Omega
Hopkins kirjoitti noin 19 vuotta sitten (37 kommenttia)
...eli Unkarin omat pojat. Osaisitteko kertoa jotain tämän bändin tuotannosta? Mitkä levyt tutustumisen arvoisia, mitä kannattaa välttää?
Mitäs muuta kiinnostavaa ja haastavaa musiikkia tulee Unkarista ja muualtakin itäisestä Euroopasta? Ainakin After Crying ja Vágtázó Halottkémek ovat jossain määrin tuttuja.
Mitäs muuta kiinnostavaa ja haastavaa musiikkia tulee Unkarista ja muualtakin itäisestä Euroopasta? Ainakin After Crying ja Vágtázó Halottkémek ovat jossain määrin tuttuja.
+/- saldo : 0 | Tweet
Kyllähän noista Itä-Euroopan ihmeistä on juttua ollut pitkin aikaa, Omegakin on taidettu mainita, joten kaivele progea käsitteleviä viestejä... Alkupään levyjä kait kehuttiin...
Viimeeksi unkarilaisista on sauhuttu Laszlo Hortobagyin uskomattomista levyistä; Etno-psykedelia-trans-ties-mikä!
Juttua on myös ollut puolalaisista, kuten Niemen, SBB ja joitain muitakin
... Ja meikän erityisala, Venäjän rok; Akvarium, GrOb, Tequilajazzz, DDT, Sergei Kurjohin jnejne...
Eestistä on aina muistettu lämmöllä InSpe-yhtyettä....
Na Zdarovie!
After Cryingin hyvien levyjen jälkeen bändistä lähteneen Csaba Vedresin sooloprojektin Townscreamin levy Nagyvárosi ikonok on hyvää kamaa jos Föld és égin aikainen After Crying miellyttää. Solariksen Marsbéli Krónikák on myös erittäin mainiota sinfonista progea. Molemmilla levyillä viljellään vähän turhan 80-lukuisia digitaalisyntikkasoundeja, mutta ne eivät häiritse niin pahasti koska sävellykset ovat asiallisia.
Omegaa mieluiten siittä 1975 tienoilta. -79 eteenpäin vain jos bändi jostain syystä on nii-in tärkeä. Vanhaa unkarilaista Syriuksen Devil's masquerade, aivan huippu. Virosta ennenmuuta Kaseke ja synailun ystäville Sven Grünberg. Ja Rujan boksia, jossa 70-luvun kamaa voi etsiskellä. Tsekkoslovakiasta Flamengo, Collegium Musicum, Fermata, Blue/Modry/M. Efekt/Effect. Romaniasta muistuu Phoenix ja Jugoista Igra Staklenih Perli (tjs.)
Tassa viela lisaa edellisten lisaksi.
Venajalta
Horizont: Summer in town
Horizont: Portrait of a boy
Pesniary: Gusliar
Romaniasta
Phoenix: Cei ce ne-au dat nume
Phoenix: Mugur de fluier
Phoenix: Cantafabule
Sfinx: Zalmoxe
Jugoslaviasta
Smak: st
Smak: Crna dama
Tako: Tako
Tako: U Vreçi Za Spavanje
Time: Time
Ja sitten viela tammoisiakin olen kuullut kehuttavan, mutten ole onnistunut loytamaan viela levyja...
Romaniasta
Nicu Alifantis: Dupa melci
Progressiv TM: Puterae musicii
Progressiv TM: Dreptul de a visa
Venajalta(?)
Epos: Ilia
Igor Garshnek / Synopsis: Synopsis
Eestista(?)
Pantokrator: Jäi servi seisma
VSP Projekt: st
J
VSP Projekt: st
Joo tuohan mulla onkin. Se on kelpo fuusiotyylinen levy, levyllä on mukana mm. Rujasta ja In Spestä tuttuja heppuja.
Eli minä se tuossa kehuin, jos ette muuten usko. :cool:
Kiitoksia vihjeistä! Sitten vaan selailemaan levyfriikkien postimyyntilistoja...
