Dire Straits
JiiPee kirjoitti noin 19 vuotta sitten (28 kommenttia)
Kuuntelinpa eilen lapsuusaikani suosikkilevyn: Dire Straitsin "Love over Gold".
Levy ja bändi eivät tietenkään ole mitenkään ajankohtaisia, mutta oikeastaan hämmästyin, kuinka hieno albumi tuo on. Telegraph Road on yksi kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni, ja Private Investigation toimi edelleen, ihan niinkuin ennenkin. Levy on paikoin jopa melko progressiivinen.
Kaksi ekaa "Dire Straits" ja "Communique" ovat hyviä rock-levyjä, mutta eivät mitenkään "elämää suurempia"... mutta "Making Movies" ja "Love Over Gold" olisivat antaneet odottaa paljon sellaista, jota ei koskaan tullut. Molemmat ovat mielestäni loistavia levyjä.
Jotenkin tuntuu, että bändi haaskasi mahdollisuutensa olla "jotain suurempaa", kun he julkaisivat MTV:lle suunnatun "Brothers in Arms"-levyn. Ostin tuon albumin uutena aikanaan Pariisin matkallani, ja pettymys oli hirveä. Nimibiisi "Brothers in Arms" on upea, mutta muuten levy on korkeintaan vähän keskinkertaista parempaa poppia. Ja tottakai keskinkertaisesta ja yksinkertaisesta pop-levystä tuli kaupallinen menestys... MTV, Madonna ja muu paska teki jo silloin vahvasti tuloaan.
Uusin levy "On Every Street" olikin sitten jo silkaa sontaa. Dire Straits muistetaan korporaattipop-bändinä, mutta kuten jo sanoin se olisi VOINUT olla paljon enemmän... ja potentiaalia olisi ollut paljon parempaan. Itselleni jäi ikuiseksi mysteeriksi, mihin musiikillinen kunnianhimo yhtäkkiä katosi loistavan "Love over Goldin" jälkeen. Mitä mieltä Sokrulaiset ovat bändistä?
Levy ja bändi eivät tietenkään ole mitenkään ajankohtaisia, mutta oikeastaan hämmästyin, kuinka hieno albumi tuo on. Telegraph Road on yksi kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni, ja Private Investigation toimi edelleen, ihan niinkuin ennenkin. Levy on paikoin jopa melko progressiivinen.
Kaksi ekaa "Dire Straits" ja "Communique" ovat hyviä rock-levyjä, mutta eivät mitenkään "elämää suurempia"... mutta "Making Movies" ja "Love Over Gold" olisivat antaneet odottaa paljon sellaista, jota ei koskaan tullut. Molemmat ovat mielestäni loistavia levyjä.
Jotenkin tuntuu, että bändi haaskasi mahdollisuutensa olla "jotain suurempaa", kun he julkaisivat MTV:lle suunnatun "Brothers in Arms"-levyn. Ostin tuon albumin uutena aikanaan Pariisin matkallani, ja pettymys oli hirveä. Nimibiisi "Brothers in Arms" on upea, mutta muuten levy on korkeintaan vähän keskinkertaista parempaa poppia. Ja tottakai keskinkertaisesta ja yksinkertaisesta pop-levystä tuli kaupallinen menestys... MTV, Madonna ja muu paska teki jo silloin vahvasti tuloaan.
Uusin levy "On Every Street" olikin sitten jo silkaa sontaa. Dire Straits muistetaan korporaattipop-bändinä, mutta kuten jo sanoin se olisi VOINUT olla paljon enemmän... ja potentiaalia olisi ollut paljon parempaan. Itselleni jäi ikuiseksi mysteeriksi, mihin musiikillinen kunnianhimo yhtäkkiä katosi loistavan "Love over Goldin" jälkeen. Mitä mieltä Sokrulaiset ovat bändistä?
+/- saldo : 0 | Tweet
from deep pop to creep pop
Love Over Gold on hieno levy, kaikki viisi ovat loistavia kappaleita. Varsinkin tuo mainitsemasi Telegraph Road on upea ja yksi minunkin suurista suosikeista. Private Investigationin kitaroinnissa on tunnetta vaikka muille jakaa, ja kyllä, levy on paikoitellen ihan progia. Making Movies on myös hieno levy, eikä vähiten Tunnel of Loven ja Romeo and Julietin ansiosta.
Vaikka Brothers in Arms ei em. levyjen tasolle ylläkään, niin ei se mielestäni ihan huonokaan ole. Nimibiisi on upea ja The Man's too Strong -kappaleesta olen aina pitänyt. Myös nämä levyn aloittavat isot hitit ovat ihan onnistuneita pop/rock-veisuja.
Sultans of Swing Dire Straits -levyltä on myös yksi bändin parhaista kappaleista, vaikka muuten nuo kaksi ensimmäistä levyä ovat jääneet minulla vähemmälle kuuntelulle. Dire Straitsin live-levyt ovat pääasiassa aika korkeatasoisia ja Mark Knopflerin kitarointi tietenkin aina hienoa kuunneltavaa.
