Syd Barrett a-like musaa?
zouzou kirjoitti noin 18 vuotta sitten (88 kommenttia)
Heip!
Vinkkejä Syd Barrett-perioidin Pink Floydin tyyppiselle musalle? Floydin ja Barrettin levyt on, mutta onko tehty mitään saman tyyppistä nyt myöhemmin tai näinä aikoina? :roll: Erityisesti The Piper -tyyppinen musa on mieleeni.
Vinkkejä Syd Barrett-perioidin Pink Floydin tyyppiselle musalle? Floydin ja Barrettin levyt on, mutta onko tehty mitään saman tyyppistä nyt myöhemmin tai näinä aikoina? :roll: Erityisesti The Piper -tyyppinen musa on mieleeni.
+/- saldo : 0 | Tweet
Kevin Ayersin varhaiset levyt kuten "Joy Of A Toy" saattaisivat toimia. Samoin jotkut Robyn Hitchcockin tuotokset kuten "I Often Dream Of Trains".
Heip!
Vinkkejä Syd Barrett-perioidin Pink Floydin tyyppiselle musalle? Floydin ja Barrettin levyt on, mutta onko tehty mitään saman tyyppistä nyt myöhemmin tai näinä aikoina? :roll: Erityisesti The Piper -tyyppinen musa on mieleeni.
Vinkkejä Syd Barrett-perioidin Pink Floydin tyyppiselle musalle? Floydin ja Barrettin levyt on, mutta onko tehty mitään saman tyyppistä nyt myöhemmin tai näinä aikoina? :roll: Erityisesti The Piper -tyyppinen musa on mieleeni.
Tässä juuri Pere Ubua kuunneltuani voisin ehkäpä suositella tuota bändiä yhtenä mahdollisuutena. Ainakin samanlaista "sekoilua" löytyy!
Toinen äkkiseltään mieleen tuleva heppu on Nick Drake. Miehen Pink Moon on melankolinen tunnelmapala.
Vai tarkoitatko The Piper-tyyppisellä musalla mahdollisesti esim. Interstellar Overdrive-tapaista avaruusmusaa? Tällöin ainakin Wishbone Ashin levyllä Pilgrimage löytyy samanhenkinen teos nimeltä The Pilgrim. Myös Man-bändin tuplalta Back Into The Future avautuva kappale Neve Say Nups To A Nepalese on vahvasti Interstellaarista puhumattakaan bändin aiemman levyn Do You Like It Here Now, Are You Settling In biisistä Many Are Called But Few Get Up.
Mites ois The United States Of America: s/t (1968) ? On "poppia" mutta aikas kokeellista ja psykeilevää.
Niin ja sitten sokeri pohjalla - Captain Beefheart & his Magic Band. Aloita jostain suhtkoht inhimillisestä, vaikka Safe as Milkistä...
Tarkoitan The Piper-tyyppisellä musalla lähinnä Syd Barrettin hienoja popbiisejä. Varsinaisia brittipopin kurittomia herkkupaloja kaikki tyynni. Myös soololevyt. Ovatko ne sitten progea, en tiedä. Minulle ne ovat brit poppia jaloimmasta päästä.
Instellar Overdrive toimii, koska tuo äänitys on tehty niin varhain ja sen soundi on kunnon metallista psykeä, ei mitään soft friikkailua. Vasta hankin P. Floydin London 66/67 CD:n, jossa on Instellar livenä ja videona lisäksi. Ihan asiaa, mutta studioversio toimii paremmin. Tehdäänkö tuollaista Instellar Overdrive -tyyppistä musaa nykyään enään ollenkaan?
Nick Drake menee mielestäni vähän "liian" folkiksi. :roll:
Muistaakseni :shock: olen nähnyt Wishbone Ashin livenä jossain.... Pitänee tsekata pois.
Man on aina Man, yeah! :wink:
Tehdäänkö nykyään enää ollenkaan tuolaista vanhan kunnon proge popin tapaista musiikkia lainkaan, vai onko meidän tyytyminen näihin vanhoihin luottopelaajiin?
The Soft Machine menee minulle jakeluun kuin jalat suuhun!!! :lol:
Captain Beefheart.... well, yeah.
Tilattu kirjastosta Man'in ja Wishbone Ashin CD:t. Molemmat 1970-luvun alkupuolen tuotantoa. Kiitti vinkeistä, hieno homma - Freak Out! :D
Koitas sit outouksia kuten Twink: Think Pink ja Meik Stevens: Outlander ja Krautrock-osastolta löytyy kans viehkoa kamaa, esmes Amon Duul 2:n alkupuolen levyt Made In Germanyyn asti, ja Pilz-recordsin levyt... Sandoz AG:n tuotteita on maistettu.
Suosittelen hankkimaan Group 1850 - Agemo's Trip To Mother Earth levyn
Tuli vaan mieleeni yks vanha vinyylisinkku minkä ostin kirpparilta, vissiin markalla tai silleen: Television Personalities: I know where Syd Barret lives, ja toisella puolella oli joku samanhenkinen biisi... eihän se mitään progea ole, mutta aika hämärää silti?
