Tämän ekuvan haluaisin nähdä
Doc.B.D kirjoitti noin 19 vuotta sitten (25 kommenttia)
Eli tähän voi purkaa turhautuneisuuttaan elokuvien suhteen, joita ei ole saanut käsiinsä kohtuullisella vaivalla. Lisäarvoa threadiin saa kertomalla mistä paikallisesta divarista leffan voi löytää.
Black Gestapo
Emmanuelle in Space
Robot Monster (huononpi kuin Plan 9 from..?)
Aelita - Queen of Mars
Faster, Pussycat! Kill! Kill! (tehkää nyt jo se DVD-versio!!!)
She Creature (jopa Ö-elokuvien fanit haukkuvat tätä sietämättömäksi.)
Black Gestapo
Emmanuelle in Space
Robot Monster (huononpi kuin Plan 9 from..?)
Aelita - Queen of Mars
Faster, Pussycat! Kill! Kill! (tehkää nyt jo se DVD-versio!!!)
She Creature (jopa Ö-elokuvien fanit haukkuvat tätä sietämättömäksi.)
+/- saldo : 0 | Tweet
Black Gestapo on melko harvinainen Oxford videon julkaisu. Helpompaa on tilata jenkeistä Brendwoodin halpisjulkaisu, ei maksa käytännössä mitään.
Tossa olisi esim. ihan pätevä double-bill:
http://www.dvdpacific.com/item.asp?ID=546791
tota Black Sixiä nimitin jostkus bläkkäreiden Plan 9:ksi. Aivan uskomattoman kahjo ja hauska.
Emma:
http://www.dvdpacific.com/item.asp?ID=3077
(en kyllä rupeaisi tuollaisesta intoilemaan, vaikuttaa todella turhalta)
Robot Monster:
http://www.dvdpacific.com/item.asp?ID=8059
Aelita:
http://www.dvdpacific.com/item.asp?ID=224
Faster Pussycat on julkaistu DVD:nä Ranskassa. Ostolinkin saat etsiä itse. Saattaa olla oop.
She Creaturen suhteen en osaa auttaa, mutta jos se on kerran niin kauhean paska, niin sitä ei varmaan kannata hankkia. Eihän?
Vielä joitain ajatuksiani noista amerikkalaisista roskaelokuvista. Niiden katsomisessa on harvoin mitään järkeä, ne ovat vain nopeasti ja mielikuvituksettomasti kyhättyjä rahastuksia, joita tarvittiin lähinnä teinien kuturituaalien taustakuvaksi drive in- teattereiden kultakaudella. Minusta paljon mielekkäämpää on etsiä vastaavanlaisia ei-amerikkalaisia produktioita. Etelä- eurooppalaiset, keski- ja etelä- amerikkalaiset, sekä japanilaiset "kalkkunat" ovat huomattavasti enemmän älyä stimuloivia kokemuksia, kuin jotkut ainaiset Ed Woodin sun muut. Onhan jenkeissäkin toki ohjaajia, jotka tekivät mielenkiintoista tai laadukasta matskua pienellä budjetilla (esim. Corman, Meyer, Waters, Hill), mutta yliarvostettuja roskaohjaajia (Mikels, Milligan, Lewis, etc) siellä on aivan liikaa. Yliarvostuksella tarkoitan sitä, että heidän työnsä on nostettu kulttiasemaan, vaikka siihen ei ole mitään syytä. Tai siis pelkkä paskuus on aika onneton peruste sille, että elokuva pitäisi katsoa, kun samalla voisi herkutella meksikolaisilla punahilkkaelokuvilla, italialaisella psykedelialla tai brasilialaisilla muumiopornoilla.
Aelita oli aika jännä. Kävin kattomassa pari vuotta sitten elokuva-arkistossa näytöksen, jossa Cleaning Women soitti livenä musiikit siihen leffaan.
Kiitos ensinnäkin Saigonille tiedosta, että Faster Pussycat on julkaistu Ranskassa.
Paskojen elokuvien katsomisen järkevyydestä.. itse en ole kiinnostunut paskasta yleismaailmallisesti, vaan nimenomaan amerikkalaisen kulttuurin hölmöydestä. Se on perushölmöyttä, jota ilman tuskin olisi italialaista psykedeliaa tai brassien muumiopornoa. Tietenkin jos olisi määrättömästi aikaa ja rahaa, voisi metsästää vaikka perulaista kääpiömuumiopornoa.
