yliarvostettua / ihmettelyä
Fastro kirjoitti noin 18 vuotta sitten (61 kommenttia)
onhan näissäki hyvää, mut vähä ihmettelen vaikkapa
gong -angels egg (onhan yäski kivaa, mut jotenki ällötaodepaskaa silti?), pink floyd - wish you were here(on kyl tavallaan mahtava, mut jotenki jää) & dark side of the moon. sanotaan vaikka vielä, ozric tentacles - jurassic shift (no muutenki koko bändi, vaik kyl tykkään paljon tostaki levystä, viel enemmän waterfall citiesist)
tottakai jokasella on makunsa, mut silti.
gong -angels egg (onhan yäski kivaa, mut jotenki ällötaodepaskaa silti?), pink floyd - wish you were here(on kyl tavallaan mahtava, mut jotenki jää) & dark side of the moon. sanotaan vaikka vielä, ozric tentacles - jurassic shift (no muutenki koko bändi, vaik kyl tykkään paljon tostaki levystä, viel enemmän waterfall citiesist)
tottakai jokasella on makunsa, mut silti.
+/- saldo : 0 | Tweet
Wish You Were Here'stä rohkenen olla eri mieltä. Omassa lajissaan (jos semmoista ylipäänsä voi kohdentaa) lähes täydellinen esitys.
Kyllähän se Angel's Egg menee välistä vähän pelleilyksi. Ja ennen kuin joku alkaa tuosta Pink Floydista pätemään, niin sanoisin, että eipä ne levyt mitään elämää suurempia ole. Sanotaan nyt vielä, että mun oma Floyd-suosikki on Atom Heart Mother, vaikka on siinäkin heikkoutensa.
Ettei tämä keskustelu menis ihan floydiksi, niin sanonpa vielä, että mun mielestä kasari-King Crimson on ihan hirveän yliarvostettua pimputusta. Hyi, miten te jaksatte.
"tottakai jokasella on makunsa, mut silti."
Kyllähän se Angel's Egg menee välistä vähän pelleilyksi. Ja ennen kuin joku alkaa tuosta Pink Floydista pätemään, niin sanoisin, että eipä ne levyt mitään elämää suurempia ole. Sanotaan nyt vielä, että mun oma Floyd-suosikki on Atom Heart Mother, vaikka on siinäkin heikkoutensa.
Ettei tämä keskustelu menis ihan floydiksi, niin sanonpa vielä, että mun mielestä kasari-King Crimson on ihan hirveän yliarvostettua pimputusta. Hyi, miten te jaksatte.
"tottakai jokasella on makunsa, mut silti."
Ettei tämä keskustelu menis ihan floydiksi, niin sanonpa vielä, että mun mielestä kasari-King Crimson on ihan hirveän yliarvostettua pimputusta. Hyi, miten te jaksatte.
"tottakai jokasella on makunsa, mut silti."
Dark side of the moon ei ole mulle ainakaan mikään elämää suurempi levy.
Sama koskee tätä käsittämätöntä, mutta jostain helevetin syystä aina vaan jatkuvaa maailman parhaat biisit -äänestämistä, jonka lopputulos on aina Bohemian Rhapsody, Stairway to Heaven, Paranoid, Smoke on the Water ja Smells like Teen Spirit. Nuo biisit ovat niin puhkikulutettuja ja vähintäänkin siitä syystä homeisia, että kannattaisi ottaa sellainen yleiskielto päälle, että niitä ei soitettaisi seuraavaan neljännesvuosisataan yhtään missään. Tuollainen menee reippaasti yliarvostuksen puolelle ainakin minun asteikollani.
Mitä tulee 80-luvun Crimsoniin, niin Discipline on hieno levy! Ja Three of a perfect pair sisältää myös muutaman helmen. Beat on aivan täyttä paskaa, mutta ei se nyt varjosta sentään aivan kaikkea 80-lukua. Crimson saisi muuten tehdä uuden levyn! :twisted:
Mitä tulee 80-luvun Crimsoniin, niin Discipline on hieno levy! Ja Three of a perfect pair sisältää myös muutaman helmen. Beat on aivan täyttä paskaa, mutta ei se nyt varjosta sentään aivan kaikkea 80-lukua.
Lievästi käsittämätön kommentti. Ei minusta Beat eroa mitenkään radikaalisti Three Of A Perfect Pairista.
Nämä yliarvostetuimmat-keskustelut on kyllä tosi turhia. Yleensäkään kun ei anneta edes mitään viitettä mikä taho on se yliarvostaja. Jonkun Dark Side Of The Moonin kohdalla vielä asian ymmärtää kun sille omistetaan vuosittain kymmenien sivujen artikkeleja isoissa musiikkilehdissä, mutta millä mittarilla joku Angel's Egg muka voi olla yliarvostettu?