Muistin omistavani myös tällaisen nauhan:
Sleeping Flowers : Sunland
Ukrainalainen bändi (en tiedä onko enää edes olemassa), tämä nauha vuodelta 1998. Mainiota folk-henkistä progea. Välillä Jethro Tullin Songs from the wood -tyylistä laukkaa, välillä liikutaan Black Sabbathin Solituden tunnelmissa ja toisinaan on sellaista hieman psykedeelisempää Mythosin debyytin tapaista meininkiä. Miinusta tulee kuppasista soundeista, paikoitellen hieman epätarkasta soitosta ja yhdestä mauttomasta kitarasoolosta. Jos tämä olisi julkaistu vaikkapa 70-luvulla Saksassa, kyseessä olisi luultavasti jonkin sortin kulttiklassikko. Mutta kun ei ole. :(
Valitettavasti bändi on valinnut ehkä hieman vääränlaisen kohdeyleisön, tämänkin nauhan löysin jostain lähinnä metallia myyvästä ug-distrosta. Tosin samasta paikasta löysin Baris Mancon kokoelmakasetin, joka sisältää jotain harvinaisia jameja ym. :)
Kovin vähän kuullut, 2 LPtä, mutta sain senkäsityksen että toimii paremmin unkariksi kuin englanniksi..
Locomotiv GT samoilta ajoilta, oliko se jotain jytää?
Mulla on yksi Locomotiv GT:n LP ja se on jytaa. Tosin tama oli kai jenkkiversio heidan aikaisemmasta levystaan. Kieli ainakin oli vaihtunut englanniksi ja kun en ole muuta heilta kuullut, niin en tieda onko siina alkuperaisella levyllakin musa ollut samanlaista.
J
Paljon löytyy bändejä, joista on foorumilla keskusteltu, mutta haulla en ainakaan Omegasta löytänyt mitään. Löytyykö kenties Omegan tuotantoon tykästyneitä täältä?
...mutta haulla en ainakaan Omegasta löytänyt mitään.
Löytyy. Yritä uudelleen.
Olen yhden LPn onnistunut saamaan unkariksi, ja se oli paljon parempi kuin englanniksi kuulemani.
Omega on tuttu neljältä "progevaiheensa" CD:ltä, joten en sano mitään 60-luvun tai vuoden 1980 jälkeisestä tuotannosta. Ensimmäinen kuulemani, eli 200 Évvel az utolsó háború után, on mielestäni lähinnä hardrockia, joskin paremmissa biisesissä on hieman tuota uruilla ja taustalauluilla tuotettua "puolisinfonista" otetta ja melodioissa on jänniä sävyjä, jotka ehkä juontavat juurensa unkarinkielisen laulun suhteellista "eksoottisuudesta". Välillä tarttuvaa, välillä mautonta.
Seuraavat kaksi, Szvit ja Tûzvihar, ovat jo sitten progempia ja parempia julkaisuja. Eloyn tavoin yhtye yhdistelee raskaampaa rockia ja progebändien (varsinkin Floyd, mutta myös ELP, Yes ja Genesis) kosketinsoitinkuvioita ja sovitusideoita, mutta on vähän energisempi ja popmaisempi, paikoin aivan rehellisesti ja peittelemättä korni. Varsinkin Szvitin moniosaisen "opuksen" orkesterisovitukset tuovat mukavaa mahtipontisuuttaa soundiin. Kaavamaista tämä musiikki tuntuu olevan: paljon noita hitaita, hartaita balladeja ja sitten aina silloin tällöin väliin joku purkka-jytä-biisi.
Viimeiseksi olen kuullut englanninkielisen Skyroverin vuodelta 1978. Tällä levyllä Pink Floyd -imitaatio on paikoin aika pitkällä, joku "The Lost Prophet" voisi olla jo melkein tribuuttibändien kamaa. "Russian Winter" on ihan hyvä biisi ja muuallakin on kohtuullista yritystä, mutta hardrock-hetket eivät ole sen parempia kuin ennenkään. Tuo tyypillinen laulu särähtää jotenkin ilkeämmin korvaan englanniksi. Ok levy, ei muuta.
