Tori Amos
Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten (26 kommenttia)
Vara-Kate Bush Tori Amos on tehny uuven levyn. Levystä on saatavilla myös pahvikoteloon pakattu speciaaliversio, josa on mukana dvd, tarroja, kartta, kuvakortteja ja kaulakoru! Keräilijöille namia.\n[Muokattu 27/10/2002 / Hezzu]
+/- saldo : 0 | Tweet
Tori on näköjään vaihtanut levy-yhtiötä. Olikohan se viimevuotinen cover-levy sittenkin vain sopimussyistä tehty levy? ;)
VITTU MITÄ RIENAAMISTA! Vara Kate Bush on äitis. Sopimussyistä tai ei se coverlevy on erinomainen. Parempi kuin hyllystä puuttuva To venus and back tai Choirgirl hotel. Onkos tuo erikoissetti myös erikoishintainen?
VITTU MITÄ RIENAAMISTA! Vara Kate Bush on äitis. Onkos tuo erikoissetti myös erikoishintainen?
:D Siis ei tuosa ollu mitään rienaamista, Tori on hyvää kamaa, mutta onhan siinä Bushimaisuutta, eikö muka oo? :o
Kyllä se speciaali on kalliimpi, about 29 e.
Stupidossa 24,9.
Kate Bushin ja Tori Amosin nimissä on yhtä monta kirjainta ja molemmilla on samankaltainen imago ja fanien joukossa naurettavia fanaatikkoja. Sitten jos otetaan levyt esiin ja kuunnellaan mitä sieltä löytyy niin havaitaan sellainenkin yhtäläisyys, että molemmat kuulostavat laulavilta naisilta ja molemmat soittavat pianoa. Joni Mitchelliin vertaamisen ymmärtäisin vielä.
Vai alettaisiinko nyt kutsua esim. Tom Waitsia vara-Dylaniksi?
Luuranko Torin kaapista onko kukaan kuullut? Ja vuosi oli 1988. :cool:
\n[Muokattu 28/10/2002 / Janus]
Hot hot hot :P Mutta ah niin kasaria.
Kohta joku varmaan kaivaa kuvia keikoilta, joissa Tori on ilman pikkuhousuja...
En ole tuota kuullut, mutta muistini seitit kertoo ettei tuo nyt mikään huonokaan olisi, tosin tämä on todella epämääräistä visiointia joka voi perustua ihan mihin vaan.
Kohta joku varmaan kaivaa kuvia keikoilta, joissa Tori on ilman pikkuhousuja...
Toivossa on hyvä elää ;)
Ostin tänään ton speciaalipakkauksen. Yhden kerran on läpi kuunneltu, touhusin samalla kaikenlaista muutakin..
Ja siis: Täähän kuullostaa tosi hyvältä!
Pitää kuunnella illemmalla keskittyneemmin ja perehtyä lyriikoihin.. ilmeisesti kyseessä on kuitenkin jonkinlainen konseptialbumi.
Ja sitä krääsää oli tosiaan paljon.. pitää käydä tuo dvd tsekkaamassa jollakin kaverilla ku itellä ei peluria oo.
Tero Valkonen, Helsingin sanomat:
"TORI AMOS ilmestyi rockjulkisuuteen harvinaisen komeasti. Yksitoista vuotta sitten julkaistu Little Earthquakes -albumi esitteli valmiin ja vahvaäänisen lauluntekijän. Sanoituksissaan Amos avasi uskontoon ja seksuaalisuuteen näkökulmia, joita useimmat mieskollegat eivät ole hoksanneet vieläkään.
Viime aikojen albumit ovat etsineet oikeaa suuntaa, vaihtelevin tuloksin. Hyviä biisejä on syntynyt paljon, tasavahvoja levyjä ei yhtään.
Runsauttaan pursuava Scarlets Walk tuottaa iloisen yllätyksen. Tässä on jälleen se Tori Amos, joka kuljettaa melodioita loisteliaasti ja rakentaa biiseihinsä komean dramaattiset kaaret. Kaikesta kuulee, että Amos aloitti pianonsoiton jo pikkutyttönä, klassisella musiikilla.
Uljaasta kokonaisuudesta nousee esiin useampikin raita, muiden muassa A Sorta Fairytale ja Scarlets Walk. Levyn huippukohta on kuitenkin seitsenminuuttinen, hitaasti kehittyvä ja väristyksiä aiheuttavan intensiivinen I Cant See New York. Se on yhtä vaikuttava kuin Amosin varhaislevyjen täysosumat Winter ja Yes, Anastasia. Upeasti tuotetun biisin kruunaa Matt Chamberlainin ja Jon Evansin rytmisektio, jonka esitys on kuin oppikirjaesimerkki tyylitajusta.
