Moraaliasiat
EsaJii kirjoitti noin 20 vuotta sitten (79 kommenttia)
Lainaan itseäni ja Juuffoa toisessa ketjussa:
juuffo kirjoitti:
Tämä onkin vaikea asia, esimerkiksi lapsilleni selittää. Kerron että heillä on omatunto. Jos rikkoo luottamuksen esimerkiksi toiseen henkilöön, sen tuntee. Siis kaikki noi uskonnon paasaamat asiat voi tehdä ihan itsensä tähden. Et ole parempi ihminen jos koko ajan teet vain itsekkäästi. Vain minun ja läheisteni asioilla on merkitystä, ei arvailulla tuonpuoleisesta. En voi ajatella että jollekin henkiolennolle olisi ehdottoman tärkeää että me uskomme häneen. Mitä merkitystä meillä yksilöinä voi olla kaikkivaltiaaseen?
Uskonnollisilla ihmisillä taitaa olla se käsitys että ateistilla ei voi olla moraalia. Heidän käsityksen mukaan "millään ei ole mitään merkitystä" jos ei ole jumalaa.
Ateistit ja agnostikot eivät kiellä tunteita, moraalia, "henkistä" elämää. Emme vain usko tai tiedä mitään mikä olisi olemassa ilman ainetta.
Mutta kertokaapas moraalikäsityksiänne. Filosofiahan on vain plekkää selittelyä jumalan puutteessa.
juuffo kirjoitti:
Ja miksi ihmiset jotka eivät piittaa Jumalan tahdosta ylipäätään vaivaisivat itseään miettimällä "mikä on syntiä tai väärin, ja tuomittavaa"?
Jos Heidän käsityksensä mukaan ei ole mitään korkeampaa voimaa, so what? Miten se voisi loukata heidän intimiteettiään?
Jos Heidän käsityksensä mukaan ei ole mitään korkeampaa voimaa, so what? Miten se voisi loukata heidän intimiteettiään?
Tämä onkin vaikea asia, esimerkiksi lapsilleni selittää. Kerron että heillä on omatunto. Jos rikkoo luottamuksen esimerkiksi toiseen henkilöön, sen tuntee. Siis kaikki noi uskonnon paasaamat asiat voi tehdä ihan itsensä tähden. Et ole parempi ihminen jos koko ajan teet vain itsekkäästi. Vain minun ja läheisteni asioilla on merkitystä, ei arvailulla tuonpuoleisesta. En voi ajatella että jollekin henkiolennolle olisi ehdottoman tärkeää että me uskomme häneen. Mitä merkitystä meillä yksilöinä voi olla kaikkivaltiaaseen?
Uskonnollisilla ihmisillä taitaa olla se käsitys että ateistilla ei voi olla moraalia. Heidän käsityksen mukaan "millään ei ole mitään merkitystä" jos ei ole jumalaa.
Ateistit ja agnostikot eivät kiellä tunteita, moraalia, "henkistä" elämää. Emme vain usko tai tiedä mitään mikä olisi olemassa ilman ainetta.
Mutta kertokaapas moraalikäsityksiänne. Filosofiahan on vain plekkää selittelyä jumalan puutteessa.
+/- saldo : 0 | Tweet
Toisen ihmisen (miksei eläimenkin) tietoinen loukkaaminen sanoilla tai teoilla on ehkä pahinta mitä voi tehdä. Oman edun tavoittelu toisen kustannuksella on myöskin pahasta.
Toisen ihmisen (miksei eläimenkin) tietoinen loukkaaminen sanoilla tai teoilla on ehkä pahinta mitä voi tehdä. Oman edun tavoittelu toisen kustannuksella on myöskin pahasta.
Toisaalta joskus käy vain niin, että toista ihmistä on pakko loukata tietoisesti. Tällaisia tilanteita on sellaiset keskustelutilanteet, joissa vastassa on varsin jyrkkiä käsityksiä omaava ihminen. Esimerkiksi homoseksuaalien oikeuksista (esim. adoptio-oikeus) väiteltäessä näyttäisi usein käyvän niin että omaa mielipidettä ei pysty sanomaan ilman että loukkaisi toisen tunteita. Mun mielestä on kuitenkin parempi että esimerkiksi homoseksuaalin adoptio-oikeutta vastustava loukkaantuu kuin että asiasta ei ollenkaan väiteltäis.
Mutta mun moraalikäsityksistä... mää olen enemmän velvollisuuseetikko kuin seurauseetikko. Tässä suhteessa Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi on ihan hyvä lähtökohta, eli
1. toimi vain sellaisen säännön puitteissa jonka voisit toivoa tulevan yleiseksi laiksi (moraalisäännön universaalisuusvaatimus)
2. kohtele toista ihmistä aina ihmisenä itsenään äläkä välineenä johonki tiettyyn päämäärään (autonomian kunnioitus)
Nämä eivät kuitenkaan yksistään riitä, sillä on tärkeetä että itselle universaalilta tuntuva moraalilaki on myös muiden mielestä pätevä ja heidän arvioitavissaan. Niinpä imperatiivin 1. kohtaan olisi tehtävä lisäyksiä niin, että toisilla on mahdollisuus jatkuvassa keskustelussa testata sen universaalisuusvaatimus.
Tästä sitten tietysti siirrytään siihen, että millainen on sellainen tilanne, jossa ihmisillä on mahdollisuus keskustella moraalisäännöistä siten että yksilön autonomiaa kunnioitetaan. Saksalaisella sosiaalifilosofi Jürgen Habermasilla ja hänen kommunikatiivisen toiminnan teoriallaan on tähän painavaa sanottavaa. En sitä sen syvemmin käy läpi, mutta pääpointit esitän alla:
1. kaikilla mahdollisiilla diskurssin osanottajilla täytyy olla yhtäläiset mahdollisuudet käyttää puheakteja niin, että diskurssi voisi jatkuvasti olla avoin väitteille ja vastaväitteille, kysymyksille ja vastauksille
2. kaikilla diskurssiin osallistujilla täytyy olla yhtäläiset mahdollisuudet tulkintojen, väitteiden, suositusten, selitysten ja oikaisujen esittämiselle sekä yhtäläiset mahdollisuudet näiden esitysten pätevyyksien problematisoinnille, perustelemiselle ja kumoamiselle.
Tietysti näihin kaikkiin tulee lisätä se ehdoton sääntö, että jokaisen on ehdottomasti nautittava Terveet Kädet- yhtyeen musiikista.
Voisin lisätä, että ateistina on paras elää niin, ettei paljon tee "syntiä", koska on hankalaa, jossei syntiänsä voi sitten jollekin sovittaa. Jumalaltahan tilanteessa ei ole apua.
2. kohtele toista ihmistä aina ihmisenä itsenään äläkä välineenä johonki tiettyyn päämäärään (autonomian kunnioitus)
Mun polynesialaisen kannibaaliserkun mielestä toi on törkeen eurosentrinen näkemys.
Voisin lisätä, että ateistina on paras elää niin, ettei paljon tee "syntiä", koska on hankalaa, jossei syntiänsä voi sitten jollekin sovittaa. Jumalaltahan tilanteessa ei ole apua.
Mun mielestä se "synti" pitää ensin sovittaa ihtensä kanssa, ennenku voi ees aatella, että muilta (ihmisiltä/jumalilta/-lalta) sais helpotusta asiaan.
Samat ihmiset, joiden mielestä moraalilla ja uskonnolla ei ole mitään tekemistä, pohtivat moraalia termien synti ja sovitus avulla?? Olisiko uskonnon vaikutus länsimaiseen moraalikäsitykseen - myös sekulaariin moraalin - sittenkin melkoinen, ja kuka pystyy kuvittelemaan länsimaisen sekulaarin moraalin ilman kristinuskon vaikutusta. Millainen se mahtaisi olla? Roomalainen moraali, jossa vammaiset lapset heitettiin kivikkoon? Tai viikinkien moraali?
Uskonnon päätarkoitus on päättäjien mielestä moraali, ja usein se on kytkettynä maan kulttuuriin. Kaikissa uskonnoissa ei luvata edes paratiiseja, vain päästöä kivusta ja kurjuudesta.
Mun polynesialaisen kannibaaliserkun mielestä toi on törkeen eurosentrinen näkemys.
Niinpä, siksi hänelle onkin tarjottava mahdollisuus tämän moraaliteorian kritiikkiin. Ongelma on siinä, että jos kritiikki käy liian PUREVAKSI ja päädyn pataan, niin häntä voisi kritisoida törkeän polynesialais-kannibalistisista ihmiskäsityksistä. Niihin hän tietysti vastaa että mistä helvetin ihmiskäsityksistä, koko "ihminen" käsitteenä voi olla koko lailla erilainen animistisissa ympyröissä.
