Parasta 60- & 70-luvun suomiprogea
spiralake kirjoitti noin 19 vuotta sitten (41 kommenttia)
Palasokeri on kätevä
* leivontaan (3)
* kahvin kanssa (13)
* totaaliportaali (14)
* ei missään (8)
* ei kiinnosta (4)
* tsippa (1)
Äänestetäänpä sitten saman tien parhaat suomiproget. Jätin suosiolla uudemmat bändit pois, ettei valinta mene liian vaikeaksi. Siitä sitten oma galluppinsa? ;) Näköjään joku rajoitus tuossa, että kuinka paljon vaihtoehtoja saa olla. :? Pakko oli jättää jotain pois...
+/- saldo : 0 | Tweet
Haikara! HAIKARA!! H A I K A R A ! ! !
Toki muillakin on omat puolensa, mutta musiikillisen kirjonsa laajuudessa Haikara oli omaa luokkaansa.
Eka ja Geafar ovat oikeita helmiä.
Kyllä se oma äänikin sinne Haikaralle sitten meni, mutta unohdetaan ne Geafarin bonus-biisit ja sen jälkeinen levy. :lol: Wigwam tulee kakkosena, mutta niillä on kyllä heikompaakin kamaa aika paljon sen hyvän lisäksi...
Kyllä se oma äänikin sinne Haikaralle sitten meni, mutta unohdetaan ne Geafarin bonus-biisit ja sen jälkeinen levy. :lol: Wigwam tulee kakkosena, mutta niillä on kyllä heikompaakin kamaa aika paljon sen hyvän lisäksi...
Eipä unohdeta bonus-biisejäkään! Pilven poika ja Jumbo mulla on jopa vinyylisinglenä! Tosi hittejä! Haikara pystyi mihin vaan! :lol:
"Vahtimies mustavalkoinen, puhut pöntössäsi joutavaa..." Eli Haikara.
Whatta hell? Haikara? 100% äänistä?
Bändi joka teki 70-luvulla kaksi epätasaista, tosin paikoin loistavaa levyä, ja yhden aivan surkean rock-levyn. Kyllä mä Haikaran ekaa ja Geafaria ihan mielellään kuuntelen, ja bändi oli kieltämättä monipuolinen ja taitava, sanoituksissaan ihanan idealistinen ja naiivi.
Mutta ei, ei nyt sentään, olihan meillä Wigwam, joka ei tehnyt pitkällä urallaan yhtään huonoa levyä, mutta monta mestariteosta, ja on vastuussa suomiprogen syvällisimmästä klassikosta(Being). Wigwamissa lahjakkuudesta oli suorastaan runsaudenpula, materiaali vaihtelee monimutkaisimmasta progesta nerokkaaseen pop-musiikkiin. Sen lisäksi bändissä oli kaksi loistavaa laulajaa, Haikarassa ei kukaan oikein osannut laulaa.
On se Wigwam, on.
Wigwamia äänestin. Vie voiton pelkästään mestarillisella Being-levyllä. Toki väänsivät pari muutakin kelpo levyä. 70-luvun Suomi-proge ei ole kyllä kovin lähellä minun sydäntäni. Wigwamin ohella suosikkeja on lähinnä Pekka Pohjolan ja Jukka Tolosen mainio soolotuotanto.
Annoin ääneni Elonkorjuulle, Harvest Time kun sattuu olemaan rankempia kokonaisuuksia mitä Suomenmaalla 70-luvulla tehtiin.Wigwamit ja Haikarat seuraa perässä.
Mää en kyllä Haikaran suosiot ymmärrä, eka levy ihan hyvä muttei kummoinen, kakkoslevyllä pari hyvää biisiä mutta jonkin verran jo ihan luokatontakin kamaa, Iso Lintu jo aidosti heikko levy. Tosin makuasioitahan nämä.
Wigwamin levyt ajalta 69-75 taas on mun mielestä kansainvälistä tasoa, tai niitä ainakin kuuntelee mielellään vuosienkin jälkeen. Heikompia levyjä ehkä Tombstone Valentine ja Fairyport, mutta nekin vähintään Haikaran parhaimpien tasoa ja kummaltakin löytyy melkosia klassikoita.
Äänestellään parhaista levyistä erikseen, tokihan? :wink:
Mites CHARLIES? Musiikkia elokuvasta Julisteiden liimaajat on ehkä enemmän rokkii kuin progee (paitsi vika pitkä biisi). Buttocks-levyään en oo valitettavasti kuullut.
Dädäddädädäddädäppädädäppä...., kyllä se Elonkorjuu vie voiton. Ehkäpä juuri sen takia että muita ei ole tullut niin hirveästi kuunneltua :p
Elonkorjuu on ihan hyvää garage-rockia...
