Paras italiaproge?
AcidMothersBadenbaden kirjoitti noin 19 vuotta sitten (31 kommenttia)
Palasokeri on kätevä
* leivontaan (3)* kahvin kanssa (13)
* totaaliportaali (14)
* ei missään (8)
* ei kiinnosta (4)
* tsippa (1)
Kannattaako muuten ostaa Bancon Di terra?
+/- saldo : 0 | Tweet
Listatuista paras on Le Orme. Picchio dal Pozzo ja Area taitavat kyllä miellyttää minua nykyisin eniten italialaisista orkestereista.
Listatuista Ldf tai MR. Paras tulee kuitenkin listan ulkopuolelta; Maxophone.
Äänestin Bancoo, on se Io Sono Nato Libero sen verran uskomaton levy, Le Orme ja PFM tulee hyvinä kakkosina.
Le Orme on eniten minun makuuni. Banco on toki hyvä, mutta jokin heidän musassaan minua tökkii. Bändin Darwinista en ole koskaan oikein oppinut pitämään vaikka Io Sono Nato Libero taas on huippuhyvä!
Area!
Paljon hyviä jäi pois tuoltakin listalta, esim.
Edgar Allan Poe
Il Paese dei Balocchi
Saint Just
Alusa fallax
Blocco mentale
Campo di Marte
Latte e miele
Osanna
Il Rovescio della medaglia
Alphataurus
Area
Metamorfosi
Mauro Pagani
Panna fredda
Franco Battiato
Corte dei miracoli
Pierrot Lunaire
Mutta tällä hetkellä paras mielestäni on Saint Just.
J
Entäs Antonius Rex ja Jacula?
Tässä on vähän hankala homma, kun pitäisi asettaa samallw viivalle pitkän levytysuran tehneet yhtyeet ja sitten nämä yhden hitin ihmeet. Edellämainituista ehkä kuitenkin Le Orme on se tasaisin. PFM:n kolme ensimmäistä levyä pesevät mielestäni Ormen parhaat tuotokset, mutta toisaalta Jälkimiehet säilyttivät "pop-vuosiensakin" aikana korkeamman tason kuin Marconin Pullanvatkaajat. Banco ei oikein pärjää vertailussa. Darwin ja Io Sono Nato Libero sisältävät upeaa musiikkia, mutta myös paljon sellaista joka ei jotenkin vain jätä mitään muistijälkeä. Pidän itseasiassa enemmän yhtyeen myöhemmistä ja sinfonisimmista levyistä, kuten Come In Un'ultima Cena ja instrumentaalinen Garofano Rosso.
Ja niin kuin pidänkin Goblinista, on suuri osa yhtyeen levyistä aika sillisalaattia. Area taas ei ole koskaan aivan iskenyt tunnetasolla samoin kuin muut yhtyeet, mutta on se kyllä parempi kuin - ihan minun mielestäni - järkyttävän yliarvostettu Deu Sex Machina.
Jälkimmäisistä valitsisin ehdottomasti Locanda delle Faten ja listan ulkopuolelta Celesten.
Kannattaako muuten ostaa Bancon Di terra?
Mielestäni kannattaa, jos pitää vähän klassillisemmasta instrumentaalisemmasta musiikista, jossa rock on enemmän taka-alalla.
Entäs Antonius Rex ja Jacula?
Ralefun on mielestäni ihan mukiinmenevä "hautausmaaprogelevy", mutta kuulemani Jaculan äänitteet kuulostavat enimmäkseen aika yksitoikkoisilta urku/synahaihatteluilta, jossa simppelit, sinänsä mielenkiintoiset (ja joskus pöllityt) musiikki-ideat venytetään raskaasti yli mielenkiinnonkatkeamispisteen taustapaperiksi lattealle okultismihölynpölylle. Devil Doll teki saman homman myöhemmin paljon tyylikkäämmin ja hauskemmin.
Le Ormea olen kuullut vain yhden Uomo Di Pezzan verran. Hieman vaisua. Onko bändillä parempia levyjä?
Aika vähän lopulta olen kuullut italialaista progea. Mitä nyt näitä tavallisimpia Bancoa, PFM:ää, Le Ormea, Balletto di Bronzoa, Areaa + joitain yksittäisiä erikoisempia bändejä. Innostus lopahti kuitenkin melko nopeasti. Ei aina todellakaan vastaa niitä odotuksia, joita monella taholla harrastettu ylenpalttinen hehkutus asettaa.
Picchio dal Pozzo saa ääneni listan ulkopuolelta, täysin uniikki tapaus.
Le Ormea olen kuullut vain yhden Uomo Di Pezzan verran. Hieman vaisua. Onko bändillä parempia levyjä?
Ainakin Contrappunti ja erityisesti hieno Felona e Sorona ovat parempia.
