Kompletismi
didja kirjoitti noin 18 vuotta sitten (58 kommenttia)
Onkohan tällaista aihetta vielä täällä käsitelty?
Siis, kokeeko joku tarvetta omistaa jonkin tietyn artistin kaiken tuotannon? Ostatko joltain artistilta kaiken mitä julkaistaan, tai eteen osuu, välittämättä musiikillisesta sisällöstä tai laadusta?
Itse olen pyrkinyt toimimaan niin, että paskaa en osta, vaikka tekijä olisi kuka.
Tällaista tuli mieleen eilen kun ostin Captain Beefheartin "Bluejeans & Moonbeams" -levyn, joka on paria biisiä lukuunottamatta oikeastaan aika paska, ja tiesin sen levyä ostaessani. Beefheartin albumeista puuttuu enää "Unconditionally Guarateed", joka on sekin melko surkea tapaus verrattuna herran muuhun tuotantoon, mutta aion silti hankkia sen.
Zappalta olen myös tietoisesti keräillyt heikompiakin levyjä, mutta tuotannon laajuuden vuoksi täydellinen kokoelma siintää vielä kaukana tulevaisuudessa.
Miten muilla?
Siis, kokeeko joku tarvetta omistaa jonkin tietyn artistin kaiken tuotannon? Ostatko joltain artistilta kaiken mitä julkaistaan, tai eteen osuu, välittämättä musiikillisesta sisällöstä tai laadusta?
Itse olen pyrkinyt toimimaan niin, että paskaa en osta, vaikka tekijä olisi kuka.
Tällaista tuli mieleen eilen kun ostin Captain Beefheartin "Bluejeans & Moonbeams" -levyn, joka on paria biisiä lukuunottamatta oikeastaan aika paska, ja tiesin sen levyä ostaessani. Beefheartin albumeista puuttuu enää "Unconditionally Guarateed", joka on sekin melko surkea tapaus verrattuna herran muuhun tuotantoon, mutta aion silti hankkia sen.
Zappalta olen myös tietoisesti keräillyt heikompiakin levyjä, mutta tuotannon laajuuden vuoksi täydellinen kokoelma siintää vielä kaukana tulevaisuudessa.
Miten muilla?
+/- saldo : 0 | Tweet
Oldfieldilta, Yesilta ja King Crimsonilta on tullut hankittua kaikki studiolevyt yhtä poikkeusta lukuunottamata. Yesiltä puuttuu vielä Big Generator. Hommaan kyllä senkin jossain vaiheessa. Oldfieldilla on muutama aika sietämätön studiolevy, Yesiltä kaikki on ihan kuunneltavia (Open Your Eyes tökkii eniten vastaan) ja King Crimsonin kohdalla ei voi mistään suuresta uhrautumisesta kompletismin vuoksi puhua koska kaikki levyt ovat varsin hyviä.
Suurin osa virallisista livelevyistä on myös edelllämainituilta ostettu, mutta kokoelmia en sentään hommaa ilman hyvää syytä (ennenjulkaisemattomia biisejä).
Ai juu Porcupine Treelta on myös aikalailla kaikki tullut toistaiseksi hankittua.
Melkein kaikki uudet circlet ja ektron julkaisut tulee hommattua vaikka ei olisi havaintoa minkälaista kamaa sieltä tulee, mutta aika harvoin sieltä nyt mitään ihan täyttä tuubaa tulee vastaan. Varsinkin sirkkelin julkaisujen painomäärä patistaa jotenkin tohon keräysvimmaan.
Beatlesilta tilasin jokin aikaa sitten puuttuvat levyt, vaikka mulla tais ollakin kaikista biiseistä jo ainakin jonkinlaiset versiot noilla anthology-kokoelmilla. Yellow Submarinen soundtrackikin löytyy vaikka tiesin ostaessa ettei se ole kovin kummoinen. Hey Bulldogia tosin ei tainnu olla millään muulla levyllä. Varsin naseva ralli.
"Vielä puuttuu tuhansia!" -Wagner vinyylihuumassa.
