Eloy
Lazer kirjoitti noin 23 vuotta sitten (49 kommenttia)
Ostinpa juuri The Power and the Passionin remasterin ja siitä tuli mieleeni tiedustella, että kannattaako Oceanin jälkeisen ajan Eloyhyn tutustua? Eikös 80-luvulla mennyt heviksikin? Floating on parasta mitä itse olen kuullut.
+/- saldo : 0 | Tweet
Silent Cries & Mighty Echoes kandee ostaa. Colours jatkaa periaatteesa samalla linjalla, mutta on selvästi heikompi, ei siinä varsinaisesti mitään vikaa oo kuiteskaan. Muutamaa seuraavaa en oo kuullu, mutta Metromania ei ainaskaan oo hyvä, kannoin sen joskus aikonaan divariin, en tiijä miltä se nyt maistus mutta ei se kyllä kovin progea ollu ja sanotukset oli jotenki niin lällyjä että pisti ihan korvaan, ei se kyllä mitään heviä ollu silti. Noista uuvemmista mulla on Destination, ei se huono oo, mutta eipä mitenkään kummonenkaan, en usko että pahemmin välittäsit. Sen sijaan tuo Ocean 2 on kyll mun mielestä oikeen hyvä, leppoisan iisi mutta siinä on mukava progressiivinen fiilis ja tykkään siittä soundimaailmasta :)
Entäs mikähän kannattaisi hankkia ensimmäiseksi Eloy-levyksi kun en ole ikinä kuullut nuottiakaan?
Ocean on helpoin levy ehkäpä proge-intoilijoille
Floating tai Ocean.
Ensin mainittu on hevimpää (urkua, kitaraa ja kova meno), jälkimmäinen on sinfompaa (?), jotku vertailee nuita 70-luvun lopun levyjä Pink Floydiin, jota mää en oo oikein koskaan tajunnu...
Ainoa levy jonka omistan/olen kuullut Eloylta on The Power And The Passion. Siihen sammui myös saman tien kiinnostukseni bändiin. Kannattaako vielä antaa orkesterille mahdollisuus? Löytyykö oleellisesti parempia levyjä?
...jotku vertailee nuita 70-luvun lopun levyjä Pink Floydiin, jota mää en oo oikein koskaan tajunnu...
Ainakin Silent Cries levyn aloituksesta jäljet johtavat suoraan Shine On You Crazy Diamond biisiin. Viukkis muistaakseni karsastaa Uriah Heepiä. Siinä tapauksessa Floating ei välttämättä ole paras aloitusvaihtoehto. Niissä on jotain samaa koomista.
No, enpäs turise tästä enempää kun bändin tuotanto ei ole oikein kolahtanut. (Tosin Inside-levyä kun kerran selailin niin vaikutti ihan lupaavalta joten Eloy voi vielä yllättää minut.)
Viukkis osaa Uriah Heepin klassisen kauden levyt ulkoa etu- ja takaperin. Ja viime viikonloppuna kuuntelin pitkästä aikaa UH-boksilta bändin 80-luvun tuotannon parhaat hetket :cool: Mikä ei tietenkään tarkoita etteikö Uriah Heep ole aivan naurettava ja korni orkesteri. Henkilökohtaisesti se oli vain todella kova juttu joskus yläasteikäisenä. Oli siistiä kun oli olemassa sellainenkin bändi jolla on pitkiä biisejä joissa on välillä nättejä herkkiä osuuksia ja välillä rokkaavia riffejä tai pitkiä juhlavia urkumelodioita. Vasta myöhemmin ilmeni että onhan tuota oikeatakin progea olemassa vaikka kuinka paljon, jopa sellaista jonka soinnut eivät ole aina D / C / G / D ja jossa Mick Box ei soita joka biisissä samaa sooloa :D Uriah Heep, tuo puuttuva linkki Tabula Rasan ja Dream Theaterin välillä. Kun näillä kolmella bändillä on oppirahansa nuorena maksanut niin sellaista vibratoa ei enää olekaan joka minua säikyttäisi, paitsi se yksi David Byron -imitaatio Apoteosin levyllä :D
No, kahta levyä on nyt suositeltu ja jos Ocean on helpompi niin sitten pitää varmaan ostaa se Floating ;)
En tiijä mitä muut meinaa, mutta mulla Jürgen Rosenthalin rumputyöskentely Ocean-levyllä tuo mieleen Neil Peartin :)
Ainoa levy jonka omistan/olen kuullut Eloylta on The Power And The Passion. Siihen sammui myös saman tien kiinnostukseni bändiin. Kannattaako vielä antaa orkesterille mahdollisuus? Löytyykö oleellisesti parempia levyjä?
