Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä

Rainbow remasterit ja Ronnie Jamesi aikaiset levyt

Jukes kirjoitti noin 19 vuotta sitten (16 kommenttia)
Tuossa vieläkin Dion joulukuista konserttia hehkutellessa on tullut inehmon taka-aivoon ajatus kaivaa esiin jälleen nuo Ronnien aikaiset levyt. Näkyvät olevan kaikki remastesoituja.
Miten on, onko niissä saundit paremmat verratessa aikaisempiin cd-julkaisuihin?
Miten ne levyt tätä nykyä arvotatte musiikillisesti?

+/- saldo : 0 |

    Jimi kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Rainbow'lta riittää yksi levy, eli Rising, joka on, Do You Close Your Eyes -biisiä lukuunottamatta, hieno kokonaisuus. Stargazer on bändin paras biisi. Vanhaa cd-versiota en ole kuullut. Remasteri on ok.

    Pekka kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Risingia tuli joku aika sitten hieman kuunneltua ja ei siinä enää tuntunut muita huippuhetkiä olevan Stargazerin lisäksi. Jotkut Starstruck ja Run With The Wolf kuulostivat jo melko kököiltä.

    Long Live Rock'n'Rollilla on mielestäni toinen ehdokas Rainbown parhaaksi biisiksi, eli Gates Of Babylon. L.A.Connectionista tykkään myös.

    Ihan ekaa ei tunnuta paljoa arvostettavan, mutta sitäkin tuli kuunneltua ja nyt vasta tajusin miten funkyä soittoa levyllä onkaan; tyyli, josta Blackmore ei pahemmin Purplessa pitänyt. Mickey Lee Soule kuitenkin soittelee paljon klavinettia ja rytmiryhmän toiminnassa on myös tummaa otetta, etenkin Graig Gruberilla. Ei levy mikään mestariteos ole, mutta jotenkin raikkaamman kuuloinen.

    Hezzu kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ekan levyn The Temple Of The King on aina ollu mun lempparibiisi Rainbowilta.

    Heikkikerkkanen kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mun mielestä ekakin on hieno levy. Onhan siinä semmosetkin Rainbow-klassikot kuin Man on the silver mountain ja Catch the Rainbow. Rising on kanssa hyvä, ja mää kyllä tykkään vieläkin Starstruck-kappaleesta. Ronnien lähettyä bändistä meininki ei ollut enää niin tiukkaa, mutta ihan hyviä yksittäisiä kappaleita tuli kuiteskii.

    stormtrooper kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
    No mutta, mitäs täällä höpistään?! Kaikki Dio-ajan levyt eli kolme ekaa on loistavia! Long Live Rock'n'Roll on *miltei* yhtä kova levy kuin Rising - sillähän on mm. Kill The King! Ja Risingillä Stargazerin veroinen biisi on A Light In The Black.

    Remasteroidut versiot kuulostavat todella paljon paremmilta kuin vanhat.

    Jukes kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Livenä tää Rainbouvvi menikii ekotrippailun puolelle. Kymmenien minuuttien Skittasoolot
    on nykypäivänä kuunneltuna aika puuduttavia (paitti Henkan sooloilut, niitä jaksaa paremmin!)
    Ei se loppujen lopuksi saanukkaa kasattua (tai ei halunnut) tarpeeksi haastavia kanssasoittajia. Myötäilijöitä pikimminkin olihan se Richie Blackmore's Rainbow!!!

    Yeti kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Livenä tää Rainbouvvi menikii ekotrippailun puolelle. Kymmenien minuuttien Skittasoolot
    on nykypäivänä kuunneltuna aika puuduttavia (paitti Henkan sooloilut, niitä jaksaa paremmin!)
    Ei se loppujen lopuksi saanukkaa kasattua (tai ei halunnut) tarpeeksi haastavia kanssasoittajia. Myötäilijöitä pikimminkin olihan se Richie Blackmore's Rainbow!!!


    mulla on päällä Richie Blackmore's Rainbow paita, heh. Olin katsomassa kulttuuritalolla.. Näyttävä sisääntulo Ritchieltä, valokeilassa soitteli spotlight kidin sooloa. Mut joo, se siitä. DIO on tullu nähtyä viimevuosina usein, 2 kertaa puolenvuoden sisään ja sit kerran jossain. Voi kun Gillanin viskibasso ois yhtä vireessä Dion ääni.

    Janus kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Onko Bent Out Of Shape muuten tsekkaamisen arvoinen?

    Heikkikerkkanen kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Onko Bent Out Of Shape muuten tsekkaamisen arvoinen?


