Kliinisen psykiatrian nykytila ja tulevaisuus
Doc.B.D kirjoitti noin 18 vuotta sitten (18 kommenttia)
Ei nykyaikana ole vastaanottoaikoja. Nykyään on automaattinen puhelinvastaaja ja paikka reseptien uusimista varten. Ja kiire kiire kiire.
Itse olen ihmetellyt tekivätkö Freud ja Jung työnsä turhaan kun meillä korkeasti koulutetut psykiatrit ovat muuttuneet reseptiautomaateiksi. Se "mene makuulle sohvalle ja kerro äidistäsi" -juttu on ihan mennyttä jo. Diapam, Seroxat ja vastaavat, niillä hoidetaan hommat tänä päivänä. Jossakin jotakin vikaa?
Yksi ongelma on se, ettei kellään ole aikaa miettiä noita asioita todella perusteellisesti. Tai jos joku miettii jotakin syvällistä niin tämä säikähtää jo alkumetreillä kun alkaa nähdä asioita ja sitten telkkari kutsuu.
Tämä ihan yleisellä tasolla...
Itse olen ihmetellyt tekivätkö Freud ja Jung työnsä turhaan kun meillä korkeasti koulutetut psykiatrit ovat muuttuneet reseptiautomaateiksi. Se "mene makuulle sohvalle ja kerro äidistäsi" -juttu on ihan mennyttä jo. Diapam, Seroxat ja vastaavat, niillä hoidetaan hommat tänä päivänä. Jossakin jotakin vikaa?
Yksi ongelma on se, ettei kellään ole aikaa miettiä noita asioita todella perusteellisesti. Tai jos joku miettii jotakin syvällistä niin tämä säikähtää jo alkumetreillä kun alkaa nähdä asioita ja sitten telkkari kutsuu.
Tämä ihan yleisellä tasolla...
Jatketaan täällä tätä..
Niin mitä tulee Jungin ja Freudiin.. Ensimmäiseksi mainitun ajatuksilla ei ole oikein koskaan ollut kliinistä merkitystä ns. normaalitieteen parissa. Ja kun ottaa huomioon, miten paljon pitkäkestoinen psykodynaaminen terapia maksaa ja miten huonoja tuloksia sillä saadaan, ei ole ihme että Freudinkin ajatusten kliininen merkitys vähenee koko ajan. Tilalle tarjotaan lääkkeitä, ja se onkin sitten kokonaan eri asia, miten yleisiä tai kärjistyneitä elämänongelmia voi hoitaa lääkkeillä. Käsittääkseni aika huonosti; ainoa saatava teho taitaa olla turtuminen.
Oma pessimistinen näkemykseni psykiatriasta perustuu siihen, että tunnen psykiatrin, joka ei halua määrä lääkkeitä ja psykoterapeutin, joka on tullut siihen tulokseen että on puhunut paskaa koko ikänsä (kyseessä on nyt 70-vuotias rouva, freudilainen psykoanalyyttinen koulutus)
+/- saldo : 0 | Tweet
Lukekaa seuraavaksi Vonnegutit uusiksi....
En nyt jaksa kirjoittaa perusteellisempaa pohdintaa (eikä sitä kukaan jaksaisi lukea) joten kokeilllaan tällaista välittyisikö ajatus tällaisella:
Eli kaveri menee psykiatrille:
"Mua ahdistaa töissä, on liian kiire ja pomo piinaa ja työkaverit naputtaa koko ajan"
"No otapa tästä diapamia niin rauhoittaa, propralia niin ei kädet täriset, ja seroxatia niin saadaan nuo MASENNUSoireet pois.."
...kun tyypin kannattaisi mielummin vaihtaa työpaikkaa, ottaa asia puheeksi esimiehen kanssa tms.
Siis vähän sama kuin jos istuu väärässä asennossa ja selkä kipeytyy; lääkäri käskee syömään buranaa, sitten morfiinia, eikä pohdita sitä voisiko esimerkiksi parempi työtuoli tai liikunta olla ratkaisu ongelmaan.
Tai sitten vertaus autohuoltoon:
Asiakas: - Moottori on alkanut syömään kovasti öljyä.
Huoltomies: - Tässä meillä olisi tällaista lisäainetta, joka pienentää öljynkulutusta.
Niin mitä tulee Jungin ja Freudiin.. Ensimmäiseksi mainitun ajatuksilla ei ole oikein koskaan ollut kliinistä merkitystä ns. normaalitieteen parissa. Ja kun ottaa huomioon, miten paljon pitkäkestoinen psykodynaaminen terapia maksaa ja miten huonoja tuloksia sillä saadaan, ei ole ihme että Freudinkin ajatusten kliininen merkitys vähenee koko ajan.
Aika nihilistinen näkemys. Terapia maksaa toki paljon, mutta sillä myös pelastetaan ihmisiä. En tiedä enemmän tai vähemmän parantuneiden osuutta terapiassa käyneistä, mutta tuskin luku aivan olematon on.
