Koulumuistoja
EsaJii kirjoitti noin 21 vuotta sitten (27 kommenttia)
Tuli vaan mieleen. Muistan keitot ja kamalan kaalilaatikon ja hammaslääkärin kirjaston vieressä. Sinnen mentiin kesken koulupävän.
Mutta viimeksi muistuu parhaiten lasteni koulu mieleen. ei niillä ole edes kunnon välitunteja. Kaikki liian suojattua.
Olimme eilen puistossa:
Olin tässä Lasten luontopäivänä auttamassa puolisen päivää luokkaretkellä.
Lapset tulivat busseilla, olimme puistossa valmiina. Olin valmistautunut näyttämään suunnistusta 10 seipään kentällä. Kaikki matkat olivat 90 ja 45 asteen kulmissa.
No hyvä. Mutta ekan ryhmän saatuani Mr. Armeijankuri, 22-23 vuotias Irakissa käynyt sotasankari, luokan 10 vuotiaan isoveli ilmestyi paikalle. Ensin hän varasti koko ryhmäni itselleen. Sitten sitä marssitettiin sotilaallisesti kentällä sateessa.
Häivyin siitä puolivälissä, kun Mr. Armeijankuri ei saanut hetkeksikään pidettyä päätänsö kiinni, silloinkin kun minä puhuin. Kukaan muu vanhempi ei suostunut hänen kanssa kimppaan koko aamuna.
Opetin noin 20 lapselle kompassin käytön. Useimmat oppivat ainakin kolmannella kepillä sen. Oma tyttäreni jo heti ekalla.
Mr. Armeijankuri tietenkin haluaa opettaksi kun ehtii collegeen.
Mr. Armeijankurin isä on poikani partiojohtaija. Ihan reilu ja maltillinen poikaansa verrattuna. Ikä tuo viisautta. Vaikka silti liian kova poikansa, 13, kanssa kun liikumme partiossa.
Mutta viimeksi muistuu parhaiten lasteni koulu mieleen. ei niillä ole edes kunnon välitunteja. Kaikki liian suojattua.
Olimme eilen puistossa:
Olin tässä Lasten luontopäivänä auttamassa puolisen päivää luokkaretkellä.
Lapset tulivat busseilla, olimme puistossa valmiina. Olin valmistautunut näyttämään suunnistusta 10 seipään kentällä. Kaikki matkat olivat 90 ja 45 asteen kulmissa.
No hyvä. Mutta ekan ryhmän saatuani Mr. Armeijankuri, 22-23 vuotias Irakissa käynyt sotasankari, luokan 10 vuotiaan isoveli ilmestyi paikalle. Ensin hän varasti koko ryhmäni itselleen. Sitten sitä marssitettiin sotilaallisesti kentällä sateessa.
Häivyin siitä puolivälissä, kun Mr. Armeijankuri ei saanut hetkeksikään pidettyä päätänsö kiinni, silloinkin kun minä puhuin. Kukaan muu vanhempi ei suostunut hänen kanssa kimppaan koko aamuna.
Opetin noin 20 lapselle kompassin käytön. Useimmat oppivat ainakin kolmannella kepillä sen. Oma tyttäreni jo heti ekalla.
Mr. Armeijankuri tietenkin haluaa opettaksi kun ehtii collegeen.
Mr. Armeijankurin isä on poikani partiojohtaija. Ihan reilu ja maltillinen poikaansa verrattuna. Ikä tuo viisautta. Vaikka silti liian kova poikansa, 13, kanssa kun liikumme partiossa.
+/- saldo : 0 | Tweet
6:lla luokalla liikunnanopettajani sanoi että jalkapallo on "pikkupoikien sähläystä". Sanoja oli innokas yleisurheilun ja hiihdon kannattaja. Tuottaa sadistista mielihyvää nykyinen urheilun tilanne. Perinteiset "räkää ja mustikkasoppaa" lajit ovat alamaissa. Wada käräyttää... :lol:
Ai niin koulun hiihtokilpailut..
*voi pahoin*
älä muistuta.