Tosin tähänkään ei tule vielä jäädä: koko "moraali" voidaan käsittää historiallisesti määräytyneeksi hegemoniaaliseksi diskurssiksi. Pelkästään siitä puhuminen voidaan ymmärtää jonkin sorttiseksi eurosentrismin ilmaukseksi.
Tässä suhteessa semmonen ranskalainen kaveri kuin Michel Foucault on kiinnostava. Hänen mukaansa moraalisella universalismilla on kautta aikojen toteutettu kurinalaistavaa ja normalisoivaa valtaa, joka on tehnyt ihmisistä samanaikaisesti subjekteja ja alistettuja.
Hän ei kuitenkaan tee hyppyä eettisen relativismin kelkkaan. Foucaultin "rajojen rikkomisen etiikan" perustavoitteena on ennemminkin vain mahdollistaa kapinointi niitä tapoja kohtaan, joilla meidät on jo ennalta määritelty, luokiteltu ja kategorisoitu. Tää tarkoittaa siten kritiikkiä myös polynesialais-kannibalisistia toimia kohtaan, ja vähän kaikkea muutakin. Se ei kuitenkaan ole moraalista nihilismiä, vaan ennemminkin moraalista skeptisismiä ja pessimististä aktivismia.
Moraali on sitä millä itse kehutaan ja mitä muilta vaaditaan.
Huijarin on kannattavaa saada muut toimimaan rehellisesti; tällöin hän itse saa huikean edun käyttäessään muita hyväkseen.
Länsimaissa ihmisillä on sisäänrakennettu tarve toimia rehellisesti ja sitä ylläpitää rangaistuksen uhka. Itse asiassa monet meistä tekevät jopa taloudellisia (!) uhrauksia lusmuilijoiden rankaisemiseksi. Tästä on äskettäin julkaistu aivan korkeimman tason "tieteellisiä tutkimuksia" mm. Science lehdessä. Aivokuvannuksen avulla voitiin todeta että ihmiset, jotka koeolosuhteissa rankaisivat lusmuilijoita saivat nautintoa toimistaan (Jos haluatte tarkan viitteen, voin lähettää sen jahka palaan töihin).
Näin se moraali toimii! Vanha kunnon keppi ja porkkana!
Länsimaissa ihmisillä on sisäänrakennettu tarve toimia rehellisesti ja sitä ylläpitää rangaistuksen uhka.
Jos rangaistuksen uhka on se mikä saa tekemään asiat oikein niin sillon ollaan jo pahasti pielesä.
Just vähä aikaa sitten "moralisoihtin" yhtä kaveria, joka oli saanu sakot ylinopeuvesta... sanoin, että ei ne nopeusrajotukset oo sen takia, että ylinopeuvesta voitas sitte rankasta, vaan sen takia, että kyseinen nopeus on todettu turvalliseksi ja ei se nopeusrajotus oo kiusan vaan turvallisuuven takia.
Tällaisia tilanteita on sellaiset keskustelutilanteet, joissa vastassa on varsin jyrkkiä käsityksiä omaava ihminen. Esimerkiksi homoseksuaalien oikeuksista (esim. adoptio-oikeus) väiteltäessä näyttäisi usein käyvän niin että omaa mielipidettä ei pysty sanomaan ilman että loukkaisi toisen tunteita. Mun mielestä on kuitenkin parempi että esimerkiksi homoseksuaalin adoptio-oikeutta vastustava loukkaantuu kuin että asiasta ei ollenkaan väiteltäis.
Adoptiossa on aina ensisijaisesti kysymys lapsen parhaasta.
Samaa sukupuolta olevat "isä ja äiti" eivät ehkä täytä tata vaatimusta?
Ei siitä ole kenellekään mitään haittaa, jos vanheimpan iltaan tulee kaksi isää per lapsi, jos asiasta ensin keskustellaan avoimesti. Krääh..
Ei siitä ole kenellekään mitään haittaa, jos vanheimpan iltaan tulee kaksi isää per lapsi, jos asiasta ensin keskustellaan avoimesti. Krääh..
:lol:
Adoptiossa on aina ensisijaisesti kysymys lapsen parhaasta.
Samaa sukupuolta olevat "isä ja äiti" eivät ehkä täytä tata vaatimusta?
Samaa sukupuolta olevat "isä ja äiti" eivät ehkä täytä tata vaatimusta?
On tehty runsaasti tutkimusta siitä, minkälaisia vaikutuksia lapseen on sillä, että vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Lähinnä lapset on haastatteluissa todettu keskimääräistä suvaitsevaisemmiksi. Ei niin hirveän huono asia lapsen kannaltakaan.
Mitä tulee homovanhempien osallistumiseen vanhempainiltaan, niin se olis just semmoista tietynlaista luutuneiden moraalikäsitysten kekseliästä kritiikkiä, ja se ois aina paikallaan.
On tehty runsaasti tutkimusta siitä, minkälaisia vaikutuksia lapseen on sillä, että vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Lähinnä lapset on haastatteluissa todettu keskimääräistä suvaitsevaisemmiksi. Ei niin hirveän huono asia lapsen kannaltakaan.
Mitä tulee homovanhempien osallistumiseen vanhempainiltaan, niin se olis just semmoista tietynlaista luutuneiden moraalikäsitysten kekseliästä kritiikkiä, ja se ois aina paikallaan.
Monet eroperheen ja/ tai uusioperheen lapset ovat "sopeutuneet yllättävän hyvin", koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Mutta onko se parasmahdollinen kasvualusta. Ja adoptiossa on mahdollisuus hakea sitä.
Jotkut "luutuneet" asenteet ovat ehkä sittenkin parasta säilyttää!
Monet eroperheen ja/ tai uusioperheen lapset ovat "sopeutuneet yllättävän hyvin", koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Mutta onko se parasmahdollinen kasvualusta. Ja adoptiossa on mahdollisuus hakea sitä.
Jotkut "luutuneet" asenteet ovat ehkä sittenkin parasta säilyttää!
Jotkut "luutuneet" asenteet ovat ehkä sittenkin parasta säilyttää!
Millä perusteella molempaa sukupuolta edustavat vanhemmat olisivat lapselle paras mahdollinen kasvualusta? Miksi samaa sukupuolta olevat vanhemmat eivät kykenisi aivan samaan asioiden opettamiseen ja rakkauden välittämiseen kuin eri sukupuolta edustavat?
Miehen- ja Naisenmalli, malli miehen ja naisen välisestä suhteesta, Isän- ja Äidinmalli. Eikö heteroparisuhde ole se kuitenkin se perustavaa laatua oleva malli?
Tällaisia tilanteita on sellaiset keskustelutilanteet, joissa...
Adoptiossa on aina ensisijaisesti kysymys lapsen parhaasta.
Samaa sukupuolta olevat "isä ja äiti" eivät ehkä täytä tata vaatimusta?
Homojen ja lesbojen lapsista ei kuitenkaan tule homoja ja lesboja, koska se ei sillä tavalla tartu. :wink:
Voihan niistä muuten tulla erilaisia. Kenties jopa suvaitsevaisia.
Adoptiossa on aina ensisijaisesti kysymys lapsen parhaasta.
Samaa sukupuolta olevat "isä ja äiti" eivät ehkä täytä tata vaatimusta?
Nykyinen hehitys tasomme ja lainsäädäntö on tällä hetkellä vielä tätä mieltä, mutta ehkä me kehitymme ja hylkäämme tälläisen vanhentuneena?
Lähinnä lapset on haastatteluissa todettu keskimääräistä suvaitsevaisemmiksi. Ei niin hirveän huono asia lapsen kannaltakaan.
Mitä muuta, siinäkö kaikki? Kukaan ei joutunut koskaan kiusatuksi koulussa tai muualla? Lapset eivät ole yleensä hirvittävän suvaitsevaisia erillaisuutta kohtaan.. eri asia on se, että lapsi ei aina tiedosta erillaisuutta.
No ne homot ja lesbot voi kotikouluttaa lapsensa kuten meillä hihhulit ja muut ahdasmieliset
Miehen- ja Naisenmalli, malli miehen ja naisen välisestä suhteesta, Isän- ja Äidinmalli. Eikö heteroparisuhde ole se kuitenkin se perustavaa laatua oleva malli?[/quote]
Miehenä ja naisena olemisen malli välittyy kyllä muualtakin kuin vanhempien kautta. Keskeisempää on mielestäni toiseen ihmiseen kohdistuvan kunnioittamisen osoittamisen opettaminen kaikilla elämänalueilla seksi mukaan lukien, ja sellaisen opettamisessa homot ja lesbot suorituvat yhtä hyvin kuin muutkin. Homo- ja lesboparin heteroksi syntyvä lapsi kyllä pärjää heterosuhteissakin, jos vanhemmat kykenevät hänelle opettamaan että ihmissuhteissa pitää aina sumplia ja hillitä halujaan.
