Keräilyä
EsaJii kirjoitti noin 20 vuotta sitten (36 kommenttia)
Lukuovuotena 71-72 olin yliopistossa Illinoisissa noin 200 mailin päässä tästä.
Minulla oli silloin pahvillatikollinen, 30cm pino, LP levyjä. Puolet niistä on edelleen kotona. Osan myin, osan annoin pois, kun levyjä tuli lisääkin.
Loput kadonneista olen hankkinut CDnä jossain muodossa, joten siitä '71 kokoelmasta on nyt 90% taas koossa.
Levyt ovat olleet tusinassa eri osoitteissa ja matkanneet tuhansia maileja tässä välillä.
Miten sinun levystösi (LP,CD, muu) on ajan kuluessa pärjännyt? :lol:
Minulla oli silloin pahvillatikollinen, 30cm pino, LP levyjä. Puolet niistä on edelleen kotona. Osan myin, osan annoin pois, kun levyjä tuli lisääkin.
Loput kadonneista olen hankkinut CDnä jossain muodossa, joten siitä '71 kokoelmasta on nyt 90% taas koossa.
Levyt ovat olleet tusinassa eri osoitteissa ja matkanneet tuhansia maileja tässä välillä.
Miten sinun levystösi (LP,CD, muu) on ajan kuluessa pärjännyt? :lol:
+/- saldo : 0 | Tweet
Kasvanut tahattomitta menetyksittä kolmessa osoitteessa. Yhtään levyä en ole hukannut tai lainannut saamatta takaisin. Muutaman olen elämäni aikana lahjoittanut, parikymmentä myynyt. Kolmesti olen aiheuttanut levylle vaurioita: Kaksi kertaa läikyttänyt jotain levylle (kersana Rain Tree Crow-vinyylin kannelle lasillisen appelsiini-Jaffaa ja n. vuonna 1999 kupin kahvia Giya Kancheli-CD:n booklettiin) ja kerran tieten tahtoen rikkonut. Jostain Jarren CD:stä leikkelin aikanaan mukavia plektroja.
Se, kellä on mun Tubular Bells II ja Mr. Bunglen Disco Volante lainassa vois palauttaa ne koht' puoliin. Ei siis aavistustakaan missä ovat, sen muistan että joku lainasi arviolta vuonna 1998.
Saamapuolella muutamia kymmeniä vinyylejä, joita joku ystävä tai tuttu on yrittänyt viskoa roskikseen esim. muuton yhteydessä, vinyylikokoelma tämän johdosta erittäinkin kirjava. Kai noiden seassa jotain harvinaisempiakin on, pitäisi jaksaa tutkia tarkemmin...
CD:tä kertyy tasaiseen tahtiin, yhdestäkään ei kai ole vapaaehtoisesti luopunut, tämänkin johdosta varsin kirjava kokoelma "kaikkea".
Yhtään levyä en ole tainnut myydä, enkä ole lahjoittanutkaan. Mutta veljeni on jonnekin onnistunut hävittämän minun Outkastin Stankonia levyn, sitä ois kiva kuunnella :cry:
Neljässä osoitteessa on ollut, yhtään en ole hävittänyt ja kaikki lainaamatkin olen luultavasti saanut takaisin. Nyt jos joku tuntee pistoksen...;) Tyttöystävätkin olen onnistunut pitämään kurissa, eron sattuessa on riittänyt ilmoitus: "Levyjäni et vie!" :D
Myytyä on tullut jonkun verran, mutta en montaa mikä olisi näin jälkeenpäin kaduttanut. Noh, ehkä Quatermass. Minkähän helvetin takia se piti myydä?
Levyjä tulee ja menee. Ei jaksa pitää kirjaa eikä lukua.
Just pari päivää sitten lähti noin 200 death/black metal -CD-levyä.
Tulee ja menee ne, mutta sitten kun niitä kaipaa. Ja ne vanhimmat on tietenkin tärkeimmät. Vosin antaa kaikki 90 luvulla hankitut pois paitsi kaksi.
Kokoelma on karttunut tasaisesti jostain 80-luvun puolesta välistä alkaen. Välillä olen jotain myynyt, kun en ole ikinä jaksanut kuunnella, tai en ole enää jaksanut kuunnella (lähinnä heviä on lähtenyt, osasta saanut ihan hyvät rahatkin).