Kun Stella ehtii tänne, hän voi kertoa ikimuistoisen tarinan miten lint..suoritetaan liikuntaa jumpatunnilla.
Eka kerran ku meillä oli ruokana maksalaatikkoa niin se oli kamala kokemus, ruokaa ei saanu jättää ja sehän maistu ihan hirveeltä, lopulta luovutin ja oli pakko jättää se syömättä. Sain maksalaatikko-trauman vuosiksi.
Tokaluokalla taisin saaja hymypatsaan.
Inhosin liikuntatunteja, erityisesti luistelua ja pesäpallua.
Tais olla kasiluokalla kun oli liikuntatunnilla semmonen kilpailu, josa piti esim. kiivetä parin metrin korkeuvella olevan rekkitangon yli. Tipuin sieltä polvi eellä pehmustamattomaan lattiaan. Aluks tuntu ettei siihen mitään tullu, mutta päivän päälle se rupes oleen sitte meleko kipiä ja kotia ku pääsin niin häjin tuskin pääsin käveleen. Ei se murtunu, mutta joku jänne sieltä meni sijoiltaan. Liikunnan opettaja oli vaijennu koko tapauksesta ja rehtori oli ihan ihmeisään ku isä sitte soitti vihasena kouluun.
Yleensä ottaen kyllä silti tykkäsin koulunkäynnistä, olin tunnollinen ja ahkera, sain hyviä numeroita.
Ne rekit ja renkaat ja muut oli ainoat joissa osasin jotain, kaikki joukkuepelit meni pieleen.
Jumppatunnilla herra Asser juoksutti meitä Roihuvuoresta Herttoniemeen ja ohikin. Olimme menossa kai Kulosaareen. Olimme tunnin yli ja myöhästyimme historian kokeesta. (ei saatu tulla bussilla takas) Otimme sen vasta seuraavalla kerralla.
Minä olen niin "vanha" mies (35), että olen käynyt yhtä Helsingin viimeisistä yksityiskouluista Kruununhaassa. Muistan kamalat ruoat ja "eineskeittiön". Se tarkoitti suomeksi sitä, että ruoka tuotiin muovikalvoon peitetyssä styrox-laatikossa.
Ruuassa ei varmaan oikeasti ollut mitään vikaa, mutta kaaliruuat, mauttomat kumiperunat ja kanaviillokki eivät olleet (silloinkaan) lasten suosikkitavaraa.
Jotenkin on jäänyt muutama virsi aamunavauksista mieleen, erityisesti "Enkeli taivaan". Sitä veisattiin rehtorin pianon säestyksellä kyllästymiseen asti. Noista ajoista tuntuu olevan ihan järjettömän kauan.
Kun Stella ehtii tänne, hän voi kertoa ikimuistoisen tarinan miten lint..suoritetaan liikuntaa jumpatunnilla.
Jaa meidän kävelylenkkijuttu?
Siis lukiossa meitä oli pieni porukka, joka ei oikeastaan ikinä osallistunut liikuntatunneille, vaan mentiin vaihtoehtoisesti "kävelylle" (=kahvilaan).
Kerran voikkamaikka halusi varmistaa, että me tosiaan käveltäisiin, ja käski meidän käydä Sibelius-monumentilla katsomassa mitä monumentissa / sen alustassa lukee. (Koulu Etu-Töölössä).
Keksin sitten, että hypätään ekaan bussiin tai ratikkaan ja mennään Töölön kirjastoon - sieltä löytyi kirja, josta tuo monumentin tekstikin selvisi, ja sitten jatkettiin kahvilaan 8)
Vau tossa on jo kunnon asennetta. Mennään Töölön kirjastoon katsomaan mitä lukee Sibelius-monumentin jalustassa. Ihailtavaa. Olen kateellinen.
JiiPeen viestiin viitaten.. Onnenpekka! Meidän koulussa ala-asteella laulettiin virsiä joka aamu Goebbels-mäisen ankaran johtajaopettajan säestäessä poljettavalla urkuharmoonilla. Koita siinä sitten olla.. Mutta onneksi aika kultaa muistot..