Lievästi käsittämätön kommentti.
Perustuu kyseisen levyn kuunteluun :lol:
Perustuu kyseisen levyn kuunteluun :lol:
Epäilisin enemminkin jotain ongelmaa kuullun ymmärtämisessä. :wink:
Discipline on aivan ylivoimainen noista 80-luvun Crimson levyistä. Beatilla ja Three Of A Perfect Pairilla Belewin laulubiisit valtasivat hieman liikaa tilaa eikä instrumentaaliosuuksille jäänyt enää tarpeeksi tilaa. Nuo kaksi ovat mielestäni aika tasaväkisiä levyjä vaikka Beat kyllä vie niukasti voiton. Etenkin Neal And Jack And Me, Sartori And Tangier ja The Howler ovat mainiota biisejä Beat-levyllä.
Discipline *****
Beat ***½
Three Of A Perfect Pair ***
No ei DSOTM ole yhtään yliarvostettu. Mikä levy pitäisi nostaa MASSOJEN tietoisuuteen jos ei juuri tuo? Yleensäkin en käsitä miksi pitää alkaa stressaamaan jostain Virallisista mielipiteistä kun ne kuitenkin ovat aina perseestä.
Ihan vain huomautuksena että yliarvostuksesta on käyty keskustelua aikasemmin. Löytyypi http://www.palasokeri.com/index.php?name=Forum&file=viewtopic&t=1997&highlight=yliarvostettu
tuolta.
No ei DSOTM ole yhtään yliarvostettu. Mikä levy pitäisi nostaa MASSOJEN tietoisuuteen jos ei juuri tuo? Yleensäkin en käsitä miksi pitää alkaa stressaamaan jostain Virallisista mielipiteistä kun ne kuitenkin ovat aina perseestä.
Ei kannata ressata, ressi on pahaksi ihmiselle! :wink:
U2 lienee maailman yliarvostetuin bändi. Ihan kuunneltavaa, keskinkertaista poppia, mutta jotkut kuvittelevat sen olevan jotenkin elämää suurempaa. Vanhaa englanninkielistä sanontaa käyttäen "blessed are people who are easy to please".
Tämä nyt tietenkin loukkaa monia, mutta en ole koskaan Doorsia ja Rollareitakaan pitänyt kovin kummoisina laulu-ja soitinyhtyeinä.
Nämä nyt ovat tietysti aina aika subjektiivisia juttuja.
U2 lienee maailman yliarvostetuin bändi.
Tämä nyt tietenkin loukkaa monia, mutta en ole koskaan Doorsia ja Rollareitakaan pitänyt kovin kummoisina laulu-ja soitinyhtyeinä.
Nämä nyt ovat tietysti aina aika subjektiivisia juttuja.
Tämä nyt tietenkin loukkaa monia, mutta en ole koskaan Doorsia ja Rollareitakaan pitänyt kovin kummoisina laulu-ja soitinyhtyeinä.
Nämä nyt ovat tietysti aina aika subjektiivisia juttuja.
Täältä tulee ainakin peesaavaa tuplabassarikomppia tuolle. Rollareissa ja U2:ssa on sellainen yhteinen juttu, että molemmat ovat tuupanneet vuositolkulla (RS 25 vuotta ja U2 15 vuotta) markkinoille pelkkää puppua, mutta palkintoja vaan ropisee. No, kyllä nuokin aina kaikenmaailman kanyewestit ja eminemit kevyesti pesevät silti vieläkin... 8)
Senkin eliittisnobit. Kyllähän nyt tässä taannoin TV:stä tullut U2-keikka oli ihan nautinnollista viihdettä laajakuvatelkkarista hyvän aterian jälkeen. Se aurinkolasipäinen tyyppi kertoi välillä kaikkia demokratia- ja maailmanrauha-juttujakin välissä.
U2 lienee maailman yliarvostetuin bändi. Ihan kuunneltavaa, keskinkertaista poppia, mutta jotkut kuvittelevat sen olevan jotenkin elämää suurempaa. Vanhaa englanninkielistä sanontaa käyttäen "blessed are people who are easy to please".
Tämä nyt tietenkin loukkaa monia, mutta en ole koskaan Doorsia ja Rollareitakaan pitänyt kovin kummoisina laulu-ja soitinyhtyeinä.
Nämä nyt ovat tietysti aina aika subjektiivisia juttuja.
Tämä nyt tietenkin loukkaa monia, mutta en ole koskaan Doorsia ja Rollareitakaan pitänyt kovin kummoisina laulu-ja soitinyhtyeinä.
Nämä nyt ovat tietysti aina aika subjektiivisia juttuja.
[u:284dfd788a]Täysin[/u:284dfd788a] samaa mieltä.