Omegassa itseäni on huvittanut yhtyeen diskografian rönsyilevä sekavuus. Tuo tietysti johtuu rinnakkaisten ja ristiriitaisten englannin- ja unkarinkielisten julkaisujen määrästä, mutta kyllä nämä jotkut CD-painoksetkin tuntuvat heittävän tietoisesti kapulaa rattaisiin, kun lähes mielivaltaisesti näyttävät sekoittavan eri julkaisujen kappalelistoja. No joka tapauksessa ihan hauska yhtye, mutta itse pidän kyllä unkarilaisista yhtyeistä paljon enemmän After Cryingista tai Solariksesta.
Huippusuosittuja Omegan pojat kyllä kai olivat kotimaassaan. Tuossa 70-luvun lopulla yhtyeen organisaatiolla kuulemma oli lähestulkoon monopoli kunnon äänentoistolaitteisiin ja muuhun bändikamaan Unkarissa, ja he käärivät aikamoiset voitot sillä. Se oli unkarilaista sosialismia.
Mulle ei ole tuttu kuin Hall of Floaters in the Sky älppy ja se ei oikein vakuuta. Viime kuuntelusta on jo aikaa, joten ei äkkiä tule mieleen mikä siinä oikein tökki. Tosiaan After Crying ja Solaris soivat täälläkin useammin. Muita hyviä unkarilaisia on myös Masfel, Townscream ja East.
Townscreamin ainokainen on tosiaan lähes yhtä hyvä kuin After Cryingin parhaimmisto. Kolmesta kuulemastani Eastin levystä ainoastaan Huség on todella vakuuttanut: sinänsä simppelisti mutta erittäin komeasti soitettua ja rikkaasti sovitettua sinfonista rockia. Sen edeltäjä Játékok oli jotenkin vaisumpi ja sisällöttömämpi, kun taas seuraavana tullut Rések a Falon on lähinnä persoonattomasti toteutettua syntikkapoppia. Yhtyeen myöhemmistä levyistä olen kuullut vain ristiriitaisia kommenteja. Onko omakohtaisia kokemuksia näistä kellään? Entä millainen tuo Masfel on?
Eastin levyistä mulle ovat tuttuja vain juuri nuo Huseg ja Jatekok ja juuri samaa mieltä olen niistä. Másfél on sitten erikoisempi tapaus. Instrumentaali on se ainut joka heiltä on mulle tuttu, eli Viperagarzon. Puolet bändistä soittaa leijuntaa vähän malliin Korai Örom ja toinen puoli bändistä vetää maanista tai hypnoottista hölkkää ;) Heh, ota tuosta nyt sit selvää. Aika kiivasta menoa.
Éjszakai Országút (Omega 3)
ihan hyvä
http://www.progarchives.com/Progressive_rock_discography_BAND.asp?band_id=708
Jaa, noh, eipä tuo Korai Öröm kovin "leijuntaa" ollutkaan. Ainakaan tämä 1997 levy. Olikohan sitten sillä '96:lla semmosia juttuja... No joka tapauksessa vähän jotain samaa on Másfálillakin, mutta paremmin toteutettuna. Torvia yms. Emmäätiiä ;)
Korai öröm on joka tapauksessa kova bändi! Multa taitaa löytyä nyt kaikki levyt, paitsi jotain remiksausjuttuja. Unkarin etno-Ozricit?
Korai öröm on joka tapauksessa kova levy! Multa taitaa löytyä nyt kaikki levyt, paitsi jotain remiksausjuttuja. Unkarin etno-Ozricit?
Joo! Täysin samaa mieltä! 1995- 1997 on kovia levyjä. Noi 2000 ei oikein kolise niin hyvin.