Äänestin Tabula Rasaa.. Kaksi aivan tykkiä levyä!
Wigwam, ehdottomasti. No doubt about it.
Elonkorjuu on ihan hyvää garage-rockia...
Elonkorjuu on kellari-progea :lol:
Mutta ei, ei nyt sentään, olihan meillä Wigwam, joka ei tehnyt pitkällä urallaan yhtään huonoa levyä, mutta monta mestariteosta, ja on vastuussa suomiprogen syvällisimmästä klassikosta(Being).[/quote]
Itse tykkään enemmän Wigujen ekoista levyistä. Wigwamin uudemmat levyt on sitten taas ihan kauheeta.
[quote]Wigwamissa lahjakkuudesta oli suorastaan runsaudenpula, materiaali vaihtelee monimutkaisimmasta progesta nerokkaaseen pop-musiikkiin. Sen lisäksi bändissä oli kaksi loistavaa laulajaa, Haikarassa ei kukaan oikein osannut laulaa.
Itse tykkään enemmän Wigujen ekoista levyistä. Wigwamin uudemmat levyt on sitten taas ihan kauheeta.
[quote]Wigwamissa lahjakkuudesta oli suorastaan runsaudenpula, materiaali vaihtelee monimutkaisimmasta progesta nerokkaaseen pop-musiikkiin. Sen lisäksi bändissä oli kaksi loistavaa laulajaa, Haikarassa ei kukaan oikein osannut laulaa.
Geafarilla on ainakin tosi kiva naislaulaja ja ei ne muutkaan laulut kyllä korvaan ole käynyt...
En ole elämäni aikana myynyt pois kuin muutaman levyn sillä perusteella että ne ovat olleet liian kehnoja kuunneltaviksi, mutta Geafar on yksi niistä. Wigwamille meni ääni jo pelkästään Beingin perusteella. Siitäkin huolimatta, että Light Ages ei paljoakaan Geafaria siedettävämpi ole.
Being on oikeasti rasittava levy. Ryppyotsaista saarnaamista... :?
Pohjolan biisit on levyn ainoita kuunneltavia kappaleita.
En ole elämäni aikana myynyt pois kuin muutaman levyn sillä perusteella että ne ovat olleet liian kehnoja kuunneltaviksi, mutta Geafar on yksi niistä.
Oliko vinyylinä?En ole elämäni aikana myynyt pois kuin muutaman levyn sillä perusteella että ne ovat olleet liian kehnoja kuunneltaviksi, mutta Geafar on yksi niistä.
Ei ollut. Minä sen ostin. :D
En ymmärrä miksei Viukkikselle kelpaa. :shock:
Pressa oli aivan ekoja progebändejä mitä aloin kuuntelemaan, ja se on vieläkin lempibändejäni. Lambertland ja toinen nimikkolevy ovat täydellisiä. Wigwam olisi ollut ainoa luonteva vaihtoehto, sen verran ylivoimaisia kyseiset bändit mielestäni ovat noihin toisiin verrattuna.
Haikara: Eka levy on aivan mahtava, parhautta.
Kalevala: People No Names on loistava.
Tasavallan Presidentti: Lambertland on hieno.
Tabula Rasa: Eka on namia.
Kaikki muutki bändit on erinomaisia. Ääni meni kuitenki xxx:lle ;)
Kaikki muutki bändit on erinomaisia. Ääni meni kuitenki xxx:lle ;)
Ääni pornolle suomiproge-gallupissa? Kannanotto sekin. :P
Pekan solotuotannon loistaessa poissaolollaan oli äänestettävä Haikaraa yhden levyn perusteella.
Haikaralle meni ääni, melkein jo ekan levyn perusteella, mutta pidän kyllä Geafaristakin. Iso Lintu on kuulematta.
Wigwamilla on kaksi kuunneltavaa levyä, eli Being ja Fairyport, mutta ei nekään mitään uskomattomia mestariteoksia ole.Pressan Lambertland on hieno, muttei yllä Haikaran ekan tasolle.
Tabula Rasan eka on "Mikko Alatalon voimakkaasti kantaaottavine sanoineen" hieno levy, vaikka (tai ehkä juuri siksi) parhaassa biisissä, eli Vuorellaistujassa, ei Alatalon sanoituksia olekaan. Sitä toista levyä en ainakaan viimeksi yrittäessäni kestänyt kuunnella.
Ehdottomasti Pekka Pohjola. Äänestyksessä mukana olevista Wigwam.
Pekan solotuotannon loistaessa poissaolollaan oli äänestettävä Haikaraa yhden levyn perusteella.
Sama vika täällä! Jos artisteja valitaan, niin Pekka Pohjola on ylitse muiden Suomessa ja jopa maailman tasossa kärkikaartissa!
