Huonoimmat progelevyt
PeeHoo kirjoitti noin 18 vuotta sitten (80 kommenttia)
Koska Q-lehti on ikävästi dissannut progen tässä asiassa, tähän voi ehdotella paskimpia progelevyjä.
1. Rick Wakeman - Rhapsodies
- Vie voiton koska on siinä on peräti tuplasti paskaa musaa, mutta kieltämättä kyllä varsin hauska camp-henkinen kansi.
2. Steve Hackett - Cured
- ne sähkörummut...
3. Gentle Giant - Giant for a Day
-Jopa useat GG-fanit inhoavat tätä (odotamme Jammon kommenttia :wink: )
4. E.L.P. - Love Beach
Kantta myöten täyttä tavaraa.
5. Ian Anderson - The Secret Language of Birds
- Hissimusaa
Lisää?
1. Rick Wakeman - Rhapsodies
- Vie voiton koska on siinä on peräti tuplasti paskaa musaa, mutta kieltämättä kyllä varsin hauska camp-henkinen kansi.
2. Steve Hackett - Cured
- ne sähkörummut...
3. Gentle Giant - Giant for a Day
-Jopa useat GG-fanit inhoavat tätä (odotamme Jammon kommenttia :wink: )
4. E.L.P. - Love Beach
Kantta myöten täyttä tavaraa.
5. Ian Anderson - The Secret Language of Birds
- Hissimusaa
Lisää?
+/- saldo : 0 | Tweet
Epidermis -yhtyeen ainoa levy 70-luvulta (en muista levyn nimeä), jotain näitä "unohdettuja klassikoita". Suhteellisen kelvotonta Gentle Giant -apinointia. Melkein yhtä huonoja olivat muistikuvien mukaan saman aikakauden Yes -kloonit tyyliin Pentwater, Starcastle ja Cathedral.
2. Steve Hackett - Cureo
- ne sähkörummut...Tunnetaan toisella nimellä "Ureo".
Miten Cured voi kääntyä muotoon Ureo? :shock:
Kehno levy kyllä muistaakseni, mutta niitähän Hacketilla riittää.
5. Ian Anderson - The Secret Language of Birds
- Hissimusaa
:shock:
No ainakin sitten pirun hyvää hissimusaa. :wink:
[edit] Mutta kyllä Rupi's Dance on parempi.
2. Steve Hackett - Cureo
- ne sähkörummut...Tunnetaan toisella nimellä "Ureo".
- ne sähkörummut...Tunnetaan toisella nimellä "Ureo".
Miten Cured voi kääntyä muotoon Ureo? :shock:
No ei kyllä mitenkään.. Niin huono levy, että muistin nimenkin väärin (niitä harvoja jotka olen vienyt divariin). :oops:
E.L.P. - Love Beach- ei kai kukaan tosisaan tätä progeksi ole luullutkaan?
3. Gentle Giant - Giant for a Day
-Jopa useat GG-fanit inhoavat tätä (odotamme Jammon kommenttia :wink: Lisää?
-Jopa useat GG-fanit inhoavat tätä (odotamme Jammon kommenttia :wink: Lisää?
Mitäs tämä on? Olen hetken pois kuvioista, niin jo ollaan irvailemassa! :shock: :lol:
Jaa, että Giant for a Day on ehdolla huonoimmaksi progelevyksi.. :?
Ja vielä PeeHoon ehdottamana :shock:
OK Olen laskenut nyt kolmeenkymmeneen ja saanut verenpaineeni hieman tasaantumaan (puhinaa).
Giant for a Day pieksää kevyesti suurimman osan vuoden 1978 muusta tarjonnasta! Levyllä on hienoja pop-ralleja :
Words from The Wise! Spoogie Boogie ja nimibiisi Giant for a Day!
Virheenne on siinä oletuksessanne, rakkaat ystävät, että tämä levy olisi progea! Näinhän ei ole, joten lähtökohta on pielessä!
Tämä on poikien yritys tehdä kevyempää pop-musiikkia, ja siinä levy onkin varsin onnistunut! Tätä levyä EI pidä MISSÄÄN tapauksessa verrata progelevyihin! :x
Melkein yhtä huonoja olivat muistikuvien mukaan saman aikakauden Yes -kloonit tyyliin Pentwater...
Pentwaterin Out of The Abyss on ihan kohtuullinen levy ja siinä on Yesin lisäksi vaikutteita varsinkin Gentle Giantilta, levyllä bändi näet soittaa 30 eri instrumenttia...
Oleellista bändin musiikissa on sävellysten monimutkaisuus. Kokonaisuus on toki vielä hieman hiomaton, mutta hyvästä yrityksestä täytyy antaa tunnustusta! :)
Jos nyt jotain pitää ruotia, niin sitten bändin lauluosuuksia. Niissä on eniten löysyyden tuntua. Sävellykset sinänsä ja soittopuoli toimivat edelleenkin varsin mallikkaasti.
Giant for a Day pieksää kevyesti suurimman osan vuoden 1978 muusta tarjonnasta!
