DIOn levyt järjestykseen !
Jukes kirjoitti noin 19 vuotta sitten (29 kommenttia)
Ajankohtaista tai ei mutta viimeistään joulukuussa !
Nimeä mielestäsi VIISI parasta DIOn studioalbumia.
´Löytyykö ennakkoajattelun rikkovaa ehdotusta, että Holy Diverille ja Last In the Linelle ei löytyisi uhkaajia ?'
'perustelutkaan eivät olisi pahasta !!'
Nimeä mielestäsi VIISI parasta DIOn studioalbumia.
´Löytyykö ennakkoajattelun rikkovaa ehdotusta, että Holy Diverille ja Last In the Linelle ei löytyisi uhkaajia ?'
'perustelutkaan eivät olisi pahasta !!'
+/- saldo : 0 | Tweet
Holy Diver on hieno levy, ja vaikka metelimusiikki ei enää oikein jaksa innostaa, voisi tuon remasterin ostaa hyllyyn ihan nostalgiamielessä. The Last in Line oli vielä ihan kuunneltava, mutta muita levyjä en ole juurikaan kuullut. Tosin muutaman vuoden takainen Killing the Dragon kuulosti kyllä yllättävän hyvältä, lähinnä kitaristi Doug Aldrichin ansiosta. Siinä minun Top 3 ilman sen kummempia perusteluja.
Kirjoitinpa helvatinmoisen jutun, jonka selain hävitti. En jaksa enää uudestaan.
Angry Machines on suosikki, koska laulumelodiat ovat mielenkiintoisia, kitarointi erittäin persoonallista ja biisit kokeilevia mutta erittäin onnistuneita. Monesta muusta DIOn levystä poiketen turhia biisejä ei ole.
Lisäänpä vielä, että kaikki stuDIOlevyt on.
Voi harmi Nionnait ! Juuri niitä henkilökohtaisia kokemuksia levyistä kaipailin , ne kun on sitä lihhaa luitten ympärille ?
Holy Diver näkyy muuten olevan jo tilattavissa cdonilta remasterina ja bonuksilla (8,95,-) eikä maksa paljoo...
Mullakin korvat aukesi tuosta Killing The Dragonista! Loistavahko levy ! Tää uusin ei ole sitten houkutellut kuunteluun, jotenkin askel taaksepäin !?
Voi harmi Nionnait ! Juuri niitä henkilökohtaisia kokemuksia levyistä kaipailin , ne kun on sitä lihhaa luitten ympärille ?
Uusi päivä, uudet kujeet, uusi yritys.
Holy Diver - Dream Evil:
Liian yksinkertaisia makuuni, mutta klassikkobiisit pelastavat paljon. Hittihakuisimmat vedot (kuten Mystery, Hungry for Heaven...), jotka yrittävät olla uusi Rainbow in the Dark, ovat todella karmeaa kuultavaa. Kyllä näitä levyjä kuuntelee sopivassa mielentilassa.
Lock up the Wolves oli askel parempaan suuntaan. Pahimmat poppivedot jäivät pois, mutta biisejä on liikaa.
Ronnie sai melkoisesti virtaa Black Sabbathista ja tuloksena olikin varsin onnistunut Strange Highways. Levy on tunnelmaltaan synkkä kuten Sabbathin Dehumanizer. Biisit saisivat olla tiiviimpiä. Biiseissä on paljonkin ideaa, mutta monen kappaleen kohdalla kynnys hypätä seuraavaan raitaan on liian pieni.
Angry Machines jatkaa samalla linjalla. Tällä kertaa paketti vaan on yhtenäinen ja sopivan pituinen. Soittosuoritukset ovat mielestäni mielenkiintoisempia kuin monella muulla DIOn lätyllä. Mielestäni DIOn haastavin mutta myös palkitsevin levy.
Kolme uusintakin ovat hyviä levyjä. Magica keskittyy tunnelmaan, kun Killing the Dragon on enemmän rock, tosin mielenkiintoisilla koukuilla. Uusin Master of the Moon on mielestäni selkeä yhdistelmä kahta edellistä levyä, ja toimiikin parhaiten näistä kolmesta.
Ja sitten tämän hetken top-5:
1. Angry Machines
2. Master of the Moon
3. Strange Highways
4. Holy Diver
5. Lock up the Wolves
Pintapuoliseksihan tämä taas kerran jäi.