Se täytyy vielä kysyä, että pitääkö joku Beatlesien alkuajan tuotantoa oikeasti hyvänä? Minusta biitlesit onnistui tekemään oikeasti hyviä levyjä vasta huume-aikakaudella. Mielestäni ne muut ovat suurimmalta osin tyhjänpäiväisiä pop-rallatuksia ilman mitään sen kummempaa sisältöä.
Mun mielest Joy Division on jossain määrin ylihypetetty - vaikka tekikin kaksi hienoa albumia. Johtuu varmaan osittain Ianin kohtalosta. Ei ollut mikään maaginen livebändi.
Beatles on historian suurin kulttibändi. :wink:
Minusta biitlesit onnistui tekemään oikeasti hyviä levyjä vasta huume-aikakaudella. Mielestäni ne muut ovat suurimmalta osin tyhjänpäiväisiä pop-rallatuksia ilman mitään sen kummempaa sisältöä.
Periaatteessa täsmälleen noin. Tai en tiedä tarkalleen mikä on Beitlesien huumeaikakausi enkä edes tunne Beatlesia kovin hyvin. Mutta sen nyt huomaan että kersantti pippuria kun on tehty niin on taidettu nuolla lsd-arkkeja oikein kieli hellänä. Mutta levy on siitä huolimatta (juuri siksi?) tosi hieno ja sen vaikutuksia kuulee ihan selvästi vielä neljä vuosikymmentä myöhemmin ilmestyneellä Marillionin Marblesilla. Mutta noin periaatteessa Beatles on yliarvostettu.
Elviksestä nyt puhumattakaan. Vaikka Always on my Mind onkin ihan kaunis pop-biisi.
U2 lienee maailman yliarvostetuin bändi. Ihan kuunneltavaa, keskinkertaista poppia, mutta jotkut kuvittelevat sen olevan jotenkin elämää suurempaa. Vanhaa englanninkielistä sanontaa käyttäen "blessed are people who are easy to please".
Tämä nyt tietenkin loukkaa monia, mutta en ole koskaan Doorsia ja Rollareitakaan pitänyt kovin kummoisina laulu-ja soitinyhtyeinä.
Nämä nyt ovat tietysti aina aika subjektiivisia juttuja.
Tämä nyt tietenkin loukkaa monia, mutta en ole koskaan Doorsia ja Rollareitakaan pitänyt kovin kummoisina laulu-ja soitinyhtyeinä.
Nämä nyt ovat tietysti aina aika subjektiivisia juttuja.
Subjektiivisesti sanottuna U2 on maailman paras bändi.
U2:sen morkkaaminen on aivan liian yliarvostettua. :wink:
Hah, minäkin olisin voinut soitella niitä kitarasooloja.
Ei, et olisi voinut.
Tää on kieltämättä yksi taukeimpia argumentteja mitä jostain levystä voi sanoa. Ikäänkuin musiikin tulisi täyttää jotkut tietyt taito/vaikeus -standardit. Yleensäkkin ihmetyttää ihmisten tapa arvioida teosta sen perusteella, mitä siinä _ei_ ole.
Toin tuon ylläolevan Neil Young-topicista.
Kiitokset tämän topicin osallistujille... en näköjään olekaan ainoa joka on kirjoitellut taukkeja juttuja. Meitä onkin paljon. 8)
Joka ei arvosta Beatlesia ei tajua popmusiikista tai sen historiasta mitään.
Joka ei arvosta Beatlesia ei tajua popmusiikista tai sen historiasta mitään.
Amen.
Joka ei arvosta Beatlesia ei tajua popmusiikista tai sen historiasta mitään.
Amen.
Röyh.
U2:sen morkkaaminen on aivan liian yliarvostettua. :wink:
Kontrasti nykyiseen on vaan niin pirun iso kun War, Unforgettable Fire, Joshua Tree, Rattle & Hum ja Achtung Baby olivat kokonaisvaltaisesti niin hyviä levyjä aikanaan. Mutta ei noilla "tuoreemmilla" levyillä juuri mitään hyviä biisejä enää ole vastaan tullut. :?
Beatles aivan loistavaa 1966-1970, Rollareista en ole pitänyt ikinä, mutta tunnistan heidän vahvimman aikansa joka päättyi sinne jonnekin '80 paikkeille mielestäni muistaakseni.
Elvis onkin sitten ihan oma juttunsa. Aivan sama mitä herra lauloi, niin biisi oli mukamas hyvä kun sen esitti Elvis. Ei se nyt ihan niinkään tainnut mennä kuitenkaan...