Se että elokuvan tuotantoarvot ovat perseellään, ei innosta minua sinällään. Huonossa elokuvassa pitää olla tarina tai idea, joka on "kulttuurihistoriallisesti" kiinnostava. Esim. She Creaturessa aiheena on hypnoosi ja mitä sillä saa aikaan - tai mitä sillä uskotaan saatavan aikaan.
Yksi hieno genre on meksikolaiset vapaapaini-kauhuelokuvat. El Santo on yksi suurista nimistä tällä alalla. On tavannut muumioita, Frankensteinin, vampyyreitä, zombieita jne. Ja aina painitaan ;) Suosittelen lämpimästi.
Joitain vuosia taaksepäin oli Rakkautta ja Anarkiaa festareilla vieraana brasilialainen "huipputekijä" Ivan Cardoso muutaman leffansa kanssa. Ainakin Secret of the mummy ja Scarlet Scorpion kannattaa katsoa.
Japanista sitten löytyy läjittäin jättihirviöitä, itselläni on juuri oottamassa katselua jättiläiskilpikonna Gameran 6 ekaa leffaa.
Mutta tosiaan osataan sitä jenkeissäkin ja muuallakin. Niinkuin jo mainittiin, Cormanilla on hyviä pätkiä ja Meyerillä kanssa jne.
Vaan pitää olla varovainen aina näitä leffoja hankkiessa, kun helposti tarttu kouraan kyllä ihan sontaa, jos ei tiedä mitä hakee.
J
Paskojen elokuvien katsomisen järkevyydestä.. itse en ole kiinnostunut paskasta yleismaailmallisesti, vaan nimenomaan amerikkalaisen kulttuurin hölmöydestä. Se on perushölmöyttä, jota ilman tuskin olisi italialaista psykedeliaa tai brassien muumiopornoa.
[/quote]
No huh-huh. Tästä saa nyt selaisen käsityksen, että sinusta amerikkalainen elokuva olisi kaiken elokuvakulttuurin perusjalka. Ei pidä ollenkaan paikkaansa. kaikki hyvät jutut jenkkileffoista (high conceptia lukuunottamatta) on pöllitty jonkun muun maan elokuvakulttuurista ja parhaat jenkkiohjaajat ovat emigrantteja/loikkareita/yms. ei amerikkalaista ainesta.
[quote]
Se että elokuvan tuotantoarvot ovat perseellään, ei innosta minua sinällään. Huonossa elokuvassa pitää olla tarina tai idea, joka on "kulttuurihistoriallisesti" kiinnostava. Esim. She Creaturessa aiheena on hypnoosi ja mitä sillä saa aikaan - tai mitä sillä uskotaan saatavan aikaan.
No tuotantoarvothan ovat yleensä täysin kohdallaan, varsinkin jossain Cormanin leffoissa. Meillä on kulttuurihistoriasta selvästi eriävä käsitys. Jos kuitenkin hypnoosi kiinnostaa, kannattaa tsekata Hypnotic Eye http://www.imdb.com/title/tt0053931. Siinä on kyllä kulttuuria koko päivän annos.
kaikki hyvät jutut jenkkileffoista (high conceptia lukuunottamatta) on pöllitty jonkun muun maan elokuvakulttuurista ja parhaat jenkkiohjaajat ovat emigrantteja/loikkareita/yms. ei amerikkalaista ainesta.
Voisitko kertoa mikä on amerikkalaista ainesta ? Liittyykö se intiaaneihin ?
Amerikkalainen aines on ainesta, joka on amerikkalaisen kulttuurin kasvatti, ei esim. italialaisesta. Amerikkalaisia ohjaajia Don Siegel, John Ford. D.W. Griffith, Michael Bay, Spike Lee, Oliver Stone jne.
Ei amerikkalainen aines Forman, Scorsese, Coppola, jne.
No huh-huh. Tästä saa nyt selaisen käsityksen, että sinusta amerikkalainen elokuva olisi kaiken elokuvakulttuurin perusjalka. Ei pidä ollenkaan paikkaansa. kaikki hyvät jutut jenkkileffoista (high conceptia lukuunottamatta) on pöllitty jonkun muun maan elokuvakulttuurista ja parhaat jenkkiohjaajat ovat emigrantteja/loikkareita/yms. ei amerikkalaista ainesta.