Toisaalta minua harmittaa ihmisten valitukset kouluruuista. Missä muualla maailamassa on noin loistava kouluruokailu kuin Suomessa? Ilmainen lämmin ruoka joka päivä, ajatelkaa. No joo, aika sonnalta se aika usein maistui mutta silti..
Hyvä ruoka taitaa olla ainoa mukavia muistoja mieleen tuova asia koulusta. No, lukion toisella luokalla pidimme kaverin kanssa uskonnontunnilla esitelmän rahasta/mammonasta. Itse esitelmä oli kaverin isoveljen pari vuotta vanha aine ja esimerkkejä rahan mahdista luimme mm. Cocco Billistä ja muista sarjakuvista. Luokalle jaetussa monisteessa oli kuuluisien ihmisten lausahduksia, jotka olimme keksineet itse. Luokalla oli hauskaa, mutta opettajaan se meni täydestä. Ironista kyllä, noin raha/mammona mielessä, kummastakaan meistä ei tullut yhtään mitään tässä maailmassa. Taisi opettaja kuitenkin nauraa sen viimeisen naurun. :?
Mites se oli, ne jotka olivat koulussa kaikkein suosituimpia eivät sitten sen jälkeen tee mitään suurta. Koulukiusatut voivatkin jotain tehdä vielä. Taisi olla Hitlerkin koulukiusattu?
Siis lukiossa meitä oli pieni porukka, joka ei oikeastaan ikinä osallistunut liikuntatunneille, vaan mentiin vaihtoehtoisesti "kävelylle" (=kahvilaan).
Tuota mekin harrastettiin. Pitkällä kävelylenkillä piti käydä kirjoittamassa nimet postilaatikosta löytyvään vihkoon, että opettaja tietää meidän käyneen siellä. No äkkiähän sinne mopolla pääsee. Yläasteella opettaja oli vahtimassa lenkin käännöspaikassa, että kaikki varmasti juoksevat sinne.
No juostiinhan me, ainakin se matka mikä viimeisestä näköesteenä toimivasta mutkasta oli siihen käännöspaikkaan ja takaisin. Alku- ja loppumatka sujui polkupyörällä. Ehdittiin käydä kahvilla ja olimme silti aikaisemmin takaisin koululla kuin nopeimmat juoksijat.
Äidinkielen tunneilla lukiossa oli usein itsenäistä työskentelyä kirjastossa. Meidän itsenäinen työskentely oli tikanheittoa ja kahvinjuontia läheisessä kuppilassa. Abivuosina karattiinkin jo oluelle.
Jos koulunkäynti on jotain opettanut, niin ainakin lintsaamista.
Olen tainnut olla Unen kanssa samassa koulussa ala-asteella. Seistiin rivissä ja laulettiin virsiä urkuharmoonin säestyksellä. Sitten joku (joskus pappikin) puhui niin pitkään, että jotkut pyörtyilivät.
Kouluruoasta tulee lähinnä mieleen kammottava tilliliha ja kumiperunat, jotka yleensä sisälsivät myös ruskean yllätyksen.
Liikuntaan ei onneksi tarvinnut osallistua sydänvian vuoksi. Jotain hyötyä siitäkin.
JiiPeen viestiin viitaten.. Onnenpekka! Meidän koulussa ala-asteella laulettiin virsiä joka aamu Goebbels-mäisen ankaran johtajaopettajan säestäessä poljettavalla urkuharmoonilla. Koita siinä sitten olla.. Mutta onneksi aika kultaa muistot..
Toisaalta minua harmittaa ihmisten valitukset kouluruuista. Missä muualla maailamassa on noin loistava kouluruokailu kuin Suomessa? Ilmainen lämmin ruoka joka päivä, ajatelkaa. No joo, aika sonnalta se aika usein maistui mutta silti..
Toisaalta minua harmittaa ihmisten valitukset kouluruuista. Missä muualla maailamassa on noin loistava kouluruokailu kuin Suomessa? Ilmainen lämmin ruoka joka päivä, ajatelkaa. No joo, aika sonnalta se aika usein maistui mutta silti..
