Marillion uutisia!
Lerxst kirjoitti noin 19 vuotta sitten (194 kommenttia)
Marillion.com tiedottaa:
Shoot Marillion's next video
We're going to release a new single early in the New Year and would like YOU - our fans - to shoot the video.
Elikkäs lupaavalta vaikuttaa - uusi levy tulee varmasti ensi vuonna ajoissa kun uusi sinkkukin jo tammikuussa tärähtää!
Ö/
Rush puolestaan on uusinut sivujensa ulkoasun, mutta uudesta levystä ei pihaustakaan...
:cry:
Shoot Marillion's next video
We're going to release a new single early in the New Year and would like YOU - our fans - to shoot the video.
Elikkäs lupaavalta vaikuttaa - uusi levy tulee varmasti ensi vuonna ajoissa kun uusi sinkkukin jo tammikuussa tärähtää!
Ö/
Rush puolestaan on uusinut sivujensa ulkoasun, mutta uudesta levystä ei pihaustakaan...
:cry:
+/- saldo : 0 | Tweet
We're going to release a new single early in the New Year and would like YOU - our fans - to shoot the video.
:cry:
Seuraavalla kerralla fanit pistetään sitten tekemään uusi Marillion levy. :lol:
No joo, leikki leikkinä, Marbles oli hyvä levy joten markkinoikoon uutta miten tahtovat jos sama taso säilyy.
Aamen. Marbles on hyvä levy. Minunkin nimeni löytyy siitä boxista.
Olen moneen kertaan yrittänyt kuunnella tuota uutta Marillionia mutta kun ei vaan kolahda. En tiedä olenko jotenkin epäonnistunut...
Fishin aikaiset levyt sensijaan toimivat loistavasti. mm. Marbles ja Brave jättävät totaalisen kylmäksi.
Aikojen alussa koukahdin Fishin aikaisiin tuskaisiin angstitunnelmiin. Tux on ja Freaks ja jopa Grendel olivat biisejä joihin samaistuin ja kyllä niitä tuli kuunneltua. Sitten omassa elämässä tapahtui jotakin lemmenväristä ja löysin itseni Misplaced Childhoodista. Sitten tuli juopotteleva nuori taiteilija -vaihe ja kohta osasin Clutching at Strawsin ulkoa...
Oma progeen tutustumiseni on edennyt hieman epäkronologisessa järjestyksessä. Nimittäin tutustuin Gabriel-aikaiseen Genesikseen vasta Marillionin JÄLKEEN. Ja täytyy sanoa, että vaikka suhteeni Marillioniin onkin kaikkea muuta kuin rationaalinen niin minun on tätä nykyä mahdoton suhtautua orkesteriin -- siis Fish-aikaiseen -- kovinkaan suurella vakavuudella. Sorry vaan.
Ensimmäinen Hogarthin aikainen levy joka kaappasi tajuntani ja vei sen jonnekin kauas oli Brave. Edelleenkin Brave on hieno konseptilevy. Jopa sen remasterin kakkos-cd:llä on hienoa materiaalia. This Strange Engine oli viimeinen levy josta vielä pidin, tarkemmin sanottuna siinä oli muutama onnistunut ja yksi hyvä biisi, nimikkobiisi. Sen jälkeiset tuotokset, Radiation, marillion.com ja Anoraknophobia olivat karmeita pettymyksiä ja olinkin jo luopunut toivosta marillionin suhteen. Vasta aivan viimeisen parin vuoden aikana nuo alkoivat aueta, ensin marillion.com ja sitten Anoraknophobia. Aivan loistavia levyjä, mutta kesti tosiaan kauan. Marbles on vähän sekava syystä että mulla on siitä kaksi erilaista versiota. Ocean Cloud on kyllä aika tuskainen. Ehkä suosikiksi siltä levyltä nousee Fantastic Place.
Joku on joskus sanonut, että Marillion on erikoinen bändi siitä syystä, että sillä on poikkeuksellisen tiivis fanipohja. Ja toinen erikoisuus on se, että fanit yleensä pitävät molemmista aikakausista (h & Fish). Itse pidän myös h:n sanoituksista todella paljon. Todella syvältä kouraisevaa tunnepuolen juttua. Fishin aikainen Marillion on kyllä omalta osaltani eilispäivän kamaa. On se Gabriel-imitointi sen verran läpinäkyvää ettei sitä vaan pysty ignoroimaan.
Fishin aikainen Marillion on kyllä omalta osaltani eilispäivän kamaa. On se Gabriel-imitointi sen verran läpinäkyvää ettei sitä vaan pysty ignoroimaan.
Minulle tulee vähintään yhtä paljon mieleen Peter Hammill. Välillä tuntuu myös että puolet Fishin sanoitusten ideoista ja jopa sivistyssanoista on blokattu suoraan Hammillin teksteistä. :)
Mutta eikös sekä Marillion että Fish ole aika paskaa poppia?
Mutta eikös sekä Marillion että Fish ole aika paskaa poppia?
Välillä on, useimmiten onneksi ei.
Yhdyn harmaan mielipiteeseen kyllä melko täysin! Tosin sillä erotuksella, että Marillion kolahti vasta h:n ajan tuotannon myötä, kahta ensimmäistä levyä en oikein pidä kummallista kummempina, eikä Genesis jaksa säväyttää suuntaan tai toiseen... Peter Gabriel tosin kyllä.
Kyllä on kiinnostusta bändiä kohtaan vielä olemassa näköjään kun eräskin dissaus alkoi heti... :D
Plaah. Kyllä meikäläinen ainakin pitää Marillionin parhaana levynä ehdottomasti Clutching at Strawssia. Sitä voi syyttää kaikenmaailman angstisuudesta, mutta kokonaisuutena se on mahtava.
Täytyy vielä sanoa, että kävi mullakin mielessä toi Kcrimson heittämä kommentti siitä, että seuraavaks fanit pääsee tekemään levyt ;). Sen verran "rajat murtavaa" toi Marillionin nykymeno on heh.
Joo kyllä Clutching at Straws on ehdottomasti paras Marillion. Levyllähän ei ole yhtään huonoa biisiä. Misplaced Childhood tulee hyvänä kakkosena, sekin hieno kokonaisuus.
Hammill on kyllä ollut Fishille selvä esikuva, minkä Fugazin kansikuva melkein myöntääkin. Hammillin "Happy Hour" voisi olla Fishinkin kynästä. Parhaimmillaan molemmat miehet ovat hallinneet näppärien metaforien käytön ja tavanomaisen ja ylätyylin taitavan rinnastuksen tavalla, joka on rockmusiikissa melko harvinaista. Se ei ole sellaista tahallista epämääräisyyttä tai tajunnanvirtaa, jolla usein tavoitellaan, yleensä tuhoisasti, syvällisyyttä tai taiteellisuutta, eikä myöskään useimpien popkipaleiden suosimaa banaaliuden ja näennäisen rehellisyyden kohottamista myyttiseksi hyveeksi (mikä sinänsä toimii joskus hyvin, varsinkin jos musiikki on tarpeeksi hyvää). Huonoimmillaankin he ovat kuunneltavia.
Hogarthin sanoitukset eivät ole koskaan jaksaneet innostaa itseäni samalla tavalla. Fishiin verrattuna ne ovat jotenkin tavallisempia "vakavan poplaulajan" tekstejä, mielikuvituksettomampia ja ilottomampia - silloinkin kun yrittävät olla humoristisia. Molemmat miehet osaavat olla nolostuttavuuteen asti pateettisia "tunnustuksellisissa" ja kantaaottavissa teksteissään, mutta silloinkin Fish osaa yleensä sirotella sanottavaansa omaperäisiä heittoja, kun taas Hogarthin tekstit olisi voinut vuodattaa sydämestään moni muukin. Apulyyrikko John Helmer tuntuu olevan taitavampi sanaseppo, mutta hänenkin tekstinsä tuppaavat jäämään jotenkin ulkokohtaisen taidokkaiksi mutta hieman irtonaisiksi taidonnäytteiksi.
Tämä ei muuta sitä, että sekä Hogarthin että Fishin johtamat versiot Marillionista ovat tehneet erinomaista musiikkia.
Pientä Rush-uutista sentään...(billboard.com):
Oct 12/2005:
"Meanwhile, RUSH are gearing up for a new album, the follow-up to 2002's "Vapor Trails". "We're just at the stage now where we're getting ourselves ready to do some writing," Lee revealed. So that will take place over the next six to eight months probably, and we'll gather some material together into a record."
Eli tällä laskukaavalla uusi levy aikaisintaan 2007 alussa...??? Slow, so slow... :?
Tämän asian tienoilta... Katselin tässä taannoin tuon From Stoke Rowe to Ipanema -DVD:n ja sen Seasons End -kiertueella taltioidun konsertin. En ollut aiemmin kuullut Hogarthin laulavan Fishin ajan kappaleita, ja ne toimivat yllättävän hyvin.
Uskoisin näet, että itselleni Fishin ajan Marillionin musiikki saa paljon lisäpotkua laulun ja musiikin yhteistoiminnasta - tai oikeammin yhteen sopimattomuudesta. Ainakin 80-luvun studiolevyillä Fishin ääni ja esitystapa kuulostavat liian rosoiselta, tilaavievältä ja hallitsemattomalta verrattuna loppujen lopuksi melko siloteltuun musiikkiin. Varsinkin Misplaced Childhoodin loppupuolella tuntuu joskus kuin laulu ja soitto olisivat hieman eri maailmoista. Parhaimmillaan noiden elementtien välinen kitka toimi kutkuttavasti, Clutching at Straws on varsinkin hyvä esimerkki tuosta ilmiöstä. Sen huomaa myös, kun törmää Fishin imitaattoreihin: joku Galahadin Stu Nicholls kopioi Fishin maneerit melkoisen uskollisesti, mutta hänellä ei ole samanlaista voimaa ja syvyyttä äänessään, joten hän kuulostaa värittömämmältä ja itseasiassa sulautuu sujuvammin musiikkiin. Musiikin ja äänen välille ei synny samanlaista jännitettä kuin Marillionilla, niin tarkasti kuin alkuperäisiä kuvioita yritetäänkin jäljentää.
