progein proge
Fastro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (44 kommenttia)
olen nyt jonkin aikaa hieman voimallisemmin etsinyt aiheeseen liittyvää, siis progressiivista musaa.
paskat, olen kyllästynyt. eipä löydy kunno mieleistä. tai löytyy kaikkea kivaa kuten magma.
tarvitsisin metallia( metallica lähtökohtana jollakin tapaa), mutta lopulta en sittenkään. yeskin käy, kunhan on tunnetta.
täytyy olla psykedeelistä.
ja täytyy olla dynaamista.
sellaista progressiivista. siis hauskoja rytmejä ja kivoja melodiamaailmoja tekemään tuota.
en löydä tarpeeksi yllätyksellisyyttää progesta. ihan vaan vaikka kikkailua.
ehdottakaaa nyt jotakin, vaikken pitäisikään.
täytyy kai KAIKKI tehdä itse (mit?, myöskö musiikk:) KAI
paskat, olen kyllästynyt. eipä löydy kunno mieleistä. tai löytyy kaikkea kivaa kuten magma.
tarvitsisin metallia( metallica lähtökohtana jollakin tapaa), mutta lopulta en sittenkään. yeskin käy, kunhan on tunnetta.
täytyy olla psykedeelistä.
ja täytyy olla dynaamista.
sellaista progressiivista. siis hauskoja rytmejä ja kivoja melodiamaailmoja tekemään tuota.
en löydä tarpeeksi yllätyksellisyyttää progesta. ihan vaan vaikka kikkailua.
ehdottakaaa nyt jotakin, vaikken pitäisikään.
täytyy kai KAIKKI tehdä itse (mit?, myöskö musiikk:) KAI
+/- saldo : 0 | Tweet
Amon Düül II: Phallus Dei
mistä mä semmosta löydän
Jostain Hesan kaupasta tai cdon.comista ;)
(saksaksi laulettua krautrockia siis tuo, ei heviä)
Zappa: Just Another Band From L.A.
No kokeile ainakin semmosta kuin Arachnoid: ST
Voi olla kyllä vaikeammin saatavilla, mutta yritä täältä.
http://www.musearecords.com/
Sielläpä se on.
Opeth: Ghost Reveries (täs on sitä heviä)
Kaikkein yllättävintä progea ovat sellaiset levyt, joiden kannessa lukee file under progressive rock, ja kun niitä kuuntelee, ei niistä löydy progea edes nimeksi. Surprise!!!
Onko noita oikeasti olemassa? Anna esimerkki.
Tuolta kun silmät kiinni valitsee, niin on 50% mahdollisuus osua yllätykseen:
http://www.insideout.de/
Hamster Theatre : Carnival Detournement
Ange : Au-Dela du Delire
Rodrigo Leâo & Vox Ensemble : Theatrum
Spastic Ink : Complete
Ahvak : s/t
Johann Sebastian Bach : Cembalokonsertto d-molli BWV 1052
Igor Stravinski : Tulilintu
Ornette Coleman : Free Jazz
Hector Berlioz : Fantastinen Sinfonia
Franz Schubert : Jousikvartetto no 14 d-molli "Tyttö ja kuolema"
Yritä näitä nyt ensi alkuun. Ainakin aikaa kuluu levyjen hankkimisessa ja siinä ohessa ehdit varmaan jo "parantua". :lol:
Voisin laittaa Cembalo ja sello duonkin sinne Bach osastolle, Jammo. Niitä oli kai pari.
Tarvitset ehdottomasti:
Sieges Even: A Sense Of Change (1991). Jos tuo levy tuntuu liian mainstreamilta (mitä se tuskin tekee) niin saman yhtyeen "Steps" (1990). Erityisesti levynavaava 25-minuuttinen "Tangerine Windows Of Solace" sisältää ihan sairaan hienoja instrumentaaliosuuksia. Nämä kaksi levyä ovat juuri metallin ja rockin välimuotoa... ei liian raskasta, mutta ei kovin kevyttäkään. Metal Hammer-lehti aikoinaan arvosteli "Steps"-levyn ja juttu alkoi lauseella: "Sieges Even... the only band in the world who makes WatchTower sound like Poison." Jos siis WatchTower on jossain määrin tuttu bändi niin tietää vähän mitä odottaa nimenomaan instrumentaalipuolella. Biisirakenteet ja muut seikat eroavat sitten näillä bändeillä selvästi.
