Kasariprogen helmet?
Sunkka kirjoitti noin 22 vuotta sitten (84 kommenttia)
Aloitin aamuni tänään luukuttelemalla Sagan kasarihelmeä "Behaviour" jossa on kyllä sellaiset kasarisoundit että huh huh! On nimittäin kaikuja ja efektilaitteita! Kukaan tuottaja ei tänään kehtaisi laittaa tuollaisia kaikuja levylle, ainakaan omalla nimellä ;) Hieno levy, miä dikkaan.
Mitäs muita? Yesin 90125 ja Big Generator. Siinä sulle Trevor Rabinin soundeja. Eikä Trevorin myöhempikään tuotanto kaikulaitteita säästele. Ja tietysti Power Windows ja Hold Your Fire Rushilta! Upeeta!
Kun Atlantis kävi Tavastialla soittamassa Rushia niin kitaristilla oli kunnon kaiut myös, soittivathan ne pääasiassa kasariRushia. Ageness-Upi sanoi että "jos tuohon kitarasoundiin tarvittaisiin lisää kaikua, se pitäisi kierrättää Semifinalin kautta!". Kuvaavaa! Hei miksaaja, saisko vielä vähän lisää kaikua?
Ja kun tultiin 90-luvulle, kaikulaitteet myytiin romuksi ja verkonpainoiksi tai käännettiin kympiltä ykköselle...
Mitäs muita? Yesin 90125 ja Big Generator. Siinä sulle Trevor Rabinin soundeja. Eikä Trevorin myöhempikään tuotanto kaikulaitteita säästele. Ja tietysti Power Windows ja Hold Your Fire Rushilta! Upeeta!
Kun Atlantis kävi Tavastialla soittamassa Rushia niin kitaristilla oli kunnon kaiut myös, soittivathan ne pääasiassa kasariRushia. Ageness-Upi sanoi että "jos tuohon kitarasoundiin tarvittaisiin lisää kaikua, se pitäisi kierrättää Semifinalin kautta!". Kuvaavaa! Hei miksaaja, saisko vielä vähän lisää kaikua?
Ja kun tultiin 90-luvulle, kaikulaitteet myytiin romuksi ja verkonpainoiksi tai käännettiin kympiltä ykköselle...
+/- saldo : 0 | Tweet
80-luvulla on toki tehty paljon hyvääkin musaa, progeakin, mutta paljon on myös tapauksia joisa niistä kasarisoundeista on enempi haittaa ku ilua :P
Minusta noissa edellämainituissa tapauksissa kasarisoundi tuottaa nimenomaan iloa! Ainakin näin jälkikäteen. 80-luvulla kaikki oli hienoa! :P
80-luvulla ei ollut muuta hienoa kuin Miami Vice :D
No ei, tulihan silloin sentään jotain hienojakin levyjä kuten Oldfieldin Five Miles Out ja Crises, Yesin 90125, Marillionin Misplaced Childhood, Crimsonin Discipline ja Mannheim Steamrollerin Fresh Aire IV. Ja pyörättipä Rushkin muutaman mainion levyn. Kaikenkaikkiaan 80-luku oli musiikillisesti kyllä aika köyhää aika. Etenkin progen kannalta.
Hienoja levyjä kyllä riittää, mutta taitaapa niitä huonoja sitten olla reilusti enemmän. Noh, onhan meillä KC:n Discipline, Rushin Moving Pictures, Signals ja Grace Under Pressure, Oldfieldin pari jo mainittua. Ja kyllähän se Dream Theaterkin 80-luvulla aloitti, vaikka eihän se nyt progea ole, vaikka jotkut niin väittävätkin.
Saattaa olla ikäkysymys, mutta ei kyllä tule mieleen yhtään mitään sellaista missä kasarisoundit olisivat edukseen. Ellei sitten Kate Bushin The Dreaming joka kai voidaan luokitella kasarisoundiseksi, vaikkakin muutoin aika omintakeisesti rakennetuksi.
Mutta ilmestyihän niitä hyviä progelevyjä 80-luvullakin: pitää mainita ainakin Univers Zeron Ceux du dehors, Presentin Le poison qui rend fou, Shub-Niggurahin Les morts vont vite, Magman Retrospektïw I-II, Solariksen Marsbeli kronikak, Thinking Plaguen ja Ozric Tentaclesin ekat... Kyllä 80-luvulla pidettiin riitasointuisenkin progen perinteitä pystyssä :) No, kyllä minä niistä Marillioninkin levyistä tykkään ;) Ja kuulokkeissa soi paraikaa 80-luvulla julkaistua Zappaa, tosin livelevy...
Ja monet pitävät Kultivatoristakin, jonka ainokainen ilmestyi 80-luvulla. Japaninkin scene ilmeisesti heräsi 80-luvulla henkiin, vaikka itse en olekaan tutustunut kuin 90-luvun japsibändeihin. Kensoa on ainakin kovasti kiitetty.
Mutta miten Yesin 80-luvun tuotanto liittyy kasariprogeen?
Niin ja Peter Gabrieliltahan tuli loistavia ja vieläpä oikeasti progressiivisia levyjä 80-luvun alussa. Kate Bush julkaisi myös loistavia levyjä hieman samassa hengessä kuin Gabriel.
Minä oikeastaan mainitsin 90125-levyn esimerkkinä hyvästä levystä joka ilmestyi 80-luvulla. En niinkään progena.