Ruja oli mielestäni ehdottomasti Eestin ykkösnimi ja paaaljon mielenkiintoisempi kuin esim. In Spe. Varsinkin 70-luvun tuotanto on vertailukelpoista minkä tahansa suuremmankin nimen kanssa. Tyylillisesti olivat perinteisen progen ja "samlamaisen" huumoripitoisen revittelyn välillä. Sanoituksista ymmärtää sen verran, että rohkeutta kavereilla kyllä riitti tuon ajan Neuvostoliitossa! 80 -luvulla mentiinkin sitten enemmän AOR:n suuntaan, mutta helmiä löytyy tuoltakin ajalta. Koko tuotanto on julkaistu 2 + 3:n cdn bokseissa ja VHS -videona 90 -luvun lopulla.
Laulaja Urmas Alender menehtyi sittemmin Estonian katastrofissa.
Minulla on tuo Rujan ensimmäinen, kahden CD:n Need ei vaata tagasi... -setti. Todellakin paikoin erittäin hyvää tavaraa: perinteistä sinfonista ja klassisvaikutteista nationalistis-paatoksellista laulukamaa, toisaalta hieman psykedelisempääkin kamaa ja sitten noita pelleilyjuttuja, jotka hieman heikentävät kokonaisvaikutelmaa. Kokoelmahan tämä on, joten tietyltä hajanaisuudelta ei voi välttyä. Siksi ehkä kuitenkin pidän enemmän In Spen ensimmäisestä levystä, on se sen verran hyvää, joskin ehkä paikoin jotenkin "etäistä" sinfonista progea.
Syntikkamies Sven Grünbergiltä olen kuullut yhden soundtrack-kokoelman (Hukkunud Alpinisti Hotell) ja miehen 70-luvulla toimineen Mess-yhtyeen äänityksistä julkaistun CD:n. Jälkimmäinen on aika mielenkiintoinen teos, jossa yhdistyvät Steve Hillagemäiset spacerock-kuviot, sinfoniset elementit ja ambientit synamaailmat, jotka kuulostavat yllättävän moderneilta. Soundi ei ole erikoinen, mutta levy on kai miksattu ja lyhennelty olemassaolevilta nauhoilta hieman hätäisesti. Täysimittainen versiokin on kuulemma julkaistu viime vuonna.
Kasekekin on ihan ok yhtye. Punkbändissä soittaneet kitaristit ja progemiehet tekemässä jotain fuusioon viittavaa. Ei se ihan lopputulos ole, mutta hyvältä se kuulostaa.
Tunteeko kukaan muuten yhtään liettualaista progeyhtyettä? Latviasta tiedän ainakin Holy Lambin (lähinnä kitaravoittoista neoprogea), mutta Liettuan en ole kuullut raikuvan 13/8-tahtiin.
80-luvun venäläisistä yhtyeistä puheen ollen, osaisiko joku valottaa hieman Avtograf-yhtyeen (alias Autograph) ensilevyn historiaa ja saatavuutta? Tämä vuonna 1986 julkaistu LP on aika jännä yhdistelmä Genesikseen viittaavaa progea ja AOR:ää. Lyhyt se on myös, alle puolituntinen. Ymmärtääkseni siitä liikkui jo pari vuotta aiemmin pidempi kasettiversio silloisen Neuvostoliiton "epävirallisilla" äänitemarkkinoilla. Olen myös kuullut MP3-muodossa pari biisiä, jotka voisivat olla tältä ajalta. Eli onko tätä julkaistu CD-muodossa koskaan?
Ainoa tuntemani CD-julkaisu yhtyeeltä on ollut Musean julkaisema Stone Land, eli yhtyeen toinen virallinen julkaisu, joka kai tunnetaan myös alkukielisellä nimellä Kamenni Krai. Tämä on jo täyttä 80-luvun lopun AOR:ää, joskaan ei hullumpaa, ellei saa näppylöitä ko. musiikinlajista yleensä.
Heh, tuo Autograph on niitä levyjä, joita vanhemmat tai sukulaiset toivat Venäjän reissulta tuliaisina. "Venäläistä rokkia Jarkolle", niin minäkin sen aikoinaan sain ;) Enpä ole cd- versioon törmännyt missään. Kyllähän tuota levyä silloin tällöin tulee soitettua...
