Turpaanvetometallia?
Vyötiäinen kirjoitti noin 17 vuotta sitten (18 kommenttia)
Nyt olis haussa otsikon mukaista mättöä. Kirjastosta hain Mokoman uusimman LP:n, Kuoleman laulukunnaat, ja samantyylistä raivoa olis kiva kuulla enemmänkin. Mokoman ajoittaiset puhtaat laulut ei tosin kauheasti miellytä. Karjuntaa ja huutoa se pitää olla. Esim. Meshuggah kolahtaa kovaa ja se on aikas vihasta.
Siis ilmeisesti jotain trash, death, grindcore -osastoa kai. En niin tiedä noista genreistä. Joka tapauksessa kaipaan mahdollisimman aggressiivista ja vihaista kitararunttausta karjuntavokaalein. Mitään ultranopeata mättöä en etsi, keskitempoinenkin käy, kunhan se on vaan niin helvetin vihaista.
Suositelkaapa sopivia bändejä ja levyjä.
Siis ilmeisesti jotain trash, death, grindcore -osastoa kai. En niin tiedä noista genreistä. Joka tapauksessa kaipaan mahdollisimman aggressiivista ja vihaista kitararunttausta karjuntavokaalein. Mitään ultranopeata mättöä en etsi, keskitempoinenkin käy, kunhan se on vaan niin helvetin vihaista.
Suositelkaapa sopivia bändejä ja levyjä.
+/- saldo : 0 | Tweet
No eiköhän noilla kriteereillä death ja grindcore tipu heti pois - keskinopeaa grindcorea?... grind on yleensä ultranopeaa. Eli trässi ja sen sukuiset bändit tulisi kysymykseen.. Haunted?
BTW: Mun mielestä Meshuggah on melkein progea, eikä mitään turpaanvetometallia..
BTW: Mun mielestä Meshuggah on melkein progea, eikä mitään turpaanvetometallia..
Samaa mieltä. Vihaistahan se on, mutten ainakaan minä kuuntele sitä agressiivisuuden takia. Silkkaa progea.
Legendoista varmaan Deiciden eka. 80-luvun lopun Slayerit, miksei myös muut. Slayerin uusin, Christ Illusion, on myös hyvä. Deathin koko tuotanto varmaan käy. Uudemmista The Haunted on ehdoton, kunhan jättää bändin uusimman väliin. Löytyyhän siltäkin sitä vihaisuutta, mutta myös vähän "tissuttelua". Kotimaisen Amoralin molemmat levyt on tiukkaa deathia, mutta ei ehkä niin vihaista. Tanskalaisen Hatespheren uusimmat on kelpo rässiä. Cephalic Carnage on vähän kimurantimpaa, mutta takuulla vihaista tykitystä. Onhan noita. Em. nousi ensimmäisinä mieleen.
BTW: Mun mielestä Meshuggah on melkein progea, eikä mitään turpaanvetometallia..
Samaa mieltä. Vihaistahan se on, mutten ainakaan minä kuuntele sitä agressiivisuuden takia. Silkkaa progea.
Samaa mieltä. Vihaista ja synkkää on, mutta ei turpaanvetometallia.
Sellainen unohtui, kun The Machete ja levy on nimeltään Regression. Se on sellaista sopivan junttaavaa thrashia pienellä death-vivahteella. Vokaalit hoitaa Mokoman kitaristi Saikkonen ja kitarassa on Mokoman basisti Hämäläinen, joka on myös pääasiallinen säveltäjä. Ja kun muistaa, että (mikäli oikein muistan) Ärräpää ja Tulkki KLK:lta ovat alkujaan Hämäläisen ideapankista, The Machete uppoaa varmasti.
[quote]BTW: Mun mielestä Meshuggah on melkein progea, eikä mitään turpaanvetometallia..
Samaa mieltä. Vihaistahan se on, mutten ainakaan minä kuuntele sitä agressiivisuuden takia. Silkkaa progea.[/quote]
Samaa mieltä. Vihaista ja synkkää on, mutta ei turpaanvetometallia.
Kiitti vinkeistä. Kingiltä tulikin iso liuta suosituksia. Täytyypä tarkastaa noita. Lisää toki saa antaa.
Tuo Meshuggahin mainitsemisen tarkoituksena oli ehkä osoittaa, että myös koukkuisempikin tykitys kiinnostaa. Huonosti muotoilin ajatuksen. Ite myös pidän bändiä vahvasti progeenpäin olevana orkesterina.
myös koukkuisempikin tykitys kiinnosta
Sitten vain Amoralin Decrowning kehiin!
Vaikka et ihan ultranopeaa mättöä etsi, niin kannattaa tsekata Rotten Soundin Exit-levy. Aiemmin mainitun The Hauntedin ensimmäinen levy (The Haunted siis) on loistava. Jos Haunted toimii, niin At The Gatesin viimeinen levykin voi olla hyvä. Ehkä myös Sepulturan vähän vanhempi materiaali voisi toimia, Arise tai Chaos A.D.