Hogarthin kyky tulkita Fishin ajan kappaleita siis tosiaan yllätti, koska hänen äänensä on sen verran erilainen. Hän on teknisesti Fishiä taitavampi laulaja, mutta hän ei ole rocklaulaja - yksi syy miksi myöhempi Marillion on heikoimmillaan pannessaan päälle, harvoin tosin, kovan rokkivaihteensa. Tuleekin väkisin mieleen, että Fish olisi ehkä jopa sopinut paremmin sellaiselle levylle kuin Brave, joka on yleissoundiltaan suttuisempi ja raaempi kuin esim. Misplaced Childhood. Toisaalta hän olisi ollut melko kuivalla maalla levyn hiljaisemmissa ja abstraktimmissa kappaleissa, jotka ovat itselleni juuri Hogarthin ominta aluetta.
Hyviä huomioita, Kai!
Hogarth ei missään nimessä ole rock-laulaja vaan omaa runsaasti klassisen teatraalisen johtohahmon olemuksen ja aseman, jonka voi parhaimmillaan tuntea vain ja ainoastaan livenä. h pitää itse oikeastaan koko yleisön näpeissään ja tulkitsee loistavan taitavasti, mutta kuitenkin kouriintuntuvasti tunne vahvasti mukana - ainakin sellaisen kuvan h:n esityksestä sain viime vuotisella Tukholman keikalla ollessani. Yhtään Fishin aikaista kappaletta eivät soittaneet, mutta niitä en kaivannutkaan jälkipeleissä sitten. Tuohon kyllä voi helposti yhtyä, että h on teknisesti parempi laulaja. Fishin lauluääni ja -tapa on puolestaan erittäin persoonallinen, joka lasketaan hälle eduksi, mutta makuasioihin mentäessä asetan kyllä h:n sekä nykyisen Marillionin korkeammalle palkintosijalle! :)
Jaahas, siihen kun Marillion tulee Ruisrockiin, onkin enää kolmisen kuukautta, joten nostetaan nyt vaikka tällainenkin ketju taas esiin.
Olen nyt viikon pari lueskellut Jon Collinsin Marillion- ja Rush-historiikkeja, joista en muuten ole nähnyt täällä mitään mainintaa (ehkä en ole vain huomannut). Eka on nimeltään: marillion - separated out - the complete history 1979-2002 (2002). Rushin vastaava taas ytimekkäästi Chemistry (2005). Esitystavat ovat varsin samanlaiset, mutta ulkoasultaan tuo Rushin on vähäsen puleeratumman näköinen. Saattavat löytyä esim. hyvin varustetuista musakirjastoista.
Mikä hämmästytti tuossa Marillion-opuksessa oli se, että Collins julisti siinä "Anorakin" (2002) Marillionin kaikkien aikojen parhaaksi - vaikka täälläkin on oltu tuosta levystä, kuten koko h:n aikaisesta tuotannosta monta mieltä.
Niinpä otin levyn esiin suurin odotuksin, tämä oli vasta kolmas, mutta jännittävin kosketukseni "h-marillioniin"! Ja täytyy sanoa, että muutama kappale (esim. When I meet God ja erityisesti This is the 21st century) on niin monumentaalisen jyhkeä niin lyriikoiltaan kuin musiikiltaankin, että kyllä tämä on toistaiseksi kuulemistani elämyksellisesti kovin. (Kaikilla levyillä on kuitenkin ollut myös mielestäni huonompia pohjakosketuksia kuin Fishin aikaisilla, joten tietty epätasaisuus niitä vaivaa). Mutta bändi joka esim. laulaa Jumalasta: "Is she just stars or indigo gas"? voi tuskin olla pohjaltaan täysin pahakaan,)
Eli tähän mennessä h:n aikaisista:
Brave **1/2 (ylipitkä ja samoja aihelmia pyörittelevä, mutta samalla paradoksaalisesti epätasainenkin)
This strange engine ***1/2 (mukava kuuntelulevy, mutta se viimeinen puristus jotenkin puuttuu)
Anoraknophobia ****- (pari loppupuolen säröistä revittelyä tuovat pientä miinusta muuten monipuoliseen ja hienoon tunnelmointiin)
Olen tyytyväinen itseeni siinä mielessä, että tässäkin ketjussa kunnostautunut maineikas progearvostelija Harmaa esitti, että A aukenee hyvin hitaasti, mutta minä olin antamassa levylle neljä tähteä jo toisen kuuntelun jälkeen (tosin vuosia myöhässä, mutta kuitenkin, parempi myöhään...:).
Seuraavaksi sitten kuunteluun Marbles. On mielestäni melko saman kaltainen Anoraknophobian kanssa. Nuo kaksi ovatkin mielestäni ehkä H-ajan parhaat Marillion levyt.
Lueskelinpa muuten juuri tänään uudestaan tuota Collinsin Chemistry-kirjaa. Varsin mainio opus, pitää joskus ottaa käsittelyyn myös tuo Separated Out. Ja toukokuussahan ilmetyy sitten Collinsin Mike Oldfield elämäkerta.
maineikas progearvostelija Harmaa [/quote]
Kiitos hyvistä nauruista :-)
[quote]
esitti, että A aukenee hyvin hitaasti, mutta minä olin antamassa levylle neljä tähteä jo toisen kuuntelun jälkeen (tosin vuosia myöhässä, mutta kuitenkin, parempi myöhään...:).
Kiitos hyvistä nauruista :-)
[quote]
esitti, että A aukenee hyvin hitaasti, mutta minä olin antamassa levylle neljä tähteä jo toisen kuuntelun jälkeen (tosin vuosia myöhässä, mutta kuitenkin, parempi myöhään...:).
Meikäläisellä tunnetusti leikkaa vähän hitaasti :-)
Itse kuuntelin 1990-luvun alussa tosi paljon Fish-Marillionia. Esimerkiksi B'sides Themselvesistä sain hillittömiä fiiliksiä. Freaks, Tux On, ja - kehtaako tunnustaa? - Grendel upposivat kuin kuuma veitsi voihin. Marillion on siitä harvinainen bändi, että monet sen fanit ja ystävät pitävät yhtä lailla niin Fishin kuin h:n aikaisesta tuotannosta. Niin kävi myös itselleni, etenkin Brave tippukiviluolassa taltioituine äänimaisemineen viritti yliluonnollisia tunnelmia.
H-aikaisista kuitenkin This Strange Engine (1997) oli pitkään mielestäni viimeinen asiallinen Marillion-levy; marillion.com ja Anoraknophobia eivät koskettaneet lainkaan; tyylisuunta oli niin erilainen. En varmaan hirveästi erehdy kun kuulen niillä vaikutteita esim. Massive Attackista, ja tähänkin erinomaiseen orkesteriin (etenkin Mezzanine-levy) tutustuin vasta myöhemmin.
Nykyään musiikkitietämykseni on sillä lailla laajentunut, että löydän Marillionissa paljon vaikutteita myös 1960-lopun Beatlesista, mutta Marillionille uniikkia ovat juuri h & h:n lyriikat ja tunnepuoleen vetoava maalailu.
Hyllyssä on tuo Separated Out mutta aika paljon juttuja tuli lueskeltua 1990-luvulla Freaks-listalta, jonne Marillionin tiedottaja Lucy Jordache on aktiivisesti kirjoitellut. Tämä bändihän on käyttänyt internetiä hyödykseen jo pitkään.
Tux on on kaikessa simppeliydessään oikein toimiva Fish-kipale, kuulin sen vasta tässä helmikuussa löydettyäni Clutching at Strawsin uudemman version hyvine bonuslisäyksineen, minulla siis vasta hitaasti leikkasikin!
Nimittäin petyttyäni Fish-Marillionin hajottua sekä Season's endiin että (vähemmän) Fishin ekaan sooloon Vigiliin vuonna 1990, pidin 17 vuoden tauon koko asiassa (mitä nyt joskus soittelin Scriptiä tai Misplacediä kun nostalgiatrippi iski) ja nyt sattumalta tänne eksyttyäni ja paljolti myös teidän hehkuttajien (Lerxst, Harmaa, Krimsco ym.) ansiosta olen tavallaan saanut toisen, keski-ikäisemmän Marillion-nuoruuden! Danke schön! Muuten olisi varmaan epäluulo vienyt voiton, kun ensikuulemalta ei h napannut niin sitten ollenkaan!
Hogarthin aikaisissa on vielä selattavaa ja sitten jostain pitäisi kaivaa nuo viimeisimmät kuulemattomat Fish-legendat vielä, esim. Harmaan mainitsemaa Freaks-kappaletta en ole koskaan kuullut (enkä Lady Ninaa).
Grendel sen sijaan on eräänlainen 80-lukulainen vedenjakaja, toisten mielestä banaalia kierrätystä, toisille siinä tiivistyy Marillionin 80-lukulainen olemus. Olin minäkin "siellä" ja siitä aikoinaan pidin...
Ensikuulemalta tämä uusin ei oikein iske. Anorakhnophobia oli loistava ja Marbleskin ihan jees, mutta...
Uusin on selkeästi ihan heppoinen välityö. Taitaa olla Hogarthin ajan huonoin levy.
Huh huh, pitäisiköhän jättää suosiolla hankkimatta.
Huh huh, pitäisiköhän jättää suosiolla hankkimatta.
No, esimerkiksi parjatulla Radiationilla on kuitenkin kelpo kappaleet Under the Sun ja Cathedral wall, joiden veroisia edes ei uudelta levyltä valitettavasti löydy.
Kyllä tää uus Marillion taitaa olla todellinen pohjanoteeraus.En kyllä omaksi osta.Yäk :x
Viimeisin kattava arvio löytyy osoitteesta www.dprp.net - arvosanat kolmelta hemmolta ovat kuutosta ja seiskaa. Mitäs sitä kiertelemään - toivottavasti seuraava levy on parempi. Tämä jää hyllyyn kannatusmielessä lähinnä.
Onko stereoissani vikaa vai miksi Other Half kuulostaa kellariäänitteeltä?
Onko stereoissani vikaa vai miksi Other Half kuulostaa kellariäänitteeltä?
Ei ossoo sannoo, soundeihin en niinkään kiinnittänyt huomiota vielä vaan muutoin kehnohkoihin biiseihin. :evil:
Enpä ole ennen näin mitäänsanomatonta Marillionia kuullut.
Uutuudessa parasta on kansilehden viimeinen sivu:
"Marillion's 15th album will be released in Spring 2008"
Eli ensi keväänä on luvassa sitten seuraava levy. Olisiko se sitten parempi?
Palataan vuoden päästä asiaan.
