Fuusiomusan jätit
Jammo kirjoitti noin 19 vuotta sitten (25 kommenttia)
Palasokeri on kätevä
* leivontaan (3)
* kahvin kanssa (13)
* totaaliportaali (14)
* ei missään (8)
* ei kiinnosta (4)
* tsippa (1)
Fuusiokärpänen iski! Mikä artisti muuten iskee teille pahiten, siis parhaiten, suoneen tämän fuusiomusan alueella?
Miles Davis kai oli pioneeri fuusiossa, mutta onko hänen seuraajillaan jotain sanottavaa?
Valitan äänestysvaihtoehtojen vähyyttä, mutta kaikkia mahdollisia levyjä ei yksinkertaisesti voi kirjata järjestelmään.
+/- saldo : 0 | Tweet
Jenkkiläinen Boud Deum vaikka "fuusion" kuuntelu jääny aika vähälle muuten.
Olisi tuohon listaan voinut Tony Williams Lifetimen Emergency! -levyn mahduttaa. Listatuista BoF kipinöi iloisimmin.
Allan Holdsworth
Jenkkiläinen Boud Deum vaikka "fuusion" kuuntelu jääny aika vähälle muuten.
Minkälaista tavaraa tämä Boud Deum on? Ihan tuntematon bändi mulle vaikka jenkkiläisiä onkin muuten tullut dokattua riittävästi.
No onkos kukaan innostunut Billy Cobhamista, Al Dimeolasta, Michael Breckeristä, Jaco Pastoriuksesta tai Larry Coryellistä?
Entäs Jean-Luc Ponty, Jan Hammer tai jopa Potemkine?
Billy Cobham: Spectrum
Spectrum on aika helkkarin kovaa rummuttelua, mutta annoin ääneni kuitenkin Inner Mounting Flamelle. Siltä löytyy sen verran paljon Mahavishnun ykköslaatua.
Mä valitsin Kikka Korean levyn. Loistavia sävellyksiä ja esityksiä - ei turhaa hikipinkokikkailua. Seuraavana olis varmaan tuo Billy Cobhamin eka soolo, jota on tullut kuunneltua paljon. Mahavishnun eka levy on nykyään enää ok, ja toka jo ihan kauheaa. Saa vaan päänsärkyä kun kuuntelee :cry:
Jaco Pastoriuksenkin eka soololevy olisi voinut olla ykkönen, jos sitä nyt edes fuusioksi lasketaan.
Birds of Fire ja Spectrum ovat meikäläisen ensirakkaudet fuusion saralla. Niinpä valitsin ensinnä mainitun.
No onkos kukaan innostunut Billy Cobhamista, Al Dimeolasta, Michael Breckeristä, Jaco Pastoriuksesta tai Larry Coryellistä?
Entäs Jean-Luc Ponty, Jan Hammer tai jopa Potemkine?[/quote]
Cobham tuli nähtyä livenä April Jazzeilla. Hammer ois saanu olla mukana. ;) Jan oli kovimillaan mahavishnussa. Mulla on yks sen levy, joka ei groovaa ihan yhtä paljon... Ja ne kasaritunnarit vasta kamalaa huttua olivatkin! Pastoriusta ei ehkä mieltäis fuusioks, mutta se on kova kyllä.
[quote]Spectrum on aika helkkarin kovaa rummuttelua, mutta annoin ääneni kuitenkin Inner Mounting Flamelle. Siltä löytyy sen verran paljon Mahavishnun ykköslaatua.
Entäs Jean-Luc Ponty, Jan Hammer tai jopa Potemkine?[/quote]
Cobham tuli nähtyä livenä April Jazzeilla. Hammer ois saanu olla mukana. ;) Jan oli kovimillaan mahavishnussa. Mulla on yks sen levy, joka ei groovaa ihan yhtä paljon... Ja ne kasaritunnarit vasta kamalaa huttua olivatkin! Pastoriusta ei ehkä mieltäis fuusioks, mutta se on kova kyllä.
[quote]Spectrum on aika helkkarin kovaa rummuttelua, mutta annoin ääneni kuitenkin Inner Mounting Flamelle. Siltä löytyy sen verran paljon Mahavishnun ykköslaatua.
Oikein! Voisin tehdä saman.
Pakkohan se oli Bitches Brewta äänestää. Jotenkin en ole koskaan jaksanut kuunnella Mahavishnua, lukuisista yrityksistä huolimatta, ja Weather Report on taas jäänyt hieman liian vähälle kuuntelulle. Corea ja Return to Forever ovat noista Milesin jälkeen suosikkejani. Kuitenkin varmaan paras kuulemani fuusiolevy on Miles Davisin Black Beauty.