Tilattu kirjastosta Man'in ja Wishbone Ashin CD:t. Molemmat 1970-luvun alkupuolen tuotantoa. Kiitti vinkeistä, hieno homma - Freak Out! :D
Argus on sitten Wisbone Ashin paras levy!
Manin Be Good to Yourself at least once a day on aivan huumehörhöistä jamia. Pojilla oli muutama biljoona aivosolua ehtinyt kuolla aineiden vaikutuksesta.
Tuli vaan tosta Wisbone Ashista mieleen... ostin sellaisen halpaDVD:n-kokoelman, erilaisia rokkibändejä... siinä luki Wishbonen kohdalla Glen Granfelt....
Tilaamani CD:t kirjastosta ovat Wishbone Ash: Wishbone four ja Man: Welsh Connection. Toimiiko? :shock:
Tilaamani CD:t kirjastosta ovat Wishbone Ash: Wishbone four ja Man: Welsh Connection. Toimiiko? :shock:
Huh! Nuo ovat aika lailla etääntyneet puheenaolleesta musiikillisesta esikuvasta eli Interstellar Overdivesta. Valitettavasti. Mutta ihan hyviä leyjä nuokin ovat!
Huh! Nuo ovat aika lailla etääntyneet puheenaolleesta musiikillisesta esikuvasta eli Interstellar Overdivesta. Valitettavasti. Mutta ihan hyviä leyjä nuokin ovat!
No, onneksi meillä on maksuton kirjasto! :lol:
...niin, minkälaista musaa nuo tilaamani Man ja Wishbone Ash -levyt ovat?
Beach Boysin Pet Sounds!
kantsii kokeilla myös semmosta brittiläistä bändiä kuin Kaleidoscope. Niillä oli ainakin sen niminen levy kuin Tangerine Dream siinä joskus 68. Semmosia mukavia pop-psykedeliakipaleita. Heillä ei ole siis mitään tekemistä Tangerine Dream-nimisen bändin kanssa.
Koitas sit outouksia kuten Twink: Think Pink ja Meik Stevens: Outlander ja Krautrock-osastolta löytyy kans viehkoa kamaa, esmes Amon Duul 2:n alkupuolen levyt Made In Germanyyn asti, ja Pilz-recordsin levyt... Sandoz AG:n tuotteita on maistettu.
Noita Twinkia tai Outlanderia ei kirjastosta löytynyt. Mutta sen sijaan tällainen löytyi: Amon Düül II (esitt.) Dance of the lemmings. Tilasin sen saman tien!
Ostin nettikaupasta Syd Barrett biography kirjan "Random Precision". Sivuja n. 300. Onko kukaan lukenut? :roll: Kommentteja?
Huh! Nuo ovat aika lailla etääntyneet puheenaolleesta musiikillisesta esikuvasta eli Interstellar Overdivesta. Valitettavasti. Mutta ihan hyviä leyjä nuokin ovat!
No, onneksi meillä on maksuton kirjasto! :lol:
...niin, minkälaista musaa nuo tilaamani Man ja Wishbone Ash -levyt ovat?
Jaa, ne oli mulla vinyylikokoelmissa 70-luvulla, mutta hävitin ne jo ensiaallossa 1978. Man oli kitaravetoista Wales-rockia (loistavan täydellinen kuvaus, eikö?) ja Wishbone Ash tuplakitarointia stemmalaululla...
Welsh Connection alkaa muistaakseni mukavasti, mutta jossain vaiheessa kiinnostus loppuu. Wishbone Four on keskivertokamaa, eli ei huonoa mutta loistokkuus puutttuu.
Valitan etten tässä voi auttaa tämän enempää. Mutta kuuntele levyt ensin! Kukaan ei voi tietää toisen makua.
...tuli vielä tällainen tilattua: Tangerine Dream (esitt.) : Zeit.
Eiköhän tässä jo vähän alkukevääksi psykedeliaa ole. :roll:
Omat musantekojutut himassa jumittu paikalleen, kun nyt Pääsiäisenä ajoin ideapankin päänupissa tyhjiin. Noh, pitänee antaa muhia taas aikansa ja ehkä se siitä. Himassa kasiraituri ja muuta tekniikkaa. Pitäis löytää joku naispuolinen musiikintekija partneri, joka osaisi laulaa tai muuten äännellä vocalseja. Keyboardsien hallinta olisi myös hyvä olla hallussa. Vempaimet on talon puolesta. :D
Mustaakseni seka Man että Wishbone Ash ovat käyneet Suomessa. Etten olisi nähnyt Mania livenä... :roll: Tuo oli muuten loistava kuvaus Manista! Tuollainen mielikuva minullekin on jäänyt.
Pitänee tsekata levyt. Pink F.:n The Piper on kyllä ihan kybä, mutta kaikenlainen outoilu ja/tai ambient menee jakeluun kuin häkä.