Sinänsä pitäis suhtautua kriittisesti semmosiin asioihin kuin "miehen- ja naisenmalli" ja "isän- ja äidinmalli". Tommosten asioiden hirveen tärkeäksi näkeminen kertoo siitä, että heteroseksuaalisuus ja perinteinen ydinperhe nähdään joksikin muita paremmaksi yksiköksi. Mun mielestä pitäis perustella että mikä tekee siitä niin ylivertaisen, että se pitää ottaa automaattiseksi lähtökohdaksi. Mitä elämän kannalta välttämätöntä "miehen- ja naisemalli" ja "isän-ja äidinmalli" oikein pitää sisällään?
[quote]Mitä muuta, siinäkö kaikki? Kukaan ei joutunut koskaan kiusatuksi koulussa tai muualla? Lapset eivät ole yleensä hirvittävän suvaitsevaisia erillaisuutta kohtaan.. eri asia on se, että lapsi ei aina tiedosta erillaisuutta.
Miehenä ja naisena olemisen malli välittyy kyllä muualtakin kuin vanhempien kautta. Keskeisempää on mielestäni toiseen ihmiseen kohdistuvan kunnioittamisen osoittamisen opettaminen kaikilla elämänalueilla seksi mukaan lukien, ja sellaisen opettamisessa homot ja lesbot suorituvat yhtä hyvin kuin muutkin. Homo- ja lesboparin heteroksi syntyvä lapsi kyllä pärjää heterosuhteissakin, jos vanhemmat kykenevät hänelle opettamaan että ihmissuhteissa pitää aina sumplia ja hillitä halujaan.
Sinänsä pitäis suhtautua kriittisesti semmosiin asioihin kuin "miehen- ja naisenmalli" ja "isän- ja äidinmalli". Tommosten asioiden hirveen tärkeäksi näkeminen kertoo siitä, että heteroseksuaalisuus ja perinteinen ydinperhe nähdään joksikin muita paremmaksi yksiköksi. Mun mielestä pitäis perustella että mikä tekee siitä niin ylivertaisen, että se pitää ottaa automaattiseksi lähtökohdaksi. Mitä elämän kannalta välttämätöntä "miehen- ja naisemalli" ja "isän-ja äidinmalli" oikein pitää sisällään?
[quote]Mitä muuta, siinäkö kaikki? Kukaan ei joutunut koskaan kiusatuksi koulussa tai muualla? Lapset eivät ole yleensä hirvittävän suvaitsevaisia erillaisuutta kohtaan.. eri asia on se, että lapsi ei aina tiedosta erillaisuutta.
Onhan se totta että homo- tai lesboperheen, siinä missä somaliperheen, kommariperheen tai kokoomusperheen lapsi voi hyvinkin tulla kiusatuksi koulussa. Sillä perusteella en kuitenkaan menisi adoptio-oikeutta rajoittamaan, koska lapsella on muutakin tulevaisuutta kuin koulu. Monesta koulukiusatusta homoperheen lapsesta vois tulla isona vaikka mitä. Varsinkin kun maailmaa ja siinä vallitsevia moraalikäsityksiä on joutunut funtsimaan lapsesta asti.
Onhan se totta että homo- tai lesboperheen, siinä missä somaliperheen, kommariperheen tai kokoomusperheen lapsi voi hyvinkin tulla kiusatuksi koulussa. Sillä perusteella en kuitenkaan menisi adoptio-oikeutta rajoittamaan
Mun mielestä tosta argumentista puuttuu suhteellisuudentaju. Voi olla että esim. kokoomuslaisten lapsilla ei ole tulevaisuutta kuin alimittaisina mulkkuina, mutta siihen sisältyy paljon pienenpi stigma kuin siihen asiantilaan että isiä (tai äitejä) on kaksi. Ainakin oma kasvuympäristö oli niin perseestä, että kaksi isää olisi merkinnyt täydellistä helvettiä, ja olisin varmasti loppuelämäni katkera vanhemmille.
Voi olla että esim. kokoomuslaisten lapsilla ei ole tulevaisuutta kuin alimittaisina mulkkuina, mutta siihen sisältyy paljon pienenpi stigma kuin siihen asiantilaan että isiä (tai äitejä) on kaksi.
mainitsin kokoomusperheen vain kuriositeettina, toinen esimerkki oli esimerkiksi somaliperhe, jonka lapsi saa varmasti aika helvetinmoiset stigmat pelkän ihonvärinsä vuoksi loppuiäkseen. En yhtään ihmettelisi että koulussa kiusatuksi joutuva somalilapsi kiroaisi välillä vanhempansa helvettiin kokemustensa vuoksi. Tässä tapauksessa adoptio-oikeuden kieltäminen olisi kuitenkin lainvastainen teko.
Mun mielestä ihmisten oikeutta elää omanlaistaan elämää ei ikinä pitäisi rajoittaa vain sillä perusteella, että ympäristö on suvaitsematon. Vika on nääs ympäristössä eikä erilaisessa ihmisessä.
Mun mielestä ihmisten oikeutta elää omanlaistaan elämää ei ikinä pitäisi rajoittaa vain sillä perusteella, että ympäristö on suvaitsematon.
Mun mielestä lapsen oikeutta isään ja äitiin ei pitäisi kyseenalaistaa sillä perusteella että jotkin ihmiset pitävät vanhemmuutta ja lasten hankkimista itsestäänselvyytenä. Monikohan lapsi haluaisi kaksi isää, jos saisi itse valita?
Pitäisikö yksinhuoltajien lapset ottaa huostaan?
Pitäisikö yksinhuoltajien lapset ottaa huostaan?[/quote]
Tämä lähti liikkelle siitä että onko samaa sukupuolta olevilla pareilla oikeus adoptioon.
Ihmiset on luotu mieheksi ja naiseksi. Heille on annettu kyky saada jälkeläisiä. Siitä voisi olettaa seuraavan että vanhemmille on annettu kyky ja oikeus kasvattaa nämä lapset.
Miehen ja naisen malli pitää sisiällään kyvyn jatkaa sukua. Se antaa malli kuinka suhtaudut aikanasi omiisi. Malli siitä kuinka mies/ nainen suhtautuu perheeseensä, puolisoonsa yms.
[quote]jos vanhemmat kykenevät hänelle opettamaan että ihmissuhteissa pitää aina sumplia ja hillitä halujaan.
Tämä lähti liikkelle siitä että onko samaa sukupuolta olevilla pareilla oikeus adoptioon.
Mun mielestä pitäis perustella että mikä tekee siitä niin ylivertaisen, että se pitää ottaa automaattiseksi lähtökohdaksi. Mitä elämän kannalta välttämätöntä "miehen- ja naisemalli" ja "isän-ja äidinmalli" oikein pitää sisällään?
Ihmiset on luotu mieheksi ja naiseksi. Heille on annettu kyky saada jälkeläisiä. Siitä voisi olettaa seuraavan että vanhemmille on annettu kyky ja oikeus kasvattaa nämä lapset.
Miehen ja naisen malli pitää sisiällään kyvyn jatkaa sukua. Se antaa malli kuinka suhtaudut aikanasi omiisi. Malli siitä kuinka mies/ nainen suhtautuu perheeseensä, puolisoonsa yms.
[quote]jos vanhemmat kykenevät hänelle opettamaan että ihmissuhteissa pitää aina sumplia ja hillitä halujaan.
Kasvattaminen ei ole vain opettamista se on elämistä siinä perheessä, yhteisössä. Vanhemmia isä ja äidllä on tämä oikeus.Tästä voisi seurata että he olisivat siihen parhaat/ sopivimmat.
Pitäisikö yksinhuoltajien lapset ottaa huostaan?
Ei minun mielestä, koska ainakin toistaiseksi esim. yksi äiti on normaalimpi asia kuin kaksi äitiä. Nyt voi tietenkin sanoa, että mitään muutosta ei tapahdu, jos laki estää huoltajuuden, ja että muutos ja monimuotoisuus on kivaa. Voi olla, mutta en minä ainakaan haluasi kahta isää.
Mun mielestä lapsen oikeutta isään ja äitiin ei pitäisi kyseenalaistaa sillä perusteella että jotkin ihmiset pitävät vanhemmuutta ja lasten hankkimista itsestäänselvyytenä. Monikohan lapsi haluaisi kaksi isää, jos saisi itse valita?[/quote]
Ei tietenkään kovinkaan moni haluaisi, jos kysyttäisi ajan arvoilmapiirissä kasvavalta kymmenvuotiaalta. Mitään yhteiskunnallista edistystä millään muullakaan elämän alueella ei tapahtuisi, jos päätösvalta annettaisiin heille. Kuinka moni lapsi haluaisi pedofiili-isän&masennus-äidin, pettäjä-isän&ylipaapovan äidin, välinpitämättömän ura-isän&äidin jne. jne. jos saisi valita? Olen varma että tietyissä vertailutilanteissa lapsi voisi hyvinkin valita kahden isän perheen mikäli se olisi muulla tavoin "normaali".