Alkuun kymmenen parempaa levyä vuodelta 1978:
Cheap Trick: Heaven Tonight
UK: s/t
Chic: C'est Chic
Wire: Chairs Missing
Elvis Costello: This Year's Model
Peter Hammill: The Future Now
The Jam: All Mod Cons
Jethro Tull: Heavy Horses
John McLaughlin: Electric Guitarist
Todd Rundgren: Hermit Of Mink Hollow
Mutta on se sentään parempi kuin "Tormato"... :D :wink:
Mulla oli kerran 2 Transatlanticin levyä, jotka olivat senverta tanakkaa pönötystä pönötyksen vuoksi, että dumppasin ne heti sarjaan huonoimmat ikinä kuulemani "proge"levyt.... En muista ees nimiä. Katsokaa colossus-nimisestä roskiksesta.
Giant for a Day pieksää kevyesti suurimman osan vuoden 1978 muusta tarjonnasta!
Alkuun kymmenen parempaa levyä vuodelta 1978:
Cheap Trick: Heaven Tonight
UK: s/t
Chic: C'est Chic
Wire: Chairs Missing
Elvis Costello: This Year's Model
Peter Hammill: The Future Now
The Jam: All Mod Cons
Jethro Tull: Heavy Horses
John McLaughlin: Electric Guitarist
Todd Rundgren: Hermit Of Mink Hollow
Mutta on se sentään parempi kuin "Tormato"... :D :wink:
Puhuinkin "muusta" tarjonnasta. Tuossa listassa on -hyi- progelevyjä!
Mulla oli kerran 2 Transatlanticin levyä, jotka olivat senverta tanakkaa pönötystä pönötyksen vuoksi, että dumppasin ne heti sarjaan huonoimmat ikinä kuulemani "proge"levyt.... En muista ees nimiä. Katsokaa colossus-nimisestä roskiksesta.
No nyt puhutaan asiaa! Tuon bändin-jonka-nimeä-en-voi-kirjoittaa levyt ovat jopa Flower Kingsin ja Spock's Beardin levyjä teennäisempiä plagiointeja...
Enkä halua tällä astua kenenkään korville 8)
3. Gentle Giant - Giant for a Day
-Jopa useat GG-fanit inhoavat tätä (odotamme Jammon kommenttia :wink: Lisää?
-Jopa useat GG-fanit inhoavat tätä (odotamme Jammon kommenttia :wink: Lisää?
Mitäs tämä on? Olen hetken pois kuvioista, niin jo ollaan irvailemassa! :shock: :lol:
Jaa, että Giant for a Day on ehdolla huonoimmaksi progelevyksi.. :?
Ja vielä PeeHoon ehdottamana :shock:
OK Olen laskenut nyt kolmeenkymmeneen ja saanut verenpaineeni hieman tasaantumaan (puhinaa).
Giant for a Day pieksää kevyesti suurimman osan vuoden 1978 muusta tarjonnasta! Levyllä on hienoja pop-ralleja :
Words from The Wise! Spoogie Boogie ja nimibiisi Giant for a Day!
Virheenne on siinä oletuksessanne, rakkaat ystävät, että tämä levy olisi progea! Näinhän ei ole, joten lähtökohta on pielessä!
Tämä on poikien yritys tehdä kevyempää pop-musiikkia, ja siinä levy onkin varsin onnistunut! Tätä levyä EI pidä MISSÄÄN tapauksessa verrata progelevyihin! :x
OK, puolittain provonahan tuon valitsin, mutta jos progen määritelmä olisi olla "vaikeaa musiikkia" niin tämä on juuri sitä: minun on erittäin vaikea kuunnella tätä levyä! :D
Tosin It's Only Goodbye on todella hieno biisi.
Pekan listaa lisäten:
Genesis - Then Then Were Three
Godley and Creme - L
Kansas - Monolith
Yes - Tormato
PFM - Passpartu
Banco - Di terra
jne , jne, jne....
:wink:
Puhuinkin "muusta" tarjonnasta. Tuossa listassa on -hyi- progelevyjä!
Äh, niinpä tietenkin. Mutta poplevyjen kentällä vuonna 1978 "Giant For A Day" pärjää ikävä kyllä vieläkin huonommin, se nyt vaan on fakta. :wink:
Clear Blue Sky: s/t
Jon Anderson: 3 Ships
Jälkimmäisellä tosin hyvin vähän tekemistä progen kanssa, mutta täytyyhän se tällaisessa ketjussa mainita. :wink:
Pink Floyd "The Final Cut" -levyn jälkeen... Onhan se täyttä roskaa. Ns. BMW -musaa.
Marillion Braven jälkeen, väsynyttä kamaa kaikkinensa.
Nyt oikein haluttiin talloa varpaita :twisted:
Kuulkaas enot, isoilla progenimillä ei ole mitään jakoa huonoimpien progelevyjen titteleitä jaettaessa. Niillä on heikkoina hetkinäkin käytettävissään rahaa ja ammattitaitoa, ja tylsät poppisbiisitkin ovat vain tylsiä poppisbiisejä.
ZNR: Barricade 3
5uu's: Bel Marduk and Tiamat
Present: Certitudes
Richard Pinhas: East/West
Minun listalleni tulisi varmaan Fishin jälkeistä Marillionia, Spock's Beardia, Transatlanticia ja muita neoprogekökköilyjä.
Kun tuolla oli mainittu Giant for a Day, niin samalla perusteella listalle olisi voinut laittaa Genesistä ja Yesiä.
Minun listalleni tulisi varmaan Fishin jälkeistä Marillionia, Spock's Beardia, Transatlanticia ja muita neoprogekökköilyjä.
Kun tuolla oli mainittu Giant for a Day, niin samalla perusteella listalle olisi voinut laittaa Genesistä ja Yesiä.