Tuoreemmista tapauksista yliarvostaminen saattaa tulla tuolta brittimediasta. En vaan millään tajua mitä niin kovin erikoista on tullut ainakaan suuremmassa määrin yhtyeiltä Coldplay, Joy Division, New Order, Oasis, Blur, Pearl Jam, ja monet muut vastaavat. Enemmänkin ölistään ja pölistään lehdissä, netissä ja radiossa paljolti ulkomusiikillisilla seikoilla (uhoamiset, sekoilut, hassut biisin tai levyn nimet jne.) ja mitataan trenditietoisuutta, mutta imago ja sen kanssa shokeeraaminen tuntuu vievän huomion pois itse musiikista. En kuitenkaan menisi toisessa ääripäässäkään väittämään, että täysin saman kaavan toistaminen 30 vuotta olisi jotenkin kiva juttu. Nää kun vaan tuppaavat olla näitä makuasioita silti vaan.. :wink:
Vähän sama kun vertaisi Vapor Trailsia Prestoon tai Permanent Wavesiin... 8)
No jos Joy Divisionin ainutkertaisuutta ja asemaa post-punk-skenessä ei tajua, niin sitä ei sitten vaan tajua. :lol: Joy Divisioniin ei kuulunut muita ulkomusiikallisia seikkoja kuin yksi itsemurha, ja muistaakseni bändi oli aika ujo julkisuuden suhteen. Jotkut Oasis ja Pearl Jam painivat aivan eri sarjassa bongo bango -faktorin suhteen.
U2:sen morkkaaminen on aivan liian yliarvostettua. :wink:
Kontrasti nykyiseen on vaan niin pirun iso kun War, Unforgettable Fire, Joshua Tree, Rattle & Hum ja Achtung Baby olivat kokonaisvaltaisesti niin hyviä levyjä aikanaan. Mutta ei noilla "tuoreemmilla" levyillä juuri mitään hyviä biisejä enää ole vastaan tullut. :?
Kyllähän se niin on että kun tuohon listaan lisää debyyttilevyn niin parhaat biisit löytyy noilta levyiltä. Hattua pitää tosin nostaa siitä että kun -93 oli pahin grungemeno päällä niin U2 teki Zooropan joka oli kyllä mahdollisimman "epäcoolia" musiikkia siihen aikaan. Eihän se toki mikään kaksinen levy ollut, Lemon ainoa hyvä biisi (ja se Johnny Cash -lopetus tietenkin) mutta ei sillä mitään suuren yleisön suosiota haalittu. Hommahan "paheni" sillä "The Passengers" -levyllä joka tehtiin lähinnä Brian Enolle. :)
Pop oli virheliike ja ehkä selvin levy jossa U2 yritti olla vähän niin kuin "menossa mukana" (no Rattle & Humin amerikkalaisuus oli ehkä vielä räikeempää täsmämarkkinointia) kaikkine discomenoineen, huono tekele sekin, jätkäthän tekivät uusia versioita best offiin.
Kaksi viimeisintä levyä on ollut paluuta siihen perinteisempään "U2 soundiin". Ja kun taas miettii kaikenmaailman Strokesien ja Post-punkkibändien seassa miten tämän päivän musan pitää olla vähintää erikoista tai "oh so arty", niin tuollainen mainstream rock/pop on kiitettävä valinta. Ei ne levyt mitään paskoja ole mutta ei sieltä enää oikein meinaa löytyä semmosia killeribiisejä.
No jos Joy Divisionin ainutkertaisuutta ja asemaa post-punk-skenessä ei tajua, niin sitä ei sitten vaan tajua. :lol:
Tänä päivänähän joka toinen uus bändi kuulostaa "alkuaikojen uukakkoselle tai curelle tai joy divisionille".
War, Unforgettable Fire, Joshua Tree, Rattle & Hum ja Achtung Baby
Kyllähän se niin on että kun tuohon listaan lisää debyyttilevyn niin parhaat biisit löytyy noilta levyiltä.
Mun mielestä October eli U2:n kakkoslevy on ihan loistava rock-levy. Achtung Babyssä ei ole sellaista energiaa ja fiilistä.
Irkut osaa.
Hommahan "paheni" sillä "The Passengers" -levyllä joka tehtiin lähinnä Brian Enolle. :)
Ainoa kuunneltava U2 (jos sitä sellaiseksi voi sanoa) levy.
No jos Joy Divisionin ainutkertaisuutta ja asemaa post-punk-skenessä ei tajua, niin sitä ei sitten vaan tajua. [/quote][quote]
Tänä päivänähän joka toinen uus bändi kuulostaa "alkuaikojen uukakkoselle tai curelle tai joy divisionille".
Tänä päivänähän joka toinen uus bändi kuulostaa "alkuaikojen uukakkoselle tai curelle tai joy divisionille".
Um, oliko toi tarkoitettu vasta- vai myötäargumentiksi? En muuten itse keksi äkkiä montakaan uutta bändiä, joka ihan oikeasti kuulostasi Joy Divisionilta.