No kyllä mä pyrin hankkimaan kaikki (joissain tapauksessa kaikki oleelliset, esim. Hawkwindilta EN aio hankkia kaikkia eri nimillä julkaistuja rahastuslevyjä joilla samat biisit!) levyt kaikilta bändeiltä mitä diggaan kybällä. Sinkut myös ja kokoelmat mahdollisuuksien mukaan. Ja levyt tietty vinyylinä, jos löytyy...
Kaikki on esim. seuraavilta akteilta:
Porcupine Tree
Ozric Tentacles (no se yks promo 12" puuttuu, mut biist on levyllä)
Bevis Frond
Monster Magnet
Sun Dial
On Trial (paitsi eka levy, mut se onkin ihan eri kamaa)
Liquid Visions
Magic Mushroom Band
ja kymmenittäin muita.
Gongilta puuttuu muutama, ja Pink Floydilta ei ole tullut ostettu yhtään The Wallin jälkeistä, jostain syystä.
Niin ja Circlet löytyy kanssa kaikki paitsi se kokoelma, ja pari sinkkuakin puuttuu, sekä tuo uusi Earthworm EP.
"Vielä puuttuu tuhansia!" -Wagner vinyylihuumassa.
Mulla on toi strippi jääkaapin ovessa. Loistava.
Ja ei, en koe tarvetta omistaa kaikkea. Ei ole ongelma myydä paskoja pois.
Rushilta ja Marillionilta on kaikki studioalbumit (ei koske DVD-julkaisuja kun en niistä hirvestä piittaa, eikä myöskään ole aikomustakaan hankkia Marillionin kaikkia Racket Records -releaseja).
Dream Theaterilta taitaa olla kaikki uusinta lukuunottamatta mutta noita olen myymässä kun ei niistä ole mihinkään.
Joo. Kaikki Circlet pitäisi löytyä levyhyllystä ennemmin tai myöhemmin. Minulle tosin riittää, että omistan jokaisen julkaisun edes yhdessä formaatissa, eikä noita eri painoksiakaan ole tullut haalittua. Sunrisesta tosin löytyy sekä cd, että vinyyli. Prospekt ja Meronia taas ainoastaan vinyylinä, enkä ole niiden hankkimista cd-formaatissa suunnitellut. Hissi ja pari sinkkua vielä uupuu.
Vaikka tämä ei Sokrun tori olekaan niin mainittakoon täälläkin, että jos joku haluaa myydä Todd Rundgrenin seuraavat:
Runt
The Ballad of Todd Rundgren
Something/Anything
Todd
Faithful
...ja vuoden 1999 cd remaster-painoksina, kiitos. Sittenpä olisi Toddin Bearsville-aikainen kataloogi 'complete'. :)
Pistää privaa, rahaa tiedossa. 8)
Lähimpänä kompletismia olen Gentle Giantin osalta, vaikka paljon livelevyjä ja kokoelmia puuttuu tuoltakin artistilta.
Le Ormea löytyy myös kohtalaisesti, vaan ei likikään täydellisesti.
Yleensä alan kuunnella uutta artistia kirjaston kokoelmien kautta tai kavereilta lainaten ja tilaan monesti hyviksi havaitsemani levyt tämän jälkeen.
Harvemmin tulee tällä tavalla mitään kökköä arkistoitua. No jaa, takavuosien Ozric Tentacles-huuman aikana tein muutaman kompletistisen hankinnan, jonka seurauksena jouduin sitten kolme tylsää levyä myymään pois.
Pari Miles Davisiä olen toki ensi hullantumisen jälkeen myös pistänyt kiertoon.
Kokoelmia en yleensä harrasta, muuten kyllä voi sanoa että olen kompletisti. Hammillin suhteen on tosin vähän päässyt lipsumaan... :wink:
Mulla on ,yllätys yllätys, kaikki Oldfieldit hyllyssä.:P Itse asiassa mulla on monesta levystä useita eri painoksia.Esim. Tubular Bellsiä löytyy n. 10 cd:tä,kokolailla yhtä monta vinyyliä ja pari muutakin formaattia(MD,MC).Kaiken kaikkiaan Oldfieldä löytyy eri muodossa hyllystäni n. 700 kpl.