Niin tuo Melodija julkaisi jotain rockille kaukaisesti sukua olevia siistejä levyjä, niinkuin tuon Autografin, josta oli sensuroitu pois jokunen kpl... Kyllähän tämäkin levy on Venäjällä julkaistu cdnä ja kokonaisena joskus 90-00-luvuilla, saatavuudesta en tiedä, kysykää Tusovkan levykauppaosastolta!
Tsekattavia venäläisiä on esmes Sergei Kurjohinin levyt, etenkin ne, joissa äijä soittaa soolopianoa...
Niin ja tietysti parikymmentä levyllistä Akvariumia, jokunen DDT ja Piknik, Zenter, DK, Strennyje Igri, Auktsion ja Grazhdanskaja Oborona, noin muutaman bändinnimen mainitakseni....
Olen yhden LPn onnistunut saamaan unkariksi, ja se oli paljon parempi kuin englanniksi kuulemani.
Minusta itseasiassa unkarinkieli kuulostaa hyvälle, vaikkakin englanniksi lauletut menettelevät siinä rinnalla myös. Alkuperäinen kieli kuitenkin parempi.
Minulla on tuo Rujan ensimmäinen, kahden CD:n Need ei vaata tagasi... -setti. Todellakin paikoin erittäin hyvää tavaraa: perinteistä sinfonista ja klassisvaikutteista nationalistis-paatoksellista laulukamaa, toisaalta hieman psykedelisempääkin kamaa ja sitten noita pelleilyjuttuja, jotka hieman heikentävät kokonaisvaikutelmaa. Kokoelmahan tämä on, joten tietyltä hajanaisuudelta ei voi välttyä. Siksi ehkä kuitenkin pidän enemmän In Spen ensimmäisestä levystä, on se sen verran hyvää, joskin ehkä paikoin jotenkin "etäistä" sinfonista progea.
.
.
In Spe oli erinomainen yhtye, mutta ei herätä allekirjoittaneessa samanlaisia fiiliksiä kuin Ruja. Kuten itsekin totesit, välillä hieman etäistä ja, lisäisin tähän: ah, niin taiteellista. :wink:
Rujassa kiehtoo materiaalin monimuotoisuus ja hengästyttävä virtuositeetti. Välillä kuuntelija on aivan varma, että tämän kokoonpanon kanssa kaikki on mahdollista.
Lisäpointseja tulee ympäristöstä jossa nuo uroteot tehtiin.
Nationalistis-paatoksellisuus on sinänsä vastemielistä, mutta kun ottaa huomioon sen, kuinka suuria henkilökohtaisia riskejä on otettu tätä musiikkia tehdessä ei voi kuin todeta että helpommallakin elämänsä tuon ajan Eestissä olisi voinut järjestää. Jotain makua asiaan saa jos on joskus vieraillut neukkuajan Tallinnassa. Vertailla voi myös omaa historiaamme Tsaarin vallan alla josta kansallisromantiikka, Sibeliuksen ja Gallén Kallelan johdolla, ponnistivat.
Jossain toisessa maassa Rujasta olisi varmasti tullut kansainvälisesti paljon tunnetumpi ryhmä!
Autograph tuli hankittua sokkona Tallinnasta joskus 80 -luvulla; yllätys oli mieluisa kun kotona sitten totesin, että hei tämähän on progea! :) En osaa venäjää, mutta ainakin yksi biisi oli omistettu Lennonin muistolle. Pätevästi soitettua, klassisvaikutteista ja kosketinsoitinpitoista , välillä vähän korniakin musiikkia.
Muistan lukeneeni jostakin, että Autograph oli ns. "puolueen bändi"- siihen nähden minulle on uutta, että sitä oltaisiin jotenkin sensuroitu.
No eikun haette kirjastosta luettavaksenne Artemi Troitskin opuksen Terveisä Tsaikovskille rock Neuvostoliitossa, siinä on monta ihmeellistä & mielenkiintoista tarinaa, myös Autografista.