Kasarilevyjen korviinpistävin piirre taitaa olla ne karmeat Simmonsin sähkörummut. No ei niitä onneksi kaikki käyttäneet ;)
Pistin aiheeseen liittyen soimaan It Bitesin kokoelman "Calling All The Heroes - The Best Of It Bites" ja onhan ne soundit melko kauheet :P
Ei ne Simmonsin sähkörummut aina kauheelta kuulostaneet. Bruford sai homman toimimaan kuten myös Simon Phillips Crises-levyllä.
Kate Bush julkaisi myös loistavia levyjä hieman samassa hengessä kuin Gabriel.
Jep. olen samaa mieltä siinä, että kasarisoundit ei onnistuneet pilaamaan Bushin levyjä.
Eipä noista kasarisoundeista keksi paljoa hyvää sanottavaa, varsinkaan rumpusoundeista. U2:n Edgen kaikukitara kuulostaa hyvältä. Pidän myös sellaisesta matalasta fairlight-huminasta tai mitä lie onkaan, niinkuin vaikka Dire Straitsin Telegraph Roadin alussa. Tai David Sylvianin biisissä Before The Bullfight. Äh, en nyt keksinyt parempia esimerkkejä.
Ei ne Simmonsin sähkörummut aina kauheelta kuulostaneet. Bruford sai homman toimimaan kuten myös Simon Phillips Crises-levyllä.
Crises-levyllä Phillips soittaa kylläkin Tama-rumpuja ;)
Lisää kamalia Simmonseja: Pallaksen The Sentinel.
No ihmekös sitten kun kuulostaa niin hyvälle! :D Se onkin Oldfield itse joka on sinne Crisesiin nykinyt Simmons-rumpuja.
Niin, kyllähän 80-luvulla oli kauheat rumpusoundit mutta minä en anna sen häiritä itseäni. Rush ja Saga ja muut käyttelivät sujuvasti myös niitä sähkörumpuja ja se on kyllä ihan kauheaa...
Parasta 80-luvussa on kaiut! Silloin oli tosi avara soundimaailma. Samoin, kuuli kyllä, jos joku käytti chorusta tai muita efektejä, sitä oli aina kunnolla, ei mausteena vaan tosiaan kuuluvasti. Kate Bushin Sensual Worldilläkin, joka on tehty ihan 80-luvun lopussa, on sellaiset chorukset bassossa, että.
Tämä tuskin on helmi mutta uutisoinpa kuitenkin tässä topicissa:
"On 11 Nov, VoicePrint release Trevor Rabin's 90124 (VP263CD), consisting of the demo album that Rabin was shopping around prior to forming Cinema (later Yes) and which formed the basis of parts of 90125. Track list to be confirmed."
Onhan tuo helmi asianharrastajalle ;) Jee! Mielenkiintoista.
Kasariprogen huippuja ovat myös Queensrÿchen Operation:Mindcrime, Metallican "And Juctice For All..." ja Pink Floydin Momentry Lapse of Reason.
Minusta Momentary Lapse Of Reason on aika hiton laimea levy. Siinä on kyllä yksi hyvä kappale nimittäin Sorrow joka sekin toimii kyllä kunnolla vasta liveversiona. Gilmourin soololevyhän tuo lähinnä on. Ei oikein ansaitsisi Pink Floyd-nimeä.
And Justice For All progea? Olen kuullut siitä vain pari biisiä. Hassut rumpusoundit.
Niin, no ainakin tahtilajien puolesta Justice on progea. Eikä tuollaista levy oltu aikemmin tehty, se oli aika edistyksellinen aikanaan.
Sunkka kirjoitti 18/10/2002 klo 08:25: Niin, no ainakin tahtilajien puolesta Justice on progea. Eikä tuollaista levy oltu aikemmin tehty, se oli aika edistyksellinen aikanaan.
WatchTowerin "Energetic Disassembly" (1985) avarsi aikoinaan aikalailla metallimusiikin rajoja. En nyt sano, että Metallica suoraan heiltä mitään lainasi, mutta sen vaan huomioisin, että ei ne tahtilajit mitään hirveän erikoista ja uutta ollut.
Mites sitten Voivodin Dimension Hatröss ja Nothingface?
Kukakohan muuten lanseerasi tuon kammottavan "kasari" -sanan? Tökkii jo pahasti...
Onhan sillä hyvätkin puolensa, itse ainakin ymmärrän "kasari" -sanan merkityksen niin, kun kuvaillaan jotain 80-luvun huonoja ja huvittavia piirteitä. Milloin aletaan puhua ysäristä?:D
Monille nuoremmille saattaa tulla myös käsitys, että 80 -luvulla tehtiin vain huonoa musaa. Mutta olen monia 80-luvun bändejä puolustellut täälläkin jo niin paljon, etten enää kehtaa...;)
Pekka kirjoitti 29/10/2003 klo 23:06: Mites sitten Voivodin Dimension Hatröss ja Nothingface?
Kukakohan muuten lanseerasi tuon kammottavan "kasari" -sanan? Tökkii jo pahasti...
Onhan sillä hyvätkin puolensa, itse ainakin ymmärrän "kasari" -sanan merkityksen niin, kun kuvaillaan jotain 80-luvun huonoja ja huvittavia piirteitä. Milloin aletaan puhua ysäristä?:D
Monille nuoremmille saattaa tulla myös käsitys, että 80 -luvulla tehtiin vain huonoa musaa. Mutta olen monia 80-luvun bändejä puolustellut täälläkin jo niin paljon, etten enää kehtaa...;)
Kukakohan muuten lanseerasi tuon kammottavan "kasari" -sanan? Tökkii jo pahasti...