cd.nä on Yessit kaikki,samaten taitaa olla Alan Parsonit ja Camelit ja Schulzet ja Tangerine Dreamit sekä vielä ainakin Edgar Froesen tuotanto,niin ja tietysti Pink Floyd,jota sitäkin on useita eri painoksia samoista levyistä :shock:
Kai meikäläisessä on vähän kompletistin vikaa... :roll:
Mulla on ,yllätys yllätys, kaikki Oldfieldit hyllyssä.:P Itse asiassa mulla on monesta levystä useita eri painoksia.Esim. Tubular Bellsiä löytyy n. 10 cd:tä,kokolailla yhtä monta vinyyliä ja pari muutakin formaattia(MD,MC).Kaiken kaikkiaan Oldfieldä löytyy eri muodossa hyllystäni n. 700 kpl.
cd.nä on Yessit kaikki,samaten taitaa olla Alan Parsonit ja Camelit ja Schulzet ja Tangerine Dreamit sekä vielä ainakin Edgar Froesen tuotanto,niin ja tietysti Pink Floyd,jota sitäkin on useita eri painoksia samoista levyistä :shock:
Kai meikäläisessä on vähän kompletistin vikaa... :roll:
cd.nä on Yessit kaikki,samaten taitaa olla Alan Parsonit ja Camelit ja Schulzet ja Tangerine Dreamit sekä vielä ainakin Edgar Froesen tuotanto,niin ja tietysti Pink Floyd,jota sitäkin on useita eri painoksia samoista levyistä :shock:
Kai meikäläisessä on vähän kompletistin vikaa... :roll:
Hullu mies, hullu! :lol:
Kaiken kaikkiaan Oldfieldä löytyy eri muodossa hyllystäni n. 700 kpl.
Jaha, no viimeistään nyt tiedän että itse en todellakaan ole kompletisti.
No, tuota Hector :oops: Oikeastaan tuo vaimo sitä.. :roll: Tuo singleboxi toi kuunneltavaksi muutaman mukavan harvinaisuudenkin. Tänään on muuten Heikin synttärit, 59v. :)
Koskaan en oo kompletisti ollu!!!
Koskaan en oo kompletisti ollu!!!
Onko joku esittänyt epäilyjä siihen suuntaan? :wink:
Minähän olen umpihullu! :P
Jarre jäi vielä mainitsematta. Siltäkin löytyy cd:nä koko tuotanto. :shock:
Mitä tulee levyjen musiikilliseen antiin, niin minun mielestäni Oldfield ei ole tehnyt yhtään täysin epäonnistunutta levyä. Heikoimmat tekeleet ovat Earth Moving,Heavens Open ja Millennium Bell,mutta niiltä kaikilta löytyy ihan hyviäkin biisejä.Pink Floydin kaikki levyt on joko loistavia tai ainakin hyviä.Heikoin on Final Cut.
Yes on myös pystynyt aika hyvään tasoon, vaikka Open your eyes onkin aika lähellä kuralevyä.Nimibiisi pelastaa vähän kyseistä tekelettä. Myöskin Union on aika kehno.Muuten menee Yessi meikäläiseen aika hyvin.:) Camel ei ole tehnyt yhtään ihan kehnoa levyä,vaikka Single factory onkin selkeästi heikoin.Parsonsin laatu vaihtelee,mutta joka levyltä löytyy edes jotain hyvää. Parhaat ovatkin sitten loistavia.:) Parsonsilta muuten levyhyllystäni puuttuu pari kokoelmaa. Muuten sekin osasto on täydellinen.
Tangerine Dream on 1988 jälkeen julkaissut 80% pelkkää kuraa. :( Klaus Schulzen vastaava prosentti on jokseenkin samaa luokkaa.Vai olisiko vain 50% luokkaa sittenkin. :? Molempien 70-luvun tuotanto on kuitenkin huippuluokkaa. Jarren levyistä nykyään pidän vain vuoteen 1986 asti.Joskus diggailin enemmän. Hulluinta levyjenhankinnassani lienee ollut se, että sitkeästi olen ostanut kaikki Tangerine Dreamit, vaikka nykyään lähes aina saa pettyä.
:|
Minähän olen umpihullu! :P
...