Usein asioita oppii näkemään laajemmasta perspektiivistä sitten kun hieman elämänkokemusta on kertynyt. Olen ihan satavarma että jo murrosikäinen, nuorempikin osaisi nähdä myös hyviä puolia siinä, että hän on kasvanut homo-tai lesboperheessä. Olemassa olevat tutkimukset eivät tue väitettä jostain läpi elämän kestävästä traumasta, vaikka kiusaamiskokemuksia onkin.
Tärkeämpää olisi osata katsoa tulevaisuuteen. Mikäli adoptio-oikeus annettaisiin, niin voi olla että joskus asia ei olisi niin hirveän big deal.
Kuvitellaan tilanne jossa nainen on elänyt parisuhteessa miehen kanssa, mutta heillä ei mahdollisuutta saada lapsia, koska äidillä on ollut kohdunkaulan syöpä. He päättävät adoptoida lapsen. Sitten he eroavat, ja erotilanteessa lapsi määrätään äidille. Äiti rakastuu toiseen naiseen ja he menevät naimisiin. Pitäisikö tällöin lapsi ottaa äidiltä pois, ja jos, niin kenen edun mukaista se olisi?
Jatkokysymys: ihminen on luova ja kehittyvä olento, niinpä voisi sanoa että hänelle on "luotu" kyky hankkia jälkeläisiä myös adoption kautta. Miksi homo-tai lesbovanhemmille ei ole annettu oikeutta tähän luonnolliseen lastenhankkimistapaan, kun kyky kasvatukseen on kuitenkin olemassa?
[quote]Kasvattaminen ei ole vain opettamista se on elämistä siinä perheessä, yhteisössä. Vanhemmia isä ja äidllä on tämä oikeus.Tästä voisi seurata että he olisivat siihen parhaat/ sopivimmat.
Ei tietenkään kovinkaan moni haluaisi, jos kysyttäisi ajan arvoilmapiirissä kasvavalta kymmenvuotiaalta. Mitään yhteiskunnallista edistystä millään muullakaan elämän alueella ei tapahtuisi, jos päätösvalta annettaisiin heille. Kuinka moni lapsi haluaisi pedofiili-isän&masennus-äidin, pettäjä-isän&ylipaapovan äidin, välinpitämättömän ura-isän&äidin jne. jne. jos saisi valita? Olen varma että tietyissä vertailutilanteissa lapsi voisi hyvinkin valita kahden isän perheen mikäli se olisi muulla tavoin "normaali".
Usein asioita oppii näkemään laajemmasta perspektiivistä sitten kun hieman elämänkokemusta on kertynyt. Olen ihan satavarma että jo murrosikäinen, nuorempikin osaisi nähdä myös hyviä puolia siinä, että hän on kasvanut homo-tai lesboperheessä. Olemassa olevat tutkimukset eivät tue väitettä jostain läpi elämän kestävästä traumasta, vaikka kiusaamiskokemuksia onkin.
Tärkeämpää olisi osata katsoa tulevaisuuteen. Mikäli adoptio-oikeus annettaisiin, niin voi olla että joskus asia ei olisi niin hirveän big deal.
Ihmiset on luotu mieheksi ja naiseksi. Heille on annettu kyky saada jälkeläisiä. Siitä voisi olettaa seuraavan että vanhemmille on annettu kyky ja oikeus kasvattaa nämä lapset.
Kuvitellaan tilanne jossa nainen on elänyt parisuhteessa miehen kanssa, mutta heillä ei mahdollisuutta saada lapsia, koska äidillä on ollut kohdunkaulan syöpä. He päättävät adoptoida lapsen. Sitten he eroavat, ja erotilanteessa lapsi määrätään äidille. Äiti rakastuu toiseen naiseen ja he menevät naimisiin. Pitäisikö tällöin lapsi ottaa äidiltä pois, ja jos, niin kenen edun mukaista se olisi?
Jatkokysymys: ihminen on luova ja kehittyvä olento, niinpä voisi sanoa että hänelle on "luotu" kyky hankkia jälkeläisiä myös adoption kautta. Miksi homo-tai lesbovanhemmille ei ole annettu oikeutta tähän luonnolliseen lastenhankkimistapaan, kun kyky kasvatukseen on kuitenkin olemassa?
[quote]Kasvattaminen ei ole vain opettamista se on elämistä siinä perheessä, yhteisössä. Vanhemmia isä ja äidllä on tämä oikeus.Tästä voisi seurata että he olisivat siihen parhaat/ sopivimmat.
Kyllä homot ja lesbot kykenevät aivan yhtä hyvin elämään perheessä yhtä syvällisesti kuin muutkin. Tuon väitteen argumentaatiota olisi ehkä syytä syventää.
Onko adoptiohaluisia homopareja todella niin paljon, että ilmiöstä voisi tulla koskaan ns. normaali?
Mikä on normaali? Onko oltava kellokäyrän 90% rajojen sisällä?
Onko adoptiohaluisia homopareja todella niin paljon, että ilmiöstä voisi tulla koskaan ns. normaali?
Vaikia sannoo. Tulee kuitenkin mieleen 1800-luku ja ajatus siitä, että naisten äänioikeuden tavoitteleminen turhanpäiväistä haihattelua. En yhtään ihmettelisi jos 50 vuoden päästä tämän päivän retoriikkaa homoparien adoptio-oikeutta vastaan katsottaisiin huvittuneena, tai toisinpäin.
Omasta mielestäni on toisaalta yhdentekevää, onko jokin ilmiö "normaali" vai ei. Keskeisempää on taata ihmisille yhtäläiset oikeudet lain edessä.
Henk. koht. mielipiteeni on, että lapsen oikeus "isään ja äitiin" niin perustavanlaatuisena oikeutena että se jättäisi alleen jopa ihmisen oikeuden hankkia lapsi, on melkoista liioittelua, josta tulee lähinnä mieleen abortinvastustajien samankaltaiset argumentit "sikiön oikeudesta elämään".
Kärjistäen hyvä tulee.. Naisten äänioikeus on nyt ehkä hieman yksitahoisempi asia kuin homoadoptio.
Sellainen abstraktio kuin "yhtäläiset oikeudet" ei paina minun vaakakupissa mitään, jos toisessa päässä on lapselle mahdollisesti aiheutuva psyykkinen kärsimys.
Mikä on normaali? Onko oltava kellokäyrän 90% rajojen sisällä?
Et sitten huomannut, että normaalin edessä luki "ns." Se tarkoittaa "niin sanottu", mikä tahtoo sanoa että kirjoittajan mielestä normaali on sopimuksen varainen asia. Tollo!
He päättävät adoptoida lapsen. Sitten he eroavat, ja erotilanteessa lapsi määrätään äidille. Äiti rakastuu toiseen naiseen ja he menevät naimisiin. Pitäisikö tällöin lapsi ottaa äidiltä pois, ja jos, niin kenen edun mukaista se olisi?
Miksi homo-tai lesbovanhemmille ei ole annettu oikeutta tähän luonnolliseen lastenhankkimistapaan, kun kyky kasvatukseen on kuitenkin olemassa?[/quote]
Adoptio vanhemmat eivät eroa!
Adoptoivat vanhemmat käydään niin tarkkaan "läpi" että jos äidin sukupuolinen identtiteetti on noin epävakaa se tullenee esille. Se käy esteeksi adoptiolle.
Joskus olen nähnyt kiihkeästi suuteleviä teinityttöjä ja olen ajatellut että heidän identtiteettinsä on vasta muodostumassa ja oikealla terapialla se saadaan vielä käännettyä oikeille, "normaaleille raiteille". Tästäkin asiasta on tietoa ja hyviä kokemuksia. Nuoriin epävarmoihin saattaa vaikuttaa ympäristön paine. Halutaan olla niin radikaaleja, suvaitsevaisia,"erikoisia" että ajaudutaan moiseen.
[quote]Kyllä homot ja lesbot kykenevät aivan yhtä hyvin elämään perheessä yhtä syvällisesti kuin muutkin. Tuon väitteen argumentaatiota olisi ehkä syytä syventää.
Niissä puitteissä kuin he voivat, MUTTA he eivät voi olla roolimalleina,isänä ja äitinä.Miksi homo-tai lesbovanhemmille ei ole annettu oikeutta tähän luonnolliseen lastenhankkimistapaan, kun kyky kasvatukseen on kuitenkin olemassa?[/quote]
Adoptio vanhemmat eivät eroa!