Onhan sillä hyvätkin puolensa, itse ainakin ymmärrän "kasari" -sanan merkityksen niin, kun kuvaillaan jotain 80-luvun huonoja ja huvittavia piirteitä. Milloin aletaan puhua ysäristä?:D
Monille nuoremmille saattaa tulla myös käsitys, että 80 -luvulla tehtiin vain huonoa musaa. Mutta olen monia 80-luvun bändejä puolustellut täälläkin jo niin paljon, etten enää kehtaa...;)
Joo, Voivodin levyt tais tulla hiukan myöhemmin? En nyt muista itse. WatchTower on ehkä aika paljon teknisempää kuin Voivod, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy.
Itse olen mös suuri 80-luvun ystävä. Eikä kyse ole pelkästään progesta vaan myös muusta rockista ja popista, synstajutuista ja soundtrackeistä. Ja itseasiassa rakkaus ei jää pelkästään musiikkiin vaan moniin muihinkin 80-luvun ilmiöihin... noh, ei siitä sen enempää. :D
Laurie Andersonin Big Science -levy on varsin omaperäinen.
The Dreaming on ehkäpä vaikeinta Kate Bushia, joskaan ei samalla lailla kunnianhimoista kuin hänen aiemmat albuminsa. Piano on taka-alalla kaikilla Bushin 80-luvun levyillä.
Entäpä kasari-Genesis? Sanoisin, että Invisible Touch on mainettaan parempi levy. Mainiot soundit ja biisitkin kauttaaltaan vahvoja, vaikka pari soolo-Collins tyylistä poppiskipaletta onkin mukana. Sen sijaan muut Genesiksen levyt tuolta vuosikymmeneltä eivät ole oikein iskeneet.
\n
[Muokattu 30/10/2003 / Adam]
TangerineDreamer kirjoitti 29/10/2003 klo 22:26:
WatchTowerin "Energetic Disassembly" (1985) avarsi aikoinaan aikalailla metallimusiikin rajoja. En nyt sano, että Metallica suoraan heiltä mitään lainasi, mutta sen vaan huomioisin, että ei ne tahtilajit mitään hirveän erikoista ja uutta ollut.
Sunkka kirjoitti 18/10/2002 klo 08:25: Niin, no ainakin tahtilajien puolesta Justice on progea. Eikä tuollaista levy oltu aikemmin tehty, se oli aika edistyksellinen aikanaan.
WatchTowerin "Energetic Disassembly" (1985) avarsi aikoinaan aikalailla metallimusiikin rajoja. En nyt sano, että Metallica suoraan heiltä mitään lainasi, mutta sen vaan huomioisin, että ei ne tahtilajit mitään hirveän erikoista ja uutta ollut.
En minä sitä tahtilajismia tarkoittanut sillä lailla edistykselliseksi, vaan tuota levyä yleensä. Mutta parittomat tahtilajit yleensä vaan ovat hyvin tunnosomaisia progelle.
Jaa että kasaria? Se on varmaan vuosikymmen, jolla tehtyä musiikkia olen kuunnellut kaikista vähiten, jos aletaan laskea esim. 1920-luvusta lähtien:D Jotenkin on syntynyt äärimmäinen vastenmielisyys sitä soundimaailmaa kohtaan. Ainoastaan joitain harvoja jo paljon aikaisemmin aloittaneiden artistien kasarilevyjä tulee kuunneltua, ja sitten Tuomari Nurmiota, joka on selkeästi kasari-artisti, vaikka eka levy tulikin jo 70-luvulla. \n[Muokattu 30/10/2003 / didja]
Viukkiksella olikin aika hyvä lista, mutta lisäisin siihen ainakin Univers Zeron Uzedin, Art Zoydin Generation Sans Futurin ja Phase IV:n sekä Miriodorin ekat. Myös Diamanda Galasin hienot Saint of the Pit ja Divine Punishment on tehty 80-luvulla. Cassiberin (yksi Chris Cutlerin bändeistä) Man or Monkeyssa on aikamoiset kasarisynasoundit, mutta hieno levy siitä huolimatta.
Kcrimso kirjoitti 9/10/2002 klo 09:07: Niin ja Peter Gabrieliltahan tuli loistavia ja vieläpä oikeasti progressiivisia levyjä 80-luvun alussa. Kate Bush julkaisi myös loistavia levyjä hieman samassa hengessä kuin Gabriel.
Minä oikeastaan mainitsin 90125-levyn esimerkkinä hyvästä levystä joka ilmestyi 80-luvulla. En niinkään progena.
Minä oikeastaan mainitsin 90125-levyn esimerkkinä hyvästä levystä joka ilmestyi 80-luvulla. En niinkään progena.
Mulle Gabrielin 4. sekä Bushin Dreaming ovat kasariprogen huippuja. Molemmilla taisi se Fairlight-niminen ihmevemmel olla aika kova sana. Yesin 90125 toimii myöskin ainakin osittain; mitäpä muutakaan esim. levyltä löytyvät "Cinema" tai "Leave it" ovat kuin progea, vaikkeivät ehkä aivan sitä klassista tyyliä olekaan. Ja Asian ekallakin on vielä jotain ihan kiintoisia progejuttuja, Palmer ja Howe heittävät vielä joitakin aika omaperäisiä kuvioita muutamilla biiseillä. Ja 80-luvun Genesikseltä ihan mun mieleen on Abacab, jota silloin aikoinaan nuorena progefanina niin kovin kavahdin. Rushilta Signals on edelleen mulle "se" Rush-levy. King Crimsonin kasarilevytyksistä Discipline on klassikko ja Beat tulee myös mukavasti siinä imussa. Marillion oli alkuvaiheessaan mukava ilmiö, mutta suureksi suosikiksi se ei mulle ole koskaan kasvanut.