Sieges Even on muuten tekemässä paluuta uuden laulajan voimin ja levyä pukkaa ulos piakkoin. Bändi teki diilin Inside Outin kanssa ja kotisivuilta löytää tuoreen näytebiisinkin. Sitä kuunnellessa huomaa, että 15 vuoden takaisista ajoista on rauhoituttu aika tavalla, mutta ihan mukavalta kuulostaa silti. Enemmän tunnelmoivaa ja maalailevaa kamaa.
http://www.siegeseven.com
Heh, onko kukaan muu Palasokrulainen kuullut vielä Sieges Eveniä? Olisi kiva kuulla vaihtoehtoisia näkemyksiä TangeriDreamerin hehkutuksille.
Heh, onko kukaan muu Palasokrulainen kuullut vielä Sieges Eveniä? Olisi kiva kuulla vaihtoehtoisia näkemyksiä TangeriDreamerin hehkutuksille.
:D
Olen mainostanut ko. bändiä koska se on suotta jäänyt pienen piirin kulttibändiksi. Tosin kyllähän bändi jonkinlaista jalansijaa sai 90-luvun alussa ja musiikkilehdissä sitä kehuttiin kilpaa. Ainoa esiinpistävä negaatio ko. bändiä kohtaan on vokaaliosuudet, jotka "Steps"-levyllä voivat aiheuttaa tottumattomalle kuuntelijalle pelonsekaisia tunteita. Myöhemmin kyllä huomaa miksi laulaja käyttää ääntänsä niin kuin käyttää, puhtaasti tehokeinona ja avausbiisin mystiikka perustuu pitkälti runonlausuntamaiseen verbaaliseen ilmaisuun. En ole vastaavaan ilmaisutapaan metalli/rockmusiikin saralla muualla törmännyt.
Pari linkkiä tähän kohtaan:
http://www.progressor.net/review/s.html#sieges_even_1990
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/B0000073SN/ref=m_art_li_1/103-1899288-7685403?v=glance&s=music
http://www.progarchives.com/Progressive_rock_discography_CD.asp?cd_id=3680#reviews
Heh, onko kukaan muu Palasokrulainen kuullut vielä Sieges Eveniä?
No on. Tietysti! :)
Se "Steps" on minulle tuttu, mutta en ole kuullut sitä kovin monta kertaa. Kyllä se silti oli muistaakseni ihan mielenkiintoista progemetallia. Mutta oliko laulaja vähän ärsyttävä? Pitäisi tarkistaa.
Heh, onko kukaan muu Palasokrulainen kuullut vielä Sieges Eveniä?
No on. Tietysti! :)
Se "Steps" on minulle tuttu, mutta en ole kuullut sitä kovin monta kertaa. Kyllä se silti oli muistaakseni ihan mielenkiintoista progemetallia. Mutta oliko laulaja vähän ärsyttävä? Pitäisi tarkistaa.