Adoptoivat vanhemmat käydään niin tarkkaan "läpi" että jos äidin sukupuolinen identtiteetti on noin epävakaa se tullenee esille. Se käy esteeksi adoptiolle.
Joskus olen nähnyt kiihkeästi suuteleviä teinityttöjä ja olen ajatellut että heidän identtiteettinsä on vasta muodostumassa ja oikealla terapialla se saadaan vielä käännettyä oikeille, "normaaleille raiteille". Tästäkin asiasta on tietoa ja hyviä kokemuksia. Nuoriin epävarmoihin saattaa vaikuttaa ympäristön paine. Halutaan olla niin radikaaleja, suvaitsevaisia,"erikoisia" että ajaudutaan moiseen.
Kasvattaminen ei ole vain opettamista se on elämistä siinä perheessä, yhteisössä. Vanhemmia isä ja äidllä on tämä oikeus.Tästä voisi seurata että he olisivat siihen parhaat/ sopivimmat.
[quote]Kyllä homot ja lesbot kykenevät aivan yhtä hyvin elämään perheessä yhtä syvällisesti kuin muutkin. Tuon väitteen argumentaatiota olisi ehkä syytä syventää.
Mikä sitten on ns. normaali. Sekin pitää määritellä. Ei saa sanoa normaali ja vihjata että se on jokin vaikka jossain KIRJASSA määrätty normaali.
Mikä sitten on ns. normaali. Sekin pitää määritellä. Ei saa sanoa normaali ja vihjata että se on jokin vaikka jossain KIRJASSA määrätty normaali.[/quote]
Mistä me se tieto otetaan!? Näemmehän jo tässäkin että vajaa järkemme saa aikaan vain tyhjää sana helinää. Meidän ymmärryksemme ei kertakaikiian ole riittävä.
[quote] Miksi homo-tai lesbovanhemmille ei ole annettu oikeutta tähän luonnolliseen lastenhankkimistapaan, kun kyky kasvatukseen on kuitenkin olemassa?
Mistä me se tieto otetaan!? Näemmehän jo tässäkin että vajaa järkemme saa aikaan vain tyhjää sana helinää. Meidän ymmärryksemme ei kertakaikiian ole riittävä.
[quote] Miksi homo-tai lesbovanhemmille ei ole annettu oikeutta tähän luonnolliseen lastenhankkimistapaan, kun kyky kasvatukseen on kuitenkin olemassa?
Koska ihminen on luotu mieheksi/ naiseksi JA heillä on kaikessa mielessä suotu kyky jälkeläisten hankkimiseen/ kasvattamiseen.
Mikä sitten on ns. normaali. Sekin pitää määritellä. Ei saa sanoa normaali ja vihjata että se on jokin vaikka jossain KIRJASSA määrätty normaali.
No kun nyt oli puhe sosiaalisista ilmiöistä, niin normaali on aika lähellä keskivertoa, yleistä, yleisesti hyväksyttyä ja normin mukaista. Huh.
Kärjistäen hyvä tulee.. Naisten äänioikeus on nyt ehkä hieman yksitahoisempi asia kuin homoadoptio. [/quote]
millä perusteella?
[quote]Sellainen abstraktio kuin "yhtäläiset oikeudet" ei paina minun vaakakupissa mitään, jos toisessa päässä on lapselle mahdollisesti aiheutuva psyykkinen kärsimys.
millä perusteella?
[quote]Sellainen abstraktio kuin "yhtäläiset oikeudet" ei paina minun vaakakupissa mitään, jos toisessa päässä on lapselle mahdollisesti aiheutuva psyykkinen kärsimys.
Jos lapsen saanti kielletään sillä perusteella, että lapsella on vaarana saada psyykkisiä kärsimyksiä isona, niin adoptio pitäisi kieltää kaikilta.
millä perusteella?[/quote]
Naisten äänioikeus riippuu pelkästään poliittisesta tahdosta ja valtapelistä, homojen huoltajuus taas nivoutuu monimutkaisempiin kysymyksiin vanhemmuudesta, lapsen psykososiaalisesta kehityksestä jne.
[quote]Jos lapsen saanti kielletään sillä perusteella, että lapsella on vaarana saada psyykkisiä kärsimyksiä isona, niin adoptio pitäisi kieltää kaikilta.
Pointti on ollut se, että itse en ainakaan haluaisi olla minkään sateenkaariperheen statement-lapsi ja kärsiä mahdollisesti asiaan liittyvästä sosiaalisesta stigmasta. Normaalin adoptioon tälläisia ongelmia ei tietenkään liity.
Joskus olen nähnyt kiihkeästi suuteleviä teinityttöjä ja olen ajatellut että heidän identtiteettinsä on vasta muodostumassa ja oikealla terapialla se saadaan vielä käännettyä oikeille, "normaaleille raiteille".
Entäs jos tuolla terapialla yritetään väkisin muokata ihmisestä jotain sellasta, jota hän ei oikeasti ole, siittähän syntyy ennenpitkää melkosia ristiriitoja ja identiteettiongelmia.
Mielenkiintoista keskustelua. Harmi, etten ole tarkemmin seurannut ja osallistunut.
Jos jätetään muu moraalikeskustelu, ja yrittäisin kommentoida vaikka jotain puoliälyllistä tuohon lapsien "saamisen" oikeutukseen, lyhyesti ja ytimekkäästi:
jotenkin olen kokenut, että lapsen tekeminen ylipäänsä tähän maailmaan ei ole mitenkään moraalinen, vaan puhtaasti itsekeskeinen biologinen teko. Varsinkaan länsimaissa, joissa yksi tehty lapsi vastaa luonnonvarojen kulutukseltaan ties kuinka montaa kehitysmaan lasta. Adoptiota en sen sijaan näkisi ihan yhtä pahana, vaikka sekin varmaan voidaan tyrmätä sosiaalidarwinistisin perustein.
Mitä tulee homo- ja lesboparien adoptio-oikeuteen, niin ilman muuta se pitäisi sallia. Monikaan, ainakaan niissä uskonnollisissa piireissä, joissa homoadoptiota vastustetaan, ei varmaan kyseenalaista joidenkin teinien tekemiä lapsia, joita sitten kaltoin kohdellaan. Aborttia ja ehkäisyähän ei myöskään voi sallia!
Voisin kuvitella, että moni homo/lesbopari olisi huomattavasti parempi vaihtoehto lapselle. Parempi kiusaaminen koulussa kuin kotona pelko siitä, että isä tai äiti lyö. Ei ainakaan olisi ns. vahinkolapsi.
Ehkäisy tai viime kädessä aborttihan ne parhaimmat ratkaisut olisivat.
Loppukevennyksenä pätkä Eppu Normaalin biisistä "Kuolleet kakarat" (en takaa, että menee oikein): "Kuolleet kakarat ei huuda yöllä, tehdään siitä selvää nahkavyöllä. Se ei oo rikollista, et sä oo kuullu jälkiabortista?..."
Naisten äänioikeus riippuu pelkästään poliittisesta tahdosta ja valtapelistä, homojen huoltajuus taas nivoutuu monimutkaisempiin kysymyksiin vanhemmuudesta, lapsen psykososiaalisesta kehityksestä jne. [/quote]
Kyllä naisten äänioikeutta vastustettiin aikoinaan myös erilaisin "lääketieteellisin" ja "yhteisön etuun" vetoavin argumentein (kuinka käy lasten ja kotitöiden jos naiset lähtevätkin työhön ja politiikkaan jne. jne.).
Homojen huoltajuuskin on hyvin monilla erilaisilla tavoilla poliittinen ja valtapeleihin liittyvä kysymys: kuinka suuri "psyykkisen vaurion" saamisen riskin tulee lapsella olla, jotta lapsensaanti homoseksuaaleilta voidaan kieltää? Kuka tämän rajan määrittää ja millä perustein? Lapsi voi saada "psyykkisiä vaurioita" vaikka mistä: miksi juuri tämän kysymyksen kohdalla hegemonista seksuaalisuuskäsitystä palvovat ihmiset voivat ryhtyä jyrkkiin huoltajuutta estäviin toimenpiteisiin?
Jotta homoseksuaalit ihmiset voivat osoittaa koko kysymyksenasettelun lähtökohtaisesti idioottimaiseksi myös laajemmissa piireissä, heidän täytyy saada paljon poliittista voimaa.
My point is: tässäkin kysymyksessä on lähtökohtaisesti kyse poliittisesta tahdosta ja valtapelistä ja kyvystä liikuttaa "poliittisen" aluetta ja "yksityisen" ja "julkisen" aluetta. Niinpä kysymys ei sanottavasti eroa myöskään naisten äänioikeuskysymyksestä.