Neljä ekaa löytyy hyllystä ja asiallista tavaraahan ne ovat. Love Over Gold ei tosin ole pahemmin itselleni kolissut ja tuntuu vähän pitkäpiimäiseltä kolmeen muuhun verrattuna. Making Movies vie tässä nelikossa voiton niukalla erolla debyyttiin.
Ja onhan Dire Straits melkein progea, koska rumpali Pick Withers soitti aikoinaan myös Springissä ja Magna Cartassa ;)
Minulle Dire Straits on ollut lähinnä stereoiden testausmusiikkia. Sen verran liian hyvin tuotettua musiikkia. Varmaan eniten olen kuunnellut juuri Brothers in Armsia. Tosin edellisestä kuuntelusta taitaa olla jotain viisi vuotta.
Pidin aikanaan kovastikin bändistä, ja kaksi ekaa levyä kuulostavat vieläkin erinomaisilta. Omassa päässäni Dire Strits yhdistyy vahvasti Pink Floydin 80-luvun tuotantoon, sillä innostuin molemmista samoihin aikoihin.
On hatunnoston arvoinen suoritus vääntää j.j.calemaista musaa -70-luvun lopun briteissä punkin ja new waven puristuksissa, ja vieläpä lyödä itsensä läpi. Muutenkin bändin kehityskaari on mielenkiintoinen, vähemmän on enemmän -ajattelusta pullahtaneeksi stadionaktiksi.
Eka kokemani stadionkeikka oli muuten juuri Dire Straits Helsingissä -92. Communique löytyy edelleenkin tasaisin väliajoin levylautaselta.
Ainakin kerran kuussa tulee DS kuunneltua, samoin kuin Markin soolotuotantoa. Sultan of Swing ja Love Over Gold maistuvat parhaiten. Yleensä mulla on mennyt niin. että kun on kuunnellut DS:ia niin perään pitää kuulla myös Markia, tai sitten joskus päinvastoin.
"Sultans Of Swing" on hyvä biisi, tykkään ihan oikeasti.
Hyllyssä on kaverin antama melko rahiseva "Brothers in Arms" -vinyyli, jonka olen muutaman kerran kuunnellut, ei oikein nappaa, hakusanalla "Aikuisille", kaikki särmä puuttuu.
Tähän rajoittuvat kokemukseni yhtyeestä.
Hajutonta ja mautonta. Knopflerin kitarointi on usein ihan tyylikästä kuultavaa, mutta varsin tasapaksun tylsähköt biisit ei kyllä innosta yhtään. Knopflerin laulu on myös aika väsynyttä kuultavaa.
Jonkun livelevyn (satelliitti kannessa) bändiltä omistin aikoinaan. Vaihdoin pois.
Neljällä ekalla levyllä on monta ihan mielenkiintoista biisiä joista on tasapaksuus kaukana.Love over gold on hieno levy kokonaisuudessaan ja Telegraph Road on aivan huikea.Brothers in Arms kolahti ihan kybällä silloin kun ilmestyi.Sittemmin on siihen levyyn innostus laantunut.
Hajutonta ja mautonta...
Oletko synesteetikko?
Hajutonta ja mautonta...
Oletko synesteetikko?
Oletko näsäviisas?
Joo. Aika vaikeaa on väittää "Telegraph Roadia" tasapaksuksi. Todella hieno biisi, ja olisin toivonut bändin jatkavan samalla linjalla. Mutta tekivätkin sitten hittilevyn, ja menivät vielä sen jälkeen munaamaaan itsensä suorastaan naurettavan surkealla "On Every Street"-tekeleellä.
Kokoelman "Money for Nothing" nimi oli varmaan ihan suoraa vittuilua Knopflerilta. Uudelleenkierrätetyt hittibiisit... money for nothing tosiaankin.
Onkohan bändi muuten nykyisin kuopattu jo ns. lopullisesti?
Minun kokemukset rajoittuvat kanssa Sultans of Swing-meininkeihin ja Brothers in Armsiin, jossa ei nimibiisin lisäksi ole juuri muita hyviä biisejä minun mieleeni, nuokin ovat jo niin kuluneita, ettei niitä jaksa kuunnella enää. Voisi tosiaan joskus kuunnella tuon Love over goldin, jos siinä kerran on hyvää matskua, ja tuomita vasta sitten... :wink:
Minun kokemukset rajoittuvat kanssa Sultans of Swing-meininkeihin ja Brothers in Armsiin
Brothers in Arms on ainoa levy jonka ikinä olen antanut pois siksi että se on niiiiin huono.
Voisin hyvinkin innostua noista vanhemmista Straits-levyistä. Aika pitkään olen suhtautunut melko laimeasti bändiin, lähinnä siksi että olin lopen kyllästynyt puhki soitettuihin kasariklassikoihin a' la Money for Nothing. Van Halenin kohdalla kävi taannoin samoin, suhtautumiseni muuttui hieman kun kuulin varhaisemman levyn Fair Warning, joka oli yllättävän tiukkaa ja psykedeelistä settiä...