"Ärsyttävä" voi hyvinkin olla kuvaava termi, riippuu ihan näkökulmasta. :lol:
Lainaus eräästä bändin levyä koskevasta arvostelusta:
As far as technical merit goes, this is light-years ahead of 1988, but as strange as this might sound, this isn't Sieges Even at their most technical. At their most metal, definitely, but the unapproachable 'Steps' that came later will forever remain the most technically sublime record ever made in the name of heavy metal. When I actually understand it, I'll be sure to tell you guys all about that too, but right now, it seems a bit daunting a task to undertake. Still, the trio of musicians watches down from impossible height's over the music scene of 1988, perhaps only Watchtower capable of competing, and that only because of their vastly superior drummer. Serpentine guitar riffs collapsing on top of each other, and into the lines of the bass, while the complicated drumming deviates from constant rhythm, adhering to rules one couldn't know. From a musician's point of view, exploring the structure here is very exciting. The singer has a very distinctive German accent, and many complain about the way he sung. It's akin to a fat German person squealing 'stooOP thiEEEEFFFfeh!". No sense of punctuation, or indeed emotional application. But god, does it sound urgent! If that's what Sieges Even where going for, then I couldn't think of a better singer to do it.
lainaus: http://www.i-mockery.com/musicreviews/detailed.php?id=621
Sen verran haluan painottaa, että "Steps" on tosiaan vielä aika metallia, mutta "a sense of change" ihan puhdasta progerockia tyyliin Rush/Yes/KC, tosin tekniisyys viety vain eri tasolle. Itseasiassa kitarasoundi tuolla levyllä on melkein kuin Lifesonilla joskus GUP:n aikoihin.
Sen verran haluan painottaa, että "Steps" on tosiaan vielä aika metallia, mutta "a sense of change" ihan puhdasta progerockia tyyliin Rush/Yes/KC, tosin tekniisyys viety vain eri tasolle. Itseasiassa kitarasoundi tuolla levyllä on melkein kuin Lifesonilla joskus GUP:n aikoihin.
KC:n ConstruKction Of Lightin ja The Power To Believe- levyjen yli viety teknisyys kuulostaa jopa hieman tympeältä ajatukselta. :wink:
KC:n ConstruKction Of Lightin ja The Power To Believe- levyjen yli viety teknisyys kuulostaa jopa hieman tympeältä ajatukselta. :wink:
Teknisyyttä on monenlaista... KC:n kohdalla tarkoitin kuitenkin enemmän sitä kulta-ajan materiaalia. Nyt tietenkin voidaan saivarrella että mikä oli se kulta-aika, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. :P
[KC:n ConstruKction Of Lightin ja The Power To Believe- levyjen yli viety teknisyys kuulostaa jopa hieman tympeältä ajatukselta. :wink:
Nyt ollaan ihan eri linjoilla (tai sitten en ymmärrä sarkasmiasi).
Mielestäni The Power to Believellä KC pääsi vihdoinkin eroon bändiä jo pitkään vaivanneesta kylmyydestä. Paras KC sitten Red:in!
[KC:n ConstruKction Of Lightin ja The Power To Believe- levyjen yli viety teknisyys kuulostaa jopa hieman tympeältä ajatukselta. :wink:
Nyt ollaan ihan eri linjoilla (tai sitten en ymmärrä sarkasmiasi).
Mielestäni The Power to Believellä KC pääsi vihdoinkin eroon bändiä jo pitkään vaivanneesta kylmyydestä. Paras KC sitten Red:in!
Mää en vieläkään nauti Disciplinestä, mutta THRAK taasen on hyvää! :wink:
Discipline on ihan kova, mut ei lähellekkään parhaita kc:n levyjä... thrak on aikalailla samaa luokkaa, ehkä vielä vähän heikompi...
Nyt ollaan ihan eri linjoilla (tai sitten en ymmärrä sarkasmiasi).
Mielestäni The Power to Believellä KC pääsi vihdoinkin eroon bändiä jo pitkään vaivanneesta kylmyydestä. Paras KC sitten Red:in!
Eihän se mikään kylmä levy olekaan. Mutta jos Level Five ei ole "teknistä" musiikkia niin olen sitten varmaan ymmärtänyt koko termin väärin.
The Power To Believe on viiden tähden mestariteos ja vähintään viiden parhaan KC levyn joukossa.
The Power To Believe on viiden tähden mestariteos ja vähintään viiden parhaan KC levyn joukossa.
