Huonot laulajat hyvillä levyillä
Jimi kirjoitti noin 19 vuotta sitten (35 kommenttia)
Kosketinsoittaja Paolo Rustichellin ja rumpali Carlo Bordinin levy Opera Prima (1973) voisi olla täydellisyyttä hipova italoprogelevy, jos vain ensin mainittu malttaisi olla laulamatta. Levyn ilmestymisen aikoihin 16-vuotias Rustichelli on mainio säveltäjä ja kiipparimies, mutta laulajana varsin kehno. Karkeaan ääneen voisi vielä kuuntelukertojen myötä tottuakin, mutta kun laulussa tuntuu olevan oikean sävellajin haku koko ajan päällä, on se aika tuskastuttavaa kuunneltavaa. Pelkästään koskettimista ja rummuista koostuvat instrumentaaliosuudet toimivat kuitenkin loistavasti, joten ihan turhasta levystä ei ole kyse.
+/- saldo : 0 | Tweet
Hypris.
Tasavallan prosidentin Lambertland olisi paljon parempi ilman Eeroa tai vielä parempi jollain toisella laulajalla.
Amon Düülin Yeti voisi muuten olla aivan loistava levy, elleivät ne muutamat laulukohdat olisi laulettu erittäin ärsyttävällä äänellä.
Metallin puolelta taas Bathoryn Seth Quorthonin rääkymisen tottumisessa meni aikaa.
Samoin Isiksen laulajaan tottuminen - vaikka laulu ei Isiksen musiikissa ole lainkaan tärkeää, se on vain pieni elementti taustalla silloin tällöin.
Niin, ja onhan Geddy Lee aika hirveä usein :wink:
Larks' Tongues in Aspic (sittemmin Wetton onneksi kehittyi jonnekin hyvän ja siedettävän laulajan välimaastoon) ja Kingston Wallin koko tuotanto.
Lambertlandille ääni minultakin.
Camelin levyillä on harmillisen väritöntä laulantaa (paitsi silloin kun Richard Sinclair oli mukana).
Kuusumun Profeetan hienoja biisejä voisi kuunnella ilman Rättöä.
Tasavallan prosidentin Lambertland olisi paljon parempi ilman Eeroa tai vielä parempi jollain toisella laulajalla.
Pah!
En muuten Eero Raittisen laulusta niin välitä, mutta pressassa se toimi. Onhan Robson parempi, mutta kyllä Eerokin sopii hyvin.
Kuusumun Profeetan hienoja biisejä voisi kuunnella ilman Rättöä.
Rättö taitaa aiheuttaa aina joko inhon tai rakkauden väristyksiä...
Gnidrologin, Yesin, Flashin ja Yezda Urfan laulajat joskus hieman nyppivät. Nuova Idean laulaja on melko kökkö.
Bill Bruford : Feels good to me
Bill Bruford: Gradually Going Tornado
Yes ja Rush eivät töki täällä, mutta viime aikoina on esim. Tarja Turusen laulu alkanut ottamaan päähän. Ei laulutaidon takia, vaan hieman tankeroisen ääntämisen (ihan kuin oma ääntäminen sen kummempaa olisi). Sama vika lähes kaikissa englanniksi laulavissa suomalaisbändeissä, mikäli laulaja on suomalainen, poikkeuksena mm. HIM. Kingston Wall on muuten aivan loistavaa, mutta Pete Wallin laulu kyllä ajoittain hieman tökkii. Wigwamin Pembrokekaan ei ole sieltä parhaimmasta päästä.
Kuusumun Rättö toisinaan jaksaa ärsyttää, mutta yleisesti kyllä siedän tuota teatraalista ulvontaa. Tällä siis tarkoitan Profeetan uusinta, muuta en ole kuullut.
King Crimsonin Lizardilla laulajalla on kyllä kuuma pottu suussa. Kestän kuitenkin kuunnella, biisit ovat sentään hyviä.
Ainoalla omistamallani Moon Fog Prophetin levyllä (When They Opened Their Parachutes... Silence) Rättö kuulostaa hirveältä viiden pennin David Byron -kopiolta, mutta suomeksi tai Circlessä laulaessaan ei miehen meininki ole jostain syystä koskaan ärsyttänyt.