Mustaakseni seka Man että Wishbone Ash ovat käyneet Suomessa. Etten olisi nähnyt Mania livenä... :roll: Tuo oli muuten loistava kuvaus Manista! Tuollainen mielikuva minullekin on jäänyt.
Pitänee tsekata levyt. Pink F.:n The Piper on kyllä ihan kybä, mutta kaikenlainen outoilu ja/tai ambient menee jakeluun kuin häkä.
Pitänee tsekata levyt. Pink F.:n The Piper on kyllä ihan kybä, mutta kaikenlainen outoilu ja/tai ambient menee jakeluun kuin häkä.
The Piper on loistava!
Vai että kaikenlainen outoilu...
Kait olet perehtynyt levyyn Music from the Body eli Roger Watersin ja Ron Geesinin yhteistyöprojektiin? Amazon.comilla voit kuunnella Windows Media leikkeitä biiseistä, joten ei tarvi ostaa sikaa säkissä.
En ole perehtynyt, mutta David Gilmourin uutta olen miettinyt. On niin hirveä hype levystä joka puolella; MOJOssa, Uncutissa jne. Kirjastossa oli jonossa Gilmourin uudelle CD:lle 12 ihmistä, huhhuh...
Jotenkin en symppaa tuota Roger Watersia, vaikka hän ei kuulu muutenkaan tuttavapiiriini. :roll:
Gilmourin uusi on tilattu ja tulossa. Jahka se saapuu, voin antaa "luotettavan" ensikorvan raportin ja lopullisen tuomion, jos kiinnostaa.
Kiinnostaa ja ollaan kuulolla! Aloita sitten oma keskustelun aihe Gilmourin uusimmasta, eikö? :roll:
Mustaakseni seka Man että Wishbone Ash ovat käyneet Suomessa. Etten olisi nähnyt Mania livenä... :roll: Tuo oli muuten loistava kuvaus Manista! Tuollainen mielikuva minullekin on jäänyt.
Pitänee tsekata levyt. Pink F.:n The Piper on kyllä ihan kybä, mutta kaikenlainen outoilu ja/tai ambient menee jakeluun kuin häkä.
Pitänee tsekata levyt. Pink F.:n The Piper on kyllä ihan kybä, mutta kaikenlainen outoilu ja/tai ambient menee jakeluun kuin häkä.
Manin kanssa oltiin samoilla festareilla Ruotsissa soittamassa kait '98, tosi rentoja hemmoja... 8)
Mut kyl varh. Pink Floyd -tyylisiä bändejä voisin luetella vaikka kuinka, mut nyt en ehi.
Syd Barretin henkeä löytyy myös esmes Wild Man Fisherin tuotannosta, jos sen levyjä jostain löytyy; Zapan tuottama, aikoinaan tupla-lpnä ilmestynyt An Evening with Wild Man Fisher on sekopäälevyjen kulmakivi & ehdottomasti kuulemisen arvoinen. Asettuu aivan Barretin soolotuotannon tasolle. Skitzofrenia äijällä.
Viehkoa outouttahan löytyy http://www.theunbrokencircle.co.uk/
joka on uuden/oudon/happofolkin sivusto.
Sitten on tämä hra Drowsy, joka on Joutsenon omia poikia, mutta tehnyt Englantilaiselle levymerkille pari levyä, joita on kehuttu & Barrettiin verrattu... ;)
...nii-in, kysymys kuuluu: Mistä noita levyjä saa ostaa tai lainata?
Onko niitä esim. CD-formaatissa?
...it appears that An Evening With... will never make it to CD. Gail Zappa, who owns the rights to the album, has refused to reissue it, calling it "a poor example of Frank's work".
Tuli ilmoitus kirjastosta, että tällainen CD on tullut:
Amon Düül II (esitt.): Dance of the lemmings
Sivuaako teemaa lainkaan?
Posteljooni sen sijaan toi kirjan "Random Presicion; Recording The Music of Syd Barrett 1965-1974" Tarkkaan kirjattu joka ikinen liikku studiossa ja laajasti haastatteluja ja kommentteja. Barrettilta ei tietenkään mitään uutta, hänhän meni ja "...lost in The Woods. :shock:
...voipihan tuo vaikka sivutakin...
...voipihan tuo vaikka sivutakin...
:D :D :D :D :D
...voipihan tuo vaikka sivutakin...
Yeah!!! Hyvin toimii! :D Mistä pidän tässä levyssä ja muutenkin tämän vuosikerran musiikissa on se, että musiikissa on sen friikkailusta huolimatta käytetty normaaleja instrumentteja kuten rumpuja, bassokitaraa, akustisia kitaroita jne. Sen sijaan kun nykyisin monesti mennään liian pitkälle näillä koneilla ja efektoidaan kaikki suodattimien ja syntsien läpi.
Tämä Amon Düül II :kin soi tavallaan luonnollisesti ja kauniisti juuri nimenomaan tuosta inhimillisestä soitinvalikoimasta johtuen. Olivat hyviä vuosia nuo musiikin suhteen! :D Nykyään usein tekniikka on vienyt hengen ja sielun sinänsä mahdollisesti hyvästäkin musiikista.