Pienenä yksityiskohtana: Yksityiskoulussa oli se ero, että siitä ruuasta joutui maksamaan. Tai siis vanhemmat joutuivat maksamaan.
No joo, valitus hyväksytty. Ei siitä "tillilihasta" ta "maksapihveistä" oikein ylimääräistä viitsisi maksaa.. Toisinaan tuntuu, että ne oli verorahojen totaalista hukkaan heittoa..
Toisin on asiat tänä päivänä. Meinaan vaan kun olen tuossa kuunnellut alakouluikäisen kummipoikani kertomuksia minkälaisia ruuat tänä päivänä kouluissa on... Ei pitäisi nykyaikana olla juuri valittamisen aihetta.
Eri koulut (kunnat) sijoittavat ruokailuun erilaisia summia rahaa. Siinä missä jossakin syödään broleria, pippuripihvejä ja lohta, voi jossain toisessa koulussa olla edelleen tilliliha-kanaviillokki-kumiperuna-menyy.
Teen juuri graduani kouluviihtyvyydestä ja ainakin aineiston sanallisissa vastauksissa esiintyi kumiperunat varsin usein.
EDIT: Tilliliha on vaikea sana tällaisella fontilla...
Olin lukioaikoina Espoon kaupungilla kesätöissä ja sain syödä kaupungin ruokalapuilla missä tahansa alueen kouluista, ja olihan se ruoka ihan hiton hyvää. En tiedä, onko se nykyään parempaa vai onko maku muuttunut. Tai ehkä asiaan vaikuttaa se fakta, että nykyään joutuu itse tekemään ja maksamaan ruokansa. Kyllä nyt kelpaisi ilmainen kouluruoka vaikka joka päivä!
Ja olen ihan samaa mieltä, että turhasta valitetaan. Ilmainen koulutus johon kuuluu vielä ilmainen ruoka. Kiittämättömiä kakaroita kaikki tyyni. ;)
ekaluokalta muistan hirvittävän pelottavan Mairen, joka oli niin äkkiarvaamaton persoona, että tunneilla vallitsi aina hirveä kauhun tasapaino. Luultavasti sellaiset eivät pääsisi enää opettajiksi, se esim. tökki sormella solis-ja olkaluun väliseen tyhjään alueeseen.
Urkuharmooni on kyllä klassikko. Päivänavauksessa aina sen säestyksellä virret veisattiin.
Yläasteelta muistan sen, että yllytin aina idiootteja tekemään kaikenlaista älytöntä, ja sitten minunkin päätä vaadittiin vadille, vaikka mitään en ollut tehnyt. Kerran kun opettajan poissaollessa oltiin kunnolla riehuttu luokassa ja yksi tyyppi kävi vessassa kusasemassa näytepurkkiin, joka laitettiin sitten opettajan pöydälle, niin sitten rehtorin puheille jouduttuamme rehtori soitti meijän äiskän työpaikalle että Heikki on kussut opettajan pöydälle. Eipä tuo äiti oikein uskonut.
Tämä yläasteen rehtori oli muutenkin aika special-ihminen, kuulemma hyvin osasi tehdä joidenkin opettajien elämän vaikeaksi. Kerran nousi kohu semmosen virkavirheen vuoksi, ja sit se meni pitkälle sairaslomalle.
Yläasteen joulupukin näköisestä juoppo-äikänopettajasta muistan sen, että kun se joutu käymään AA:ssa ja kaikki ties sen, niin sijaisena oleva uskonnon opettaja aina sanoi että "Erkki on nyt lomalla". Olihan se silleen.
Sitten se Erkki lähti joku vappuyö kävelemään kännissä järven jäälle, ja sille tielleen jäi.
