MMEB-levyt jälkeen Chancen (1980)
Jukes kirjoitti noin 20 vuotta sitten (10 kommenttia)
Jotenkin muistanen hukanneeni mielenkiintoni maabändiin
Chance-levyn aikoihin. Olihan se ihan hyvähkö , mutta kumartelu pop-musiikin suuntaan alkoi olla liian syvää.
Manfred kadotti ilmeisesti suurten singlemenestyksiensä jälkimainingeissa kokonaan alkuperäisen ideansa?
Onko noissa tuon jälkeisissä julkaisuissa mitään hyvää?
Chance-levyn aikoihin. Olihan se ihan hyvähkö , mutta kumartelu pop-musiikin suuntaan alkoi olla liian syvää.
Manfred kadotti ilmeisesti suurten singlemenestyksiensä jälkimainingeissa kokonaan alkuperäisen ideansa?
Onko noissa tuon jälkeisissä julkaisuissa mitään hyvää?
+/- saldo : 0 | Tweet
No, kommentteja herrantähe !
Uuvemmista Earth Bandeista en oikein tiijä, mutta vuojen 1991 Manfred Mann's Plain Music: Plains Music on hyvä.
MMEB:n kuuntelu lopahti Angel Station -levyn jälkeen. Bändi tuli nähtyä livenä Turussa 70-luvun lopulla. Oma suosikkini on aliarvostettu Watch.
Ei pystynyt kuuntelemaan tuota Angel Stationia sitten ollenkaan...
Ei pystynyt kuuntelemaan tuota Angel Stationia sitten ollenkaan...
Minulle taas levy kuulosti paremmalle kuin muistinkaan, kun sitä pitkän tauon jälkeen kuuntelin hiljattaen. Itseasiassa kokonaisuutena paljon paremmalle kuin kovinkin korkealle arvostettu Nightingales & Bombers, jossa ei parin onnistuneen versioinnin (Spirits In The Night, Visionary Mountains) ole kuin jamipohjaisia instrumentaaleja (Countdown, Crossfade, As Above So Below) ja pari melko heikkoa originaalibiisiä (Time Is Right, Fat Nelly). Noh, nimibiisi on ihan miellyttävä, mutta muuten ihmetyttää tämän levyn rankkaus niin korkealle, itsekin olen aiemmin siihen syyllistynyt.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaten: ainoa kokemus Chancen jälkeisestä tuotannosta on livelevy Budapest mikä on ihan OK. Siinäkin lähinnä harmittaa tuon ajan muotivirtaukset kosketinsoittimissa: ilman Rhodesia Spirits In The Nightin riffi ei oikein kuulosta miltään. Onneksi Mini-Moogia Mann ei hyljännyt.
Nightingalesissa minua juuri eniten on viehättänyt tuo jamittelu !
Upea minimoog-sooloilija tuo Manfred !
Kyllä se kova paketti on, kuten Solar Firekin !
Watch / Angel Station menivät sitten jo poppiin syvemmälle ja siksi onkin mielestäni vaikea verrata näitä aikaisempiin levyihin.
Kokoonpanokinhan muuttui kovasti Spiritsin jälkeen ja kyseessähän on jo aivan toisenlaisella asenteella oleva bändi.
Olikosse Chris Thompson uusi laulaja, joka tosin laulaa aikatavalla samalla saundilla kuin Rogers?
Blindedilla minua tökki eniten Spirits-biisin uudelleen tekeminen.. ja kovin kovin valjusti... selkeästi ameriikan markkinoille kenties?
Tuohon aloitukseeni vielä viittaillen, että Chancesta tykkäsin aikanaan myös kovasti !
Kun tuli myytyä LP:t pois, niin siinä meni sekin levy, eikä ole raaskinut päivittäää cd:ksi, kun hinnat noilla remastereilla ovat aika korkeat..vielä.
Tuo aihe pomppasi, kun eksyin MMÉB-sivuille. T Siellä kehua retostellaan joitakin tuoreempiakin levyjä... en usko ennen ku ite kuulen vai kuulenko vai kuuroudunko?
Blindedilla minua tökki eniten Spirits-biisin uudelleen tekeminen.. ja kovin kovin valjusti... selkeästi ameriikan markkinoille kenties?
Mikä uudelleen tekeminen? Tarkoitat ilmeisesti The Roaring Silence -levyä ja vaikka "Spirits In The Night" tehtiin uudestaan Chris Thompsonin laulamana, niin se julkaistiin vain singlenä (tosin uudella Roaring Silence -remasterilla bonusbiisinä).
Niin, tuo single-sana kai kertoo sitten kaiken ?
Taisi muuten olla jenkki_lp:llä ihan levylläkin?
Niin, kyllä Roaring.. kuuluu myös luonnollisesti tähän triloogiaan..
Roaring Silence/Watch / Angel Station.
Onhan siellä loistavia Manfredin sooloja kaikissa silti vielä tarjolla.
Tuo Dave Flett ( mikäs hyänen oikea nimensä olikaan? ) ei sitten minua mitenkään koskettanut oli niin erilainen kuin Rogers. Ei sinänsä erilaisuuressa mitän paha ole ! ;)