Kaikki Uli Jon Rothin biisit jotka hän itse laulaa. Kitaran soitto on jumalallista mutta laulu on sellasta Pelle Miljoonan/Andy McCoyn tasosta määkimistä saksalaisella aksentilla.
Meinasin listata Eloyn The Power And The Passionin, mutta tässähän haettiin hyviä levyjä.
Deja Vu: Baroque in the Future. Ei lostava mutta ihan hyvä levy, jossa laulu on paitsi heikkotasoista myös usein täysin päälleliimattua, niin että yhdessä kappaleessa laulumelodia tuntuu suorastaan tappelevan soitinkuvioita vastaan. Onneksi suukapula saapui ajoissa ja suurin osa levystä onkin hyvää instrumentaalia.
Chris Squire: Fish out of Water. Erinomaista soittoa ja sävellyksiä, mutta levy voisi olla vielä parempi, jos herra Arvon Herra olisi malttanut pysyä stemmalaulajan roolissaan. Squire ei ole huono laulaja (joskaan ei kauhean hyväkään), mutta hänellä on mielestäni uskomattoman ärsyttävä ääni. Lyhyen kuoropojan uransa aikana hän varmastikin antoi oman pienen panoksensa anglikaanisen kirkon jäsenmääränvähentämisprojektiin.
Robert Wyatt: Rock bottom.
Muuten kohtalaisella tekeleellä karmeeta vinkumista.
Robert Wyatt: Rock bottom.
Muuten kohtalaisella tekeleellä karmeeta vinkumista.
Muuten kohtalaisella tekeleellä karmeeta vinkumista.
Argh, vaikea kuvitellakaan tätä mestariteosta kenenkään muun laulamana kuin Robert Wyattin.
Squiren laulu Fish Out Of Waterilla ei ole myöskään koskaan tökkinytt. Tai ehkä ihan paikoin, lähinnä Hold Out Your Hands (oliko tuo kappaleen nimi?) biisillä.
Steve Howen laulu Beginningsillä on myös aika kammottavaa. Squiren laulu Fish Out Of Waterilla on sitä vastoin omaa korvaani kovastikin miellyttävää. Tosin olen muutenkin hulluna ko. levyyn.
Howen Beginnings on kyllä tosiaan malliesimerkki levystä jonka laulu pilaa aika totaalisesti. Kas kun ei tullut mieleen aikaisemmin.
Squiren laulu Fish Out Of Waterilla ei ole myöskään koskaan tökkinytt. Tai ehkä ihan paikoin, lähinnä Hold Out Your Hands (oliko tuo kappaleen nimi?) biisillä.
Miehen ääntämistapa on mielestäni ajoittain aika lässyttävä, muttei kummemmin ole minua häirinnyt. A-puolen kakkosbiisillä laulusuoritus kyllä riipii välillä korvia.
Happy The Man: Crafty Hands
Stan Whittakerin laulu (onneksi vain yhdessä biisissä) on aika raivostuttavan kuuloista.
Yes ja Rush tulevat äkkiseltään mieleen, joissa laulaja pilaa kuunneltavan musiikin. Varsinkin Yes. Rushilta en kovin paljon ole hyvää musiikkia kuullut. John Wettonkaan ei häävi laulaja ole, mutta sen verran hyviä ovat ne King Crimsonin levyt, että ei haittaa yhtään.
Saan varmasti paljon kavereita kun sanon että Rushin Hemispheres oli kyllä semmoinen kokemus että huh huh. Laulajan ääni pilasi fiilikset ihan täysin. Kyllä hyvältä (mies)laulajalta mielestäni sentään suhteellisen miehekäs ääni vaaditaan...
Mielestäni hyvään progeen kuuluu paljon ja sopivan ponnekasta laulua (ja heti kun tulee mieleen Tom Waitsin selkäpiitä karmiva mörinä, alkaa levy vaihtumaan), mutta sitä ei tämä tarjonnut. Antti Tuiskun ääni ei minun progekorvaa miellytä, sori :oops:
Kyllä Rättö on melkein pilannut monet Circlen levyt.