Hulluinta levyjenhankinnassani lienee ollut se, että sitkeästi olen ostanut kaikki Tangerine Dreamit, vaikka nykyään lähes aina saa pettyä.
:|
...
Hulluinta levyjenhankinnassani lienee ollut se, että sitkeästi olen ostanut kaikki Tangerine Dreamit, vaikka nykyään lähes aina saa pettyä.
:|
Hullut eivät ikinä opi... :wink:
Cheap Trickiltä on kaikki ja aika paljon kaikkea ylimääräistäkin sälää. esim. "Dream Police" neljänä kappaleena. No, ihan kaikkia kokoelmia en sentään omista.
Absoluuttinen Nollapiste olisi yhtä sinkkua vaille täydellinen, Rundgrenia puuttuu vissiin pari (jokatapauksessa vähemmän kuin Yawnilta...;)), American Music Clubia yksi, The Posiesia yksi livelevy, Roy Harperia pari jne. Melkolailla täydellisiä kokelmia on CT:n lisäksi mm. King Crimsonilta, Gentle Giantilta, VDGG:ltä, Freelta, Pekka Pohjolalta, Thin Lizzyltä, SAHB:lta ja XTC:ltä. Eli kai minä aikamonen artistin suhteen aikamoinen kompletisti olen! The Tubesin 80 -luvun AOR -levyt ajattelin sentään jättää ostamatta.
Tämä Palasokerihan näyttää olevan täynnä jotain keräilyvammaisia! :shock:
:lol:
Hassisen Koneen Harsoinen Teräs löytyy jostain syystä kolmessa eri formaatissa. CD:llä tosin on loistavat bonus-rallit. Circlellä tuppaa myös aina olemaan bonuksia kun julkaistaan vanha levy uudessa formaatissa. Hyvä tekosyy omistaa molemmat! Sunrise on tosin ainoa joka multa löytyy molempina versioina.
Ultra Bralta sekosin joskus kaivamaan kaikkia mahdollisia sinkkujulkaisuja, mutta onneksi homma jäi puoleen väliin. Kingston Wallilta tuli kanssa metsästettyä noita trinity-painoksia joista kaks ekaa kerkesin hommata cd:nä roistohintaan ja kolmannen c-kasettina. Ykkösessä on ainakin hieno levyn tarinaa kuvaava sarjis Kie Von Hertzeniltä joka jätettiin pois uudelleenjulkaisusta.
Mutta toi 700 levyä Oldfieldiä kuulostaa kyllä ihan hullulta! :shock:
Hmm...
Eräs tuntemani tyyppi keräilee David Bowien levyjen eri painoksia eri formaateissa. Taisi mainita että samasta levystä hän omistaa parhaimmillaan 40 kpl eri painoksia. En muista mikä albumi oli kyseessä. Kompletismia havaittavissa...
Seuraavilta artisteilta löytyypi meikäläisen hyllystä kaikki studiolevyt vähintäänkin:
Rush
Marillion
Opeth
Porcupine Tree
The Police
Jellyfish - kaikki kaksi levyä - hähää! :wink:
King Crimsonilta löytyvät kaikki Redistä lähtien, täytyypi varovasti laajentaa sinne taaksepäinkin ehkä...
Pink Floyd taitaa olla ainoa bändi, jonka kaikki studiolevyt ja vähän päälle löytyvät. Jopa Gilmourin ajan levyt. Henry Cow johdannaisineen löytyy myös aika täydellisesti, kuten myös eräiden canterbury-bändien (Matching Mole, National Health, Hatfield...), joiden suppea tuotanto on helposti hankittavissa.
Ja myönnettäköön, joskus kersana tuli hankittua Scorpionsit Crazy Worldiin asti.
Jellyfish - kaikki kaksi levyä - hähää! :wink:
Et kyllä pärjää ilman Fan Club -boxia - hähää! :wink:
BÖC ja Eloyn kaikki cd:nä julkastu löytyy, mutta sepäs ei olekaan paljon se...
Doorsit pitää olla kaikki. Mut ei mitään re-union-paskaa.
Ja kaikki missä on Syd Barrett.
Ja kaikki missä on Syd Barrett.
Näin on. Kohta "ilmestyykin" paranneltu Have You Got It Yet...
