Delta-blues
Doc.B.D kirjoitti noin 23 vuotta sitten (30 kommenttia)
Tilanne on semmonen, että olen aina pitänyt perus-bluesia maailman ikävimpänä musiikkigenrenä, vaikka hyllystä onkin löytynyt Groundhogsia, Steamhammeria ja muita blues-hybridejä. Nyt etenevän dementoitumisen myötä on tullut hankittua myös Love Sculpture, Blind Fate jne. -tyyppistä tuotantoa. Sitten kun tähän lisää vielä ekskursiot americanaan ja rämemusiikkiin, niin seuraava loogillinen tutustumiskohde on tietenkin delta-blues. Muddy Waters kuulostaa vähän liian kiltiltä, huolimatta niinkin loistavista biisinnimistä kuin I got my Mojo Working. Antakaas nyt pointtereita kunnon primitiiviseen delta-bluesiin. Mitä vanhempi, sokeampi ja lihavampi artisti, sen parempi. Mielluummin jotakin vahasylinteriäänityksiä /w banjo. :D
+/- saldo : 0 | Tweet
Vähän on outua mulle tämä bluesin osasto, mutta oiskohan Robert Johnson sitä? Siltähän on joku kokooma josa on koko tuotanto samoisa kansisa. En oo ite miestä ees ikinä kuullu (tai en ainakaan muista), mutta onhan sitä ahaneesti coveroitu esim. Peter Greenin toimesta.
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&uid=SEARCH&sql=Bef4uak6k5m3n
Tuosa vielä AMG:n linkki.
Robert Johnson taitaa olla se ultimate blues-mies. Tosiaan on olemassa tupla-cd jossa koko hoito. Joo on minullekin aika outoa tämä osasto.
Hommaa Dr. Johnin levyt Gris-Gris, Babylon, Remedies ja Sun Moon & Herbs. Ei kovin primitiivistä eikä vanhaakaan mutta aika jännää voodoo-blues-psykedeliaa tai jotain.
Jep, kiitos tosta Johnsson-pointterista: en jostain syystä osunut siihen eilen, vaikka klikkailin AMG:tä tuntitolkulla.
Dr. Johnin tuotantoa olen joskus aikeisemmin tutkiskellut, mutta sillä kertaa se ei herättänyt erityistä innostusta. Nyt täytyykin katsoa asiaa vielä uudemman kerran.. xtos.
Dr. Johnilta löytyy kyllä niitä latteitakin levyjä...ehkä törmäsit niihin.
Tuli nyt vielä mieleen Howlin' Wolf joka on kaiketi pakollista tsekattavaa bluesista kiinnostuneille, itse en ole tutustunut.
Sun House (tai son). Siis nythän puhuttiin delta-bluesista.
Edit: Robert Johnson toki myös. Muuten vaan blues niin T-Bone Walker.\n[Muokattu 10/10/2002 / Lazer]
I got a hellhound on my trail...
Robert Johnson. tuotanto käsitti 29 eri levytettyä biisiä, muutamista pari ottoa. Ne kaikki on paljonkoveroituja klassikoita; JOKAINEN teistä on takulla kuullut hänen biisejään...
Howling Wolf aga Chester Burnet. Jos diggaatte Captain Beefheartia tai Tom Waitsia, olette kuulleet tämän mestarin levottoman hengen vaeltavan edelleen maan päällä.
Son House. Rankkaa on tämänkin vesselin tuotanto. Riivattu äijä. Vaikeni vuosikymmeniä, mutta kun pari valkoista bluus-opiskelijaa tuli v. 62 sen ovelle ja kysyi Ootsä SE Son House? Osaatsä vielä soittaa? se aloitti uudestaan. Ne opiskelijat perusti Canned Heatin vähän myöhemmin....
...ja olihan niitä muitakin... Sonny Boy Williamsson...
I got a hellhound on my trail...
Thanx Tikkari, perusnimet taisi tulla selväksi. Itse asiassa se oli Beefheart, joka vei alunperin ajatukseni delta-bluesiin..
Delta blues on se akustinen puolisko, usein yksin esitettynä. Jorma Kaukonen tekee melko hyviä covereita Hot Tuna nimellä ja omalla nimellään.
Mustista ukoista suosikkini oli Bukka White. Sillä, ja monella oli parhaat äänitteet 60 luvulla, kun ukkoja kaivettiin esiintymään Newportin festivaalilla. Sieltä on useita kokoelmia, toiset aika hyviä.
Sama festivaali jossa Dylan soitti sähköisenä ja sai kehnon vastaanoton.
Jep, Robert Johnson on nyt viihtynyt hyvin soittimessa ja hyvältä kuulostaa. Vilpitöntä ja spontaania musiikkia on kiva kuunnella; tätä matskua ei ole tehty raha tai trendit mielessä. :D
Eikä tartte paljoonkaan pinnistää että musiikista kuulee afrikkalaisia piirteitä.
Bluegrass-nettiradiosta kuulee välillä erästä hassulla falsetilla laulavaa blues-artistia. Kukahan mahtaisi olla kyseessä, kun tuo streaming media ei oikeen sisällä artistitietoja.. Kyseessä on siis ilmeisesti joku noista vanhan polven ukkeleista. Arvauksia?
Tuli mieleen Canned Heatin laulaja mutta ehkäpä se on ollut joku muu.