Vuoden 80 tienoilla julkaisi Melodija myös uskomattoman folk-proge-syntza-levyn Alexander Gradsky: Russian Songs, folk songs suite, joka kyllä kantsii etsiä käsiinsä & korviinsa... Jazzirock-levy on tollanen, kuin Polite Refusal: Ethnic Experiences.
Tämän julkaisi tunnetun läntisen kapitalistimaan RockAdillo records vuonna 90... Näiden muita levyjä löytyy Venäjältä...
Jazzirock-levy on tollanen, kuin Polite Refusal: Ethnic Experiences
Tuo levy on ihan Magmaa ;)
Autograph tuli hankittua sokkona Tallinnasta joskus 80 -luvulla; yllätys oli mieluisa kun kotona sitten totesin, että hei tämähän on progea! :) En osaa venäjää, mutta ainakin yksi biisi oli omistettu Lennonin muistolle. Pätevästi soitettua, klassisvaikutteista ja kosketinsoitinpitoista , välillä vähän korniakin musiikkia. [/quote]
Tuossa Lennonin muistobiisissä ainakin on korniutta, mutta niinhän tuollaisessa tribuuteissa usein on ja sillä hyvä (ja missä progekaan olisi ilman paatoksellisuutta?). Lennonin kuolemahan oli NL:ssäkin iso isku popmusiikin ystäville ja monta kappaletta hänen muistokseen tehtiin (Rujakin ymmärtääkseni yhden).
[quote]Muistan lukeneeni jostakin, että Autograph oli ns. "puolueen bändi"- siihen nähden minulle on uutta, että sitä oltaisiin jotenkin sensuroitu.
Tuossa Lennonin muistobiisissä ainakin on korniutta, mutta niinhän tuollaisessa tribuuteissa usein on ja sillä hyvä (ja missä progekaan olisi ilman paatoksellisuutta?). Lennonin kuolemahan oli NL:ssäkin iso isku popmusiikin ystäville ja monta kappaletta hänen muistokseen tehtiin (Rujakin ymmärtääkseni yhden).
[quote]Muistan lukeneeni jostakin, että Autograph oli ns. "puolueen bändi"- siihen nähden minulle on uutta, että sitä oltaisiin jotenkin sensuroitu.
Tuota en ole ennen kuullut, mutta voihan hyvinkin olla. Tosin usein olen huomannut, että länsimaisissa artikkeleissa "puolueen" yhtyeeksi leimataan jokainen "virallinen" neukkurockyhtye. Virallinen tai "filharmoninen" yhtyehän Autograph oli, eli yhtyeen jäsenillä oli virallinen lupa (ja velvollisuus) harjoittaa musiikkia ammattinaan ja siten myös pääsy viralliselle keikka- ja levymarkkinoille. Vastineeksi tietysti musiikki ja sanoitukset täytyi hyväksyttää instansseilla, jotka eivät yleensä olleet rockille kovin myötämielisiä. Autograph kyllä selvästi miellytti viranomaisia ja perestroikan aikana oli yksi noita ensimmäisiä venäläisiä rockyhtyeitä, joita markkinoitiin tosissaan itäblokin ulkopuolelle, mutta en tiedä, oliko heillä mitään suoraa yhtyettä puolueeseen tai vaikuttiko se miten musiikin sisältöön. Epäsuoraa vaikutusta tuollaisessa riippuvuussuhteessa tuskin voikaan välttää. Joka tapauksessa paljon helpommat olot yhtyeellä tosiaan oli kuin jollain Rujalla.
Rajantakaisista syntikkamiehistä täytyy mainita Eduard Artemjev (tai Edward Artemiev - kirjoitustapoja on enemmän kuin Volgassa kilometrejä). Miehen tunnetuimmat työt, eli Tarkovskin kolmeen elokuvaan tehdyt soundtrackit ovat mielenkiintoista, välillä Berliinin koulukuntaankin viittaavaa elektroakustista musiikkia (valitettavasti niitä ei ole julkaistu CD:llä alkuperäisessä muodossaan).