[quote]Pointti on ollut se, että itse en ainakaan haluaisi olla minkään sateenkaariperheen statement-lapsi ja kärsiä mahdollisesti asiaan liittyvästä sosiaalisesta stigmasta. Normaalin adoptioon tälläisia ongelmia ei tietenkään liity.
Kyllä naisten äänioikeutta vastustettiin aikoinaan myös erilaisin "lääketieteellisin" ja "yhteisön etuun" vetoavin argumentein (kuinka käy lasten ja kotitöiden jos naiset lähtevätkin työhön ja politiikkaan jne. jne.).
Homojen huoltajuuskin on hyvin monilla erilaisilla tavoilla poliittinen ja valtapeleihin liittyvä kysymys: kuinka suuri "psyykkisen vaurion" saamisen riskin tulee lapsella olla, jotta lapsensaanti homoseksuaaleilta voidaan kieltää? Kuka tämän rajan määrittää ja millä perustein? Lapsi voi saada "psyykkisiä vaurioita" vaikka mistä: miksi juuri tämän kysymyksen kohdalla hegemonista seksuaalisuuskäsitystä palvovat ihmiset voivat ryhtyä jyrkkiin huoltajuutta estäviin toimenpiteisiin?
Jotta homoseksuaalit ihmiset voivat osoittaa koko kysymyksenasettelun lähtökohtaisesti idioottimaiseksi myös laajemmissa piireissä, heidän täytyy saada paljon poliittista voimaa.
My point is: tässäkin kysymyksessä on lähtökohtaisesti kyse poliittisesta tahdosta ja valtapelistä ja kyvystä liikuttaa "poliittisen" aluetta ja "yksityisen" ja "julkisen" aluetta. Niinpä kysymys ei sanottavasti eroa myöskään naisten äänioikeuskysymyksestä.
[quote]Pointti on ollut se, että itse en ainakaan haluaisi olla minkään sateenkaariperheen statement-lapsi ja kärsiä mahdollisesti asiaan liittyvästä sosiaalisesta stigmasta. Normaalin adoptioon tälläisia ongelmia ei tietenkään liity.
eiköhän "sateenkaariperheet" hanki lapsia muistakin syistä kuin "statementin" takia. Pitäisikö esim. julkkiksilta ja maahanmuuttajiltakin kieltää adoptio? Heidän lapsensa todennäköisesti tulisi kärsimään "sosiaalisesta stigmasta" joka ei luonteeltaan juuri eroaisi "sateenkaariperheen lapsen" saamasta stigmasta.
Lapsenteko kai on itsekästä siitä syystä, että kaikki haluavat lisääntyä halujensa mukaan ja jotkut yli kykyjensä. Jäävät sitten usein muiden kasvatettavaksi kun ei ole suurperheitä enää jotka hoitaisivat omansa monessa polvessa.
Homojen huoltajuuskin on hyvin monilla erilaisilla tavoilla poliittinen ja valtapeleihin liittyvä kysymys: kuinka suuri "psyykkisen vaurion" saamisen riskin tulee lapsella olla, jotta lapsensaanti homoseksuaaleilta voidaan kieltää? Kuka tämän rajan määrittää ja millä perustein? [/quote]
No sinä olet jo määritellyt asian valmiiksi joidenkin tutkimusten perusteella, mikä on erittäin pelottavaa, koska - kuten olen jo sata kertaa sanonut - itse en haluaisi kahta isää ja veikkaan että moni muukaan ei haluaisi. Perimmiltään nämä homohommat ratkaistaan perstuntumalla, mutta aina löytyy asiantuntija, joka tietää mikä on parasta homoille, yhteiskunnan kehitykselle ja lopulta myös lapsille - sitten kaukaisessa tulevaisuudessa.
[quote]
Pitäisikö esim. julkkiksilta ja maahanmuuttajiltakin kieltää adoptio? Heidän lapsensa todennäköisesti tulisi kärsimään "sosiaalisesta stigmasta" joka ei luonteeltaan juuri eroaisi "sateenkaariperheen lapsen" saamasta stigmasta.
Äitini on Lenita Aristo versus äitini on Lenita ja Leena Aristo on sama asia?
Joskus olen nähnyt kiihkeästi suuteleviä teinityttöjä ja olen ajatellut että heidän identtiteettinsä on vasta muodostumassa ja oikealla terapialla se saadaan vielä käännettyä oikeille, "normaaleille raiteille".
Entäs jos tuolla terapialla yritetään väkisin muokata ihmisestä jotain sellasta, jota hän ei oikeasti ole, siittähän syntyy ennenpitkää melkosia ristiriitoja ja identiteettiongelmia.[/quote]
Kyllä! Tämä on todella arka ja monesti varmasti äärimmäisen vaikea asia. En millään muotoa halua alkaa miksikään "oppimestariksi" joka luulee osaavansa kertoa "koko totuuden.
[quote]Äiti rakastuu toiseen naiseen ja he menevät naimisiin.
En mäkään välttämättä haluaisi olla homopariskunnan adoptiolapsi, mutta taatusti mieluummin kivojen homojen hoivattavana kuin kärsiä laiminlyönneistä, perheväkivallasta, hunosta ruokavaliosta jne. vaikkapa teinien "vahingonlaukauksena".
Mikä sitten on ns. normaali. Sekin pitää määritellä. Ei saa sanoa normaali ja vihjata että se on jokin vaikka jossain KIRJASSA määrätty normaali.
(Tarinan henkilöillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.)
"Matti ja Liisa avioituivat vuonna 2003. Toivotun esikoisen syntymä ajaksi on määritelty kuluvan vuoden heinäkuun puoliväli."
"Esko ja Veijo avioituivt vuonna 2003. Toivotun esikoisen syntymä ajaksi on määritelty kuluvan vuoden heinäkuun puoliväli."
Lapsi voi saada "psyykkisiä vaurioita" vaikka mistä: miksi juuri tämän kysymyksen kohdalla hegemonista seksuaalisuuskäsitystä palvovat ihmiset voivat ryhtyä jyrkkiin huoltajuutta estäviin toimenpiteisiin?
Ai että oikein "palvovat", kivaa retoriikkaa. Noh, odotetaan ensin että saadaan ensimmäiset lapsimarttyyrit homojen oikeuksien alttarille. Eheh.
Se, että vanhemmat ovat homopariskunta, ei sulje pois muita tässä lueteltuja ongelmia (alkoholismi, ym.), mutta lisää mahdollisen/todennäköisen koulukiusaamisen. En ainakaan itse viitsisi ottaa koulussa turpiini vanhempieni life-stylen vuoksi.
Niinpä.. aikuisella homoparilla pitäisi olla paremmat mahdollisuudet selvitä "lapsettomuuden tragediasta" kuin mitä lapsella on mahdollisuus selvitä homovanhempiin mahd. liittyvistä ongelmista. Tämä takia sanoisin, että adoptiota haluavat homoparit ovat itsekkäitä paskiaisia.
Ihmiset ylipäänsä ovat itsekkäitä paskiaisia...
Entä sitten tämä taas valmisteilla oleva "hedelmöityslaki", tai mikä olikaan nimeltään? Siinä ei ainakaan tasa-arvo toteutuisi, koska yksinäiset tai lesbonaiset saisivat oikeuden keinohedelmöitykseen, mutta miehille sitä ei annettaisi! Tai ainakin tulokset olisivat kehnoja.
Pitäisikö kieltää naisilta hedelmöitys vai miehiltä oikeus adoptioon?
Äitini on Lenita Aristo versus äitini on Lenita ja Leena Aristo on sama asia?
Siinä mielessä, että molemmissa tapauksissa lapsella on sosiaalisen stigman todennäköisyys, josta oli puhe. Näin ollen julkkiksetkin ovat itsekeskeisiä paskiaisia, jotka eivät välitä lapsiensa tunteista ja mahdollisista sosiaalisista traumoista.
Ero on vain siinä, että heillä on oikeus adoptioon ja homopareilla ei, mikä on epistä.
Näin ollen julkkiksetkin ovat itsekeskeisiä paskiaisia, jotka eivät välitä lapsiensa tunteista ja mahdollisista sosiaalisista traumoista.
Ero on vain siinä, että heillä on oikeus adoptioon ja homopareilla ei, mikä on epistä.
Ero on vain siinä, että heillä on oikeus adoptioon ja homopareilla ei, mikä on epistä.
Suomessa adoptio vanhempien seula on erittäin tarkka, mitään todellisia paskijaisia ei pääse vanhemmiksi. Olivatpa julkkuja tai eivät. Perus edellytys on että eletään normaalissasuhteessa, mies&vaimo.
Perus edellytys on että eletään normaalissasuhteessa, mies&vaimo.