Doorsit pitää olla kaikki. Mut ei mitään re-union-paskaa.
Ja kaikki missä on Syd Barrett.
Ja kaikki missä on Syd Barrett.
Kyllä vaan. Ja Led Zeppelinit. Ihan loppupäässä kyllä alkaa taso heittelehtimään, mutta on siellä joitain hyviä biisejä kuitenkin joukossa.
Rush, Yes ja Dream Theater, näiltä on kaikki viralliset julkaisut ja lisäksi monia bootseja. DT:n sivuprojekteja ostelin joskus, mutta kun niitä tulee kuunneltua just "keskimäärin 0 kertaa vuodessa" niin enpä ole viimevuosina enää vaivautunut.
Rushin kohdalla on tämä pitkä sarja, eli LP:t Rush->Presto, sitten heti CD:t ja toki Remasterit sitten... Mutta minkään edellämainituista "koko" kokoelmaa on tietysti vaikea hankkia, koska jo sinkkuja on vaikea löytää. Ja hintaa on. Lisäksi katalookin laajuus edellyttää aikamoista intohimoa.
Eniten julkaisuja on varmaan kertynyt CMX:ltä - 26 kappaletta. Niitäkin olen aika laiskasti kerännyt, esim. yhtään vinyyliä ei ole eikä yhtään pre-Vainajala singleä.
Zappan virallinen tuotanto on, mutta puuttuu muutamia zappafamilytrust julkaisuja.
Mietin tuossa vaan sellaista, että miten sitä voi tietää mikä suosikin tuotannosta on paskaa ja mikä ei, ennenkuin sen on hankkinut. Tuskin nettikauppojen 30 sekuntia kuuntelua riittää siihen päätökseen. Olen aina ostanut Mike Oldfieldin tietämättä sen tasosta. Joskus olen katunut ostoa ja miettinyt sitä samaa, kannattaako ostaa kaikkea tuotantoa. No, jotkut levyt olivat vuosikausia oston ja kertakuuntelun jälkeen rauhassa, mutta olen laittanut sellaisia nyt soimaan ja huomannut että tämähän olikin hyvä. Kai se on musiikkimaun kasvamista (progressiivista) kun tämmöstä tapahtuu, joten "istuta vain se omenapuu, vaikka maailma jo kuolee".
Black Sabbathilta on pitänyt saada kaikki mikä liikkuu... siis lähinnä viralliset studiolevyt...ei ne kaikki mitään piknikkejä ole...
Jellyfish - kaikki kaksi levyä - hähää! :wink:
Et kyllä pärjää ilman Fan Club -boxia - hähää! :wink:
No, mulla on sen sijasta kummatkin Ghost at number one cd-sinkut, joissa kummassakin 2 bonus-kappaletta. Laskin, että pari sinkkua kun vielä saa niin ei tartte ostaa sitä boxia... Emmä niitä live/demoversioita niinkään kaipaa, vaan yleensä kaikki julkaistut kappaleet on hakusessa. Niitä taitaa muutama vielä puuttua.
U2
Zappa soittamassa Pink Floydin kanssa Interstellar overdriveä...?
Van Morrison & Jim Morrison jammaamassa...?
Beatles & Elvis...?
Hendrix & Traffic...?
Hendrix & Arthur Lee...?
Wigwamin & saarnaaja Malmion yhteiskeikka Lappeenrannan Discossa 60-luvun lopulla...?
Zappa soittamassa Pink Floydin kanssa Interstellar overdriveä...?
Multa taitaa löytyä tuo.
Kadonneet nauhat Bo Hanssonin ja Hendrixin jameista pitäis saada!
No meikä kun luuli, että nuo on vaan huhuja rock-lehdistä tai kyliltä...
