Suuri Yes-äänestys
Jimi kirjoitti noin 20 vuotta sitten (37 kommenttia)
Palasokeri on kätevä
* leivontaan (3)
* kahvin kanssa (13)
* totaaliportaali (14)
* ei missään (8)
* ei kiinnosta (4)
* tsippa (1)
Mikähän nyt sitten on se Yes-yhtyeen paras levy?
+/- saldo : 0 | Tweet
Mikähän nyt sitten on se Yes-yhtyeen paras levy?
Nyt se on Close to the Edge, mutten ole varma mikä se on huomenna.... 8)
Nyt se on Close to the Edge, mutten ole varma mikä se on huomenna.... 8)
Varmaan Fragile koska muita vaihtoehtoja parhaaksi ei ole.
Nyt se on Close to the Edge, mutten ole varma mikä se on huomenna.... 8)
Varmaan Fragile koska muita vaihtoehtoja parhaaksi ei ole.
Niinpä, todellisia vaihtoehtoja on vain kaksi. 8)
Niinpä, todellisia vaihtoehtoja on vain kaksi. 8)
Oikea ja väärä?
Anteeksi vaan, mutta mun mielestä se on se levy, jota ei onneksi koskaan tehdä..
Se eka live?
Sama se, kunhan ovat hiljaa... Etenkin Anderson
Yes Album se paras on ja sit Fragile. Close to the Edgellä vaan se toka puoli on hyvä, ekasta puolesta en saa mitään irti.
Äänestän Fragilea sitten kun tulee äänestys yliarvostetuimmasta Yes-levystä...
Classic Yes kokoelma
Tales From The Tobographic Oceans..Tottakai.
Close To The Edge taitaa olla maailman paras levy joten jees.
Relayer
kyllä close to the edge jyrää. fragilea en ole kuulutkaan. sellasessa 5:n levyn kokoelmassa oli yllättävän vähän kivoja biisejä.
eiku höh. Nyt sekosin, RElayer on paras. en ole edes close to the edgee kuullu, biisin oon. eli olen jäävi
Close To The Edge taitaa olla maailman paras levy joten jees.
Täysin samaa mieltä.
Yes-tallenteista parhain on Going for the One / Awaken (part 1)-single. Jos nyt ihan välttämättä on joku pitkäsoitto nimettävä, niin se on sit se The Yes Levy.
Yes-tallenteista parhain on Going for the One / Awaken (part 1)-single.
Onko joku lurjus mennyt joskus pilkkomaan Awakenin? Pyhäin häväistys!
Close To The Edge taitaa olla maailman paras levy joten jees.
Täysin samaa mieltä.
CttE on niin hiton hyvä levy että sitä ei edes uskalla kuunnella kovin usein ettei se vaan kuluisi liikaa :lol:
Sanotaan nyt vaikka Tormato koska se oli eka jonka kuulin.
Eka Yes jonka hankin oli Close to the Edge, vinyylinä. Sitten 90125 ja Big Generator, CD:llä. Mikä logiikka hankintajärjestyksellä? No se logiiikka että aina ostettiin mitä pikkukaupungin jommassakummassa osto&myyntiliikkeessä oli tarjolla.
Nyt internetin aikana on vaikeata kuvitella sellaista mennyttä aikaa että nuoren miehen levyhankintoja rajoittaa sellainen asia kuin levyjen saatavuus. Mutta ei tarvitse mennä montaakaan vuotta taaksepäin kuin ei nettikauppoja vielä ollut. Tosin ei tuohon aikaan mulla kyllä olisi ollut luottokorttiakaan mutta...
wanha ja harmaa
No se logiiikka että aina ostettiin mitä pikkukaupungin jommassakummassa osto&myyntiliikkeessä oli tarjolla.
"Paikkakunta: Helsinki" :roll:
Ensimmäinen Yes-levyni oli Union. Ei hyvin alkanut...
No se logiiikka että aina ostettiin mitä pikkukaupungin jommassakummassa osto&myyntiliikkeessä oli tarjolla.
"Paikkakunta: Helsinki" :roll:
Niin, nyt sitten ratkaisemaan tuota mysteeriä. Ei tosiaan ole kovin vaikea joten en nyt tässä eksplisiittisesti paljasta ratkaisua.
Ensimmäinen Yes-levyni oli Union. Ei hyvin alkanut...
Älähän sure! Eikös vanha kansa jo todennut että loppu hyvin, kaikki hyvin!
Itse aloitin Fragilella , taisi olla vuosi 75?!