Juu, Octoberilla on sitä semmosta..ee...punkmusiikin välitöntä reippautta :) ja perinteisempänä rock -levynä enemmän ajaton kuin valitettavan tiukasti aikakauteensa sidottu Achtunki (kuulemma U2sen elektronisin levy). Omalle kohdalle juuri Achtunki aiheutti sen ekan kolahduksen kun tuohon aikaan sitä aloitti tämän musakin kuuntelemisen. Ja sittenhän se oli pitkään pelekkää uukakkosta koko elämä. :mrgreen: Zoo Station ja The Fly olivat parasta mitä tiesi.
No jos Joy Divisionin ainutkertaisuutta ja asemaa post-punk-skenessä ei tajua, niin sitä ei sitten vaan tajua.
Tänä päivänähän joka toinen uus bändi kuulostaa "alkuaikojen uukakkoselle tai curelle tai joy divisionille".
Um, oliko toi tarkoitettu vasta- vai myötäargumentiksi? En muuten itse keksi äkkiä montakaan uutta bändiä, joka ihan oikeasti kuulostasi Joy Divisionilta.
Joo siis kun tuosta post -punkista mainitsit niin sehän on ollut aika eh..hottia. Ja ei ehkä ihan oikesti joy divisionille kuulostavaa bändiä montaa ole mutta eri elementtejä, varsinkin laulutyyliä on lainattu noissa post -punk/rock bändeissä. "Nimekkäimmät" esimerkit taitavat olla Interpol ja The Killers, muita mieleen tulevia ovat The Stills ja sitten tämä uus suomalainen Magenta Skycode.
No jos Joy Divisionin ainutkertaisuutta ja asemaa post-punk-skenessä ei tajua, niin sitä ei sitten vaan tajua. :lol: Joy Divisioniin ei kuulunut muita ulkomusiikallisia seikkoja kuin yksi itsemurha, ja muistaakseni bändi oli aika ujo julkisuuden suhteen. Jotkut Oasis ja Pearl Jam painivat aivan eri sarjassa bongo bango -faktorin suhteen.
No ehkä vähän huono tuossa satsissa, mutta kun ärsyttää niin perkuleesti tuo mainiosti sanottu "oh so arty" -tyyppinen pyllyily kaikkine vinkumisineen. Ja bändin nimikin pitää olla aina THE (fill in the cool word)S, mikä on tosi ärtyisää. Perkele. Jos joku tuossa laumassa onkin ehkä originelli, niin se hukkuu huomaamattomiin sinne raitahuppareiden ja tennistossujen kasaan... :?
--Ja bändin nimikin pitää olla aina THE (fill in the cool word)S, mikä on tosi ärtyisää.--
Tuli tuosta mieleen... En vieläkään ymmärrä, miksi NME-lehti kehuu tuollasia bändejä "nyky-rockin pelastajiksi"
Pöljää hommaa, huh!
No koska rock-journalismissa on ollut jotain järkeä? Vähän kuin koittaisi kirjoittaa joka viikko/kuukausi jotain uutta ja iskevää kissan paskasta.
No koska rock-journalismissa on ollut jotain järkeä? Vähän kuin koittaisi kirjoittaa joka viikko/kuukausi jotain uutta ja iskevää kissan paskasta.
Niinhän se taitaa vähän olla. Nykyään kyllä pitää lukea arvostelut yms. monesta eri lehdestä, että saa selvän kuvan siitä, minkälaisesta uutuudesta on kyse. Sitten alkaa huomaamaan, että minkä tasoista journalismia missäkin on. Esim. Stephen Thomas Erlewinen (AMG) jutut on kyllä ihan perseestä. Harmittaa vielä se, että tyyppi kirjoittaa Allmusicin artikkeleista todella suuren osan.
No koska rock-journalismissa on ollut jotain järkeä? Vähän kuin koittaisi kirjoittaa joka viikko/kuukausi jotain uutta ja iskevää kissan paskasta.
Aamen. Yhtä paljon tapahtuu kuin heinäkuussa Suomessa. :wink:
--Ja bändin nimikin pitää olla aina THE (fill in the cool word)S, mikä on tosi ärtyisää.--
Tuli tuosta mieleen... En vieläkään ymmärrä, miksi NME-lehti kehuu tuollasia bändejä "nyky-rockin pelastajiksi"
Pöljää hommaa, huh!
NME = ENEMY
No jos Joy Divisionin ainutkertaisuutta ja asemaa post-punk-skenessä ei tajua, niin sitä ei sitten vaan tajua.
Tänä päivänähän joka toinen uus bändi kuulostaa "alkuaikojen uukakkoselle tai curelle tai joy divisionille".