Gustavson-Pohjola -parivaljakon soitto vei keikoilla nirvanaan. Vastaavaa en ole "rokin" piirissä kuullut, Zappa & co. ekalla Finlandia-talon vierailullaan ehkä.
Tämä on hankala. Sanoisin, että Haikara ja Wigwam tuottivat mielestäni ne 70-luvun suomiprogen kaksi ainoata todellista mestariteosta (Haikara ja Being), sekä sitten joukon kohtuullisesta hyvään vaihtelevia levyjä. Ne ovat siten omissa kirjoissani hieman muiden yläpuolella. Pidän myös Tabula Rasaa erittäin hyvänä: ensimmäinen levy on tasaisempi mutta Ekkedien tanssillakin on muutama loistava biisi. Alatalon muodikkaat yritykset "yhteiskunnallisiin lausuntoihin" ja Leppilammen orastava gospel-henkisyys eivät niin kauheasti häiritse.
Mutta sitten jutut käyvät kirjaviksi. Ymmärrän, miksi Tasavallan Presidenttistä pidetään, mutta en pysty jakamaan niitä tunteita kuin hetkittäin; Kalevala on progea vain paikoin ja todella hyvää musiikkia erittäin harvoin; ja Elonkorjuun levyn musiikillinen arvo on käänteisesti verrannollinen vinyylin keräilyarvoon. Apollon levyssä on outoa viehätystä, mutta epätasainen se on. Piirpauke on mielenkiintoinen mutta vain paikoin todella mullistava.
Näin luokittelisin myös useimmat muut äänestyksen ulkopuolelle jääneet 70-luvun suomalaiset progeyhtyeet (esim. Finnforest, Kaamos ja Nova). Scapa Flow'n Uuteen aikaan on ainoa mestariteos noiden joukossa, mutta jo julkaisuajankohtansa puolesta putoaa ulkopuolelle.
Mitä tulee sooloartisteihin, Jukka Gustavsonin ensimmäinen soolo ja jotkut Jim Pembroken levyt ovat hyviä, samoin kuin Jukka Tolosen Summer Games. Pekka Pohjola on kieltämättä huippulahjakas ja omaperäinen säveltaiteilija, mutta mielestäni hän ei tehnyt vielä 70-luvulla yhtään täysipainoista levyä, vaikka Visitation pääsikin lähelle.
Se ehkä summaakin suhtautumiseni suomalaiseen progeen 70-luvulla. Se on usein omaperäistä, kotoisen mukavaa verrattuna paisutelluimpiin anglosaksisiin tuotantoihin ja ajoittain hyvinkin luovaa, mutta tuotti kovin harvoin todella hyviä levykokonaisuuksia. Tämä ihan vain minun mielestäni, anteeksi vuodatus.
Nuorena miehenä ostin vuonna 1977 mielenkiintoisen levyn Relax by Combination. Minulle ei oikein koskaan selvinnyt mikä porukka tuo oli. Pohdin aikoinani pitkään, onko Relax bändin nimi vai onko by Combination levyn nimi. Ilmeisesti Combination on bändi. Levyllä soittaa melkoinen määrä tuon ajan suomalaisia progehemmoja. Sekin jäi aikanaan epäselväksi, ketkä muusikoista kuuluvat bändiin ja ketkä ovat sessiomuusikoita. Eipä tuota ole kerrottu vanhan vinyylini kannessa, vaikka kaivoin sen juurin esille. Rummuissa on Bill Carson, bassossa Heikki Virtanen, Jakke Leivo ja Eero Munter. Kitaroissa Jukka Tolonen, Ipe Murtojärvi ja Bert Karlsson. Kiippareissa Hessu Hietanen, Esa Nieminen ja Kyösti Laihi. Laulussa Johnny Gustavsson, Masi Mattsson, Empty Gustavsson ja Hasse Ahlstrand. Biisit ovat Ahlstrandin ja Jocke Sumeliuksen.
Oli miten oli. Mielestäni yksi parhaita suomalaisia progelevyjä, joka tosin on aika lähellä poppia. Joku tietää varmaan minua paremmin jotain tuosta levystä tai bändistä.
Vanhana ELP diggarina nostan ehdottomasti kärkeen Finnforestin "Lähtö matkalle" -levyn. Aivan tajuttoman tiukkaa soittamista ja hienoja biisejä.
Combination eikai oikeestaan ollu bändi, se oli semmonen projekti.
"Keväällä 1977 ilmestyneellä turkulaisen Combination-ryhmän LP:llä Kaamos oli kokonaisuudessaan mukana. Albumilla on neljä bändin sovittamaa piisiä ("Eagle", "See the Little Girl", "You Don't Know", "Last Viking Man"), joista kahdella toimi laulajana Gustafsson."