Juuri tuon "perusedellytyksen" ottaminen fundamentaaliseen asemaan on mielestäni ongelmallista. Sitä ei ole tähän asti perusteltu millään muulla kun vain että "ihmiset on luotu" mieheksi ja vaimoksi tai että "näin on aina ollut".
Takaa paistaa jonkinlainen usko luojajumalaan. Koska kyse on uskonnosta eli maailmankatsomuksesta joka perustuu henkilökohtaiseen uskomiseen, sitä ei pitäisi ottaa lakiin, koska kaikki eivät tällaista jumaluskoa tunnusta.
Minun mielestäni tällainen homoseksuaalien sulkeminen adoptio-oikeuden ulkopuolelle lähtökohtaisesti sen takia kun he ovat samaa sukupuolta on syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella, mikä on rikoslaissa kielletty vuodesta 1995.
Uskon luojajumalaan. Vain uskon kautta voin "ymmärtää" joitain asijoita esim. että planeettamme on luotu Jumalan sanan voimalla tai että Vapahtajamme Jeesus Kristus on syntynyt neitsyestä tai että Hän on noussut (esikoisena)kuolleista. MUTTA siihen ei tarvitse olla fundamentalista uskoa että omin silmin voi nähdä ihmisten jakaantuvan miehiin ja naisiin, näiden yhtyvän ja sen tuloksena syntyvan uusi ihminen, Koska näin on, on myös tarkoitettu heidän pitävän huolta näistä. Tämä ei ole filosofinen, maailmankatsomuksellinen, eettinen,uskonnollinen tai mikään muukaan "kysymys". Asia on aina näin ollut ja tulee aina näin olemään.
Niinpä.. aikuisella homoparilla pitäisi olla paremmat mahdollisuudet selvitä "lapsettomuuden tragediasta" kuin mitä lapsella on mahdollisuus selvitä homovanhempiin mahd. liittyvistä ongelmista. Tämä takia sanoisin, että adoptiota haluavat homoparit ovat itsekkäitä paskiaisia.
Epistä on että heiltä ei ole viety halua perillisiin, vaikka kyky onkin.
Mihin kategoriaan luokittelisit nuo ihmiset, joista kirjoitettiin mm. tämän päivän Hesarin tiedesivuilla? Saisivatko he tehdä (mikäli kykenevät) lapsia kummankaan sukupuolen kanssa? Pitäisikö heidät leikata sopimaan jompaan kumpaan sukupuolirooliin, vai pitäisikö vain marginalisoida ja unohtaa? Keneltä kysytään, kumpaa sukupuolta ovat: rukoillaanko vastausta jumalalta vai kysytäänkö siinä iässä, kun kykenevät itse asian hahmottamaan, että kumpaa sukupuolta kokevat olevansa, jos kumpaakaan?
Siinä mielessä, että molemmissa tapauksissa lapsella on sosiaalisen stigman todennäköisyys, josta oli puhe. Näin ollen julkkiksetkin ovat itsekeskeisiä paskiaisia, jotka eivät välitä lapsiensa tunteista ja mahdollisista sosiaalisista traumoista. Ero on vain siinä, että heillä on oikeus adoptioon ja homopareilla ei, mikä on epistä.
En kyllä nyt ymmärrä, millainen stigma siihen liittyy että lapsi adoptoidaan heteroperheeseen tai peräti julkkisperheeseen. Ja jos vaikka kuviteltaisiin että liittyisi, niin kyllä kait kaksi isää/äitiä on oudompi ja leimaavampi asia kuin mikä muu tahansa vaihtoehto.
Ps. silloin kuin puhuin "lapsen oikeudesta äitiin ja isään" en tarkoittanut mitään luonnonoikeutta, vaan ihan ideaa siitä että oikea isä ja äiti on varmaan monen lapsen toivomuslistalla. Lapsille on nimittäin aika tärkeää olla samanlaisia kuin muut.
Ps2. tässä ketjussa alkaa olla märehtemisen makua.
Suomessa adoptio vanhempien seula on erittäin tarkka, mitään todellisia paskijaisia ei pääse vanhemmiksi. Olivatpa julkkuja tai eivät. Perus edellytys on että eletään normaalissasuhteessa, mies&vaimo.
Sori mutta mulla on sukulaisperhe, joka pysyy yhdessä vain sen takia, että niillä on adoptiolapsi kiinasta ja intiasta.
Mihin kategoriaan luokittelisit nuo ihmiset, joista kirjoitettiin mm. tämän päivän Hesarin tiedesivuilla? Saisivatko he tehdä (mikäli kykenevät) lapsia kummankaan sukupuolen kanssa? Pitäisikö heidät leikata sopimaan jompaan kumpaan sukupuolirooliin, vai pitäisikö vain marginalisoida ja unohtaa? Keneltä kysytään, kumpaa sukupuolta ovat: rukoillaanko vastausta jumalalta vai kysytäänkö siinä iässä, kun kykenevät itse asian hahmottamaan, että kumpaa sukupuolta kokevat olevansa, jos kumpaakaan?
En ole nähnyt ,mitäs siellä on ? Pahinta mitä voimme ihmiselle tehdä että unohdamme hänet. Maanpäällisen elämämme tarkoituksena on auttaa lähimmäisiä. Aina kannattaa rukoilla!
(mutta ei saa kuvitella että kaikki mieleni liikkeet ovat vastauksia Jumalalta.)
Sori mutta mulla on sukulaisperhe, joka pysyy yhdessä vain sen takia, että niillä on adoptiolapsi kiinasta ja intiasta.
Todella surullista! Mutta toisaalta kannattaa muistaa että parisuhteessa on erilaisia aikakausia. Aikain kuluttua saattavat nämä ihmiset huomaavat näiden vaikeiden aikojen kuuluneen suhteen/ suhteessa kasvamiseen. Itselläni on 30 vuoden kokemus parisuhteesta, ja voi veljet- siihen on mahtunut monenlaisia aikoja.
En ole nähnyt ,mitäs siellä on ? Pahinta mitä voimme ihmiselle tehdä että unohdamme hänet. Maanpäällisen elämämme tarkoituksena on auttaa lähimmäisiä. Aina kannattaa rukoilla!
(mutta ei saa kuvitella että kaikki mieleni liikkeet ovat vastauksia Jumalalta.)
Siinä on juttua intersukupuolisista, eli hermafrodiiteista, kuten heitä ennen kutsuttiin.
Pitäisikö heidänkin yrittää "eheytyä", kuten homoseksuaaleille suosittelit? Entä miten he voisivat sen tehdä?
Oliko jumala muuten lomalla vai muuten vain päättämätön, kun ei tiennyt, kumpaa sukupuolta jonkun pitäisi olla?
Insinöörikin tekee virheitä :D
kyllä kait kaksi isää/äitiä on oudompi ja leimaavampi asia kuin mikä muu tahansa vaihtoehto.[/quote]
Luin kerran pikku-uutisen, jossa kerrottiin että eräässä Belgialaisessa kylässä isä kaupitteli tytärtään erilaisille pedofiileille. Mielestäni se on oudompaa kuin se, että lapsella on samaa sukupuolta olevat vanhemmat. Samoin traumatisoivampaa lapsen kannalta.
Anyway, minun mielestäni koko "psyykkisen trauman riskistä" puhuminen homoseksuaalien adoptio-oikeuden suhteen on joutavanpäiväistä, koska on mahdotonta tietää tuleeko edes mitään traumaa, varsinkaan kun tähänastiset haastattelututkimukset eivät ole löytäneet väitteelle tukea. Lapsella on elämänprosessinsa aikana monia muitakin huolia, ja ihminen on yllättävänkin sopeutuvainen.
Tosin tässä vaiheessa kannattaa vielä muistaa että myöskään perheensisäistä adoptiota laki ei tällä hetkellä tunne. Herää kysymys että kenen etu on se että äidillä ei ole oikeutta omaan lapseensa?
[quote]Lapsille on nimittäin aika tärkeää olla samanlaisia kuin muut.
Luin kerran pikku-uutisen, jossa kerrottiin että eräässä Belgialaisessa kylässä isä kaupitteli tytärtään erilaisille pedofiileille. Mielestäni se on oudompaa kuin se, että lapsella on samaa sukupuolta olevat vanhemmat. Samoin traumatisoivampaa lapsen kannalta.
Anyway, minun mielestäni koko "psyykkisen trauman riskistä" puhuminen homoseksuaalien adoptio-oikeuden suhteen on joutavanpäiväistä, koska on mahdotonta tietää tuleeko edes mitään traumaa, varsinkaan kun tähänastiset haastattelututkimukset eivät ole löytäneet väitteelle tukea. Lapsella on elämänprosessinsa aikana monia muitakin huolia, ja ihminen on yllättävänkin sopeutuvainen.
