CTI
Janus kirjoitti noin 20 vuotta sitten (17 kommenttia)
CTI oli Creed Taylorin pyörittämä jazzlevy-yhtiö 1970-luvulla. Joissakin piireissä lafkalla on huono maine jazzin viihteellistäjänä ja ehkä joku Deodato olikin kuonaa, mutta löytyy sieltä tosi hienojakin julkaisuja kuten Airton Free, Stanley Turrentinen Sugar ja Freddie Hubbardin Straight Life. Mitäs levyjä kantsis tsekata?
+/- saldo : 0 | Tweet
Freddie Hubbardin Red Clay peittoaa Straight Lifen.
Lisää myöhemmin.
Jim Hall : Concierto
Upea levy, jolla hieno versio Concierto de Aranjuez teoksesta.
Rummuissa Steve Gadd. Muistaakseni kyseisen levymerkin julkaisu 70-luvun puolivälistä.
Red Clay on hyvä kyllä.
Muutama muu hyvä CTI:
Joe Farrell : Moon Germs
Johnny Hammond : Breakout
Lalo Schifrin : Black Widow
Ihan huonoa CTI:n levyä ei ole vastaan osunutkaan, välillä tulee semmoinen easy-listening fiilis siitä saundista mitä levyillä viljellään, vaan eipä kaiken niin vaikeaa tarvitse aina ollakaan. Kyllä niitä Deodatojakin ihan mielellään välillä kuuntelee.
Kiitos vihjeistä. Ainakin Joe Farrell täytyy hommata, ei edes maksa paljoa CDONissa.
Allan Holdsworthin Velvet Darkness oli myöskin CTI.... ;)
Allan Holdsworthin Velvet Darkness oli myöskin CTI.... ;)
Mutta suositteletko sitä? :wink:
No en tiijä, ehkä en, mutta on se silti Holdsworthin paras niistä mitä oon kuullu :D No toisaalta tuskin sitä mistään enään edes saa ku Holdsworth voitti oikeusjutun ja levy on vejetty pois markkinoilta. Ehkä käytettynä vanhempana painoksena saattaa jossain lymytä.
mutta on se silti Holdsworthin paras niistä mitä oon kuullu :D
Kun ottaa huomioon Holdsworthin omat kommentit levystä ja esim. Metal Fatiguen jumalallisuuden, täytyy ton kommentin olla huumoria.
Kun ottaa huomioon Holdsworthin omat kommentit levystä
Eihän nyt muusikon ihtensä sanaan voi luottaa ;)
Eihän nyt muusikon ihtensä sanaan voi luottaa ;)
Niin, ei tämän kyseisen ainakaan. Holdsworthin normaali kommentti joka levystä on suurinpiirtein niin, että on tyytyväinen kaikkien muitten suorituksiin paitsi omiin... :D
Mutta tähän kyseiseen kiekkoon herra on ollut tunnetusti vielä normaaliakin pettyneempi.
Holdsworth lienee ainoita muusikoita, jonka kotisivulta löytyy lista levyistä, joilla hän on soittanut, mutta toivoo, ettei olisi. Joukossa mm. Ian Carrin Belladonna.
http://www.therealallanholdsworth.com/allansmusic.htm
Joskus 80-luvun alussa Valintatalo myi CTI:n vinyylejä muutamalla markalla ja ainakin Patti Austinin End of a Rainbow tuli ostettua. Kovasti siitä tuolloin pidin, mutta levy hukkui 80-luvun lopun lp-cd-lp-cd-rumbassa. CD:nä en ole tuota nähnyt.
http://sudo.3.pro.tok2.com/Quest/cards/P/PattiAustin/EndOfARainbow.html
Hyllystä löytyy tällanen ku Joe Beck: Beck (1975). Toi on Creed Taylorin CTI-tuotantoa, mutta levymerkki on Kudu. Ihan hyvä toi tais olla, mutta ei sitä oo monasti tullu kuunneltua...
Mistä tuli mieleen, että Beck & Sanborn taitaa olla yksi tunnetuimmista CTI-levyistä. Muistaakseni siltä löytyy ainakin muutama ihan kuunneltava biisi.
Astrud Gilberton ainut CTI -levytys, "Gilberto With Turrentine" on mielestäni myös oikein hyvä.
CTI:n levyt on yleensä aika laadukasta tavaraa vaikka sinne sekaan kuonaa mahtuukin. Sen sijaan kannattaa pysyä niin kaukana kuin pystyy CTI:n alamerkista Kudusta.
Vaikka Kudulle levyttäneet artistit olivatkin nimekkäitä, niin musiikki on yleensä sellaista kepeää diskobiittiä joka ei oikein tunnu johtavan mihinkään.
Ainut CTI joka nyt äkkiseltään tulee mieleen (vaikka hyllyssä noita on varmaan kymmeniä) on George Bensonin Other Side Of Abbey Road. Elikkäs Beatles covereita juuri niin kuin vain Tsööts ne soittaisi.
Jim Hall : Concierto
Upea levy, jolla hieno versio Concierto de Aranjuez teoksesta.
Rummuissa Steve Gadd. Muistaakseni kyseisen levymerkin julkaisu 70-luvun puolivälistä.
Upea levy, jolla hieno versio Concierto de Aranjuez teoksesta.
Rummuissa Steve Gadd. Muistaakseni kyseisen levymerkin julkaisu 70-luvun puolivälistä.
Löytyi kirjastosta. Hyvältä tämäkin vaikutti -> hankintalistalle.