JK: Omasta levy-yhtiöstä (intact) on siinä mielessä hyötyä, ettei tarvitse kulkea kenenkään talutushihnassa. Haittapuoli taas on se, että kun voi tehdä mitä haluaa, saattaa julkaisukynnys pudota vähän turhan alas. Marillionilla on niin pitkä historia ja niin uskollinen fanipohja, että julkaisee bändi mitä tahansa, niin tietty porukka sen kuitenkin ostaa (minä mukaanlukien). En väitä tätä bändiä rahanahneeksi mutta tietääkseni he ovat kaikki ammattimuusikoita jotka elävät tämän bändin varassa, joten aika usein on jotakin uutta myytävää saatava ulos. Haittapuolena sitten kai tällaiset vähän turhat julkaisut.
Uutuudessa parasta on kansilehden viimeinen sivu:
"Marillion's 15th album will be released in Spring 2008"
Eli ensi keväänä on luvassa sitten seuraava levy. Olisiko se sitten parempi?
Palataan vuoden päästä asiaan.
.
"Marillion's 15th album will be released in Spring 2008"
Eli ensi keväänä on luvassa sitten seuraava levy. Olisiko se sitten parempi?
Palataan vuoden päästä asiaan.
.
90 -luvulla Marillion julkaisi kolme kehnoa levyä peräkkäin, sen jälkeen 2000 -luvulla kaksi erinomaista ennen tätä. Toivotaan, että kyseessä on väliaikainen "yskähdys".
"Hopefully most of you have the new album "Somewhere Else" in you hot little hands already... and from what we've heard from you so far, you're loving it! " :roll:
Marillionin sivuilta:
"The imminent new album 'Somewhere Else' could well be the one that brings the band the widespread global recognition they have long deserved. The privileged few who've heard it think it's the best Marillion album yet AND it's their 14th..."
Kerrankin olin "ajoissa" ostamassa levyä, ja parin kuuntelun jälkeen harmittaa, etten odottanut arvioita ensin... Uutukainen ei erityisemmin säväyttänyt, tai ainakaan vielä en löytänyt mitään, mikä olis nostattanut kylmät väreet. Teksteissä liikaa toistoa ( voi Fishin aikoja, jolloin sanoja virtas niin, ettei perässä pysynyt) Vähän väkisin tehdyn makua tosiaan.
Levyn mukana tullut DVD tallenne esitteli kolmen biisin verran viisi jo vähän ikääntynyttä herraa, jotka soittivat taitavasti, mutteivät erityisemmin hehkuttaneet. Mr H oli ehkä liiankin korostuneesti pääroolissa... Ei yhtään tullut sellainen olo, että haluaisin nähdä bändin livenä. Sääli.
Melkein naurattaa ku himofanit on pettyneitä ;)
Vahingonilo kai se on iloista parhain...
Melkein naurattaa ku himofanit on pettyneitä ;)
Ei oo Hidriankaan uusi levy yhtä hyvä kuin vanhemmat... :wink:
Melkein naurattaa ku himofanit on pettyneitä ;)
No, erään biisin sanoja siteerattakseni ... ;)
Some are born to move the world
To live their fantasies
But most of us just dream about
The things we'd like to be
Sadder still to watch it die
Than never to have known it
For you, the blind who once could see
The bell tolls for thee...
Olen jo 30, fanitus-vaiheet ovat jo aikoja sitten ohimenneet.
Something Else -- eli uusimman levyn mukana tullut bonus-DVD -- on ihan kiva sikäli että livenä nuo uudet biisit toimivat paremmin. Mutta kuvanlaatu on bootleg-tasoa, ja vain kolme biisiä DVD:llä on liian vähän.
The privileged few who've heard it think it's the best Marillion album yet AND it's their 14th..."
Tuosta ei käy ilmi se, että kuuntelu on tapahtunut suljetuissa tiloissa bändin tiukassa valvonnassa ja vastoin kuuntelijoiden tahtoa. Kunhan pääsevät vapaaksi niin kertovat totuuden.
En nyt täysin takkiani ole kääntämässä mutta kyllä tuo kuitenkin yön yli nukuttuani on parantunut huomattavasti tämä uusi levy.
Sanoisin, että jos pitää marillion.comista (minä pidän siitä kovasti) niin saattaa oppia pitämään tästä uudestakin.
Täällä muuten on Sokrun threadi Marblesista sen ilmestyttyä:
http://www.palasokeri.com/index.php?name=Forum&file=viewtopic&t=2165&highlight=marillion+marbles
...jos joku tykkää nostalgiasta :)
...jos joku tykkää nostalgiasta :)
No, nostalgia on tietysti p**seestä! :lol:
Nostalgia ain't what it used to be!
Ei tämä uusi levy nyt niin huono ole. Marblesin tasoa miinus kaikki huippuhetket. Eli vähän tasapaksu levy. On tämä selkeästi miellyttävämpää kuunneltavaa kuin Radiation tai marillion.com.
Somewhere Else, A Voice from the Past, ja (etenkin) The Wound ovat hienoja biisejä.
Alkupään biisit taas ovat mitäänsanomattomia, ja Most Toys on aivan sietämätön renkutus.
Silti meille (harvalukuisille) marillion.comista pitäville tämäkin levy maistuu.
****
Marillion.comilla on ihan hyviä biisejä. Kokonaisuutena ei ihan huippu mielestäni.
Marillion.comilla on ihan hyviä biisejä. Kokonaisuutena ei ihan huippu mielestäni.
Ensimmäisen viiden biisin suora on ihan loistava, sitten vähän väljistyy. Erinomainen levy minun mielestäni. Tämä uusi tuntuu edelleen hajuttomalta & mauttomalta.
Marillion.comilla on ihan hyviä biisejä. Kokonaisuutena ei ihan huippu mielestäni.
Ensimmäisen viiden biisin suora on ihan loistava, sitten vähän väljistyy. Erinomainen levy minun mielestäni. Tämä uusi tuntuu edelleen hajuttomalta & mauttomalta.
Ensimmäisen viiden biisin suora on ihan loistava, sitten vähän väljistyy. Erinomainen levy minun mielestäni. Tämä uusi tuntuu edelleen hajuttomalta & mauttomalta.
Mun mielestä heikoimmat biisit on juuri ton viiden ekan joukossa. Parhaat on kaksi viimeisintä eli Interior Lulu ja House. Niissäkin on kyllä vikansa. Lulu ei ihan kanna 15 minuuttista kestoaan ja House taas ei oikeastaan kuulosta paljoakaan Marillionilta ja levykokonaisuutta ajatellen tuntuu aika irrallisesta. Marillion.comilla on liikaa "reippaita rock-biisejä" jotka eivät todellakaan ole Hogarth-ajan Marillionin vahvinta osaamisaluetta.
Mun mielestä heikoimmat biisit on juuri ton viiden ekan joukossa. Parhaat on kaksi viimeisintä eli Interior Lulu ja House. Niissäkin on kyllä vikansa. Lulu ei ihan kanna 15 minuuttista kestoaan ja House taas ei oikeastaan kuulosta paljoakaan Marillionilta ja levykokonaisuutta ajatellen tuntuu aika irrallisesta. Marillion.comilla on liikaa "reippaita rock-biisejä" jotka eivät todellakaan ole Hogarth-ajan Marillionin vahvinta osaamisaluetta.
Hö, ne ekat viisi poppibiisiä ovat mielestäni erinomaista laatua jo noin poppina yleensäkin. Interior Lulu on kyllä hieno biisi, siinä olen samaa mieltä. Mutta loppupuoli on kyllä muuten vähän vaisumpi jotenkin - hyvä silti edelleen! :) Kyllä tuo .com on minulle ainakin kevyesti 4 tähden levy ainakin. Huonoimmat Marillion-levyt minulle ovat kaksi ensimmäistä sekä tämä uusin.
Afraid Of Sunlight ****
Anoraknophobia ****
Brave ***½
Clutching At Straws ****
Fugazi ***
Holidays In Eden **½
Marbles (2 CD edition) ****
marillion.com **½
Misplaced Childhood ****½
Radiation: *½
Script For A Jesters Tear ***
Season´s End ***
Somewhere Else *** (alustavasti)
This Strange Engine: **½
Ostin joskus Marillion.comin ja Radiationin Anttilasta halvalla. Menivät huuto.netiin nopeasti. Ihan yks lysti kumpi oli parempi tai huonompi, kumpaakaan ei kiinnosta kuulla enää.
Soundisa oli kuvaava arvio:
"Somewhere Else on taas yksi sellainen levy, jonka kohdalla tuotokset tottumuksen vuoksi ostava fani miettii, joko tästäkin "musakerhosta" pitäisi erota."
Samaa mietin itekin, vaikka en oo levyä vielä ees kuullu... sama juttu Porcujen kohalla...
sama juttu Porcujen kohalla...
Höpö höpö
Ihan hyvin pärjäis ilman In Absentiaa ja Deadwingia ja jos uus jatkaa samaa rataa niin maksaako vaivaa...
Ihan hyvin pärjäis ilman In Absentiaa ja Deadwingia ja jos uus jatkaa samaa rataa niin maksaako vaivaa...
Ei maksa. Säästä vaan rahat Circlen kymmeneen vielä tänä vuonna julkaisemaan levyyn.
:D
Paras idea ikinä.
ps: Sitäpaitsi tää on kovempi ku Marillion: http://www.discogs.com/release/51230
Hezzun mielestä sekä Porcut, että Marillion on liian maistreamia. Molemmat voisivat ehkä täyttää Tavastian halutessaan. Todellista progea on sellainen, jota diggaa vain sata-kaksisataa ihmistä maailmassa.
Joopa joo... ei kysymys oo siittä onko mainstreamia tai progea tai mitä hyvänsä... nuo bändit vaan ei tarjoa mitään uutta enää, tylsää semmonen.
Onhan se myönnettävä, että Marillion toistaa vähän itseään. Ensin en voinut sietää Marblesia, mutta kyllähän siinä on ihan hyviä hetkiä, kun sille antaa enemmän kuuntelua. Uuden levyn hommasin eilen.
PT:tä en ole vielä niin hirveästi kuunnellut, että voisin sanoa siitä paljoa. Deadwing kuulostaa ainakin melko helpolta levyltä "päästä sisään".
nuo bändit vaan ei tarjoa mitään uutta enää, tylsää semmonen.
Mainitse yksi bändi joka tarjoaa nykyään jotain "uutta"? Muuten en usko tuota väittämää... :wink:
No mikä tahansa, jota ei oo ennen paljoa kuunnellu.
PT:n uusi levy on uutta, jos et ole kuunnellut sitä vielä :wink:
Eihän mikään musiikki joka taltioidaan digitaalimuodossa voi olla fundamentaalisti uutta, koska tuotokset on koodattu ykkösistä ja nollista.