Kadonneita ei ole kovin montaa, mutta esim. Porcupine Treen Lightbulp Sunista on hyllyssä vaan kannet :cry:
Kohta on taas muutto edessä (yhdestoista vuoden 1990 jälkeen), se on todella raskasta raahata noita levyjä... Yks paku tulee jo niistä täyteen, eikä riitäkään. Kyllä taas hiki virtaa.
Ainoa varsinaisesti menettämäni levy on Frank Zappan: The Perfect Stranger, jonka frendi lainattuaan unohti bileissään näkyville. Eräs vieraista poltti levyn uunin levylla. Muistutti Dalin valuvia kelloja :( No frendi oli onneksi kunnian mies ja palautti levyn plus ison rahatukon. Oli meinaan ensimmäinen painos ja keräilyarvo ihan kiva. Monta vuotta etsin uutta kunnes cd-aika pelasti kokoelmani ja sain senkin hyllyyni.
Muutaman tuhat levyä olen vaihtanut vinyyleistäni cd:ksi, mutta aina niin että vinyyli on lähtenyt vasta kun cd on tilalla. No kerran tein virheen ja luovuin Jon English-vinyylistäni (tunnearvoa!) ja uusi piti hakea Australiasta asti häämatkan ohessa. Olisin saanut vinyylistäni siellä muhkeat rahat, kuulemma keräilyharvinaisuus sielläpäin. Cd löytyi paikallisten levymyyjien suosiollisella avustuksella parissa päivässä. Sai kummasti apua kun mainitsi etsivänsä levyä häämatkallaan ja vain Suomesta asti :lol:
Muutaman tuhat levyä olen vaihtanut vinyyleistäni cd:ksi, mutta aina niin että vinyyli on lähtenyt vasta kun cd on tilalla.
Itse en kyllä ymmärrä tuota vaihtamista, parhaista levyistä pitää olla sekä vinyyli että cd... ja vaikka cd olisi jo hyllyssä niin on kiva hankkia vielä sama vinyylinä. Levyjä ei ole tullut myytyä, jos ei ole sattunut tulemaan kaksoiskappaleita. Joskus aikanaan myin pari levyä, mutta myöhemmin tuli ikävä ja ostin samanlaiset takaisin. Levyjä on nyt muutama tuhat, vinyylit tuli jopa järjestettyä, tosin uusimmat lojuu pinoissa ja cd:t on enimmäkseen sekaisin...
Vain pari levyä on jäänyt joskus jonnekin lainaan ja nekin sellaisia, joita en edes halua takaisin eli aika hyvin. Välillä poistan jotain vähemmän tarkeää, muutoin kokoelma kasvaisi liian suureksi.
Joskus pahimmassa rahapulassa olen joutunut joitain levyjä myymään, mutta moni niistäkin on tullut hommattua uudestaan. Joskus kun kaikki tuntui täysin turhalta, myös musiikki, tuli itse tehtyä pieni lovi kokoelmiin viskomalla cd-levyjä parvekkeelta, mutta onneksi siinä ei mennyt mitään hyvää.
Kavereille ei ole kadonnut muistaakseni levyjä, ainakaan mitä olisin kaivannut. Eniten harmittaa Lard Freen Unnamedin myyminen joskus Black & Whiteen. Tunnustaako kukaan ostaneensa sitä sieltä joskus kolme vuotta sitten?
Eniten harmittaa Lard Freen Unnamedin myyminen joskus Black & Whiteen. Tunnustaako kukaan ostaneensa sitä sieltä joskus kolme vuotta sitten?
Janukselta oon moisen ostanu, mistä lienee hän?
Eniten harmittaa Lard Freen Unnamedin myyminen joskus Black & Whiteen. Tunnustaako kukaan ostaneensa sitä sieltä joskus kolme vuotta sitten?
Janukselta oon moisen ostanu, mistä lienee hän?
Bläkkärin käytetyistä ostin, mutta oisko siitä vaan pari vuotta. Ei sitä jaksanut kuunnella, onneksi löytyi ostaja. 8)
Miten niin ei jaksanut kuunnella?!
Kun tarkemmin mietin, siitä on jotain kaksi ja puoli vuotta kun sen myin. Saattoi olla minun sinne viemäni. Mitä Hezzu pidät levystä?
Vähälle kuuntelulle se on jääny... emmää mittään ossaa sanua... freetä oli.
Miten niin ei jaksanut kuunnella?!
Tuntui liikaa harhailulta, ehkä kaipasin vähän selkeämpää menoa. En kyllä montaa kertaa kuunnellut, myönnän.