Kun tuolla oli mainittu Giant for a Day, niin samalla perusteella listalle olisi voinut laittaa Genesistä ja Yesiä.
Oot varmaan ne kaikki kuullut, vai oliko tuo "default-lista"?
..ja eikös fishin aikanen Marillion sitten ollut "neoprogekökköilyä"?
:wink:
Suunnilleen kaikki olen noilta kuullut. En tosin muista levyjen nimiä.
Onhan se Fishin aikainen Marillion neoprogea, mutta se on sentään ihan kuunneltavaa.
Onkohan se huonon progen merkki, kun alle kouluikäiset kakarani diggaa Neal Morsen "Testimony" liveDVD:tä?
Pink Floyd "The Final Cut" -levyn jälkeen... Onhan se täyttä roskaa. Ns. BMW -musaa.
Marillion Braven jälkeen, väsynyttä kamaa kaikkinensa.
Nyt oikein haluttiin talloa varpaita :twisted:
Marillion Braven jälkeen, väsynyttä kamaa kaikkinensa.
Nyt oikein haluttiin talloa varpaita :twisted:
Komppaan ehdottomasti "Final Cutin" huonoutta - todella väsyneen ruikuttava levy. Siitä menee alemmas tai pysyy yhtä alhaalla muukin Watersin oma tuotanto. (Krunts sanoi varpaat...) :wink:
Mutta, mutta - Brave on ihan mainio levy - ei mitenkään väsynyt!
:shock:
Ns. täysverisestä jazz-progesta (tai miten tuota nyt voisikaan kuvailla paremmin) en juurikaan välitä, 30 minuutin jamit ovat usein aika rasittavia kaikessa päämäärättömyydessään. Jos kolmesta kuuteen kovataitoistakin kaveria raahataan studioon jonkin "projektin" nimissä soittamaan pari tuntia "progea A:sta pojat, yy kaa koo nee vii", en usko tulevan hissimusaa kummempaa jälkeä, ainoastaan x minuuttia teknisesti taitavaa soittoa. :roll:
Mutta TODELLA huonoja progelevyjä, öö... olen varmasti niitä jossain kuullut, mutta ovat jääneet hankkimatta kun ovat niin paskoja olleet, tietysti! :lol:
No, jotain on sitten pakko mainita. Rushin Vapor Trails on aivan paska. Ja Marillionin Fugazi. Eikä Jesterissäkään kehumista. Spock's Beardista, Flower Kingsistä ja IQ'sta en tykkää. ELP:n Tarkus on klassikkostatuksestaan huolimatta valitettavasti minun mielestäni ihan paska levy, jotain huvittavaa siinä kuitenkin paikoitellen on (Kraats, kenen varpaat nyt meni?). King Crimsonin Beat on ihan paskaa. Neal Morsen Testimony on aika paska, vaikka taas One ja "?" ovat sangen hienoja. Yesin Ladder on tosi kehno. Asian tuotokset ovat kaukana mielenkiintoisesta musasta. Mitäs vielä? Eiköhän tuossa tullut siivottua vähän roskia kaapista! :wink:
The Final Cut on ihan mainio levy. Olisi kyllä pitänyt julkaista Roger Watersin soolona. Tuntuu yhtä vähän oikealta Floyd-levyltä kuin myöhemmät Gilmourin yritelmät.
Kuulkaas enot, isoilla progenimillä ei ole mitään jakoa huonoimpien progelevyjen titteleitä jaettaessa. Niillä on heikkoina hetkinäkin käytettävissään rahaa ja ammattitaitoa, ja tylsät poppisbiisitkin ovat vain tylsiä poppisbiisejä.
ZNR: Barricade 3
5uu's: Bel Marduk and Tiamat
Present: Certitudes
Richard Pinhas: East/West
ZNR: Barricade 3
5uu's: Bel Marduk and Tiamat
Present: Certitudes
Richard Pinhas: East/West
Kiitos vinkistä! :wink:
Nuo levyt täytynee oitis tsekata!
. Ja Marillionin Fugazi. Eikä Jesterissäkään kehumista. Spock's Beardista, Flower Kingsistä ja IQ'sta en tykkää. ELP:n Tarkus on klassikkostatuksestaan huolimatta valitettavasti minun mielestäni ihan paska levy, jotain huvittavaa siinä kuitenkin paikoitellen on (Kraats, kenen varpaat nyt meni:
*auts!*
No, jotain on sitten pakko mainita. Rushin Vapor Trails on aivan paska. Ja Marillionin Fugazi. Eikä Jesterissäkään kehumista. Spock's Beardista, Flower Kingsistä ja IQ'sta en tykkää. ELP:n Tarkus on klassikkostatuksestaan huolimatta valitettavasti minun mielestäni ihan paska levy, jotain huvittavaa siinä kuitenkin paikoitellen on (Kraats, kenen varpaat nyt meni?). King Crimsonin Beat on ihan paskaa. Neal Morsen Testimony on aika paska, vaikka taas One ja "?" ovat sangen hienoja. Yesin Ladder on tosi kehno. Asian tuotokset ovat kaukana mielenkiintoisesta musasta. Mitäs vielä? Eiköhän tuossa tullut siivottua vähän roskia kaapista! :wink:
Nyt helpottaa, eikös? :lol:
Vapor Trails on aika väsynyttä ja innotonta soitantaa, mutta paska?! Tarkus ihan paska levykö? No, en minäkään siitä erityisemmin pidä, mutta paskatitteleitä olisi syytä jaella hieman pidättyvämmin. Eihän jokaisen levyn tarvitse olla paska, josta itse ei pidä.