Legopalikoista voi rakentaa erilaisia autoja ja taloja mutta ainahan niistä selvästi näkee, että kyseessä ova legoista tehdyt autot ja talot.
Eihän mikään musiikki joka taltioidaan digitaalimuodossa voi olla fundamentaalisti uutta, koska tuotokset on koodattu ykkösistä ja nollista.
Legopalikoista voi rakentaa erilaisia autoja ja taloja mutta ainahan niistä selvästi näkee, että kyseessä ova legoista tehdyt autot ja talot.
Legopalikoista voi rakentaa erilaisia autoja ja taloja mutta ainahan niistä selvästi näkee, että kyseessä ova legoista tehdyt autot ja talot.
Just niin. Senpä vuoksi aloinkin saivartelemaan Hezzulle :wink:
Eihän mikään musiikki joka taltioidaan digitaalimuodossa voi olla fundamentaalisti uutta, koska tuotokset on koodattu ykkösistä ja nollista.
Nyt siis on vihdoin löytynyt selitys sille miksi entisaikaan tehtiin omaperäisempää musaa? :P
Nyt siis on vihdoin löytynyt selitys sille miksi entisaikaan tehtiin omaperäisempää musaa? :P
Tai sitten ei tehty sen omaperäisempää; tuollainen vaikutelma vain syntyy taaksepäin katsottaessa, koska sieltä näkyvät vain ne pinnalla säilyneet eli ns. "parhaat" tuotokset. Lisäksi omaa aikaa on aika vaikea arvioida, koska sen näkee sisältäpäin - perspektiivi puuttuu, toisin kuin vaikkapa renessanssimusiikkia pohdittaessa...
Nykyään musiikin tuotantovolyymi on aivan valtava varmasti verrattuna vaikka 70- tai 80-lukuunkin. Tämä on johtanut mielestäni siihen tosiasiaan, että 2000-luvulla tehdään parasta musiikkia aikoihin. Miksikö? Siksi, että volyymin kasvaessa sekä "paskan" että hyvän absoluuttinen määrä kasvaa. Tässä mielessä minua ei huoleta lainkaan se, että formaattipellet tuuttaavat ulos paljon enemmän skeidaa. Mitä sitten. Vaihtoehtoja on myös entistä enemmän ja internetin ansiosta niitä löytääkin ihan erilailla kuin ennen. Livetarjonta on kasvanut paljon sekä klubi- että konserttitasolla, mikä on myös huomattava edistys entisaikoihin nähden.
Jaahas, viikon Marillion oli sitten Radiation ja vain 9 vuotta myöhässä! Muistin, että Lerxst oli kehunut joitakin tuon niin huonomaineisen levyn kappaleita (ja sehän kommentti löytyikin tästä ketjusta) ja siitä sain heiveröistä uskoa tarttua toimeen. Pelotti kyllä etukäteen.
Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun Lerxstin valinnat suosikkikappaleiksi olivat "Under the Sun ja "Cathedral wall"!
Tästähän alkaa tulla lievä traditio, että pidämme hiukan eri laulelmista. Kummassakin on kyllä komeat syntikkasoundit, mutta minusta edellinen on kohtalaisen tavanomainen rockralli ja jälkimmäinen kieltämättä alkaa uljaasti, mutta kadottaa välillä melodisuutensa täysin.
Voi tietysti olla, että ne ovat jonkin sortin"growereita", mutta saapi nähdä.
Ainakin parin kuuntelun jälkeen minua taas miellyttivät eniten Three minute boy ja vähäeleisen kaunis Now she'll never know.
Viimeistä kappaletta en ole vielä päässyt kertaakaan loppuun asti, niin luotaantyöntävän kryptisesti se alkaa...
Mutta noin yleisesti, lievän positiivinen yllätys! Ei se minusta mitään täysin eri (huonompaa) kategoriaa edusta muihin Marillioneihin verrattuna, vaikka hieman liikaa mainstreamiä hipookin, annetaan vaikka 3,3 tähteä.
Seuraava huikea jännitysmomentti on, onko SWE parempi vai huonompi kuin Radiation...
Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun Lerxstin valinnat suosikkikappaleiksi olivat "Under the Sun ja "Cathedral wall"!
Tästähän alkaa tulla lievä traditio, että pidämme hiukan eri laulelmista. Kummassakin on kyllä komeat syntikkasoundit, mutta minusta edellinen on kohtalaisen tavanomainen rockralli ja jälkimmäinen kieltämättä alkaa uljaasti, mutta kadottaa välillä melodisuutensa täysin.
Voi tietysti olla, että ne ovat jonkin sortin"growereita", mutta saapi nähdä.
Cathedral Wall on mielestäni kasvaja, mutta Under the sun on hyvä rokkibiisi, eli erikoinen Marillionin tapauksessa, ja kuitenkin hyvin kulkeva. Varsinkin se kitarasoolo-osuus joka groovaa jopa.
Seuraava huikea jännitysmomentti on, onko SWE parempi vai huonompi kuin Radiation...
Huonompi.
Seuraava huikea jännitysmomentti on, onko SWE parempi vai huonompi kuin Radiation...
Huonompi.
Parempi, paljon parempi.
Mun mielestä nuo Lerxstin poiminnat Radiationilta ovat juuri ne kyseisen levyn parhaat.
Somewhere Else eli SE on kyllä parempi kuin R mielestäni mutta Marillionin tyyli on kyllä kovasti muuttunut noilta R:n ajoilta. Minusta SE ja marillion.com ovat molemmat samaa tasoa eli mahdottoman hyviä. Älkää uskoko sitä kollektiivista pettymyksen huokausta jolla SE täälläkin otettiin vastaan, kyseessä on hieno Marillion-levy. Soundit ovat kyllä silläkin tunkkaiset mutta kai se on sitä nykyaikaa.
Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että marillion.com on erinomainen levy.
Mihin aikaan se Marillion soittaa siellä Ruisrockissa?
No kello 15:15 aloittaa telttalavalla: http://www.ruisrock.fi/aikataulu.php
Mihin aikaan se Marillion soittaa siellä Ruisrockissa?
No kello 15:15 aloittaa telttalavalla: http://www.ruisrock.fi/aikataulu.php
No kello 15:15 aloittaa telttalavalla: http://www.ruisrock.fi/aikataulu.php
Tunnin keikka, puolet uusia biisejä. Jätän väliin tällä kertaa...
Settilista on missä?
Settilista on missä?
Marillionin sivuilla on kaikkien keikkojen setit myös tuoreelta kiertueelta tähän saakka suurin piirtein. No, olishan siellä Splintering Heart ja monta muuta klassikkoa. Ocean Cloudia eivät varmasti tunnin setissä soita. 4-5 uutta biisiä näkyi olevan seteissä. Ongelma on se, että yhtään festarisettiä ei taida olla julkaistu vielä. Tunti typistää nuo hienon näköiset listat kyllä ainakin puoleen siitä mitä ne ovat olleet näillä keikoilla.
Pidän mielummin kokemukseni Marbles-keikalta China Teaternista tuoreimpana... 8)
Onhan se moneen kertaan sanottu, että mielummin Marillionin näkisi klubilla kuin festarilla. Itsekin lykkäsin pitkään noiden ruisrock-lippujen hankkimista. Tuo Marillionin soittoajankohta iltapäivällä vaan on just sopiva: ehtii Helsingistä Ruisrockiin ja takaisin lauantaina, eli ei tarvita hotellihuonetta. Olen varmaan 16-17 vuotta kuunnellut Marillionia enkä kertaakaan nähnyt livenä joten pakkohan se on. Lisäksi pidän tuosta uudestakin levystä.
Onhan se moneen kertaan sanottu, että mielummin Marillionin näkisi klubilla kuin festarilla. Itsekin lykkäsin pitkään noiden ruisrock-lippujen hankkimista. Tuo Marillionin soittoajankohta iltapäivällä vaan on just sopiva: ehtii Helsingistä Ruisrockiin ja takaisin lauantaina, eli ei tarvita hotellihuonetta. Olen varmaan 16-17 vuotta kuunnellut Marillionia enkä kertaakaan nähnyt livenä joten pakkohan se on. Lisäksi pidän tuosta uudestakin levystä.
Pitäähän se silloin nähdä, jos ei ole ennen nähnyt. Tällainen setti oli 3 vuotta sitten Tukholmassa:
May 12, 2004 Stockholm, Sweden - China Teatern
The Invisible Man
Marbles I
You're Gone
Angelina
Marbles II
Don't Hurt Yourself
Fantastic Place
Marbles III
The Damage
Marbles IV
Neverland
This is the 21st Century
Quartz
Bridge
Living with the Big Lie
The Party
Between You and Me
Estonia
Uninvited Guest
Cover My Eyes
Tuskainen ostaako vai eikö ostaa-pohdiskeluni on kestänyt Ruisrock-lippujen osalta jo kuukauden. Tuo Harmaan viesti oli se hentoinen kesätuuli, joka saanee minutkin menemään oikein rock'n'roll-festivaalille 13 vuoden tauon jälkeen, silloin olin viimeksi pitkästymässä juuri Ruisrockissa...
Mutta taitaa käydä niin, että Marillion on koko jutun ainoa pointti minulle (ellei nyt Elwood satu veivaamaan juuri sopivasti siinä samassa), joten palailen varmaan vielä ila-llaksi keskustaan (kauhuhuhut ovat kertoneet, että RR:ssä on videoscreenejä, 20-vuotiaita ja 7 euron hintaiset kaljat.)
Kun tuolla marillion.comissakin huomasin, että joitain Finnfreakejä sun muita tulossa Turkuun, niin pistänpä tähän pienen jatkomahdollisuuden. Jos "kunnon marillionistit" eivät jää teinibändejä tsekkaamaan, niin voisin päivystellä Turun Uudessa Apteekissa ikkunatiskillä klo 20-22. Illan teema voisi olla kulttuurikapakalle sopivaan intelletku-ellimäiseen tyyliin: "Marillionin merkitys elämänkaaripsykopatologiassa postpostmodernina aikana" tai arkisemmin: Kumpi olikaan parempi "Tux on" vai "The Invisible Man"? Jos ketään ei ilmesty, saarnaan tuon 2 tuntia Marillion-evankeliumia maallikoille ja sivullisille...
Tuskainen ostaako vai eikö ostaa-pohdiskeluni on kestänyt Ruisrock-lippujen osalta jo kuukauden. Tuo Harmaan viesti oli se hentoinen kesätuuli, joka saanee minutkin menemään oikein rock'n'roll-festivaalille 13 vuoden tauon jälkeen, silloin olin viimeksi pitkästymässä juuri Ruisrockissa...