Um, oliko toi tarkoitettu vasta- vai myötäargumentiksi? En muuten itse keksi äkkiä montakaan uutta bändiä, joka ihan oikeasti kuulostasi Joy Divisionilta.
Interpol kyllä kuulostä välillä hyvinkin paljon Joy Divisionilta laulajan ääntä myöten. Bändin laulaja on tosin sanonut että ei ole edes kuullut Joy Divisionia ennen kuin sitä alettiin vertailemaan siihen. Tiedä sitten kuinka paljon tuo pitää paikkaansa :roll: Mahtava bändi joka tapauksessa!
NME:tä ostetaan ja sitä haukutaan, pönkitetään samalla omaa egoa.
Kuka kerää rahat ja kuka on se pöljä? :wink:
Yhden tutun kanssa mulla on semmoinen diili, että aina kun tulee hankittua Mojo, Classic Rock, Record Collector tai Uncut, laitamme viestiä toteutuneista kaupoista ja luettuamme lehdet lainaamme ne toisillemme. Lähes aina kun tapaamme, puhe kääntyy loputtomiin listoihin (100 best rock-albums, 100 best songs, british rock albums, rock icons, etc., etc., etc...) ja toteamme miten tyhjäpäisiä ne ovat.
Ja jatkamme silti ko. lehtien ostamista. :roll:
Mojoa ja Classic Rockia tulee ostettua lähinnä pitkille lentomatkoille, jos kotimaisia julkaisuja ei satu olemaan lukematta yhtään. Persiistä nuo kaikki listat. Ja kriitikkolistat myös, koska niistä ei löydy ikinä mitään muuta kuin sitä "coolia" trendirömpötystä. Jokainen lista on tekijänsä ja kohderyhmänsä näköinen aina. Ei niistä mitään hyödy. Levy- ja singlemyyntilistat pitäisi saada tarkemmiksi, ne kertovat ainakin pelkkää faktaa silloin jos kaikki pääsevät mukaan, eikä otos ole vain joistakin yleisimmistä liikkeistä kuten vaikka Anttilan TopTen, jonka valikoima on suurimmaksi osaksi sitä huttua yleensä.
Tässäpä sopivan kontroversiaali ketju bumpattavaksi.
Yliarvostetuista bändeistä voisin listata Radioheadin ja Coldplayn. Tai en ole varma, onko Coldplay oikeastaan edes kovin arvostettu Britney -ja Madonnamedian ulkopuolella. Paljon sitä kuitenkin hypetetään, ja musiikki on melkoisen munatonta tavaraa.
Radioheadin OK Computer on ihan hyvä levy, mutta en yksinkertaisesti pysty käsittämään bändin saamaa hehkutusta rock-mediassa. Uutta levyä en ole vielä kuullut.
Uutta levyä en ole vielä kuullut.
On hemmetin hyvä. Radiopää ansaitse arvostuksensa. Henkilökohtaisesti tosin pidän vain kolmea heidän levyänsä loistavana.
Howard Devoto teki muutamia hyviä levyjä, etenkin Magazinen kanssa (ja miksei Buzzcocksienkin...), mitä lie äijä nyttemmin...?
En ole koskaan ymmärtänyt Radioheadin ns. ylivertaisuutta. Rasittavaa ruikutusta. Amnesiac kyl on ihan kuunneltava levy. Kitarapopin on hienommin tehny esim. The Smiths, elektonijutut Aphex Twin ja melankolian Mogwai. Noi em. yhtyeet vois vaihtaa tietty vaikka milla muilla. Eikä se Radiopään jo mainittujen ainesten yhdistely ole musta miellyttävää saati erityisen omaperäistä. Köh...
Radiohead? No, kyseessä lienee PostRock-trendin eräs pioneeriyhtye, vai, kai?
Amnesiacin tosin jaksan itsekin juuri ja juuri kuunnella, mutta toisaalta eikös koko genre ole aika tylsää rockin räimeeseen tottuneelle? Ja näin juuri sen takia että PostRock nimenomaan etsii erilaista ilmaisua?!
On hemmetin hyvä. Radiopää ansaitse arvostuksensa. Henkilökohtaisesti tosin pidän vain kolmea heidän levyänsä loistavana.
Kolmen levyn jälkeenhän he vasta alkoivat löytää itseään.
Radiohead? No, kyseessä lienee PostRock-trendin eräs pioneeriyhtye, vai, kai?
Amnesiacin tosin jaksan itsekin juuri ja juuri kuunnella, mutta toisaalta eikös koko genre ole aika tylsää rockin räimeeseen tottuneelle? Ja näin juuri sen takia että PostRock nimenomaan etsii erilaista ilmaisua?!
Amnesiacin tosin jaksan itsekin juuri ja juuri kuunnella, mutta toisaalta eikös koko genre ole aika tylsää rockin räimeeseen tottuneelle? Ja näin juuri sen takia että PostRock nimenomaan etsii erilaista ilmaisua?!