Ei se kyllä Kaamoksen levyn tasolle yllä läheskään, mutta onhan sielä muutama melko nami ralli.
Omien, osittain hatarien muistikuvien perusteella voisin
antaa arvosanoja muutamalle harvinaisemmalle suomilätylle.
Viimeisimmästä kuuntelusta saattaa olla vuosia aikaa.
Asteikolla yhdestä viiteen:
Kaamos: **½
Unisono: ***½
Finnforest: Demon Nights: ***
Nova: Atlantis: ***
Jupu Group: Ahmoo **½
Sukellusvene: Vesi- Ja Lintumusiikkia: ****
Jukka Hauru: Information: ***(-)
Jukka Hauru: Episode ***½
Group: The Group: ***(-)
Elonkorjuu: Harvest Time ***
Apollo: ***(-)
Haikara: Iso Lintu **(-)
Matti Järvinen: Matin Levy: **½
Pääosin ei niin muistettavaa tavaraa nuo, mutta kernaasti näkisin vaikka kaikkikin Cd-muodossa, osahan on jo. Erityisesti Sukellusvene, Haurun Episode ja Unisono tulisi viipymättä cd:istää. Eero Koivistoisen alkupään levyt haluan myös yleiseen jakeluun!
Matin levy on parhautta!
Onpas Pressa heikolla. En itse tykännyt robsonin sanoituksia kovin kummina. Bändillä tarttee olla oma vokalisti joka osaa tekstittää.
Kalevala on progea vain paikoin
Kyllä se eka levy on sitä ihteensä.
Jos äänestettäis kahta "parasta" niin luulen ettei Pressa olis ollenkaan heikoilla
Mites porukkaa ei Piirpauke ispiroi? Etno-jazzia eikä progea?
Vain Piirpauken kaksi ekaa levyä on tuttuja. Hyviä muistaakseni molemmat. Jotenkin vähän vierastan kaikkea "etnoa", olen rajoittunut.
Ostas joskus Live in der Balver Höhle ja kokoelma Global Servisi, niissä voipi olla jotain namia...
Voi vaan käydä, että ostoslistalla on parikymmentä muuta Piirpauketta noiden jälkeen....
Ehkä kuitenkin...Tabula Rasa. Vuorellaistujaa on vaikea pudottaa.
Omien, osittain hatarien muistikuvien perusteella voisin
antaa arvosanoja muutamalle harvinaisemmalle suomilätylle.
Viimeisimmästä kuuntelusta saattaa olla vuosia aikaa.
Asteikolla yhdestä viiteen:
Kaamos: **½
Unisono: ***½
Finnforest: Demon Nights: ***
Nova: Atlantis: ***
Jupu Group: Ahmoo **½
Sukellusvene: Vesi- Ja Lintumusiikkia: ****
Jukka Hauru: Information: ***(-)
Jukka Hauru: Episode ***½
Group: The Group: ***(-)
Elonkorjuu: Harvest Time ***
Apollo: ***(-)
Haikara: Iso Lintu **(-)
Matti Järvinen: Matin Levy: **½
Pääosin ei niin muistettavaa tavaraa nuo, mutta kernaasti näkisin vaikka kaikkikin Cd-muodossa, osahan on jo. Erityisesti Sukellusvene, Haurun Episode ja Unisono tulisi viipymättä cd:istää. Eero Koivistoisen alkupään levyt haluan myös yleiseen jakeluun!
antaa arvosanoja muutamalle harvinaisemmalle suomilätylle.
Viimeisimmästä kuuntelusta saattaa olla vuosia aikaa.
Asteikolla yhdestä viiteen:
Kaamos: **½
Unisono: ***½
Finnforest: Demon Nights: ***
Nova: Atlantis: ***
Jupu Group: Ahmoo **½
Sukellusvene: Vesi- Ja Lintumusiikkia: ****
Jukka Hauru: Information: ***(-)
Jukka Hauru: Episode ***½
Group: The Group: ***(-)
Elonkorjuu: Harvest Time ***
Apollo: ***(-)
Haikara: Iso Lintu **(-)
Matti Järvinen: Matin Levy: **½
Pääosin ei niin muistettavaa tavaraa nuo, mutta kernaasti näkisin vaikka kaikkikin Cd-muodossa, osahan on jo. Erityisesti Sukellusvene, Haurun Episode ja Unisono tulisi viipymättä cd:istää. Eero Koivistoisen alkupään levyt haluan myös yleiseen jakeluun!
Kyllä Matin Levy on muistettava. Kaverilla on/oli erittäin persoonallinen ote lauluihinsa. Lievä naivistisuus teksteissä toimii yllättävän hyvin - jopa paremmin kuin monilla mystiikkaa ja muuta liirumlaarumia suoltavilla progeyrittäjillä