Ehkä kuitenkin suurimmiksi kasariprogesuosikeiksini nimeäisin Jethro Tullin tuotannon A:sta Under Wrapsiin, eli juuri sen pahimman koneellistumisvaiheen Linn drum -saundeineen. Ymmärrän kyllä hyvin senkin, etteivät kaikki progen ystävät noita konekomppeja sulata.
Kasariprogen suosikkini näkyvät ajoittuvan sinne vuosikymmenen alkupuolelle. Ei tule mieleen kovinkaan montaa huippukiintoisaa progelevyä 80-luvun loppupuolelta. Joitakin hienoja irtobiisejä toki siellä täällä.
Adam kirjoitti 30/10/2003 klo 02:07:
Entäpä kasari-Genesis? Sanoisin, että Invisible Touch on mainettaan parempi levy. Mainiot soundit ja biisitkin kauttaaltaan vahvoja, vaikka pari soolo-Collins tyylistä poppiskipaletta onkin mukana. Sen sijaan muut Genesiksen levyt tuolta vuosikymmeneltä eivät ole oikein iskeneet.
Entäpä kasari-Genesis? Sanoisin, että Invisible Touch on mainettaan parempi levy. Mainiot soundit ja biisitkin kauttaaltaan vahvoja, vaikka pari soolo-Collins tyylistä poppiskipaletta onkin mukana. Sen sijaan muut Genesiksen levyt tuolta vuosikymmeneltä eivät ole oikein iskeneet.
Siis tuohan on ehdottomasti Genesiksen hirvittävin levy ja nimenoman soundit ovat pahinta mahdollista kasaria. Hyh.
Esimerkiksi Queensrÿchen Rage for Order (1986) on loistava kasarisoundinen levy ja täyttä progea.
Minun mielestäni 1980 alussa tehtiin vielä paljon hyviä progelevyjä (Rush, Saga, Peter Gabriel, jne.), mutta about 1982 taso laski. 1982-1988 ei tullut juuri muuta hyvää kuin heviä. :D (ja Marillionin Fish-levyt)
Eräät on kyllä niin kuutamolla kuin olla ja voi.
80- luvun paras levy saattaa hyvinkin olla Univers Zeron Uzed (1984). Crimsonin Discipline (1981) ja Oldfieldin Five Miles Out (1982) ovat kyllä myös varteenotettavia vaihtoehtoja.
80-luvun parhaan levyn on omien kuulohavaintojeni mukaan tehnyt joko Tom Waits, Tuomari Nurmio tai Captain Beefheart.
Onneksi moni tajusi heittää lusikan nurkkaan jo 70-luvulla;)
Eräät on kyllä niin kuutamolla kuin olla ja voi.
Ai minä vai? Miten niin? Koska Queensrÿche oli minun mielestäni aidosti paljon edistyksellisempi kuin sen ajan neoprogebändit, ja Iron Maidenin levy "Seventh Son of a Seventh Son" parempi kuin Genesiksen kammottava "Invisible Touch"?
Hah..kaikkihan tietää, että paras 80-lukulainen bändi on Sique Sique Sputniq!
80-lukuhan oli neukkurockin kulta-aika....
Huomasin juuri, että Art Bearsin The World As It Is Today täytyy myös laskea hyviin kasariprogelevyihin. Sehän on tehty vuonna -80.
Kcrimso kirjoitti 30/10/2003 klo 12:23:
Siis tuohan on ehdottomasti Genesiksen hirvittävin levy ja nimenoman soundit ovat pahinta mahdollista kasaria. Hyh.
Siis tuohan on ehdottomasti Genesiksen hirvittävin levy ja nimenoman soundit ovat pahinta mahdollista kasaria. Hyh.
"Invisible Touch" saattaa ärsyttää monia, mutta ainakaan se ei ole esim. nimikkolevy "Genesiksen" tapaan mitäänsanomattoman vaisu. Se, että biisit on ehkä hiteiksi sävellettyjä ei suinkaan pilaa levyä vaan tekee siitä intensiivisemmän. Biiseissä on hyviä melodisia koukkuja ja soundeissa (olivat ne kuinka kornit hyvänsä) enemmän potkua kuin 80-luvun alkupuolen levyillä. Kuutosraita "Domino" sitä paitsi on 80-luvun Genesistä kokeellisimmillaan. En väitä mitenkään rakastavani albumia, mutta mielestäni sitä ylenkatsotaan kaupallisuutensa takia.
Adam kirjoitti 31/10/2003 klo 10:49:
En väitä mitenkään rakastavani albumia, mutta mielestäni sitä ylenkatsotaan kaupallisuutensa takia.
En väitä mitenkään rakastavani albumia, mutta mielestäni sitä ylenkatsotaan kaupallisuutensa takia.
No makuja on toki monia, mutta kyllä minä ainakin ylenkatson tuota ihan vaan puhtaasti huonouden takia. Kaupallisuus ei sinänsä ole este. Pidänhän 90125:stakin!