Se on joku ranskalainen festari 60-luvun lopulta. Zappan bändi ei päässy kai maahan joidenki lupien takia ja Zappa sitte hostas koko shown ja jamitteli kai kaikkien bändien kanssa. Ainakin Beefheartin ja Pink Floydin. Mutta eipä nuo kovin erikoisilta versioilta kuulosta... Kaikkea löytyy kun jaksaa kaivaa! Sain ton jostain venäjältä. :o
Se on joku ranskalainen festari 60-luvun lopulta. Zappan bändi ei päässy kai maahan joidenki lupien takia ja Zappa sitte hostas koko shown ja jamitteli kai kaikkien bändien kanssa. Ainakin Beefheartin ja Pink Floydin. Mutta eipä nuo kovin erikoisilta versioilta kuulosta... Kaikkea löytyy kun jaksaa kaivaa! Sain ton jostain venäjältä. :o
Joo, mulla on kanssa toi. The Madcap Laughs -postituslistalla oli äskettäin kierrossa. Ihan kiva, soundi heikko mutta hyvä fiilis! Zappa oli Floydin kanssa kait vaan parissa biisissä.
Olikos sellastakin juttua, että Zappa olis jammannu Caravanin kanssa...?
No tollasia hulvattomia jamijuttuja on ainakin Grateful Deadilla esmes Peter Greenin, Almannin veljesten ja vaikka Joan Baezin (!!!) kanssa...
Entas monellako The Band-kompletistilla on Boris Grebenshikovin kanssa tehty albumi...?
Entas monellako The Band-kompletistilla on Boris Grebenshikovin kanssa tehty albumi...?
Tai Little Feat -kompletistilla Suzuki Shigerun "Bandwagon"? Erkeles, kun hukkasin sen linkin, mistä pystyi kuuntelemaan klippejä. Featin kanssa (paitsi Lowell George) tehdyt pätkät kuulostivat ihan Featilta, mutta Japaniksi laulettuina. 8) Levyllä mukana myös San Franciscon funk -kermaa, kuten Doug Rauch, David Garibaldi ja Grec Errico.
80-luvulla mää keräsin Vivaldin teoksia, ja kaikki viralliset opukset tulikin hankittua eli nää opus 1-opus 14. Mutta sitten oli vielä satoja erilliskonserttoja ja tuhansia versioita samoista teoksista kuten klassisella puolella yleensäkin. Homma rupesi näyttämään aika mahdottomalta ja onneksi lopetin ajoissa. :lol:
Kompletismi on sinänsä mukavaa; täytyyhän ihmisillä olla harrastuksia, ja monesti levyt ovat vielä pirun hyvää kuunneltavaa. Noh, aina eivät mutta...mutta silti!
Kokonaisena löytyy The Doors, re-unionia ei tietenkään lasketa. Samoin löytyy Nick Drake, joka oli helpohko projekti.
Neil Youngin kaikki studiolevyt ja jotain kivaa olisi tarkoitus saada eläkepäiviin mennessä. Onneksi opiskelutkin on vielä kesken, että aikaa riittää...;) 18 levyä taitaa vasta olla kasassa...
Luultavasti ainoa bändi, jolta kaikki levyt (tai oikeammin kaikki virallisesti julkaistu levytetty materiaali, kun en noita singlejä ole viitsinyt keräillä) löytyy hyllystä, on Radiopuhelimet. Siis jos nyt lasketaan bändit, jotka ovat urallaan julkaisseet enemmän kuin esim. viisi albumia. Pian pääsee muuten jatkamaan alkupäätä KTMK:lla, kun Karkia Mistika julkaisee toivottavasti jo kohtapuolin heidän koko tuotannon niputtavan kokiksen.
Melko lähelle täydellistä pääsevät Circle ja King Crimson (tosin jälkimmäinen ei livelevyjen osalta), kuten myös Amorphis, jonka tuoreinta levyä en kyl vielä ole saanut aikaiseksi hankkia.
Viimeaikoina olen laiskistunut huomattavasti tuon kompletismin osalta, ja siitä olen toisaalta hyvin tyytyväinen. 8)
Huomasin juuri, että mullahan on kaikki Asian studiolevyt ja aika monta liveäkin hyllyssä. Sairasta vai säälittävää?
Tässä tapauksessa molempia :D
Nuorena poikana oli pakkomielle olla kaikki Led Zeppelinin LP:t ja bootlegit, mitkä vain sattuivat löytymään. Ostelin Viherniemenkadun Black & Whitesta jotain järjettömän hintaisia bootseja. Ei mitään järkeä.