Onhan siellä nyt toki vaikka mitä bändejä jotka voivat olla "nice to see".
Vai pitäiskö kävellä nokka pystyssä Marillionin keikalle ja nokka pystyssä heti keikan loppuessa pois? :-)
Harmaa: Vai pitäiskö kävellä nokka pystyssä Marillionin keikalle ja nokka pystyssä heti keikan loppuessa pois?
Jotain sellaista minä ajattelin tehdä kun ei tuossa Ruisrockissa nyt niin kauheasti eksotiikkaa ole tällaisen vanhentuneen ja huonosti nykygenreistä perillä olevan turkulaisen näkökulmasta :) . Puolet matkastakin entistä työmatkaa, niin että reppuromantiikkaakaan ei tästä revitä.
Vaan vannomatta paras, voihan olla, että jotain muutakin tulee vilkaistua. Nyt tuli kuitenkin jo oikein internationaalisella palstalla luvattua siirtyä loppuillasta Apteekkin...
Nähdään jos nähdään!
[/quote]
:P - Ruhahaa.
Kun kerran oikeen nimellä mainittiin, niin pitäähän huutoon vastata. heh.
Joo. Kyllä se Marillionin setti on ainoo jota aiomma vaimon kanssa kattoo - pitää sitten vain morjestaa bändin jätkiä notta muistaako ne viälä kahrelta ensimmäiseltä faniviikonlopulta... eiköhän. (muistivat ainakin viimeeksi Puolassa) ;)
...ja kyllä me sinne Uuteen Apteekkiin tullaan nousemaan kuulemaan päivän epistolaa Marillionin mukaan... viimeeksi pirettiin vastaava hartaustilaisuus Fishin taannoisen Tavastian Misplaced Childhood keikan jäläkeen... mukavata oli.
John - ;)
No niin, olihan siellä teltassa tiivis tunnelma ja keikka huipentui hienosti Between you and men sähäkkyyden ja Neverlandin tunnelmoinnin luomaan kontrastiin.
Turun "marillionistien" haaraosasto kiittää myös Apteekkiin loppuillasta saapuneita. Intensiivinen keskustelumme analysoi mm. käsitteitä "kevytproge" ja "aikuisrock" ja tuli tuloksiinkin:
a) CMX-jätkän trailerissa ennen keikkaa esittämä luonnehdinta M.stä "kevytprogena" oli... eh... vähintäänkin omintakeinen!
b) Jos Marillion on "aikuisrockia", niin kuin se joka toisen thirtysomethingin metalliscenessä kasvaneen mielestä on, niin kovin ovat sekä aikuiset että rock kehittyneet sitten 80-luvun päivien.
Jeps hyvin vetivät eilen telttalavalla, mukavan melodista ja tunnelmallista fiilistelyä heviylitarjonnan lomassa. Pidempäänkin olisi kattonut.
Minkäslainen settilista oli?
Listalta löytyi:
Marillion - Ruisrock Festival 07-07-07
* Splintering Heart
* The Other Half
* You´re Gone
* Thankyou Whoever You Are
* Afraid oF Sunlight
* Somewhere Else
* Between You and Me
* Neverland
:D - ...and, some very nice pictures of Marillion from Ruisrock Festival 07-07-07...
...h starts off with attitude:
...Pete following Steve's antics in disbelief:
..."I was only joking - I'm really happy happy happy":
...Thank You Whoever You Are:
...we came, we saw, we won...
Kiitos & Kumarrus - myös Apteekin asiakkaille - täsmälääkitys toimi.
John - ;)
Oho, ompas Hogarth rupsahtanu pahasti.
...mutta laulaa erelleen pualta nuaremmakki suahon... maharotoon miäs...
Oho, ompas Hogarth rupsahtanu pahasti.
Joo. Maan vetovoima on tehnyt tuon leuan kanssa tehtävänsä. Mutta ei Hogarth silti niin pahalta näytä kuin Fish, jolle on viinakset ilmiselvästi maistuneet. Tässä kuvassa äijä on suorastaan edukseen.
Se ei kyllä tuota Tavastian soolokeikkaa haitannut millään tavalla. Oli mahtava setti.
No onpas tosiaan ukkeli vanhentunut 3 vuodessa ja paljon! Ainakin noiden kuvien pohjalta. Splintering Heart ja Afraid of sunlight olivat kyllä hyviä vetoja keikalle, mutta en parin biisin takia viitsinyt vaivautua Turkuun asti. Noista uusista biiseistä ei väliä ja muut onkin jo kuultu. Herran laulusuoritus livenä on kyllä päätä huimaavaa, se pitää sanoa.
"Neverland" oli uskomatoon esitys - välillä kun vilikuilin sivulle nähäräkseni mitä muu yleisö tykkäs, niin kyllä siellä oli leuka loksahtanu auki aikas monella...
Tehkää parempaa "kevytprogea" perässä. Saatana. heh. ;)
"Neverland" oli uskomatoon esitys - välillä kun vilikuilin sivulle nähäräkseni mitä muu yleisö tykkäs, niin kyllä siellä oli leuka loksahtanu auki aikas monella...
Tehkää parempaa "kevytprogea" perässä. Saatana. heh. ;)
Tehkää parempaa "kevytprogea" perässä. Saatana. heh. ;)
No sitähän minäkin olen sanonut. Leuka oli alhaalla lattiaan asti Marbles-keikalla kun vetäisivät 11 Marbles-biisiä putkeen ja Neverlandiin päättyi se osuus. Vieläkin se on elämäni paras keikka! h osaa kyllä ottaa lavan haltuun. Ja mikä laulusuoritus! :wink:
Jos nyt en ihan väärin nähnyt niin taisin bongata Hogarthin käppäilemässä & fiilistelemässä rantalavan viereisellä rannalla pari tuntia heidän keikkansa päättymisen jälkeen, nahkatakki sillä oli päällä ja tumman vihertävät reisitaskubyysat ja maiharin tapaset kengät jalassa sekä pullo erikoisolutta tms. kourassa. Vähän vaihtelua siihen keikka-asustukseen. Tai no mun mielestä se oli Hogarth, ei vaikuttanut olevan mikään perusfestarikävijäkään...
Jos olut oli Becksiä - se oli h. ;)
Tuo missä paperinpalasia satelee h:n päälle: pikkutytöt ovat väärässä, miksei Suosikin julisteissa ole tuollaisia, komea pikkutakkikin.
Yli kuukausi mennyt ilman Marillion-kommenttia, joten taas vaihteeksi pientä taannehtivaa diskografiatrippailua.
Kesä ei tuonut suunnattomasti lisää h-marillion-sivistykseeni, mutta sentään tuo Harmaan ja Lerxstin kehaisema dotcom (1999) tuli tsekkailtua. Ja TOTTA, levyhän mahtui komeasti mukiin ja nousi huiviinkin. Sanoisin jopa, että on niin puleerattu, rullaava ja harmoninen, että nousee tähän asti tsekattujen kärkipäähän. Silti progehtavasti mielenkiintoinenkin.
Kuunneltavampi kuin "Sunlight", parempi kuin "Radiation", tasaisempi kuin "Anorak" ja "Engine", voiko enää enempää vaatia?
Ehkä sittenkin: levyä vaivaa lievä helppous ja aikuisrock-vivahteellisuus kuin myös selkeän kliimaksin puute (jos koostaisin Marillion Best ofia, en tältä valitsisi kovin montaa kipaletta). Mutta 7 1/2 ekaa laulempaa vangitsevat tiukasti mielenkiinnon, kunnes Interior Lulu-kappale yksinkertaisesti loppuosaltaan sekoaa täysin (tai sitten se on progressiivinen mestariteos, jota minä juntti en tajunnut). Ja House on pelkkää unilääkettä.
4+ tähteä kuitenkin.
---------------
Lisäksi kuuntelin viimeiset väliinjääneet Fishin ajalta ja alla TOP 3 Fisu-ajalta neljän älppärin ulkopuolelta:
1. Tux on - aivan täydellinen ja tunnelmallinen progeralli (onko tämäkin "contradiction in terms"?)
2. Cinderella Search - kiteyttää aikakautensa parhaat puolet, rakenteellisesti mielenkiintoinen, loppua kohti tiivistyvä
3. Lady Nina - toimii erinomaisesti tämäkin
Bubbling under: Sunset hill
Not bubbling under: Freaks (ennalta syväjäädytetty Incommunicado - sori, jos kuuntelin nämä väärässä järjestyksessä!).
Fish ja Marillion jälleen yhdessä lavalla:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/6966603.stm
Afraid of Sunlight tuli taas kuunneltua... ja TYLSÄ ja laahustava se on edelleen. Holidays in Eden sen sijaan on ajoittain aika hyväkin albumi. Ainakin siinä on jonkun verran sitä suoraviivaisuutta, mitä usein Hogarth-vetoisessa Marillionissa jää (turhaan) kaipaamaan.
Hö, Afraid... on kolmen parhaan H-ajan levyn joukossa (muut on Brave ja This Strange Engine). Holidays... on ehkä toiseks kehnoin, huonompi on vaan Seasons End.
Afraid saattaa olla jopa Hogarthin kauden paras. Ainakin tasaväkisesti kamppailee kärkisijasta Marblesin kanssa.
Se on hyvä levy joo, mutta Marblesin rankkaan itse kyllä bändin parhaimmaksi
Mutta sehän jo täällä tiedetään :wink:
Outoa, Afraid ei toimi meikäläisellä.
Strange Engine on ihan ok, mutta siihen kyllästyy nopeasti. Brave ja Marbles ovat ihan hyviä, mutta Lerxstin hehkutusta en silti ole koskaan ihan täysin pystynyt ymmärtämään. Jotenkin H-kauden Marillionia kuunnellessa tulee aina mieleen, että potentiaalia olisi... mutta muna ja viimeinen rutistus puuttuu. Tai se tulee esiin vain ajoittain.
Ainahan tietysti on niin, että tietyntyyppinen musiikki vaan ei toimi kaikille. Toisaalta en koskaan ole nähnyt bändiä livenä. Yesiä olen aina digannut 80-luvusta saakka, mutta vasta keikat avasivat silmäni, ja tajusin kuinka hienosta bändistä on kyse.
Minäkään en ole nähnyt livenä Marillionia, mutta livetallenteet antavat ainakin vaikutelman aika tylsästä ja latteasta liveaktista. Minun silmissäni Marillion selkeästi ensisijaisesti studiobändi.
Hauskaa, että täällä kehuttiin Holidays in Edeniä, koska jollain tavalla se toimii yllättävän hyvin - mielestäni on paikoin jopa kuin ennakkoa Marblesille. Afraid of Sunlight on toki "oikeasti" parempaa taidetta kuin Eden, mutta sentyyppistä musiikkia ei niin helposti arjen keskellä tule haluttua kuunnella. Bravestä en välittänyt.
Season's end taas sen sijaan oli Fisu-kauden jälkeen aikoinaan se "shokki", joka vieroitti minut Marillionista pitkäksi aikaa. Nyt kuuntelin sen uudestaan H-pohjakoulutusta saaneena ja tuntui se nyt toki paremmalta, mutta ei huikeasti häikäissyt vieläkään.
Mutta Somewhere else on vielä kuulematta, hih...
se on ihan kurttu levy...
Season's End on kyllä paljon parempi levy kuin todella laskelmoidun kuuloinen popittelu Holidays In Eden.
Minusta Season's End on tylsä.
Oli miten oli... Fishin uusin "13th Star" pesee Season's Endin 100-0. Mutta sehän ei oikeastaan kuulu tähän. ;)
Season's End on kyllä paljon parempi levy kuin todella laskelmoidun kuuloinen popittelu Holidays In Eden.
On se parempi, mutta tykkään kyllä molemmista. Ainoat joista en tykkää juuri yhtään ovat Script, Fugazi ja Somewhere else. Muut ovat hyviä. Jopa Radiation :wink:
Oletkos Lerxst kuullut Fishin Raingods with Zippos? Hieno albumi. Ehkä jopa jonkun verran saman tyylinen, kuin "Clutching" ja "Childhood".
Levyn päättävä Raingods Dancing/ Wakeup call on loistava biisi.
Oletkos Lerxst kuullut Fishin Raingods with Zippos? Hieno albumi. Ehkä jopa jonkun verran saman tyylinen, kuin "Clutching" ja "Childhood".
Levyn päättävä Raingods Dancing/ Wakeup call on loistava biisi.
Levyn päättävä Raingods Dancing/ Wakeup call on loistava biisi.
Oon jotakin ainakin kuullu... "Vigil in the wilderness..":llä on puoli levyä hyvää matskua, ja loput on sitten aika satunnaisia osumia. Se toiseksi uusin levy oli kyllä ihan paskaa. Uusinta en oo kuulut vielä. Mutta livenä tuntuu kyllä toimivan, niinkuin Tavastian perusteella uskaltaa sanoa joo.
Raingods on aika epätasainen levy. Monta tosi yhdentekevää rallattelu, mutta siinä pitkässä biisissä on heikkojen hetkien lisäksi muutamia erittäin hienoja osuuksia.
Sunset On Empire on mielestäni ylivoimaisesti paras Fishin soololevy toistaiseksi. Ja siinähän Steven Wilsonilla oli vahvasti näppinsä pelissä. :wink:
Aha... Sunsetia en omistakaan. Täytyypä heti tilata.
Tuo "pitkä biisi" (Raingods/Wakeup call) toimi aivan infernaalisesti livenä Tavastialla. Kannattaa EHDOTTOMASTI hommata "Return to Childhood" livealbumi. Minusta Fish pääsee oikeuksiinsa nimeonmaan livenä... äijällä on mahtava lavakarisma. Tuolla livealbumilla on vielä naistaustalaulajat, joita ei Helsingin keikalla nähty. Mahtava meno!
PS: Onkos "Credo" alunperin Gabrielin vai Fishin biisi? Joka tapauksessa Fishin versio on paljon parempi.
Aha... Sunsetia en omistakaan. Täytyypä heti tilata.
Tuo "pitkä biisi" (Raingods/Wakeup call) toimi aivan infernaalisesti livenä Tavastialla. Kannattaa EHDOTTOMASTI hommata "Return to Childhood" livealbumi. Minusta Fish pääsee oikeuksiinsa nimeonmaan livenä... äijällä on mahtava lavakarisma. Tuolla livealbumilla on vielä naistaustalaulajat, joita ei Helsingin keikalla nähty. Mahtava meno!
PS: Onkos "Credo" alunperin Gabrielin vai Fishin biisi? Joka tapauksessa Fishin versio on paljon parempi.
Tuo "pitkä biisi" (Raingods/Wakeup call) toimi aivan infernaalisesti livenä Tavastialla. Kannattaa EHDOTTOMASTI hommata "Return to Childhood" livealbumi. Minusta Fish pääsee oikeuksiinsa nimeonmaan livenä... äijällä on mahtava lavakarisma. Tuolla livealbumilla on vielä naistaustalaulajat, joita ei Helsingin keikalla nähty. Mahtava meno!
PS: Onkos "Credo" alunperin Gabrielin vai Fishin biisi? Joka tapauksessa Fishin versio on paljon parempi.
Credo on Fishin biisi levyltä Internal Exile. Mä olen kuullut muutamia biisejä tolta Return To Childhoodilta. Periaatteessa kai ihan ookoo, mutta en erityisemmin innostunut. Taisi olla aika kompressoidun oloiset sounditkin.
Niin muistelinkin. Gabrielilla on siis coveri tuosta biisistä "Shaking the Treellä".
Minun mielestäni taas Return to Childhoodin soundit ovat päinvastoin erinomaiset (livealbumiksi). Mutta en ole kyllä mikään soundifriikki/himohifisti, joten voin puhua paskaakin. Hyvältä se minun korvaani kuulostaa. ;)
Joo, sillä Sunsets on Empire -levyllähän on ainakin tuo "The Perception of Johnny Punter" joka on aika kova biisi. Muista ei nimen perusteella ole muistikuvaa. Moni on tuota levyä joo parhaaksi kehunut.
Niin muistelinkin. Gabrielilla on siis coveri tuosta biisistä "Shaking the Treellä".
Täh? No ei todellakaan ole. Tajusin vasta nyt että kysyit oliko biisi Fishin vai Gabrielin. Minä "luin" että Fishin vai Marillionin. :D
No, taisin itsekin sekoilla. En tiedä, miksi muistin Gabrielin esittäneen tuon biisin. Jostain vaan oli jäänyt sellainen mielikuva.
Liian paljon levyjä ja esittäjiä...
Tänään tapahtui se ihme, että sain lopulta kuunneltua Marillionin viimeisenkin eli Somewhere elsekin on nyt sitten tsekattu. Hitaana miehenä tuohon kului n. 8 kuukautta (toki Fish-eran levyt ennestään tuttuja) Päätin joskus ottaa kantaa polttavaan pulmaan, kumpi on huonompi palstan haukutuimmista, Radiation vai Somewhere else, mutta en pysty ratkomaan edes tätä. Molemmat alempaa keskitasoa mielestäni, mutta kummallakin on ehdottomasti hetkensä ja kuuntelen niistä molempia mieluummin kuin Season's endiä tai Braveä.
Eikä näitä tosiaan paremmuusjärjestykseen laita vanha Erkkikään. Teen sen sijaan jotenkin päivää juhlistaakseni paras biisi/levy-listan tiukalla subjektiviteetillä:
Script: Script for jester's tear - minulle SE nuoruuden "rock-kappale" (suom. huom. = progetaideteos), jota ei elämyksenä voi taannehtivan viileästi arvioida
Fugazi - Jigsaw - Fisu-melodraamaa tehokkaimmillaan, hieno feidaus (mutta mitä tarkoittaa "ricochet"?)
Misplaced - Lavender - (jos joku tasaiselta levyltä pakko valita)
Clutching - Warm wet circles - tiätty!
Season's end - Oih ja voih! Easterin alkuosa?
Holidays in Eden - Dry Land - Hogarthin hoilauskliimaksi!
Brave - Runaway - löytyy täältäkin pari kolme puolikaunista
Afraid of sunlight - Out of this world - Marillionin hienoimpia taideteoksia
Engine - Estonia - Emotionaalinen, elegantti.
Radiation - A few words for the dead - Öh, siis loppuosa, sitten kun kappale n. 7 minuutin jälkeen alkaa...
. com - tasaisen melko hyvä levy, ei kerta kaikkiaan nouse yksittäinen kappale esiin
Anorak - This is the 21st century - h:n ehkä komein sanoitus ja musiikkikin toimii (lopun ylipitkä kitarointi tosin estää olemasta täydellinen laulu)
Marbles - Fantastic place (ja kolme bubbling underia: Genie, The Unforgettable thing, You're gone)
Somewhere else - The wound - hieno, kuulas ja rakenteellisesti jännittävä kipale
Fugazi - Jigsaw - Fisu-melodraamaa tehokkaimmillaan, hieno feidaus (mutta mitä tarkoittaa "ricochet"?)
Eikös "ricochet" ole jonkinlainen ampumisesta aiheutuva vaarallinen "kimmoke" tai jotain siihen suuntaan? David Bowien Let's Dance-albumilta löytyy muuten samanniminen biisi.
Eikös "ricochet" ole jonkinlainen ampumisesta aiheutuva vaarallinen "kimmoke" tai jotain siihen suuntaan? David Bowien Let's Dance-albumilta löytyy muuten samanniminen biisi.
Jep.Ja Tangerine Dreamin yksi parhaista albumeista on myös nimeltään Ricochet
Marillion haluaa rahasi. Etukäteen. Taas.
http://www.marillion.com/preorder/index.htm
Ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä tohon mukaan ankean Somewhere Elsen jälkeen.
Ei kovin helposti joo. Vähän nyt kahden vaiheilla, edellinen oli niin kökkö.
Ihme Marillion-hypetystä, en ymmärrä. Tällä bändillähän ei ole ollut mitään tekemistä progen kanssa alusta lähtien. Pelkää progeksi naamioitua poprockia (tai ainakin pari ekaa levyä, sen jälkeen ihan vaan poprockia, huonoa sellaista). Ja vielä kasarisoundeilla. Ja Fish (jonka sukunimi on muuten Dick hahhahaha) on kyllä suurin Peter Gabriel- imitaattori mitä on kuultu.
Ja Fish (jonka sukunimi on muuten Dick hahhahaha) on kyllä suurin Peter Gabriel- imitaattori mitä on kuultu.
Peter Hammillia se enemmän imitoi. Siis silloin aikoinaan.
Tällä bändillähän ei ole ollut mitään tekemistä progen kanssa alusta lähtien.
Riippuu siittä tartteeko progen olla progressiivista, jos ajatellaan tyylisuuntana niin eikai tartte. Sitäpaitsi nehän oli neoprogea ;)
Mutta keksihän ne loppujen lopuksi oman tyylinsä, eivätkä jääneet paikoilleen. Jos vertaa muihin samoihin aikoihin alottaneisiin brittineoprogebändehin (esim. IQ, Pendragon) niin olihan Marillion kuiteski paras.
Mä tykkään Marillionista ja uusimmalla levyllä on hienoja biisejä, esim, The Woundia kuuntelee mielellään.
Sana "proge" saa lähinnä aikaan naurunremahduksia tänä päivänä. Marillion teki aikoinaan neoprogea mutta onneksi bändi on siitä ryhdistäytynyt. En minä silti levyjä ennakkoon osta, jotenkin vähän homahtavaa hommaa.
Uusi Marillionin levy ilmaiseksi: www.musicglue.com/marillion
marillion - sugar mice. on uusimmalla ostamallani tupla lp:llä, kokoelma levy siis kirpputorilta.
Härre god, ootsä kilahtanu AOR-progeen, kas kun et Totoa ole ostanut...
No vitsi vaan...
Uusi Marillionin levy ilmaiseksi: www.musicglue.com/marillion
No onko kukaan vaivautunut kuuntelemaan?
Uusi Marillionin levy ilmaiseksi: www.musicglue.com/marillion
No onko kukaan vaivautunut kuuntelemaan?
Ei viälä mutta het ku kerkiää...
Sitä perushuminaa tuntuis olevan parin kuuntelun perusteella, parissa biisissä saattaa olla aineksia enempäänkin kuin akvaarion soundtrackiksi. Hogarth on selkeästi "vallannut" bändin omaksi projektikseen...
Absoluuttinen totuus tästä levystä: mukavaa taustapoppia.
PS: Oli niin vaivalloiseksi tehty tuo download että melkein jäi kuuntelematta.
Kyllähän tuo muutamalla kuuntelulla on parantunut, ehkä tuossa olisi ollut EP:n verran aineksia.
Hintaansa nähden ihan hyvä levy :P
On tossa muutama ihan hyväkin biisi joo.
En oo jaksanu latailla enkä kuunnella vielä... ehkä joku päivä :wink:
Kyllä sen sietää ilmainen ollakin, jos on yhtä huono kuin Somewhere Else. ;)
Kovasti ovat ainakin Progressive Earsissa kehuneet paremmaksi kuin Somewhere Elsea. Itse odottelen että ilmestyy ihan oikeasti. Ei jaksa noiden latailuiden kanssa alkaa pelleilemään.
Kovasti ovat ainakin Progressive Earsissa kehuneet paremmaksi kuin Somewhere Elsea. Itse odottelen että ilmestyy ihan oikeasti. Ei jaksa noiden latailuiden kanssa alkaa pelleilemään.
Ei ole kummoinenkaan saavutus tehdä parempi levy kuin Somewhere Else..
Taidan jäädä odottelemaan lisää kommentteja. Joka tapauksessa hankin sitten vasta cd:n jos ko albumi ylipäänsä tulee hommattua.
No kunhat eivät tee mitään Marillionin vastiketta Powerille niin levy lienee kuitenkin hintansa väärti. :wink:
Jaahas, jääpä nähtäväksi, jaksaisiko tästä Marillionista vielä innostua yhtä tulenpalavasti kuin vuonna 2007. Silloin yksityiselämäni sopivan huonossa asennossa olleet tähdet, nostalgiankaipuu ja vuosikausien ohimenneen materiaalin löytämisen ilo räjäyttivät tajunnan.
Kyllä kai Marillioninkin voi tavallaan kuunnella loppuun. Yllätys itsellenikin on ollut, että nykyisin jaksan kuunnella eniten Holidays in Edenin ohella juuri parjattua Somewhere elseä, minusta se on kuin onkin jonkinsortin "grower". Joka tapauksessa paljon parempi levy kuin olisin yleisen mollauksen perusteella uskonut. Hienoimmat yksittäiset kohokohdat taas löytynevät Anorakilta tai Marblesilta, mutta niitä vaivaa hajanaisuus.
Joka tapauksessa edelleenkin ainakin Suomessa turhan aliarvostettu bändi, jonka tunnetäyteisen tunnelmoiva maailma ehkä istuu vähän huonosti tänne vähän puustaveistetyn musiikkikulttuurin maahan?
Tietääkö joku asiosta perillä oleva että koska tätä saa kaupoista? Ja jääkö ilman jotain biisejä jos ei tilaa suoraan Marillionilta jotain superduperdeluxe-settiä?
Bändin kotisivuilta voi tulostaa kupongin, jonka postitse lähettämällä ja käteisellä maksamalla saa paluupostissa levyn speciaalipainoksen, jossa on kaksi bonusbiisiä, joita ei nettiversiossa ole. Linkin kuponkisivulle saavat vain ne, jotka ovat tilanneet edellisen albumin suoraan bändiltä. Kupongin lataamiseen tarvitaan salasana, jota voi käyttää vain kerran. Näin estetään se, ettei salasanaa voi levittää eteenpäin henkilöille, jotka eivät speciaaliversiota ansaitse.
Bändin kotisivuilta voi tulostaa kupongin, jonka postitse lähettämällä ja käteisellä maksamalla saa paluupostissa levyn speciaalipainoksen, jossa on kaksi bonusbiisiä, joita ei nettiversiossa ole. Linkin kuponkisivulle saavat vain ne, jotka ovat tilanneet edellisen albumin suoraan bändiltä. Kupongin lataamisen tarvitaan salasana, jota voi käyttää vain kerran. Näin estetään se, ettei salasanaa voi levittää eteenpäin henkilöille, jotka eivät speciaaliversiota ansaitse.
:o :lol:
Marillionin kannattaisi harkita Hezzun palkkaamista konseptointi-suunnittelijaksi.
Tietääkö joku asiosta perillä oleva että koska tätä saa kaupoista? Ja jääkö ilman jotain biisejä jos ei tilaa suoraan Marillionilta jotain superduperdeluxe-settiä?
"Also, a reminder that the new album - in either the deluxe or standard CD formats - will NOT be available in retail shops (outside of the US and Poland); it is is ONLY available from www.marillion.com"
Tietääkö joku asiosta perillä oleva että koska tätä saa kaupoista? Ja jääkö ilman jotain biisejä jos ei tilaa suoraan Marillionilta jotain superduperdeluxe-settiä?
"Also, a reminder that the new album - in either the deluxe or standard CD formats - will NOT be available in retail shops (outside of the US and Poland); it is is ONLY available from www.marillion.com"
No johan ovat hurjiksi heittäytyneet.
Joo, joka kerta jotain uutta vääntöä - pitää fanit varpaillaan.
Seuraava idea vois olla D.I.Y. -albumi jonka kukin voi tehdä itse ja jota ei saa mistään. :roll:
edit: Tuli sitten tilattua se deluxe-versio... :oops:
Saisivat keskittyä enemmän siihen sävellystouhuun...
Arvosteluita: http://www.dprp.net/reviews/200846.php
En todellakaan pidätä hengitystäni, silti ihan suht positiiviset arvostelut.
Ei väräjä lahkeet, ei salpaudu hengitys. Kyllä taidan jättää tähän lättyyn tutustumisen suosiolla vähintäänkin ensi vuoden puolelle. Niin paljon muuta musaa kuunneltavana nyt mielummin...
Kyllä tää Happiness Is The Road vaikuttaa olevan selkeesti parempi kuin edellinen räpellys.
Kyllä tää Happiness Is The Road vaikuttaa olevan selkeesti parempi kuin edellinen räpellys.
Samaa mieltä, varsinkin kakkoslevy.
Minäkin 2 vuoden takainen Marillion-nostalgia-intoilija nyt sitten yritin innostua tästä uusimmasta HITR:stä. Mutta ehkä lumous ja konteksti olivat jo tärkeiltä osin menetetyt.
Juuri kuten Peehoo tuossa yllä ystävällisesti kertoi, niin mielestäni vain kakkoslevy oli melko siedettävä (n. 5:n kuuntelukerran jälkeen). Varaus on tässä vaiheessa melkoinen, koska Marillioniahan pitää aina legendan mukaan ennen arvostelua kuunnella vähintään 8 kertaa, jotta arvio olisi edes kunnolla subjektiivinen;).
Eli, ei lähelläkään Somewhere elsen yksittäisiä huippuhetkiä, puhumattakaan Marblesista tai Anorakista. Kuitenkin kakkoslevy tasaisen varmaa ja aika hyvää perus-Marillionia ja ykköslevylläkin yksi hieno laulu: "This train is my life".
Erikoiskiitos h:lle monin paikoin erityisen kauniista sanoituksista: Esim. kohta: "And each baby, a human sunrise" sai minut jopa lahjoittamaan rahaa Unicefin projektiin!
Pidätän vielä oikeuden mielipiteen muutoksiin...
Juuri kuten Peehoo tuossa yllä ystävällisesti kertoi, niin mielestäni vain kakkoslevy oli melko siedettävä (n. 5:n kuuntelukerran jälkeen).
Eihän Peehoo mitään tuollaista sanonut.
Sorry, sitten keksin sen omasta päästäni. Jotain kuitenkin tuossa ylempänä oli siitä, että kakkospuoli olisi ykköstä parempi. Ja tätä mieltä olen itsekin, ykkösosan keskiosan ensivaikutelma on ehkä laahaavinta Marillionia 90-luvun puolivälin jälkeen.
Tarkoitin, että kakkoslevy on parempi, mutta en haukkunut sitä ensimmäistäkään. Kuten Kcrimso totesi niin kokonaisuutena nämä kaksi ylittävät selkeästi Somewhere Elsen.
Aika vähän on vielä tullut kuunneltua, Marbles ja Anorak pitänevät silti pintansa tähän uusimpaankin verrattua.
Olen itsekin muutaman biisin kuullut nyt tuolta uudelta Marillionilta. Huomattavasti parempaa matskua tosiaankin verrattuna edelliseen, joka oli melkoisen surkea. Mutta en ole silti jaksanut enää innostua näistä uudemmista kuten Marblesista, joka on kiistatta se paras levy.
Laitetaan nyt tännekin: eli Marillion soittaa Tavastialla 9.11.09. Enpä ole livenä bändiä aiemmin nähnytkään.
Laitetaan nyt tännekin: eli Marillion soittaa Tavastialla 9.11.09. Enpä ole livenä bändiä aiemmin nähnytkään.
Ohoh, no tuonne pitääkin mennä! Kiitos tiedosta!
Laitetaan nyt tännekin: eli Marillion soittaa Tavastialla 9.11.09. Enpä ole livenä bändiä aiemmin nähnytkään.
No hemmetti!! Ovat kerran Tavalla soittaneet ja tuo Brave -kiertueen keikka on edelleen yksi parhaista mitä koskaan olen nähnyt. DVD -matskusta päätellen ovat edelleen kohtalaisessa vedossa.
Se paras on tietty Zappa -88..
Keikka on osa akustistakiertuetta. Mitäköhän käytännössä tarkoittaa tässä tapauksessa?
Kayleigh unplugged, hiphei! :mrgreen:
Kayleigh unplugged, hiphei! :mrgreen:
Toimii kyllä luultavasti. Vaan eipä Marillion kai hirveästi Fishin aikakauden biisejä nykyisin soita.
Kaksi lähestymistapaa samaan biisiin: "Akustinen" Hogarthin Marillion http://www.youtube.com/watch?v=zpbCZhTrOE8
ja sitten miten se oikeasti pitää tehdä: http://www.youtube.com/watch?v=j_QxzGVPGIU
Toimii kyllä luultavasti.
No, sanottakoon, että Easter toimii varmaan ihan hyvin.
Kaksi lähestymistapaa samaan biisiin: "Akustinen" Hogarthin Marillion http://www.youtube.com/watch?v=zpbCZhTrOE8
ja sitten miten se oikeasti pitää tehdä: http://www.youtube.com/watch?v=j_QxzGVPGIU
ja sitten miten se oikeasti pitää tehdä: http://www.youtube.com/watch?v=j_QxzGVPGIU
Toi akustinen versio oli muuten miellyttävämpi, mutta Fish laulaa paremmin. Toisaalta ei Fishkään samaan suoritukseen enää tänä päivänä pystyisi...
YouTuben kommenteista: "This one and Grendel.Maybe the best proggresive rock songs EVER!!!"
Jep... :roll:
Suomen keikka on poistettu kiertueohjelmasta bändin kotisivuilta.
Suomen keikka on poistettu kiertueohjelmasta bändin kotisivuilta.
Fuck.
Suomen keikka on poistettu kiertueohjelmasta bändin kotisivuilta.
Fuck.
Joo, mutta Suomen keikka on tulossa sinne takaisin. Suomen, Viron ja Latvian keikkojen kanssa oli käynyt tuplabuukkaus (todella ammattimaista :wink:) ja uutta infoa pitäis tulla tämän viikon aikana.
Tämä siis kerrottiin Marillionin foorumilla, johon rekisteröidyin äsken just tätä varten, kun muuten bändillä olis vielä hiukan oppimista tiedottamisessa... Meinaan että sivustosta ei todella ole helppo löytää infoa paljon mistään, turhan täyteen on ladattu se.
Nonni, vahvistetut keikkapäivät ovat nyt sitten nämä:
Friday 6th November HELSINKI
Tavastia Club
http://www.tavastiaklubi.fi
Sunday 8th November TALLIN
Nokia Concert Hall
www.tallinnconcerthall.com
Tuesday 10th November VILNIUS
Venue TBC
Wednesday 11th November RIGA
Congress Centre
http://www.rigacongress.lv
Tickets - ticket ordering details coming soon
Marillion Tavastialla akustisesti perjantai-iltana - se voi olla että sinne on pakko mennä... :D
Vaan eipä Marillion kai hirveästi Fishin aikakauden biisejä nykyisin soita.
Soittaako ne ylipäätään yhtään matskua Fishin ajoilta?
Vaan eipä Marillion kai hirveästi Fishin aikakauden biisejä nykyisin soita.
Soittaako ne ylipäätään yhtään matskua Fishin ajoilta?
No ainakin tosta videosta päätellen Cinderella Searchin...
Nyt voi Marillionin lippuja Tavastialle ostaa tuolta:
http://www.tiketti.fi/
Vaan eipä Marillion kai hirveästi Fishin aikakauden biisejä nykyisin soita.
Soittaako ne ylipäätään yhtään matskua Fishin ajoilta?
Nöy.
L = M
;) - ...ja tämä ikimuistoinen hetki Tavalla ennen Braven nimikappaletta...
Marillion at Tavastia Club, 21 May 1994: "Shut the Hell Up, Helsinki..!!!"
:lol:
Porukat tuskin riehaantuu akustisella keikalla niin paljon kuin 15 vuotta sitten..? - Heh.
John - :D
Joo, muistan hyvin tuon tilanteen. Siellä oli jotain fanaattisia Fish- fanboyta jotka yrittivät sabotoida hyvää keikkaa.
Mitäs piditte keikasta? Ykkössetissä oli jotenkin kireähkö fiilis, johtuisko tuosta takavuosien episodista Tavastialla, mutta väliajalla H taisi virvoittaa itsensä samalle taajuudelle yleisön kanssa ja homma tuntui kakkosetissä rullaavan huomattavasti paremmin. Hyvät muistot jäi, enpä ole aiemmin kuullut noin kuulasta ja erottelevaa livesoundia.
Tykkäsin tosi paljon. Ennalta olin vähän pessimistinen akustisen keikan suhteen koska en ole Marillionia livenä aiemmin nähnyt ja olisin luonnollisesti halunnut nähdä ihan "oikean" keikan. Mutta hemmetin hyvinhän toi toimi. Bändi tuntui olevan hyvällä ja rennolla fiiliksellä liikkeellä ja Hogarth on oikein karismaattinen keulahahmo.
Jo vuonna 94 tuli kiinnitettyä huomiota soundeihin, ne ovat vieläkin ehkä mieleenpainuvimmat mitä Tavastialla olen kuullut. Soittivat silloin Braven kokonaisuudessan. H:n lavakarisma ei jää jälkeen Fishistä, ehkäpä jopa päinvastoin. Hieno keikka oli perjantaina!
H:n lavakarisma ei jää jälkeen Fishistä, ehkäpä jopa päinvastoin.
Enemmän mä Hogarthista diggaan tuossa(kin) mielessä. Se Fishin yletön yleisön "tsemppaaminen" on niin helvetin vaivaannuttavaa.
Jo vuonna 94 tuli kiinnitettyä huomiota soundeihin, ne ovat vieläkin ehkä mieleenpainuvimmat mitä Tavastialla olen kuullut.
Samaa mieltä. Mutta oli kyllä hyvät soundit perjantainakin.
Hyvät oli soundit, mutta kyllä mä olen vastaavia kuullut Tavastialla usein ennenkin. Tavastialla on yleensä soundit kunnossa. Ainakin niillä keikoilla joissa minä käyn.
Hyvät oli soundit, mutta kyllä mä olen vastaavia kuullut Tavastialla usein ennenkin. Tavastialla on yleensä soundit kunnossa. Ainakin niillä keikoilla joissa minä käyn.
Kyllä ne soundit osataan sielläkin ryssiä. Laita viestiä jo etukäteen, millä keikoilla aiot käydä niin tiedän varautua. :wink:
Mutta Marillion -94 oli Tavastiankin mittapuun mukaan mieleenpainuva. Aika kultaa tietty muistot, mutta silti...
Hyvät oli soundit, mutta kyllä mä olen vastaavia kuullut Tavastialla usein ennenkin. Tavastialla on yleensä soundit kunnossa. Ainakin niillä keikoilla joissa minä käyn.
Kyllä ne soundit osataan sielläkin ryssiä. Laita viestiä jo etukäteen, millä keikoilla aiot käydä niin tiedän varautua. :wink:
No yleensä olen kyllä laittanutkin...
Tavastialla olen kuullut myös paskimman livesoundin ikinä (Paradise Lost pari vuotta sitten) ja siihen suhteutettuna että nuoruusvuodet on tullut luuhattua nuorisotalokeikoilla tms. tuo Marillionin äänimaailma oli aivan eri ulottuvuudesta. Merkillepantavaa oli nimenomaan aivan käsittämättömän hienosti toimiva dynamiikka, mitä harvemmin rock-keikoilla noin äärimmilleen vietynä kuulee.
Nimenomaan dynamiikka. Ei ole sattumaa että Marillionilla on ollut homma hallussa molemmilla kerroilla ko. paikassa; kun porukat oli vielä eteisen baarissa niin siellä salissa vielä viilattiin soundeja.
Siinä missä monet kotimaiset ryhmät tussailee takahuoneessa seiniin niin nämä britit (jotka on tottuneet vähän isompiin areenoihin) haluavat antaa yleisön rahoille parhaan vastineen. Respect!
ps. parin viinilasin jälkeen kehtaa kyllä suomalainenkin fanittaa...
Kuuntelin juuri Braven vanhan ja uuden masteroinnit rinnakkain ja totesin, että bassot on tässä remasteroidulla ihan kaakossa...
Marbles-keikka Tukholmassa 2004 oli soundeiltaan myös niin viimeisen päälle ettei mitään rajaa. Kyllä äijät sen homman osaavat.
Hetkinen!
Mikä on tämmöinen asia kuin Marillion: Less is more? Tipahdinko kuvioista parissa vuodessa?
Sue-läpyskästä löytyi arvostelija nimeltä Jarkko Tiusanen, joka ruotii tuota tuotosta tyyli(ttömyydel)lä joka tuo mieleen 80-luvun hillittömimmät ja kestomuodissa olleet Fisun aikaiset Marillion-teilaukset:
4p. ja: "Ammattimuusikoiden taidonnäyte on turvallista "my fart will go onia, jonka kauheus kulminoituu jokaisessa kappaleessa". "It's not your fault on se kaikkein mädäntynein ruumis". Ja: "Sopii tämä aivottomien romantikkojen kynttiläillallisten taustanauhaksi".
80-lukulaiset Rumban ja Soundin Marillion-teilaajat olivat objektiivisesti ottaen täysin väärässä. Entä nyt?
Väärässä ovat edelleen. Less Is More on mainio levy. Oikein tyylikkäitä sovituksia.
Ja sitten pikkusielut povaavat Palsokerin kuolemaa vaikka näinkin kiivasta ja relevanttia debattia käyrähän! :twisted:
Mitäköhän tuokin nyt taas tarkoitti? :roll:
Palasokerilla tulevaisuus? keskustelussa mainittiin sarkastisesti että täällä ei enää edes keskustella Rushin albumeista. Yritin olla sarkastinen takaisin.
täällä ei enää edes keskustella Rushin albumeista.
Levylautasen arvosteluissahan ollaan käyty keskustelua kaikista levyistä. Erinomainen toiminto, jossa voi keskustella bändeistä ja artisteista levykohtaisesti.
Sinne vaan kommentoimaan, niin tulee lisää eloa musiikkikeskusteluun!