Kuka se tämä TracyG on, joka soitteleksii tuolla Angry Machinella mm.? Eikös Craig Goldy ( soittikos se jo tuossa Lock Upilla?) ole ollut Ronnie kepittäjä jo pitemmän aikaa tätä nykyä?
Tosin tässä tämän syksyn kiertueella keppiin taitaa olla palannut Doug Aldrich.
Mielenkiintoinen alkukolmikko tuossa sinulla !
Täytyisipä ottaa aikaa ja kuunnella enämpi ( meinaa vaan tuo uusi progelöytöni, Echolyn, vielä tällä hetkellä viedä voiton) !
Niin, piti vielä sanomani, että kummallista ettei Ronnie ole tehnyt yhtään genrestä poikkeavaa levytystä.
Sillä Jon Lordin Ja Purplen 30 v. Concerto -julkaisulla Ronnie vetäisi upeasti jonkun balladin !
Craig Goldy soitti Dream Evil levyllä. Lock Up The Wolvesilla soitti siihen aikaan 17-vuotias poitsu. Rowan jotain...
TracyG soitti muistaakseni sillä 90-luvun lopun livellä Last In Live ??? Jos oli sama tyyppi niin ei mistään kotoisin. Nimestä päätellen joku L.A:n pelle. Doug Aldrich taas onkin sitten aivan toista maata.
Wanha, mutta ehkä vielä löytyy joku joka ei ole käynyt tällä sivulla:
http://www.dimwhit.com/dio/index.html
Kuunnelkaa kuinka nuori Ronnie vetää Rock 'n' Rollia.
1- Holy Diver
2- Magica
3- The Last In Line
4- Strange Highways
5- Killing the Dragon
Holy Diver (1983)
- Tietysti Dion paras levy, sehän on itsestään selvä.
The Last In Line (1984)
- Samantyylinen kuin “Holy Diver”. Nimibiisi, ”We Rock”, ”Egypt (The Chains Are On)” ja ”Evil Eyes” ovat loistavia, mutta ”Eat Your Heart Out” on harvinaisen tylsä täytebiisi, ja ”Mystery” on hirveä wannabe-hitti duurissa.
Sacred Heart (1985)
- Paljon huonompi levy. Esim. ”Hungry for Heaven” ja ”Shoot Shoot” ovat lisää tuollaisia duuri-hirvityksiä. ”Rock ’n’ Roll Children” on kuitenkin hieno. Mutta minä en ole koskaan oikein innostunut tästä levystä.
Dream Evil (1987)
- Parempi kuin ”Sacred Heart” ainakin. A-puoli (neljä ensimmäistä biisiä) on erittäin vahva. Mutta b-puoli on sitten valitettavasti lähinnä täytebiisejä. Ei huonoja biisejä, mutta ei kovin hyviäkään.
Lock Up The Wolves (1990)
- Taitaa olla ainoa levy, jolta en ole kuullut yhtään biisiä koskaan livenä. Niitä ei ole edes livelevyllä tai dvd:llä. Mutta tämä on kuitenkin suhteellisen hyvä levy minun mielestäni. Vähän raskaampi. Parhaat ovat nimibiisi ja doomahtava ”Between Two Hearts”.
Strange Highways (1993)
- Tämä taisi olla floppi, kun sitä yleensä ei muisteta ollenkaan. Mutta tämä on itse asiassa Dion parhaita levyjä! Vielä vähän raskaampi ja myös kokeellisempi. Tracy G:n ”moderni” kitarointi toimii tässä, koska biisit ovat niin vahvoja. Nimibiisi, ”Jesus, Mary & The Holy Ghost”, “Bring Down the Rain”... Jep, aika hyvä.
Angry Machines (1996)
- Olen täysin eri mieltä neonknightin kanssa. Tämä on ylivoimaisesti Dion huonoin levy. Periaatteessa aika samantyylinen kuin ”Strange Highways”, mutta kun biisit vain ovat paljon huonompia. Bändi yrittää olla vielä vähän lähempänä modernia nu-metallia, ja se alkaa olla säälittävää kun vanhat ukot tekevät sellaista. Ainoa biisi mistä minä tykkään on balladi ”This Is Your Life”.
Magica (2000)
- Tämä konseptilevy oli hyvä comeback. Välillä melkein progahtavaa! Minun mielestäni kaikki biisit ovat erittäin hyviä (paitsi tietenkin se viimeinen puhuttu raita... :) ) – varsinkin ”Lord of the Last Day”, ”Fever Dreams” ja ”As Long As It’s Not About Love”. Dion parhaita!