Minulle eräs hyvin läheinen ihminen on saanut huomattavaa apua vakaviin mielenterveysongelmiin - hän on kasvanut valtavasti ihmisenä ja lähes "parantunut" ongelmistaan - nimenomaan psykodynaamisesta terapiasta.
Minkähän takia parantuminen on lainausmerkeissä? Psykoterapia kyllä kohentaa ihmisen vointia, ei sitä kait kukaan kiellä. Mutta niin kohentaa myös urheilusta ja säästä keskusteleminen. Nimittäin eräiden vertailututkimusten mukaan psykoterapiasta saatava hyöty vastaa sitä hyötyä, jonka saa mistä tahansa muusta mielekkääksi koetusta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Lisäksi terapian tehokkuuden arviointi jää pitkälti potilaan oman arvioinnin varaan, ja monellakaan ei ole kanttia vuosien panostuksen jälkeen sanoa että tulos on huono tai plasebon tasoa.
Yllä mainittu psykoterapia-urheilukeskustelu -vertaus on ehkä heikolla pohjalla (ei ole antaa lähdeviitettä), mutta se on varmaa että esim. pakkoneuroottisten oireiden hoidossa psykoanalyyttinen lähestymistapa antaa nollatuloksia.
Nykyelämä on vaarllista kun tarttee niitä lääkkeitä. Olisi paljon turvallisempaa pyydystää oravia ja kettuja ja myydä nahkoja ulkomaille, kuten ennen.
Pojat!
Psykiatriankin lääkitysbuumissa on kyse lääketeollisuuden salaliitosta! :twisted: :shock: :lol:
Ihmisten halutaan syövän aineita, jotka ovat toistensa vastavaikuttajia ja tällä varmistetaan pysyvä kassavirta. :x 8)
Somaa!
Hallitseville piireille tämä konsepti sopii.
Juu, pisteet Freudille ja kumppaneille, kun ovat tutkineet asiaa. Onhan mielenterveden häiriöitä yritetty vuosituhansien aikana hoitaa mitä erilaisimmin keinoin. Pääasia siinä "parantumisessa" lienee, että kun sen verran on tehnyt töitä sen eteen, että on löytänyt jonkin jutun, minkä itse uskoo parantavan, parantumista tapahtuu.
Mutta mitä psykoanalyysiin pohjautuviin terapioihin tulee, alkaa helposti ajatella, että ihmisen tajuntaa on helpompi täyttää uudella materiaalilla, joka muokkaa ja muokkautuu, ja ajan kuluessa koetaan mielekkääksi, kuin että aletaan tonkimaan sitä vanhaa.
Onhan niitä miksi-alkuisia kysymyksiä tiettyyn pisteeseen asti esitettävä, ihminen kun on mikä on, mutta oma tuntu on, että esim. juuri urheilu tai jokin muu (ohjattu) ryhmässä toimiminen,
joka voisi olla enemmänkin "olemiseen" kuin "parantumiseen" tähtäävää, voisi olla tehokkaampaa kuin istuminen terapeutin vastaanotolla.
Kambodzhassa eräs nainen paransi muita naisia, jotka olivat traumatisoituneet Pol Potin hallinnon seurauksista laittamalla heidät yhdessä töihin, meikkaamaan ja kampaamaan toisiaan jne. Näin he saivat terapeutin/kohtalotoverin toisistaan. Tämä nainen sai huomattavia tuloksia aikaiseksi pahoin traumatisoituneiden ihmisten hoidossa. Tästä ja esim. siitä, miten mielenterveyshäiriöitä on hoidettu esim. antiikin aikoina tai Senegalissa, voi lukea mainiosta kirjasta nimeltä Keskipäivän demoni - masennuksen atlas. Kirjoittanut Andrew Solomon.
http://www.saunalahti.fi/msiivola/krit/masennuksen_noutopoyta.htm
No, oikeasti ei lopputuloksen kannalta ole väliä millä tavoin "parantuminen" saadaan aikaan. Onko aivojen hermosoluverkoston rakenteen häiriö korjattu terapialla tai kemiallisilla aineilla on yhdentekevää niin kauan kuin muutos oikeaan suuntaan synaptisessa rakenteessa tapahtuu. Skitsofreenikoilla ja masentuneilla ihmisillä nähdään magneettikuvauksella pahoja rakenteellisia häiriöitä aivojen harmaan ja valkean hermoaineen määrissä ja suhteissa ympäri aivoja. Mistään yliluonnollisista asioista ei psyykkisissä häiriöissä ole todellakaan kysymys vaikka parantajavelhojen ns. "paholaisten karkoitus" on joskus jopa onnistunut...
"Ihminen parantaa itse itsensä, lääkärin tehtävänä on saada potilaan aika kulumaan."
Psykiatriankin lääkitysbuumissa on kyse lääketeollisuuden salaliitosta! :twisted: :shock: :lol:
Ei se ole salaliitto koska se on niin ilmeinen.