Tosin käyttämäsi termi "vaisu" on siinä mielessä osuva että Le Orme on tavallaan vaisumpi kuin italoprogebändit yleensä. Tällä tarkoitan sitä ettei se ole niin räiskyvää ja yli-intensiivistä kuten monet muut italialaiset bändit. Le Orme on vaisumpaa mutta myös hallitumpaa. Ja siksi pidänkin siitä. Italialaisten progebändien ongelmana tuntuu olevan usein se että niillä on liikaa ideoita yhtä biisiä kohden eivätkä he malta olla tunkematta niitä kaikkia yhteen.
Äänestin Bancoa siitäkin huolimatta, että tuotanto on erittäin epätasaista. Area olisi ollut myös hyvä vaihtoehto! Suurin osa
lemppari-italolevyistäni tulee yhden levyn artisteilta tai yhden "osuman" artisteilta:
Alan Sorrenti: "Aria"
Museo Rosenbach: "Zarahustra"
Metamorfosi: "Inferno"
Celeste
LDF : "Forse le lucciano non si amano pìu"
Maxophone
Tuo Celesten levy on tosi hyvä, ei mitään turhaa pröystäilyä, rauhallista, kaunista.
Aika vähän lopulta olen kuullut italialaista progea. Mitä nyt näitä tavallisimpia Bancoa, PFM:ää, Le Ormea, Balletto di Bronzoa, Areaa + joitain yksittäisiä erikoisempia bändejä. Innostus lopahti kuitenkin melko nopeasti. Ei aina todellakaan vastaa niitä odotuksia, joita monella taholla harrastettu ylenpalttinen hehkutus asettaa.
Suurinta osaa italialaisia progebändejä leimaa tuo usein "lyyrisyydeksi" kutsuttu melodinen ja melodramaattinenkin lähestymistapa, joskin hyvinkin omituisiin ja erilaisiin kuvioihin sulautettuina mutta kuitenkin havaittavana. Kcrimson mainitsema ideoiden intensiivinen ylitsevuotavuus, sellainen "tehdään kaikkea mahdollista, että kuulostettaisiin omalaatuisemmalta" -henki on myös usein olennainen osa italoprogea. Jos nämä elementit sattuvat kolahtamaan, on todennäköistä, että pitää suuresta osasta Italian progelevyjä. Jos se taas ei nappaa, niin ko. musiikkityylin hohto voi jäädä arvoitukseksi. Mikä on ok, kyllähän maailmassa musiikkia riittää.
Sinänsä tuollaista "hehkutusta" kyllä varmaan on liiaksikin. Ei jokainen 70-luvun italialainen progelevy ole huipputuotos, vaikka joskus niin voisi kuvitella. Ihan kelpo levyjä kohotetaan joskus aiheetta mestariteokseksi. Mutta tämä "aiheetta" on tietysti vain minun mielipiteeni...
Le Ormea olen kuullut vain yhden Uomo Di Pezzan verran. Hieman vaisua. Onko bändillä parempia levyjä?
Ainakin Contrappunti ja erityisesti hieno Felona e Sorona ovat parempia.
Tosin käyttämäsi termi "vaisu" on siinä mielessä osuva että Le Orme on tavallaan vaisumpi kuin italoprogebändit yleensä. Tällä tarkoitan sitä ettei se ole niin räiskyvää ja yli-intensiivistä kuten monet muut italialaiset bändit. Le Orme on vaisumpaa mutta myös hallitumpaa. Ja siksi pidänkin siitä. Italialaisten progebändien ongelmana tuntuu olevan usein se että niillä on liikaa ideoita yhtä biisiä kohden eivätkä he malta olla tunkematta niitä kaikkia yhteen.
Olen samaa mieltä niin Le Ormen levyjen kohdalla kuin bändistä noin yleensä. Le Orme on ehkä lähinnä "kamarimusiikkia" siinä missä monet muut italialaiset hehkuttavat oopperamaista ylipaatosta tai konserton tapaista solistisuutta.
Itse pidän kovasti myös bändin uudemmista tuotoksista kuten Il Fiumesta ja Elementi-levyistä, jotka ovat miltei suositeltavampia kuin Uomo di Pezza. 8)
Muuten, miksei kukaan ole maininnut sinänsä hienoja bändejä Semiramisia tai Raccomandata Ricevuta Ritornoa?
MIssä Jumbo luuraa?
Niinpä niin, tuosta listasta puuttuu monta hyvää bändiä. Tosin Banco taitais tulla voittajaksi joka tapauksessa, ainakin tuon tän hetkisen tilanteen perusteella. Heh, jos kaikki tässäkin mainitut bändit ois kisassa mukana, niin suurin osa jäisi pisteittä, kun äänestäjiä ei riittäisi kuin puolille bändeistä.