Tulisi globaalinen sähkökatkos ja palattaisin edes hetkeksi "back to the basics"! :lol:
Öljyn saanti rupiaa tulevaisuudessa takkuamaan, jos se nyt niin iloa tuottaa... 8)
Taitaa tulla aika vilpoisat olot ja mennä jalkapeliksi liikkuminen silloin. Mitäkö sillä on tekemistä proge popin parissa? En tiedä... Ehkä sitten istutaan nuotioleireillä akustisten kitaroiden kanssa ja heilutetaan lämpimiksi tamburiinia ja muita helistimiä ja muuten vaan psykedeillään. :shock: :D :lol: :lol:
No sittenhän voidaan siirtyä takaisin akustiselle osastolle! Outous toimii sielläkin; Kuuntelin just taas kerran niitä In Cowan Ringin demoja theunbrokencirclen sivuilta...
Tanz der Lemminge on yksi meikän kaikkien aikojen mielilevyjä ollut jo piiitkään...
Sit vois ehdotella Pearls Before Swinen albumia Balaklava ja miksei jotain muutakin kyseisen orkesterin teosta...
Olisiko sinulla tarjota ehdolle sellaisia akustisia outoiluja, joita saisi kirjastosta CD:einä?
Latasin eilen joltain täällä tarjotulta sivulta 45 minuuttisen ambient outouden ja sen lataaminen kesti 3(!) tuntia. Miten lataaminen tuolla theunbrokencirclen sivuilla luontuu?
Joo, kyllä meni Amon Düül II:n Dance of the lemmings jakeluun kuin metrinen halko! :D
Niin ja sitten sokeri pohjalla - Captain Beefheart & his Magic Band. Aloita jostain suhtkoht inhimillisestä, vaikka Safe as Milkistä...
Tämmönen olisi tulossa:
Captain Beefheart -Trout mask replica.
Iskeekö tulta? 8)
Joo, kyllä meni Amon Düül II:n Dance of the lemmings jakeluun kuin metrinen halko! :D
Kokeile Wolf Cityä, ainakin mulle se oli alkuun pienempi pöllikkä kuin lemminge...
...umph, anteeksi tietämättömyyteni, mutta onko Wolf City bändi vai Amon Düül II:n levy? :oops: Kuuntelin toistamiseen juuri hetki sitten kuulokkeilla tuon Dance of The Lemmings ja kyllä toimii hyvin!!! Lisää tällaista namia!
PS. Kuumeiselle moderaatorille: Ilmoitukset vastauksista tulevat nyt sähköpostiini. Kiitos pitkäpinnaisuudesta! :wink:
Wolf City on Amon Düül II:n levy. Itse suosittelisin kyllä kahta ensimmäistä (Phallus Dei ja Yeti) ja jos friikimpi jammailu kiinnostaa niin Amon Düül 1 kannattaa tsekata myös, Psychedelic Underground oli eka levy ja Para Dieswärts Düül taisi sisältää jopa "biisejä", semmoista folkimpaa menoa.
Piper-maisista voisi mainita semmoiset bändit kuin Tomorrow ja miksei myös Pretty Things, ainakin S.F. Sorrow -levyllään. Barrettmaisia artisteja (soolotuotanto) on nykyään ainakin uusi-seelantilais-eksentrikot Alastair Galbraith ja Pumice.
Captain Beefheartin Trout Mask se vasta on kaunis levy! ...Tietysti kun siillä aloittaa, voipi joko a.) muut jäädä kuuntelematta, tai b.) muut kuulostaa vaisummilta.....
Musassa tai Soundissakin sanottiin jo 70-luvulla, että tätä pidetään joko yhtenä popmusiikin kulmakivistä tai totaalisen narkin tölväyksenä. Myöhempinä vuosikymmeninä tuo ensinmainittu kanta on sitten voittanut alaa....
No mitäs sitten seuraavaksi? Ehkä Can: TagoMago ja/tai Magma: Mekanik Kommandoh vai miten se oikeinkirjoitettiin...?
Entäs Sergius Golovin: Lord Krishna von Goloka ja sit joo toi Laszlo Hortobagyi: 6th All-India Music Conference... sen saat kuullaksesi Laszlo-sedän kotisivuilta,
http://www.el-horto.hu/disco/index.html
ja sieltähän löytyy myös muutama muu mielenkiintoinen sekoäänite tältä velholta... vaikka Hyro: Sitzen Sineido....
Captain Beefheartin Trout Mask se vasta on kaunis levy! ...Tietysti kun siillä aloittaa, voipi joko a.) muut jäädä kuuntelematta, tai b.) muut kuulostaa vaisummilta.....
Kyllä, itse aloitin sillä ja se on mun mielestä Maailman Paras Levy. Näin tuota muuten eilen Anttilassa, alle kympillä taisi lähteä että jos joltain se puuttuu...
Can'in tTgo Mago meni tilaukseen. Beefheart haettu ja odottaa oikeaa hetkeä ja moodia kuuntelulle.