Uumm? Ei kait tässä nyt ole puhe elokuvakulttuurista ylipäätään, vaan populaarikulttuurin ns. alemmista muodoista. En tiedä mitä tarkoitat "kaikilla hyvillä jutuilla", mutta eikös ensimmäiset dinosaurus-leffat yms. ole peräisin jenkeistä. Entäs psykedeelinen kulttuuri - tuskin sitä keksittiin Italiassa tai 20-luvun Saksassa.
Eikös amerikkalaiseen kulttuuriin ole aina kuulunut siirtolaisten ja heidän mukanaan tuoma kirjava eri vaikutteiden sekamelska?
Entäs psykedeelinen kulttuuri - tuskin sitä keksittiin Italiassa tai 20-luvun Saksassa.
Psykedeelinen kulttuuri keksittiin Etelä- ja Väli-Amerikassa ja sillä ei ollut kyllä mitään tekemistä elokuvien kanssa.
Mitä amerikkalaiseen kulttuuriin tulee, niin tuon Gc:n argumentin perusteella, minkä hyvänsä elokuvatyypin voisi perustella olevan peräisin Amerikasta tai vaikka saman tien Suomesta, koska vuonna 1953 nähtiin Valkealan BP:llä neekeri. Jos mun kirjoitukset halutaan tahallisesti ymmärtää väärin, niin sille en voi mitään.
Mitä amerikkalaiseen kulttuuriin tulee, niin tuon Gc:n argumentin perusteella, minkä hyvänsä elokuvatyypin voisi perustella olevan peräisin Amerikasta tai vaikka saman tien Suomesta, koska vuonna 1953 nähtiin Valkealan BP:llä neekeri.
Enpä kyllä käsitä miten kommentistani voisi tuollaisen johtopäätöksen vetää.
Mitä amerikkalaiseen kulttuuriin tulee, niin tuon Gc:n argumentin perusteella, minkä hyvänsä elokuvatyypin voisi perustella olevan peräisin Amerikasta tai vaikka saman tien Suomesta, koska vuonna 1953 nähtiin Valkealan BP:llä neekeri.
Enpä kyllä käsitä miten kommentistani voisi tuollaisen johtopäätöksen vetää.
Se, että jos jonkun kulttuurin sanotaan olevan kaikkien kulttuureiden sulatusuuni, niin silloinhan sinun näkökantasi on se, että tämä sulatusuuni voi olla minkä hyvänsä elokuvatyypin lähtöpiste siitä vuodesta lähtien, kun kyseinen ulkoatullut kulttuurityyppi on uunissa muihin sulautunut. Koska vielä 60- luvulla tällainen monikulttuurisuus oli amerikkalaisessa elokuvassa harvinaista, kehoittaisin siirtämään katseen menneisyyteen, jolloin ehkä ymmärrätte, mitä amerikkalaisella elokuvakulttuurilla tarkoitan.
Annetaan yksi esimerkki japanilainen samuraielokuva -> moderni amerikkalainen western -> italowestern -> honkkaritoiminta -> moderni amerikkalainen toimintaelokuva ->
Keksi itse lisää.
Psykedeelinen kulttuuri keksittiin Etelä- ja Väli-Amerikassa ja sillä ei ollut kyllä mitään tekemistä elokuvien kanssa.
Psykedeelisen kulttuurin synnyllä ei tietenkään ollut mitään tekemistä elokuvan kanssa, mutta siitä tuli osa osa amerikkalaista roska-pop-beatnik-whatever -kulttuuria, joka tarjosi sisältöainesta elokuville myös muualla kuin Amerikassa.
Psykedeelinen kulttuuri keksittiin Etelä- ja Väli-Amerikassa ja sillä ei ollut kyllä mitään tekemistä elokuvien kanssa.
Psykedeelisen kulttuurin synnyllä ei tietenkään ollut mitään tekemistä elokuvan kanssa, mutta siitä tuli osa osa amerikkalaista roska-pop-beatnik-whatever -kulttuuria, joka tarjosi sisältöainesta elokuville myös muualla kuin Amerikassa.
Siis kyllä noit psykedeeliseksi laskettavia elokuvia tehtiin Euroopassa paljon ennen tuota beat- liikkeen syntyä, mutta tietysti tällainen huumepohjainenpsykeily on ihan amerikkalaisten exploitaatiotehtailijoiden keksintöä. Kyse oli mielestäni kyllä enemmän huumekohusta myyntivalttia toivonutta toimintaa ja eihän noita elokuvia edes tehty hirveästi. Huume-exploitaatiolla on, kuten varmasti tiedätte, Yhdysvalloissa pitkät perinteet.