Romantic Warrior on kova sana.
Kyllä Al Di Meolan KAIKKI 70-luvun studiolevyt ovat mainioita
fuusiolevyjä. Kivasti lisänä perkussioita ja epsanjalaisia sävyjä !
Gongin Gazeuse on myös oman alansa huippu ( ja onhan siällä
Alan Holsworth kepissä )
Tuota Milesiä ylistetään yleensä ylistämästä päästyäkin. Tienavaaja, suunnannäyttäjä, jonka jutun veivät eteenpäin
sitten Milesin fuusiolevyillä soittaneet Corea, McLaughlin mm.
Muuten kovin pitkäveteisiä ja välillä jopa suunnattomia
osa Milesin ediitioista (imo)
Gazeuse tosiaankin on vallan mainio. Vaikka Allan toivookin ettei olisi soittanut tuolla levyllä. :roll:
Gazeuse tosiaankin on vallan mainio. Vaikka Allan toivookin ettei olisi soittanut tuolla levyllä. :roll:
Levy, jolla Allan ei olisi halunnut soittaa on tämän kotisivun mukaan "Live Gazeuse". Eipä ole koskaan tullut vastaan.
Gazeuse tosiaankin on vallan mainio. Vaikka Allan toivookin ettei olisi soittanut tuolla levyllä. :roll:
Levy, jolla Allan ei olisi halunnut soittaa on tämän kotisivun mukaan "Live Gazeuse". Eipä ole koskaan tullut vastaan.
Kah, niinpä onkin. No minä jo ihmettelinkin.
Weather Report + Pastorius!!
Näistä ehdottomasti Bitches Brew. Ns. "fuusio- fuusiota" en oikeastaan jaksa enää kuunnella lainkaan. Milesin sähkökauden levyjä pyörittelee kyllä aina mielellään. Kumpaakohan Weather Reportin samannimistä levyä tässä muuten tarkoitetaan, vuoden 1971 vai 1982?
Kumpaakohan Weather Reportin samannimistä levyä tässä muuten tarkoitetaan, vuoden 1971 vai 1982?
Tuo 1982-levy ei vissiin kovin kummoinen? En ole tainnut kuulla koskaan.
Fuusiomusa kolahti parhaiten joskus lukioaikoina, mutta kyllä nykyäänkin tulee kuunneltua jonkin verran.
Onko Schooldays muka parasta Clarkea?
Miles Davisin ansiot on huumorin puolella. Suosittelen kaikille katsottavaksi ja kuunneltavaksi niitä 80-luvun lopun livejuttuja.
Kuulostaa siltä kun keuhkotautinen yrittäisi hönkiä siihen torveen.
Plussana se lava "käytös". Eli notredamen kellonsoittaja asennossa kitaristin tai basistin eteen huojumaan. Ihan klassikko matskua. :lol:
Äläs Sami viitsi. Tuohon aikaan Milesin fysiikka reistaili jo aika pahasti, rankka elämäntapa oli jättänyt jälkensä. 80-luvun tuotokset on syytä muutenkin unohtaa kyseisen artistin kohdalla. Mutta jokaisella muulla vuosikymmenellä mies on kulkenut askeleen edellä muita, ja mullistanut levytyksillään jazzin historiaa.
Näistä ehdottomasti Bitches Brew. Ns. "fuusio- fuusiota" en oikeastaan jaksa enää kuunnella lainkaan. Milesin sähkökauden levyjä pyörittelee kyllä aina mielellään. Kumpaakohan Weather Reportin samannimistä levyä tässä muuten tarkoitetaan, vuoden 1971 vai 1982?
No, aiempaa tietenkin! :lol:
Fuusio on tosiaan vähän semmoista lukion hiljaisten poikien musiikkia :wink:
Nyt tuli postissa Children on the Corner: Rebirth eli melkein Miles Davisin bändi. Siinä soittavat mm. aina yhtä loistava Michael Henderson ja Ndugu Chancler sekä Sonny Fortune.
Tuhtia tavaraa, hieman tyhjäkäyntiä joskus, mutta aina on kiva kuunnella Hendersonin bassoa.
Ja olihan se Milesin 80-luku loppua päin aika huonoa aikaa. Mutta kyllä keikka Porissa 1984 kuuluu huippuhetkiinii.