Kaikki vinkit laitettu talteen - kiitoksia paljon!!! :D
No mitäs sitten seuraavaksi? Ehkä Can: TagoMago ja/tai Magma: Mekanik Kommandoh vai miten se oikeinkirjoitettiin...?
Can'in Tago Mago tuli postissa tänään. Kuuntelin sen kerran jo kaiuttimista. Mutta tuntuu olevan enemän kuulokekamaa, joten olen virittäynyt nyt sopivalle aaltopituudelle ja heittäydyn kuulokkeineni Can'in maailmaan. 8) Myös Amon Düül II:n Dance of the lemmings on soinut ahkeraan viime aikoina ja nimeomaan kuulokkeiden kautta. Yöllä ja tähtitaivaan alla... 8)
No miten se Trout Mask teilläpäin kolisi? Menikö yli pipon? Minähän sanoin, että kantsisi aloittaa jollain inhimillisemmällä, kuten Safe as Milkillä Kapteenin tuotantoon tutustuminen...
Trout Maskilla on meikän mielestä mm. yksi kaikkien aikojen parhaita kitarankäsittelyjä rockbiisissä, sen nimi on Moonlight on Vermont...
Kyllä Trout Mask kolisi! On ikään kuin pieni musiikillinen kirjasto se levyn kokonaisuus.
Hassua kyllä minulla tuli siitä musiikillisesta puolesta mieleen Kauko Röyhkän 80-luvun alun Narttu-yhtye ja niiden livekeikat. Tarkoitan nimenomaan sitä bändin soittoa, en Kaukon laulua. Trout Mask vaikuttaa niin suurelta aarrearkulta, että nautin siitä palan kerraltaan -herkutellen. :D
Kyllä Trout Mask kolisi! On ikään kuin pieni musiikillinen kirjasto se levyn kokonaisuus.
Hassua kyllä minulla tuli siitä musiikillisesta puolesta mieleen Kauko Röyhkän 80-luvun alun Narttu-yhtye ja niiden livekeikat. Tarkoitan nimenomaan sitä bändin soittoa, en Kaukon laulua. Trout Mask vaikuttaa niin suurelta aarrearkulta, että nautin siitä palan kerraltaan -herkutellen. :D
Hassua kyllä minulla tuli siitä musiikillisesta puolesta mieleen Kauko Röyhkän 80-luvun alun Narttu-yhtye ja niiden livekeikat. Tarkoitan nimenomaan sitä bändin soittoa, en Kaukon laulua. Trout Mask vaikuttaa niin suurelta aarrearkulta, että nautin siitä palan kerraltaan -herkutellen. :D
Joo, varsinkin Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet -levyltä tulee vahvoja Beefheart assosiaatioita.
Pari muuta suomalaista, joilla on Beefheart-vaikutteita; Kirvasto. Tämä on tehnyt yhden levyn Circlen ympyröissä (Hyvä levy muuten!) ja tässä on sitten "laulamassa" Kake Puhuu,
jonka hulvattomilla Keuhkot ja Liimanarina-levyillä on suoria (ja epä-) viitteitä Beefheartiin.
Joku Tom Waits tietysti noista ulkomaanpelleistä on lähellä Beefheartia kanssa....
Aivan! Ruskeassa aikakirjassa Keuhkot pölyttävät mallikkaasti noita perkeleen pöpöjä!
Norjalaisen Motorpsychon ex-rumpali Hakon Gebhardt kunnostautui muutamalla hieman Syd Barrett -henkisellä teoksella, varsinkin singlen B-puolilla. Muistaakseni "Never Let You Out" levyltä "Let Them Eat Cake" sopi tähän kategoriaan.
En nyt teidä onko lähellä Sydiä, mutta yksi sekoilija vielä, Mani Neumeier, Guru Gurun rumpali. Chicken Rock, ja joku Woody Woodpecker sekoilu.
Hieman pinkfloydimpi on Eroc, en muista miehen bändin nimeä, nää on soololevyjä.
Norjalaisen Motorpsychon ex-rumpali Hakon Gebhardt kunnostautui muutamalla hieman Syd Barrett -henkisellä teoksella, varsinkin singlen B-puolilla. Muistaakseni "Never Let You Out" levyltä "Let Them Eat Cake" sopi tähän kategoriaan.
Tekikö LP:eitä/CD:eitä? Ja jos niin millä nimellä ja minkä nimisiä.
Can meni kuuntelussa viime yönä jakeluun kala kenkään!!! :lol:
Niin, tarkoitin, että rumpali teki Motorpsychon riveissä ollessaan tuollaisia(kin) biisejä. Tuollaisen soololevyn on ainakin tehnyt:
http://rock.discogs.com/release/480951
Kuulohavaintoja minulla ei ole.
Niin, tarkoitin, että rumpali teki Motorpsychon riveissä ollessaan tuollaisia(kin) biisejä. Tuollaisen soololevyn on ainakin tehnyt:
http://rock.discogs.com/release/480951
Kuulohavaintoja minulla ei ole.
http://rock.discogs.com/release/480951
Kuulohavaintoja minulla ei ole.
