Industrial
Janus kirjoitti noin 23 vuotta sitten (10 kommenttia)
Tällainen genre on käytännössä vielä minulta tsekkaamatta, suositelkaa avainlevyjä. Ilmeisesti Throbbing Gristle on kova sana, samoin kuin Cabaret Voltaire mutta en muista koskaan kuulleeni heidän musiikkiaan.
+/- saldo : 0 | Tweet
Metalliin kallistuvaa matskua esittää Godflesh, jonka Streetcleaner on varmaan yksi mun kuunnelluimmista levyistä kymmenen vuoden sisällä. Erittäin angstista tavaraa. Napalm Death -connection löytyy, joten kyseessä on semmonen inhorealistinen juttu.
Löytyi tämmöinen vanha ketju, johon voisi nimiä lisätä ja lisää suosituksia otetaan vastaan.
Kun tuo Napalm Death -connection on tuossa jo olemassa, niin tähän voisi lisätä myös Scorn -nimisen poppoon, jolla on myös connectioneja tuonne John Zornin suuntaan. Etenkin Evanescence -levy on tutustumisen arvoinen. Synkkää on meininki.
Ja kun kyse on industrialista ei suinkaan pidä unohtaa Front 242:ta. Ja jotain muita potentiaalisia ehdokkaita mitä itselleni on tullut vastaan: :wumpscut:, Cesium 137, Front Line Assembly, James Plotkin, Korpses Katatonik
Vanhakantaista rytmistä industralia, jonka kuuntelun jälkeen on piesty olo?
Hunting Lodge: Will
VO.I.D.: Alloskren.
Erityisesti jälkimmäinen on todella rankka kuuntelukokemus.
DISSECTING TABLE: Ultimate Psychological Description.
LOCKWELD: Industrial Requiem,
- ei mitenkään rytmistä, mutta kun "soittimina" on pääasiassa sähkötyökaluja, niin sopii varmaan tähän kategoriaan. Noise/industrial -hybridit on sitten ihan erikseen.
Einstürzende Neubauten nyt on ainakin itsestäänselvyys. En tosin enää muista kovin hyvin, mitkä heidän hyviä levyjään olivat, eikä pahemmin huvita nyky-AMG:tä kaivaa muistin virkistykseksi. Tabula Rasa oli muistaakseni ainakin jees.
Neubautenilta on julkaistu "Strategies Against Architecture" -nimellä varustettuja kokoelmia, jotka lienevät käteviä bändiin tutustuttaessa.
Osaattekos sanoa, mistä noita Throbbing Gristlen pitkäsoittoja kannattaisi etsiä? Yhden liven olen saanut haalittua, muuhun en ole törmännyt. Paitsi Genesis P Orridgen joku soololevy 90-luvulta löytyi Joensuun Levy-Eskoilta, mutta pikaisen kuuntelun jälkeen jäi kuitenkin hyllyyn.
Osaattekos sanoa, mistä noita Throbbing Gristlen pitkäsoittoja kannattaisi etsiä?
Sieltä mistä muitakin tusinalevyjä: CDON.COM :wink:
Minulla on yksi Throbbing Gristlen levy, TGCD1 tms. nimeltään. Surkeaa paskaa, jonka takana piilevän ajatuksen epäilen olevan haistattelu niille idiooteille, jotka pistävät rahaa tiskiin kyseisen levyn ostaakseen. Sen perusteella, mitä olen muusta bändin tuotannosta lukenut, tuo taitaa olla peräti koko bändin perusfilosofia.
Myyn toki levyn mielelläni, mutta sen tehdessäni syyllistyn itsekin viattoman ostajan kusettamiseen. Ja levyn kansikin on niin ankean tylsä, etteivät divarien sedät huoli sitä.
TG on tehnyt paljon paskaa, mutta 20 Jazz Funk Greats on aika pakko olla hyllyssä, jos industrial yhtään kiinnostaa ja levyhän on hauska.
Siinähän on sitten mitä mahtavin tapa halventaa itseään. Voihan sitä kuunnella ties mitä metelöintiä tahi paskaa, ja siitä pitää tai ainakin vakuutella itselleen pitävänsä. Ja kenties mielikuvilla voi parantaa musiikkia. :wink:
Bändin musiikista en osaa sanoa kuin sen mitä Live vol. 1:n pohjalta. Kyseinen levy sisältää ainakin melkoisen huumaavaa äänivyörytystä, josta tosin liveäänentoisto verottaa hieman. Ehkä TG olisi pitänyt/pitäisi juurikin nähdä ja kokea elävänä.
20 Jazz Funk Greatsissa on ainakin yhdet kaikkien aikojen hienoimmista kansista.
20 Jazz Funk Greatsissa on ainakin yhdet kaikkien aikojen hienoimmista kansista.
Joo, olen aina ajatellut, että ne on yhdet ylivoimaisesti parhaimmista rocklevyn kansista. Ei ehkä taiteellisesti, mutta idealtaan, ja jos joku nyt ihmettelee että mitä häh, niin kansista pitää nähdä myös takapuoli.
Jos Genesis P-Orridgen tuotannon takana on jokin agenda, niin kyllä se on paremminkin tyhmien järkyttäminen kuin niiden rahastaminen. TG:hän ei ollut pelkkää musiikkia, vaan myös yhdenlaista performanssitaidetta, ja live-levyt toimivat melkein parhaiten. Mission of Dead Souls on aika kova. Sitä paitte Psychic TV todisti, että P-O osaa kirjoittaa ihan oikeita laulujakin.