Onhan noita vain kerran kuunneltuja levyjä edelleen hyllyssä, ehkä 50. Täytyy jollain tavalla inhota levyä että menee vaihtoon. Vain yksi hyvä raita voi pelastaa levyn tolta kohtalolta.
Yliopiston asuntolassa soitin kahta Pink Floydia, Pentanglea ja Tullia. Kaikki on nyt CDnä ja LPnä, paitsi Ummagummaa ei ole kumpaanakaan.
Niin onhan noita kertynyt... Wigujen Fairyporttia on pari vinyyliä (se toinen on rahi-rahi, ei huolinu kukaan...) ja molemmat cd-versiot... Jokohan siitä saa seuraavalla kierroksella ÄTKlta turpaa ja tuomion, kun kertoo, että Wigujen Light Agesin vinyyliversion kyllä ostin ihan oikeesta levykaupasta, mutta cd-version divarista ja kassun Anttilan alekorista...?
Akvariumilta muutamaa on 2 eri cd-versiota ja jotain vielä vinyyli ja kassukin lisäksi... Navigatorista taitaa olla 3 cd-versiota, kun eka on originaali, toka tupla, jossa 2.levy on videocd ja 3. on sit remasturboitu versio... ai niin on tätä viel vhs-videoversiokin... monista hyvistä levyistä on kyllä vinyyli sekä cd. Cditä on helpompi kuunnella, mut enpä ihan heti kyl mene esmes King Crimsonin vinyyliversioitakaan poismyymään... Mäntein juttu on tollanen, että Emtidin Saatin 80-luvun vinyylikopioni rahisee vähemmän, kuin saman levyn virallinen 90-luvun xyz-cd-kopio, joka siis on vedetty huonokuntoiselta vinyyliltä!!!
"Itse en kyllä ymmärrä tuota vaihtamista, parhaista levyistä pitää olla sekä vinyyli että cd... ja vaikka cd olisi jo hyllyssä niin on kiva hankkia vielä sama vinyylinä. Levyjä ei ole tullut myytyä, jos ei ole sattunut tulemaan kaksoiskappaleita. Joskus aikanaan myin pari levyä, mutta myöhemmin tuli ikävä ja ostin samanlaiset takaisin. Levyjä on nyt muutama tuhat, vinyylit tuli jopa järjestettyä, tosin uusimmat lojuu pinoissa ja cd:t on enimmäkseen sekaisin..."
-no sitten kun asuu 2 lapsen ja vaimon kanssa 2h+keittiö tiloissa ja levyjä alkaa notkua tuhansia, niin ainoa konsti saada tilaa uusille levyille on luopua välillä vinyyleistä. Vuosittain tulee kuitenkin 200-500 uutta levyä hyllyyn. Miksi kuunnella samoja levyjä kahtena painoksena, kun voi ostaa uuttakin? Tilan ahtaus tekee toisaalta sen hyvän ilmiön, että ne on kyllä viimeisen päälle järjestyksessä. Eipä ole tilaa turhaan levitellä plättyjään :)
Minkäslaiset hyllysysteemit porukoilla on? Valokuvia kehiin! :)
Tarpeeksi kirjahyllyjä kirpparilta, niillä pärjää.
http://vip.mikrobitti.fi/~tapiob/skriitsien_sukua_2/pages/IMG_0040.htm
Lemmikki tuntuu vaativan Jordya levylautaselle.
80-luvun alussa aloin kuunteleen perus heviä, kissiä, motörheadiä
ja muuta sellaista. 80-luvun loppuun mennessä kuunneltiin jo blackiä ja DEATH metallia. Cd soittimen ostin 92 ja silloin tuli myytyä pari sataa vinyyliä pois parhaat kuitenkin jäi hyllyyn ja vähän huonompaaki.vuonna 97 kun tuli muutto Ouluun niin tuli myytyä taas muutama sata vinyyliä kun ei jaksanu raahata perässä, jäi vain noin 100 klassikkoa hyllyyn ja nyttemmin olen hakkinut jonkun verran takaisin silloin myymiäni levyjä.levyjä olen keräiliä urani aikana myynyt varmasti toista tuhatta ja myyn kokoajan lisää.
Levyjä on kirjahylly täynnä, lattioilla pinoja ja kenkäkaappi puoliksi täynnä, täytyy aina aika ajoin vähennellä.Uusia tulee joka kuukausi 10-50 kappaletta ja niistä on 95% vinyylejä.