...joo-o, mielenkiintoiselta ja avaralta kokeilulta vaikuttaa. Mutta tuskin löytyy Anttilan hyllystä tai kirjastosta CD:nä. Harmi. :cry:
Ai brittikamaa ... no nyt päästään meikäläisen alaan ...
Rubble sarjaa ei voi koskaan liikaa suositella ...
Onhan noita bändejä:
Blossom Toes, Family ( 2 ekaa ) , July, Kaleidoscope , Koobas, Johns Children jne jne jne ...
T TIMO
Kiitos vinkeistä!
Mistä päästä tuota sumaa alkaisi purkaa?
Uskaltaisiko noita summassa kuuntelematta ostaa?
Esim. Popparienkelistä. Ei ole luottokorttia hallussa, joten olen käyttänyt Cdon.com'ia ja nyt kokeilin Popparienkeliä. Ja tietenkin kirjastoa. Mutta kirjastossa ei ollut noita muuten kuin Johns Childrenin muutama kappale T.Rex'in neljän CD:n boksissa.
Blossom Toes, Family ( 2 ekaa ) , July, Kaleidoscope , Koobas, Johns Children jne jne jne ...
Näistä bändeistähän Blossom Toes, Kaleidoscope, Koobas sekä J. C. esiintyy parin vuoden takaisella Nuggets 2 -boksilla (4 cd). Sisältää paljon hyvää stuffia, pääasiassa brittibändejä. Löytyy myös pk-seudun kirjastoista.
Haa! Mites Twink: Think Pink tämähän muistaakseni jopa kokeili päntiä itsensä Sydin
kanssa tuossa 70-luvun alkupuolella, kun Syd oli jo aika pihalla...
Sitten on tuo Brainticket: Cottonwoodhill se se vasta happoa on!
Mojo-lehdellä oli kans joku hyvä 4-cdn happorockkokoelma, nimi alkoi Acid Drops...
Siinä oli mm Dudley Mooren ja jonkun toisen sekopään hupaisa LSBumbleBee kaikkien
muiden herkkujen keskellä....
Mistä päästä tuota sumaa alkaisi purkaa?
Uskaltaisiko noita summassa kuuntelematta ostaa?
Uskaltaisiko noita summassa kuuntelematta ostaa?
No nyt ei voi olla mainostamatta ... kun on vähän niinku omakin lehmä ojassa ... :oops: :D
http://www.soundhawkrecords.com
T TIMO
Haa! Mites Twink: Think Pink tämähän muistaakseni jopa kokeili päntiä itsensä Sydin
kanssa tuossa 70-luvun alkupuolella, kun Syd oli jo aika pihalla...
Sitten on tuo Brainticket: Cottonwoodhill se se vasta happoa on!
Mojo-lehdellä oli kans joku hyvä 4-cdn happorockkokoelma, nimi alkoi Acid Drops...
Siinä oli mm Dudley Mooren ja jonkun toisen sekopään hupaisa LSBumbleBee kaikkien
muiden herkkujen keskellä....
kanssa tuossa 70-luvun alkupuolella, kun Syd oli jo aika pihalla...
Sitten on tuo Brainticket: Cottonwoodhill se se vasta happoa on!
Mojo-lehdellä oli kans joku hyvä 4-cdn happorockkokoelma, nimi alkoi Acid Drops...
Siinä oli mm Dudley Mooren ja jonkun toisen sekopään hupaisa LSBumbleBee kaikkien
muiden herkkujen keskellä....
Jep, Twinkillä Sydin kanssa trio nimeltään Stars kasassa hetken aikaa. tekivät muutaman keikankin ihan onnistuneesti, mutta sitten levytyssessioiden eteen tultua Syd ... niin, Lost in The Woods. :cry:
Blossom Toes, Family ( 2 ekaa ) , July, Kaleidoscope , Koobas, Johns Children jne jne jne ...
Näistä bändeistähän Blossom Toes, Kaleidoscope, Koobas sekä J. C. esiintyy parin vuoden takaisella Nuggets 2 -boksilla (4 cd). Sisältää paljon hyvää stuffia, pääasiassa brittibändejä. Löytyy myös pk-seudun kirjastoista.
Nuggets 2 -boksi löytyy myös Oulun kirjastosta. Laitoin varaukseen. Kaksi ennen minua jonossa boksin perään. Mutta hyvää kannattaa odottaa! 8)
Mistä päästä tuota sumaa alkaisi purkaa?
Uskaltaisiko noita summassa kuuntelematta ostaa?
Uskaltaisiko noita summassa kuuntelematta ostaa?
No nyt ei voi olla mainostamatta ... kun on vähän niinku omakin lehmä ojassa ... :oops: :D
http://www.soundhawkrecords.com
T TIMO
Kiitos! Tsekataan heti pois!!! :D
En mä nyt familyä yhdistäisi SYdiin mitenkään.
