Rolling Stones
harmaa kirjoitti noin 19 vuotta sitten (16 kommenttia)
En löytänyt Rollari-topicia. Liekö siitä mitään kirjoitettavaakaan. Itse olen kasvanut vaiheessa, jolloin bändi lähinnä teki mainosvideoita Volkswagenille. Vasta nyt hiljattain vähän noita varhaisempia materiaaleja kuunnellut. Suuri osa menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä jälkiä, mutta sitten on joitakin biisejä jotka kertakaikkiaan toimivat. Jumalauta, että on bändissä parhaimmillaan ollut munaa. Esimerkiksi Gimme Shelter on aivan uskomaton rock-biisi ja Under my Thumb myös magiaa.
+/- saldo : 0 | Tweet
60-luvun Rollarit on ihan jees, muuten ei hirveesti kiinnosta.
Hankkikaa livelevy Get Yer Ya-Ya's Out vuodelta 1970. Se on parhaita livelveyjä ikinä.
RS on paskanakin kuunneltavaa.
Rolling Stones on kova. Tykkään paljon 60-70-luvun levyistä. Jagger on loistava laulaja. Bändissä on kliseisesti sanottuna todellakin "munaa". Alkuaikojen Rollarit on aivan pätevää roots -meininkiä, juuriaan kunnioittaen tehtyä rhythm&bluesia. Bändin yritelmät olla psykedeelinen lähinnä naurattavat, vaikka onhan joku "Their Satanic Majesties Request" tavallaan aika hauska levy. Mutta Rolling Stones on kuitenkin rokkibändi, jolle turha taiteilu ei sovi.
Monen muun yhtyeen olisi syytä olla kateellinen Rollareiden biisinkirjoitustaidosta. Niin monta oikeasti loistavaa kappaletta on siitä tehtaasta tullut ulos. Tietämykseni bändistä päättyy vuoden 1973 levyyn "Goats Head Soup", stadion-rollarit ei oikein jaksa enää kiinnostaa, vaikka on se toisaalta aika hienoa, että ne jäbät rokkaa vieläkin.
Jos pitäisi soittaa yksi biisi Rolling Stonesia jollekin, joka ei bändiä ole ikinä kuullut, se olisi "Midnight Rambler", jo mainitulta Get Yer Ya-Ya's Out! -livelevyltä, puhdasta loistavuutta!
Niin tottahan se on, paljonhan se on perseveroinut hyvää kamaa vuosikymmenien saatossa tämä nuorisomusiikkiyhtye Rolling Stones, eihän siitä mihinkään pääse.
En ole mikään suuri rollarifani,mutta onhan ne tehneet muutamia todella kovia biisejä.Parhaat biisit on minun mielstäni sieltä 60-70 lukujen taitteesta.Itse kyllä arvostan rollareita enempi kuin Beatlesia.
Minä en ole koskaan pitänyt rollareista missään vaiheessa, Beatlesin jälkipuoliskon levyt taas löytyy kaikki hyllystä.
Laitin kai jotain Rockin Dinosaurukset topiciin. Kun Keithj putos puusta, se oli Rollarien loppu. Ei se ole enää top kunnossa yhtääkään keikkaa, ennen ainakin yks kymmenestä. Sanoi kaveri joka noita konsertteja kiertää.
Hatun nosto Rollareille!
Jollain käsittämättömällä tavalla äijät ovat säilyttäneet uskottavuutensa.
Vaikka jotkut pitävätkin nykyrollareita lähes vitsinä, bändi itse ottaa tämänkin huomion osoituksen kohteliaisuutena ja siirtyy seuraavan biisin.
Jokainen rock-bändi on omalla tavallaan naurettava. Jos eivät itse sitä ymmärrä, on jokin pielessä. Rollarit ovat tämän ymmärtäneet.
Tänään YLE Teemalla klo 22.30 Sympathy For The Devil. Rollareiden ystävien kannattaa katsoa kuinka biisi muotoutuu lopulliseen muotoonsa.
Talonmies poistakoon tämän hutin.
Kävin katsomassa Martin Scorsesen Stones elokuvan Shine a Light (2008).
"Kapina syö aina lapsensa", sanonta tuli hakematta mieleeni kun Palterssit kätteli Clintonin pariskunna, tyttäret jä äidin & koko hovin, näiden tullessa konserttiin.
Vai onko sittenkin maailma muuttunut parempaan ?
Robert Johnnson laulaa tavanneensa keskiyöllä itsensä Pääperkeleen, jonka kanssa teki sopimuksen, antaen maksuksi sielunsa.
Shine A Lightiä katsoessa hiipi epäilys että "josko nämäkin?"
Eläkeläisukkoja ja meno on kuin nuorilla kolleilla!
Ei lähellekkään Rollarien parasta live levy osastoa, mutta toimi kuvan kanssa.
Omat live suosikkini :
Get Yer Ya-Ya's Out! (1970)
Love You Live (1977)
Stripped (-95)
Still Life (American Concert 1981) (1982)
Live Licks (2004) )
Kiitos tuosta Sympathy for the devil / YLE Teema vinkistä. Otan vaarin.
Varsinkin Satisfaction encorena oli aika surkea.
Soundi mahtava teatterissa, paljon parempi kuin levyllä. Tekniikka on edistynyt, äännitys ja muu livena.
Hankkikaapa upea Vinylmania-lehden Rolling Stones Special kesäkuulta 1995. Itselleni tuntematon Timo Rauhaniemi käy 60 sivuisessa lehdessä läpi Stones historiikin levyjen, ja paljon muunkin osalta, kattavasti ja asiantuntevasti.
Between the Button (1967) levystä Rauhaniemi kirjoittaa mm näin:
BtB on erilainen Stones- albumi mutta mikä tärkeintä hyvällä tavalla erilainen! Allekirjoittanut on jo pitkään pitänyt sitä eräänä kaikkien aikojen parhaana rock albumina Tosiaasia on kuitenkin se että yhtään liioittelematta voidaan sanoa ettei yksikään LP:n biiseistä sopisi oikeastaan millekään muulle Stones albumille.
Eräs erilaisista on, jolkottelevalla kompilla hölkätty rokki, Connection. Taisinpa elokuvaa katsoessani ottaa juuri tällä kohden nokoset sillä muistikuvaan biistä ei filkalla ole. Tällä Shine A Light- tuplalla teos vedetään paljon rokkaavammin kuin Buttonilla. Mielestäni tämä karhean karkea versio toimii jopa paremmin kuin alkuperäinen. Laulusta tässä vastaa Keith, jonka nykyinen lähinnä raakkuva soundi äänessä on pisteenä iin päälle.
Hieno veto!
Hankkikaa livelevy Get Yer Ya-Ya's Out vuodelta 1970. Se on parhaita livelveyjä ikinä.
Yhdyn ylhäällä olevaan... paitsi taitaa olla vuodelta -69. (lp;n ostin joskus savosta 6 eurolla)
ja no Sticky Fingers (Sister Morphine... mm ) ja Beggars Banquet on omia suosikkeja.
Live levyistä Stripped on, hmm no Hyvä.. Vähintään.
Tänään YLE Teemalla klo 22.30 Sympathy For The Devil. Rollareiden ystävien kannattaa katsoa kuinka biisi muotoutuu lopulliseen muotoonsa.
Ja jos kellä jäi näkemättä, kipinkapin kauppaan
The Rolling Stones Documentary Collection (3DVD)
€ 6,95
http://www.cdon.com/main.phtml?navroot=905&session=1