Koska musiikkia tehtiin ja tehdään muuallakin kuin Pohjois-Amerikassa ja Isossa-Britanniassa, tässä jokunen vielä mainitsematon, hyvätasoinen progelevy 80-luvulta:
Ain Soph: A Story of a Mysterious Forest
Amenophis: s/t
Anyone's Daughter: Piktors Verwandlung
Artemjev, Eduard: Warmth of Earth
Art Zoyd: Berlin; Nosferatu
Horizont: Summer in Town; The Portrait of a Boy
Iconoclasta: Reminiscencias; Adolescencia Cronica
In Spe: s/t
Kenso: II
Kerrs Pink: Mellom Oss
Magdalena: s/t
Pablo el Enterrador: s/t
Pageant: La Mosaïque de la Reverie
Progres 2: Dialog s Vesmírem
Outer Limits: Scene of Pale Blue
Scapa Flow: Uuteen aikaan
Skrzek, Józef: Ojciec Chrzestny Dominika
Step Ahead: s/t
Synkopy: Slunecní Hodiny
Vermillion Sands: Water Blue
Osa on perinteistä progea, osa ei. Joissakin on "kasarisoundit",
joissakin ei. Osa on hyviä, osa parempia.
Folkrock-bändi Clannadin Sirius (1987) on ehkä bändin kaupallisin, kasarein ja tuotetuin mutta myös progein levy. Tutustukaa :)
Vielä noista "kasarisoundeista". Itseäni ne eivät ärsytä kauheasti, tai ainakin ärsytys on valikoivaa: Simmonsin ensimmäinen sähkövirvelisoundi on tuskallinen, mutta esim. Brufordin ABWH-levyllä käyttämä tuhdimpi virveli käy minun korvaani ihan mainiosti. Soundeja on monenlaisia ja jotkut sopivat tiettyihin musiikkityyleihin paremmin kuin toiset. Eivät 70-luvun rutikuivat pahvilootasoundit mielestäni imartele kaikkia progelevytyksiä, joissa niitä käytettiin.
Paras musiikki toimii soundeista huolimatta.
Tai no, yksi henkilökohtainen varaus. Vaikka ei progea olekaan, on Rushin Power Windows yhä suosikkini yhtyeeltä - ja siinä kyllä on aika suuri
merkitys "kasarisoundeilla" ja sovituksilla. En usko, että se toimisi yhtä hyvin esim. Moving Picturesin soundeilla.
\n
[Muokattu 31/10/2003 / Kai]
Ja lisää tulee edellisten lisäksi:
In Spe: Typewriter concerto in D minor
Bacamarte: Depois do fim
Kaseke: Põletus, Sõnum
Solaris: Marsbéli Krónikák
P.L.J. Band: Armageddon
Kultivator: Barndomens stigar
Bloque: El hijo del alba
Dün: Eros
Tako: U Vreçi Za Spavanje
Pesniary: Gusliar
Cai: Noche abierta
Galie: Galie
Zamla mammaz manna: Familjesprickor
Eskaton: Ardeur
Iman: Camino del aguila
J
Hezzu kirjoitti 31/10/2003 klo 13:14: Folkrock-bändi Clannadin Sirius (1987) on ehkä bändin kaupallisin, kasarein ja tuotetuin mutta myös progein levy. Tutustukaa :)
Mielestäni Macalla on myös aika progressiivinen ja kokonaisuutena parempi. Mutta kyllä, Siriukseen kannattaa tutustua.
Well, 80-luvulla Akvarium teki hienoja, klassisia albumeita rivissä, Treugolnik
Tabu
Akustika
Elektritsesvo
Aroks i Stjor
Radio Afrika
Den Serebra
Deti Degabra
Desit Strel
Ravnodensvie
ja vielä Ihtiologia, MCI ja Elektroshok ainakin.......
Von Zamlan Zamlaranamma. Muita bändin levyjä en ole kuullut.
Jotenkin vaikuttaa siltä, että -80-luvulla tehtiin aika paljon hyvää avantgardeen päin kallellaan olevaa musiikkia. 70-luvulle taisivat kuolla vain nuo sinfonisen progen isot nimet.
Ai niin, Pink Floydin Final Cut taitaa olla vielä mainitsematta. Sen sijaan Momentary Lapse of Reasonissa ei ole mitään muuta hienoa kuin kansi.
MZ kirjoitti 31/10/2003 klo 15:26: Momentary Lapse of Reasonissa ei ole mitään muuta hienoa kuin kansi.
No huh huh! Learning to fly, Sorrow ja One Slip ovat minun mielestäni loistavia biisejä, mutta kysymys on tietysti makuasioista. Mutta oikeastaan muut levyn biisit ovatkin sitten kiusallisen ikäviä kuunneltavia.
Saattaa minulla tietenkin olla "lievä" asenneongelmakin: Pink Floyd ilman Roger Watersia tuntuu lähinnä säälittävältä rahastusyritykseltä.
Sorrow on hyvä biisi, etenkin liveversiona (Pulse).
80-luvun hyviä proge kiekkoja ovat esim:
Marillion: Fugazi, Misplaced childhood, Glutching at straws
Rush: Moving Pictures, Power windows
Kate Bush: Hounds of love
Peter Gabriel: 3, So (world music...)
80-luvulla Genesis hukassa kuten myös Yes.
Saga, IQ ja muut pellet on lähinnä kummeli osastoo.