Kyllä Inside ja Floating tuon pesee, ekaa en ole kuullut. Ja ehkä Oceankin.
Pitänee varmaan sitten testa jossain vaiheessa. The Power And The Passionin lyriikat olivat kyllä jo niin huonoja, että sekin teki kuuntelemisen vaikeaksi vaikken yleensä niin kovin tarkka sanoitusten suhteen olekaan. Lapsekasta soopaa :D
No eipä Oceanin Atlantis sanoituksiakaan kannata kovin syvällisesti lähteä tutkimaan. Mulle nyt on ihan sama vaikka bändi laulaisi Dirlandaasta.
Dirlandaasta laulaminen olisikin kyllä vain eteenpäin noista sanoituksista :D
Kyllähän sitä hyllystä löytyy kaikenlaista höpö-höpö lyriikkaa mutta Eloyn kohdalla on jotenkin tavallista vaikeampaa olla noteeraamatta niitä sanoituksia. Frank yrittää niin kovasti ja vielä kun on se vahva germaani-aksentti niin ei mene kauaa kun jo alkaa naurattaa. Esimerkiksi tässä Frank heittäytyy varsin runolliseksi!
De Labore solis
-to my godess-
I suffered thousand nights,
My spirit cried, I lost my dream,
My sense of life was locked
Beyond a secret silent stream
I was lost in the waste land
Of dwelling in loneliness
Prepared to die, strange visions
Having been my only guests,
But close to the end all my pleas were heard
By a dancing, singing, humming bird
Planet earth became motionless
I was embraced bu devoted breath -
By a gold-princess!
Inexpressable vibrations moved me
When I saw your eyes
No human word can ever tell
How deep I sympathinzed
My heart bled a tear so red
Full of joy and deliverance,
Your spirit and mine
United at once in the cosmic dance
Nubien light, yes it shone so bright
Torture and fight dissappeared that night
Jesus walked through our deserted heart
Nothing on Earth will ever tear us apart -
Nevermore!
Now I dance across the secret stream
With angelic elf at my side
Soft siren, you're my resurrection beam,
Beloved face, you are my pride!
While your light caresses my skin
We dwell in oceans of eternity
Your golden aura droens all sin
Forever we are - The blossom and the bee!
Kaunista... :o
dawn on kyllä parasta mitä olen tältä pumpulta kuullut.Frankin ääni taas ei ole sitä parasta(Aatu-aksentti)lievästi sanottuna korostuu liikaa bändin tuotannossa, vaikka kuulostaa sävellyksiltään ja soitannoltaan upealta.
Eloy:ta olen jonkin verran kuunnellut, mutta juuri tuo järkyttävä laulu on estänyt minua laittamasta rahojani ko. bändin levyihin. Musiikillisesti todella mielenkiintoista kyllä...
TangerineDreamer kirjoitti 5/12/2003 klo 17:20: Eloy:ta olen jonkin verran kuunnellut, mutta juuri tuo järkyttävä laulu on estänyt minua laittamasta rahojani ko. bändin levyihin. Musiikillisesti todella mielenkiintoista kyllä...
Laulu on todella järkyttävää..bändin rima nousisi kohdallani huomattavan ylemmäs jos tuo puoli olisi kunnossa.