    Menee paikoitellen melkoiseksi AOR:ksi, mutta jollain ihme tavalla tykkään Street of Dreamsista. Kannattaa tsekata, mutta liikoja ei kannata odottaa.

    Hezzu kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    ...onhan siinä "Snowman" ;) Aika huonot muistikuvat levystä, aika aor:ää oli, oli sielä ehkä jokunen kunnollinenki biisi, mut onhan se jopa huonompi ku "Straight between the eyes", joka ei sekään hääppönen oo. Turnerin aikanen Rainbow oli aika pliisu, noh "Difficult to cure" menettelee".

    Yeti kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Onko Bent Out Of Shape muuten tsekkaamisen arvoinen?


    huono, mutta onhan siinä "lumiukko biisi"

    Yeti kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    ...onhan siinä "Snowman" ;)[/quote]
    Ai, en huomannut..

    [quote]Turnerin aikanen Rainbow oli aika pliisu, noh "Difficult to cure" menettelee

    Difficult to cure on hyvä biisi, kun siinä ei lauleta ja muutenkin. Eikös se ole joku klassinen biisi oikeasti, tai cover ainakin? Ritchie sitä sitkeesti soitteli Purpleen palattuaankin keikoilla.

    Ronnie James Dio:n Rainbow aikaiset levyt on hyviä..

    Temple of the king 8)

    P.S. Mitä tarkoittaa AOR? :oops:

    EberkJuho kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0

    Difficult to cure on hyvä biisi, kun siinä ei lauleta ja muutenkin. Eikös se ole joku klassinen biisi oikeasti, tai cover ainakin? Ritchie sitä sitkeesti soitteli Purpleen palattuaankin keikoilla.


    Wikipediassa seisoo, että se olisi Ludvig Vanin yhdeksäs sinfonia.

    Mitä olen kuullut, niin kolme ensimmäistä levyä ovat mainioita. Tykkään myös salaa niistä Turnerin aikaisista levyistä. Bonnetin (oliko se Dion ja Turnerin välissä?) aikana tehdystä levystä en juuri välitä.

    Pekka kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0

    P.S. Mitä tarkoittaa AOR? :oops:


    Alunperin ilmeisesti "album oriented rock", nykyisin enempi "adult oriented rock". Mitä nuo sitten tarkoittavat on toinen juttu, mutta termiä käytetään lähinnä negatiivisessa mielessä kuvaamaan kärjistetysti sanottuna hajutonta, mautonta, valmiiksi pureskeltua, ei ketään loukkaava, Amerikan radioon sopivaa yms., eli toisin sanoen tylsää musiikkia.

    Heikkikerkkanen kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mitä nuo sitten tarkoittavat on toinen juttu, mutta termiä käytetään lähinnä negatiivisessa mielessä kuvaamaan kärjistetysti sanottuna hajutonta, mautonta, valmiiksi pureskeltua, ei ketään loukkaava, Amerikan radioon sopivaa yms., eli toisin sanoen tylsää musiikkia.


    Mun käsittääkseni AOR on ihan oikea musiikin genre, mihin ei sinänsä liity arvolatausta musiikin tylsyydestä. Oman käsityksen mukaan se on sellaista progen, popin ja joissain tapauksissa ihan hard rockin yhdistelmää. Se oli melko suosittuakin musiikkia 70-80-lukujen taitteessa.
    Tyypillisiä AOR-bändejä ovat mun mielestä esmes Journey, Styx, Boston, ehkä Alan Parsons Project, Toto ja tämmöset. Monethan näiden artistien biiseistä ovat omaan makuuni ihan sikahyviä, mutta ei näistä taistelulauluiksi tai diggaajan vaarallisuuden-cooliuden-osoittamislauluiksi ole.

    Pekka kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Onhan se ihan oikea genre ja nykyisin jotkut bändit jopa mainostavat olevansa AOR:ää. Mutta esim. tuosta sinun kuvailusta "menee paikoitellen melkoiseksi AOR:ksi" saa kieltämättä hieman negatiivisen kuvan, tarkoitit sitä sitten tai et.

    Kriitikoitten arvostamaa AOR ei ole koskaan ollut. Noh, ehkä Steely Dania lukuunottamatta. Ja, ennenkuin joku puuttuu asiaan, niin en tarkoita, että sillä olisi mitään merkitystä.

    Tykkään itsekin joistain AOR -jutuista, mutta ikäväkseni olen monien bändien kohdalla huomannut, että kun ne ovat vieneet musiikkiaan enempi AOR:än suuntaan, niin se on sitten muuttunut tylsäksi ja persoonattomaksi. Yhtenä esimerkkinä kovasti rakastamani Cheap Trick, jonka AOR -notkahdus tapahtui 80-luvun lopulla.