Toivottavasti asteikkosi menee kymmeneen, sillä TPTB:llä KC on liikkeellä käsittämättömän köyhillä eväillä. Viisi tähteä kymmenestä vastaa levyn antia, ja se kuuluu bändin tuotannossa heikoimpaan kolmannekseen.
The Power To Believe on viiden tähden mestariteos ja vähintään viiden parhaan KC levyn joukossa.
Toivottavasti asteikkosi menee kymmeneen, sillä TPTB:llä KC on liikkeellä käsittämättömän köyhillä eväillä. Viisi tähteä kymmenestä vastaa levyn antia, ja se kuuluu bändin tuotannossa heikoimpaan kolmannekseen.
Annan tälle levylle 17 pistettä!
Mutten kerro millä asteikolla... :lol:
[quote]
Joo, "kylmä" ja "tekninen" on kaksi eri asiaa. Kun sanoit "yli viety teknisyys", ajattelin sen tarkoittavan jotain negatiivista, mutta olin väärässä.
Samaa mieltä, täydet pisteet tälle levylle oli asteikko mikä hyvänsä!
Toivottavasti asteikkosi menee kymmeneen, sillä TPTB:llä KC on liikkeellä käsittämättömän köyhillä eväillä. Viisi tähteä kymmenestä vastaa levyn antia, ja se kuuluu bändin tuotannossa heikoimpaan kolmannekseen.
No tuo on sinun mielipiteesi ja minä olen täysin eri mieltä. Vahvinta King Crimsonia sitten Redin. Ja se on aika paljon sanottu. Suoralta kädeltä en asettaisi mitään KC:n levyä paremmaksi kuin TBTB vaikka en nyt sitä uskalla parhaaksikaan mennä väittämään.
Vaikka tuskinpa tuollainen väite sen naurettavampi olisi kuin UK:n esikoisen nimeäminen parhaaksi progelevyksi koskaan...
Picchio dal Pozzon eka levy on viimeisen parin vuoden aikana
eniten säväyttänyt progelevy, jonka olen hankkinut. Sitä voisin suositella.
Picchio dal Pozzon eka levy on viimeisen parin vuoden aikana
eniten säväyttänyt progelevy, jonka olen hankkinut. Sitä voisin suositella.
eniten säväyttänyt progelevy, jonka olen hankkinut. Sitä voisin suositella.
Se on kyllä hieno levy. Italialaista canterbury-progea!
Tekivätkös ne enempää kuin tuon yhden levyn? Ja jos tekivät onko se hankkimisen arvoinen?
Tekivät myös toisen levyn "Abbiamo Tutti I Suoi Problemi", josta ei ole kuulohavaintoa. Mutta Cuneiformin julkaisema "Camere Zimmer Rooms", joka sisältää studiossa livenä äänitettyjä, ennen julkaisemattomia biisejä 70-80-luvun taitteesta, kannattaa hankkia. Lähestulkoon yhtä kovaa tavaraa kuin tuo eka levy!
Se on ihan hyvä levy ei ehkä yllä ihan samaan mutta jos tykkää ekasta ei kannata sivuuttaa
Teknisyyttä on monenlaista...[/quote]
Mutta jos Level Five ei ole "teknistä" musiikkia niin olen sitten varmaan ymmärtänyt koko termin väärin.
Sieges Evenin yhteydessä puhuttaessa teknisyydestä varmaankin tarkoitetaan instrumenttien hallintaa ja kohtuu monimutkaisia kappalerakenteita.
[quote]
The Power To Believe on viiden tähden mestariteos ja vähintään viiden parhaan KC levyn joukossa.
Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä.
sieges evenki tollasta kasarimatalliprogea. miksi sitä sanotaan. no ainakin hyvä jos tykkää balladeista
sieges evenki tollasta kasarimatalliprogea. miksi sitä sanotaan. no ainakin hyvä jos tykkää balladeista
Ja mitäköhän levyä on tullut kuunneltua? En kyllä ihan allekirjoittaisi tuota. :?