Yesin Ladder ei muuten ole progea, vaan maailmanmusiikkia ja komeata sellaista! :P :wink:
Yesin Ladder ei muuten ole progea, vaan maailmanmusiikkia ja komeata sellaista! :P :wink:
Hymiöistä huolimatta; maailmanmusiikkia? Hyvä pop-levy The Ladder kyllä on.
Yesin Ladder ei muuten ole progea, vaan maailmanmusiikkia ja komeata sellaista! :P :wink:
Hymiöistä huolimatta; maailmanmusiikkia? Hyvä pop-levy The Ladder kyllä on.
Oli mikä oli, se on silti itselleni nautittavin Yes-levy! :lol:
Tässä oman levyhyllyn pahnan pohjimmaiset. Kaikki levyistä eivät todellakaan ole progea, mutta kaikissa on ollut joku tärkeä (ex)progehirmu soppaa vääntämässä. Ei näistä läheskään kaikki ole totaalisen epäonnistuneita ja suurinta osaa jaksaa jopa kuunnella noin kolmen vuoden välein.
Jon Anderson: Angel's Embrace Kuivaa new agea. *
Jon Anderson: More We Know Noloa soulpoppia tai mitä lie. **
Jon Anderson: The Promise Ring Jonilla oli kivaa irkkupubissa, tämän levyn kuuntelijalla ei niinkään. **
Kate Bush: The Red Shoes Käsittämätön ohari Kate Bushilta. Todella mitään sanomatonta. **
Camel: The Single Factor Epätoivoisen laskelmoitua poppia. **
Circle: Sunrise Puuduttavaa möykkäämistä. **
Dream Theater: Octavarium DT goes neo-prog. Badly. **
Eloy: Power And The Passion Heh. *½
Genesis: From Genesis To Revelation Koulupojat harjoittelee suuria tekoja varten. **
Jethro Tull: Crest Of A Knave Ensimmäinen biisi nostaa yrjön kurkkuun, onneksi meno sentään hieman paranee. Silti kasarinoloutta sieltä ankeimmasta päästä. **
Mike Oldfield: Earthmoving Epätoivoista pop-hitin kalastelua *
Mike Oldfield: Islands Lisää samaa + Bonnie Taylor! Mukana myös Oldfieldin surkein n.20 minuuttinen eepos. **
Mike Oldfield: The Millennium Bell WTF?! *
Osanna: Palepoli Crimsonia plagioidaan kovasti, mutta niilläkään eväillä ei synny kuuntelukelpoisia 20 minuuttisia eepoksia. Kompaktimpi ja simppelimpi L' Uomo on paljon parempi. **
Jim Pembroke: Hot Thumbs O'Riley - Wicked Ivory Joo, no pitäisi kai yrittää kuunnella joskus kolmannenkin kerran. *½
Rush: Vapor Trails Kanukeilla ideat vähissä ja lopullisesti levyn upottaa hirvittävä tuotanto. **
Strictly Inc. : s/t Tony Banksin kasaripoppia. 90-luvulta... *
Yes: Open Your Eyes Muutama ok biisi, pääosin tosi mitätöntä menoa.
Älgarnas Trädgård: Framtiden är ett svävande skepp, förankrat i forntiden Huumeita on varmasti studiossa kulunut, mutta suurin ponnistus on tainnut kulua levyn nimen keksimiseen. *½
Muita hirvityksiä mitä äkkiseltään mieleen tulee, mutta joita en ole sentään omaan hyllyyni erehtynyt haalimaan:
Marillion: Radiation
Genesis: Invisible Touch
ELP: In The Hot Seat
Tabula Rasa: koko tuotanto
Pendragon: koko tuotanto
Devil Doll: The Girl Who Was Death (tai jotain sinne päin)
Neu!: Neu! 4
Hyvä lista(siis huono)!
Ei huomautettavaa; ne mitä tuosta satsista olen kuullut ovat todella syvältä. Tuli muuten mieleen, olikohan kukaan Jon Andersonin taannoisella soolo keikalla? Siitä ei ole ollut täällä mitään juttua, kukaan ei vaan kehtaa tunnustaa.. Come on! :wink:
Huh.. tässähän tulee ihan perverssi halu mennä ja soittaa 80-luvun vinyyleitä.. :shock:
Edit: No toi Pembroke on kyllä omalla kahjolla tavallaan ihan hauska ja kuunneltavakin levy.
Pembroken levy on täyden kympin arvoinen minun asteikolla.
Tabula Rasan kummatkin levyt on ihan kuunneltavia.
Oman levyhyllyn huonoimmat progelevyt on ehkä ne Oldfieldit jotka omistan eli Crises ja Tubular Bells. Ensin mainittu on suorastaan kammottava lukuunottamatta Moonlight Shadow -hittiä, joka jollain kierolla tavalla miellyttää.
Pembroken levy on täyden kympin arvoinen minun asteikolla.
Tabula Rasan kummatkin levyt on ihan kuunneltavia.
Oman levyhyllyn huonoimmat progelevyt on ehkä ne Oldfieldit jotka omistan eli Crises ja Tubular Bells. Ensin mainittu on suorastaan kammottava lukuunottamatta Moonlight Shadow -hittiä, joka jollain kierolla tavalla miellyttää.
Tabula Rasan kummatkin levyt on ihan kuunneltavia.