[quote]Hajutonta ja mautonta...
Oletko synesteetikko?[/quote]
Oletko näsäviisas?
Kysymys oli täysin vakavasti kysytty. Kuuluisin Suomalainen synesteetikko oli Sibelius, ajattelin että sinulla voisi olla tuon kommenttisi perusteella samaa "vikaa".
Dire Straitsin Making Movies oli AC/DC:n Back In Blackin ohella meikäläiselle 80-luvulla ehkä ne kaksi tärkeintä yksittäistä levyä. Vielä nykyäänkin kun Tunnel Of Love lähtee soimaan, jokin liikahtaa jossain sisällä.
Love Over Goldia kuunneltiin suut auki kaverin Volvossa. Siihen eivät olleet kasaripopparit vielä tottuneet. Listakamaahan sekin oli, mutta jotain ihan uudenlaista.
Telegraph Road on ehkä kaikkien aikojen vangitsevin kappale.
Niit alkuajan juttuja vaan kuunneltiin LPnä, muut on pelkästään hittikokoelmalla kotona.
Erikoisuutena Weird Al versiossa Money For Nothingista/Beverly Hillbillies Mark soittaa itse.
Sultans of Swing soit nyt, kun oli noin 20 vuotta soittamatta. Radiot soittivat sen lähes puhki mulle.
Mark Knopfler on yksi suosikki kitaristejani. Loistava tatsi. Ei nyt Larry Carlton tai Robben Ford, mutta kuitenkin. Levyihin olen kyllä kyllästynyt, mutta Alchemystä pidän eniten. Livenä skeban soitto pääsee vielä paremmin oikeuksiin.
Joo, kiitos vaan JiiPeelle että otti tämän bändin esiin. Tämän ketjun inspiroimana tutustuin tuohon Making Moviesiin, joka on todella hieno rock-levy. Vain viimeinen biisi on turha. Love over Goldin möin jo aiemmin pois, vaikka oli siinäkin joitakin hyviä pätkiä.
Joo, kiitos vaan JiiPeelle että otti tämän bändin esiin. Tämän ketjun inspiroimana tutustuin tuohon Making Moviesiin, joka on todella hieno rock-levy. Vain viimeinen biisi on turha. Love over Goldin möin jo aiemmin pois, vaikka oli siinäkin joitakin hyviä pätkiä.
Eipä kestä. Mutta sinuna en olisi antanut Love over Goldia pois. Se levy nimittäin vaatii kuuntelua "auetakseen". ;)
PS: Tuo Making Moviesin viimeinen biisi "Les Boys" viitannee Lontoolaisiin "seksuaalivähemmistö-clubeihin. "Les Boys are glad to be gay" ym. Turha biisi tosiaan, lienee enemmänkin ns. "kieli poskessa" osastoa.
[Eipä kestä. Mutta sinuna en olisi antanut Love over Goldia pois. Se levy nimittäin vaatii kuuntelua "auetakseen". ;)
.
.
Yhtyeen paras levy. Aika yllättävä veto tuohon aikaan tehdä noinkin progehtavaa musiikkia.
Eipä kestä. Mutta sinuna en olisi antanut Love over Goldia pois. Se levy nimittäin vaatii kuuntelua "auetakseen". ;)
En minä sitä toki ANTANUT pois, vaan MÖIN. Oli se ihan harkittu teko :)
DS tuli muuten katsottua Messukeskuksessa (1981 tai 82?), Communique -kiertueen keikalla jolloin bändi oli megasuosion kynnyksellä. Hyvä oli meininki ja jätti paljon paremman kuvan kuin myöhempi isompi konsertti Jäähallissa.
Yllättävän moni uskaltaa tunnustaa pitävänsä Dire Straitsista, vaikka bändistä tulikin myöhemmin pöhörockia. Love Over Gold on ehkä meikäläisen suosikki. Sääli jos joku muodostaa mielipiteen bändistä Brothers In Armsin perusteella. On Every Streetillakin oli kyllä muutama hyvä biisi.
Jäänyt hankkimatta Making Movies ja Love Over Gold. Kumpi kannattaa? Omistan jo 2 raitaa Love Over Goldista. Onko ne loput 3 jonkin arvoisia?
Jäänyt hankkimatta Making Movies ja Love Over Gold. Kumpi kannattaa? Omistan jo 2 raitaa Love Over Goldista. Onko ne loput 3 jonkin arvoisia?
Kyllä ne molemmat kannattaa hankkia. Ovat DS:n parhaat levyt aivan ylivoimaisesti... noistahan on molemmista tässä ketjussa kirjoitettukin.
from deep pop to creep pop
En huomannut tuotakaan. :lol:
Suosikkejani on ollut alkupää, mutta sitten vielä muutama, mm On Every Street biisi.