Noilla kahdella mainitsemillani levyillä on yhteensä yksi balladiksi luokiteltava biisi, eli Change Of Seasons. Siinäkin aika omaperäiset laulumelodiat ja biisihän on pitkälti viuluvetoinen.
Kuuntele nyt hyvä mies
Thinking Plague: In Extremis
Ilmeisesti uusin Sieges Evenin levy ei ole sitä "progeinta progea":
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=4065
Ilmeisesti uusin Sieges Evenin levy ei ole sitä "progeinta progea":
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=4065
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=4065
Ei tätä uutta voi todellakaan verrata aikaisemmin mainittuihin levyihin. Onhan se luonnollista että 15 vuodessa tapahtuu jonkinasteista rauhoittumista. ATONBTS on taas toisaalta kuuntelijaystävällisempi ja biisit perustuvat enemmänkin melodioille kuin virtuoosimaiseen soitantaan.
Oli muuten aika huonosti kirjoitettu arvostelu, mutta ei tainnut ollakaan mikään journalismin ammattilainen kyseessä. Ulkomaisilta musiikkisivustoilta löytyy huomattavasti paremmin tehtyjä arvosteluja joissa pystytään myös jollain tavalla kertomaan minkälaista musiikkia ko. levy sisältää. Imperiumin heppu on siinä suhteessa aika hukassa.
Tässä yksi arvostelu josta saa paremman kuvan levyn sisällöstä:
http://www.seaoftranquility.org/reviews.php?op=showcontent&id=2733
Olisko progeista prpogein kappale semmoinen, että se kestää 79 minuuttia, siinä on 600 eri osaa ja siinä käydään läpi genret aina Joel Hallikaisesta death metalliin ja balettimusiikista triphoppiin?
Kaverini keksivät nimityksen "yltiöproge", jolla he viittaavaat lähinnä RIO-bändeihin, Magmaan ja muihin vastaaviin.
Ei sillä, että olisin koskaan yrittänyt pakkokuunteluttaa niitä heillä.
yltiöproge kuulostaa hienolta
kuuntele Egg - Civil Surface, Polite Force tai S/T
Gentle Giant - In'terview
Henry Cow - LegEnd tai Unrest
Matching Mole - Little Red Record
Annexus Quam - Osmose
--
vikaa suositellen mielelläni 8)
Kyllä sitä aivan ensimmäistä, raskainta ja osin vaikeinta progea on Bachin urkusävellykset. Löytyy mahtipontisuutta ja piileviä teemoja vaikka muille jakaa.
Jumankavita kun välillä oikein oma kuolevaisuus kylmää, kun näitä mahtipontisuuden uljaita teoksia luukuttaa...
J.S. Bach on ainakin urkuteosten suhteen sitä rankinta HC progea!!!
Kyllä sitä aivan ensimmäistä, raskainta ja osin vaikeinta progea on Bachin urkusävellykset. Löytyy mahtipontisuutta ja piileviä teemoja vaikka muille jakaa.
Jumankavita kun välillä oikein oma kuolevaisuus kylmää, kun näitä mahtipontisuuden uljaita teoksia luukuttaa...
J.S. Bach on ainakin urkuteosten suhteen sitä rankinta HC progea!!!
Jumankavita kun välillä oikein oma kuolevaisuus kylmää, kun näitä mahtipontisuuden uljaita teoksia luukuttaa...
J.S. Bach on ainakin urkuteosten suhteen sitä rankinta HC progea!!!
JS on muutenkin rankimman luokan hemmo, progen esi-isä suorastaan.
Kaverini keksivät nimityksen "yltiöproge", jolla he viittaavaat lähinnä RIO-bändeihin, Magmaan ja muihin vastaaviin.
Ei sillä, että olisin koskaan yrittänyt pakkokuunteluttaa niitä heillä.
Ei sillä, että olisin koskaan yrittänyt pakkokuunteluttaa niitä heillä.
Tai sitten "überproge"...