Ja Metallica.... On vain hyvää ja huonoa musiikkia, ja Metallica on sitä huonoa. Odd-timella tai ilman, ei vaikuta tässä tapauksessa lopputulokseen.
Levyllä voi olla huonot tai hyvät soundit äänitys vuosikymmenestä riippumatta.
Sami kirjoitti 12/11/2003 klo 19:55:
Levyllä voi olla huonot tai hyvät soundit äänitys vuosikymmenestä riippumatta.
Levyllä voi olla huonot tai hyvät soundit äänitys vuosikymmenestä riippumatta.
Ihan tosi? Pitääpä muistaa.
On vain hyvää ja huonoa musiikkia
Itse tykkään pääasiassa huonosta musiikista.
Minä taasen pidän kummeleista ja IQ:sta :P
IQ on loistava vaikka parhaat levyt tulikin vasta 90-luvun jälkeen.
Kcrimso kirjoitti 13.11.2003 klo 09:55: IQ on loistava vaikka parhaat levyt tulikin vasta 90-luvun jälkeen.
Näin on, Paul Menelin jälkeen laulamaan tullut Peter Nichollsin aikaiset levyt varsinkin. Lieneekö uutta levyä tulossa lähiaikoina?
Niin minähän tuon edellisen lähetin...:o
2004 pitäisi käsittääkseni tulla uusi levy IQ:lta. Tales From The Atticista on myös suunniteltu tehtävän joku uusio-versio.
Kate Bush - The Dreaming
Peter Gabriel - IV
Talk Talk - Spirit of Eden
Kenso -Sparta
Marillion - Clutching at Straws
Jane Siberry - The Walking
Twefth Nightia ja IQ:ta unohtamatta...
Mutta vähiin jää...
Kcrimso kirjoitti 13.11.2003 klo 09:55: IQ on loistava vaikka parhaat levyt tulikin vasta 90-luvun jälkeen.
Vaikea noita on järjestykseen laittaa. Uudet ovat hyviä, mutta suosikeiksi on jostain syystä tulleet "The Wake" ja "Nomzamo".
Argh, loggaus unohtu.
:mad:
Toi Talk Talk oli ihan mielenkiintonen tapaus. Olin unohtanut. Erityisesti kiekkoa The Colour Of Spring on tullu kuunneltua. On muuten Marillion 94:stä eteenpäin saman henkistä matskua. Varsinkin Afraid Of Sunlight.
The Colour of Spring ja Spirit of Eden on näköjään julkaistu SACD:näkin.
Camelilla ja Kansasilla oli muistaakseni joitain (pari) hyviä levyjä 80-luvulla,
harmi kun ei vaan muista enää.
Silti, IQ:n paras biisi on muuten Guided Light from album The Seventh House!!!!:P
Titus kirjoitti 15/11/2003 klo 16:12: Silti, IQ:n paras biisi on muuten Guided Light (Guiding Light) from album The Seventh House!!!!:P
Ei vaan saman levyn nimikappale Seventh House.
The Sevent House on vain köyhä kopio (ja Subterranea venytetty versio) Everistä, jonka tasoa IQ tulee tuskin koskaan enää saavuttamaan.
Tais olla just se 15 minsan biisi, ei paha joo.
On Shooting Angels kans aika jepu... siis koko levy lähentelee täydellistä neoprogee :cool:
Jimi kirjoitti 15/11/2003 klo 16:20: The Sevent House on vain köyhä kopio (ja Subterranea venytetty versio) Everistä, jonka tasoa IQ tulee tuskin koskaan enää saavuttamaan.
No mielipide tuokin. Minusta The Seventh House päihittää Everin kaikin puolin. Toki Everkin hyvä levy on.
Nomzamo on mielestäni huonoin IQ:n levy, mutta mulla onkin Subterranen DVD joka on uskomattoman hyvä konserttitaltio!
Kaksi muuta hyvää DVD:tä mitä löytyy on Arena ja Spock's Beard, missä jälkimmäisessä on uskomattoman huono äänentoisto, live silti toimii,
onhan muuten tosi hämyinen keikka... :(
Onkos kukaan kuullu Enchantin uusita Tug of War-levyä?
Mimmosta?
Varoitus: vuodatusta edessä...
Täytyy myöntää, että ihmettelen yhä, miksi Everiä pidetään niin täydellisenä levynä. "Leap of Faith", "Came Down" ja enin osa "The Darkest Hourista" kyllä ovat loisteliasta musiikkia, mutta loppu kuulostaa pahimmillaan vain puoliksi sävelletyltä. Esimerkiksi "Further Away" on niin kokoon parsitun tuntuinen ja mieleen jäämätön kuin vain olla ja voi. Subterraneassakin on hieman turhaa venytystä, mutta vaikka se on noin kaksi kertaa pitempi kuin Ever, on sillä mielestäni prosentuaalisesti enemmän hyvää tavaraa. The Seventh House on ihan kohtuullinen sekin, rockahtavampi, mutta huippubiisejä siinä ei ole kuin pari, erityisesti "Guiding Light".