Oman levyhyllyn huonoimmat progelevyt on ehkä ne Oldfieldit jotka omistan eli Crises ja Tubular Bells. Ensin mainittu on suorastaan kammottava lukuunottamatta Moonlight Shadow -hittiä, joka jollain kierolla tavalla miellyttää.
Heh, tämähän on tyylipuhdas "sä pilkkasit mun suosikkia niin mä pilkkaan sun" vastaisku. :lol:
Tabula Rasan ekahan on loistolevy, vaikka siinä onkin Mikko Alatalon voimakkaasti kantaaottavat sanoitukset. Siitä kakkoslevystä en pitänyt lainkaan, mutta kuulemisesta on aikaa melko paljon.
Heh, vastaiskut kunniaan. ;)
Mutta mieleen ei tullut omasta hyllystä mitään muuta. Oldfield ei kerta kaikkiaan putoa.
Crisesin ostin koska se maksoi vinyylinä 20 cnt. (Ja koska siinä on Moonlight Shadow!)
Älgarnas Trädgård: Framtiden är ett svävande skepp, förankrat i forntiden Huumeita on varmasti studiossa kulunut, mutta suurin ponnistus on tainnut kulua levyn nimen keksimiseen. *½
Käy kateeski tapa, jolla olet onnistunut yhdistämään porvarillisen menttaliteetin progen kuunteluun. Mutta minä ostinkin progelevyni kaupasta, jonka takahuone kiinnosti myös huumepoliisia.
Käy kateeski tapa, jolla olet onnistunut yhdistämään porvarillisen menttaliteetin progen kuunteluun.
Hys, kaikki Palasokerin hipit eivät ole ehkä vielä huomanneet että joukkoon on soluttautunut porvari. :wink:
Käy kateeski tapa, jolla olet onnistunut yhdistämään porvarillisen menttaliteetin progen kuunteluun.
Hys, kaikki Palasokerin hipit eivät ole ehkä vielä huomanneet että joukkoon on soluttautunut porvari. :wink:
Niin että Samin lisäksi? :lol:
Porvarillinen elämäntapa tarjoaa mukavuutta progen laajempaankin diggailuun... :wink:
Hienointa on olla varakas vasemmistolainen...
Voi nauttia kaikista rahalla ostettavista iloista ja silti kuvitella olevansa edistyksellinen. :wink:
Edgar Froese: Aqua
Kaikki italoproket jotka omistan (n 5-6 kpl)
M Oldfield: myös kaikki hyllystäni löytyvät n. 4-5 kpl (mikskähän niitä on pitäny ostaa aina vaan lisää...)
Steve Hacket: Please don´t touch
DT: Falling into infinity (shit)
GTR:sama
Muitakin varmaan löytyy vielä hyllystä, jotka on vain niin onnettomia tekeleitä, etten niitä edes muista.
8)
Kaikki italoproket jotka omistan (n 5-6 kpl)
8)
Mitähän nuo italoprokelevyt ovat? Joku saattaa vaikka tarjota sinulle niistä rahaa, mikäli ne ovat "oikeita" italoprokeja.
Henry Cow : Unrest
Vaikka pääasiassa pidän RIOsta ja vaikeatajuisesta musiikista, niin tämä levy on pelkästään ärsyttävä ja snobistinen. Se tietysti lienee ollut tarkoituskin, mutta silti...
Henry Cow : Unrest
Vaikka pääasiassa pidän RIOsta ja vaikeatajuisesta musiikista, niin tämä levy on pelkästään ärsyttävä ja snobistinen. Se tietysti lienee ollut tarkoituskin, mutta silti...
Vaikka pääasiassa pidän RIOsta ja vaikeatajuisesta musiikista, niin tämä levy on pelkästään ärsyttävä ja snobistinen. Se tietysti lienee ollut tarkoituskin, mutta silti...
Muistelin vuosien takaa että Unrest ei olisi kovin hyvä, mutta nyt vähän aikaa sitten sen lopulta ostettuani olen todennut muistikuvani aivan vääriksi. Aivan loistava levy, ei ehkä ihan Legendin tasoinen, mutta ei siitä kauhean kauaksi jäädä.
Tässä oman levyhyllyn pahnan pohjimmaiset.
Circle: Sunrise Puuduttavaa möykkäämistä. **
Älgarnas Trädgård: Framtiden är ett svävande skepp, förankrat i forntiden Huumeita on varmasti studiossa kulunut, mutta suurin ponnistus on tainnut kulua levyn nimen keksimiseen. *½
Circle: Sunrise Puuduttavaa möykkäämistä. **
Älgarnas Trädgård: Framtiden är ett svävande skepp, förankrat i forntiden Huumeita on varmasti studiossa kulunut, mutta suurin ponnistus on tainnut kulua levyn nimen keksimiseen. *½
Häh, nuohan on ihan huippuja!
Minäkään en joskus aikoinaan ekan kerran kuultuani Unrestin saanut siitä mitään irti, mutta kahlattuani muut Henry Cowt läpi ja sitten uusi yritys, niin johan alkoi toimia.
Aika paljon pahempi tapaus on Zamla Mammaz Mannan For Older Beginners, vaikka sitäkin kuuntelee.
Pahimmat Henry Cow muistot kohdistuu Live at Greasy truckers (tjs.) tuplaan, jolla on myös Camel, Gong ja joku neljäs. Joskus yritin sitä uudestaankin kuunnella, oliko se muka niin kauhea. Oli se.