Moon Fog Prophet : Taunting Tin Bells Through The Mammal Void
Kuusumun Profeettaan englannkielisen kaksoisveljen tämän levyn 3. kappale Outside The Ring The Biggest Thief Would Sing: Bitter Taste In A Bitter Smile on ihan kuin se olisi Sydin tekemä.
Moon Fog Prophet'in CD:t "Dim dum..." ja "When They Opened..." tilattu kirjastosta, kiitos vinkistä. :)
Minkälaista outoilua tämä Moon For Prophet on? Aivan uusi nimi minulle. En ole koskaan aiemmin kuullut.
Madcap Laughs tyylisiä (laulaja-lauluntekijä) levyjä olen paljonkin etsiskellyt, mutta mitään yhtä päräyttävää ei ole tullut vastaan. En nyt voi kävellä levyhyllylle kun on Youngin uusimman takia kuulokkeet päässä, mutta näitä muistelen...
David Bowie: Space oddity (1972) ja Devendra Banhart: Cripple Crow (2005!) (toivottavasti ei mene liian folkiksi mutta kyllä sieltä psykeilykin paistaa hetkittäin läpi, ja ihan oikeita hienoja lauluja eikä pelkkää kamaa...) Kolmas voisi olla Gary Higgins: Red Hash (1973) (levy nousi kulttiklassikoksi kuin mies joutui marisätkistään vankilaan juuri kun levy valmistui.)
Jo mainituista Nick Drake: Pink Moon ja The United States Of America: s/t.
Piperin kaltaista psykeilyä onkin sitten hieman helpompi löytää...
Soolo-Sydin kaltaista tavaraa saattaisi edustaa Alexander Spencen levy Oar (1969). Itse en siitä kylläkään juuri pitänyt.
Graham Coxonin (ex-Blur) ensimmäinen soololevy The Sky Is Too High on selkeästi Syd-vaikutteista.
Piperin kaltaista psykeilyä onkin sitten hieman helpompi löytää...
Kuten??? :wink: :o
Soolo-Sydin kaltaista tavaraa saattaisi edustaa Alexander Spencen levy Oar (1969). Itse en siitä kylläkään juuri pitänyt.
Graham Coxonin (ex-Blur) ensimmäinen soololevy The Sky Is Too High on selkeästi Syd-vaikutteista.
Graham Coxonin (ex-Blur) ensimmäinen soololevy The Sky Is Too High on selkeästi Syd-vaikutteista.
Alexander Spencen Oar on tilauksessa, jep! :D
Graham Coxonin jonkun Magazines... -CD:n tsekkasin. Ei hyvä. Hevipoppia... :shock:
Niitä bändejä... Amerikkalaiset Ultimate Spinach, ainakin 2 ekaa on rankkoja, 2. eli Behold & See on suosikkini. Toinen tuonajan orkesteri sieltä on United States of America, niiden 1 & ainokainen on hyvin cdistetty ja saatavilla, todella vahvaa kamaa tämäkin. Ja mites englantilainen White Noise: An Electric Storm...? Näissä kaikissa on myös aikansa teknologia huipussaan ja huippuosaajien käsissä.
Soolo-Sydin kaltaista tavaraa saattaisi edustaa Alexander Spencen levy Oar (1969). Itse en siitä kylläkään juuri pitänyt.
Monet tuota vertaa Sydiin, mutta en kyllä itse huomaa juurikaan musiikillisia yhteyksiä, ehkä sitten muuten...
Vanhoisst Tyrannosaurus Rex -levyistä voisi ehkä löytää jotain samaa, mutta eniten Sydin kuuloista kamaa on Alastair Galbraith, Uusi-Seelantilainen omaperäinen muusikko, jonka useimmat levyt sisältävät hieman mumisevaa laulua, takaperoisia kitaroita ja tyyliltään hyvin psykedeelistä ja Sydmäistä meininkiä. En tiedä löytyykö kirjastosta, mutta ainakin sellaisia levyjä kuin Morse And Gaudylight, Mirrorwork ja Cry kannattaa metsästää.
Joku mainitsi Devendra Banhartin, suosittelisin tylsähkön Cripple Creekin sijaan niitä vanhempia, erityisesti Black babies -ep ja Nino Rojo.
Kävin juuri hakemassa kirjastosta tuon Alexander Spencen CD:n Oar. Pitänee odottaa, että tähdet ovat oikeassa asennossa ja sukeltaa levyn musiikkiin. 8)
Tosi sekoa on myös Kalacakran albumi Crawling to Lhasa...
Tähän väliin pitää kyllä sanoa, että jos etsitään Syd Barrettmaista musiikkia, niin ei se nyt ihan sama ole kuin että mitä sekompaa/huuruisempaa...
Mainitsen silti tässä semmoisen nimen kuin Comus. Kannattaa tutustua... joko ensilevy The First Utterance, tai koko tuotannon sisältävä tupla-cd Song To Comus. Häkellyttävän intensiivistä, jopa psykedeelistä "pakana-folkkia", luulisin keskiverto-Barrett-fanien tykkäävän, vaikka onkin ihan erilaista. Kirjastostakin pitäisi löytyä...