Eloy 1977-1979 sanoitukset teki Rosenthal huomautuksena vain ( mm. De labore solis). Ja omia suosikkeja
tuotannosta ovat mm. floating, ocean,
colours ja planets. Kaikki keskenään varsin erilaisia levyjä, mutta kaikissa erinomaisia biisejä.( planets-levystä alkanut "scifi"-saaga jatkui heikommalla "Time to turn-lätyllä)\n[Muokattu 16/12/2003 / Gerbiili]
Ahaa! Olisi tietysti pitänyt tarkistaa asia...
.( planets-levystä alkanut "scifi"-saaga jatkui heikommalla "Time to turn-lätyllä)
[Muokattu 16/12/2003 / Gerbiili]
[Muokattu 16/12/2003 / Gerbiili]
Lievästi sanottuna heikommalla...Oma Time To Turn-vinyyli voisi olla vaikka kaupan jos hinnasta sovitaan..
Itse sain juuri tuon Time To Turn-CD:n vähän aikaa sitten ja kumma kyllä pidin siitä. Frankin ääni herättää välillä kauhunsekaisia tunteita, mutta siihenkin tottuu ja nyt viidennen kuuntelukerran jälkeen tuntuu, että mies saa hiukan tunnettakin mukaan touhuun esim. levyn päättävällä "Say It Is Really True"-biisillä. Ei tämä nyt mitään järisyttävän hyvää tavaraa ole, mutta kyllä sitä mielellään kuuntelee.
Jostain syystä noita Dawn-Planets (1976-81) ajan levyjä ei tunnu löytävän mistään, joten neuvoja otetaan vastaan ja jos joku haluaa jopa luopua kiekoistaan, niin otappa yhteyttä. :)
Hezzu kirjoitti 10/10/2002 klo 09:24: En tiijä mitä muut meinaa, mutta mulla Jürgen Rosenthalin rumputyöskentely Ocean-levyllä tuo mieleen Neil Peartin :)
Rosenthalhan soitti rumpuja Scorpionsin Fly to the Rainbow -levyllä.
Minulla oli joskus Ocean, mutta aika puuduttavaa oli ja levy päätyi divariin. Voisi tietysti kokeilla kuunnella bändiä joskus uudestaan.
Vuoden 78-live on melkeimpä parasta Eloyta tällä hetkellä.Huippuhetket tiiviissä paketissa.
Nyt olen hankkinut muitakin Eloyn CD-levyjä Time To Turn:in seuraksi.
Floating - Tykkään tästä. Meno on aika raskasta ja tunnelma on myös vahvasti psykedeelinen. "The Light In Deep Darkness" toimii 14-minuutin pituudestaan huolimatta. 3,5/5
Ocean - Noniin.... parasta tähän mennessä. Aika paljon keventynyt musiikki Floating-levystä ja tässä annetaan tilaa eri instrumenteille. Eikä ne lyriikatkaan niin älyttömän huonoja ole. 4/5
Metromania - Tästä en tykkää oikeastaan ollenkaan. Bändi yrittää jotain Rushin "Power Windows"-tyylistä kamaa ja ei oikein luonnistu. Soundimaailmakin jotenkin ylikliininen. Nimibiisi sentään ihan ok. 2/5
Nyt on tullu sitten kuunneltua "Silent Cries And Mighty Echoes"-albumia jonkun aikaa ja täytyy sanoa, että tykkään tuosta aika paljon. Parasta Eloy:ta tähän mennessä. Floyd-vaikutteet on kyllä erittäin selvät varsinkin avausbiisissä, mutta ei haittaa mua. 8)
Nyt pitäisi löytää vielä ainakin "Planets".
Joo, Silent Cries on kova myös!
Dawn, Ocean ja Live julkaistu Saksassa tänään. Tilasin ne amazon.de:stä, mutta toimitus vasta kesäkuussa kuitenkin, onko teillä kokemuksia ko lafkasta?
Dawn, Ocean ja Live julkaistu Saksassa tänään. Tilasin ne amazon.de:stä, mutta toimitus vasta kesäkuussa kuitenkin, onko teillä kokemuksia ko lafkasta?