Strapping Young Lad on varmaan vähän samaa luokkaa Meshuggahin kaa, eli mättöä jota kuuntelee rentoutuakseen...
Melkeinpä off-topic: mun mielestä Mokoman (uudet) levyt on huonontunut levy levyltä. Kurimus on ainoa jota pystyy kuuntelemaan alusta loppuun.
Melkeinpä off-topic: mun mielestä Mokoman (uudet) levyt on huonontunut levy levyltä. Kurimus on ainoa jota pystyy kuuntelemaan alusta loppuun.
Kurimus on loistava, mutta kyllä KLK on paras! :twisted:
Pitää ihan poliittista konservatiivisuutta rikkoakseni mainita Cradle of Filthin kaksi ensimmäistä levyä, Principle ja Vempire.
Carcass ei varmaan kelpaa?
Murhametallista tulee mieleen Pantheran murskariffit, mutta Panthera ei vaan ole kovin hyvä bändi. Dark Angelin viimeinen levy vois olla aika lähellä haettua:
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:k88gtq8ztu43
Ehkä myös Sepulturan vähän vanhempi materiaali voisi toimia, Arise tai Chaos A.D.
Mä en välttämättä tolla Chaos A.D.:lla vielä lähtis turpaan vetämään, mut Arise tosiaan ja Beneath The Remains sopis siihen paremmin.
Ja enemmän tai vähemmän HC:sta Blacklisted ja Superjoint Ritual vois toimia. Raised Fist kannattaa myös tsekata.
Scorched Earth Tactics soittelee varsin tylyä hardcoren ja metallin ristisiitosta hieman epätavallisempiakin elementtejä soppaan sekoittaen. Turpaanveto/tappomeininkiä.
Muutenkin tulee mieleen lähinnä metallisempia hardcorebändejä: Catharsis, Zeroid, Ire, Forca Macabra... Kyllähän näistä sitä raivoa löytyy.
Mustempaa turpaanvetometallia: esim. Craft, Bestial Warlust.
Killswitch Engage riehaannuttaa meikäläistä ihan kivasti. Tsekkaa esim. levy Buried Alive or Just Breathing, jota pidetään yleisesti pändin parhaimpana. All That Remainsin uusin tuotos Fall of Ideals saattaisi olla myös tarkastamisen arvoinen.
Ja jos em. mainitsemani bändit tuntuvat liian laiskalta, niin tsekkaa Convergen uutukainen No Heroes. Siinä levyssä ei paljon hengähdystaukoja tunneta. :)
Tuo Strapping Young Lad oli hyvä veto tänne.
Muista raskaista riffeistä uudempi suomalainen tulokas Pentatonik, joka lienee lähinnä industrialheavyä käy päänsärkyyn. Type O Negative taas käy krapula-aamun vauhtiin.
mun mielestä moni ehdotettu "turpaanvetometalli" on sitä vain siinä mielessä, että on tasaista peetä, niin että tekee mieli lyödä jotain. Vaikka en sano etteikö lähes joka biisistä löydy helmikohtia (hyviä), näissä tavallista enemmän. Niin, ja älkää käsittäkö väärin - oikein oikein hyviähän suurin osa noista.
Mun mielestä aito synkkyys ja aggressiivisuus saavutetaan kunnon G-voimilla, joita tulee ku aletaan heitellä sitä raskasta (mutta ehkä nopeaa. Sekä hidasta doomia että nopeaa thrashhardgrindcorespeeddeathmikälietä) musaa progen keinoin ympäriinsä.
Ajattelin sellasta sinffonista zeuhlmetallia, jossa suvantokohdat karsittaisiin. Aah, nannaa. Kun ei vaa oo hirveesti tullu vastaan... (jos yhtään - tai no on osia tullut). Vaikka ei sitä jaksaisi kukaan koko ajan kuunnella, paitsi ainakin minä (luultavasti ainakin suurimman osan musankuunteluajasta).
Mutta kivistä metalliahan nuo ovat (turruttavaa, mutta sitä kai haetaankin)... Voisinhan laittaa esimerkkejä melko hyvästä tv-metallista, mutta en nyt.
ps. mokoman Tämän maailman ruhitnaan hovi oli kyllä melkoinen pettymys. Vaikka jännästi setä laulaa ja thrashissakin on välillä thrashia.
Itse kuuntelen hieman hitaampaa mutta dynaamista thrashia, mitä nyt saan korviini, mutta sekä sitä että myös tollasta vähän nopeampaa versiota haluaisin, niinku meshuggah mut progempi, vihasempi,,, no kaikkea lisää. Ainiin, sitä tiivistettyä hyperzeuhlmetallia kehiin. (tai no, zeuhl on vähän huono määrittäjä, mutta ideologialtaan tai jotenki kuitenki kaikista suurentelevaisinta - no onhan esim krautrock myös omalla tavallaan, mutta tajuatte kai?)