Siis kyllä noit psykedeeliseksi laskettavia elokuvia tehtiin Euroopassa paljon ennen tuota beat- liikkeen syntyä
Hmm.. mun mielestä psykedelia-termia on vähän vaikea irrottaa beatnik-kulttuurista. Anna jotain esimerkkejä ao. elokuvista, koska itse en niitä tunne.
No esimerkkinä justiinsa noi vanhat saksalaiset kauhuelokuvat ja itä-eurooppalainen fantasiaelokuva. Olet oikeassa siinä, että psykedeelisyys terminä on sinänsä sidoksissa learyyn ja kumppaneihin ja on tietysti mahdotonta sanoa, tehtiinkö elokuvat vaikutuksen alaisena huumeisen inspiraation avustuksella. Toisaalta, kun noita leffoja katsoo, niin harvassa itse psykedeelisyys on pääosassa (60- luvun leffoista tulee mieleen lähinnä Trip ja Head) vaan kyse on enemmänkin nuorisokulttuurikuvauksesta, joka tietysti tällöin on ko. maan kulttuuriin sidonnaista.
No joka tapauksessa en yrittänyt väittää, että _kaikki_ olisi keksitty Amerikassa.
World's Greatest Sinner olis kiva nähdä... On kehuttu "kohtalaisen" oudoksi, ja Frank Zappa säveltänyt musat, how can you go wrong? :wink:
Mahtaakohan tästä ikinä tulla dvd-julkaisua...
http://www.brainsonfilm.com/twgs.html
Hmm.. mun mielestä psykedelia-termia on vähän vaikea irrottaa beatnik-kulttuurista.
Ei kai tässä termillä 'beatnik' tarkoiteta hippejä tms. beat-kulttuurin jälkeläisiä? Mun mielestä psykedeliaa on vaikea liittää beatnikkeihin.
Van Santin Drugstore Cowboy on jäänyt näkemättä, niin ja suurin osa muukin William S. Burroughs-related-pätkistä. Naked Lunchin sentään onnistuin vähän aikaa sitten löytämään.
Ei kai tässä termillä 'beatnik' tarkoiteta hippejä tms. beat-kulttuurin jälkeläisiä? Mun mielestä psykedeliaa on vaikea liittää beatnikkeihin.
Itse olen ymmärtänyt asian siten, että huumeita käyttävät beatnikit edelsivät tai pohjustivat varsinaisen hippiliikkeen syntyä. Kyse on vain tyylieroista vaatetuksen, musiikin yms. asioiden suhteen..
http://en.wikipedia.org/wiki/Beat_Generation
Psykedeliaan liittyvät olennaisena osana hallusinogeenien käyttö, ja sitähän hipit suosivat beatnikkeja enemmän. Joka tapauksessa beat oli hippeihin verrattuna käsittääkseni huumeiden suhteen 'viattomampaa' aikaa.
Psykedeliaan liittyvät olennaisena osana hallusinogeenien käyttö, ja sitähän hipit suosivat beatnikkeja enemmän.
Joo, vaikka beatnikit ja huumeet kuuluvat yhteen, varsinaisesta psykedeelisesta kulttuurista puhuminen voi olla liioittelua.
Esim. seuraavat olis kiva nähdä. Osa noista on saatavillakin dvd:nä, mutta olen ollut liian laiska & pihi.
Leave Her To Heaven (John M. Stahl, 1945)
Bigger Than Life (Nicholas Ray, 1956)
Faustrecht Der Freiheit (Rainer Werner Fassbinder, 1975)
The Servant (Joseph Losey, 1963)
The Big Knife (Robert Aldrich, 1955)
Seconds (John Frankehnheimer, 1966)
Shadows (John Cassavetes, 1960)
Performance (Donald Cammell & Nicolas Roeg, 1970)
Queimada! (Gillo Pontecorvo, 1969)
Images (Robert Altman, 1972)
Balthazar (Robert Bresson, 1966)
White Of The Eye (Donald Cammell, 1987)
Prick Up Your Ears (Stephen Frears, 1987)
The Naked Kiss (Samuel Fuller, 1964)
Intolerance (D.W. Griffith, 1916)
Mamma Roma (Pier Paolo Pasolini, 1966)
Umberto D. (Vittorio De Sica, 1952)
Matewan (John Sayles, 1987)
Deep End (Jerzy Skolimowski, 1970)