Hieno uutinen. Dawn puuttuu allekirjoittaneelta, joten se on pakko-ostos. Jostain pitäisi vielä löytää Planets ja Colours.
Juuri pari päivää sitten sain hankittua Performance (1983)-levyn. Tuntuu jääneen erittäin vähälle huomiolle tämä levy, en ole kenenkään kuullut edes mainitsevan tätä.
Yllättävän hyvää musiikkia. Selvästi parempi kuin Metromania (1984). "Broken Frame" olisi noussut klassikkoasemaan, jos Pink Floyd olisi sen levyttänyt.
Joo, muistaakseni Performance on ihan ok, tosiaan parempi kyllä kuin Metromania. Eikös Planetsia ja Coloursia vinyylinä ole saatavilla? Mellotronenissa oli muuten halvalla (40SEK!) Eloyn vinyylejä monta vuotta, itse ostin pari. Vois olla vielä joku.
Joo, muistaakseni Performance on ihan ok, tosiaan parempi kyllä kuin Metromania. Eikös Planetsia ja Coloursia vinyylinä ole saatavilla? Mellotronenissa oli muuten halvalla (40SEK!) Eloyn vinyylejä monta vuotta, itse ostin pari. Vois olla vielä joku.
CD-formaatissa pitäis olla.
Täytyy kytätä eri nettihuutokauppoja. Sieltä olen noita muita Eloy CD-levyjä löytänyt.
Jaa siis CD:t on loppuunmyyty?
Jaa siis CD:t on loppuunmyyty?
Joo. Kaikki CD:t 76-83 (Dawn - Performance) ovat olleet jo jonkin aikaa OOP. Uudempia levyjä saa kyllä ja niitä ihan ekoja.
Time to turn löytyy cdon:in valikoimista(1982).
Time to turn löytyy cdon:in valikoimista(1982).
Joo, se tuli hommattua ihan ensimmäiseksi. Ja hyvä levy onkin. Jotenkin tykkään tuosta soundimaailmasta. Jos Planets on vielä parempi (niinkuin monet väittävät), niin huh huh. :lol:
Planets on parempi, nimenomaan biiseiltään. Ttt on jo kovasti menossa pop/hardrock suuntaan, vaikkei sitä voikkaan verrata performance & Metromania levyihin. Ai niin tällä viikolla on lupa odottaa noita uusia remastereita postista, ainakin krautit olivat veloittaneet luottokorttia...
Onko kellään muuten Operation Snowgoose -.soundtrackia jostain 80-luvun puolesta välistä? Kannattaako hankkia?
niin ja samaan syssyyn voisi kysyä löytyykö keltään Rarities-kokoelmaa?
Onko kellään muuten Operation Snowgoose -.soundtrackia jostain 80-luvun puolesta välistä? Kannattaako hankkia?
:lol: Jos on , niin mahtaa olla aika harvinainen...
Niinpähän tuo taitaa olla.
Niinpähän tuo taitaa olla.
Niin, tarkoitin vaan että meinannet kuitenkin soundtrackia Codename Wildgeese!
No jotain sinnepäin kuitenkin...
Mutta miltäs tuo siis kuulostaa? Acmella olis vinyylinä...
Eilen tulivat sitten postissa Dawn, Ocean ja Live. Pettymykseksi huomasin, että näissä ei ollutkaan mitään bonuksia. Kaiken lisäksi kaksi ensin mainittua ovat kopiosuojattuja! Kukahan mahtaisi haluta ostaa piraati Eloy-cd:n?? Ilta meni kaikesta huolimatta fiilistellessä krautti-musan tahdissa. Vaihdoin muuten amazonin jpc.de nimiseen firmaan, levyt tuli alta viikossa.