Mitä tulee aikaisempiin studiolevyihin, kärsii Nomzamo mielestäni lähinnä vaisuista keskitien soundeista. Materiaalin taso vaihtelee, mutta "Promises" ja "Still Life" ovat mielestäni hienoa poppia ja "Common Ground" edelleen yksi bändin parhaita sävellyksiä. Muutenkaan itseäni ei Menelin kaudessa ärsytä niinkään materiaalin (ajoittainen) hittihakuisuus kuin miehen itsensä määkyvä ääni ja uus-pollyannamaiset sanoitukset. Forever Livella kuullut "No Love Lost" ja "Human Nature" kuulostavat paljon paremmilta Peter Nichollisin laulamana ja tukevimmilla soundeilla.
The Wake on kyllä mielestäni 80-luvun neoprogelevyjen kärkeä, kovatasoinen kauttaan ja kattaa laajimman tyylillisen skaalan. Tales from the Lush Atticia vaivavat hieman karut soundit, joskin ne jotka inhoavat "kasarisoundeja" voivat pitää siitä juuri sen takia, koska siinä on eniten Mellotronia eikä juuri digitaalisia koskettimia. "The Last Human Gateway" on kyllä hieno "eepos" Genesis-tyyliin eli tehdään yksittäisiä, vahvoja jaksoja ja liitetään ne yhteen soolojen ja instrumentaaliosuuksien avulla, sen sijaan että venytettäisiin viiden minuutin ideoita kahteenkymmeneen minuuttiin. Samaa kai yrittivät "Further Awayssä", ei vain onnistunut (hieman paremmin onnistui "Narrow Marginissa", mutta ainekset olivatkin paremmat).
Tähän päättyy tämä IQ-vuodatus...
Kai kirjoitti 15/11/2003 klo 19:32: Täytyy myöntää, että ihmettelen yhä, miksi Everiä pidetään niin täydellisenä levynä.
"Täydellinen levy" on kyllä aikamoinen overstatement. Se, että pidän levyä IQ:n parhaana, ei tee siitä täydellistä. En edes omista ko. levyä enää, mutta se oli kuitenkin IQ:n levyistä viimeinen, josta luovuin. Kun vielä muutama vuosi sitten bändi kuulosti kohtuullisen mielenkiintoiselta, oli Ever se levy, jota tuli kuunneltua useimmin, ja kuten olen aikaisemminkin todennut, parhaat levyt ovat niitä, joita eniten kuuntelee.
Jimi kirjoitti 15/11/2003 klo 20:19:
"Täydellinen levy" on kyllä aikamoinen overstatement. S[/quote]
Väärä sananvalinta, myönnetään. Ehkäpä olisi pitänyt kysyä, miksi Everiä pidetään niin hyvänä levynä, miksi sitä niin usein tarjotaan esimerkkinä erinomaisesta/parhaasta neoprogelevystä tai IQ:n parhaana levynä.
[quote]Kun vielä muutama vuosi sitten bändi kuulosti kohtuullisen mielenkiintoiselta, oli Ever se levy, jota tuli kuunneltua useimmin, ja kuten olen aikaisemminkin todennut, parhaat levyt ovat niitä, joita eniten kuuntelee.
Kai kirjoitti 15/11/2003 klo 19:32: Täytyy myöntää, että ihmettelen yhä, miksi Everiä pidetään niin täydellisenä levynä.
"Täydellinen levy" on kyllä aikamoinen overstatement. S[/quote]
Väärä sananvalinta, myönnetään. Ehkäpä olisi pitänyt kysyä, miksi Everiä pidetään niin hyvänä levynä, miksi sitä niin usein tarjotaan esimerkkinä erinomaisesta/parhaasta neoprogelevystä tai IQ:n parhaana levynä.
[quote]Kun vielä muutama vuosi sitten bändi kuulosti kohtuullisen mielenkiintoiselta, oli Ever se levy, jota tuli kuunneltua useimmin, ja kuten olen aikaisemminkin todennut, parhaat levyt ovat niitä, joita eniten kuuntelee.
Tarkoitatko tuolla että kuuntelet levyn kokonaan? Itselläni on levyjä joilta kuuntelee hyvinkin usein paria-kolmea huippukappaletta, mutta harvoin koko hoitoa. Toisaalta on kautta linjan hyviä levyjä, joita kuuntelee paljon harvemmin, vaikka ne ovat minusta kiistämättä kokonaisuutena parempia.
Levythän kuunnellaan aina alusta loppuun kokonaisuuvesaan.
Jyrkkä kyllä! Levy, jolla on vain pari kuunneltavaa biisiä ei ole levy eikä mikään.. varmaan jonkun mielestä neuroottista, mutta kuuntelen levyt aina alusta loppuun.
Täytyy liittyä Hezen ja Docin rintamaan ja myöntää, että levyt tulee lähes poikkeuksetta kuunneltua alusta loppuun kokonaisuuksina. Poikkeuksena voisi mainita nykyiset tupla/tripla-cd:t, jotka pituutensa (ja valitettavasti myös tasapaksuisuuden) vuoksi ovat usein puuduttavaa kuunneltavaa yhdellä istumalla.
Monipuolinen musiikkimaku helpottaa levyjen kuuntelemista kokonaisuuksina. Minua ei häiritse se, että esim. progelevyn biisien joukossa on kevyempiä paloja. Hyvänä esimerkkinä vaikka Genesisin Wind & Wuthering, jonka Your Own Special Way -biisiä monet tuntuvat karsastavan. Itse en osaisi kuunnella ko. levyä ilman tuota kaunista popballadia.
Hyvänä esimerkkinä vaikka Genesisin Wind & Wuthering, jonka Your Own Special Way -biisiä monet tuntuvat karsastavan. Itse en osaisi kuunnella ko. levyä ilman tuota kaunista popballadia.