Epe's Music Shopista sen tilasin, koska eihän lähikaupoissa mitään kunnon musaa ollut. Posti se kulki hyvin tuolloin!
(vanha muistelee, osa 47)
Juu, en lannistunut Unionista (joka itseasiassa kuulosti silloisella musiikkikokemuksellani ihan mielenkiintoiselta) vaan hommasin seuraavaksi The Yes Albumin ja sen jälkeen olinkin sitten lopullisesti myyty. :wink:
Itseasiassa Genesiksen kanssa kävi hieman samoin. Eka hankkimani levy oli 83-vuoden Genesis (s/t) ja seuraavana sitten jo Foxtrot.
Aloitin progenkuuntelun aikana jolloin useimmat alan bändit olivat jo ohittaneet "parasta ennen" -päiväyksen.
Niinpä ekoja levyjä olivat mm.:
Genesis - Then There Were Three
Kansas - Monolith
.... ja sitten:
E.L.P - Love Beach :shock:
Vastaus: joku muu (Going For The One)
CTTE tulee kyllä hyvänä kakkosena, mutta jostain syystä GFTO on aina ollut suosikki.
Ensimmäinen Yes-levyni oli Union. Ei hyvin alkanut...
Mikä siinä Unionissa nyt niin huonoa on? Ihan meneviä pop-biisejä. Paljon parempi se on ainakin kuin 90125. Se levyhän on ihan sysipaska.
Going for the One on kyllä paras. Tai Relayer. Molemmat mestariteoksia.
Mulla ei oo yhtään Yesin levyä, vähän kyllä harmittaa kun melkein oli... viime viikolla nimittäin Sokoksen alessa oli Relayer ja Tales From The Topographic Oceans kumpikin hintaan 5,95 mutta eipä ollut rahaa... seuraavana päivänä olis ollu, mutta tokihan ne oli jo menneet. Täytyy tutustua joskus myöhemmin...
Ensimmäinen Yes-levyni oli Union. Ei hyvin alkanut...
Mikä siinä Unionissa nyt niin huonoa on? Ihan meneviä pop-biisejä. Paljon parempi se on ainakin kuin 90125. Se levyhän on ihan sysipaska.
No sysipaskaa Unionissa on lähinnä tuotanto. Ihan hirveä keitos jonne on käynyt jokaikinen L.A:n studiomuusikkokin laittamaan oman panoksensa. Yksikään Yesin jäsen ei oikeastaan kuulostaa itseltään levyllä Jon Andersonia lukuunottamatta joka dominoikin sessioita tuottaja Jonathan Eliaksen kanssa. Toki osa biiseistä on onnistunut ihan kohtalaisesti, mutta suurimmassa osassa olisi ollut potentiaalia paljon parempaankin. 90125 sensijaan on täydellinen pop-levy. Hienoja biisejä, hyvää soittoa ja about 80-luvun parhaat soundit. Unionin ylituotanto vesitti koko homman, mutta 90125 tapauksessa Trevor Hornin perfektionismi tuki biisejä ja nosti ne aivan uudelle tasolle.
Komeinta Yesia on silti The Ladder...
<menee pöydän alle suojaan>
Komeinta Yesia on silti The Ladder...
<menee pöydän alle suojaan>
Höh, mutta toi Ladderihän toimii ihan hyvin varsinkin aurinkoisena kesäaamuna, kun talsii paljain jaloin aamukasteisen nurmikon yli postilaatikolle hakemaan lehteä.<menee pöydän alle suojaan>
The Ladder on ihan ok. Mutta että komeinta... :o
Tzäp !
fragile on paras !
...ja viimeinen todella hyvä on relayer.
myöhemmiltä levyiltä löytyy kyllä yksittäisiä helmiä mm. kappale nimeltä awaken
Valitsin CttE:n. Sisältö tosiaan niin loistavaa, ettei sitä tee edes mieli liian usein kuunnella, ettei vahingossakaan kyllästyisi. Kakkossijalle tullut Fragile ei jää kauaksi kärjestä. Pidän paljon myös The Yes Albumista, Relayerista ja Magnificationista. Going for the One ja Tormato sisälsivät kivojakin kohtia, mutteivät auenneet kokonaisuutena, ja möin ne pois. Vielä kiinnostaisivat ainakin Tales from Topographic Ocean ja Drama, ja onhan Owner of a Lonely Heart ehkä parhain pop-biisi!
Fragile tai The Yes Album...ei osaa päättää :shock: