Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Peter Hammill

Tonto kirjoitti noin 14 vuotta sitten (29 kommenttia)
Nyt kun Van Der Graaf Generator hönkii oikein kunnolla, niin olisi kiva kuulla mitä mieltä olette Peter Hammillin soolotuotannosta. Miehellä näyttää olevan vino pino levyjä julkaistuna, itse en ole kuullut tuota matskua.

+/- saldo : 0 |

    Viukkis kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mikä tahansa levy kolmikosta The Silent Corner and the Empty Stage, Chameleon in the Shadow of the Night ja In Camera on varma valinta jos VdGG kolisee.

    Tonto kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Olen ymmärtänyt, että miehen 70-luvun lopun jälkeinen tuotanto eroaa kovastikin VdGG:stä; yksinkertaisempaa ja vähäeleisempää. Olettekos perehtyneet uudempaan soolotuotantoon?

    pinulk kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Nadir's Big Chance on kovaa kamaa. Se on eräänlainen missing link progen ja punkin välillä, jos sellainen on mahdollista. Ja se on aika uusi, vasta vuodelta 1975.

    k.p.tikka-ri kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Jehna! Fool´s Maten kehuinkin jo tuolla 5 viimeeksiostettua-osastolla taannoin, nyt kun hankin siitä cd-version; Kaunista "poppia" edelleen. Sit diggasin hitosti Silent Corner, Empty Stage-nimisestä, sit Nadirista, Uskomaton "punk"levy, joskin Chameleon, In Camera ja mikä-se-seuraava-ny-oli? on kans mainioita... Sit puuttu muutama välistä, ja sit tuli As close as this, uskomaton...
    Onkohan mulla vielä muitakin...?

    Viukkis kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Nadir's Big Chance on sinänsä hyvä lätty, mutta 70-luvun Hammilleista ehkä radikaaleimmin VdGG:stä poikkeava.

    Kcrimso kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    VdGG faneille ehdottomia valintoja ovat The Silent Corner and the Empty Stage ja In Camera. Ovat sävellyksellisesti ja paikoin jopa toteutukseltaan hyvin lähellä VdGG:tä. Chameleon in the Shadow of the Night on myös ihan ookoo, muttei mielestäni samaa tasoa kuin nuo kaksi muuta. Eka soolo Fool's Mate on melko keskinkertainen.

    Nadirista en juurikaan pidä ja muut 70-luvun lopun levyt ovat valitettavasti kuulematta kun niitä on aika huonosti cd:llä saatavilla. A Black Box on 80-luvun alusta on varsin mainio vaikka poikkeaakin aiemmista proge-levyistä karsitumalla ja suoremmalla tyylillään.

    Hammillin uusin soololevy Incoherence (2004) sisältää hienon yli 40 minuuttisen biisikokonaisuus ja sen voi ehkä tyylillisesti katsoa ennakoineen VdGG:n paluuta Present-levyllä.

    Pekka kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Olen ymmärtänyt, että miehen 70-luvun lopun jälkeinen tuotanto eroaa kovastikin VdGG:stä; yksinkertaisempaa ja vähäeleisempää.


    Levykolmikko "The Future Now - pH7 - A Black Box" (1978-79-80) on tehty pääosin yksin Hammillin toimesta ja vaikka ilmaisu näillä levyillä onkin pelkistetympää niin levyiltä löytyy hyvinkin kokeellisia juttuja. Joku "Mister X Get Tense/Faculty X" olisi varmasti toiminut VDGG:n soittamana.

    "The Future Now" on mielestäni yksi miehen parhaista levyistä. Toinen suosikki on 1981 ilmestynyt "Sitting Targets".

    Kai kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Jos Vank der Grank Generatorista pitää, niin The Silent Corner and the Empty Stage on varma valinta. Mukana on Banton-Evans-Jackson-akseli ja joitakin Hammillin parhaista sävellyksistä, kuten aggressiivinen synkistelyvirsi ”The Lie (Bernini’s St. Theresa)” ja minieepos ”A Louse Is Not a Home”. In Camera on sovituksiltaan hieman pelkistetympi ja paikoin kokeilevampi (varsinkin lopun nauhamontaasi ”Magog (In Bromine Chambers)”), mutta levynä lähes yhtä hyvä. Chameleon in the Shadow of Night ei mielestäni pärjää näille kahdelle, vaikka aika hyvä onkin. VdGG-miehet ovat tosiaan mukana myös Nadir’s Big Chancella, mutta levy kuuluu lähinnä Hammillin vähemmän vakavien julkaisujen joukkoon – siitä löytyy niin proto-punkkia kuin hänen varhaisia, lempeämpiä laulelmiaan. Jälkimmäistä tavaraa löytyy myös Fool’s Mateltä. Näitä mielenkiintoisempi on Over (1977), joka olisi kai sovitukselliselta puoleltaan lähinnä Quiet Zone/Pleasure Dome –levyä mutta jonka sävellykset ovat raastavan katkeria tai surullisensuloisia tilityksiä Hammillin kokemasta ”kaverille ei jätetä, ainakaan naista” –tyyppisestä suhteen päättymisestä.

    Kuten Pekka jo mainitsikin, The Future Now, ph7 ja A Black Box ovat enemmän soololevyjä, varsinkin sovituksellisesti pelkistetympiä kuin mitkään VdGG-julkaisut, mutta paikoin erittäin kokeilevia ja pääasiassa erittäin hyviä. A Black Boxilla julkaistu 19-minuuttinen ”Flight” on mielestäni miehen hienoimpia saavutuksia sekä sanoituksen että (hieman karusti sovitetun ja soitetun) musiikin puolesta.

    Sitting Targets tuo mukaan taas hieman bändisoundia ja 80-luvun alun rockmaista asennetta. Se on hyvä levy, joskin itse pidän eniten sen ”balladeista”. Tämän kehityksen lakipiste olivat Enter K ja Patience, joissa Hammilliä säestää mm. VdGG-miehiä sisältävä K-Group. Musiikki on enemmän moderna ”neuroottista taiderockia” kuin VdGG:n goottilaista kakofoniaprogea, mutta Patience varsinkin on hyvä levy, jolta ovat jääneet elämään kauniin apea ”Just Good Friends” ja pakkomielteisesti tykyttävä ”Traintime”. Jos jätetään huomiotta lähes samalla joukolla kymmenen vuotta myöhemmin tehty – ja melko kehno – The Noise, nämä ovat Hammillin viimeiset varsinaiset bändilevyt. Seuraavalla levyllä Skin (1985) on vielä aika huikea (ja huvittava) kappale ”Now Lover”, joka voisi olla Graaf-materiaalia, mutta levyä hallitsevat, nyt kovin riittämättömiltä kuulostavat syntetisaattorisoundit voivat olla joillekin kova pala nieltäväksi.

    Hammillin viimeisen kahdenkymmenen vuoden tuotanto on liian laaja käsiteltäväksi kunnolla tässä, mutta kieltämättä musiikki tuppaa olemaan pienimuotoisempaa ja epätasaisempaa kuin aiemmin. Ei sillä, etteikö hän osaisi tehdä vähällä paljon: And Close As This (1986) sisältää hyvin tunteikasta musiikkia, joka on toteutettu pelkästään laululla ja yhdellä, lähinnä pianosoundia laukovalla MIDI-koskettimistolla. Toisaalta voiko pienimuotoisena pitää hänen Poe-tulkintaansa The Fall of the House of Usher (alun perin 1990, mutta osittain uudelleennauhoitettu ja huomattavasti parempi versio 1999), lähinnä kitaroilla ja syntikoilla soitettua ”oopperaa”, jossa hoilaavat myös Andy Bell, Herbert Grönemeyer, Lyle Lovich ja Sarah-Jane Morris (ja joka sattuu olemaan aika hyvä – ainakin oopperaksi)? Sitten löytyy myös tuo jo mainittu Incoherence tai Roger Enon kanssa toteutettu, lähinnä ambientiksi luettava instrumentaalilevy The Appointed Hour, joka kuulostaa aika mielenkiintoiselta ottaen huomioon, että kumpikin muusikko improvisoi oman osuutensa samaan aikaan omassa studiossaan toista kuulematta. Ja se ei edes ole miehen kokeellisinta kamaa…

    Oma suositukseni olisi levy This (1998), joka tarjoaa aika hyvän katsauksen Hammillin 90-luvun tyyleihin. Lisäksi mukana on myös lyhyitä bändi-improvisaatiopaloja sekä 14-minuuttinen ambientjysäys ”The Light Continent”. Voit myös säästää aikaa ja ostaa miehen koko tuotannon kerralla… :wink:

    Tonto kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kiitos loistavasta briiffauksesta, olipas asiantuntevia ja tarkkoja koordinaatteja levykauppasuunnistukseen! Käväisin isossa kaupungissa ja ostin Van der Graafin Vital-liven. Kiilasi kyllä rankimpien musiikkielämysten joukkoon, mitä viime vuosina on korviin asti kulkeutunut. Tsekkasin, että ko. levyä eivät kaikki bändin fanit sulata, ja ymmärrän kyllä miksi: on meinaan paikoin hyvin brutaalia tavaraa! Itse pidin kympillä, vanhana hevanderina ja AC/DC-entusiastina. :twisted:

    Jammo kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kiitos loistavasta briiffauksesta, olipas asiantuntevia ja tarkkoja koordinaatteja levykauppasuunnistukseen! Käväisin isossa kaupungissa ja ostin Van der Graafin Vital-liven. Kiilasi kyllä rankimpien musiikkielämysten joukkoon, mitä viime vuosina on korviin asti kulkeutunut. Tsekkasin, että ko. levyä eivät kaikki bändin fanit sulata, ja ymmärrän kyllä miksi: on meinaan paikoin hyvin brutaalia tavaraa! Itse pidin kympillä, vanhana hevanderina ja AC/DC-entusiastina. :twisted:


    Viude, Vital on rankkaa voimasoitantaa! Kannatan!
    Taisit tehdä oikean valinnan :P
    Mutta kannattaa silti jatkossa tsekata myös Silent Corner ja In Camera vaikkeivat kaikki tsibaleet levyillä olegan niin huippuja.
    Chameleonin voit jättää hamaan tulevaisuuteen.

    PeeHoo kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Vähintään kolme levyä on kyllä alkajaisiksi ehdoton minimi! :wink:

    "Chameleon in the Shadow of the Night", "In Camera" ja "Silent Corner and the Empty Stage" ovat tavallaan tyylillisesti trilogia. Hammillin "goottilainen" vaihe. Kaikki erinomaisia levyjä. Vaikka In Camera on henkilökohtainen suosikkini, suosittelen silti Silent Corneria avaukseksi tästä joukosta.

    "The Future Now", "Ph7" ja "Black Box" ovat niin ikään trilogia jota yhdistää varsin arkaainen soundimaailma jossa PH revittelee aikansa syntetisaattoreita. Sisältää ehkäpä parasta materiaalia mitä Hammillin kynästä on lähtenyt, mutta soundit vaativat totuttelua. Tästä joukosta valitsemme The Future Now'n.

    80 -luvulla syntyi vielä paljon erinomaista musiikkia enemmän rock -asenteella kuten Kai ansiokkaassa kirjoituksessaan mainitsi. 80 -luvun soundia edustavat hyvin esim. Sitting Targets, Enter K ja Patience, mutta tuolta vuosikymmeneltä suosittelen loistavaa "Fireships" -albumia, joka omasta mielestäni jäi PH:n viimeiseksi mestariteokseksi.

    Pekka kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    .
    80 -luvun soundia edustavat hyvin esim. Sitting Targets, Enter K ja Patience, mutta tuolta vuosikymmeneltä suosittelen loistavaa "Fireships" -albumia, joka omasta mielestäni jäi PH:n viimeiseksi mestariteokseksi.


    "Fireshits" (kuten "Pilgrims" -lehdessä kerran levyä kutsuttiin) ilmestyi vuonna 1991.

    Edmund kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    VDGG on ehdoton suosikkini ja näin ollen myös osa Hammillin soolotuotannosta kiinnostais kovasti, erityisesti Pawn Heartsin ja Godbluffin välisssä ilmestyneet levyt, mutta kun niistä ei oo kunnon Remastereja. Olen kuunnellut In Cameran perus CD-painosta ja soundit on aika kököt. Ois kai se mahtavaa jos näistä 70-luvun Hammilleista ilmestyis samanlaiset remasterit ku VDGG:sta :D

    PeeHoo kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    .
    80 -luvun soundia edustavat hyvin esim. Sitting Targets, Enter K ja Patience, mutta tuolta vuosikymmeneltä suosittelen loistavaa "Fireships" -albumia, joka omasta mielestäni jäi PH:n viimeiseksi mestariteokseksi.


    "Fireshits" (kuten "Pilgrims" -lehdessä kerran levyä kutsuttiin) ilmestyi vuonna 1991.


    Jahas, olis taas pitänyt tarkistaa. Onkos toi Pilgrims joku VDGG hard core -fanien läpsykkä?

    Pekka kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Onkos toi Pilgrims joku VDGG hard core -fanien läpsykkä?


    On, tai oli, ei taida enää ilmestyä. Läpsykkä nimenomaan, hyvin askeettinen A -vitonen. Lehteä toimitti Fred Tomsett (?) ja minusta hänellä oli hyvä tyyli kirjoittaa.

    TangerineDreamer kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Silent Corner And The Empty Stage on helkkarin kova levy. Itseasiassa yksi parhaimpia progelevyjä koskaan, omassa listassani menee top20:iin helposti.
    Kakkossuosikkia onkin sitten vaikeampi mainita, mutta nostetaan jokeriksi 89-vuoden Out Of Water. En ole vähään aikaan tuota levyä kuunnellut mutta hyvän kuvan se jätti. Kasarisuodit eivät olleet niin häiritsevät kuin pari vuotta aikaisemmalla In A Foreign Town-levyllä. Täytyykin kaivaa levy jostain tuolta cd-pinojen joukosta ja katsoa miten se nyt toimisi.

    Pekka kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0

    Kakkossuosikkia onkin sitten vaikeampi mainita, mutta nostetaan jokeriksi 89-vuoden Out Of Water.


    Nussitaan nyt sitten tasapuolisesti pilkkua, eli toi on 1990. ;) Tiedän, Sofa Soundin sivuilla mainitan 1989, mutta 1990 se ilmestyi, vinyylissäkin lukee niin. Hammillilla on muitakin vääriä vuosilukuja siellä, esim. kuuden ensimmäisen soololevynsä kohdalla. Tää on tärkeää!:mrgreen:

    Edellisestä kuuntelusta on aikaa, pitääkin laittaa levy soimaan.

    TangerineDreamer kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kakkossuosikkia onkin sitten vaikeampi mainita, mutta nostetaan jokeriksi 89-vuoden Out Of Water.


    Nussitaan nyt sitten tasapuolisesti pilkkua, eli toi on 1990. ;) Tiedän, Sofa Soundin sivuilla mainitan 1989, mutta 1990 se ilmestyi, vinyylissäkin lukee niin. Hammillilla on muitakin vääriä vuosilukuja siellä, esim. kuuden ensimmäisen soololevynsä kohdalla. Tää on tärkeää!:mrgreen:

    Edellisestä kuuntelusta on aikaa, pitääkin laittaa levy soimaan.


    1990 lukee näköjään CD:ssäkin. Välillä ei toi muisti toimi ihan oikein. :lol:
    Just nyt kuuntelen ja ihan hyvältähän tämä tuntuu edelleen. Ei mikään mestariteos, mutta taattua Hammill-laatua kyllä.

    PeeHoo kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kasarisuodit eivät olleet niin häiritsevät kuin pari vuotta aikaisemmalla In A Foreign Town-levyllä. .


    Silloin kun In A Foreign Town ilmestyi, pidin siitä todella paljon. Se oli PH:n yritys päivittää soundit ajan tasalle, mutta kuullostaa tällä hetkellä varmaan kammottavalta.

    Täytyykin testata.... pitänee tosin juoda pullo punkkua sitä ennen.. :lol:

    Janus kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Hammillin sivuilta:

    "My continued general public silence betokens the fact that I'm head down into recording the latest album.

    Once that's done - or even in the midst of it - I'm also going to be remastering the Virgin solo catalogue, for imminent re-release."

    PeeHoo kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Itseasiassa odotan enemmän niitä remasterointeja kuin uutta levyä..

    Kcrimso kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Itseasiassa odotan enemmän niitä remasterointeja kuin uutta levyä..


    Molempia kannattaa odottaa, edellinen levy oli sen verran kova. Hienoa kyllä että tulee noi remasterit koska esim. Overista ei tällä hetkellä taida olla mitään versiota myynnissä.

    Jammo kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Itseasiassa odotan enemmän niitä remasterointeja kuin uutta levyä..


    Molempia kannattaa odottaa, edellinen levy oli sen verran kova. Hienoa kyllä että tulee noi remasterit koska esim. Overista ei tällä hetkellä taida olla mitään versiota myynnissä.


    Over on nyyhkykamaa... Vain vannoutuneimmille Hammill-faneille. :?

    Janus kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Syyskuussa remasterit seruraavista: Chameleon, Silent, Camera, Nadir.

    Pekka kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Syyskuussa remasterit seruraavista: Chameleon, Silent, Camera, Nadir.


    Mahtavaa.

    Pekka kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Lokakuun 30. päivä pitäis ilmestyä sitten
    Over
    The Future Now
    pH7
    A Black Box

    Miksei "Sitting Targets" kuulu joukkoon? Virginin (minkä näiden remasterien julkaisija EMI omistaa) painos oli aiempikin cd.

    Tuli hommattua nuo aiemmat remasterit ja eipä niissä valittamista ole. Mukavaa kuunnella "Chameleon..." ilman takkatulen rätinää. Taisinpa myös kuunnella biisin "Magog (In Bromine Chambers)" ensimmäistä kertaa elämässäni.:o

    Hezzu kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mää voisin ostaa joltaki niitä vanhoja painoksia puoli-ilmaseksi jos ootta heittämäsä pois? ;)

    Lähinnä levyt Chameleon In The Shadow Of The Night ja The Silent Corner And The Empty Stage, mutta miksei myös Over ja PH7...

    Pekka kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mää voisin ostaa joltaki niitä vanhoja painoksia puoli-ilmaseksi jos ootta heittämäsä pois? ;)


    Miulla on ne vaan vinyyleinä ja niistä en ajatellut luopua. Mutta eiköhän noita ole kohta liikkeellä, luulisin.

    PeeHoo kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Multa löytyy sekä LP että cd -versiot. Täytyy vielä miettiä viitsinkö (raaskinko) päivittää uusiin. Kommentteja kaivataan siitä onko soundi parantunut, sisältääkö pakkaus lisäarvoa, jne..