Nykyään ei ole mitään kompletismiin viittaavaakaan, kun olen tehnyt levyistäni MP3-paketteja. Kun homma siirtyi CD-muotoon ja myöhemmin vielä kovalevyille, niin kieltämättä jotain fiilistä musan keräämisestä katosi. Vinyyleissä oli sitä jotain.
Viime aikoina olen hieman lieventänyt kantaani tässä asiassa. Osaksi siksi, että levyjä saattaa saada todella halvalla. Jos artisti on kyllin tärkeä ja jos hinta on kohdallaan, olen saattanut hankkia niitä kehnompiakin levyjä. Nekin ovat kuitenkin osa "tarinaa". Esim. Neil Youngin 80-luvun levyjä olen ostanut ja Yesin Tormatokin löytyy nyt hyllystä.
Tormato tosin on kova!
En kärsi kompletismista kuin siltä osin että kun innostun jostain, hankin lyhyessä ajassa suuren osan artistin tuotannosta. Useimmiten myyn sitten valtaosan levyistä pois , kun olen alkuinnostuksesta selvinnyt. Vain harvat tekijät ovat kokoelmissa laajasti edustettuina vielä vuosien jälkeen. Gentle Giant, Le Orme, Antonio Vivaldi, Rabih Abou-Khalil, J.S Bach, Popol Vuh, Penguin Cafe Orche stra ja pari muuta ovat kestäneet ajan hampaan. King Crimson, Miles Davis, Ozric Tentacles, Shawn Phillips, Man, Yes ja moni muu tunnettu tekijä ei niinkään. Jokaisen kokoelmissani olevan levyn täytyy aika ajoin kestää ankara testi : haluanko oikeasti kuunnella tätä joskus vielä vai riittäkö Spotify etc mahdollisuus? En siis täytä keräilijän tunnusmerkistöä.
En kärsi kompletismista kuin siltä osin että kun innostun jostain, hankin lyhyessä ajassa suuren osan artistin tuotannosta. Useimmiten myyn sitten valtaosan levyistä pois , kun olen alkuinnostuksesta selvinnyt. Vain harvat tekijät ovat kokoelmissa laajasti edustettuina vielä vuosien jälkeen. Gentle Giant, Le Orme, Antonio Vivaldi, Rabih Abou-Khalil, J.S Bach, Popol Vuh, Penguin Cafe Orche stra ja pari muuta ovat kestäneet ajan hampaan. King Crimson, Miles Davis, Ozric Tentacles, Shawn Phillips, Man, Yes ja moni muu tunnettu tekijä ei niinkään. Jokaisen kokoelmissani olevan levyn täytyy aika ajoin kestää ankara testi : haluanko oikeasti kuunnella tätä joskus vielä vai riittäkö Spotify etc mahdollisuus? En siis täytä keräilijän tunnusmerkistöä.
Oon ollut viime aikoina huomaavinani että Gentle Giant ei ole oikein kestänyt tuota kuuluisaa ajan hammasta. Free Handkin kuulosti aika huonolta kun sen pari päivää sitten kertasin.
Itse aiheeseen liittyen: oon nykyisin jossain määrin samoilla linjoilla kuin Janus = pikku hiljaa tulee hankittua KAIKKI.
Periaatteessa kompletismissa ei ole nykyisin sitäkään vähää järkeä kuin aiemmin kun sen kehnomman materiaalin kuuntelun voisi jättää useimmissa tapauksissa ihan hyvin Spotifyn varaan.
Mä lopetin CD:eiden ostamisen 3 vuotta sitten ja samalla päättyi sarjojen keräily. K Crimson, Neil Young ovat pisimmät sarjat.
Vinyylit on kalliita, mieluummin laatua kuin määriä. Ja nyt lopetan vinyylien ostamisen, koska hi-res :) Saa nähdä mitä tulee. Olen ostellut kalliita DVD-A levyjä ebaysta.
Keräilijän vikaa on kyllä.
Ostin juuri vinyylinä GTR:n ainokaisen studioalbumin ja samalla sain valmiiksi Steve Hackett-kokoelmani.
Hankin äskettäin The Alan Parsons Project The Complete Album Collection boxin. Nimi kertonee kaiken oleellisen :)