Kännissä keikalla?
Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (19 kommenttia)
Tuli tuosta Ville Valon tötöilystä ja varsinkin siitä että moisella ylitetään uutiskynnys mieleen että mitenkähän yleistä tuo artistien kohtuuttomassa kännissä esiintyminen mahtaa olla? Tarkoitan siis että sekä yleisö että bändi (tai ainakin toinen edellä mainituista) on vaivautunut jonkin esiintyjän kunnosta tai toimista lavalla tai keikka jää jopa kesken. Itsellä ei ole kuin yhdestä keskeytyneestä keikasta kokemusta, tällöin asialla oli Pekka Pohjola, jonka esiintyminen Lutakossa kesti muistaakseni 26 min ennen maestron katoamista takahuoneeseen ja bändin vaivautunutta selitystä väsymyksestä yms.
+/- saldo : 0 | Tweet
Matti Nykänen oli helkkarinmoisessa tuiskeessa keväällä näkemälläni keikalla. Kokonaan eri asia on, olisiko Matin edes ollut mahdollista olla niin kännissä että se olisi yleisöä mitenkään haitannut.
John Wetton oli kuulemma kännissä taannoisella Tavastian keikalla. Itse en ollut paikalla.
Topi Sorsakoskikos putosi kesken keikan baarituolilta? Vai oliko mies niin kännissä, ettei edes pystynyt kiipeämään tuolille istumaan.
Taitaa joillekin muusikoille tuo alkoholi maistua melko reippaasti.
Meidän kevytmetallimiehet maailmalla..
Omakohtaisesti mainittakoon, että yhden keikan olen vetänyt selvin päin...
Niin ja joskus 80-90-lukujen taitteessa ainakin oli tyylinä punk/HC/metallipiireissä olla melkoisessa humalatilassa keikoilla!
John Wetton oli kuulemma kännissä taannoisella Tavastian keikalla. Itse en ollut paikalla.
Juuri tämä Wettonin keikka tuli mieleen tätä lukiessa. Aika säälittävä oli mies, hävetti olla yleisössä...
Olihan se Wetton kännissä, mutta mielestäni keikka oli ihan viihdyttävä. Selvänä en tosin ollut minäkään.
Olikohan se Rekku Rechardtin keikka, kun mies kittasi koko keikan ajan olutta siinä kitaransoiton ohessa. Kun keikka oli ohi, mies ei sanonut oikeastaan mitään, keräsi vain tyhjät pullot lavalta ja häipyi. Soitto kyllä toimi.
Kyllä eräiden artistien kohdalla on niin että esiintyjän pitää olla vähintään sujuvassa humalassa että homma kulkee, ainakin näkemilläni Fishin keikoilla on tunnelma ollut mukavan vapautunut kun esiintyjä ja yleisö on ollut toisiaan vastaavassa känässä. Samoin oli Bruce Dickinsonin Balls To Picasso -kiertueen keikalla, missä Bruce taisi olla sellaisessa promillen puolentoista kunnossa ja selitti että vain flunssaan lääkkeeksi oli pari ottanut ennen keikkaa. Tuolloin Brucen kännäily sopi hyvin kuvioon kun kuitenkin biiseistä selvittiin kunnialla, seuraavalla kerralla Skunkworks -kiertueella olisi melkein toivonut että keikka olisi loppunut kesken. Pari herran bootlegiä kuulleena arvioisin että mr Dickinsonille taitaa liemet maistua, ainakin kovasti on rumat jutut loppukeikasta molemmilla kiekoilla.
Tuosta taiteilija Valon kännäilystä vielä sen verran että näin jonkin Saksassa kuvatun liven joltain taivaskanavalta viime vuonna ja kyllä kyseisestä keikasta välittyi sellainen kuva ettei artistia oikein kiinnostanut, kännisoperrus oli lähinnä yleisöä halveksivaa ja antoi kovasti ylimielisen kuvan esiintyjästä. Jos Eläkeläiset menestyvät maailmalla sillä että esiintyvät tolkuttomassa kännissä niin ei kannata välttämättä kuitenkaan olettaa että resepti toimii bändin kuin bändin kohdalla.
Mites tää Pogues? Saako sanoista selvänäkään selvää?
Kun Deftones soitti Provinssirockissa 2000, kitaristi Stephen Carpenter oli muistaakseni niin kännissä, että oksensi lavalla.
Entä AC/DC:n Bon Scott? Hänestä sanotaan, että mies ei juuri selvää päivää nähnyt. Taitaa olla niin, että Valo on vain amatööri juoppouden saralla, siksi sjungaaminen ei onnistu. Suomalaisista taitelijoista Dave Lindholm on ollut aina kovassa myötäisessä, kun olen miehen keikan nähnyt (pari kertaa).
Wetton oli katastrofi, säälittävä spurgu, meni maku koko äijästä. Lindholmin Dave oli kovassa jurrissa joskus soolokeikalla Vanhalla, silti sitä kuunteli ihan mielellään... Mitäs muita? Erehdynköhän jos väitän, että Frank Robson oli hieman tuubassa Tasavallan Pressan keikoilla joku vuosi sitten kun niitä kävin muutaman katsomassa. Kyllä se vituttaa jos esiintyminen kärsii artistin päihteidenkäytön takia. Toisaalta olen yleensä itse aika heitossa keikkoja kuuntelemassa, silloin artistin päihtymystilaan tulee harvemmin kiinnitettyä huomiota.
Eikös Timo Tolkkikin ollut aika pahas kunnossa jollakin taannoisella Epsanjan keikalla?
Ismo Alanko oli päässy joihinki otsikoihin vuos pari sitten Kemin tai jonku muun pohjosen paikan keikalla sähellettyään, olikohan keikka peräti keskeytyny.
Tuli mieleen Veltto Virtasen keikka jostain reilun kymmenen vuoden takaa, kun mies tuli ensiksi lavalle suunnilleen selvän oloisena. Ei oikein homma toiminut, joten lähti pois ja palasi vasta suunnilleen tunnin päästä umpikännissä. Ei musiikin taso paljon parantunut.
Tuostahan päästäänkin sujuvasti auton rattiin, eli kun tossa alkuviikosta kiinnitti huomiota Uutisvuoksen uutinen, jonka mukaan Imatralainen nuori keski-ikäinen oli rikkonut piiriennätyksen kärähtämällä ratista 4,7 promillen jurrissa. Huh-huh! sano.... On siinä saanut harjoitella, ennenkuin moinen ylikunto on saavutettu.
Muistatteko kantri-yleisön Blues Brothers leffassa? The more you drink the better we sound. Kaljapulloja lensi, verkko lavan edessä.