Pahimmat Henry Cow muistot kohdistuu Live at Greasy truckers (tjs.) tuplaan, jolla on myös Camel, Gong ja joku neljäs. Joskus yritin sitä uudestaankin kuunnella, oliko se muka niin kauhea. Oli se.
En ole koskaan tota kuullut, mikä siinä mättää?
Onko jollain muuten se Fred Frithin Gravity -levy, jossa taitaa olla Samlan tyyppejä soittamassa? Millaista se on? Olen sen joskus ikuisuus sitten kuullut, mutta ei ole mitään muistikuvaa musiikista.
Sori, hieman off topic.
Pahimmat Henry Cow muistot kohdistuu Live at Greasy truckers (tjs.) tuplaan, jolla on myös Camel, Gong ja joku neljäs. Joskus yritin sitä uudestaankin kuunnella, oliko se muka niin kauhea. Oli se.
En ole koskaan tota kuullut, mikä siinä mättää?
Muistoissani se kuulostaa lähinnä siltä, kuin pianoa räplättäisiin suoraan kielistä.
Eli ihan normaalia Henry Cowta siis. :)
Henry Cow: Unrest (jatkoa!) Olen nyt levyä kelaillut eestaas ja muutamia kommentteja on noussut mieleen.
Levyltä puuttuu parhaan pop-musiikin melodinen nerokkuus, tehokkaimman rock-musiikin munaskuihin käyvä poljento ja oikean klassisen musiikin rakenteellinen soljuvuus.
Pelkkä monimutkaisuus tai MUOTORAKENTEEN käyttö ei voi olla hyvyyden synonyymi. Tämä levy jää eräänlaiseksi väliinputoajaksi substanssin puutteessa.
Luulenpa että ne progsnobit, jotka tätä levyä netissäkin kilvan kehuvat eivät ole koskaan kuulleet oikeaa vakavaa musiikkia (Stockhausen, Ligeti, Berg jne) tai sitten on "Taistolaisittain" päätetty etttä tämä on "hienoa musiiikkia".
Tätä samaa kaavaa eli ykköspuoli läpisävelletty ja kakkospuoli enempi improvisoitua tavaraa on myös oma Pekka Pohjolamme levyllään Harakka Bialoipokku käyttänyt huomattavasti onnistuneemmin. Tuolla levyllä löytyy hienoja melodioita ja tanakkaa tematiikkaa ilman häiritsevää itseriittoisuuden taustakohinaa.
Henry Cow on tehnyt huomattavasti parempiakin levyjä, joissa monimutkaisuuden itsetarkoituksellisuus ei pistä niin pahasti korvaan.
Mielestäni Unrest ei kerta kaikkiaan vaan svengaa, ja sen kokeelliset ideat ovat aika laimeita :(
Henk.kohtaisesti pidän Unrestista enemmän kuin Harakka Bialoipokkusta (hyvä levy toki!), mutta se johtunee varmasti vain siitä että olen kuullut vain Stockhausenin ja Ligetin musiikkia, mutta en lainkaan Bergia. Pitänee korjata tilanne ja laittaa Pekka oikealle paikalle. :wink:
Jammo, tekstistäsi tulee muuten vahvasti mieleen äskettäin Progearssissa käyty keskustelu Unrestista. Sinäkö sielläkin löylytit levyä?
Hyvä kommentti Jammolta. En ole kyseistä levyä kuullut, mutta teksti sopii kaikkeen tekotaiteeseen.
np. Henry Cow: Unrest
Heti ekassa biisissä on niin "tehokasta munaskuihin käyvää poljentoa" ettei paremmasta väliä. Tokassa biisissä päästään sitten hienoihin melodioihin.
Loppua kohden levy kyllä hieman heikkenee koska improvisoitu materiaali ei kanna aivan koko aikaa ja homma menee välillä satunnaisen kuuloiseksi kilkutteluksi. Mikä kyllä sekin on viihdyttävää tietyssä mielentilassa. Tekotaidetta? Varmasti jos samilta kysytään. Onneksi tai tarvitse.
En jaksa, enkä kerkiä nyt alkaa puida tätä Unrest keskustelua tämän enempää kuin toteamalla, että mielestäni se on paras H.C levy ja totta sen avautuminen kesti eniten.
Minähän olenkin "ylitiöprogen" paras kaveri.
Jammo, tekstistäsi tulee muuten vahvasti mieleen äskettäin Progearssissa käyty keskustelu Unrestista. Sinäkö sielläkin löylytit levyä?
Ei voi olla totta! Onko joku muukin samaan aikaan ristiretkellä Unrestiä vastaan? Pitääpä tsekata juttu.
Hyvä kommentti Jammolta. En ole kyseistä levyä kuullut, mutta teksti sopii kaikkeen tekotaiteeseen.
Kiitos kehusta! Tuo tekotaide-viittaus on kovasti mieleeni :)
Mutta kuuntele tuo levy jossain vaiheessa, niin tiedät miksi kirjoitin niin kuin kirjoitin.
np. Henry Cow: Unrest
Heti ekassa biisissä on niin "tehokasta munaskuihin käyvää poljentoa" ettei paremmasta väliä. Tokassa biisissä päästään sitten hienoihin melodioihin.
Heti ekassa biisissä on niin "tehokasta munaskuihin käyvää poljentoa" ettei paremmasta väliä. Tokassa biisissä päästään sitten hienoihin melodioihin.