Mielestäni hyvään progeen kuuluu paljon ja sopivan ponnekasta laulua (ja heti kun tulee mieleen Tom Waitsin selkäpiitä karmiva mörinä, alkaa levy vaihtumaan), mutta sitä ei tämä tarjonnut. Antti Tuiskun ääni ei minun progekorvaa miellytä, sori :oops:
öööh. Anteeksi vaan jos ymmärsin kirjoituksesi väärin näin aamutuimaan, mutta jos tarkoituksesi oli sanoa, että Tom Waitsin ääni on huono tai ärsyttävä, niin haluan olla Vahvasti erimieltä kanssasi :lol:
öööh. Anteeksi vaan jos ymmärsin kirjoituksesi väärin näin aamutuimaan, mutta jos tarkoituksesi oli sanoa, että Tom Waitsin ääni on huono tai ärsyttävä, niin haluan olla Vahvasti erimieltä kanssasi :lol:
Oli. Ei Waitsin ääni välttämättä niin "huono" sinänsä ole, mutta se ei vain miellytä omia mieltymyksiäni. Liian "raaka" lauluääni Waitsilla. Itse kun satun pitämään semmoisista lämminäänisistä laulajista, otetaan nyt esimerkkinä Gabriel ja Gilmour. Radioheadin laulaja on sitten sitä ääripäätä taas, jota ei välillä meinaa kestää ja välillä se on hyvä. Waits menee siihen toiseen ääripäähän, mutta minulla ei löydy ainakaan tässä vaiheessa semmoista tilannetta elämässä että Waits miellyttäisi. Ehkä sitten joskus jos sillä tarpeeksi aivopesisi itseään... Arvasin, että tästä tulee puhetta :roll:
Mulla taas tökkii Gabrielin laulu välillä aika pahasti, eikä Genesiksen levyjä tule kovinkaan usein pyöritettyä. Tom Waits sen sijaan on sielukkaimpia valkonaamoja mitä maa päällään kantaa, kaikki Waitsin väheksyjät kotiin lukemaan läksyjä, mars...ei vaan, makukysymyksien äärellä taas liikutaan...mutta silti.
Mulla taas tökkii Gabrielin laulu välillä aika pahasti, eikä Genesiksen levyjä tule kovinkaan usein pyöritettyä. Tom Waits sen sijaan on sielukkaimpia valkonaamoja mitä maa päällään kantaa, kaikki Waitsin väheksyjät kotiin lukemaan läksyjä, mars...ei vaan, makukysymyksien äärellä taas liikutaan...mutta silti.
Waitsinkin ääneen voi tottua. Muistan kuinka joskus muinoin joku In The Neighborhood oli hirveää mörinää. :P
Opethista on ilmeisesti keskusteltu tarpeeksi, kun kukaan ei ole maininnut Mikael Åkerfeldtiä. Enkä mainitse minäkään.
Opethista on ilmeisesti keskusteltu tarpeeksi, kun kukaan ei ole maininnut Mikael Åkerfeldtiä. Enkä mainitse minäkään.
Eihän siinä Åkerfeldtin laulussa mitään vikaa ole. Se on paikoitellen hyvinkin miellyttävää. Siitä örinästä tuskin tarvitsee mainita mitään...
Tom Waits on kyllä uskomattoman huono laulaja. 70-luvun levyillä on ihan näppäriä biisejä mutta sittemmin on lähestytty meteliä. Sielukkaampia valkonaamoja väite on kyllä vahvasti liioittelua.
Remember, it´s only rock n roll but I like it....
Kaikille, jotka ei diggaa jonkun vokaaleja, ohjeeksi tuollainen perinteinen shokkihoito: Etsii käsiinsä M.A.Nummisen karvahattu-levyn Kiusankappaleita 1, pistää siitä soittimeen levyn 1, volumit kohtalaisen kovalle ja viimeinen biisi soimaan... nimi oli Il pescatori di perle.....