Killing The Dragon (2002)
- Täysin samantyylinen kuin ne kaksi ensimmäistä levyä. Niin perusdioa kuin vain voi olla. Ja kyllähän se toimii ihan hyvin, vaikkakaan ei ole mitään yllätyksiä.
Master Of The Moon (2004)
- Vähän tummempi ja raskaampi levy taas. Valitettavasti tämä on aika tylsä levy. Yksikään biisi ei erityisemmin iske.
On nuo tuoreimmat Diot jääneet väliin, joten sieltä alkupäästähän ne kovimmat löytyy.
1. Holy Diver
2. The Last In Line
3. Dream Evil
4. Angry Machines
5. Sacred Heart
Lock Up The Wolvesista en ole koskaan erityisemmin pitänyt. Se on jotenkin kliini ja kylmä levy. Kaksi ensimmäistä taasen tuli tutuiksi jo vaahtosammuttimen mittaisena natiaisena. Taisinpa tehdä miksauksiakin, jossa naapurissa asuneen helluntailaissaarnaajan Oi herra Jeesus -ylistyslaulu vaihtui yhtäkkiä Holy Diveriin ja takaisin. Taisi siellä välissä Waspiakin olla :D
Kuka se tämä TracyG on, joka soitteleksii tuolla Angry Machinella mm.? Eikös Craig Goldy ( soittikos se jo tuossa Lock Upilla?) ole ollut Ronnie kepittäjä jo pitemmän aikaa tätä nykyä?
Tosin tässä tämän syksyn kiertueella keppiin taitaa olla palannut Doug Aldrich.
Mielenkiintoinen alkukolmikko tuossa sinulla !
Täytyisipä ottaa aikaa ja kuunnella enämpi ( meinaa vaan tuo uusi progelöytöni, Echolyn, vielä tällä hetkellä viedä voiton) !
Tosin tässä tämän syksyn kiertueella keppiin taitaa olla palannut Doug Aldrich.
Mielenkiintoinen alkukolmikko tuossa sinulla !
Täytyisipä ottaa aikaa ja kuunnella enämpi ( meinaa vaan tuo uusi progelöytöni, Echolyn, vielä tällä hetkellä viedä voiton) !
TracyG:n muusta tuotannosta minulla ei ole mitään tietoa. Lock upilla soitti Rowan Robertson.
Itse en ole innostunut Doug Aldrichin soitosta. Tyyli ei ole yhtään persoonallinen, vaikka hyvin soittaakin. Craig Goldyn melodisesta soitosta pidän paljonkin, harmi vaan että livenä äijä tykkää tilutella turhan paljon.
Tracy G:n sooloissa parasta on arvaamattomuus. Lisäksi dissonanssia on mielestäni sopivasti. En oikein jaksa innostua luonnollisen tai "ynkkätyyliin" harmonisen mollin eestaas kelaamisesta.
Tracy G:n sooloissa on kieltämättä vastaavaa yllätyksellisyyttä kuin pianon koskettimilla kävelevässä kissassa.
Sunset superman.. my ass.
Eli Dion lyriikat saavat joskus korvat punaiseksi myötähäpeästä.
En ole ikinä kuunellut yhtään DIOn levyä enkä tiedä/tunnista yhtään niiden biisiä. Mitähän mahdan olla menettänyt?
Mitähän mahdan olla menettänyt?
Kääpiön, joka laulaa sateenkaarista.
Ohoops, ny lähtivätten paroonittii liikkeelle !
Lyriikoista : vaikea mennä näin niinkuin suomenkielisenä arvioimaan tarkemmin. Kyllä Ronniella ideaa sanoituksissaankin on ollut. Toimivat tilanteessaan aikapuolin paremmin kuin esimerkiksi erään Daavidin sekstistiset itseään toistavat
sisällöt... soitappa tyttärellesi ( 13v. ) ready an' willing ja oikeasti punastu häpeästä !!! Ronnien tekstit sinällään eivät loukkaa ketään . ....
Ronnien tekstit sinällään eivät loukkaa ketään
Ihan hyvä pointti. Eikä mulla ole oikeasti mitään Ronnieta vastaan, kunhan jauhan paskaa. Ronnie on varmaan selväjärkisempiä alansa edustajia. Toisaalta mun mielestä rockilla ja järjellä ei pitäisi olla paljon tekemistä toistensa kanssa, mutta tämä on puhdas makuasia.