Poljentoa? Hienoja melodioita?
On sinänsä mielenkintoista, miten eri ihmiset kuulevat niin erilaisia asioita samasta materiaalista. Tuomarit toki tietävät ettei silminnäkijöiden lausunnoista voida paljoa päätellä...
En jaksa, enkä kerkiä nyt alkaa puida tätä Unrest keskustelua tämän enempää kuin toteamalla, että mielestäni se on paras H.C levy ja totta sen avautuminen kesti eniten.
Minähän olenkin "ylitiöprogen" paras kaveri.
Minähän olenkin "ylitiöprogen" paras kaveri.
Kun mitä tahansa levyä kuuntelee riittävän monta kertaa, se muuttuu ns. TV:stä tutuksi eli tuttuus lisää positiivisen kokemuksen osuutta.
En jaksa, enkä kerkiä nyt alkaa puida tätä Unrest keskustelua tämän enempää kuin toteamalla, että mielestäni se on paras H.C levy ja totta sen avautuminen kesti eniten.
Minähän olenkin "ylitiöprogen" paras kaveri.
Minähän olenkin "ylitiöprogen" paras kaveri.
Kun mitä tahansa levyä kuuntelee riittävän monta kertaa, se muuttuu ns. TV:stä tutuksi eli tuttuus lisää positiivisen kokemuksen osuutta.
Niin - jotta empiria saadaan tukemaan omaa kantaa, on parasta unohtaa, että aika suurella määrällä levyjä toistuvan kuuntelun lopputulos on juuri päinvastainen.
Edit: ja sanonpa vielä Samlojen För Äldre Nybegynnaresta, että se on mielestäni yksi parhaiten toimivia progeimprolevyjä, joita on vastaan tullut. Pesee minun makuuni seisari-KC:n ekskursiot ja Unrestin B-puolen kevyesti. Oli aika ylläri - en odottanut siltä etukäteen yhtään mitään positiivista.
Taitaa olla paikallaan ruveta kuuntelemaan punklevyjä taas.
No, Beefheart on nyt menossa....
Punk on rautaa välillä. Täälläkin on tullut pyöriteltyä punkkia säännöllisin väliajoin. Tuli hankittua muutama kokoelma harvinaisia 7-tuumaisia cd-ärrillä. Arabens anus Ruotsista yllätti positiivisesti ja Avskum oli rautaa kans...
J
Huonoimmat on niin sanotut neo-proge niitä vaan ei jaksa kuunnella vaikka mikä olis.
Minä taas en voi sietää semmosia NS. mestariteoksia kuin Dark Side Of The Moon.
Minä taas en voi sietää semmosia NS. mestariteoksia kuin Dark Side Of The Moon.
Mutta eihän Pink Floyd olekaan progea. Kysy vaikka Jammolta! :)
joo ei minunkaan mielestä, mutta yleinen mielipide on et se olis jotenki niin kuin ainoa proge bändi maailmassa.
Pinkkarit olivat alkuaikoinaan todellisia rock-musiikin pioneereja uusien musiikillisten ideoiden keksijöinä. Mutta Dark Siden ideat ovat enempi insinööritieteen eli äänitys/studiotekniikan ansiota kuin oikeita musiikillisia innovaatioita.
Pinkkarit olivat alkuaikoinaan todellisia rock-musiikin pioneereja uusien musiikillisten ideoiden keksijöinä. Mutta Dark Siden ideat ovat enempi insinööritieteen eli äänitys/studiotekniikan ansiota kuin oikeita musiikillisia innovaatioita.
KYLLÄ! näin on.
Niin - jotta empiria saadaan tukemaan omaa kantaa, on parasta unohtaa, että aika suurella määrällä levyjä toistuvan kuuntelun lopputulos on juuri päinvastainen.
Aivan, kun puhutaan tosi suuresta määrästä, kokemus muuttuu adaptaatioksi eli enää ei kuunnella itse korviin tulevaa musiikkia vaan sen muistikuvaa. TV:stä tuttu-idea perustuukin siihen että tavara myy ja sitä mainostetaan sen ajan kuin tuo positiivinen vaihe on vielä päällä...
Omalla kohdallani varsinkin GGn In A Glass Housen kuuntelussa huomaan ennakoivani jokaikisen nuotin jo etukäteen. Aivoissa kytkeytyy virtualinen levy päälle...
Sitä minä oon kanssa wanhana pieruna ihmetellyt, kun Uriah Heeppiä nykyisin mainitaan progebändinä; 70-luvulla sitä kriitikot muisti aina haukkua ihan paskana jytäpäntinä. Nuoriso kyl tykkäs, ja osti myös... Totta on että niiden levyt ON paskaa ainakin Magicians Birthdaystä ylöstäin... joo ja Black Sabbafit KAIKKI.
Jospa musiikki on muuttunut simppelimmäksi: nyt 70-luvun jytäbändikin kuulostaa progelta.
Pinkkarit olivat alkuaikoinaan todellisia rock-musiikin pioneereja uusien musiikillisten ideoiden keksijöinä. Mutta Dark Siden ideat ovat enempi insinööritieteen eli äänitys/studiotekniikan ansiota kuin oikeita musiikillisia innovaatioita.
Jätkä on vähän yläpuolella.
Mä kyllä ymmärrän miten helppoa on olla pitämättä suurista klassikkosuosikeista (joillekin se on myös coolia, voi olla yläpuolelaistenkin yläpuolella).