En kyl pitäis Radioheadia post-rockin pioneerina, en edes kauhean post-rockina, vaikka se osittain kai genreen lasketaankin kuuluvaksi. Pioneereina pidän Talk Talkia, Slintiä (aivan mieletön yhtye), Tortoisea, jopa Sonic Youthia ja Circleä jossain määrin. Mutta vasta Mogwai ja Godspeed offspringeineen kehittivät post-rockista jotain toooooodella upeaa.
Mä en oo niin räimeeseen tottunut, että en pitäisi post-rockia huippuna juttuna. Musta se ei parhaimmillaan ole tippaakaan tylsää. Päinvastoin. Emotionaalisempaa ja pitkäkaarisempaa musiikkia saa hakea, eikä taida löytyä. Tosin onhan sitä jatsahtavampaa ja elektronisempaa laitaakin.
Mutta em lisäksi itelle kolahtaa mm. Kayo Dot, Red Sparowes, Stereolab, Hangedup, Do Make Say Think, Explosion In The Sky... puhumattakaan monista hienoista post-metal -bändeistä.
Mut jotenkin vaan Radiohead ei uppoa eikä osu eikä savua saati kipinöitä tule. :?
On hemmetin hyvä. Radiopää ansaitse arvostuksensa. Henkilökohtaisesti tosin pidän vain kolmea heidän levyänsä loistavana.
Kolmen levyn jälkeenhän he vasta alkoivat löytää itseään.
No niinpä. Ja ne parhaat Radiohead levyt ovat siis Ok Computer, Kid A ja In Rainbows.
En mäkään kyllä osaa Radioheadia post-rock bändinä nähdä. Parempi se ainakin on kuin yksikään yleensä genreen selkeästi laskettu yhtye. :wink:
Koko post-rock -"genrehän" on vain keksitty termi eriasteiselle ja kirjavalle joukolle bändejä, joita ei mihinkään muuhun voitu katsoa kuuluviksi ja joilla ei välttämättä ole toistensa kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Tosiasiassa kyseessä ei ole mikään genre, vaan yhtyeet poikkeavat toisistaan yhtä selvästi kuin taikina valmiista pitkosta. Paletti ulottuu Pan Sonicin ambient-huminasta Mogwain lähes yliraskaaseen metalliin. En tiedä mitään muuta yhdistävää tekijää kuin juuri kokeilevuuden, ilmaisun uudistamisen ja traditiosta poikkeamisen. Tulee mieleen, kuten joku jossain kraut-topicissa mietti, että post-rock on päivitettyä kraut-rockia tässä ajassa. Oli miten oli, hienointa mahdollista musiikkia siltä saralta nykyään tulee, extreme-metallin ohella.
Ou nou, taisin käsittää Kcrimson viestin vähän väärin, mutta väliäkö sillä. Tulipahan ainakin mun mahtavat näkemykset post-rockista esille.
Olet väärässä hyvä crimso, Radiohead ei montaakaan ns. selkeää post-rock -bändiä pese. Se on edelleenkin rasittavaa musiikkia. :wink:
Radiohead mitään post rokkia ole nähnytkään.
Radioheadin paras levyhän on "I might be wrong".
The Bends oli ihan hyvää perusbrittirokkia, OK Computer taisi tuoda siihen kenttään jotain uutta. Kid A ja Amnesiac olivat rohkeahkot vedot ja ihan onnistuneetki joka nostaa bändin keskitasoa korkeammalle. Muutenkin kohtalaista pokkaa vaatii heittää perusjutut roskiin aikana jolloin bändi oli tyyliin "maailman suurin" tai vastaavaa hehkutusta.
Mogwai sinällään hyvä bändi mutta muutaman levyn omistavana voin sanoa että samaahan jumitusta noi levyt tuppaa olemaan.
Yliarvostamisen huippuja Suomessa musiikintekijöissä oli Veltto Virtanen: Se aikoinaan yliarvosti itseään niin suuresti, että lopetti koko homman....
Tämä ei valitettavasti ole vitsi.
Uutta levyä en ole vielä kuullut.
On hemmetin hyvä. Radiopää ansaitse arvostuksensa. Henkilökohtaisesti tosin pidän vain kolmea heidän levyänsä loistavana.
Paljonko muuten maksoit Radioheadin uudesta levystä?
[quote]Uutta levyä en ole vielä kuullut.
On hemmetin hyvä. Radiopää ansaitse arvostuksensa. Henkilökohtaisesti tosin pidän vain kolmea heidän levyänsä loistavana.[/quote]
Paljonko muuten maksoit Radioheadin uudesta levystä?
Muistaakseni 4 puntaa plus ne pakolliset kulut.
