gentlemania. Päinvastaisessa tapauksessa taidan tarttua The Flaming Lipsin Feeling Yourself Disintegratediin.
Tai, oli kysymys mistä tahansa, aina voi turvautua avaruuskohinan kosmiseen värinään. Se jos mikä rauhottaa hädän hetkellä.
jätetyksi tulleille, itsellä ei kokemusta mutta voisin kuvitella ainakin sanoitusten sopivan tunnelmaan Type O Negativen biiseissä (kotitehtävä: etsi sanat netistä). Souls at Zero on vain muuten kivan aggressiivinen pakkaus.
Type O Negative: Unsuccessfully Coping With The Natural Beauty Of Infidelity
Type O Negative: Xero Tolerance
Neurosis : Souls at Zero
Ai niin, tämä on suosikkikohtani Xero Tolerance-kappaleesta.
"Took some steriods and adrenaline
Finlandia vodka and hallucinagens
Mixed it with blood and orange juice
Liquid protein and ice cubes
Staring down at your sweaty embraces
Put my tool right through your faces
Well buddyboy I hope you enjoyed her
'Cause I'm an equal opportunity destroyer"
Vaikkei niitä ihan äskettäisiä kokemuksia eron lääkitsemisestä musiikin avulla olkaan, niin helposti tunnistaa kun vastaan tulee todella hurja laulu aiheesta.
Sellainen on Mike Westin "The man who could fall backwards", samannimisen cdn nimiraita. Uskon tietäväni jotain laulun/tarinan taustasta enkä ihmettele sen rankkuutta ja tunteen aitoutta. Kaikki oleellinen tihennetty vajaaseen 3 minuuttiin.
Laulussa myös kuulunee se, että tekijä on ehtinyt nähdä elämää ja maailmaa jo vähän enemmänkin. (Muutenkin tavattoman vakuuttava (ja viihdyttäväkin) levy. Kts. www.mikewest.net)
Mulla on ainakin eron jälkeen mahtavat fiilikset: saan kuunnella just sitä musaa, mitä haluan. Enkä ole tilivelvollinen kellekään.
Tässä ois eronneille, joilla ei mene hyvin, pieni vinkki:
Jos ero stressaa, kokeile napsautella tästä linkistä löytyvää tietokoneen kuvaa. Kokeile napsautella näyttöä, mutta hyvää tekee myös keskusyksikön ja näppäimistön ym. TOISTUVA napsautteleminen. Kokeile!
http://antics.icepox.com/metelev.php
Muistuu mieleen nettituttu Ed, jonka 5000 ekaa albumia, LPtä, meni vintissä exän luona pilalle vesivuodosta, kotelot. Sai ne sitten kuskata pois kun löysi tilaa. Nyt Edilla on yli 30 000 albumia kasetilla, vinylillä CDllä.
En ole vastikään eronnut, mutta tuo linkki vaatii jonkunlaisen salasanan. Ihan uteliaisuudesta siis.;)
Jaaha, mitäköhän sitä olis kuunnellu aina silloin? Kai samaa mitä aina ennenkin, mutta tottakai sitä yrittää välttää kappaleita, jotka muistuttaa liikaa entisestä. Pahinta on, jos ne biisit ei ole mitään omia suosikkeja ja niitä kuulee aina varoittamatta jossain.
Tämänhetkiseen tilanteeseeni sopii parhaiten Paul Westerbergin "Waiting For Somebody". ;)
No mä muistan vajonneeni tuollaisessa elämäntilanteessa totaalisesti vanhempaan (70/80-luvun) iskelmämusaan... no kai mä sinne suuntaan tunnen muutenkin paljon sympatiaa. Tiedä sitten, että kiehtooko vanhassa iskelmässä huonommassa elämäntilanteessa se, että se on melonkolista vaiko se, että lyriikoista huomaa, että vieläkin huonommin voisi mennä. *hetken harkitsin: ei hymiötä*
No mä muistan vajonneeni tuollaisessa elämäntilanteessa totaalisesti vanhempaan (70/80-luvun) iskelmämusaan...
Kake Randelin? Meiju Suvas? Eini?
Kake Randelin? Meiju Suvas? Eini?
No lähinnä varmaan kuitenkin jotain Kansan Tapsan ja Aron Maken kaltaisia tulkitsijoita. Ja korostus sanalle "tulkitsija", joka merkitsee aivan eri asiaa kuin "laulaja", joihin nuo edellä listaamasi artistit luokittelisin.
Iskelmiä...miksei Baddingiäkin?
Tapani Kansasta tulee mieleen Akselin ja Elinan Häävalssi. Se on aikamoista kidutusta, varsinkin tietäen, että entinen tyttöystävä haluaa kuulla sen häissään.
Tapani Kansasta tulee mieleen Akselin ja Elinan Häävalssi. Se on aikamoista kidutusta, varsinkin tietäen, että entinen tyttöystävä haluaa kuulla sen häissään.
Mun mielestä se on hiton kaunis versiointi, vaikken yleisesti tuon ajan iskelmämusiikista pidäkään... siis sen ajan, miltä se kappale on peräisin. Tapsan versiointihan taitaa olla ihan 90-luvulta.
Iskelmiä...miksei Baddingiäkin?
Badding on iskelmää mitä suurimmassa määrin. Siis suurelta osin.
Toisaalta, mun mielestä tyylilliset kategorioinnit on turhia. Musiikkia on tasan kahdenlaista: hyvää ja paskaa. No ok, ehkä jotain siinä välimaastossakin.
Mun mielestä se on hiton kaunis versiointi
Kaunishan se on, mutta juuri siksi kidutusta.