Mies on kuitenkin myös kokeillut jotain progen tapaista. Ainakin kuulemani Ode to Herald of Good (julkaistu CD:llä osana Three Odes -lättyä) ja Warmth of Earth (Musean uudelleenjulkaisu) ovat huvittavan mahtipontisia sinfonisen rockin, klassisen, popin ja elektronisen musiikin yhdistelmiä. Näissä "korni" on paikoin osuva sana (varsinkin joissain kuoro- ja solistiosuuksissa), mutta myös mukaansatempaava ja komeaa, kaikessa mahtipontisuudessaan. Ensimmäinen näistä sävellettiin tilaustyönä Moskovan olympialaisia varten (joskin levytettiin vasta vuosia myöhemmin), mutta en muista esitettiinkö sitä kisojen yhteydessä.
[quote]
Juuri tätä tarkoitin. "Puolueen bändiksi" kutsuminen on ehkä vähän harhaanjohtavaa, vaikkakin sitaateissa.
Kun nyt mietin että mistä olin Autografista lukenut niin Hesarissa tasi olla jonkinmoinen esittely ko. bändistä. Olikohan peräti niin, käväisivät Suomessa esiintymässä.
Tuo K.P. tikka-ri:n mainitsema kirja täytyy kyllä lukaista heti kun mahdollista..
Tuo K.P. tikka-ri:n mainitsema kirja täytyy kyllä lukaista heti kun mahdollista..
Kyllä, ehdottomasti hyvä lukukokemus. Antaa vähän laajemman - ja myös raadollisemman - kuvan neuvostorockista kuin monet ylimalkaiset länsitekstit. Tätä ei enää taida saada muualta kuin kirjastoista, divareissakin tunnelma on sellainen, että kirja tunnetaan mutta ei olla koskaan nähty.
Hmmm, jännittävää... Itse omistan Omegan Csillagok Útjánin ( 8 ) vinyylin; mutsi tai faija toi sen joskus 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa tuliaiseksi joltain matkaltaan. Sittemmin en ole juurikaan levyä kuunnellut - muistaisin jopa etten olisi koskaan ollut kovin innostunutkaan - mutta nyt täytynee pistää uudelleen kuunteluun. Pepitan julkaisema, joten toivon kyseessä olevan unkarinkielinen versio (englanninkieliset biisinnimet ovat kansiteksteissä suluissa perässä)...
Onko tuo vinyyli muuten jokin harvinaisuus, vai löytyykö ihan helpostikin?
...niin ja sitten Länsimainen Hapatus, öh, eikun sosiologia, tieteellistä textiä, mukaan; Thomas Cushman:Notes from Underground rock music counterculture in russia. Mielenkiintoinen opus, jostain kirjastosta tämäkin löytyy... Kantsii kyl lukea toi Troitskin perusteos pohjatiedoksi... Tää on kyl mainio opus, tän siis teki USAlainen sosiologian proffa asusteltuaan pari vuotta 80- ja 90-lukua Pietarissa.
Ja wanha kunnon Progresskin oli menossa mukana, siis perestroikassa & glasnostissa, 90 ne julkas Igor Zaitsevin (paikallinen undergroundlehtimies) toimittaman kokoelman Soviet Rock 25 years in the underground + 5 years of freedom. Siinä taas on tosi hupaisia, rankkoja ja mielenkiintoisia artikkeleja rok-kulttuurin tienoilta (rok=rock venäjäksi...), muutamasta samizdat-kirjailijasta jne... ja kirjastostapa kirjastosta...
http://www.gammapolis.de
Tuossa linkki niille, joita Omega vielä kiinnostaa. Kun mainosanimaatioista pääsee eroon, aukenevat siitä yhtyeen perinpohjaiset ja monikieliset kotisivut, joilta löytyy mm. perusteellinen diskografia, joka auttaa hieman tekemään selkoa siitä mitä yhtye oikein onkaan julkaissut milläkin kielellä.