Juu ei, kyllä se on selkeesti joku musta suistomiäs.
Edelliseen en sano mittään, onhan noita bluus-ukkoja... Mutta hankkikaas sitten myös joku hyvä kokoelma ton Screamin´Jay Hawkinsin äänityksiä: Miehellä on ääni ja laulutyyli kuin Little Richardilla, mutta kama on paikoitellen tosi kipeää; I put a spell on you.... tai Constipation blues! Dr:lle sen edellisen aiheesta tieteellisesti (?) kertovan levyn lisäksi!
Haa.. kaubasta löytyi The Best of Screamin Jay Hawkins; Alligator Wine. Maailman paras levy! Seuraavaksi hankintaan menee Live at the Olympia, Paris 2 CD.
"Prepare for over an hour of growls, grunts, screams and voodoo imagery." Mitä muuta musiikilta voi vaatia? Noh, onhan tuossa sekoilussa hieman tarkoitushakuisuutta, mutta hauskaa tämä silti on.
Noh, aika äkkiä tohon Screamin Jay Hawkinsiin kyllästyy. Son House on nyt kuuntelussa aiheuttaen ristiriitaisia tunteita: spirituaaleja esitettynä kännissa? Kuulostaa ehkä paperilla hienolta mutta ei levyllä. Luulenpa että kun postipoika polkee Blind Lemon Jeffersonin plattoja, niin löydän sen oikean.
Riivatuista riivatuin on tietysti Charlie Patton. Armottoman
ilkeä meininki miehen laulussa ja soitossa. Äänitysten laatu
vain on järkyttävän huono. Annettaneen anteeksi?
Äänitysten laatuvain on järkyttävän huono. Annettaneen anteeksi?
CDNOW:n samplejen perusteella asia on erittäin anteeksiannettava ja The Defintive Charley Patton meni tilaukseen ihan kuin noin refeksinomaisesti. Hienoa.
Ekoja suosikkeja: Bukka White ja biisi Aberdeen, 60 luvun versio.
Oikeastaan Bukka Whitella on vain yksi biisi, siihen vaan vaihtelee sanat...
Asiasta nykypäivään. Helsinkiläisien kannattaa mennä katsastamaan yhdenmiehen blues ihmettä Bob Log kolmea 13.11. Semi Finaalissa ja taitaa mahdollisuus avautua myös Tamperelaisille 14.11. oliko se nyt Tulli Klubi. Lämppäreinä Cosmo Jones Beat Machine Suomi ja Bebe & Serge olikohan Norja viimeisen kotimaa.
http://www.boblog111.com
[Muokattu 5/11/2002 / MrBungle]\n[Muokattu 5/11/2002 / MrBungle]
Tänään ostamani Reverend Gary Davis (Pure Religion & Bad Company) edustaa sitten vähän toisenlaista menttaliteettia suhteessa noihin yllä mainittuihin rieukkujiin.. yksinkertaista musiikkia yksinkertaisille ihmisille - kuten allekirjoittaneelle. :cool:
Hot Tuna eka on hankinnan arvoinen.
Hot Tuna eka on hankinnan arvoinen.
Tuota en ole kuullut mutta Burgers on ihan jees.
Delta Bluesiin liittyvä palstani
http://www.palasokeri.net/modules.php?op=modload&name=Sections&file=index&req=viewarticle&artid=27
Kappas.. en tiennyt että Robert Johnson oli myös viinamäen miehiä. Luulin että Son House oli tuon alan päämiehiä.
Patton Charley - The Defintive Charley Patton -laaria tässä odotellaan postista..
No nysse tuli.. kiva loota, 3 cd:tä, koko tuotanto. Nyt vaan vesimelonia syömään ja CD soimaan..
Osta Doc.B.D, jos et kokoelmia kammoksu, Charly Recordsin
GOOD MORNING BLUES 4 CD:n boxi, biisejä vuosilta 1920-1942.
Mukana kaikki alan miehet ja naiset. Se mikä äänityslaadussa hävitään,
se tunnelmassa voitetaan ! Itsellä meni tuo PATTONin boxi ostoon, kiitos vinkistä.
Bluegrass-nettiradiosta kuulee välillä erästä hassulla falsetilla laulavaa blues-artistia. Kukahan mahtaisi olla kyseessä, kun tuo streaming media ei oikeen sisällä artistitietoja.. Kyseessä on siis ilmeisesti joku noista vanhan polven ukkeleista. Arvauksia?
Kyseessä voisi olla SKIP JAMES !?
Kyseessä voisi olla SKIP JAMES !?
AMG:n kautta löytyvien samplejen perusteella: BINGO! Kiitos kovasti, pidän Jamesin tyylistä yli kaiken!
Ei ehkä delta-bluesia, mutta kuva sopinee kuitenkin tähän otsikkoon... :D
Bluesista kiinnostuneille suositellaan Paul Oliverin hienoa kirjaa;
-Story of the blues, Bluesin tarina(myös suomennettu)
Erittäin informatiivinen ja kiinnostava paketti, jossa esitellään keskeisimmät artistit bluesin hamasta aamunkoitosta alkaen. Viihdyttävä blues-aiheinen lukeminen on puolestaan Robert Crumbin upea sarjakuva "Blues", joka monille lieneekin tuttu.