Trent Treznor maksoi kuulema 10 000 dollaria.
Trent Treznor maksoi kuulema 10 000 dollaria.
Trent on sitten maksanut niidenkin edestä jotka latasivat sen ilmaiseksi :lol:
http://www.breitbart.com/article.php?id=D8SOC7200&show_article=1
Ihan mielenkiintoinen veto Radioheadilta. Ehkä vastaavanlaista nähdään myös muiden isojen bändien osalta.
Trent on pilaillut jossain yhteyksissä sanomalla että on maksanut suuren summan In Rainbowsista, kun hän päätyi samanlaiseen ratkaisuun tuottamansa Saul williamsin uuden soolon kanssa. Jonka pystyy lataamaan ilmaiseksi taikka 5 $ vapaaehtoiseen maksuun joka menee suoraan levyntekijöille. http://niggytardust.com/
How much did you guys pay for the new Radiohead album?
Saul: I paid $7, which is like, what, fourteen pounds? No, wait, that's like three pounds!
Trent: I bought the physical one, so I spent a whopping $80. [Pauses.] But, then I re-bought it and paid $5,000, because I really felt that I need to support the arts, so people could follow in my footsteps. [Saul laughs.]
Saul: I paid $7, which is like, what, fourteen pounds? No, wait, that's like three pounds!
Trent: I bought the physical one, so I spent a whopping $80. [Pauses.] But, then I re-bought it and paid $5,000, because I really felt that I need to support the arts, so people could follow in my footsteps. [Saul laughs.]
http://nymag.com/daily/entertainment/2007/10/trent_reznor_and_saul_williams.html
Kaveri joka on tehnyt levynkansia NINille yms. on kirjoittanut mielenkiintoisen avautumisen nykyisestä levyjenhinnoittelusta, piratismista ja suositun musiikki torrent sivun sulkemisesta, jota Trentkin myöntää käyttäneensä yllämainitussa haastattelussa:
http://www.demonbaby.com/blog/2007/10/when-pigs-fly-death-of-oink-birth-of.html
mistä tulikin mieleen että NINin, tuon tekotaiteellisen homohumppaorkesterin uusimmalla levyllä, en tiedä sitten onko monella muullakin levyllä, takakannessa oli kyllä viivakoodi mutta se oli helposti irroitettavana tarrana.
Ne pilaa ulkoasua.
Ärsyttää muutenki kaikki semi-photoshoppausvalokuvakannet ja monet muutki
Pitääks kaikki tehä ite höh..
ja asianani tietenkin oli että viivakoodit ja kaikki ruma on liarvostettua ja ihmettelen tyhmiä ihmisiäkin
Robert Johnson
onhan se hieno artisti ja hienoa musikkia toki. Paholais/risteysmyytti ja nuorna tapahtunut kuolema ruokkii legendaa.
Robert Johnson
onhan se hieno artisti ja hienoa musikkia toki. Paholais/risteysmyytti ja nuorna tapahtunut kuolema ruokkii legendaa.
onhan se hieno artisti ja hienoa musikkia toki. Paholais/risteysmyytti ja nuorna tapahtunut kuolema ruokkii legendaa.
Kuka ihme on Robert Johnson? :shock:
No, tuo oli toki vitsi näin netin ja Wikipedian aikoina:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Johnson
Siis oletko kovastikin kuunnelllut ko. artistia? MItä oikeasti olet mieltä miehen musiikista?
Kuka ihme on Robert Johnson? :shock:
No, tuo oli toki vitsi näin netin ja Wikipedian aikoina:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Johnson
Siis oletko kovastikin kuunnelllut ko. artistia? MItä oikeasti olet mieltä miehen musiikista?
Olen kuunnellut kyllä Complete Recordingsia. Hienoa musiikkia, niinkuin sanoin, mutta niin teki lukuisat muutkin tuon ajan bluesmuusikot. R. Johnson kuitenkin jostain syystä nousee aina ensimmäisenä esille vanhoista blues-ukoista. No, aivan sama. Olkoon sitten arvostettu yli tai ali.
Hyvää musiikkia on tehty aina, vaikka erilaisilla tyyleillä.
Kyllä Joy Division loi aikanaan ihan oman soundinsa, josta tosin vastuussa eniten taisi olla tuottaja Martin Hannet. Kahden "oikean" lp;n lisksi myös Still on hieno levy(etenkin studio-puoli), vaikka postuumisti jukaistiinkin ja silläkään ei kaikkia harvinaisuuksia ole (Substance cd;ltä taitapi löytyä). Kuunnelkaa sitten Bauhausia, jos vaikka sitä sitten arvostatte.
OA-SHIT on yliarvostettua.
Circle alkaa nykyään tuntumaan yliarvostetulta...