Tosin tässä vaiheessa kannattaa vielä muistaa että myöskään perheensisäistä adoptiota laki ei tällä hetkellä tunne. Herää kysymys että kenen etu on se että äidillä ei ole oikeutta omaan lapseensa?
[quote]Lapsille on nimittäin aika tärkeää olla samanlaisia kuin muut.
Yksi tärkein lapsille opetettavista asioista on se, että ei ole syytä olla joka asiassa samanlainen kuin muut, vaan omanlaisensa persoona.
Eiks tähän moraaliin mahdu muuta kuin homovangemmat?
Soisin hyvin homo/lesbo/vanhemmille lapsen jos toinen heistä on lapsen isä tai äiti.
Anyway, minun mielestäni koko "psyykkisen trauman riskistä" puhuminen homoseksuaalien adoptio-oikeuden suhteen on joutavanpäiväistä, koska on mahdotonta tietää tuleeko edes mitään traumaa, varsinkaan kun tähänastiset haastattelututkimukset eivät ole löytäneet väitteelle tukea.
Sanoit muistaakseni että koulukiusaamista on esiintynyt, mikä ei ole todellakaan ihme. Eli ilmeisesti tuollaiset tutkimukset eivät kerro mitään subjektiivisesta kärsimyksestä, pelkästään pidemmän aikavälin sosiaalipsykologisesta sopeutumisesta.
Siinä on juttua intersukupuolisista, eli hermafrodiiteista, kuten heitä ennen kutsuttiin.
Pitäisikö heidänkin yrittää "eheytyä", kuten homoseksuaaleille suosittelit? Entä miten he voisivat sen tehdä?[/quote]
Jotkut homoseksuaalit ovat todellakin sellaisa että tuo sukupuolinen identiteetti on heille ainut oikea. Mutta on myös niitä tapauksia joissa vielä voidaan "eheyttää"
Olen kuullut että oikeanlaisen terapian avulla.
[quote]Oliko jumala muuten lomalla vai muuten vain päättämätön, kun ei tiennyt, kumpaa sukupuolta jonkun pitäisi olla?
Pitäisikö heidänkin yrittää "eheytyä", kuten homoseksuaaleille suosittelit? Entä miten he voisivat sen tehdä?[/quote]
Jotkut homoseksuaalit ovat todellakin sellaisa että tuo sukupuolinen identiteetti on heille ainut oikea. Mutta on myös niitä tapauksia joissa vielä voidaan "eheyttää"
Olen kuullut että oikeanlaisen terapian avulla.
[quote]Oliko jumala muuten lomalla vai muuten vain päättämätön, kun ei tiennyt, kumpaa sukupuolta jonkun pitäisi olla?
Olen pyrkinyt nykyisin aina ensiksi katsomaan peiliin. Mitä minä tai lajitoverini ovat tehneet sellaista että jotain "pahaa" tapahtuu?
("Ajoin ylinopeutta, autoni alkoi heittelehtimään.Tormäsin puuhun. Vieressä istuva kuoli.")
("Haluamme halpaa sähköä!" Ydinvoimala rajahti, laskeuman saattuttamista vanhemmista syntyi pahasti vammautuneita lapsia)
Esim. luonnon mullistukset saattavat olla ilmoitus meille ettemme erehdy, järkemme sokaisemina, luulemaan että tämä homma olisi jotekin meidän hanskassa.
Jumala ei ole meidän "karkki automaattimme" joka korjaa yöllä rikkoutuneen suksemme kärjen.
Maailmassa vaikuttaa Jumalan hyvän voiman lisäksi toinenkin voima Saatananan pahavoima.Sille on annettu tiettyyn rajaan ja aikaan saakka mahdollisuus toimia.
Tämä saatana on juuri se johon en ollenkaan usko. Paha tulee pahasta. Siis ihmiset itse tuottavt tuon. Meiltä ei riitä hyvyyttä kovin pitkälle, vaikka läheisille kyllä usein.
Tämä saatana on juuri se johon en ollenkaan usko. Paha tulee pahasta. Siis ihmiset itse tuottavt tuon. Meiltä ei riitä hyvyyttä kovin pitkälle, vaikka läheisille kyllä usein.
Ihminen on ollut alunperin hyvä, juuri Saatanan pettämänä ihminen joutui pois Jumalan yhteydestä. Ihminen on näiden kahden voiman alainen. Nyt kun vielä elämme täällä maanpäällä, meidän on jo valittävä kumman voiman otamme johtajaksemme. Se määrää missä vietämme ikuisuutemme.
Älä usko satuja. Paha on siellä ihmisessä sisässä. Jos sille tarttee antaa joku symbolinen nimi, niin Saatana kelpaa. Riivaajat ym. on mielisairautta.
Jumalan saat pitää. *iskee silmää hymiö*
Jumalan saat pitää. *iskee silmää hymiö*
Kiitti.
Ihminen ei ole kumpaakaan, ei hyvä tai paha. Suurin vaikuttaja on oma hengissä selviämisen ja suvun jatkamisen vietti. Kasvatus ja ympäristötekijät tietysti vaikuttavat aika paljon siihen, miten ihminen pyrkii toteuttamaan noita kahta, kuten myös tietysti perintötekijät. Joskus asiat vain saattavat ajautua siihen, että hyviä vaihtoehtoja ei ole, vaan "hyvääkin" ajatteleva ihminen tekee "pahoja" tekoja. Joskus taas, kuten jonkun tsunamin tapauksessa, on kyse vain normaaleista luonnonvoimista, joilla ei ole mitään tekemistä hyvän tai pahan kanssa. Mihinkään noista ei tarvita mitään yli- ja epämääräisiä olentoja.
Katsoin eilen Lasse Hallströmin ohjaaman The Cider house rules, eli Oman elämänsä sankari. Sehän perustuu John Irvingin romaaniin, joka sekin on tullut luetua useaan kertaan, viimeisestä kerrasta on tosin jo aikaa.
Elokuva on noin päällisin puolin turhan sentimentaalinen, jopa pateettinen, mutta on siinä muutakin.
En muista Irvingin painotuksia kirjassa, jos niitä olen edes aikoinaan ymmärtänyt, mutta Hallström oli ainakin painottanut kovasti, sanotaanko vaikka liberaalia humanismia, kun en parempaakaan ilmaisua keksi.
Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Maineen.
Michael Cainen näyttelemä tyyppi on orpokodin johtaja/lääkäri, joka tekee siinä sivussa abortteja, jotka ovat tietysti kiellettyjä.
Orpokotiin jäänyt, jo lähes aikuinen ja Cainen oppipoika Homer (kuka lie näyttelikään), syyttää Cainen hahmoa jumalan asemaan asettumisesta. Siihen Caine toteaa suunnilleen näin: "ihmisen pitää asettua jumalan asemaan silloin, kun omatunto niin vaatii, ja kukaan muu ei tee mitään".
Mielestäni varsin hyvä kommentti, jonka vuoksi tämän sepustukseni tänne moraaliosastolle laitoinkin.
Homer päätyy sitten itsekin eräiden vaiheiden jälkeen tekemään abortteja.
Joku voi tietysti pitää ristiriitaisena puhetta liberaalista humanismista ja jumalan asemaan asettumisesta samassa yhteydessä, mutta tuossa se toteutui: Cainen hahmo auttoi naisia puhtaasti moraalisista syistä, vaikka laki (tai mikä muu tahansa) olisi sanonut mitä.
Tarkoitin pahalla että esimerksi rääkkäämällä toisia, jos on sellaisessa asemassa, teettää lisää rääkkääjiä, kun ne kasvavat kostamaan maailmalle. Toiset ihmiset kasvavat nauttimaan ilkeydestä.
Pedofiliastakin samalla tavalla tulee kierrätetty asia.
Kongressi ja liittovaltio päätti taas sekaantua Floridan sisäisiin asioihin
http://www.nydailynews.com/front/story/291815p-249771c.html
En ensin täysin käsittänyt miksi aivovaurioinen nainen olisi pelastettava. Mutta ilmeisesti kongressi tahtoo Jumalan tekevän IHMEEN ja palauttavan naiselle aivotoimintaa, kunhan on ensin pelastanut hänet. Valitettvasti kongressi ei ole vaikuttanut Jumalan toimiin ennenkään. Raja senkin vallalla.
Nainen on ollut 'vihannes' jo 15 vuotta.
Täällä ei onneksi vedota jumalaan tuollaisissa asioissa, mutta eipä eutanasia täälläkään ole sallittua, valitettavasti.
No jos tyyppi ei ole 15 vuoteen reagoinut, niin bye-bye vaan. Ei olisi taatusti täällä enää letkuissa, vaan mullissa.
http://www.jtf.org/
pääs mun lempparilinkkeihin http://www.11syyskuu.org
:n rinnalle, eri syistä kyl
jtf - wtf - wtc