Lemmikki tuntuu vaativan Jordya levylautaselle.
Ei vaan Jethro Tullia. Ainakin sitä se sai. Ja kyllä sen musiikkimaku on muutenkin kohdallaan, koska Smurffien levy on ainoa joka on hyllystä koskaan pudotettu ja vieläpä usein.
Minkäslaiset hyllysysteemit porukoilla on? Valokuvia kehiin! :)
CD:t on ikivanhassa vanhemmilta saadussa/viedyssä Lundia hyllyssä, vinyylit jossain ihme hökötyksessä.
Huom! Asunnossani ei ole oikeasti noin synkeän näköistä, kamera on vaan anterosta.
Puh.. tänään lähti viimeiset noin 100 metallilevyä mäkeen. Ainoastaan Cynicin levy jäi hyllyyn siltä saralta..
Onkos ihmisillä tapana useinkin "hylätä" joku musiikin alue kokonaan löytäesään jotain uutta? Itellä moista tapahtu joskus sillon harrastuksen alkuvuosina ku ei "vielä tienny mistä oikeesti tykkää" mutta eipä viime aikoina...
Olen hylännyt kantrin ja bluegrassinkin, pitsi Doc Watsonin ja Johnny Cashin. rockabillynkin olen huomannut olevan tyhmää.
Syynä politiikka, tympääntyminen punaniskoihin ja mitä vielä, en keksi, mutta sillee. Allman Brothersit kelpaa edelleen etelästä.
Olen valmis joskus hylkäämään kaiken missä on sanat. Sanat ovat typeriä. :roll:
Onkos ihmisillä tapana useinkin "hylätä" joku musiikin alue kokonaan löytäesään jotain uutta?
Tämä oli kolmas kerta, kun kaikki metallit lähti pois. Tilalle ei löytynyt muuta kuin uusi telkkari. :roll: :)
80-luvun tilulilulevyt on tullut hävitettyä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Teinivuosien dance yms.levyt on hävitetty aikoja sitten. Muutaman säästin tulevaisuuden nostalgiatrippailujen varalle.. 8) Ace Of Base rules
Minä taisin joskus lukiovuosina poistaa hyllystäni kaikki kymmenen vuotta aiemmin ostamani/saamani nolotuksen aiheet. Sen jälkeen en ole mitään järjestelmällistä genrepuhdistusta suorittanut.
Onkos ihmisillä tapana useinkin "hylätä" joku musiikin alue kokonaan löytäesään jotain uutta? Itellä moista tapahtu joskus sillon harrastuksen alkuvuosina ku ei "vielä tienny mistä oikeesti tykkää" mutta eipä viime aikoina...
Neoproge on tullut hävitettyä aika tehokkaasti, ei taida olla kuin Marillioneja hyllyssä (It Bitesia ei lasketa). Hyvästi Pendragon, IQ, Twelfth Night ja Jadis. Samoin paljon teinivuosien heviä, Saxonit omistin joskus kaikki Crusader -levyyn asti! :D Oli niillä kieltämättä jotain ihan hyviäkin biisejä... :shock:
Nykyisin tulee rahapulassa myytyä jotain vinyyleitä, mistä löytyy cd-versiot tai sitten vain joitain sillähetkellä turhaksi katsomiaan levyjä. Rahapula on vain niin saatanan usein.
Nykyisin tulee rahapulassa myytyä jotain vinyyleitä, mistä löytyy cd-versiot tai sitten vain joitain sillähetkellä turhaksi katsomiaan levyjä.
Mulla taas on just niinpäin että mielummin luopuu noista cd:stä että saisi org.vinyylit tilalle.Oikeestaan oon luopunu cd ostoista kokonaan.En ole tyystin mitään genreä divariin kiikuttanut, mutta kaikki paska trash/speed/hevimetalli on kyllä nyt puhdistettu. Vain parhaat klassikot on jätetty, semmoset joista yhä pitää (Mercyful Fate, Manowar, Manilla Road, Celtic Frost, Slayer, Judas Priest, Motörhead, doomilevyt jne.).
Kyllä mä jotain progeakin olen poistanut, semmosta mitä ei vaan jaksa kuunnella. Yhessä vaiheessa mulla oli myös paljon Christian Deathin vinyylejä, niitä on lähtenyt monta, ja vois varmaan loputkin hävittää.