Niin, mieluummin jätän kuuntelematta One For The Vinen, joka on aina ollut mielestäni ylipitkä eepos. Mutta on tuo Rutherfordin balladikin pikkaisen liian pitkä, singleversio on varmaan parempi...\n[Muokattu 15/11/2003 / Pekka]
Kyllä itsekin kuuntelen useimmiten levyt kerralla kokonaan, mutta käytettävissä oleva aika, musiikin kuunteluhetki ja -funktio ym. vaikuttavat kuuntelupäätöksiin. Esimerkiksi aina silloin tällöin tulee kuunneltua viidestä kymmeneen kappaleen potpureja, joissa biisit ovat kaikki paitsi eri levyiltä myös eri artisteilta. Tyylilajikaan ei näissä pysy aina samana, vaan yhdistävänä tekijänä on yleensä tietty tunnelma tai fiilis, jota etsin silloin. Levyn arvottamisessa kokonaisuus on olennainen, mutta kuuntelussa levy ei ole aina se pienin jakamaton yksikkö.
En kyllä usko omistavani sellaista levyä, jolla olisi vain pari-kolme hyvää biisiä ja kaikki muu kuuntelukelvotonta roskaa. Eräät levyt vain ovat tasaväkisimpiä tai vaativat tehokkaammin kuuntelemaan kokonaisuutena - useimmat progelevyt ovat jälkimmäisiä. Toisissa taas yksittäisten kappaleiden vetovoima ylittää toiset ja saa kuuntelemaan niitä yleensä valikoivammin. Tällä on tietysti huonot puolensakin: kun sitten vaihteeksi kuuntelee levyn kokonaisuutena, saattaa huomata, että tällähän oli muutakin hyvää. Mutta silti itselleni kyllä musiikin kuuntelu toimii hyvin näin, vaikka
en pitäisikään tekijän tai julkaisijan levylle antamaa muotoa pyhänä.
(Rivitys korjattu)\n[Muokattu 16/11/2003 / Doc.B.D]
Minäkin kuuntelen aina levyt kokonaan. Olen jopa niin häiriintynyt, että jos jostain syystä levy jää kesken niin kuuntelen sen sitten siitä loppuun kun siihen tulee mahdollisuus. :D Tuplalevyt ovat sitten asia erikseen ja niitä tulee harvemmin kuunneltua yhdellä istumalla. Paitsi Tales From Topographic Oceans...
Paitsi Tales From Topographic Oceans...
Kun nyt tuli puheeksi, niin jotkut levyt ovat kieltämättä sellaisia, ettei niitä kestä kuunnella alusta loppuun, vaan pieninä paloina -- jos TfTO:n paloja voi pieniksi kutsua. Talesin olen tainnut viimeksi kuunnella putkeen joskus 70-luvulla ja tuolloinkin oli käytössä kaksi ylimääräistä levyn kääntö/vaihto-taukoa. :)
Etenkin Talesin uutta remasteria on ilo kuunnella kun soundit ovat parantuneet huimasti. Eipä se tietenkään auta jos ei musiikista pidä. Siitä en kyllä oikein pidä, että kolme ekaa kappaletta on ensimmäisellä levyllä ja viimeinen toisella bonuskappaleiden kera.
Eipä se tietenkään auta jos ei musiikista pidä.
Ei ole siitä kiinni, ettenkö pitäisi TfTO:n musiikista. Jostain syystä en vain osaa mieltää ko. levyä kokonaisuudeksi. Yksittäiset osat toimivat -- jotkut paremmin, jotkut vähemmän paremmin -- mutta kokonaisuutena levy ei kestä kasassa esim. CttE:n tapaan.
Jimi kirjoitti 16/11/2003 klo 14:06: mutta kokonaisuutena levy ei kestä kasassa esim. CttE:n tapaan.
No eipä tietenkään, mutta onhan se hieman vaikeampaakin luoda 80 minuuttinen eheä kokonaisuus kuin 34 minuuttinen.
Titus kirjoitti 15/11/2003 klo 17:06: Onkos kukaan kuullu Enchantin uusita Tug of War-levyä?
Mimmosta?
Mimmosta?
On tuo ollut hyllyssä jo jonkin aikaa. Omasta mielestäni hyvin kaksijakoinen levy. Toisaalta sieltä löytyy monta huippubiisiä, mutta samalla monta aika mitäänsanomatonta sävellystä. Tyyliltään aika lähellä edellistä pitkäsoittoa, joskin on myös menty jonkin verran takaisin jonnekin "Break"-aikaiseen fiilistelyyn.
Kyllä tuo silti soittimessa pyörii aika paljon. "Comatose" ja "Sinking Sand" ovat kaksi yhtyeen parasta biisiä ja pari muutakin helmeä sieltä löytyy.
Kcrimso kirjoitti 9/10/2002 klo 09:48: Ei ne Simmonsin sähkörummut aina kauheelta kuulostaneet. Bruford sai homman toimimaan kuten myös Simon Phillips Crises-levyllä.
Simon Phillps kylläkin soitti crisesillä Taman Superstar-"ihan akustisella" tuplasatsilla kuten seuraajan Discoverynkin:kyllä sen myös kuulee.Bruford kylläkin oli 80-luvun tunnetumpia simmons-mannekiineja(Modern Drummer lehdet) mutta muokkasi sen soundimaailman kyllä muistuttamaan akustista kannuttelua.