J
Niinpä niin, tuosta listasta puuttuu monta hyvää bändiä. Tosin Banco taitais tulla voittajaksi joka tapauksessa, ainakin tuon tän hetkisen tilanteen perusteella. Heh, jos kaikki tässäkin mainitut bändit ois kisassa mukana, niin suurin osa jäisi pisteittä, kun äänestäjiä ei riittäisi kuin puolille bändeistä.
J
J
:lol:
No ongelma hoituu pitämällä kahdeksan alkukilpailua, joissa kussakin on vain yksi tunnetuista suosikeista mukana! 8)
Banco varmaan noista paras, mutta muuten kuulemistani Area.
Le Ormet ja PFM:t ja muut vastaavat ovat menettäneet kiinnostavuutensa heti ensimmäisen kuulemani levyn jälkeen.
Ei oo Areaa, eli en äänestä.
Enpä tiedä paljon iloloprogesta...
Paljon hyviä jäi pois tuoltakin listalta, esim.
Edgar Allan Poe
Il Paese dei Balocchi
Saint Just
Alusa fallax
Blocco mentale
Campo di Marte
Latte e miele
Osanna
Il Rovescio della medaglia
Alphataurus
Area
Metamorfosi
Mauro Pagani
Panna fredda
Franco Battiato
Corte dei miracoli
Pierrot Lunaire
J
Edgar Allan Poe
Il Paese dei Balocchi
Saint Just
Alusa fallax
Blocco mentale
Campo di Marte
Latte e miele
Osanna
Il Rovescio della medaglia
Alphataurus
Area
Metamorfosi
Mauro Pagani
Panna fredda
Franco Battiato
Corte dei miracoli
Pierrot Lunaire
J
Niin, kaikenlaisia bändejä on vitusti.
tietääkö kukaa tällasta bändiä ku Locanda Della Fate. Iski silmää(n) ku kattelin tällasta (en tota yksittäistä arvostelua vain) http://www.progarchives.com/Review.asp?id=3009
. Tässä on toinen. http://www.progressiveworld.net/locandadellafate.html
. Ei näytä hirveesti muualta löytyvän, mut kuulostaa lupaavalta.
oho tossa kysyttiiki sitä. etin vaa googlesta ni löyty vaa yks osuma, väärä vieläpä.
jaaha. hittolainen. vähä turhaki viesti ku se onki DellE.. löytyhän sieltä..
nii ja italoproge, mm, nam. melkein takuuihanaa
Näin joskus Bancoa videolta. Se niiden laulusolisti olisi kyllä sopinut hyvin myös elokuvaan Taru Sormusten Herrasta fyysisten mittojensa puolesta...
Locanda Della Fate = erittäin juustoista Genesis-henkistä sinfo-progea. Laulajan erittäin mahtipontinen määintä on aika huvittavaa, mutta muutama biisi kerrallaan kuunneltuna tämä on aika viihdyttävä levy. Koko levyn kuunteleminen on nykyisin aika vaikeaa. Puhun siis debyyttilevystä. Tekikö nämä ikinä toista levyä?
Ei tehnyt Locanda delle Fate toista levyä, ainoastaan yhden singlen julkaisivat Forsen jälkeen. Ja mitä tuohon vertaukseen Genesikseen tulee niin LdF laittaa Genesistä aivan 6-0. Laulaja on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaita, mitä ei todellakaan voi sanoa tästä ensimmäisestä Genesiksen hepusta. Toisaalta en osaa tuota vertausta Genesikseen oikein edes sisäistää.
Genesis-vertaus tulee ehkä eniten hackettmaisesta kitaroinnista. Kuutelin juuri levyn ja kyllähän se melko kivuttomasti meni läpi. Kaikki kappaleet ovat kyllä jotenkin aivan liiaksi toistensa kaltaisia. Ja laulaja aiheuttaa lievää pahoinvointia. Jotenkin oudosti tämä levy kuulostaa aivan kuin neo-proge tulkinnalta aidosta italoprogesta.
Jaa, enpä ole osannut Locanda delle Fatea neo-progeen ainakaan vielä yhdistää, mutta toisaalta Genesis on minusta aina kuulostanut nimenomaan neo-progen esi-isältä. Ja se vasta pahoinvointia aiheuttaakin.
Hassua, omasta mielestäni laulaja on (monen muun asian ohella) ko. bändin vahvuuksia. Jos romanttinen, melodinen italoproge aiheuttaa vastareaktioita niin masokisti pitää olla että semmoista kuuntelee.
:wink:
Todella hieno levy, genrensä valioita!
ps: LDF on julkaissut myös liven ja varsin keskinkertaisen come-back levyn, jälkimmäinen siis vain muutama vuosi sitten.