Tähän väliin pitää kyllä sanoa, että jos etsitään Syd Barrettmaista musiikkia, niin ei se nyt ihan sama ole kuin että mitä sekompaa/huuruisempaa...
Niinpä.. esim. toi Kalachakra ei paljon loista biisinkirjoitustaidolla. Eka styge on kuunneltava raga-jami, loppu ihan yhdentekevää. Jos pitää tuollaisesta, miksi kuunnella saksalais-nistien törinää, kun tarjolla on ammattimiesten soittamaa oikeaa karnaattista musiikkia.
Mainitsen silti tässä semmoisen nimen kuin Comus. Kannattaa tutustua... joko ensilevy The First Utterance, tai koko tuotannon sisältävä tupla-cd Song To Comus. Häkellyttävän intensiivistä, jopa psykedeelistä "pakana-folkkia", luulisin keskiverto-Barrett-fanien tykkäävän, vaikka onkin ihan erilaista. Kirjastostakin pitäisi löytyä...
Kyllä! Comus oli todella kova juttu kun sitä ensimmäisen kerran joskus yläaste ikäisenä kuulin.
Ariel Pink's Haunted Graffiti: The Doldrums
Eikös tuota voisi pitää hieman Syd Barretmaisena levynä.
En ole Sydiä kuunnellut aikoihin mutta jonkinlaiset muistikuvat on siitä Madcap Laughs levystä.
Ei löytynyt Comusta Oulun kirjastosta kuin yksi kappale jollain kokoelmalevyllä. Ariel Pink's Haunted Graffia ei ollenkaan. Pohjoista hysteriaa? Vai oiko se arktista? :? :cry:
Muuten löytyy progea ihan kiitettävästi sieltä. Mutta tämä outoiluosasto on aika heikkoa. :?
http://www.conelrad.com/index.php
Tractor : s/t (1972)
Vanha suosikki osui käteen, ja tämänhän voisi luokitella sydbarretmaiseksi. Mainioita biisejä!
http://www.geocities.com/uheep2/tractor-st-us.htm
Hei, onko Arthur Brown tullut mainittua? Siinä oli samanhenkinen hörheltäjä!
The Crazy World of Arthur Brown vuodelta 1968 kannattaa kyllä testata.
Pekka Streng....
Joose Keskitalo....
M.A.Numminen....
Jeff Tarlton vois toimia, tehnyt ainakin albumit "astral years" ja "draginSpring".
http://www.delerium.co.uk/bands/jefftarlton/
Hieman myöhäinen kenties olen, mutta ei kai tästä haittaakaan ole. Nämä onkin jo mainittu, mutta kertaus on opintojen äiti...
Piperin kaltainen on Tomorrown ainokainen, Sydin soolomaista materiaalia on Kevin Ayersilla, Damon Coxonilla ja Devendra Banhartilla. Skip onkin kysyjälle jo käynyt tutuksi. Miestähän on kutsuttu Jenkkien Sydiksi, vaikkei kyllä musiikissa kai muita yhtäläisyyksiä ole kuin vilpittömyys. Kai lyriikatkin jollain tasolla. Herrojen historiat kyllä on samankaltaiset.
John Frusciantea ei kai kukaan ole maininnut? Ei kannata antaa hämätä, että John on tunnettu Red Hot Chili Peppersin riveistä, soolomateriaali kun poikkeaa bändin musiikista radikaalisti. Debyytti Niandra LaDes and Usually Just A T-Shirt on aikalailla samanhenkinen kuin Sydin soolotuotanto. Muutkin levyt hyviä, mutta vähemmän Sydimäisiä.
miksi kukaan haluaisi sydbarret a-like-lollypop -namia.
tai siis, miksi niin moni haluaa. vai tässäkö vain päivitellään, miten niin moni on niin a-like, eikä silti liketetä sitä?
Sydin soolomaista materiaalia on Kevin Ayersilla, Damon Coxonilla ja Devendra Banhartilla.
Minä tutustuin äskettäin Devendra Banhartiin (Cripple Crow) ja kyllähän sitä tosiaan voi suositella.
Ovatko Pekka Strengin Topi Jäppinen & Luumupuupoika suomalaisen rockin Scream Thy Last Scream & Vegetable Man...?
Sitten, kun eräs Teippi Tuomanen julkaisee pitkän levyllisen alitajuntansa rujoa kauneutta turhia siistimättä, kantsii olla kuulolla kans....
Ovatko Pekka Strengin Topi Jäppinen & Luumupuupoika suomalaisen rockin Scream Thy Last Scream & Vegetable Man...?
Niinpä... mikähän siinä on kun ei sitä Strengin julkaisemattomista biiseistä koostuvaa Unen Maa -levyä saada pihalle? Eikös sitä ole jo useampi vuosi puuhattu?
David Mawby soittelee paraikaa Barrettin kaltaista musaa, ainakin vielä muutaman biisin radio Moreenissa. Teemana Syd Barrett.