****"
Kehuja on tullut muualtakin joten kai tuo on hankittava. Mielestäni Choirgil Hotel oli kuitenkin ehyt levy, vaikka Tero tuossa muuta väittääkin.
No on se, mutta kyllähän LE ja Under the pink on selvästi parempia.
Choirgirl Hotel on kyllä hyvä albumi, mun mielestä samaa tasoa LE:n kanssa. Under The Pink on kuiteski yli muiden. To the Venus and Backia ei tahdo jaksaa kuunnella, se onkin Torin albumeista selvästi heikoin sillä tämä uutukainen on kyllä erinomainen. Edelleen parantunut joka kuuntelulla.. ainoastaan alkuun esiin pompannut A Sorta Fairytale on alkanu hiukan tympiin.
Kyllä LE on parempi kuin UTP. :) Venus on kai huonoin...mutta se liveosuus on mainio.
Tulipa viimein hankittua tämä Scarlet's Walk. 74-minuuttisessa levyssä riittää sulattelemista...mitä mieltä levyä enemmän kuunnelleet ovat?
Scarlet's Walk on Torin levyistä paras sitten Boys for Pelen (jostain syystä tätä levyä dissattiin kun se ilmestyi, mutta minä ainakin tykkäsin).
Tulipa viimein hankittua tämä Scarlet's Walk. 74-minuuttisessa levyssä riittää sulattelemista...mitä mieltä levyä enemmän kuunnelleet ovat?
No nyt taas pitkästä aikaa kuuntelin tuota, ja pysyttelen tuossa yllä ilmoittamassani kannassa: Torin parhaimpia...
Janusta kun kerran muutkin piinaa, niin onko jo uusin Amos näpeissä? MIltä kuulostaa?
Eikös se ole kokoelma?
AMG ainakin tukee ajatusta. Kaikkea kanssa.
Kokoelma juu ja pari uutta biisiä. En aio hankkia.
Asiallinen kokoelma tämä "Tales of a librarian". Etenkin DVD:llä esitetyt soundcheck-biisit soljuvat hienosti. B-puoli harvinaisuudesta Honey kuullaan intensiivinen tulkinta ja Northern Lad kruunaa kokonaisuuden.
Uusista kappaleista yli muiden nousee selkeästi melodinen Snow Cherries From France Snow
.. niin ja kannet sykähdyttävät kuin vaaleanpunainen unelma :)\n[Muokattu 16/1/2004 / Borges]
Uusi Tori lienee jo kaupoissa. Arvioiden mukaan ihan ok...
Tori Amos ja minä:
Little Earthquakes ja Under the Pink ovat mestariteoksia, samoin to Venus and Backin live-osuudet. Muun tuotannon joukossa on hyviä biisejä muttei kahden ekan albumin veroista.
Petyin aikoinaan jossakin Pelén kohdalla niin pahasti Toriin etten ole en jälkeen levyjä edes hankkinut.
Jostakin syystä tyttöystäväni ovat aina lainanneet noita Torin levyjä ( (tai olen antanut/suositellut johtuen sanoituksista joita uskoisin naisten voivan paremmin ymmärtää) ja eron sattuessa levyt ovat aina jääneet maailmalle. Ainakin muutamat kopiot maanjäristyksistä ja pinkistä on tullut hankittua, mutta tällä hetkellä niitä ei ole hyllyssä. Siis omassa hyllyssä. Juhlat jatkuvat silti :-)
Tori Amos ja minä:
Little Earthquakes ja Under the Pink ovat mestariteoksia, samoin to Venus and Backin live-osuudet. Muun tuotannon joukossa on hyviä biisejä muttei kahden ekan albumin veroista.
Little Earthquakes ja Under the Pink ovat mestariteoksia, samoin to Venus and Backin live-osuudet. Muun tuotannon joukossa on hyviä biisejä muttei kahden ekan albumin veroista.
Veitpä sanat suustani.
Ei minulla ole muuta lisättävää.
Venuksen live-plattaa tässä kuuntelen. Alussa kirkuva yleisö ehkä vähän haittaa (tämähän on klassista musiikkia herranjumala) mutta levyn lopussa esimerkiksi "Sugar" ja "Waitress" ovat todella kauniita tulkintoja.
Haeskelin mukavuussyistä netistä noita Waitressin sanoituksia ja huomasin sellaisen hauskan jutun että Google-haun kolme ylintä sivustoa sisälsivät täsmälleen samat Waitressin sanoitukset -- niin täsmälleen samat että joka sivustolla oli täsmälleen samat kirjoitusvirheet...