>>kännissä järven jäälle, ja sille tielleen jäi.<<
Oikein komea lähtö. :lol:
*huomasi just Esan sigin* :lol: :lol: :lol:
Mullapas onkin progeaiheinenkin koulumuisto: Kerran aamuhartautta kun oltiin kokoonnuttu kuuntelemaan koulun aulaan, niin urkuharmonistin sijasta paikalla olikin yksi Timo, joka oli kesällä interrailreissultaan (muistaakseni) tuonut ekan syntikkansa, sellasen mankannäköisen (ja kalliin!) laatikon, jota soitettiin avaimella. Sitten kuulimme äijän improvisointia tuolla. Wow! Myöhemmin tämä vesseli on kunnostautunut alalla TTOksala-nimisenä....
Minä olen niin "vanha" mies (35), että olen käynyt yhtä Helsingin viimeisistä yksityiskouluista Kruununhaassa. Muistan kamalat ruoat ja "eineskeittiön". Se tarkoitti suomeksi sitä, että ruoka tuotiin muovikalvoon peitetyssä styrox-laatikossa.
Missäs krunikassa oli yksityiskoulu, Kulmakouluko? Itse muistan oikokadun kansakoulusta ettei ruoka tosiaan maistunut, usein tulin myöhässä seuraavalle tunnille, kun en ollut saanut pöperöitä alas, eikä keittäjä päästänyt lähtemään aiemmin. Keittäjä-täti oli nimeltään Ax, ja sanoi aina että musta tulee varmaan isona professori.
"Eineskoulu" taisi olla vielä periaatteessa ihan ok, pahin oli varmaan "pakastekoulu 2", jossa oli melkein aina jotain yököttävää lihaperunasosemössö-laatikkoa, ja salaattina punakaalia.
Jaa ne hartaudet. Muistan että olisi joskus urkuja tai pianoa ollut, mutta eräs nuori nainen oli uskonnonopettjana, ja hän hankki koulun nauhurin sinne. Komeasti hän marssi lavalle kun Bachin fuugat soi nauhalta.
Virsikirjojen kansissa salakuljetettiin joku muu kirja sinne luettavaksi aamusaarnan aikaan.
Mulla oli parin viimeisen ala-astevuoden ajan taistolainen luokanopettaja. En muista uskonnon opetuksesta mitään - mahtoikohan sitä olla? Sen sijaan kaikki historian tunnit katsottiin dioja Neuvostoliiton matkoilta. Kuvissa ei ollut koskaan ihmisiä, vain mahtavaa arkkitehtuuria. Pari asiaa jäi mieleen noilta vuosilta.
- SS-miehillä oli yleensä työpöydällä juutalaisen päästä tehty tuhkakuppi.
- Orgasmi on sama kuin siemensyöksy, ja nainenkin voi saada orgasmin, mutta se tulee yleensä "sitten myöhemmin".
Muuta en muista, mutta on tuossakin kylliksi ainesta ihmis- ja maailmankuvaa rakentamaan..
Jaa.. vielä yksi loistava koulumuisto..
Samainen opettaja esitteli - taas kerran - nukkea, jolla oli venäläinen kansallispuku (Stalinhan siis epäonnistui, jos ette tienneet).
- Eräs heebo kysyi, onko tuo venäläinen nukke
- kyllä, miten niin?
- No kun se ei näytä yhtään venäläiseltä
- Tiedoksi kaikille rotuopin asiantuntijoille että tämä ON venäläinen nukke!
Muistan 5. luokalla KESKIKOULUA olimme ekalla luokkaretkellä Maarianhaminaan. Olimme jossain retkeilymajassa ja opettajat jossain viereisessä talossa. Muutama varttunut oppilas oli hankkinut välineitä, ja saimme me nuoremmat sitten kuulla miten tyttö ääntelee kun ne on sillai. Olimme eri huoneessa, mutta ei niissä ollut ovia.
Koulun politisoitumisesta tuli mieleen toi Olen Porvari-badge. Esitin jollekulle sitä kantaneelle mielipiteen, että tähän ikäryhmään sopivampi teksti olisi kyllä Olen Runkkari..........
Pahinta oli ensimmäisillä luokilla se, että kaikkea oli syötävä. Nykyäänkään en pysty syömään mitään missä on punajuurta. Käsitöitä inhosin, en ollut kovin kätevä käsistäni.