Joku aika sitten lääkäriliitto otti kantaa näihin lääkefirmojen esittelytilaisuuksiin, jossa lääkärit syötetään ja juotetaan hyvin lomakeskuksissa. Lääkäriliitto halusi periaatteessa kieltää tällaiset tilaisuudet, mutta katsoi että syrjäseutujen köyhillä kunnilla ei ole varaa kustantaa lääkäreilleen lisäkoulutuksia ja tietojen päivittämistä. Usein näillä lääkäreillä nuo lääkefirmojen esittelytilaisuudet ovat ainoa tilaisuus saada uutta tietoa alallaan.
Minkähän takia parantuminen on lainausmerkeissä?
Lähinnä siksi, että mielenterveyden ongelmia on vaikeampi mieltää sairaudeksi kuin vaikka syöpää.
Joku aika sitten lääkäriliitto otti kantaa näihin lääkefirmojen esittelytilaisuuksiin, jossa lääkärit syötetään ja juotetaan hyvin lomakeskuksissa. Lääkäriliitto halusi periaatteessa kieltää tällaiset tilaisuudet, mutta katsoi että syrjäseutujen köyhillä kunnilla ei ole varaa kustantaa lääkäreilleen lisäkoulutuksia ja tietojen päivittämistä. Usein näillä lääkäreillä nuo lääkefirmojen esittelytilaisuudet ovat ainoa tilaisuus saada uutta tietoa alallaan.
"Uutta tietoa" on tässä tapauksessa pantava lainausmerkkeihin, sillä kaikki esitettävä materiaali sovitetaan myytävään tuotteeseen. Vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä tai -laitteita joko ei esitellä ollenkaan tai ne esitetään tarkoitushakuisesti huonossa valossa (lue: vertailuparametrit valitaan niin että uusi "tuote" näyttää entisiä paremmalta). Tätä kutsutaan markkinoinniksi.
Moni nuori jolle lääkäri on unelma-ammatti lähtee opiskelemaan lääkikseen täynnä idealismia: halu auttaa ihmisiä, tehdä merkittävää työtä, jne.
Mitä siellä tehdään näille ihmisille, että he valmistuttuaan ovat niin ohjailtavissa lääkehtehtaiden taholta?
Moni nuori jolle lääkäri on unelma-ammatti lähtee opiskelemaan lääkikseen täynnä idealismia: halu auttaa ihmisiä, tehdä merkittävää työtä, jne.
Mitä siellä tehdään näille ihmisille, että he valmistuttuaan ovat niin ohjailtavissa lääkehtehtaiden taholta?
Mitä siellä tehdään näille ihmisille, että he valmistuttuaan ovat niin ohjailtavissa lääkehtehtaiden taholta?
Hyvä ja tärkeä kysymys, harmaa!
Paranoidi voisi kuvitella että nuoret lääkärit huumataan lääke-esittelytilaisuuksissa...
Joka tapauksessa jonkin sortin aivopesusta on kysymys ja osalle lääkärinaluista vaikutus jää pysyväksi :cry:
Yksi syy on tietenkin raha. Lääkärilläkin on se asuntolaina maksettavanaan. Ja jos ei tee kuten muut tekee niin voi tulla ongelmia. Niinhän se menee, että sen lauluja laulat... [joka maksaa]. Tämänkin takia toivoisin kansalaispalkkaa kaikille, kun on jonkinlainen perusturva olemassa ei tarvitsisi olla väärällä tavalla riippuvainen. Ja mitä olen vastaanotoilla käynyt niin monta kertaa olen hyvinkin varma, että aika usein se lääkäri on siellä pilleripäissään. Ja kuka onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen ihminen on töissä pilleripäissään? Mutta pohjimmiltaan lääkärintyössä on kyse terveyden edistämisestä joten jokainen meistä voi tänään olla itselleen lääkäri ja kuntoilla...kohtuudella, syödä...kohtuudella, levätä...kohtuudella.
Lääkäreistä eniten itsemurhia tekevät psykiatrit. Eikä sekään ole mikään salaisuus, että monet lähtevät opiskelemaan psykologiaa selvittääkseen omaa päätään. Useita psykologeista tulee sitten psykoterapeutteja. Voi olla, että psyykkisten ongelmien ymmärtäminen edellyttää jonkinasteista niiden omakohtaista kokemista, mutta silti monessa kohtaa pukki tuntuu olevan kaalimaan vartiana. Vai miten se menikään se yksi parin vuoden takainen lehtiotsikko: psykiatrian erikoislääkäri onanoi uimahallissa..
psykiatrian erikoislääkäri onanoi uimahallissa..
No oli tuo tapaus sentään onnistunut vapautumaan estoistaan. Monen neuroosin ja pakko-oireen taustalla kaiketi on hillitön oman itsen kontrollointi.
Julkinen masturbointi oli jossakin vaiheessa antiikkia kuuluisien filosofien mielipuuhaa. (Ja vielä nyt 2006 tuo julkinen runkkaaminen on näköjään asia jolla saa huomiota. Ne filosofit jotka vain ovat fiksuja mutteivät tee mitään poikkeavaa eivät ikinä jää historiankirjoihin. Tai jotakin. Öitä)