Ei kai nyt kukaan ota tosissaan hard-rock/hevi sanoituksia. Eikös rock musaan nyt kuulukin seksuaalisuus. Sitäpaitsi onhan monia asioita jotka eivät "sovellu" 13-vuotiaalle.
[quote]Ei kai nyt kukaan ota tosissaan hard-rock/hevi sanoituksia.
Joo, kyllähän seonniinnii... tosin tekstien tekemisessäkin voidaan ylittää/alittaa hyvän maun rajat.
En nyt noista naintisanoituksista koskaan ole liiemmälti pitänyt, jos ilmaisu on ollut liian suoraa... onsetuo Daaviddi tehnyt mielestäni hyviäkin, mutta jotkut on aika skeidaa ja pilaavat muuten hyvät biisit.
Samat asiat voidaan toki ilmaista monella tavalla suoraan tai peitellymmin. Valisten mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon.
Vaikka rock on kliseisesti 'rajaton vapaus'. Niin ymmärrän tuon lähinnä taiteellisena ja luovana vapautena en niinkään, että örveltää saa itsetuhoisesti sen minkä ehtii. Onhan noita lajityypin edustajia, mutta ne ei merkitse minulle paljoa. ehkäpäsitätässäikäjopainaa...?... ja moraliteetit kaatavat kalkkiksen?
Kyllä Spinal Tap kannattaisi filmata uusiksi, siirtää reaaliaikaan. Se alkuperäinen on liian 70-lukulainen.
Sen HIMmminkin uuden hitin kyllä toisaalta teki paljon paremmin Moody Blues joskus kauan sitten....
Kyllä Spinal Tap kannattaisi filmata uusiksi, siirtää reaaliaikaan. Se alkuperäinen on liian 70-lukulainen.
No, Part II tekeille vaan!
Niinpä, täppiä peliin niin keskustelu lopahtaapi....
Kerran tehty ja käytetty idea tuskin kierrättämisellä alkuperäistä paremmaksi pistää !
Noista ameeriikan musiikkialan tähtilöistä varmaan tosin saisi muhevaa parodiaa ( hip an ö hop?). Tosin näitten tekemällä tehtyjen 'artistien'
oikea elämäkin taitaapi olla itsessäänkin jo parodiaa...
Tästä voisi lähtee ryöppy liikkeelle? onkgs lökäpöksyi liikkeellä?
Vaihdan jo nimeä ja osoitetta.
Noista ameeriikan musiikkialan tähtilöistä varmaan tosin saisi muhevaa parodiaa ( hip an ö hop?). Tosin näitten tekemällä tehtyjen 'artistien'
oikea elämäkin taitaapi olla itsessäänkin jo parodiaa...
Tästä voisi lähtee ryöppy liikkeelle? onkgs lökäpöksyi liikkeellä?
Vaihdan jo nimeä ja osoitetta.
oikea elämäkin taitaapi olla itsessäänkin jo parodiaa...
Tästä voisi lähtee ryöppy liikkeelle? onkgs lökäpöksyi liikkeellä?
Vaihdan jo nimeä ja osoitetta.
Gangsta-rappareista tehtiin Spinal Tapin hengessä elokuva Fear Of A Black Hat vuonna 1994. Parin hymähdyksen arvoinen.
Tattista nionnaitille ja kosmikjatsille paneutumisesta , jos kun aika antaa ja mieli jaksaa täytyypi kuunnella urakalla ne levyt ja arvottaa ...
Pitäsvarmaan teherä tuo ennen joulukuun keikkoja !
Niin ja onhan se kohtuuhyvä äskettäin julkaistu Killing The Dragon -kiertueen dvd, jota voi maistella alkajaisiksikin!
Eikö tämä ole vähän kuin laitaisi kuolettavat taudit suosikkijärjestykseen.
1. syfilis
Laittan 2:ksi ... läppätulehnus
Eikö tämä ole vähän kuin laitaisi kuolettavat taudit suosikkijärjestykseen.
1. syfilis
1. syfilis
Kyllä kuppa syfiliksen aina voittaa.
Huh, olipa SUURRI yllätys tämä Dion nykykunto bändinä Jyväshylässä viimme perjantaina
( tylsä nimi, Christmass is Heavy ( Asia, Uriah heep / Dio ). Löivät lauteilta nuo pari lämppäriä mennen tullen.
Loistava keikka ! kolme encorea ! ;)