Nyt myös näistä tuli remasterit:
Silent Cries And Mighty Echoes
Colours
Planets
Time To Turn
Performance
Metromania
Jo oli aikakin. Tilasin "Planets":in joka oli ainoa mikä kokoelmista puuttui. CDON:issa 8.95/kpl nuo uudet painokset. Harmittaa vaan kun ehdin nuo muut hommata aiemmin kalliimpaan hintaan käytettyinä. :?
Planets taisi olla ihan ok levy.
Planets taisi olla ihan ok levy.
Planets on nimenomaan ok. Paksuilla syntikkamatoilla ja, parissa kohdassa, jousilla kuorrutettua modernimpaa Eloytä. Muutama oikein hyvä kappale (mm. "Mysterious Monolith" ja "Sphinx"), toisaalta sitten myös vivahteettomampaakin jyystöä, joskaan ei niin paljon kuin heikommalla jatko-osalla Time to Turn. Selvä tasonnotkahdus kuitenkin verrattuna edeltäjäänsä Coloursiin, joka minulle tosin onkin Eloyn paras levy.
Mistä tulikin mieleen... En ole ajatellut kauheasti korvata nykyisiä CD-painoksiani uudelleenmasteroinneilla, mutta Coloursin ja Silent Cries, Mighty Echoesin kohdalla nuo bonuskappaleet "Wings of Vision" ja "Let the Sun Rise in your Brain" kiinnostaisivat hieman. Kertokaapa nämä kappaleet kuulleet, että mitä mieltä olette niistä? Minkä tyyppistä menoa?
"Colours" on tosiaan mainio levy ja luonnollinen siirtymävaihe 70-luvun symphorockista 80-lukulaiseen syntsarockiin. "Child Migration":in väliosa tuo positiivisella tavalla mieleeni Tangerine Dreamin (Force Majeure) ja "Silhoutte":n rytmikuviot puolestaan Alan Parsons Projectin. "Illuminations" on myös yksi bändin parhaista biiseistä.
"Broken Frame" (Performance-levyltä) on noussut itselleni suosikkibiisiksi koko bändin tuotannosta. Hienon symphoninen ote yhdistettynä vaikuttavaan kertsiin toimii hienosti.
Planets taisi olla ihan ok levy.
Planets on nimenomaan ok. Paksuilla syntikkamatoilla ja, parissa kohdassa, jousilla kuorrutettua modernimpaa Eloytä. Muutama oikein hyvä kappale (mm. "Mysterious Monolith" ja "Sphinx"), toisaalta sitten myös vivahteettomampaakin jyystöä, joskaan ei niin paljon kuin heikommalla jatko-osalla Time to Turn. Selvä tasonnotkahdus kuitenkin verrattuna edeltäjäänsä Coloursiin, joka minulle tosin onkin Eloyn paras levy.
Mistä tulikin mieleen... En ole ajatellut kauheasti korvata nykyisiä CD-painoksiani uudelleenmasteroinneilla, mutta Coloursin ja Silent Cries, Mighty Echoesin kohdalla nuo bonuskappaleet "Wings of Vision" ja "Let the Sun Rise in your Brain" kiinnostaisivat hieman. Kertokaapa nämä kappaleet kuulleet, että mitä mieltä olette niistä? Minkä tyyppistä menoa?
Molemmat sellaista hieman väkisin sinkuksi väännettyä kamaa, joskaan eivät ole mitään surkeita kipaleita. ´Sen sijaan Silent cries... uusintapainokselta löytyvä versio ( alkuperäinen) Child migration:sta on mielestäni jopa parempi kuin Colousrsilta löytyvä, oikeastaa aivan eri kappale ainakin sävellyksenä.
Asiasta toiseen. Mistäköhän johtuu, että nämä kuusi levyä tulivat nyt näin hyvin saataville, jopa tänne Vinlantiaankin. Nimittäin kolmea edellistä ei saanut virallista tietä Suomesta. Tämä oli aika yllättävää, kun joukossa on muiden muassa Ocean, yksi Eloyn myydyimmistä levyistä. Lisäksi Dawn on ollut erittäin hankalasti saatavilla formaatissa, kuin formaatissa.