Sitä minä oon kanssa wanhana pieruna ihmetellyt, kun Uriah Heeppiä nykyisin mainitaan progebändinä; 70-luvulla sitä kriitikot muisti aina haukkua ihan paskana jytäpäntinä. Nuoriso kyl tykkäs, ja osti myös... Totta on että niiden levyt ON paskaa ainakin Magicians Birthdaystä ylöstäin... joo ja Black Sabbafit KAIKKI.
Höö, Sabbaf on jautaa. Varsinkin "Sabbath Bloody Sabbath" ja "Sabotage" joissa on kyllä proge-elementtejäkin mukana (puhumattakaan vielä kahdesta seuraavasta). Musa -lehti kunnostautuikin antamalla SBS:lle kokonaista yksi tähteä arvostelussaan. Etteivät vaan olisi vielä ihmetelleet, mitä Rick Wakeman tekee tällaisen rönttäporukan mukana, kun Rick yhdellä biisillä pianoa ja moogia soittaa. Noh, kai tuohon aikaan Birminghamin kalja ym. muut päihteet -veikkojen seura kelpasi Wakemanille paremmin kuin Andersonin ja kumppaneiden orgaaninen yoghurt.
tai sitten on "Taistolaisittain" päätetty etttä tämä on "hienoa musiiikkia".
Argh! Ennustelempa että kohta käymme kysymään "Onko tässä musiikissa saanomaa!"
Taistolaisista puheenollen, mites progea itseasiassa olivat Agit Propin eka tai vaikka Anna-Riitta Minkkisen Ihmisten Enemmistö? Mitä? Ettekö todellakaan ole edes kuulleet näitä klassikoita???
Tai Heikki Sarmannon (vaikka) Open ear?
Pinkkarit olivat alkuaikoinaan todellisia rock-musiikin pioneereja uusien musiikillisten ideoiden keksijöinä. Mutta Dark Siden ideat ovat enempi insinööritieteen eli äänitys/studiotekniikan ansiota kuin oikeita musiikillisia innovaatioita.
Jätkä on vähän yläpuolella.
Mä kyllä ymmärrän miten helppoa on olla pitämättä suurista klassikkosuosikeista (joillekin se on myös coolia, voi olla yläpuolelaistenkin yläpuolella).
Mitä sä höpötät? Dark side on mielestäni hieno tuote edellämainituista pointeista huolimatta (tai juuri niiden ansiosta?!). Jos joku levystä pitää ei se minulta ole pois. Miljoonat levyn ostajat, minä mukaanlukien, eivät voi olla väärässä!
Sitä minä oon kanssa wanhana pieruna ihmetellyt, kun Uriah Heeppiä nykyisin mainitaan progebändinä; 70-luvulla sitä kriitikot muisti aina haukkua ihan paskana jytäpäntinä. Nuoriso kyl tykkäs, ja osti myös... Totta on että niiden levyt ON paskaa ainakin Magicians Birthdaystä ylöstäin... joo ja Black Sabbafit KAIKKI.
Paljonko mä saan "progesnobipisteitä" siitä faktasta, etten mä ole ikinä ostanut ensimmäistäkään Uriah Heepiä tai Black Sabbathia, en edes 70-luvulla? En ole edes yhtä ainoaa levyä koskaan kuunnellut.
Kilpailu : kuka on pahin teeskentelevä progepieru?
Taistolaisista puheenollen, mites progea itseasiassa olivat Agit Propin eka tai vaikka Anna-Riitta Minkkisen Ihmisten Enemmistö? Mitä? Ettekö todellakaan ole edes kuulleet näitä klassikoita???
Tai Heikki Sarmannon (vaikka) Open ear?
Tai Heikki Sarmannon (vaikka) Open ear?
Agit Propin ekan taisin heikkona hetkenä levylautaselle panna, joskus aikoja sitten. Heräsin hikisenä sydän pajavasarana hakaten joskus tuntien päästä... 8)
Onhan Black Sabbathilla hyviä hevi-riffejä, mutta kun Ozzyllä ei ole lauluääntä. Äijä kuulostaa itkevältä lampaalta. Onneksi Dio lauloi muutaman levyn.
Dion aikaiset studiolevyt ovat myös erinomaisia (Dehumanizerista ei oo tosin oikein muistikuvaa), mutta Dion laulamat versiot vanhoista Ozzyn aikaisista biiseistä ei meikäläisen korvia miellytä. Teknisesti parempi laulaja kuin Ozzy, mutta jotenkin ei toimi. Kai niistä tuli liian mahtipontisen kuuloisia tai jotain.
Agit Propin ekan taisin heikkona hetkenä levylautaselle panna, joskus aikoja sitten. Heräsin hikisenä sydän pajavasarana hakaten joskus tuntien päästä... 8)
Älä saamari! Huhhuh, itse en uskaltaisi moista kokeilla.. :shock:
Mulle on lapsuudesta jäänyt pahoja traumoja kun tädit mekoissaan ja sedät sammareissaan lauloivat silmät palaen jotain mitä en ymmärtänyt.
Itse asiassa Ultra Brakin oli mulle aivan liikaa kunnes eräs ystävällinen sielu raahasi mut puoliväkisin Kultsan keikalle. Kolahti ja lujaa! Sitten ne hajosi. Yksi lentopelkoon verrattavista traumoista oli kuitenkin voitettu!
No OK, UB:hän ei ollut poliittinen bändi samoin kuin Agitit...